kesäkivaa!

Maanantaina treenattiin Millan opastuksella aksaa ja on sanottava että aksa alkaa pikkuhiljaa tuntumaan aksalta? Moni sellainen asia joka on tuntunut mahdottomalta sujuu paremmin ja paremmin. Eihän se tarkoita että me pelkkää nollaa tehtäisi treeneissä, mutta me tehdään nyt jo rataa yhdessä. Se on paljon se, kun miettii mistä pisteestä me aloitettiin. Erityisen iloinen olen edelleen sitä että Lassella on nykyään korvat mukana, muutenkin kuin koristeena :) putki/puomi erottelu sujui hyvin ja kontakteista ei tarvitse olla megahuolissaan juuri nyt. Niitä pitää vaan muistaa palkata ja ylläpitää.

                                          Vauhdikas kuva on  juhannuskisoista.

Keskiviikkona meillä olikin kesän toiset vepetreenit. Lasse sai aloittaa taas veneestä hyppäämällä. Nyt oli onneksi paljon parempi sää joten vene soudettiin kauemmas, ensin 30m poijulle ja kun se sujui hyvin, niin n. 50m rannasta ja sekin sujui hyvin. Seuraavalla kierroksella tehtävänä oli köyden haku veneeltä Veldeltä. Ensimmäinen haku n. 20m sujui ihan hienosti, mutta Lasse palautti sen taas 4-5m minusta sivuun. Sitten vene soudettiin kauemmas mutta nytpä Lasse empi kovasti lähtöä veneelle. Lopulta se lähti uimaan ja haki köyden kyllä. Ja nyt mä sain neuvoja miten ohjata Lassea kun se ui takaisin. Se reagoi kyllä ohjauksen, mutta palautus jäi silti n.3m minusta.
Vikalla kierroksella päätin vain vähän leikkiä rantavedessä Lassen kanssa ja tsekata ne palautukset ja kuten jo epäilinkin, se palauttaa aina min 3m minusta sivuun ja nyt se oli ehkä jopa sen verran väsynyt ettei halunnut edes kovin innokkaasti hakea lelua vedestä.
Kotimatkalla pohdittiin että osasyy vinoihin palautuksiin on varmaan se että aikaisemmin on pyydetty/käsketty Lassea menemään kauemmas ravistelemaan vedet turkista ja siksi se edelleen tekee kuten "pitää." Lasse tekee vedessä töitä aika tosissaan ja väsyy yllättävän paljon? Jatkossa pitää miettiä tarkemmin mitä tekee ja miltä matkoilta? Riittää varmaan että se hyppää kerran 50m matkalta. Köydenhaussa voi tehdä lyhyellä matkalla ja keskittyä suoriin palautuksiin ja kotona pitäisi opettaa vientiä, jotta senkin voisi ottaa mukaan treeneihin. Mutta kivaa, kun on mitä treenata ja kun saa nähdä miten koira oppii ja kehittyy?

Juhannuksen viettoa

Tänä vuonna sää ei suosinut keskikesän viettoa, mutta kivaa on silti ollut. Torstaina kun työt loppui kävin kampaajalla ja leikkautin polkkatukan. Vaihtelu virkistää, sanovat?  Illalla mentiin Lassen kanssa hallille ja tehtiin pikkupätkä muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella, teemana oli: rimat ei kolise? Ja kun heti alussa pääsin sanomaan riman putoamisesta, niin lopuksi Lasse hyppäsi tarkasti ja keskittyi oleelliseen. Lassen kanssa on niin superkiva käydä hallilla kahdestaan, se ei keitä eikä kiehu, oikein laatuaikaa ja monesti myös laadukkaita treenejä. Sääli että omalla halilla ei saa kisata ilman yleisöä ja muita koiria?
Perjantaina ajeltiin jo aamulla Turkuun kisoihin. Pääsimme aloittamaan Anne Saviojan hyppyradalla, joka vaikutti ensin aika haastavalta, mutta tutustumisen jälkeen olin sitä mieltä että sen pitäisi olla tehtävissä, ei ehkä nollana, mutta kuitenkin? Me olimme lähdössä kolmantena radalle ja tsau:n hallilla oli ihanan väljää ja hiljaista, joten olosuhteet olivat aika kivat startille. Sain kävelytettyä Lassea ihan lähtöhetkeen saakka rauhallisesti, joten sen ei pitäisi täysin räjähtää, kun sen päästää irti? Lähdöön jätin sen maahan, mutta eihän se siinä pysynyt, Höh! Radalle kuitenkin lähdettiin pienen hiippailun jälkeen ja viisi ekaa estettä sujuivat ilman suuria ongelmia. Kuudes este oli pujottelu ja siinä tuli ongelmia. Lassen mielestä pääsee nopeammin kun jättää joka toisen kepin pujottelematta? Tästä olemme sekä tuomari että minä, hiukan eri mieltä, joten uusiksi meni, mutta Lassekaan ei anna periksi, joten se toisti virheensä ja sitten se olin minä joka antoi periksi, Lasse sai jatkaa rataa, hyppy, pussi, pituus sujui vielä ok, pituuden jälkeen piti kääntyä putkeen, mutta Lasse latasi korvat luimussa muurille. Korjasin putken ja loppurata suoritettiin joten kuten yhteisymmärryksessä loppuun. Jostain syystä Lasse oli taas kehittänyt painetta korvien väliin ja loppupalkka ei toiminut, ei syönyt eikä leikkinyt, Höh! Mutta rimat sentään pysyi ylhäällä!
Agi-rata oli ulkokentällä ja sitä tuomaroi Asko Jokinen. Tämäkään rata ei vastannut minun käsitystä ykkösten radoista, joten voi olla, että minun pitäisi päivittää oma käsitys asiasta? Medien kisan aikana alkoi satamaan ja lopulta kisa jopa keskeytettiin hetkeksi, kun tuli rakeita. Onneksi maksien alkaessa sää oli kohtuullinen. Hallin seinällä oli joku ihmeellinen lista ja osa kilpailijoista oli hämillään kun sillä listalla koirat eivät olleet numerojärjestyksessä, vaikka siis ihan numerojärjestyksessä kisattiin, kuten yleensä. Tästä sekaannuksesta johtuen joku koira jäi pois ennen meitä ja menin radalle hiukan hätäisesti, ei hyvä? Nyt olin päättänyt että Lasse pysyy lähdössä ja tekee kontaktit kunnolla ja niinhän se teki. Lähdössä sain käyttää kaiken käskytysvaltani, jotta se onnistui, mutta 1-0 mulle! Kepeillä Lasselle tuli taas aivopieru ja se keskeytti kepit 4. kepin jälkeen, HÖH! Ne siis uusittiin taas ja nyt se pujotteli loppuun saakka. Mä vaan en uskaltanut irrota kepeiltä yhtään, joten jatkossa olin pahasti myöhässä ja se kostautui esteellä nro. 8 kun Lasse hyppäsi sen edestakaisin. Mutta tämä meni täysin mun piikkiin, Lassen kanssa ei vaan voi pysähtyä radalla, siitä seuraa hylky, varmasti! Loppurata sujui aika kivasti, kontaktit olivat epävarmoja, Lasse ihmetteli ja empi, mutta kun oli hylly alla, niin käytin niillä tarvittavan ajan ja ne tehtiin kunnolla. Puomille jopa palautin sen, kun se lähti ilman lupaa liikkeelle. Eli 3-0 mulle! Ja maalissa Lasse leikki! Lasselle pitää vaan näköjään kertoa että kisatilanne on ihan kuin treeneissäkin, asiat voidaan tehdä vain yhdellä tavalla, piste. Mutta jokunen kisa voi kyllä mennä vielä ennenkuin saadaan tämä täysin selväksi? Lassehan on varsin peräänantamaton luonne ;)
Lauantaina Lasse sai palautua kisoista, vaikka illalla käytiin kyllä göötien kanssa lenkillä metsässä. Lasse sai siis juosta kavereiden kanssa sydämensä kyllyydestä.
Sunnuntaina olikin treenipäivä teemalla: vähän kaikkea. Kalle ja Heli tulivat meille treeniseuraksi ja aloitimme tokolla. Lasse sai ensin näyttää avo: n liikkeet Helille ja se teki ne itseasiassa yllättävän kivasti. Ehkä siitä tulee koevalmis joskus? Sitten taisteltiin ruudusta, voi miten se oli vaikeaa tänään. Lassesta merkkiä on nyt tehty niin paljon ja sen arvoa nostetiin niin korkealla että se yrittää pelata "varman päälle" ja tarjoaa sitä nyt ruudussakin ja sitten se on ihan hämmennyksissä kun ei kelpaa? Joten n. joka kolmas ruutuun lähetys on loistava, kun se koittaa välttää merkille menoa, mutta sitten se taas sitkeästi änkeää merkille, on se hirmuinen jääräpää ja huono kuuntelemaan, höh!
Kallen kanssa sitten etsittiin oikeaa asennetta seuraamiseen ja löytyihän se. Tosin siinä sivussa saatiin aikaan aika kovaa haukkumista ja komentamista, johon auttoi kyllä pieni huomautus. Kalle vaikeni ja katseli ihmeissään että eikö muka saa komentaa jos tahtoo? Taitaa Kalle olla hiukan isän poika :) 
Kun koirat oli väsytety tokolla Lasse pääsi metsään jäljelle, mutta ikävä kyllä meidän jäljellä oli käyty lenkittämässä koiraa. Miten mä aina onnistun tekemään yli-super vaikeita jälkiä? Tai ei ne jäljet ole vaikeita, mutta ne häiriöt! Lasse kuitenkin ajoi jäljen aika kivasti, mutta kepit se kyllä aika tehokkaasti jätti metsään. Omatoimisesti se nosti yhden kepin ja vika keppi nousi autettuna, pienen tahtojen taistelun päätteeksi!? Joten puolet kepeistä "löytyi".
Lassen keppimotivaatio on siis täysin hukassa taas. Toisaalta eihän me olla tehty jälkeä tänä kesänä kuin pari kertaa. Tämä pitää ehdotttomasti korjata nyt lomalla. Uskaltaisiko ottaa tavoitteeksi että lomalla tehdään  kolme jälkeä per viikko? Siitä tulisi 12 jälkeä heinäkuun loppuun mennessä. Eihän se oikeastaan olisi edes paha. Ja kun oltiin sopivasti hallin pihalla autojen luona niin päätin käydä vielä hallilla tekemässä parit pujottelut. Ja voi veljet miten toi koira osaa! Se pujotteli oikein vaikka vedätin niin se ei tullut pois kesken, se pujotteli mun edellä, se pujotteli kun takaaleikkasin, se pujotteli oikein kun laitoin sen kepeille poispäinkäännöksellä ja jatkoin 90 asteen kulmassa eri suuntaan kuin Lasse, se olisi varmaan pujotellut silmät sidottuna, jos olisin pyytänyt? No nyt mä ainakin tiedän että se osaa pujotella, siltä voisi vaikka alkaa vaatimaan sitä myös kisoissa? Koska mehän kisataan lisää, kunnes alkaa sujumaan myös siellä. Siihen voi toki hetki mennä, mutta ei kai meillä mihinkään kiire ole?

Mikki-hiiri merihädässä?

No eipä mitään hätää, kun kohta Kajokujalla asustaa täysoppinut vepekoira? Keskiviikkona Lasse oli ensimmäistä kertaa oikein virallisesti omissa vepetreeneissä. Sain toukokuussa iloista postia että olimme saaneet paikan Hi-ha:n veperyhmästä ja sen jälkeen olemme odottaneet innokkaaasti että treenit päästään aloittamaan. 
Keskiviikkona lopultakin pakkasimme mukaan pyyhkeitä, sadevaatteita, Lassen, minut ja Velden. Treenipaikalle saavuimme aikalailla oikea-aikaisesti ja autotkin saatiin nätisti parkkiin, vaikka tilat niille hiukan pienenlaiset ovatkin? Pikapalaverin jälkeen Lasse oli ensimmäinen koira. Lassen ensimmäiseksi tehtäväksi valittiin veneestä hyppy ja rantaan uiminen. Sää vain oli aika hurjanlainen. Tuuli navakasti ja aallot olivat ihan kohtuukorkeat? Kumivene oli onneksi aika tukeva, joskin myös aika märkä, kun välillä aallot meinasi lyödä laidan yli? Lasse empi ensin hetken aaltoilevaan veteen hyppäämistä, mutta päätti sitten kuitenkin hypätä ja veteen päästyään se ui rantaan ilman ongelmia. Tämä toistettiin pari kertaa ja sitten päästettiin muut treenaamaan.
Seuraavalla kierroksella Lasse sai noutaa veneeltä dummyn ja tämä sujuikin hyvin. Lasse ui hienosti veneelle, siinä se hetken ihmetteli että mitä nyt, mutta kun se hoksasi dummyn se nappasi sen suuhun ja ui rantaan. Pätevä pieni koira!
Viimeisellä kierroksella Lasse haki köyden veneeltä ja sekin sujui hienosti! Marjo oli rannassa palkkaamassa palautuksista ja nyt Lasse uikin paljon suorempaa rantaan, kun dummyn kanssa se teki lenkkiä järvessä ja palasi rantaan varmaan 10 m. lähtöpaikasta sivussa?
Kaiken kaikkiaan olen hurjan tyytyväinen Lassen suorituksen ja aivan extra tyytyväinen olen Lassen mielentilaan. Lasse oli koko ajan innokas, mutta se malttoi ja mietti, ehkä aallokolla on osansa tähän harkitsevaisuuteen? Mutta tästä on varmaan hyvä jatkaa, Marikalta sain tänään jo roppakaupalla hyviä ideoita ja ajatuksia joita pitäisi päästä pikapuolin toteuttamaan.
Tänään alkanut kesäloma voi kulua hyvinkin vientejä ja muita juttuja harjoitellen? Sää ainakin on treenaamisen sopivaa, hellettä ei ole luvassa lähimpään viikkoon..
Huomenna mennään Turkuun kisaamaan aksaa. Ensin meillä on vuorossa hyppäri ja agi-rata on toisena. Toivottavasti Lasse pysyy lähdössä yhtä hyvin kuin tänään ja tekee yhtä hyvät kontaktit kuin tänään ja olisihan se kiva lisä jos ne rimatkin pysyisi ylhäällä? Ja tiedän jopa miten kaikki tuo edellä mainittu olisi mahdollista saavuttaa, Lassen oikea mielentila olisi "helpoin" ratkaisu noihin ongelmiin mutta, mutta, miten se saavutetaan onkin sitten ihan eri juttu?
Onneksi mielentila on nyt ollut hyvä kun ollaan käyty kahdestaan hallilla treenaamassa. Haluan uskoa ja toivoa että mitä enemmän me saamme tehtyä treenejä oikeassa mielentilassa sen helpompi se mielentila sitten olisi jatkossa saavuttaa. Myös silloin kun pitää kisata vieraassa paikassa, kun minua jännittää ja kun Lasse innostuu?

Lihashuollossa

Tänään Lassea hemmoteltiin Niinan käsittelyllä. Lasse selvästi tykkää käydä fysioterapiassa ja kyllä minäkin tykkään käydä hierottavana, joten ei kai se mikään ihme ole? Ulkona tsekattiin Lassen liikkeet ja hyvältä näytti, hiukan se on kiireinen, mutta suunta on oikea, eteenpäin kaikilla neljällä tassulla.
Sisällä Niina tsekkasi suoruutta, syviä lihaksia yms ja edelleen hyvin sujui. Taipumisessa liikkeessä Lasselle vaan iski joku hahmotushäiriö kun se keskittyi vain namin tavoitteluun. Hiukan eri tavalla tehtynä se taipui hyvin. Lassen ehkä suurin "ongelma" on että se pystyy tekemään asioita vaikka jalat ristissä eikä se näinollen juuri kiinnitä huomiota siihen missä tai miten sen koivet kulkee? Tämä on ehkä myös selitys aksan rimojen pudottelulle, kun se ajoittain keskittyy hiukan muuhun kuin hyppäämiseen?
Sitten Lasse pöydälle ja maaten. Lasse nautti hieronnasta silmät ummessa. Välillä se jopa venytteli itse ja sitten taas nautittiin. Mitään suurta jumia siitä ei löytynyt, pari pienempää juttua löytyi kun kovasti kaivoi, ja nekin aukesi hyvin. Lopuksi Niina totesi että Lasse on hyvässä kunnossa ja se oli sellainen lausunto että minulle tuli tosi hyvä mieli. Ihanaa että Lasse kestää käyttöä ja toipuu hyvin rasituksesta. On mulla vaan sellainen Turbo-Laser koira! Viikonloppu otetaan rauhallisesti ja ensi viikolla touhutaan taas. Vepetreenitkin alkavat keskiviikkona. Maanantaina on agitrenit, pitkästä aikaa, tiistaina ehkä tokoa ja keskiviikkona vepeä. Torstai on pakollinen lepopäivä ja mulla on viimeinen työpäivä ennen loman alkua! Perjantaina vietetään aksamaista juhannusta Turussa. Sen pidemmälle en ole vielä suunnitellut lomaa. Olisi ollut kiva käydä kisaamassa, mutta heinäkuussa on ykkösten kisoja aika huonosti tarjolla. Paitsi jos ajelee loman kunniaksi Mikkeliin tai Kokkolaan? Raumaa pitää vielä miettiä, mutta muuten me kisataan enemmän elokuussa ja ehkä myös syyskuussa? Olisiko tavoite tälle vuodelle saada eka nousunolla? Ja ensi vuonna sitten jos nousisi kakkosiin ja kolmosiinkin ehkä? Onneksi ensi vuoteen on vielä piitkä aika ;) Nyt keskitytän nauttimaan kesästä ja kohta myös lomasta, vepestä ja rennosta loikoilusta!

Kisaamassa

Tämän vuoden kisakausi käynnistyi, ei niin kovin ryppyotsaisissa merkeissä, kun sunnuntaina osallistuimme Roturace kisaan. Meillä oli hieno kelpiejoukkue, Lasse ja Lassen lapset, Bria, Typy ja Kalle. Tosin Typy aloitti juoksut varsin huonona hetkenä la iltana ja varakoirana juoksi sitten pentujen "serkku" Kamu.
Meillä oli joukkueen nimenä punahilkat. Näillä punahilkoilla oli varsin kiltit sudet matkassa ja aika nopeatkin sellaiset. Joukkueen numero oli 2. Joten pääsimme nopeasti matkaan. Lasse juoksi ekana ja teki sellaisen pohja-ajan että sitä ei yksikään mediluokan 187 koirasta alittanut. Vieheen kanssa oli pieniä ongelmia ja Lasse meinasi saada sen kiinni ja Kallella viehe jäi matkalle, mutta Kalle onneksi jatkoi matkaa Helin luo vieheestä välittämättä. Meidän joukkue oli lopulta 4. Pronssi hävittiin yhdellä sadasosalla :) Mutta joukkueen henki oli loistava ja yhdessä oli kiva kisailla. Kiitos kaikille! Itseasiassa Lassen aika olisi riittänyt maksi luokassa toiselle sijalle ja se hävisi whippeteille n. 0,3s. Aikamoinen menijä!
 
Kuvassa punahilkka ja "susi" Huom. jopa asusteeseen oli satsattu ;)

Ja kun roturace oli kisattu ja palkinnot haettu, niin ajeltiin kotiin jossa vaatteet vain vaihtuivat ja matka jatkui hallille, jossa Seppo piti meille viimeisen kerran treeniä liikkuvuus ja ketteryyskurssin merkeissä. Alkuverkan jälkeen piti ihan suorittaa rataa. "Välillä on vaikeampaa kuin aina" päti myös tässä. Vaikka tutustumisessa kuinka miettii tasapainoa, kaarteita ja jarrutuksia niin koiran kanssa ne kaikki asiat jotenkin unohtuu kun tulee muka kiire? Lassen kanssa oman haasteensa tuo vielä se että Lassen estefokus ei aina ole riittävä ja sitä joutuu "auttamaan" liikaa, joka taas hidastaa omaa etenemistä, eli erittäin huono yhdistelmä.
Kotiläksyksi tuli vahvistaa Lassen estefokusta ja irtoamista itsenäisesti suorittamaan esteitä, luvan kanssa tietysti! Kun oli treenattu koirien kanssa niin tehtiin lisää kordinaatioharjoituksia pihalla. Kartioiden kiertämistä ja tikapuilla taiteilua. Lisäksi käytiin nopsasti läpi juoksutekniikkaa ja tämän mä melkein osaan! Onhan ne spurtit aina olleet mun suosikkeja, mikään pitkän matkan menijä en ole koskaan ollut. Lopuksi tämäkin piti tehdä koiran kanssa, niin että koira lähetettiin puomille ja itse piti spurtata vierellä. Tämä oli helppo tehdä kun mulla oli varsin vakaa luotto Lassen kontaktilla pysymiseen ja siellähän se pysyi, kai se taas luki mun liikkeestä että mulla ei ollut aikomustakaan ohjata sitä mihinkään puomin jälkeen. Vähänkö ärsyttävää treenata noin tarkan koiran kanssa?
Kun treenit ovat viime aikoina tuntuneet niin kivoilta niin pitihän meidän lähteä kokeilemaan miltä meno maistuu tositilanteessa ja ilmoitin Lassen maanantai illaksi Purinalle kisoihin. Ensimmäinen rata oli agirata ja tuomarina oli Anne S. Rata ei ollut ihan kaikista helpoin, mutta tehtävissä kuitenkin. Alussa oli kolmen esteen suora jonka päässä oli putki, puomin alla. Ajattelin jo tutustumisessa, että JOS Lasse pysyy lähdössä niin putkeen ohjaus ei ole mikään ongelma, mutta hyppy nro 5 tulisi olemaan sitä, koska en ehtisi millään vaihtamaan puolta 4-5 välissä. Ja niinhän siinä kävi, kökittiin vitosella ja se johti sitten kutosella kieltoon. Mutta Lasse teki hyvän puomin kontaktin, jarrutti ja kääntyi hienosti puomin jälkeen ja pujotteli upeasti! esteellä nro 13 Lasse meinasi livetä käsistä, mutta sain sen huutamalla takaisin haltuun, vaikka tässä tilanteessa yksi rima putosikin, mun moka. Lopputulos oli siis 10p ja aikaan -10,75 ihan ok aika yhdellä kiellolla siis. Ja Lasse pysyi lähdössä tosi hyvin!!
Hyppyrataa katselin lähinnä kauhulla. Mitä on tapahtunut niille helpoille ykkösten radoille joissa juostiin vaan suoraan, suoraan ja putkessa käännyttiin ja taas mentiin kenttä päästä päähän? No tutustumisessa totesin että ei se nyt niin paha ehkä ole? Kepeille vienti ja keppien jälkeinen elämä mietitytti eniten ja se oli sitten se osa joka meni parhaiten :)
Alussa meno takkusi aika pahasti, heti toisena ollut rengas hajosi, ja 4 ja 6 rimat tuli alas. Osittain ne tulivat alas kun mun ohjaus oli myöhässä ja epäselvää, osittain syy oli kyllä Lassen mielentilassa, joka ei ollut ihan optimi... No me kuitenkin saimme tuloksen tältäkin radalta ja siitä olen tosi tyytyväinen. Tulos oli siis 15p ja -9,70. Me tehtiin tuplatulos! Se on melkoinen parannus viime kesään verrattuna jolloin paras tulos oli tuplahylky!Eikä noissa ajoissa ole mitään hävettävää. Peppi kulki parhaimmillaan hyppyradoilla yli 4m/sek ja Lasse tekee sen jopa yhdellä kiellolla ja pysäytyskontakteille. On mulla kyllä hiukan oppimista tuon ohjaamisessa.
Nyt Lasse on saanut levätä pari päivää ja huomenna tokoillaan hiukan. Viikonloppuna kerätään lisää motivaatiota Sm-kisoista ja juhanuksena kisataan lisää. Pikkuhiljaa tämä tästä alkaa sujumaan, ehkä?

valoa tunnelin päässä..?

Viime viikon sunnuntai oli niin aikataulutettu että oksat pois, mutta kivaa meillä oli, eikä yhtään kaduta. Aloitimme aamulla Vapun motivointikurssilla. Vappu kertoi ensin parin tunnin ajan teoriaa siitä miten koirasta kasvaa hyvin motivoitunut harrastuskaveri ja miten motivaatiota voi parantaa/lisätä? Vaikka olen kuullut luennon jo kerran aikaisemmin, niin tässäkin pätee se sanonta: "kertaus on opintojen äiti" Taas voisi miettiä miten vahvistaa meidän suhdetta ja mitkä asiat oikeasti motivoivat Lassea? Lassehan on helposti motivoitavissa, mutta toki jotkut asiat ovat sen mielestä parempia kuin toiset ja sitä tietoa pitäisi vaan käyttää enemmän hyödyksi.
Lassen aiheena oli tällä kertaa paikallaolo. Tässä on ollut monenlaista treeniä ja se on jo pariin kertaan myös "rikottu" ja nyt ollaan tilanteessa jossa minä paineistun pelkästä ajatuksesta ja Lassehan huomaa sen jne. Oravanpyörä pyörii vinhasti!? Paikallaoloihin apuvälineeksi Vappu ehdotti lelua, johon Lasse keskittyisi, se saisi ollla kuplassa lelun kanssa? Tämä kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä se on osoittautunut vaikeaksi asiaksi. Lasse ei hoksaa mitä sen pitäisi tehdä? Pitää kysyä Vapulta lisäneuvoja?
Lisäksi päätettiin että Lasse opettelee pitämään leuan alhaalla paikallaoloissa, silloin se ei voi tuijotella ympärilleen ja kuplassa olokin voisi helpottua? Ja tämän lisäksi Lasse opettelee syömään hyvin rivissä. Aluksi sen tarvitsee vain syödä ja syödä kun muut koirat käy rivissä ja menee pois. Minä syötän ja avustaja huolehtii muut koirat paikalle ja pois ja pitää varmuuden vuoksi Lassen hihnasta kiinni, jotta minultakin poistuu stressi. Näillä me nyt jatketaan eteenpäin, pikkuhiljaa ilman stressiä ja aikataulua.
Kurssilta suunnattiin Turkuun Sonjan luo aksaamaan. Sonja hiukan helpotti meidän ryhmälle rataa ja siitä tulikin varsin sopiva vaikeustasoltaan. Alussa oli hyppysuora jonka päässä oli keinu. Mä himmailin ja jarruttelin keinulle, vaikka olisi pitänyt liikkua ja mennä vaan, jotta ehti jatkoon. Kun uskalsin vaan mennä niin huomasin että Lasse kyllä tekee siistin keinun, vaikka mun liike jatkuu. Keinulta hypyn kautta kepeille ja siitä putken jälkimmäiseen päähän, sujui hienosti! Kepit ovat parantuneet hurjasti tänä keväänä. Putkestä putkeen ja sitten tuli radan vaikein kohta, putkesta okserille ja siitä täyskäännös ja putkeen uudelleen. Voi että oli vaikeaa. Mä kai olin liian pitkällä ja seisoin valmiina "jarruttamassa" ja sehän ei Lassea jarruta? Lasse latasi suoraan,  okseri lennossa ja seuraavakin hyppy meni kai yhdellä väliaskeleella? Vaikka piti kääntyä?!? Kun sain jalkani liikkeelle ja kerroin että suunta vaihtuu, niin johan alkoi toimimaan, mutta vaikeaa se mulle oli. Tämän jälkeen puomille ja taas putkeen, siitä pakkovalssilla hyppy, hyppy ja taas kepit ja taas putken ja nyt sai mennä eteen ja ottaa pari hyppyä kaarteessa, sitä putken kautta kepeille, hyppy, putkeen ja pituus ja puomi, putki ja okseri oli viimeinen este! Hei! me tehtiin se, koko rata yhteen putkeen! Ihan mieletöntä, 28 estettä ja me oltiin yhdessä maalissa! Mielettömän hienosti tehty, meiltä molemmilta! Koira oli puhki, ja mulla jalat tutisi, kun tajusin mitä me tehtiin?! Eihän se nyt vielä ihan nollarata ollut, mutta se pysyi koossa, ja me tehtiin yhdessä noin monta estettä! Se tuntui agilityltä, se tuntui helpolta ja sopivasti vauhdikkaalta, ei liian vauhdikkaalta mutta missään nimessä ei liian hitaaltakaan ;)
Kun Tulimme Turusta kotiin oli ruoka-aika, minulla ainakin. Lasse kömpi sängyn alle nukkumaan puoleksitoista tunniksi. Illalla kuuden aikaa vielä yksi startti kotoa, nyt Jaanalle jossa hypättiin rellun kyytiin ja ajeltiin Kauniaisiin tokoilemaan. Mikäpä tokoillessa kauniissa kesäillassa vihreällä nurmikolla. Jaana ja Benji teki Marian kanssa omia juttuja me tehtiin Maijan kanssa pikkuisen tokoa. Aloitettiin paikallaololla. Tein ihan sellaisen pentuversion ja Lasse oli niin rauhallinen tutun koiran rinnalla. Oikein hyvänmielen treeni. Tämän jälkeen kaivoin kassista merkin ja ohjatun noudon kapulat. Tehtiin hieno merkille lähetys ja kun se oli palkattu pari kertaa, niin lopuksi oli vuorossa nouto. Tasamaan nouto, niin että Lasse joutui ohittamaan merkin aika läheltä ja sekin onnistui. Tässä kohtaa osasin lopettaa tältä päivältä. Kotiin tultiin 12,5h sen jälkeen kun aamulla lähdettiin ekaa kertaa reissuun. Oltiin molemmat aika poikki, mutta päivän anti oli erinomainen, joten mitään en olisi halunnut pois jättää. Onni on kyllä hullu koira joka vaan tekee ja tekee! Kun sillä kerran on hullu omistaja?
Viikonlopun jälkeen Lasse piti parikin vapaapäivää. Lenkkeilyä ei lasketa tekemiseksi meillä. Keskiviikkona ajeltiin Hyvinkäälle vinttikoiraradalle roturace harjoituksiin. Paikalla oli koko meidän punahilkka joukkue. Lasse sai kunnian aloittaa ja komeasti aloittikin, juoksi koko matkan kovaa vieheen perässä ja maalissa kantoi sitä ylpeänä, hassu koira?! Lapsoset ei  olleet ihan yhtä saalisviettisiä kuin Lasse, vaan ne muistivat kesken juoksun kaikki, että omistaja jäi lähtöön ja käänsivät kiltisti takaisin puolivälin jälkeen. Kamu kuitenkin juoksi maaliin saakka, mutta Kamu on meillä varakoirana. Tämän jälkeen tytöt, Bria ja Typy uusivat juoksun niin että minä pidin kiinni ja omistajat juoksivat edeltä maaliin ja sitten tytötkin juoksivat hienosti loppuun saakka. Joten sunnuntain strategia on, että Minna pitää koiria lähdössä ja omistajat juoksevat maaliin kutsumaan koiria. Minäkin teen näin, vaikka Lasse ei sitä vaatisikaan?
Hyvinkäältä ei ajettukaan suoraan kotiin, vaan tehtiin mutka Hiidenrantaan, jossa käytiin uimassa Niinan ja hoffien kanssa. Mukana menossa oli myös ihanainen Hups-pentu. Voihan pentukuume.. Ja kun tuli puhetta niin pitihän meidän hiukan vielä tokoakin tehdä. Nyt saatiin taas näkyviin Lassen malttamisongelma. Se ei kuunnellutkaan tarkasti mitä sanottiin vaan se mokasi hiukan. Tosin moka johtui varmaan siitä että Niina liikkuroi ja vei kapulat merkin taakse. Miten voikin olla vaikeaa kun jokin asia muuttuu? Lasse on kyllä varsin häiriöherkkä ja tarkka koira. Se, ikävä kyllä, huomaa kaiken.
Ja taas oltiin oltu reissussa 5h. Joten torstaina ei kauheasti treenattu. Perjantaina olin itse vapaapäivällä, mutta päätin säästää koiraa ja keskityin piirtelemään ratoja epiksiin, ostamaan kukkia ja kuuntelemaan musiikkia. Mun pitää ehkä kanssa opetella rentoutumaan ja vaan olemaan?
Illalla pääsin onneksi tuomaroimaan epiksiä Saukkolaan, ettei koko päivää tarvinnut vaan olla rento ja rauhallinen? Sää oli mitä parhain ja järjestelyt olivat toimivat. Erityisesti mieltä lämmitti minulle varatut gluteenittomat muffinit ja voileivät! Onneksi suurin osa koiraihmisistä on todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa on kiva yhdessä tehdä ja touhuta.
Huomenna treenataan Niinan kanssa jotain, ehkä vepeä, ehkä tokoa tai molempia? Sunnuntaina ainakin juostaan roturacekisat! Roturace on tapahtumana juuri sellainen kiva ja rento tapahtuma jossa ihmiset hymyilevät ja koirat saavat olla koiria ja toteuttaa viettiään ja liikkua vapaana. Sunnuntaina kun tullaan kotiin niin pitää syödä jotain kevyttä äkkiä, koska klo 17 alkaa Sepon treenit. Joten meillä riittää ohjelmaa myös viikonlopuksi, aika monta tuntia.
Pitäisiköhän mun hommata itselleni toinen treenikoira? Toistaiseksi Lasse kyllä jaksaa hyvin ja toivon että se jaksaa tehdä monipuolisesti asioita minun kanssa vielä useita vuosia. Lassen kanssa olen oppinut todella paljon uusia asioita ja kokenut hienoja hetkiä ja tutustunut valtavan ihaniin ihmisiin. Ja uskon että me emme ole vielä lähelläkään loppua tällä ihanalla oppipolulla. Pikkuhiljaa asiat alkavat loksahdella paikoilleen ja kunhan me vielä hiukan harjoittelemme yhdessä niin ehkä me sitten pääsemme valloittamaan kisakenttiä? Se on tavoite, mutta tälle tavoitteelle ei ole asetettu aikataulua, me kisataan sitten kun siltä tuntuu?