Huollossa

Nyt on huollettu auto ja koira. Note pääsi huoltoon jo eilen ja Lasse pääsi Niinalle tänään. Noteen jouduttiin vaihtamaan alapallonivel, ehkä?? Jotain kallista kuitenkin vaihdettiin.. Ja sitten se meni jopa katsastuksesta läpi! Hurraa, nyt on tavoitteena että seuraavan vuoden voisi ajaa ilman murheita. Toivonkohan mä liikoja? Ja huollossa pitää vielä käydä uudelleen, kun nyt on unohtunut nollata huoltovälimittari, voi ei!
Lasseen ei tarvinnut vaihtaa varaosia ja ne alkuperäisetkin toimii ihan kivasti. Edellisestä käyntikerrasta olikin kulunut hurjasti aikaa, kun luulin että Lasse kävi Niinalla alkutalvesta, mutta se olikin Peppi joka oli käynyt silloin, Lasse kävi loppusyksystä..Hups! No nyt Lassekin pääsi huoltoon. Olen hiukan ollut huolissani kun aksassa on rimoja kolissut turhan usein alas ja halusin tsekata että syy ei ole fyysinen, joku jumi tms?
Niina katseli liikkeitä ensin pihalla, jotka oli ainakin suorat, tosin askelpituus voisi olla parempi? Takaosan syvien lihasten käyttämisessä oli toivomisen varaa, joten niitä nyt treenataan pari viikkoa tehostetusti. Treenejä vaikeutetaan asteittain ja toivotaan että "ongelma" korjaantuu ihan tällä. Lihaskunto ei sinänsä ole kuulemma huono, mutta se on muuttunut. Vaikuttaako kastraatio jo nyt, ei voi tietää? Lihavuuskunto on sopiva ja tällä hetkellä rasvaa löytyy senverran että "halutessaan" Lasse voi kasvattaa lihastakin lisää? Mutta yhtään lisää löysää ei ole tarkoitus kerätä kylkiluiden päälle.
Mitään dramaattista jumia Niina ei löytänyt, pientä kireyttä sieltä täältä, vas. takajalka sai lopuksi laserkäsittelyn, eli se taisi olla se kirein kohta? Mitään vikaa ei löytynyt, joka olisi selvittänyt syyn rimojen tippumiselle? Eli ilmeisesti kyseessä on edelleen liian kova kiire radalla ja epätarkka ohjaaminen? Huomisen Lasse saa ihan vaan levätä sohvalla ja perjantaille on suunniteltu lenkkiä gööttikavereiden kanssa. Viikonlopun ohjelma on vielä auki, mutta eiköhän jälkeä pitäisi taas mennä tekemään?
Juteltiin treenimääristä ja treenaamisestä yleensä Niinan kanssa. Lassehan tekee kuinka paljon hyvänsä, mutta mikä määrä olisi sopiva? Kun nyt tällä tahdilla Lassella on aika paljon energiaa vapaapäivinä ja treeneissä se hiukan koheltaa. Kesällä tahti tietysti hiukan muuttuu, vepe alkaa tukokuun puolivälin jälkeen ja toisaalta ohjatut tokot jäävät tauolle. Minun mielestä Lassen kalenteri näyttäisi sopivan täydeltä, mutta mitä mieltä Lasse mahtaa olla?
ma klo 19-21 agility,
ti vapaata/lenkkeilyä
ke vepe klo 19-21
to vapaata/lenkkeilyä
pe jälkeä/esineruutua?
la vapaata/lenkkeilyä(/kisoja?)
su toko/ lenkkeily/jälki (kisoja?)
Viikossa olisi 2-4 päivää vapaata/lenkkeilyä ja 3-4 päivää monipuolisia treenejä. Mikä on liikaa mikä on sopivasti ja mikä on liian vähän? Pitää kai vaan tehdä ja katsella miltä koira näyttää? Seuraava aika Niinalle on jo varattu kesäkuulle, joten silloin varmaan saadaan mielipide siitä mikä on muuttunut ja onko muutos oikeaan vai väärään suuntaan? Sen mukaan sitten pitää muokata viikko-ohjelmaa?
Lisäksi ollaan ensi viikon ti menossa paimentamaan, pitkästä aikaa, jännää?!
Katsotaan nyt miltä meno lampailla näyttää? Jos se sujuisi kivasti niin mikä ettei kesällä voitaisi pari kertaa käydä myös paimentamassa? Se olisi sitten pois noista lenkki/vapaapäivistä, kun treenipäivistä ei luovuta kuin pakon edessä? Lisäksi näin hektisen koiran kanssa pidän tärkeänä, että koira saa lepuuttaa myös korvien väliä pitkillä metsälenkeillä ja rennolla oleilulla ja hauskanpidolla.

Lasse var idag hos fysioterapeuten, Niina. Allt var  helt ok. Lite spänd i ena frambenet och lite spänd i andra bakbenet, men ingenting som skulle ge orsak för att vara orolig. Lasse har missa lite musklar sen hösten, kan vara att kastreringen påverkar? Svårt att säga? Men annors så är han i toppform! Inte för mycke vikt, inte för lite vikt heller :) Glad och nöjd hund, med glänsande päls och fina muskler ändo.
Vi prata med Niina om träningar och hur mycke kan man/ska man träna? Lasse skulle säkert träna varje dag, men Niina tyckte att det skulle vara viktigt med vilodagar också. Nu tränar vi 3-4 dagar/vecka ganska mångsidigt och vilar/gå promenader 2-4 dagar/vecka. Veckorna är olika och ibland kan vi vara mycke aktiva, spåra, leta saker, träna agility/tävla lita på samma vecka men sen försöker jag se till att följande vecka skulle vara mindre aktiv eller innehålla mera skogspromenader med möjlighet att springa fritt. Tala med en kompis som berätta att vissa tävlingshundar for inte springa fritt i skogen för att det finns risk för skador i skogen. Visst är det så också, men jag tycker att det är viktigt att hunden också for avslappna mellan träningar och tävlingar. Så min hund kommer knappast alldrig vara så bra att den inte skulle fä leva äkta hundliv? Och jag tycker att risken för skador är ändo större på tävlingsbanor attminstone på agilitybanor, än i skogen?

                   Lasse väntar på utevistelse! Lasse odottaa lenkille lähtöä!

Pääsiäisen kuulumisia

Ihanaa kun on valoisaa ja lämmintä ja kun siihen lisätään muutama extra vapaapäivä, niin ei voi valittaa.  Lassen kanssa ollaan tehty jälkeä ja aksaa ja lenkkeilty. Jälkitreenit sujuisivat varmaan kivasti kunhan ensin löytyisi sopivaa metsää jossa harjoitella ilman että törmää verijälkeen tms?
Eli perjantaina löytyi kivaa jälkimaastoa tästä läheltä. Tein sinne Lasselle jäljen yhdellä kulmalla. Jälki ei ollut kovin pitkä, pääpaino on nyt keppien ilmaisussa. Lasse nosti hyvin jäljen janalta, eka keppi nousi hienosti! Toinen keppi nousi jotenkuten ja sitten se meni yhdestä kepistä yli. Seuraavaksi olisi ollut kulma, mutta Lasse alkoi painamaan vasemmalle ja hukkasi tietysti jäljen ja kun sitten annoin sen hakea sitä uudelleen se löysi kulman jälkeisen suoraan, mutta ei itse kulmaa. Annoin sen kuitenkin jatkaa jälkeä, kun se sen edes jostain löysi. Seuraava keppi vielä nousi, mutta sitten alkoi hirmuinen veto taas vasemmalle ja syy selvisi. Lasse oli löytänyt jonkun tekemän verijäljen ja sen kaadon. Verta oli paljon maastossa, se näkyi jopa paljaalla silmällä, joten meidän jäljestys loppui käytännössä siihen. Verijälki kiinnosti Lassea aivan liikaa. En edes osaa kauheasti moittia koiraa, itseäni kyllä. Verijäljen ajaminen on kai maailman luonnollisin asia kaikille koirille? Mutta minun pitää oppia katselemaan tarkemmin ympärilleni kun teen niitä jälkiä.
Lauantaina oltiin kylässä siskon luona. Kyllä nämä perheen parissa vietetyt juhlat vaan on niin kivoja. Miten sitä muka ei ehdi arjessa tavata rakkaitaan useammin?
Sunnuntaina jatkettiin pääsiäisen viettoa kyläilemällä ja lenkkeilemällä. Nyt käytiin Kauklahdessa syömässä lammasta ja pashaa. Ja se vasta olikin hyvää.
Maanantai olikin sitten kaiken syömisen ja löhöilyn jälkeen oikein tehopäivä. Ensin ajoimme Veikkolaan tampajan kartanolle jossa kävin tekemässä taas haasteellisen jäljen, nyt se kulki hirven ja teeren papanoiden keskellä. Keppitreeniä helpotin laittamalla keppien alle aluset, näin me harjoiteltiin viime syksynä ja sitä olisi ehkä pitänyt jatkaa pidempään? Sillä aikaa kun jälki vanheni tein tuttavuutta kivan suomenhevosen kanssa. Varsin hieno heppa ja ilo oli suuri kun sain hetkeksi kiivetä sen selkään. Kyllä rehellinen suokki on vaan niin hyvä terapiaheppa! Siinä tuulihousuissa ravatessa ei kyllä voinut keskittyä kuin oleelliseen, kaikki murheet katosivat hetkeksi ja hevosella ravailu oli niin kivaa! Mitään koulua en edes yrittänyt ratsastaa, nautin vain terapiatuokiosta. Tuokion jälkeen Lasse pääsi tositoimiin. Jälki nousi hyvin, hiukan se tarkisti takajälkeä, mutta vain metrin verran. Vauhtia oli taas kun jälki oli sen verran tuore, mutta kuudesta kepistä viisi nousi hyvin! Ja nyt kun palkkana oli vain yksinkertaisesti pala lihapullaa, niin yllättäen Lasse ei hosunut eteenpäin vaan malttoi odottaa lupaa jatkaa matkaa, vau! Keppien ilmaisukin oli rauhallisempaa kuin yleensä. Vain jäljen lopussa työskentely muuttui epätarkaksi, mutta hiukan yllättäen alkanet kesäkelit saattavat selittää epätarkkuuden. Lämpötila lähenteli +20c ja Lasse läähätti aika paljon, eikä me olla tehty jälkeä lämpimillä keleillä varmaan koskaan? Joten tähänkin asiaan ratkaisu lienee olla treeni ja siedätys?
Jäljeltä kotiin palattuamme hengähdimme hetken ja sitten alkoikin aksatreenit. Olimme nyt ensimmäistä kertaa uudessa maanantain ryhmässä, kun valitettavasti meinasivat treenit mennä päällekkäin? Tätä se nyt on kun haluaa harrastaa useampaa lajia. Maannatain ryhmä on aika värikäs ja eri tasoisia koiria näkyy olevan? Osa selvästi harjoittelee vielä esteitä ja Lassen kanssa tavoite olisi kuitenkin siirtää pääpainoa esteiltä ohjaukseen. Mutta maanantain treeni oli kiva ja Lasse toimi ihan kuten pitääkin. Kiltti koira! Tosin yleisöllä taisi olla hiukan hauskaa meidän menolle jossain kohtaa? Mutta kun tarjosin mahdollisuutta tulla itse tekemään Lassen kanssa paremmin, niin vapaaehtoisia ei näkynyt, yllättävää? Lasse lepäsi jo kiltisti tämän jälkeen loppuillan kun minun viherpeukaloa taas alkoi kutittaa sen verran että oli pakko päästä pihalle hiukan touhuamaan.
Torstaina käytiin hallilla hiukan tekemässä aksaa ja perjantaina suunnattiin Espooseen epiksiin.Tavoite oli käydä kokeilemassa kisaamista vieraassa paikassa ja katsoa missä mennään? Me mennään kovaa ja korkealta, ja kontakteilla malttamista pitää treenata lisää. Positiivista oli että Lasse ohjautuu paremmin kuin ennen vaikka olen myöhässä! Eli olen edelleen myöhässä ajoittain.

Påsken har vi träna och träffa familjer och kompisar. På fredagen spåra vi, men tyvärr så gick Lasses spår över ett blodspår och det var det! Blodet dofta så starkt att Lasse spåra inte sitt eget spår mera. Det är ju delvist mitt fel, jag borde kanske har märkt andra märken när jag gick spåret??
Lördag träffa vi mina föräldrar och syskon och på söndagen var det Veli-Mattis mamma och syskon som vi träffa. Maten var god och sälskaper var trevligt.
På måndagen var jag väldigt aktiv. Först gjorde jag spår till Lasse, sen var jag och rida en liten stund. Efter ridande spåra vi och Lasse var super! 5 pinnar av 6st hitta han! Men i slutet jobba han slarvigt, kan hända att det beror på värmen med solsken? Det var väldigt varm dag och vi har inte spåra i så varmt som det var. På kvällen hade vi ännu agilityträningar. Dom fungera jättefint. Det känns så bra när jag kan bara ropa tunnel och springa och Lasse söker tunneln och kommet igenom den med fart!
På torsdagen gjorde vi lite agility till och på fredagen var vi med på inofficiell tävling. Banan gick inte för väll, men där var mycke bra också! Kontakterna behöver extra träning märkte jag men Lasse lyssnar bättre än på hösten. Vi har roligt tillsammans och det är ändo viktigast! Och kanske vi tävlar officiellt ändo efter par veckor?

Aksaa

Tämä viikko on otettu rauhallisemmin. Hiukan vähemmän treenejä alkuviikosta kun loppuviikko on lomaa ja tullaan treenaamaan varmaan päivittäin?
Sunnuntaina tokoiltiin ja aiheena oli luoksetulot. Treenit alkoivat paikallaoloilla ja Lassekin oli pitkästä aikaa rivissä mukana. Huomasin että mulla on itselläni paha asennevamma tätä liikettä kohtaan, sille pitää tehdä varmaan jotain? Paikallaolo sujui paljon paremmin kuin mitä odotin. Lasse oli lähinnä sen näköinen että mitäs kyttäät siinä, kun jäin vain muutaman metrin päähän. Mutta se pysyi ja oli rauhallinen, hyvä!
Luoksetuloihin oli keksitty kivaa lisähaastetta, ensin piti suoriutua leluilla "miinoitetun" alueen läpi ja se oli vaikeaa, varsinkin ihana karvalelu oli lähes vastustamaton. Jotenkin kun tästä selvittiin niin seuraavalla kierroksella Satu vieritti pallon koiran edestä ja silti piti tulla luokse? Lasse selviytyi tehtävästä kivasti, mutta kun se sai minulta lelun palkaksi se säntäsi äkkiä hakemaan sen pallon jonka se näki vierivän kentän laidalle, hassu koira, jonka pitäisi ehkä treenata paljon enemmän luopumista?
Viimeinen luoksetulotehtävä oli sitten ihmishäiriö. Eli pari luoksetuloa, joista eka oli helpompi ja tokalla kerralla koira ei nähnyt ohjaajaa "ihmismuurin" takaa. Mutta tämä ei ollut mitenkään vaikeaa Lasselle, sitä ei ihmiset pelota eikä se ahdistu moisesta vaan se tuli tosi hyvällä vauhdilla jalkojen lomasta luokse!
Tiistaina jatkettiin luoksetulojen stopin harjoittelua. Kun talven jäljiltä huomasin että lyhyellä matkalla stopit on hyvät, mutta kun välimatka kasvaa, niin stopit "katoavat"? joten takapalkalla tehtiin jokunen toisto ja suunta oli lupaava, tätä pitää vaan jatkaa ja treenata lisää, kyllä se siitä.
Keskiviikkona oli agilitypäivä. Soila oli kouluttamassa ja päätettiin käyttää edellisen ryhmän rataa. Rata oli kiva, ei liian vaikea, mutta tekemistä siinä siltikin oli. Heti alussa piti tehdä pakkovalssi ja siitä piti saada koira aika hyvin haltuun, jotta se osui myös kolmoshypylle. Keppikulma ei ollut vaikea, mutta keppien jälken piti vaihtaa puolta, jotta sai ohjattua seuraavan ulkokulmankierron. Sitten tehtiin keinua, putkea ja puomi, jossa on hiukan vaikeaa malttaa odottaa lupaa jatkaa matkaa? Tässä pitää muistaa oma asenne ja ryhti?!
Treeneistä jäi hyvä mieli ja sellainen olo, että kyllä me jotain osataan, vaikka ei se siltä aina näytä? Lassen kanssa on nyt niin kiva treenata, se keskittyy paremmin eikä se ole niin pinna tiukalla kuin mitä se oli kevättalvella. Kyllä tämä tästä ja kun sain sovittua ensi talveksi treenipaikan meille, niin nyt ei tarvitse stressata siitäkään.
Huomenna mennään jälkimetsään ja huomisen pääpaino tulee olemaan keppien ilmaisussa?! 

 Början av veckan har vi tagit det lungt, för att slutet av veckan har jag ledigt och då kommer vi ändo och träna en hel del.
På söndagen träna vi lydnad i grupp. Vi träna inkallningar med störning. Det är alltid lika svårt för Lasse att klara av sånhänt! Leksaker på marken, nästan omöjligt, en boll som rulla när han sprang, det klara han ganska bra, men han kolla bollen när han hade först kommit till mej! Rolig hund, som har en hel del att öva md att lämna saker och ting?? Till sista träna vi att göra inkallning genom en människomur. Det här klara Lasse hur lätt som hälst. Fint jobbat!
På tisdagen träna vi lite mera inkalningar, mest att stanna snabbt?! Det fungerar bra på kortare avstånd, men långt så vill det inte alltid ännu fungera? Men det är bara att jobba, jobba! Och att jobba med Lasse, det är kul!
På onsdagen träna vi agility. Banan var rolig och Lasse jobba fint! Bara det där med att sitta och vänta i början, det är inte kul alls, tycker Lasse! Men det most han göra för att jag vill ha det så!
Nästa vinter börjar vara färdigt planerad. Jag har boka träningsplats till Saija och när hallen ligger så nära så kan vi träna på egen hand också en hel del. Men det är bra att ha någon som man kan fråga, om det skulle komma några problem?
Det är härligt att träna med Lasse nu. Han mår säkert mycke bättre också och det syns. Han reagerar ännu på saker och ting, men reaktionenerna är inte mera överdrivna?! Han konsentrerar sej fint på jobbet och är glad och stressfri.  Och det känns så bra!

voi juoksemisen ihanuus sentään?!

Lasse on toipunut kastraatiosta hyvin ja olemme palanneet normaaliin treeniin pikkuhiljaa. Vain aksassa mentiin keskiviikkona vielä medirimoja, varmuuden vuoksi.
Maanantaina tehtiin vain pitkä ihana lenkki, mutta tiistaina oli sitten jo treenipäivä. Mentiin metsään treenaamaan esineruutua. Nyt treenit ei sujuneet kuin Strömmössä. Lasse palkkasi itseään juoksemalla! Joten kun Lasse päätti juosta, niin sehän juoksi, mutta ei siis löytääkseen esineitä? Namipalkan se söi kyllä, mutta lähinnä se söi sen kun "käskettiin" ei siksi että Whiskas olisi parasta mitä se tietää?! Työllä ja tuskalla saatiin esineet siis maastosta pois ja Lasse meni autoon odottamaan kun Niinan pojat teki omat tehtävät.
Keskiviikko oli agility ja pohdintapäivä. Agility sujui kivasti. Teemana oli kääntyminen ja Lasse yllätti positiivisesti. Tutustuessa kuvittelin että tuohon ja tuohon joudun varmaan tekemään ainakin vastakäännökset, niin oikeasti Lasse kääntyi peruskäännöksillä ja valsseilla tosi hyvin. Vastakäännös oli jo hätäliioittelua! Kontaktit toimi kivasti, pujottelun aloitukset ei toimineet, varsinkin poispäinkäännöksellä kepeille vienti oli vaikeaa. Sinänsä Lasse pujotteli hyvin loppuun saakka, kaikki kepit!
Torstaina jatkettiin metsässä harjoituksia. Nyt olin päättänyt että Lasse ei palkkaa itseään juoksemalla pitkin metsää joten se sai liinan peräänsä ja minut vielä liinan päähän. Ja nyt alkoi sujumaan. Nenä toimi jo paljon paremmin. Viimeinen tehtävä oli jo superhyvin tehty, esine oli piilotettu huolellisesti ja Lasse löysi sen upeasti. Se osaa kyllä käyttää nenää, kunhan se malttaa ja kunhan sille saa kerrottua tarkalleen mitä siltä halutaan?  Esineruutu vaatii vielä paljon pohjatöitä, motivaatiota esineiden suuhun ottamiseen ja minulle tuomiseen pitää kasvattaa paljon. Lisäksi Lassen palkkaus on ongelma, juokseminen olisi Lassesta paras palkka, mutta kun minunkin pitäisi voida palkata se ja kertoa että nyt teit hyvin, upeaa! Ja jos Lasse palkkaantuu juoksemisesta, niin miten sitä sitten vielä käytetään palkkana? Mä en vaan tiedä?
Perjantaina sitten vedettiin henkeä ja nautittiin takkatulen äärellä rentoutumisesta. Lauantaina ohjelmassa olikin sitten Lägin epikset uudella hallilla. Koska halli on noin lähellä tuntuu todella tyhmältä ajaa sinne autolla, mutta toisaalta joku paikka Lasselle pitää olla rataantutustumisen yms. ajaksi, joten toistaiseksi otan auton mukaan. Lauantaina ajoin yksin autolla hallille, ilmoitin Lassen kisaavien maksiradalle ja jäin katselemaan supermöllejä. Pari tuttua koiraa starttasi ja hyvin meni. Möllien aikaan kävelin kotiin hakemaan Lassen kisapaikalle ja sitten vaan odoteltiin että kisaavien rata alkaisi. Kun rata oli rakennettu niin se vaikutti varsin sopivalta. Alussa oli paljon putkia ja loppupuolella oli kaikki kontaktiesteet. Pari kohtaa oli sellaisia että jos ei jarrut pitäisi niin pitkäksi menisi?
Lassen kanssa käytiin hallissa pyörähtämässä hyvissä ajoissa ja Lasse vaikutti innokkaalta mutta ei mitenkään yliinnokkaalta. Sitten lämpättiin vielä pihalla hetki ja vein Lassen autoon pariksi minuutiksi. Kun hain sen sitten autosta omaa vuoroa odottamaan se oli niin supervireessä. Se teki hallissa tokoa mun kanssa, se söi ja leikki tosi hyvin.  Meillä oli kupla!! Ja hyvä kupla olikin, voi miten mä olin niiiin iloinen vaikka kisaamassa ei oltu edes vielä käyty.
Kun mentin lähtöön Lassen kanssa se hiukan kuumui, mutta malttoi hyvin. Se pysyi lähdössä, se teki hyvin vauhdikkaasti töitä, jarrutukset onnistui, kaikki kontaktit osui, se pujotteli oikein!! Vain yksi rima tippui ja sekin putosi kai siksi että minulla oli "kiire" vaikka ei ehkä sitten ollutkaan? Parannettavaa vielä olisi toki, kontakteilla saa aika paljon muistutella että vain luvalla pois, pujottelu olisi kiva saada varmemmaksi, että ei tarvitsisi jännittää sitä ja oma liikkuminen pitäisi saada paremmaksi, ettei tulisi niin kiireen tuntu! Mutta voittajan on helppo hymyillä.
Kun viime syksy ja talvi olivat varsin raskaita niin nyt tuntuu että vihdoin se aurinko paistaa edes hitusen tähänkin risukasaan. Me ollaan kyllä ansaittu ihan reippaasti aurinkoa ja paistetta Lassen kanssa, niin pimeää ja kurjaa oli syksyllä ja talvella, meillä molemmilla kai? Onneksi on kevät ja ihan kohta on jo kesä, me aiotaan nauttia kivuttomasta ja energisestä kesästä!

Lasse älskar att springa! Det är ingen nyhet, men det orsaka lite huvudvärk till mej på början av veckan när vi skulle träna sakletande. Lasse har visst energi och har varit mycke kopplad p.g.a kastreringen, men nu när jag släppte honom i skogen och leta så han tyckte att sakerna for vara vart dom vill, han tänker njuta. Och det gjorde han också. Vi hade en allvarlig discution och sen börja det fungera lite bättre? Sakerna hitta han nog, men att hämta dom till mej, no jaa? Det tog mera tid att träna än vad vi hade tänk oss.
På onsdagen träna vi agility och nu fick Lasse spinga och hoppa! Det är så roligt att se hur han njuter. Teman på träningarna var att vända och Lasse var toppen! Jag hade tänkt att jag behöver använda "starka" tekniker, men det behövde jag inte, han lyssna så fint och försökte sitt bästa.
På torsdagen fortsatte vi med sakerna i skogen. Men nu fick Lasse inte springa utan han var kopplad i linan. Och det fungera, han använda nosen och sökte fint! Han kan nog, när han vill eller när jag "tvingar" honom;)
På fredagen njöt vi bara vid brasan. Men på lördagen tävla vi. Det blev bara inofficiell agilitytävling, i nya hallen som ligger c1km från hemmet! Det är trevligt  nu när vi har bra möjligheter att träna inomhus runt året och så lätt att bara ta en liten promenad till hallen. Tävlingen gick fint, vi vann! Resultatet var 5p. men det gör ingenting, för att Lasse jobba skitfint! Han var snabb, men inte alls på övervarv. Han lyssna och gjorde så bra som han kan. Lite väll mycke fart har vi på våra banor, men det kan väll inte hjälpas? Till mej skulle det kanske räcka med lite mindre:)
Det är så kul att se att nu mår Lasse bra, kastreringen var nog bra beslut. Och nu när jag mår också bättre än på en lång tid så tror jag att sommaren ska bli toppen!

                                        Kesämuisto kesältä 2013, sommarminne från 2013

Fina, fina Kylie

När vi kom idag hem från träningarna titta vi på himlen, klar vårhimmel, med en ny stjärna. Kylie är nu en stjärna på himlen. Det känns jätteledsamt. Jag minns så väl hur det kändes när min dvärgsnautser Eetu fick somna, hur tomt det var hemma. Hur ledsamt det kändes och känns även ännu ibland jätteledsamt.
Jag hade länge titta på kelpisar, men hade inte haft en plats för en hund till i huset, för att Eetu var en ganska stor personlighet.
Men nu när han inte fanns mera hos oss, så börja jag och leta efter en kelpie. Jag skrev också till Sverige, till Maria, kennel Walkabout. Först svara hon att alla valpar var tingade, men efter par veckor fick jag e-mail av henne och hon berättä att en hanvalp skulle kanske vara ledig? Jag skulle ringa till Maria så kunde vi prata om jag skulle kunna få köpa valpen? Följande morgon väkte jag säkert Maria, när jag ringde tidigt på morgonen. Vi prata i telefonen länge, jag berätta, vad jag önska och Maria berätta on valparnas föräldrar, Kylie och Turbo. Hon berättä hurdan Kylie är och jag tänkte att Vau, vilken hund, om jag nångång kunde få en sån dän fin och härlig hund, så skulle det vara bättre än att vinna på lotto! Jag fråga även om Kylie hade några däliga sidor, men det hade hon inte, visst var hon snabb opch ivrig, men är det dåligt?!?  Det tycker inte jag!
Så i november åkte vi till Sverige, Vallentuna och vi fick träffa Kylie, Maria, Håkan och hela valpkullen. Vi åkte hem med en liten svart valp, som var nyfiken och orädd. Lasse, min ljuvliga, härliga, galna Lasse! Han är nu bara 3,5 år men vi har redan nu upplevt så många härliga stunder tillsammans med honom. Vi har valla får, träna lydnad, agility, rallylydnad, sök, spår, vattenredning och "bara" vandra i skogen säkert hundratals timmar. Inte en minut skulle jag ge bort. Varje minut när jag har mina fyrbenta vänner bredvid mej är jag lycklig.
Lasse blev pappa till en valpkull 2012, fin valpkull med 7 st valpar. Kylie blev också farmor då. Valparna är fina och trevliga men det bästa är säkert det, att alla valpägare är supernöjda med sina hundar! Och det är säkert alla som har Kylies valp också! Attminstone jag är lycklig att jag har min egen Turbo-Laser-Lasse!

Tänään kun tulimme treeneistä kotiin taivas oli kaunis, keväinen iltataivas ja taivalla tuikki uusi tähti, Lassen äiti Kylie tuikkii nyt taivaalla. Tämä on todella surullista, Kylie oli vain 8v. upea koira! Kylie ja Maria olivat ehdottomasti minun idoleitani! Heidän yhteistyö ja yhdessä tekemisen ilo loisti kauas kun he kisasivat ja treenasivat yhdessä.
Muistan kuin eilisen päivän kun sain Ruotsista s-postia että Walkabout kennelistä oli vapautunut yksi pentu ja jos olin kiinnostunut pennusta niin voisin soittaa Marialle. Maria kertoi pennuista, ja pentueen vanhemmista, Kyliesta ja Turbosta. Kun kuuntelin Mariaa hänen kertoessa millainen Kylie oli, ajattelin: ei voi olla totta, sehän on täydellinen! Koitin kysyä myös Kylien huonoista puolista, mutta vastaus oli että ne ovat ne samat asiat jotka jo kerroin, mutta toisin päin. Vastaus ei silloin avautunut minulle, mutta nyt 3v. myöhemmin ymmärrän täysin mitä Maria tarkoitti. Nopea, älykäs ja innokas koira on välillä haastava?
Kylien into ja iloisuus ovat periytyneet Lassella ja Lassen pennuillakin on isänsä asennetta ja iloisuutta, joten Kylien parhaat puolet jatkavat kulkuaan ja ilahduttavat monia ihmisiä uudelleen ja uudelleen.

                                          En liten lekfull Lasse

                                          Lasse och Noki c. 6mån.

                                          Avelsgruppen på kelpiespecialen 2011

                                                   

Treeniä, lisää treeniä, Hurraa!

Nyt loppui lepäily!? Lasse pääsi tänään treenaamaan. Ja kun treenataan niin treenataan sitten hiukan enemmän? Aloitettiin ohjatuilla tokotreeneillä, aiheena oli palkattomuus/kisanomainen treeni. Kukin sai valita kolme liikettä jotka suoritettiin liikkuroituina "palkatta". Kisapalkata toki sai ja palkkasinkin.
Me ei olla tänä vuonna treenattu tokoa käytännössä ollenkaan ja syksykin oli varsin vähäistä, joten hetken jouduin miettimään että mitä tehdään? Valitsin sitten varmoja ja helppoja liikkeitä; AVO:n hyppy, tasamaanouto ja liikkeestä maahanmeno. Hyppy sisältää aina Lassen kanssa jännitysmomentin, malttaako kelpie odottaa lupaa vai ei? Tänään malttoi hienosti! Istumiseen tarvittiin kaksoiskäsky, mutta en ole ihan varma onko tätä liikettä kertaakaan tehty kokonaisena? Noudossa meinasi jo maltti pettää ja pientä nykimistä oli havaittavissa sekä heitossa että liikkurin käskyttäessä, mutta peppu pysyi maassa, vauhtia oli turhan paljon mun makuun, mutta makuasioista ei kannata kiistellä:) Lopuksi tehty liikkeestä maahanmeno oli hyvä, piste. Eniten tuli palautetta siitä että ohjaaja ennakoi ja lisäksi kapulan heitto oli kuulemma liian lyhyt, Hups, pitää kai treenata heittämistä? Lasse teki hyvin töitä, sitä ei ole ennenkään haitannut palkattomuus, varsinkin kun se palkkaantuu hyvin kehuista ja mielikuvista;)
Kun tokosta oli selvitty kunnialla, siirryttiin metsään tekemään esineruutua Niinan kanssa. Esineruutua Lasse on treenannut peräti kaksi kertaa ennen tätä päivää, joten nyt se jo osaa, kun se on treenannut kolmesti, eikös?
Alueen tallattuamme teimme suunnitelman, joka oli tosi hyvä, se nimittäin toimi! Lasse näki kun vein esineen metsään ja kun sitten lähetin Lassen etsimään se juoksi tuulispäänä, löysi esineen hyvin ja palautti sen mielettömän upealla vauhdilla! Siis täydellisesti onnistunut treeni! Hetki mietittiin että pitääkö otta yksi uusinta, mutta kun Lasse muodostaa mielikuvia varsin vahvasti, totesin että onnistuneeseen suoritukseen pitää malttaa lopettaa. Nyt jos koskaan Lasselle oli pakko jäädä oikea mielikuva siitä mitä siltä odotetaan kun sanotaan esine!
Kotiin tullessa oli jo pimeää, mutta oma fiilis oli kertakaikkisen upea. Oli niin ihanaa treenata, treenit onnistuivat, koira nautti, minä nautin joten voiko enempää pyytää? Minä en pyydä enempää, olen kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka saan treenata Lassen kanssa, on se vaan hieno kaveri!

Lasse lepää, minä en?!

Aika hyvin meidän saikku on sujunut, mitä nyt puruluita kuluu aika paljon? Toisaalta ne onkin tosi hyvää ajanvietettä Lasselle, tulee purukalustokin huollettua samalla?
Antibioottikuuri loppui su iltana, ja tikit on sulaneet pois, haavaa  ei enää huomaa ja korvatkin on kunnossa. Tämä viikko otettiin kyllä vielä rauhallisesti, operaatio ja tulehdus sekä antibiootit väsyttävät vielä? Mutta suunta on hyvä ja mielellään odottelin viikon vielä jotta ensi viikolla pääsen treenaamaan terveellä ja hyvin voivalla koiralla.

Minä en ole ehtinyt tällä viikolla lepäämään. Maanantaina koulutin Virkkalassa ja tiistaina aloitin uuden ryhmän kanssa Lägissä. Maanantain treeniin oli niiin paljon helpompi lähteä kouluttamaan kuin tiistaina Lägille. Maanantain koirat ja ohjaajat oli tuttuja, treenin suunnittelussa oli helppo ottaa huomioon koirien erilaisuudet ja miettiä kullekin koiralle sopivia haasteita. Ti istuin ja mietin ja mietin, mitähän, kuinka monta koiraa, minkä kokoinen kenttä, mitä esteitä, minkätasoiset treenit, mitähän harrastajat odottavat? Pieni paniikki meinasi jo iskeä? Mutta lopulta lähdin kentälle pari ratapiirrosta taskussa ja kun koiria sitten tuli treeniin vain 3kpl, niin valitsin sen pätkän jossa oli vähemmän rakennettavaa ja sitäkin muokkasin niin ettei pienellä porukalla tarvinnut siirrellä painavia esteitä. Ensivaikutelma kesän ryhmästä oli positivinen ja toivon että kesän treeneistä tulee antoisia sekä koirakoille että kouluttajille.
Loppuviikolla lisättiin pikkuhiljaa Lassen lenkkien pituutta ja kun mikään ei tuottanut mitään ongelmia, niin tänään lähdettiin Nuuksioon koko poppoo. Reppuun pakattiin eväät ja istuinaluset mukaan ja taskuun muistin laittaa mukaan nameja koirille. Nuuksiossa vierähti iloisesti lähes kolme tuntia ja siellä oli ihanaa kulkea. Kevät on jo pitkällä, jäät sulavat ja lunta oli enää pikkiriikkisen jossain todella varjoisassa paikassa.
Peppi oli ihan innoissaan jo kotona, kun pakattiin reppua ja autossa se metelöi heti kun vauhti hidastui. Kun lähdettiin kävelemään se suorastaan riehaantui, mutta jo kilometrin kohdalla Peppi löysi itselleen sopivan matkavauhdin ja sitä se sitten pitikin yllä loppuun saakka. Pepin matkavauhti on erinomainen, itse saa kävellä sellaista hyvätempoista kävelyvauhtia. Lassen mielestä Pepin vauhti oli ihan lällyä ja sen mielestä me olis voitu vaikka juosta täysii puolet matkasta ja loppumatka muuten vaan hölkätä reippaasti? Lasse joutui kuitenkin tyytymään enemmistön päätökseen vauhdista. Ainoa kohta jossa Lasse pääsi "päättämään" temposta oli pari kunnon ylämäkeä, kun päätin että oma kunto on heikko ja otin avuksi "kelpiehissin" Eli Lasse sai vetää luvan kanssa ja sehän veti, ihan innoissaan kun sai laittaa itsensä likoon! Ja minä pääsin mäet tosi helposti yläs, hengästymättä! Yllättävän vahva koira tuo Lasse kyllä on? Ihan kauheasti en kehdannut vedättää, kun Lassen valjaat ei kuitenkaan ole mitkään huskyvaljaat, vaikka sellaisten hankinta meni nyt kyllä harkintaan?
Loppumatkasta Lasselle taisi tulla "hiki" kun se yritti pulahtaa uimaan. Onneksi se oli kytkettynä ja sain sen kalastettua pois jääpalojen seasta ennenkuin se kastui kokonaan. Lasse selvästi odottaa kesää? Toivottavasti me päästään veperyhmään mukaan, intoa ainakin on!
Huomenna olisi tokotreenit ja haaveilen kyllä edelleen että ehtisimme jäljellekin joku päivä? No kohta on uusi viikko ja uudet kujeet!