Virettä ja motivointia

Viime viikko oli melkoista menoa! Maanantaina, kun palattiin kotiin, niin illalla oltiin jo aksaamassa Vantaalla. Tiistaina Saija koulutti niistoja ja sylivekkejä omalla kentällä. Keskiviikkona Lasse pääsi Tuijalle hierottavaksi ja torstai olikin sitten ihan vapaapäivä. Perjantaina oli aksatreenit, omatoimiset ratatreenit, A. Saviojan kakkosluokan radalla. Hiukan tekemistä oli, mutta ei mitään kovin mahdotonta. Lauantaina oli vuorossa jälkitreenit. Tein taas neljä lyhyttä jälkeä, namikuppipalkoilla. Ensimmäinen jälki oli hyvä, toisella jäljellä asenne oli hiukan sinnepäin ja kolmannella jäljellä Lasse vaan päätti että; "Pöh, tuolla oikealla on jotain kivempaa?" Tässä kohtaa pidettiin neuvottelu siitä voiko työt jättää kesken jos ei huvita? Ja lopulta sain Lassen uskomaan että työt tehdään kunnolla loppuun saakka ja loppujälki (20m.) sujuikin hienosti. Viimeinen jälki oli se pisin ja hiukan jo harmittelin tilannetta kun en ollut ihan varma mikä Lassen motivaatio jäljelle mahtaa olla?  Mutta kun tultiin janaa pitkin jäljelle niin nokka putosi heti alas ja nousi ylös vasta kun loppupurkki oli löytynyt ja namit syöty! Aivan uskomattoman hienoa työtä Lasse teki! Eikä sen motivaatiolle tapahtunut mitään negatiivista vaikka se piti nostaa valjaista takaisin töihin kolmannella jäljellä. Lasse on vaan hiukan äijä ja se näköjään "testaa" välillä mikä menee läpi ja mikä ei?!
Sunnuntaina alkoi sitten Sonjan valmennuskurssi. Voi apua, hallikausi ja hallien ahtaat radat. Heti alkusuora tuotti suuria vaikeuksia, kun hypyt oli lähekkäin ja Lassen olisi pitänyt malttaa ja katsoa miten se hyppää, eikä se mitään malttanut eikä katsonut. Kolmosrima tuli alas monta kertaa ja parhaiten sen sai pysymään ylhäällä kun hiukan tein kulmaa Lassen linjalle. Sama ongelma toistui hypyllä nro 14, muuten radasta selvittiinkin aika kivasti. Illalla oli vielä tokotreenit ja aiheena oli tunnari. Hiukan minua epäilytti että jaksaako Lasse miettiä enää mitään kun viikko oli kuitenkin ollut aika "kiireinen" mutta hyvin Lasse ratkoi Sarin tekemät nenänkäyttötehtävät. On tuolla Lassella vaan uskomaton moottori!
Tällä viikolla ollaan tietoisesti treenattu rauhallisemmin. Alkuviikolla tehtiin vain pitkiä lenkkejä ja loppuviikolla otettiin kuvioon mukaan hiukan tokoa. Mutta perjantaina oltiin taas aktiivisia ja ensin käytiin jäljestämässä pari pientä jälkeä ja siitä suoraan kesäkauden viimeisiin aksatreeneihin. Jäljet sujuivat jo hienosti, mitään erimielisyyksiä ei tullut, kerran Lasse otti sivuetäisyyttä ja katsoi minua. Mutta kun kutsuin sen luokseni se tuli ja pisti nokan maahan suoraan mun edestä ja jatkoi jälkeä. Nyt namipurkkeja oli 4kpl jäljellä ja purkkien päällä oli tunnarikapulat, jotka Lassen piti nostaa jotta namipurkit aukesivat. Tämäkin sujui todella kivasti, joten tällä tavalla varmaan jatketaan jonkin aikaa.
Kesäkauden viimeisten treenien aiheena oli ratatreeni. Se helpompi versio sujui jotenkuten ja päätimme kokeilla vaikeamman version alkua. Se sitten ei meinannut sujua millään? Minun kädet irtoaa liikaa ja koira lentää sitten. Sitten Marika ei hyväksynyt mun "pidän kiinni korvista" ohjausta vaan käski luottamaan ja liikkumaan. hui miten vaikeaa, mutta kyllähän se lopulta jotenkin onnistui. Lopuksi mietittiin niitä jarruja ja Marikan moitteet mun päälle hyppäämisestä oli riittävän painokkaat, koska sen jälkeen Lasse hienosti kasasi ja hyppäsi hallitusti ja kääntyi hyvin!
Tänään oli vuorossa Vapun motivointiklinikka. Aloitimme luennolla josta jo sai valtavasti ideoita ja kun olimme pari tuntia kuunnelleet/keskustelleet niin siirryimme kentälle tositoimiin.
Ensimmäisenä parina olivat Marika ja Rico. He työstivät seuraamisen asennetta ja miettivät keinoja miten Rico selviäisi "ahdistavista" tilanteista.
Seuraavana olivat jaksi ja Ninja. Jaksi sai tehtäväksi istu&odota tyyppisen harjoituksen. Ninja olikin tyytyväisen oloinen ja istui rauhallisesti paikallaan kun ensin oli hiukan palkattu istumista ja paineet otettiin pois.
Seuraavana oli vuorossa Hara. Kontaktia ainakin harjoiteltiin.
Sitten oli Lassen vuoro päästä estradille. Lasse aloitti malttamisharjoituksella, joka ei sujunut hirmuisen hyvin. Lasse on varsin peräänantamaton ja sillä on vahva kyky muodostaa mielikuvia. Ominaisuuksia jotka ovat toki harrastukoiralle erittäin toivottavia, mutta toisaalta tämän tyyppisessä harjoituksessa vaikeuttavat asioita aika paljon.
Sitten koitettiin sada näkyville meidän pujotteluongelmaa... Onhelman esiin saaminen olikin yllättävän vaikeaa. toisaalta esiin tuli ihan eri asioita. Kuten se että minä päästän Lassen liian helpolla, se osaa pujotella ilman minua todella hyvin, se kestää häiriötä uskomattoman hyvin ja se osaa kun vaan itse päättää tehdä asiat oikein. Minä en saa auttaa sitä toistelemalla käskyjä, yksi käsky riittää! Kun/jos tulee virhe, niin "Oho, yritä uudelleen" riittää. Muuta ei tarvita. Ja koska Lassen tapa tehdä asioita on aika raju, niin säännöllinen käyminen Niinan luona on tarpeellista.
Lasse sai lempinimen Batman, se menee rohkeasti päin mitä vaan eikä ahdistu mistään ja sen ulkonäkö lisää katu-uskottavuutta! Vain viitta puuttuu, mutta se lienee olla vain järjestelykysymys?

Det har varit ganska mycke program på sista veckorna. Vi fick farten upp på lägret och har lite tappa bort bromsarna? Förra veckan träna vi agility flera gånger, två kursdagar och två gånger "fri träning" Sen spåra vi på lördag och träna lydnad på söndagen. Visst hade Lasse två lediga dagar också och han var på massage. En aktiv hund behöver också aktiv vård!
Den här veckan har varit lugnare. Början av veckan blev det mest långa promenader och sen lite lydnad. På fredagen spåra vi lite grann, med fyra matburkar, med pinnar på locket och alla fyra burkar hitta vi. Nu spåra Lasse fint, sista veckan blev det lite bus, men efter en alvarlig diskution så spåra Lasse då också till slutet...
idag hade motiveringskurs! Vappu Alatalo hade först en föreläsning om hundens motivation och om vilka saker påverkar det. Sen hade vi restiga dagen övningar med hundarna. Lasses "problem" är inte att han skulle vara dåligt motiverad, utan han "kokar över" han blir så ivrig att han "bara" springer, utan att atänka alls. Vi börja med en övning där Lasse skulle vara lugn och sansa sig. Det var en svår övning, för Lasse är så orubblig och han har förmoga att göra minnesbilder, så att när inte fick belöning från vänstra handen så kom han ihår att han hade fått godis från högra handen och då belöna han sig själv med att suga på högra handens fingrar, fast där inte nu var godis! men där hade varit...
Sen träna vi att göra slalom till slutet ända! Det har varit svårt på tävlingar nu några gånger. Men idag kunda Lasse göra slalom hur bra som hälst! Det var ingen skilnad hur än jag sprang och vifta med leksaker, när Lasse ska göra slalom, så då gör han bara slalom! Otrolig hund! Vi tog andra kursmedlemmarna och hjälpa; de gick, prata osv. bredvid slalom käpparna och jag sprang bakom dem och ändo så gjorde Lasse slasom lika bra! Vappu kalla Lasse till Batman! En modig typ, som är totalt orädd!! Han har inga ångest och han gör vad han ska göra, människorna få prata och gå best de vill!! Jag är nog Stolt!! Min fina hund! Undrar bara vem det är som skolar honom i smyg? För jag visste nog inte att han kan göra slalom så här bra!?!

Walkabout läger!

Viikko sitten oltiin Ruotsissa leirillä. Lassen kasvattaja järjesti leirin Klotenin fritidsby:ssä. Paikka oli hieno, upea nurmikenttä tokoiluun ja valtavat metsät jälkien harjoitteluun.
Matkaan lähdettiin keskiviikkoiltana ja klo 22.30 Finnlinesin laiva irtosi satamasta ja suuntasi nokan kohti Kapelskäriä. Aamulla 5.30 paikallista aikaa oltiin perillä ja sitten piti vielä suunnistaa vajaat 300km leiripaikalle. Reitti oli onneksi selkeä ja parin tauon voimin saavuimme perille puolenpäivän aikoihin. Pääsimme majoittumaan heti pariin ihastuttavaan mökkiin joista saimme ensimmäiseksi illaksi toisen ihan vain omaan käyttöön. Lisää porukkaa oli onneksi tulossa perjantaina. Kun kamat oli purettu ja kahvit juotu, niin meillä oli myös jonkinlainen suunnitelma päivän ohjelmaksi. Aloitimme tokoilulla joka ei sujunut kauhean hyvin. Lasse oli selvästi väsynyt matkasta ja sen keskittymiskyvyssä oli puutteita. Kun tokossa oli nähty mistä kenkä puristaa, niin siirryttiin tekemään jälkiä. Felicia teki Lasselle helpohkon jäljen, jossa oli 5 lelua esineinä. Minä taas tein Lassen Leo-veljelle 300m jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi Mari ja Cecilia tekivät toistensa koirille pidemmät jäljet.
Kun tuli aika ajaa jäljet niin Lassen ongelma näkyi heti! Hirmu vauhti, hirmu sähellys ja esineistä löytyi vain 3, jotka minä poimin maasta, ilman että Lasse niitä sen enempää ehti merkata. Mulle tuli taas se turhautunut olo, kun meidän jäljestys on yhtä sirkusta, mutta Maria rauhoitteli, että Kylie oli nuorena samanlainen ja kyllähän Lasse osaa, kunhan se saadaan keskittymään. Leo velikin jäljesti aikamoisella vauhdilla ja kiihtyi hurjasti kepeillä, mutta se sentään nosti kepit! Tosin ääniefektit oli välillä melkoiset:) Lyra ja Lenka jäljestivät sitten huomattavasti järkevämmin. Mutta Lyran jäljeltä oli hävinnyt pallo?!? Tässä vaiheessa kukaan ei kuitenkaan vielä epäillyt mitään, kuten loppuviikosta sitten jo mietittiin kadonneita esineitä. Koska joku kävi poimimassa esineitä parempaan talteen jälkien vanhetessa. Tämä ilmiö ei ainakaan helpottanut jälkitreenejä?
Illalla syötiin pitsaa ja puhuttiin vaikka mistä. Kylien pentujen tempaukset saivat monta iloista naurua aikaiseksi ja samalla todettiin että olimme kuitenkin kaikki tyytyväisiä koiriimme.
Perjantaina aloitettiin aamulla kl 9.00 tokoilulla. Olin valinnut aiheeksi seuraamisen häiriötreenit ja paikallaolon. Kun olimme jonkin aikaa treenanneet upealla nurmipohjaisella jalkapallokentällä, sinne pölähti mönkijä ja kuljettaja kysyi sopisiko meille että heidän leiriporukka tulisi ampumaan nuolipyssyillä kentän toiseen päähän. Koska kenttä oli iso niin toivotimme lapsiryhmän tervetulleiksi ja totesimme saavamme ainakin hyvät häiriötreenit, lapsia/nuoria nimittäin pölähti kentälle 20-30kpl! Tänään Lasse oli selvästi pirteämpi ja seuraaminenkin alkoi näyttämään taas normaalilta. Paikallaolossa sekin oli malttamaton, mutta ensimmäinen minuutin mittainen paikallolo mun ollessa piilossa saatiin kuitenkin tehtyä.
Tokoilun jälkeen ajettiin Ludvikaan tapaamaan eläinlääkäriä, ekinokkilääkityksen tiimoilta! Samalla keikalla kävimme kaupassa Hennan, Samin ja Pinjan kanssa. Ostimme koko porukalle illaksi grilliruokaa, salaattia yms ja totesimme että ruoka on Ruotsissa halvempaa kuin Suomessa, mutta bensa on kalliimpaa!
Kun palasimme mökille niin tarjolla oli lähes 3tuntia vanhat jäljet. Lasselle oli tehty 5 lyhyttä jälkeä joiden lopussa oli kissanruokaa nuuskapurkissa. Vain yksi purkeista oli hävinnyt! Lasse kuitenkin rauhoittui hyvin tekemään töitä, kun jäljet olivat hiukan vanhempia, selkeitä ja sopivan lyhyitä. Viimeinen jälki todella antoi minullekin tunteen että tätä pitää jatkaa! Lasse jäljeti hienosti, tarkasti ja keskittyneesti.
Ilta meni taas leppoisesti nyt kolmea kieltä puhuen ja hyvää ruokaa syöden. Tuli ainakin kunnon kielikylpy saatua.
Lauantai oli lähestulkoon toisinto perjantain ohjelmasta, mutta nyt ei tarvinnut käydä lääkärissä eikä kaupassa, joten koko päivä treenattiin, vain tunnin mittainen luonastauko pidettiin.  Tokossa jatkettiin seuraamisella, mutta lisäksi tehtiin noutoa ja ruutua piti tehdä, mutta Lasse oli jo aika väsynyt, joten luovutin, kun se ei enään yhtään ajatellut! Lounastauolla laitoin Lassen nukkumaan ja se saikin jäädä nukkumaan kun lähdimme tekemään jälkiä, mutta silti Lasse oli selvästi väsynyt eikä jäljestäminenkään sujunut yhtä hyvin kuin perjantaina. Tosin nyt jälki oli yhtämittainen ja siellä piti olla 5 purkkia, joista yksi taas hävisi! Ja se oli vieläpä se viimeinen purkki, joka oli vielä merkitty, joten kyse ei voinut olla siitä että Lasse ei olisi tehnyt oikein töitä, vaikka mietin kyllä että mikä/kuka oli jälkeä käynyt sotkemassa, kun Lasse meni yhdessä kohtaa ihan sekaisin ja yritti raivokkasti oikaista suoraan viimeiselle purkille. Jokuhan siellä oli käynyt ja ylittänyt Lassen jäljen ja vienyt loppupalkan mennessään. Onneksi minulla oli yksi ylimääräinen palkkapurkki taskussa, joten Lasse sai kuitenkin lopuksi palkan. Mutta tämä jälki söi todella voimat koirasta. Jälki kulki suolla ja se hirmuinen sähellys&etsintä kesken jäljen oli selvästi liikaa Lasselle, vaikka koiran kunniaksi on sanottava, että se ei missään vaiheessa lakannut yrittämästä, tosin välillä se makasi ja puuskutti, mutta hetken hengähdyksen jälkeen se taas yritti. Jatkossa tehdään taas lyhyitä ja ytimekkäitä jälkiä ja keskitytään nyt jonkun aikaa ilmaisun rakentamiselle.
Lauantai-ilta oli hauska, hyvää ruokaa, juotavaa ja seuraa! Iloinen puheensorina ja hirmuinen nauru kaikui pari tuntia mökissä ja sitten olikin aika pistää pää tyynyyn, eikä nukkumattia kauan tarvinnut odotella!
Sunnuntaina saimme muutaman tunnin armonaikaa eikä mökkejä tarvinnut luovuttaa kuin vasta kl. 15, joten aamulla ehti vielä hyvin tokoilemaan! Tokoilussa jatkoin paikallaolojen, noutamisen ja ruudun parissa hommmia ja nyt Lassella oli taas energiaa ajatellakin. Treenistä jäi hyvä mieli ja intoa jatkaa treenaamista kotona. Lisäksi pääsin ihailemaan mm. Lyran EVL:n liikkeitä, jotka suoritettiin kisamaisesti.
Kaikenkaikkiaan leiri oli mahtava! Sää oli upea, aurinkoista ja lämmintä, aamut olivat sumuisia ja illat pimeitä, mutta syyskuussa kuuluukin olla näin.
Porukka leirillä oli mahtava, nauru kaikui ja porukalla mietiin ratkaisuja ongelmiin. Monta hyvää ideaa tulikin ja toivon että myös muut saivat leiriltä yhtä paljon ideoita kuin itse sain. Vertaistuki vilkkaiden kelpieiden omistajilta oli terapeuttista ja into treenata kasvoi kun näki miten hienolta näyttää kun yhteistyö todella toimii! Toivon todella että Maria jaksaa jatkossakin järjestää leirejä ja että meillä olisi mahdollista osallistua niille. Ehkä me vielä joskus pidämme leirin Suomessa? Oman kameran kuvat ovat vielä lataamatta koneelle mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tänne lisätä?

En vecka sen var i Sverige på Walkabout läger. Maria hade ordna lägret i Kloten, där det fanns fina stugor och bra lydnadsplan och tillräckligt med skog för spårandet.
På torsdagen planera vi lite veckans program och kolla lite vilka "problem" alla hade. Vi träna både lydnad och spår. Lasse hade större svårigheter med spårandet, men jag har nog inte spåra med honom heller..
På fredagen kom Henna och hennes familj med och på dagen visitera vi Ludvikas veterinär, för avmaskningsintyg.
Fredagens lydnad fungera bra och spårandet med flera korta spår fungera också fint. Lasse kan nog, han behöver bara mera rutin. Kvällen med grillmat och gott sälskap var rolig.
På lördagen fortsatte vi på samma sätt. Lydnad på förmiddagen, sen lunch, och sen spår. Med Lasse träna vi platsliggande, ff och rutan, men då var Lasse trött i skallen och han tänkte inte alls, så han fick ta en lite längre paus i stugan före han kom till skogen och spåra. Spåret hade 5 katmatburkar, men sista burken försvan! Så någon eller någonting hade varit på vårt spår och orsaka lite störning? Lasse jobba ändo bra och till sist så klara vi spåret på något sätt. Och sen var Lasse trött!! Kvällen tillbringades på samma sätt som på fredagen och lika roligt hade vi!
På söndagen hade vi ännu par timmar tid att träna lydnad, så det blev ännu mera platsliggande och rutor för Lasse. Sen åt vi tillsammans ännu lunch och sen var det dags att packa, städa stugan och åka hemåt. Hemresan gick bra, men i Norrtälje börja det och regna och när båten starta så gunga det en hel del. Men vi sov nog helt bra ändo hela gänget.
Tusen Tack till Maria som ordna det här och Tack till alla som var med och gjorde det så roligt som det var! Hoppas vi har ett läger nästa år också?!

Tokokoe!

Tänään sitten saatiin vahvistettua meidän tokon kisakirja ja samalla tietysti piti vähän kisatakin. Olin jo ilmoittautumisvaiheessa ilmoittanut, että paikallaolo jää meidän osalta tekemättä ja näin perästäpäin voin vain todeta että se oli viisas päätös! Suinkaan kaikki eivät ymmärtäneet päätöstäni, vaan ihmettelivät ja kummastelivat, mutta kun meillä on ihan omat tavoitteet ja tavat tehdä asioita, niin pidin kiinni siitä mikä tuntui hyvältä. Ja juuri tällaiselta tokokokeen pitääkin tuntua, vähän jännää ensin ja sitten vain valtavan helppoa ja hauskaa yhdessä tekemistä, Kiitos Lasse!

Luoksepäästävyys 10p. Lasse istui hienosti ja tuomari totesi yllättyneesti (?) "ai, sä osaat istua noin hyvin?"

paikallaolo 0p. Siinä ryhmässä missä me oltaisi oltu, paikallaan pysyi 2 koiraa, onneksi ei oltu rivissä!

Seuraaminen taluttimessa 9,5p. En tiedä mistä puolikas lähti, eikä sillä ole edes väliä. Lasse seurasi hyvin, kerran taisi kontakti hiukan levitä?

Seuraaminen taluttimetta9,5p. jos äskeinen oli jo hyvä niin tämä jatkoi samaa linjaa!

Maahanmeno liikkeestä 10p. Lasse teki juuri niin hyvin kuin se osaa!

Luoksetulo 10p. Loppuperusasento oli "hidas!" Verrattuna siihen mihin Lasse pystyy.

Liikkeestä seisominen 9,5p. Hyvä, hiukan epävarma loppuperusasento.

Hyppy 10p. Tätä jännitin eniten. Kun liikkuri kysyi onko valmis sanoin Ei! Ja otin perusasennon uudelleen, kun Lasse oli jotenkin liian lähdössä. Ja se selvästi kannatti:) Lassella on siis taipumusta varastaa hypylle, kun se on niiin kiva! Tänään se malttoi hienosti!

kokonaisvaikutelma 10p. Tuomari tykkäsi kovasti Lassesta ja meidän yhteistyöstä. Jopa liikkuri kehui meitä ja se lämmitti erityisesti mieltä.

Loppuisteet komeasti 166p. Kun siis nollasin paikallaolon, niin maksimi mitä olisi voitu saada oli 170, joten sitäkin hienommalta tuntui!

Kehässä oli luvallista kehua koiraa ja käyttää sosiaalista palkkaa ja se tuntui hyvältä. Lasse oli hienosti koko kehän ajan mun kanssa, ei ottanut häiriötä teltasta, ei liikkurista eikä yleisöstä. Toki se varmasti tiesi mitä missäkin oli, mutta se ei haitannut keskittymistä eikä palkattomuus haitannut menoa ollenkaan.
Kun näin meidän loppupisteet 166p olin pyörtyä! Kyllähän kehässä tuntui kivalta ja Lasse teki töitä hyvin, mutta en ihan ollut odottanut näin hyviä pisteitä, positiivinen yllätys. Sijoitus oli 4/9.

Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin. Avoimen luokan liikkeet ovat melkein kasassa, noutoa ja luoksetulon stoppia pitää tehotreenata ja paikallaolo on tietysti edelleen jännä juttu, mutta nyt kun Lasse on osoittanut miten hyvin se kykenee keskittymään, niin tuntuu kuin olisi voittanut lotossa! Juuri se kaikista vaikein asia jota on ollut myös vaikein treenata, kun treenaan lähinnä yksin, niin se onnistui!

Mutta kyllä totuus vaan on että jatkossa me tarvitsemme entistä enemmän treenikavereita, niitä silmiä jotka katsoo ja näkee myös ne mun pienet vilkaisut koiraan loppuperusasennoissa, joita en tiennyt tekeväni. Mutta joka tänään kävi ilmi, kun Lasse epäröi niissä ja teki ne heti kun sai pienen katseen multa.
Onneksi ensi viikolla meillä on walkabout leiri ja sieltä saa varmasti apua ja neuvoja! Joten ei ole mahdotonta että kisaamme vielä kerran tänä vuonna??

Dagen har varit toppen! Lydnadsprov i nybörjarklassen och allt gick så bra som det bara kan! Tillgångligheten var 10p.
Platsliggande lämna jag bort, för det kändes att jag inte vill stressa hunden eller mej själva. I första klassen händer det alltför mycke att hundarna inte hålls och sen kan det hända vad som hälst? Och idag hände det också, i "vår" grupp.Bara 2 hundar som låg stilla 2min. Så jag är nöjd att vi inte var där! alltså 0p.
Linförigheten var 9,5. Vet inte vart halva poängen tog vägen?
Ff var också 9,5. Det här var mycke bra! Jag är nöjd!
Ligg under marsc 10p. Ingenting att förbättra!
inkallningen 10p. Lasses bravur!!
Stå under marsch 9,5p. Lasse satt sig lite långsamt i slutet
Hopp 10p. Perfect!
helheten 10p!!

Jag är lycklig! Lasse jobba som om vi skulle har varit på planet på tuman hand, han brydde sig inte om publiken, domaren eller någonting annat heller! Han jobba hela tiden bara med mej och det att han fick "bara" sosial belöning fungera bra!!
Nu är det bara att titta framåt, mot öppenklass. Men för att tävla där måste vi lite träna. Det är ingenting stort, men några små saker, som jag vill att fungerar bättre. Så att på följande tävlingen ser raden lika fin ut som idag! Men på onsdag kvällen ska vi på båten och sen kan kan jag träna med Maria många dagar! Hon kan säkert hjälpa oss med våra små detaljer som vi har ännu oklara. Så kanske vi tävlar  en gång ännu i år?!?

Aktiivinen viikko

Tämä onkin ollut ihan hurlumhei viikko. Maanantaina aloitettiin agilityllä ja kouluttajana oli Zeljko Gora Kroatista. Kivan treenin oli Zeljko tuonut, tekniikkaa ja kääntymistä, joka ei kyllä ollut ihan meidän juttu? Tai kyllä Lasse käntyy sillä tavalla miten se on opetettu, mutta nyt piti irrottaa ja kääntää ja tehdä sokkareita ja niitä en todellakaan ole tehnyt Lassen kanssa, jostain syystä?  Zeljko oli sitä mieltä että Lasse tekee kaiken täysillä eikä se hirmuisesti varo kun se tekee? Joten tässä suhteessa en saanut mitään uutta, mutta muuten kurssilta jäi muutama kiva ajatus? Mun ei tarvitse ehtiä ihan joka hypylle ohjaamaan, koira saa välillä (!) irrota, kunhan ei lähde maata kiertävälle radalle?
Lassen lisäksi treeneissä oli myös Kalle! Kalle meni hienosti, se pysyy lähdössä Lassea paremmin ja kuuntelee hienosti Heliä. Toki nuori koira ja vieras kenttä aiheutti hiukan seikkailua myös kentän laidoille, mutta aina kun tehtiin töitä niin se teki töitä.
Tiistaina oli vuorossa kontaktikurssin pitäminen. aiheena oli 2on/2off kontaktit ja mallikoirana käytin Lassea! Olipahan hyvä tilaisuus palkata kontakteista ja samalla itsekin taas kerran miettiä mitä ollaankaan tekemässä ja mitkä on meidän kriteerit? Ja kyllä kriterit on kunnossa paikan suhteen, mutta vapautuksissa pitää taas olla tarkkana?
keskiviikkona oli "lepopäivä"  ja torstaina oli vuorossa viimeistelytreeni viikonloppua varten. Sunnuntaina on siis vuorossa virallinen startti tokossa. Viimeistelytreenistä jäi kiva maku, Lase teki hyvin kaiken mitä tehtiin. Sanna vielä liikkuroi seuraamisen ja tehtiin häiriötreeni, jonka Lasse selvitti hienosti! Tällä mennään ja sunnuntaina sitten nähdään mitä käteen jää? Siirtymisiä olisi ehdottomasti pitänyt päästä treenaamaan enemmän, mutta pikatreenilläkin niistä tuli aika paljon paremmat.
Torstaina pääasiana oli toki pentukurssin kouluttaminen ja voi miten ihania pentuja mun ryhmässä olikaan! Todella kilttejä ja suloisia koiralapsia, jotka olivat innokkaasti aloittamassa uuden oppimista. Ensimmäinen kerta menee aina pääasiassa puhumiseen, mutta minusta mitään ei voi aloittaa ennenkuin on puhuttu motivaatiosta, palkaamisesta ja oikea-aikaisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Pennut opettelivat kontaktin ottamista ohjaajiin ja luoksetuloja ja olivat kovasti reippaita kaikki.
Tänään ei sitten päästy loistamaan, kun vuorossa oli agilityä. Onkohan Lassella joku viimeinen uhmaikä ennenkuin se ensi viikolla täyttää kolme vuotta ja muuttuu yhdessä yössä aikuiseksi ja järkeväksi koiraksi? Koska tänään treeneissä mulla ei ollut aikuista järkevää koiraa? Alun hypyt, jarrutus ja puomille vienti vielä toimi kivasti ja se saatiin jopa sujuvaksi, mutta sitten puomin jälken piti selviytyä niinkin haastavasta esteestä kuin pujottelu?! Mutta se ei tänään mitenkään ollut mahdollista? Tosin kun Milla seisoi pujottelun päässä palkan kanssa, niin silloin se oli helposti suoritettavissa, mutta muuten ei kyllä ollut:(  Samoin Hi-han putkiin oli asennettu jotkut omituiset kelpiemagneetit, jotka veti hyvin pientä viatonta kelpiä putkeen?!? Mun ohjaus ei ollut riittävän vahva vastustamaan putkien vetovoimaa? Arrgh!! Harvoin mä kiukustun treeneissä, mutta tänään oli kyllä lähellä ettei mennyt kuppi nurin? Lopuksi tehtiin 3min pikakertaus pujottelua ja kyllähän sekin sujui, kun vain riittävän selkeästi ilmoitti herra Kelpielle että vaihtoehtoja ei ole! Nyt pujotellaan kunnolla, Piste! Joten lopuksi pari ihan hyvää pujottelua kuitenkin.
Ensi viikolla lähdetän Ruotsiin, kiva! Pikkuhiljaa pitää varmaan miettiä mitä kamoja pitää ottaa mukaan? Mutta ensin käydään kokeilemassa miltä tuntuu virallinen kisastartti sunnuntaina?

Det har varit en vecka med mycke program! På måndagen träna vi agility med Zeljko Gora, från Kroatien. Han hade lite annorlunda tankar om saker och ting. Vissa ideér var toppen bra, men när Lasse är skolad på ett visst sätt, så fungera inte allt som Zeljko visa, så bra? Zeljko tyckte att min hund är häftig och att han gör allt med full fart! Det är nog sant, i farten sparar inte Lasse. Även Kalle var med på träningarna och Vau! Han är toppen! Fint jobbat på  främmande plats med nya saker! Visst sprang han par gånger till publiken, men när Heli jobba med honom, så då jobba Kalle med!
På tisdagen var det min tur att skola kontaktövningar. Jag använde Lasse som exempel och det fungera bra. Han kunde göra rätt sakerna och jag fick en möjlighet att tänka igen hur, var och varför jag gör så som jag gör?
På onsdagen vila vi. Men på torsdagen åkte vi till planet och träna sista träningen inför söndagens lydnadstävling. Träninger fungera fint, allt som vi gjorde, gick rätt. Tack till Sanna som hjälpte oss med ff.  Efter egna träningarna var det dags för mej att skola valpkursen. Jag tycker så mycke om valparna. Dom är söta och man ser så bra vilka framsteg dem tar på bara fyra veckor!
Idag var det agilitykväll. Men Lasse hade nog glömt en hel del om den grenen? Kanske har vi träna för mycke på lydnaden? Nää, allt annat utom slalom fungera ganska fint. Men slalom då? Han kan, men han ville göra det bara, om Milla vänta på honom med leksaken?!? Mors grisar är vi allihopa?? Men sen måste jag bara tag itu med saken och till slut så jobba han fint, han t.o.m tänkte!! Han sakta farten och fundera, men bestämde sen att fortsätta till slutet ända!! Vau!! Lasse är lite envis ibland, men det kan jag också vara:) Och nästa vecka reser vi till Sverige! Jag verkligen väntar på den resan!