Haaste, vielä ehtii?

Tuli movember haaste Marikalta, enkä ole saanut aikaiseksi, mutta nyt..

Peppi on helppo:

Lassen kohdalla piti vähän improvisoida? Kiltisti Lasse poseerasi tarkalleen siinä asennossa mitä pyysin:)

Marraskuista menoa

Marraskuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten aika kuluu. Lassen kanssa ollaan pikkuhiljaa vähennetty aktiivisen treenin määrää ja tarkoitus olisi pitää ensi kuussa ihan kunnon tauko ja sitten tammikuussa jatkaa täydellä teholla. Olen siis edelleeen sitä mieltä että taukoja tarvitaan, sekä fyysisen että henkisen jaksamisen takia, ainakin ohjaajan kohdalla?
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?

Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.

Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!

Aksaa ja lisää tokoa

Eli viikko sitten vietettiin agilityviikonloppua ja jos tavoite oli vain pitää hauskaa, niin taisimme päästä tavoitteeseen?
Lauantaina Espoossa odotti taas haasteellinen ja hauska radanpätkä. Sujuvasti esteelle nro 2 saakka ja siitä hiukan myöhässä esteet 3-6, mutta sitkeästi jatkettiin eteenpäin ja lopulta päästiin esteelle nro 17 saakka. A-esteellä meillä on nyt pulma! Lasse tulee sen hyvällä vauhdilla alas, mutta sepä ei pysykään kontaktilla, voi ei!! En ole ehtinyt vielä analysoimaan tarkemmin että mistä pulma johtuu? Se voi johtua siitä, että vauhtia on liikaa ja fysiikka ei vaan mahdollista pysähtymistä tai sitten se johtuu siitä, että kun ei pysähdy, niin pääsee muka (?) nopeammin eteenpäin?!  En tiedä, mutta kontakteja pitää vaan treenata lisää, varsinkin A:ta, puomilla pysähtyy toistaiseksi hyvin ja keinu on ollut tosi hyvä viime aikoina!
Sunnuntaina oltiin Turussa Sonjan luona treenaamassa ja Sonjan rata oli tosi kiva! Alku sisälsi useamman takaakierron ja yhden päällejuoksutyyppisen kohdan, mutta ne sujui yllättävän hyvin. Puomin kontakti oli ok, sitten putkelta hypylle ja siitä käännös kepeille oli loistava. Keppien jälkeen pari hyppyä ja A:lle. A:n jälkeen en ollut osannut lukea rataa oikein, mutta kun Sari meni Pyryn kanssa, niin tajusin miten se pitäisi ohjata, eri tavalla kuin mitä olin tutustunut... Käytännössä tämä oli yllättävän vaikea kohta, mutta jotenkin me siitä selvittiin, sitten putkesta vauhtia keinulle ja siitä muurille ja renkaalle, jossa piti tehdä sokkari ja ohjata A:n alla olevaan putkeen ja sitten piti ehtiä vielä takaakiertoon ohjaamaan, Hui! Keinulta lähti hyvin muurille, renkaalla piti vain luottaa ja kääntyä ja siihen se kaatui! Että jättäisin Lassen selän taakse hyppäämään rengasta ja vain juoksisin ja uskoisin että se onnistuu, nou vei!  Sonjan piti lopulta itse näyttää että se on mahdollista ja kyllähän se sujuu, kun sen osaa! Radan loppu sujui sitten hyvin. Viikonlopun agit oli kuitenkin niin kivoja että innostuin ilmoittamaan Lassen kisoihin. Marraskuun puolivälissä startataan Turussa, saa nähdä miten käy?

Tarkoituksena oli käydä arkenakin kentälllä tekemässä kontakteja, mutta ei me kyllä käyty, oli pimeää, satoi, jne. Lauantaina sain kuitenkin Saijan kaveriksi kentälle joten tuli edes kerran treenattua myös tällä viikolla. Saijalla oli kiva ykkösen rata, jossa riitti kyllä tekemistä, mutta ei ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ongelmat A:lla jatkuvat edelleen, todella yllättävää että ne ei poistu treenaamatta?! Ensi viikolla käydään kyllä treenaamassa kontakteja! Olen nyt koittanut itselleni saada ajatusta, että Lassea voisi ohjata enemmän takaa, ettei tarvitsisi kokoajan juosta ja koittaa pysyä sen edellä? Tosin takaaleikkauksia pitää sitten tehotreenata, jos tätä meinaa harrastaa enemmän?
Eilen lähdimme vielä pimeneviä syysiltoja uhmaten jälkimetsään Niinan kanssa. Saimme jäljet tehtyä ja ehdimme jopa ajaa ne ennen kuin tuli säkkipimeää. Tosin kovin vanhoja jäljet eivät sitten olleet. Lassella oli aika lyhyt jälki, jossa oli neljä keppiä. Tuoreella jäljellä vauhti taas nousi aikamoiseksi välillä, mutta kaikki neljä keppiä tuli nostetuiksi ja kulma sujui siististi! Jatkossa pitäisi panostaa enemmän pidempiin jälkiin ja vaikeusastettakin olisi varmaan vara nostaa. Kunhan joskus ehtisi valoisaan aikaan metsään??

Tänään oli sitten tokon tehotreenit. Päivällä ajettiin Tattarinsuolle möllikisoihin. Startattiin AVO:ssa. Jätin paikallaolon väliin, mikä näin jälkikäteen oli varmaan hyvä ratkaisu? Joten meidän ensimmäinen liike oli vapaana seuraaminen. Lasse oli todella innoissaan, silmät vain loistivat ja sitten mukaan tuli äänitehosteet alkumetreille ja pari kenguruloikkaa! Tuomari totesi että hyvin sillä kontakti pysyy, vaikka se hiukan keuli:)
Liikkeestä maahanmenossa oli edelleen äänitehosteita alkumetreillä, muuten liike oli siisti. Luoksetulo oli hiljainen, mutta turhan vauhdikas, stoppi valui aika reilusti, mutta Lasse kyllä yritti.  Seisomisessa on nyt ollut parin päivän ajan jotain levottomuutta ja sitä oli tänäänkin, joten käytin yhden lisäkäskyn ja lopuksi se vielä ennakoi perusasennon, Pöh! Nouto oli oikein hyvä ja siisti ja vauhdikas, kaukot toimi tosi hyvin, kun oivalsin jättää käsimerkit pois ja hypyllä olin supertyytyväinen Lasseen, se malttoi ja kuunteli. Avon hyppyä on treenattu kai 2-3 kertaa, joten se ei ole supervarma liike, vaan vaatii että korvat ovat ON-asennossa ja tänään ne oli! Pisteitä keräsimme 141,5 ja kun paikallaoloa ei tehty. Ei se nyt niin huonosti mennytkään, olen positiivisesti yllättynyt, mä kyllä luulin että meidän "vikalista" olisi ollut pidempi, mutta oikeastaan suurin yksittäinen "vika" oli liika into ja se on mielestäni aika positiivista! Tästä on hyvä jatkaa tiistaina.