Hiljaa nyt mennään

Meidän rauhallinen; tehdään mitä jaksetaan, tahti jatkuu. Onneksi Lasse on fiksu koira ja kestää myös sen että aina ei vaan tehdä täysillä hommia ja näköjään nämä useamman viikon jaksotkin sujuu. Jotenkin toivoin että kun vaan jätän gluteenin pois ruokavaliosta, niin sitten olo parane hetkessä ja energiaa riittää taas. Mutta ei ainakaan kahden ensimmäisen viikon aikana mitään ihmeitä ole tapahtunut. Pahin mahakipu on helpottanut, mutta energiaa ei kyllä edelleenkään kauheasti ole, paitsi koirilla. Jopa Peppi on alkanut oireilemaan tätä talvihorrosta. Pepin kanssakin tulee aina tehtyä jotain pientä kun Lassen kanssa tehdään juttuja. Nyt Peppi riehuu lenkillä, se jopa on pari kertaa vetänyt taluttimessa, meidän Peppi?!?!
Ollaan me jotain pientä tehty, kaukoissa näkyy ehkä valoa tunnelin päässä, tosin se tunneli on edelleen piiitkä ja valo on ihan vain aavistus valosta, mutta mutta.. Olisikohan Lasse vihdoin oivaltanut mitä siltä halutaan? Metallinoutoakin ollaan tehty ja sekin sujuu jotenkin. Nyt Lasse ainakin tuo metallin mulle joka kerta, joten edistystä tämäkin. Tosin kapulan nosto, palautusvauhti, ote ja loppuperusasento on vielä levällään kuin Jokisen eväät. Mutta mitä siitä, nyt se sentään noutaa metallia, kotona..
Viime viikollakaan ei päästy hallille treenaamaan, kun auto sanoi sitten sopimuksen irti. Minusta se oli varsin keljusti tehty, kesken työmatkan vielä, murrr!! 
Nämä pakkasetkaan ei mitenkään houkuta viettämään aikaa ulkona, lenkillä ollaan toki käyty ja jatkuvasti pitenevät illat parantavat koko ajan lenkkeilymahdollisuuksia. Lasse nauttii hurjasti kun se saa juosta vapaana, kuten myös Peppi. Mutta nyt en ole pitänyt niitä yhtä aikaa vapaana kun tuntuu että vauhdin hurmassa se vähäinenkin järki katoaa molemmilta ja kun kokoeroa kuitenkin on, niin turvallisuussyistä ovat nyt juosseet erikseen.
Sununtaina olin Hi-Han tokokisoissa hommissa ja kun ilmossa oli aika rauhallista, niin ehdin hyvin katselemaan kisoja. Erittäin iloinen olin, kun EVL:n voitti snautseri!! Se voitti kaikki bortsut yms, hyvä, hyvä!! Koiralla ja ohjaajalla oli kehässä todella kivaa yhdessä, se näkyi. Ihastuttavaa yhteistyötä, snautserin kanssa pärjätäkseen pitää kyllä yhteistyön ja koiran motivaation olla hyvässä kunnossa, hatun nosto ohjaajalle! Kisoja oli kiva olla katsomassa, mutta ei minulle kyllä tullut sellaista oloa, että olisi jotenkin kiire itse kisaamaan. Ei tietysti voi ollakaan, kun ei olla treenattu ja liikkeet on levällään, mikä enemmän, mikä vähemmän? Pitäisi ensin selvitttää millä mallilla mikin liike on? Sitten pitäisi tehdä suunnitelmä miten treenataan liikkeet kuntoon ja sitten pitäisi vielä treenata! Hoh hoijaa... Kevväämmällä?

Vi fortsätter ännu med lungn takt. Fast jag äter nu rätt, tror jag,(?) så jag mår nog inte ännu bättre. Eller jag har inte så ont i magen mera, men energin har inte kommit tillbaka.
Så vi har gjort bara små saker och varit ute. Fast ute är det lite onödigt kallt. Peppi särskilt fryser lätt. Lite lydnad hemma har vi träna. Fjärr, kan det vara att det skulle börja fungera snart? Det ser lite, lite, lite bättre ut nu?
Metallapporten har blivit bättre. Lasse hämtar den tillbaka nu! Gripande, farten och slutet är ännu på hälften, men det är fint att nu tar han metallen upp och kommer till mej ändo.

På fredagen skulle vi och träna, men min bil tyckte att det var för kallt! Så den lämna mej på morgonen på vägen. Det var ny upplevelse till mej, att åka till jobbet med bärgningsbil, spännande? Men bilen fick stanna på service över veckoslutet, så det blev inga träningar på fredagkvällen. Och ända felet som bilen hade var att den var isig! Så jag har ingen vinterbil? Visst var det -20c på fredagmorgonen, men haloo!?! Min bil ska nog tåla vinter och kyla. Kanske jag behöver en ny bil igen?

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tammikuu on jo pitkällä ja valon määrä on lisääntynyt silminnähden. Talvi tuli vihdoinkin ja ja hiukan luntakin saatiin ja paljon pakkasta!
Lassen treenejä koitan taas saada käyntiin pikkuhiljaa. Toistaiseksi ollaan tehty lähinnä aksaa, kun keskiviikkona alkoi Sonjan valmennuskurssi Salossa. Oli kiva taas mennä tutun kouluttajan treeneihin, Sonja tietää sen mitä tarvitsee, minä pääsen selittelemästä: tää nyt tekee näin tai noin. Sonja osaa neuvoa heti ensimmäiseltä hypyltä alkaen; laita Lasse vinoon noin, muuten se tulee miljoonaa sun syliin etkä saa sitä kääntymään! Eilisen iltatreeneissä jatkoin Sonjalta saatuja kotitehtäviä ja Lasse oli jopa ihan pätevä, putki/puomi erottelukin toimi ja useampi hyvä takaakierto saatiin tehtyä - kaukaa!
Itse kävin torstaina gastroskopiassa ja vaikka virallinen diagnoosi  on vielä saamatta, niin lääkäri sanoi selvin sanoin, että minä en jatkossa enää saa syödä gluteenia sisältäviä ruokia, eli kotimaiset viljat, miinus puhdas kaura, jäi pois ruokavaliosta torstaina. Nyt pitää vaan opetella mikä mitäkin on ja miten niistä "uusista" tuotteista tehdään ruokaa?? Voiko gluteenittomista makaroneista tehdä makaroonilaatikkoa, mitkä jauhot sopivat sämpylöihin jne..? Kai tämä tästä, mutta hiukan pitää nyt ehkä keskittyä hoitamaan itseään ja saada ruokahuolto pelaamaan, sitten ehkä jaksaisi paremmin tehdä ja treenata?
Tämä diagnoosi oli kyllä yllätys , en ollut koskaan ajatellut että syy väsymykseen ja useamman vuoden jatkuneeseisiin mahavaivoihin voisi kuitenkaan olla elimellistä. Toisaalta on helpottavaa kun sai syyn, varsinkin kun hoito on olemassa, mutta toisaalta harmittaa; muutokset ja ruokavalion tarkkaileminen, monesta ihanasta herkusta kieltäytyminen ja sekin että jos olisin tiennyt aikaisemmin niin olisin saanut apua myös vuosia sitten? Aika ristiriitainen olo...

Toko on nyt ollut ihan tauolla, motivaatio on täysin hukassa. Ulkona ei vaan voi  nyt treenata ja hallivuorolla on ongelmia ja minun tavoite treeneille olisi edelleen treenata tokoa, ei ratkoa muita ongelmia jotka eivät ehkä ole edes minun ongelmia? Lasse ressu, se niin haluaisi treenata tokoa ja kotonakin se innokkaasti tarjoaa perusasentoa, kaukoja yms, "jos kuitenkin tehtäisi edes vähän, please?"  Joten kai tästä vaan on etsittävä joku motivaatio ja ryhdyttävä hommiin?
Lassen kastraatio on ollut mielessä useasti, mietin vaan että ratkaiseeko sekään ongelmaa, varsinkin jos ongelma tuleekin Lassen taipumuksesta vahtia, niin silloin kastraatio ei ehkä auta? En mä vaan tiedä?
Lumikenkäilemään ei olla päästy, kun ei ole sitä lunta. Mutta kunhan oma olo paranee, niin ainakin lenkkeillään ahkerasti, tässä on oma ja koiran kunto jo rapistuneet ihan liian kauan aikaa. Mutta kaikki ajallaan.

Nya året har börja med agilityträningar. Sonjas kurs börja på onsdagen och första träningen var toppen. Lasse kan och jag hinner, om vi bara jobbar tillsammans samtidigt? det gör vi nog inte alltid, men hela tiden lite mera ändo.
Lydnaden har varit nu på paus. Min motivation är försvunnen? Har haft problem på inneträningarna och skulle inte äns villa gä dit nu. Så vi har inte äns träna. Lasse älskar nog lydnad och "längtar" för träning, så jag most bara lösa problemet på något sätt och fortsätta med nya mål.
Jag var på torsdagen på gastroskopi och fick diagnos: celiaki! Så det blev ändringar på maten. Lite ledsen för att man kan inte mera äta allt som är gott, men lite nöjd också när jag fick en förklaring till symptomen och tröttheten. Kanske det bli nu bra när jag äter rätt. Det är bara att fortsätta framåt.