Syksyn pimetessä on keskitytty enemmän tokoiluun. Sitä kun voi tehdä aamulla vaikka olisi vielä hämärää ja sisälläkin voi aina tehdä jotain pientä ja kivaa. Tosin mun pitäisi ehdottomasti saada uusia ideoita mitä se pieni ja kiva voisi olla?
Sunnuntaina treenattiin Tanjan johdolla kisapalkkausta ja todettiin, että putkiaivo kelpie on jossain asioissa ihanteellinen tokokoira? Sille kun on palkkaa, kun se saa esim. tulla perusasentoon, joten sitä palkkaa se saa kokeessa aika monta kertaa:)
Lisäksi Lasse palkkaantuu hyvin sosiaalisella palkalla. Lassen kanssa pitää kuitenkin muistaa ettei villitse sitä liikaa, jolloin se saattaa lipsahtaa kehänauhojen ulkopuolelle?
Kotona ollaan lähinnä tehty noutokapulan pitotreenejä ja kaukoja, vaikka niitäkin ollaan tehty hiukan laiskasti nyt. Kotona treenaamisessa kun on se "vika" että täällä ei ole häiriöitä ja niitä me nyt tarvitsisimme?
Eilen Lasse kävi hierojalla nauttimassa elämästä. Mitään suurempia jumeja ei ollut, selästä löytyi vasemmalta puolelta yksi "jumi" ja lisäksi sillä oli "pohkeet" aika tiukat, mutta nyt nekin on hierottu ja taas mennään.
Paikallaoloja on tehty edelleen sitkeästi ja tulostakin syntyy. Ulkona oli sunnuntaina niin kylmä että teimme lähinnä jättötreeniä joka sopii oikein hyvin meille. Tänään hallilla sitten olikin vuorossa pitkä paikallaolo ja paikkakin oli haasteellisesti keskellä riviä. Tämän takia olin piilossa vain hetken ja kun lisäksi vieruskaveri kyllästyi makoiluun, niin oli ainakin hyvää häiriötreeniä. Paikalla istuminen on ihan alkutekijöissä ja sitä palkkaan tällä hetkellä erittäin ahkerasti. Ja tänään huomasin, että tämä on niin uusi asia Lasselle, että se ei vielä kestä häiriötä istuessaan. Vaan menee maahan kun vieruskaveri käskyttää omaa koiraansa. Tähän asiaan auttaa onneksi treenaaminen!
Viikonloppu meneekin enemmän ja vähemmän agilityn parissa. Huomenna on omat treenit Espoossa ja sunnuntaina ajellaan Turkuun. Oikeastaan on ihan kiva mennä treeneihin pienen tauon jälkeen taas. Tosin voi olla, että maanantaina olen taas sitä mieltä, että Lassesta tulee vain toko/jälkikoira, koska sen ohjaaja ei vaan osaa? Mutta nyt tuntuu positiiviselta, jos meistä ei ihan Suomen mestareita tule, niin voihan meillä silti olla kivaa radalla! Vaikka toisaalta voi olla, että mun ei kohta tarvitse juosta ollenkaan? Pidemmän aikaa varoitellut polvi rusahti tänään kivasti, kun istahdin polvilleni hallilla tervehtiäkseni suloista pentua. Toivottavasti polvi rauhoittuu yön aikana?
Hösten och mörkern har kommit på allvar. Vi tränar lite mindre och det är närmaste lydnad nu, för det kan man göra hemma och man behöver inte så bra belysning till det alltid?
Jag skulle behöva nya idéer vad vi kunde göra hemma? vi har gjort mest fjärr och öva med att håll apporten osv. men några nya idéer skulle inte skada?
På söndagen träna vi tävlingsbelöning. Lasse är ganska lätt när allt vi gör är redan lön för honom. Och han uppskattar också social belöning. Men med honom most man komma ihåg att inte belöna honom för väl, för han kan annars springa ut från ringen??
På torsdag var Lasse hos masserare. Han mår bra, något litet fans i ryggen på vänstra sidan, men ingenting speciellt.
Med platsliggande har vi tagit framsteg. Lasse är nu lungn och trygg och han hålls fast jag gå i gömman! Men att sitta i rad, hups! Där har vi någonting att öva, för när han skulle ha lov att sitta, så då lägger han sej och tvärtom?!
På veckoslutet har vi två agilityträningar och det är kul att träna lite det också efter en par veckors paus. Det kan hända att efter helgen så har vi igen par veckor paus och att det inte känns så kul mera, men nu väntar jag på träningarna. Hoppas bara at mitt knä håller med i farten? den har lit krångla par månader, men idag när jag satt mej på gålvet i halln och jhälsa på en liten söt valp, så hände det någonting? Vi ska se hur jag går imorgon?
perjantai 25. lokakuuta 2013
lauantai 19. lokakuuta 2013
Rtg-kuvia
Tällä kertaa mun koirat eivät ole olleet läpivalaistavina vaan Lassen ja Nemin pennut ovat jo tulleet siihen ikään että saavat ekat kunnon "kännit" ja pääsevät vielä säteilemäänkin:)
Ensimmäisenä kuviin ehti Shy, Norjassa. Norjasta tulikin sitten hyviä ja huonoja uutisia.. Shyn lonkat ovat virallisestikin A/A, kyynärpäät olivat siistit, virallinen tulos ei ole vielä tullut, mutta jotta elämä ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, niin Shyn selkä ei ole täydellinen, vaan siellä on jotain vinoa,7.lannenikama/ristiluualueella. Tämä ei tietenkään ole täysin yllättävää, yhdellä Lassen siskolla on välimuotoinen lannenikama ja rodussa on ehkä muutenkin herätty miettimään selkien terveyttä, onneksi. Mutta kyllä tämä teki loka/marraskuun vaihteesta jännittävämmän kuin mitä olin odottanut, 6 pentua kuvaamatta, mitä jos selkämutkia on enemmän?? Voi ei...paniikki!?
Tänään sitten kuvattiin ruskeat pennut, Bria, Typy ja Tore. Tämä oli tapahtuma jonne lähdin mielelläni mukaan, fiilis oli kyllä hiukan huolestunut, mutta toivosta en vielä ollut luopunut. Ensin peilattiin silmät ja ne olivat kaikilla priimaa!! Silloin jo oli hiukan helpompi hengittää, Bria kuvattiin eka ja sen epäviralliset tulokset tulivat ensin, lonkat lähtivät A/A, kyynärät ja polvet 0/0, olkapäät ja selkä priimaaa!!! Jee!!! Ainakin yksi terve pentu:)
Sitten oli vuorossa Tore ja Typy, Ja hienolta näytti niidenkin osalta, lonkat, polvet, kyynärät ja selät!! Helpotus ja iloinen tuuletus Maijan kanssa. Tässä kohtaa olen myös erittäin onnellinen siitä että kaikille pennuille löytyi näin ihanat vastuuntuntoiset kodit, jotka tuovat pennut tarkastukseen ja hoitavat niitä hyvin. Ihania iloisia reippaita kakaroita, jotka nukkuivat kiltisti kun "käskettiin", mutta jotka heti herättyään tulivat syliin ja nuolivat naamaa iloisesti ja olivat taas valmiita uusiin seikkailuihin.
Klinikalla tuli myös taas herättyä miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä, kun sinne tuotiin auton alle jäänyt cockerspanieli. Pientä koiraa oli sattunut ja omistajan ilmeen nähdessä ymmärsi taas paremmin olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa viettää omien koirien kanssa. Siinä kohtaa sillä ei ole paljon väliä jos lonkat on C/C tai selästä löytyy mutka, kunhan koiralle ei satu mitään noin vakavaa.
Mustat pojat kuvataan parin viikon kuluttua. Sen jälkeen on koko katras kuvattu. Ja sitten seuraavaksi tuloksia pitäisi tulla ainakin messukeskuksesta joulukuussa? Ja keväällä pennut tulevat jo agilityn kisaikään, vaikka luulen että niiden kisaamisella ei ole keväällä vielä kovin kiirettä. Varsinkaan jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin voi olla että tarvitsevat hiukan enemmän aikaa kypsyäkseen??
Lasses och Nemis valpar har kommit till den åldern att de ska röntgas. Shy i Norge hann göra det först. Hon fick både glada och inte så glada nyheter. Hennes höfter är A/A, armbågarna ser fina ut, men officiella resultaten har inte ännu kommit, men hennes rygg har konstig "böj" Det tycks inte störa Shy och jag hoppas verkligen att det gör det aldrig.
Idag var det Brias, Typys och Tores tur att ta en "tupplur" men före det så blev de ögönlysta och ögonen är ok. Och samma linje fortsatte med allt annat också. Knäna, höfterna, armbågarna och ryggarna är helt ok!! Hurra, man for ju ännu se vad kennelklubben tycker om deras bilder, men kan nog inte tänka mej att dem skulle hitta något fel på dem heller?
Idag när vi var på kliniken så kom man ihåg igen att vara tacksam av varje dag som man har sina hundar, för det hämtades en cockerspaniel till kliniken som hade träffa ihop med en bil.. Stackaren, den fick förstahjälpen på Mevet och sen åkte ägaren med hunden till veterinärhögskolan för mera hjälp. Man stannar vid sånt hänt och funderar och förstå att vara tacksam för varje dag man få vara med sina hundar, om dem sen skulle ha C-höfter eller en böj på ryggen, vad betyder det??
Ensimmäisenä kuviin ehti Shy, Norjassa. Norjasta tulikin sitten hyviä ja huonoja uutisia.. Shyn lonkat ovat virallisestikin A/A, kyynärpäät olivat siistit, virallinen tulos ei ole vielä tullut, mutta jotta elämä ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, niin Shyn selkä ei ole täydellinen, vaan siellä on jotain vinoa,7.lannenikama/ristiluualueella. Tämä ei tietenkään ole täysin yllättävää, yhdellä Lassen siskolla on välimuotoinen lannenikama ja rodussa on ehkä muutenkin herätty miettimään selkien terveyttä, onneksi. Mutta kyllä tämä teki loka/marraskuun vaihteesta jännittävämmän kuin mitä olin odottanut, 6 pentua kuvaamatta, mitä jos selkämutkia on enemmän?? Voi ei...paniikki!?
Tänään sitten kuvattiin ruskeat pennut, Bria, Typy ja Tore. Tämä oli tapahtuma jonne lähdin mielelläni mukaan, fiilis oli kyllä hiukan huolestunut, mutta toivosta en vielä ollut luopunut. Ensin peilattiin silmät ja ne olivat kaikilla priimaa!! Silloin jo oli hiukan helpompi hengittää, Bria kuvattiin eka ja sen epäviralliset tulokset tulivat ensin, lonkat lähtivät A/A, kyynärät ja polvet 0/0, olkapäät ja selkä priimaaa!!! Jee!!! Ainakin yksi terve pentu:)
Sitten oli vuorossa Tore ja Typy, Ja hienolta näytti niidenkin osalta, lonkat, polvet, kyynärät ja selät!! Helpotus ja iloinen tuuletus Maijan kanssa. Tässä kohtaa olen myös erittäin onnellinen siitä että kaikille pennuille löytyi näin ihanat vastuuntuntoiset kodit, jotka tuovat pennut tarkastukseen ja hoitavat niitä hyvin. Ihania iloisia reippaita kakaroita, jotka nukkuivat kiltisti kun "käskettiin", mutta jotka heti herättyään tulivat syliin ja nuolivat naamaa iloisesti ja olivat taas valmiita uusiin seikkailuihin.
Klinikalla tuli myös taas herättyä miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä, kun sinne tuotiin auton alle jäänyt cockerspanieli. Pientä koiraa oli sattunut ja omistajan ilmeen nähdessä ymmärsi taas paremmin olla kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saa viettää omien koirien kanssa. Siinä kohtaa sillä ei ole paljon väliä jos lonkat on C/C tai selästä löytyy mutka, kunhan koiralle ei satu mitään noin vakavaa.
Mustat pojat kuvataan parin viikon kuluttua. Sen jälkeen on koko katras kuvattu. Ja sitten seuraavaksi tuloksia pitäisi tulla ainakin messukeskuksesta joulukuussa? Ja keväällä pennut tulevat jo agilityn kisaikään, vaikka luulen että niiden kisaamisella ei ole keväällä vielä kovin kiirettä. Varsinkaan jos ovat yhtään isäänsä tulleet, niin voi olla että tarvitsevat hiukan enemmän aikaa kypsyäkseen??
Lasses och Nemis valpar har kommit till den åldern att de ska röntgas. Shy i Norge hann göra det först. Hon fick både glada och inte så glada nyheter. Hennes höfter är A/A, armbågarna ser fina ut, men officiella resultaten har inte ännu kommit, men hennes rygg har konstig "böj" Det tycks inte störa Shy och jag hoppas verkligen att det gör det aldrig.
Idag var det Brias, Typys och Tores tur att ta en "tupplur" men före det så blev de ögönlysta och ögonen är ok. Och samma linje fortsatte med allt annat också. Knäna, höfterna, armbågarna och ryggarna är helt ok!! Hurra, man for ju ännu se vad kennelklubben tycker om deras bilder, men kan nog inte tänka mej att dem skulle hitta något fel på dem heller?
Idag när vi var på kliniken så kom man ihåg igen att vara tacksam av varje dag som man har sina hundar, för det hämtades en cockerspaniel till kliniken som hade träffa ihop med en bil.. Stackaren, den fick förstahjälpen på Mevet och sen åkte ägaren med hunden till veterinärhögskolan för mera hjälp. Man stannar vid sånt hänt och funderar och förstå att vara tacksam för varje dag man få vara med sina hundar, om dem sen skulle ha C-höfter eller en böj på ryggen, vad betyder det??
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Syksyn iloksi
Mä niin ajattelin että kun agilityn ulkokausi loppuu, niin meillä koittaa ihanat kiireettömät vapaat illat, arkisin. Mutta toisin kävi, tekemistä on ollut ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja niitä rauhallisia syysiltoja edelleen odotellaan?
Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.
Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..?
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.
Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?
Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!
Bilden är tagen i november 2011, Lasse har vuxit sen des, men farten och attityden har inte minska:)
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)
Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.
Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..?
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.
Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?
Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)