Näissä kesäpäivissä on vain yksi vika, ne kuluvat niin nopeasti?! Paljon on taas tapahtunut ja kivaa on ollut! Viikko sitten kisattiin Kirkkonummella agilityn Suomenmestaruuksista. Lauantaina olin kisapaikalla lähes koko päivän ja sen kyllä sitten huomasi, kasvojen väri vaihtui päivän aikana punaiseksi. Kisat oli kuitenkin jännittävät, sääli vain, kun kehiä on kolme eikä mitenkään ole mahdollista seurata kaikkia kehiä, joten piti valita ja tänä vuonna valinta osui maksi ja miniluokkiin. Niissä luokissa Hi-Halla oli joukkueet kisaamassa, vaikka tänä vuonna molemmat joukkueet jäivät ilman tulosta.
Samana viikonloppuna oli myös Ruotsissa heidän agilityn ja tokon mestaruuskisat! Tokossa kisasivat Lassen kasvattaja Maria, Lassen äidin Kylien kanssa. Heillä meni hienosti lauantain karsinnoissa ja he pääsivät mukaan finaaliin! Ja mä olen niin onnellinen tästä nykytekniikasta, jonka ansiosta finaali näkyi livelähetyksenä netistä. Kylien ja Marian yhteistyö oli hienoa katseltavaa, ruutuun lähetys meni hiukan pitkäksi, mutta Kylien vauhti ja into oli aivan fantastista katseltavaa.
Sunnuntaina menin Kirkkonummella vasta iltapäiväksi katsomaan finaaleja. Hienoja suorituksia ja Hi-halla oli minien finaalissa mukana jopa 4 koirakkoa, joten jännitettävää riitti. Välillä kyllä satoi vettä kaatamalla, mutta ei se oikeastaan haitannut, jalat vain kastuivat.
Alkuviikolla sitten treenattiinkin agilityä urakalla, kun kisapaniikki meinasi iskeä? Maanantaina tehtiin estetreeniä ja tiistaina Saija tuli kouluttamaan meitä ja ihmeteltiin sitten pujottelua ja takaakiertohyppyjä? Lasse on kuitenkin muuttunut kuulemma kiltiksi koiraksi ja se kuulemma kääntyy ihan kuin normaalit koirat? Joten ei mitään hätää, vähän vain lisää treeniä ja luottoa koiraan, niin kyllä se siitä.
Keskiviikkona ja torstaina maltoin olla menemättä kentälle, tehtiin vain kotitokoa vähän. Perjantaina oli sitten jo pakko päästä tekemään viimeistelytreenit. Juhannuksen kunniaksi Peppikin pääsi kentälle mukaan ja sillä oli ihan meno päällä. Se jopa muisti miten pujotellaan, kun ihan vain kokeeksi kysyin siltä: Missä kepit, kepit? Vauhti ei kyllä päätä huimannut, mutta pikkuinen oli ihan tohkeissaan, taitava koira! Lasse teki annetut tehtävät hyvin ja treenit jäivät aika lyhyiksi, kun kaikki onnistui kerralla niin tuntui turhalta jäädä jankkaamaan kunnes tulee virhe?!
Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin Turkuun kisaamaan koko poppoo. Peppi ja Velde oli mukana kannustusjoukkoina ja hyvä niin. Meillä kisapäivä alkoi Sepon hyppärillä joka oli "vain" 15 esteen mittainen. Katselin heti kun rataa rakennettiin että olisi hyvä, jos koira osaisi hakea itsenäisesti kepit. Ja se ei ehkä ole Lassen vahvinta osaamista, mutta toisaalta en mä sitä oikein pysty auttamaankaan.. Tutustumisessa mietin, että kun esteet 7-9 oli pyörittämistä, niin käsi pitäisi pitää alhaalla, ettei tule sinkoilua. Mutta arvatkaa vaan pidinkö käden alhaalla? No en, kun oikein "heitin" koiran esteelle 8 ja sehän sinkosi putkeen joka oli siellä jossain takana:) kepeillä kävi vähän niinkuin pelkäsin ja Lasse meni sisään kakkosvälistä, ei se haittaa! Muuten tehtiin yhdessä rataa, rimat pysyi ylhäällä ja renkaan Lasse suoritti hienosti. Joten nuo tuollaiset pienet kauneusvirheet on helppo saada pois.
Toisena ratana meillä oli tuomariharjoittelija Jari Helinen agirata. Rata alkoi suoralla hyppy- rengas-puomi. Alku meni hyvin, puomilla tuli joku tuijotuskohtaus ja 2on/2off paikka piti vähän muistuttaa, mutta maltoin odottaa ja vaatia, puomin jälkeen oli hyppy-putki-hyppy-hyppy kaarre takanurkassa, siinä ei ollut mitään ihmeellistä, aika hieno irtoaminen:) Mutta sitten tuli A-este ja ongelmia, jostain syystä Lasse ei lähtenyt kiipeämään A:lle vaan pyörähti kaksi kertaa takaisin alas?!? En vieläkään tiedä mikä tuli, mutta nuorelle koiralle kai voi vaan tulla näitä epävarmoja hetkiä? A:n jälkeen tultiin kentän läpi muuri-hyppy-putki suora ja taas kelpie irtosi komeasti. Putken jälkeen oli hyppy ja sen jälkeen piti vähän kääntää koiraa kepeille, koska putkelta näkyi suoraan puomi. Ja taas keppien aloitus meni pitkäksi ja kolmas kielto:( Loppusuoralla meinasi vielä tulla neljäs kielto kun en en ehtinyt ulkopuolella ohjaamaan ja olin sitten vähän jäljessä ja Lasse jo juoksi kohti putkea, mutta tuli kutsusta pois ja hyppäsi viimeisen hypyn.
Kisat siis meni hienosti, vaikka tuloksia ei vielä tullut, mutta nyt tuntuu siltä että on kiva mennä uudelleen kisaamaan. Me osataan, me pystytään tekemään rataa yhdessä! Lasse oli niin ihana, se oli ihan cool kisapaikalla, se oli niin rauhallinen ja keskittynyt että sen rauha tarttui minuun ja kauhea sydämen jyskytyskin laantui. Kiitos Lasse!
Det är bara ett fel på sommardagar, dom går så snabbt. En vecka sedan fick man spänna sig för att det tävlades i agility FM i Kyrkslätt och Maria och Kylie tävla i Sverige på lydnads SM.
Hiiden Haukku hade två lag med på FM-tävlingen, men tyvärr blev det inga resultat i år. Men annors hade vi spännande veckoslut med mycke fina hundar och med tur och otur. På lördagen var det soligt så jag brände mej och på söndagen regna det, så det är väl i medeltal passligt?
På lördagen klara Maria och Kylie fint tävlingen och slapp med på söndagens final. Det är nog super när det finns den här tekniken, vi titta på Maria och Kylie tillsammans med Lasse på en livesändning i nätet. Jätteduktiga är dem , båda två!
Måndag och tisdag träna vi agility med Lasse. Tänkte bli en sista minuts panik före tävlingen, men Saija tyckta att Lasse är snäll och lydig hund, så jag sluta och stressa.
Onsdag och torsdag blev det bara lite hemlydnad, men på fredagen var vi och träna ännu lite. Och det blev en kort stund, för Lasse var superduktig så när vi hade tid så fick Peppi komma med på planet och göra någonting litet. Hon tyckte att det var kul att lite springa och skälla:) En gång gjorde hon även slalom, hon kunde det ännu! Farten var inte så hård, men glädjen var större!
På lördagen åkte vi tidigt till Åbo. Där skulle vi först på en hoppbana. Den verka rolig, men slalom var på ett sådant ställe att det skulle har varit bra om hunden klara det självständigt? Lasse försökte nog fint, men kanske gräsmattan som underlag var lite ovanlig och hans bromsar höll inte riktigt? Dessuton sprang han en extra tunnel, så inget resultat för oss.
Andra banan var agilitybana med långa sträckor framåt. Början fungera fint, lite trög bomkontakt, men sen blev det fart när Lasse fick med lov hoppa och springa, allt gick utmärk ända till A-hindret, men där blev det misförstånd och Lasse vägra två gånger?!? Jag vet inte presis vad det var som han tänkte, men sådant är det med unga hundar. Vid slalom kom det tredje förbud och inget resultat här heller, men jag är ändo så nöjd! Fin hund, han hoppa fint, hade verkligen fart och gjorde sitt bästa. Min kära hund, Tack Lasse!
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
torstai 13. kesäkuuta 2013
Monenlaista menoa
Sonjan luona oli kivat treenit, taas! Sää kyllä oli siitä lämpimämmästä päästä, joten tehtiin kahdessa pätkässä ja aika vähän, mutta toisaalta mitä sitä turhaan tekemään sellaista joka onnistuu:) Oli myös varsin kiva nähdä Lasse radalla Sonjan kanssa, ihan pätevältä tuo mun koira näyttää, vaikka sitä hiukan yllättäen vähän jännitti mennä Sonjan kanssa?
Viikko sitten vierähtikin nopsasti, torstaina oltiin Leppävaarassa tokoilemassa Ansun kanssa. Teemana oli vähän niinkuin häiriötreenit, treenattiin urheilupuiston vieressä ja siinä oli monenlaista häiriötä tarjolla. Yllättävän hyvin Lasse lopulta keskittyi, metallinoutoon saatiin kivoja ideoita ja niitä ollaan ahkerasti toteutettu ja ehkä pientä edistymistäkin on jo tapahtunut? Lopuksi tehtiin paikallaolot, istuen ja maaten. Se istuminen pitää opettaa Lasselle ja siihen pitäisi ehkä ottaa oma käskykin, ehkä? Paikallaolo maaten sujui sitten ihan kivasti. Kolme mustaa kelpietä rivissä, hieno näky! Lasse pysyi paikallaan hyvin, häiriötä oli tarjolla mm. auto ajoi ohi, lenkkeilijä juoksi koirien takaa jne. mutta ei kuitenkaan liikaa. Lasse käänsi lonkalle n 1,5 min kohdalla ja sen jälkeen se laittoi pään alas. Tuota päätä olen nyt miettinyt, kun minusta se ei ole Lasselle mitenkään hirmu mukava asento ja paikallaolon pitäisi nyt olla motivoivaa ja palkitsevaa, joten en ole vaatinut sitä viime aikoina, toisaalta Lasse saattaa katsella ympärilleen, varsinkin kun aika pitenee ja sen ongelman pään alhaalla pitäminen ratkaisisi, vaikeaa, en tiedä? Lohdullista oli kuitenkin se että Ansun mielestä Lassen paikallolo ei ollut huono, ihan nätisti ja rauhallisena se kuulemma pysyy? Tämä on ehkä mennyt minulta ohi? Viime kesän katastrofien jälkeen en itse ole rento enkä hyvinvoiva ja luottamus Lasseen on kateissa tässä kohtaa. Tätä minun pitää siis treenata. Oma päänuppi kuntoon!Sitten voidaan ehkä ruveta katselemaan kokeita syksyksi?
Perjantaina kiirehdin töistä kodin kautta treeneihin, siirtymisiin oli käytettävissä tunti aikaa ja kun pelkkiin ajamisiin kuluu lähes 30min niin kiire siinä tulee. Joten harmitti aikalailla, kun informaatiokatkoksen takia meillä ei ollutkaan kouluttajaa.. Porukkaa kuitenkin oli paikalla ja hetken ihmeteltyämme päätimme treenata jotain. Ulkomuistista otin pätkän edellisen viikonlopun Sonjan treenistä jota hiukan muokkasin, kun en muistanut koko pätkää? Ja niihän siinä kävi, mä neuvoin ja ainakin yritin auttaa muutamaa ja kun tuli mun vuoro treenata, niin ketään ei näkynyt missään? Huutelemalla löytyi Tomy, joka ystävällisesti auttoi kepeillä palkkaamisessa, Kiitos siitä! En mä aina kouluttajaa tarvitsisi, mutta joskus se toinen silmäpari olisi tervetullut ja se joku muu joka palkkaa kun siihen tulee tarvetta. Sari kyllä on nyt luvannut auttaa ja treenata yhdessä, joten ensi kerralla se lelun heittäjä ehkä löytyy ilman että pitää huutaa äänensä käheäksi?
Lauantaina kävin Riihimäellä ihmettelemässä Riman 10v juhlakisojen meininkiä Maijan kanssa. Maija starttasi urheasti Vivan ja Terran kanssa käsi kipsissä ja hyvinhän se silti sujui, Viva oli 2. ja Terra oli 5. Molemmat koirat tekivät nollat, joten ei kipsattu käsi kauheasti haitannut menoa. Kisoissa ihastuin 2-luokan rataan ja olisin halunnut tehdä sen Lassen kanssa, niiin kivalta se vaikutti!
Sunnuntaina käytiin hakumetsässä ja kivaahan siellä oli. Lasse on hyvin motivoitunut ja tiesi hienosti mitä metsässä piti tehdä. Uudessa porukassa kävi pieni kommunikaatiokatko ja ensimmäinen maalimies hävisi metsään niin että Lasse näki, Ei hyvä! Lasse kun osaa kyllä juosta, mutta Lassen tavoitteena on kuitenkin rauhallinen järkevä etsiminen, ei päätön metsässä juokseminen! Kaikki maalimiehet löytyivät hyvin, mutta minusta treeneissä käytetty ääniapu oli varsin turha Lasselle. Lasse on opetettu etsimään nenällä ja sitä minä jatkossakin haluan vahvistaa. Tärkeänä pidän myös että Lassen vire ei nouse liian korkealle, vaan se oppisi etsimään rauhallisesti ja tarkasti, luottamaan omaan nenäänsä ja kuntelemaan minua. Ei kai mulla muita tavoitteita ollut?
Tiistaina oli minun vuoro kouluttaa aksaa ja kun tiesin että ryhmässä on poissaoloja ja aika riittää, niin Lasse pääsi mukaan. Ja radaksi valitsin viikonlopun kisoissa näkemäni kakkosluokan radan, jota vähän muokkasin. Kun ryhmän koirat oli koulutettu, oli Lassen vuoro päästä kehiin. Ensin lämmiteltiin ja treenit aloitettiin tokolla ja metallikapulan pitotreenillä. Sitten kun ei jaksettu tokoilla niin aksattiin ja vau, miten hyvin sekin sujui! Kepitkin sujui yllättäen kuin tanssi, mä sain juosta kuinka kaukana hyvänsä, liikkua toki piti, mutta pystyin esim. leijeröimään pituuden, vau! Kun omat treenit oli loppu ja seuraava ryhmä tuli kentälle sain vielä kokeilla Lauran aussipoika Haraa. Hara on hassu ukko, mutta yhdellä riman pudotuksella me radasta selvittiin. Tosin Hara onkin taitava 3 luokan koira jonka esteosaaminen on aivan eri luokkaa kuin Lassella. Mutta kiva oli juosta, Kiitos Laura! Hyvin menneiden treenien johdosta Lasse on jopa ilmoitettu virallisiin kisoihin, Hui! Nollaratoja ei lähdetä hakemaan vaan kokemusta, tekemään hyvät kontaktit ja tarkistamaan mitä vielä pitää vahvistaa?
Keskiviikkona Lasse pääsi juoksemaan metsään Maijan gööttien kanssa ja sillä oli ilmeisen hauskaa silloinkin! Vaikka göötit ovat pienempiä kuin Lasse, niin kokoero ei kyllä haittaa, yhteisymmärrys toimii hyvin. Sadesääkään ei haitannut ja onneksi sadekuurot jäivät harjun taakse, joten me saimme lenkkeillä lähes kuivina.
Viikonlopusta on tulossa jännittävä! Agilityn SM kisat Kirkkonummella ja Ruotsissa Lassen kasvattaja kisaa heidän tokon mestaruuskisoissa Lassen äipän kanssa!
Vi har träna agility en par gånger, i Åbo med Sonja en gång och på egna träningarna par gånger. Det är kul att träna och Lasse älskar agility. Även slalom har börja bli säkrare och jag har anmält Lasse på en officiel tävling. Vi ska tävla i Åbo på midsommaren:) Man kan väll inte hitta på bättre program till midsommaren? På tisdagen sprang jag också med Lauras hunden Hara. Det var roligt att springa med en annorlunda hund, han är s-k-i-t ductig med hindren, men Hara har lite problem med motivationen. Trots att jag inte känner hunden och har alldrig träna med honom så klara vi banan med bara ett litet fel!
Vi har träna också lydnad med Ansu och det var väldigt bra träningar, bra tips och bra sälskap, många kelpisar:) Efter Ansus träningar har vi träna metallen nästan varje dag och jag tror att nu vet jag hur vi ska få det och fungera!
I sökskogen han vi också och Lasse tycker nog om det också. Det blev lite misförstånd i början och träningen gick inte presis så som jag hade önska, men nästa gång most jag bara tydligare förklara vad och hur vi önskar att träna och vilka saker är viktiga med Lasse. Det är inte viktigt att motivera honom att springa i skogen det gör han nog, men det skulle vara viktigt att han skulle konsentrera sig och söka noga. Det är verkligen inget fel på hans motivation:) Han älskar allt som vi gör.
på veckoslutet tävlas det FM i agility och när tävlingsplatsen är bara 35km från hemmet så kommer jag att vara på plats så mycke som möjligt. Det är många bekanta hundar som tävlar och det kommer at bli spännande. Och Maria och Kylie som ska tävla på lydnad SM i Sverige! Vi håller tummarna till dem också!
Viikko sitten vierähtikin nopsasti, torstaina oltiin Leppävaarassa tokoilemassa Ansun kanssa. Teemana oli vähän niinkuin häiriötreenit, treenattiin urheilupuiston vieressä ja siinä oli monenlaista häiriötä tarjolla. Yllättävän hyvin Lasse lopulta keskittyi, metallinoutoon saatiin kivoja ideoita ja niitä ollaan ahkerasti toteutettu ja ehkä pientä edistymistäkin on jo tapahtunut? Lopuksi tehtiin paikallaolot, istuen ja maaten. Se istuminen pitää opettaa Lasselle ja siihen pitäisi ehkä ottaa oma käskykin, ehkä? Paikallaolo maaten sujui sitten ihan kivasti. Kolme mustaa kelpietä rivissä, hieno näky! Lasse pysyi paikallaan hyvin, häiriötä oli tarjolla mm. auto ajoi ohi, lenkkeilijä juoksi koirien takaa jne. mutta ei kuitenkaan liikaa. Lasse käänsi lonkalle n 1,5 min kohdalla ja sen jälkeen se laittoi pään alas. Tuota päätä olen nyt miettinyt, kun minusta se ei ole Lasselle mitenkään hirmu mukava asento ja paikallaolon pitäisi nyt olla motivoivaa ja palkitsevaa, joten en ole vaatinut sitä viime aikoina, toisaalta Lasse saattaa katsella ympärilleen, varsinkin kun aika pitenee ja sen ongelman pään alhaalla pitäminen ratkaisisi, vaikeaa, en tiedä? Lohdullista oli kuitenkin se että Ansun mielestä Lassen paikallolo ei ollut huono, ihan nätisti ja rauhallisena se kuulemma pysyy? Tämä on ehkä mennyt minulta ohi? Viime kesän katastrofien jälkeen en itse ole rento enkä hyvinvoiva ja luottamus Lasseen on kateissa tässä kohtaa. Tätä minun pitää siis treenata. Oma päänuppi kuntoon!Sitten voidaan ehkä ruveta katselemaan kokeita syksyksi?
Perjantaina kiirehdin töistä kodin kautta treeneihin, siirtymisiin oli käytettävissä tunti aikaa ja kun pelkkiin ajamisiin kuluu lähes 30min niin kiire siinä tulee. Joten harmitti aikalailla, kun informaatiokatkoksen takia meillä ei ollutkaan kouluttajaa.. Porukkaa kuitenkin oli paikalla ja hetken ihmeteltyämme päätimme treenata jotain. Ulkomuistista otin pätkän edellisen viikonlopun Sonjan treenistä jota hiukan muokkasin, kun en muistanut koko pätkää? Ja niihän siinä kävi, mä neuvoin ja ainakin yritin auttaa muutamaa ja kun tuli mun vuoro treenata, niin ketään ei näkynyt missään? Huutelemalla löytyi Tomy, joka ystävällisesti auttoi kepeillä palkkaamisessa, Kiitos siitä! En mä aina kouluttajaa tarvitsisi, mutta joskus se toinen silmäpari olisi tervetullut ja se joku muu joka palkkaa kun siihen tulee tarvetta. Sari kyllä on nyt luvannut auttaa ja treenata yhdessä, joten ensi kerralla se lelun heittäjä ehkä löytyy ilman että pitää huutaa äänensä käheäksi?
Lauantaina kävin Riihimäellä ihmettelemässä Riman 10v juhlakisojen meininkiä Maijan kanssa. Maija starttasi urheasti Vivan ja Terran kanssa käsi kipsissä ja hyvinhän se silti sujui, Viva oli 2. ja Terra oli 5. Molemmat koirat tekivät nollat, joten ei kipsattu käsi kauheasti haitannut menoa. Kisoissa ihastuin 2-luokan rataan ja olisin halunnut tehdä sen Lassen kanssa, niiin kivalta se vaikutti!
Sunnuntaina käytiin hakumetsässä ja kivaahan siellä oli. Lasse on hyvin motivoitunut ja tiesi hienosti mitä metsässä piti tehdä. Uudessa porukassa kävi pieni kommunikaatiokatko ja ensimmäinen maalimies hävisi metsään niin että Lasse näki, Ei hyvä! Lasse kun osaa kyllä juosta, mutta Lassen tavoitteena on kuitenkin rauhallinen järkevä etsiminen, ei päätön metsässä juokseminen! Kaikki maalimiehet löytyivät hyvin, mutta minusta treeneissä käytetty ääniapu oli varsin turha Lasselle. Lasse on opetettu etsimään nenällä ja sitä minä jatkossakin haluan vahvistaa. Tärkeänä pidän myös että Lassen vire ei nouse liian korkealle, vaan se oppisi etsimään rauhallisesti ja tarkasti, luottamaan omaan nenäänsä ja kuntelemaan minua. Ei kai mulla muita tavoitteita ollut?
Tiistaina oli minun vuoro kouluttaa aksaa ja kun tiesin että ryhmässä on poissaoloja ja aika riittää, niin Lasse pääsi mukaan. Ja radaksi valitsin viikonlopun kisoissa näkemäni kakkosluokan radan, jota vähän muokkasin. Kun ryhmän koirat oli koulutettu, oli Lassen vuoro päästä kehiin. Ensin lämmiteltiin ja treenit aloitettiin tokolla ja metallikapulan pitotreenillä. Sitten kun ei jaksettu tokoilla niin aksattiin ja vau, miten hyvin sekin sujui! Kepitkin sujui yllättäen kuin tanssi, mä sain juosta kuinka kaukana hyvänsä, liikkua toki piti, mutta pystyin esim. leijeröimään pituuden, vau! Kun omat treenit oli loppu ja seuraava ryhmä tuli kentälle sain vielä kokeilla Lauran aussipoika Haraa. Hara on hassu ukko, mutta yhdellä riman pudotuksella me radasta selvittiin. Tosin Hara onkin taitava 3 luokan koira jonka esteosaaminen on aivan eri luokkaa kuin Lassella. Mutta kiva oli juosta, Kiitos Laura! Hyvin menneiden treenien johdosta Lasse on jopa ilmoitettu virallisiin kisoihin, Hui! Nollaratoja ei lähdetä hakemaan vaan kokemusta, tekemään hyvät kontaktit ja tarkistamaan mitä vielä pitää vahvistaa?
Keskiviikkona Lasse pääsi juoksemaan metsään Maijan gööttien kanssa ja sillä oli ilmeisen hauskaa silloinkin! Vaikka göötit ovat pienempiä kuin Lasse, niin kokoero ei kyllä haittaa, yhteisymmärrys toimii hyvin. Sadesääkään ei haitannut ja onneksi sadekuurot jäivät harjun taakse, joten me saimme lenkkeillä lähes kuivina.
Viikonlopusta on tulossa jännittävä! Agilityn SM kisat Kirkkonummella ja Ruotsissa Lassen kasvattaja kisaa heidän tokon mestaruuskisoissa Lassen äipän kanssa!
Vi har träna agility en par gånger, i Åbo med Sonja en gång och på egna träningarna par gånger. Det är kul att träna och Lasse älskar agility. Även slalom har börja bli säkrare och jag har anmält Lasse på en officiel tävling. Vi ska tävla i Åbo på midsommaren:) Man kan väll inte hitta på bättre program till midsommaren? På tisdagen sprang jag också med Lauras hunden Hara. Det var roligt att springa med en annorlunda hund, han är s-k-i-t ductig med hindren, men Hara har lite problem med motivationen. Trots att jag inte känner hunden och har alldrig träna med honom så klara vi banan med bara ett litet fel!
Vi har träna också lydnad med Ansu och det var väldigt bra träningar, bra tips och bra sälskap, många kelpisar:) Efter Ansus träningar har vi träna metallen nästan varje dag och jag tror att nu vet jag hur vi ska få det och fungera!
I sökskogen han vi också och Lasse tycker nog om det också. Det blev lite misförstånd i början och träningen gick inte presis så som jag hade önska, men nästa gång most jag bara tydligare förklara vad och hur vi önskar att träna och vilka saker är viktiga med Lasse. Det är inte viktigt att motivera honom att springa i skogen det gör han nog, men det skulle vara viktigt att han skulle konsentrera sig och söka noga. Det är verkligen inget fel på hans motivation:) Han älskar allt som vi gör.
på veckoslutet tävlas det FM i agility och när tävlingsplatsen är bara 35km från hemmet så kommer jag att vara på plats så mycke som möjligt. Det är många bekanta hundar som tävlar och det kommer at bli spännande. Och Maria och Kylie som ska tävla på lydnad SM i Sverige! Vi håller tummarna till dem också!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)