Leirielämää!

Viikonloppu ollaan viettty Hauholla, leirillä muiden kelpieihmisten kanssa. Lauantaina kello soi aikaisin ja sitten vaan kamat kasaan ja auton nokka kohti Hauhovia.
Perillä olimme juuri sopivasti yhdeksältä, ja suuntasimme aksakentälle. Lehtisen Lotta tuli kouluttamaan meitä ja hän olikin suunnitellut varsin mielenkiintoisen radan. Paikalliset kontaktiesteet olivat senverran vinoja, että ne jäivät radalta pois, mutta se ei nyt oikeastaan haitannut, sillä hypyillä, pujottelulla ja putkillakin saatiin aikaiseksi haastetta riittävästi. Meillä oli luvassa agilityn tehopäivä, eli 20min aksaa aamupäivällä ja iltapäivällä toinen samanlainen setti.
Jo rataantutustumisessa oivalsin että nyt voisin kokeilla useammassakin kohtaa ohjata Lassea takaa, Yes! Olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että minun on täysin turha juosta kilpaa Lassen kanssa ja koittaa joka tilanteessa ehtiä sen edelle, koska kun minä lisään vauhtia, niin Lassekin tekee niin ja siitä seuraa yleensä vain enemmän kaaosta ja kun me molemmat lisäämme vauhtia niin minä olen vain enemmän myöhässä. Joten pidemmän aikaa olen tietoisesti antanut Lassen mennä ja tehdä mun edellä, silloin kun siihen selkeästi on mahdollisuus.
Eilen sitten niitä mahdollisuuksia oli monta ja ohjaaminen, rytmittäminen ja linjaaminen tuntuivat oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Minä en todellakaan tiedä, onko tämä nopein tapa ohjata, mutta se tuntuu hyvältä, rennolta? Lasse saa tehdä hommia rauhassa ja se itseasiassa kuuntelee ohjausta näinkin, kunhan edessä ei ole putken väärä pää? Putket on Lassen akilleen kantapää, putkihullu on vain putkihullu, sitä ei ihan helpolla muuteta? Lisäksi talven projektina tulee olemaan keppien sisäänmenot? Tällä hetkellä Lasse hakee oikein sisään vain kun minä seisoin paikallaan ja annan sen mennä rauhassa sisään, sen jälkeen voin juosta ohi, mutta Lasse pujottelee niin kovaa että varsinkin jos kepeillä pitää päästä ohi Lassesta, niin mulle tulee taas kiire, ja sitä en halua, joten minun tavoite olisi että Lasse hakisi kepit, vaikka mä liikun eteenpäin koko ajan? Saa nyt nähdä mihin tulokseen me päädytään?
Mutta koulutus oli erittäin antoisa, oli tosi kiva nähdä muidenkin kelpieiden sujahtavan väärään päähän putkea ja aivan superhienoa nähdä miten nekin saatiin käännettyä oikeaan päähän! Lassen tyttäret, Bria ja Typy aksasivat meidän kanssa koko päivän ja molemmat tytöt ovat niin hienolla mallilla! Typy tekee hommia enemmän samalla voimalla kuin Lasse, mutta Briakin on nopea ja lukee rataa hienosti! Ja miten taitavat ohjaajat molemmilla tytöillä onkaan, vau!
Me yövyimme Einen ja Brian kanssa kanssa samassa huoneessa ja ainakin meidän huoneessa oli täysin hiljaista koko yön, vain Lassen metallihäkki hiukan helisee kun Lasse kääntää kylkeä, mutta Lassekin nukkui lähes hievahtamatta koko yön? Aamulla heräämisen jälkeen lähdimme lenkille ja lenkin kruunasi kun Lasse ja Bria pääsivät juoksemaan vapaina yhdessä. Ensin ne kiihdyttivät ja kiihdyttivät ja sitten kun ei kumpikaan jäänyt jälkeen ne hiukan hämmästyneinä rauhoittivat tahtia ja kun Briaa alkoi jännittää niin Lasse rauhoitteli hienosti makaamalla paikallaan, jotta Bria sai rauhoittua ja sitten taas juostiin hiukan rauhallisemmin. Tämän jälkeen lähdettiin aamupalalle ja aamupalan jälkeen treenattiin tokoa. Tokotreenit pidettiin nurmikolla joka oli hiukan pitkää, mutta ei se oikastaan haitannut, paitsi ohjatussa noudossa kapulat hiukan "hukkuivat" nurmikkoon? Lasse ei kylläkään tehnyt ohjattua, joten meillä ei ollut ongelmaa pitkästä nurmikosta. Lasse teki ensin hiukan seuraamista, mietittiin pään asentoa? Lasse ei kulje pää pystyssä, vaan minulle riittää että se pitää kontaktin ja seuraa oikeassa paikassa suorassa. Lassen kanssa seuraamisessa pitäisi työstää vielä enemmän käännöksiä, ne ovat edelleen helposti väljiä? teimme Z:an ja se sujui Lassen osaamistasoon nähden kivasti, itse huomasin että omaa kävelemistä pitäisi treenata, kun oma rytmi menee sekaisin ja Lassekin reagoi siihen, yllättäen? Muuten tokotreenit sujuivat tosi kivasti, luoksetulon stoppi oli hieno, merkki toimi ja ruudussakin löytyi oikea paikka! Lopuksi tehtiin pienessä kolmen koiran rivissä paikallaolot. Maaten n2min ja istuen 1,40min. Makuulla olin kauempana, mutta en mennyt vielä piiloon ja istumisessa olin lähellä ja palkkasin useamman kerran, koska tässä on ollut suurta epävarmuutta havaittavissa ja Lasse tarjoaa helposti maahanmenoa. Istuminen oli itseasiassa laadukkaampi kuin makaaminen, makuulla leuka ei ihan pysynyt ja Lasse vaihtoi myös lonkkaa pari kertaa, hiukan haki asentoa, tähän pitää ehkä puuttua ennenkuin menee piiloon?
 Kaikenkaikkiaan leirillä oli superkivaa! Oli kiva tavata tuttuja, kuulla juttuja ja nauraa! Lasse käyttäytyi leirillä tosi hienosti ja meidän "fin, fin" juttu toimi loistavasti. Lasse tuntui rennolta ja tyytyväiseltä ja se mielentila oli kovasti tarttuvaa laatua, Ihanaa!

Onko hallintaa vai eikö ole?

Taas on sunnuntai ja yksi viikko on päättymässä. Kulunut viikko on ollut ihan kiva, vaikka varsin sateinen. Maanantaina meillä oli Tanelin treenit ja sitä hiukan jännitin ja paniikki meinasi iskeä kun ma. aamuna sain ratapiirroksen s-postiin, Hui!? Olipa vaikean näköistä, paljon takaakiertoja paljon kohtia joihin piti ehtiä? Aika hyvin olen näköjään oppinut jo paperilta lukemaan mikä on meille vaikeaa? Heti totesin että esteet 5-9 tulevat tuottamaan harmaita hiuksia? Enkä ollut ihan väärässä, onneksi rata oli sellainen että mitään kohtaa ei ollut "pakko" tehdä jollakin tietyllä tavalla, vaan vaihtoehtoja oli tarjolla ja jokaiselle löytyi jotain joka toimi. Treenasimme pitkästä aikaa ulkokentällä Lempolassa ja meidän onneksi koko päivän kestänyt sade loppui sopivasti vähän vaille klo 18. Rataan tutustuttiin porukalla ja jo se oli ihan antoisaa. Esille tuli vaihtoehtoja joita en ollut itse edes ajatellut, tosin eivät ne kyllä Lasselle ehkä sopivia olleetkaan, mutta kyllä niitä silti olisi hyvä bongata?
Itse treeni tehtiin kahdessa pätkässä, mikä sopii meille tosi hyvin. Lasse ehti palautua pätkien välissä ja treenaamisen laatu pysyy parempana, kun ei tarvitse väsyneellä koiralla vääntää ja kinata jostain rimoista? Treenistä jäi hyvä mieli, Lasse on oletettua pätevämpi ja sen kanssa oli oikeasti kiva treenata, Yes! Vireet pysyi kasassa, vain kontakteilla piti hiukan keskustella pysymisestä? Auts!

Tiistaina käytiin Rajamäellä treenaamassa tokoa ja samalla tehtiin muutama vienti, kun paikalla oli sopivasti avustajia tarjolla. Lasse teki hienot viennit ihan vain tasamaalla ja myös tokotreenit olivat onnistuneet, hyvän mielen treeniä taas. Lisäksi Paavo ja Kamu edistyvät hyvää vauhtia omissa treneissään, joten luulen että ensi keväänä molemmat koirakot jo kisaavat, jos kiinnostusta riittää? Kisaaminen ei kai kuitenkaan ole päätavoite vaan meidän treeneissä tavoite on onnistuminen, hyvä mieli ja edistyminen, rauhassa, omaan tahtiin.

Keskiviikko oli vepepäivä ja taas satoi ja ukkosti päivällä, illaksi sää poutaantui, mutta, Voi ei, järvessä oli sinilevää. Joten vene vaan takaisin peräkärryyn ja sitten päätettiin treenata kuivan maan treenit. Vienti oli aiheena. Itse oletin että kyllähän tämä nyt sujuu, kun eilenkin sujui, mutta eipä sujunut? Uusi paikka aiheutti heti häiriötä ja epävarmuutta. Lassen mielestä tiellä kävellään tai ajetaan autolla, ei kai siinäkin treenata? joten se tarjosi kaikenlaisat sählinkiä ja vienti oli taas epävarmaa ja hapuilevaa.. Kuten olin olettanut; Lasse yleistää huonosti ja sen kanssa treenatessa ei riitä että se osaa asiat yhdessä paikassa, kaikkia asioita pitää treenata erilaisissa paikoissa. Hauskan poikkeuksen tähän tekevät ilmeisesti treenikentät? Ne Lasse hahmottaa helpommin ja pystyy nopeasti ryhtymään hommiin?
Torstaina meillä oli aamutreenit hallilla ja aiheeksi valikoitui sylkkärit. Ja kun asiaan keskittyi niin saatiin sylkkärit sujumaan? Selvästi meille on helpompaa tehdä sylkkäri oikean käden puolella ja vasen puoli aiheuttaa ongelmia, kummalle se vasen puoli on vaikeampi ei selvinnyt? Lopuksi Peppi sai juosta minipuomia ja Lasse huilasi nätisti vapaana kentän reunalla, Vau!

Perjantaina oli vapaata ja lauantaina suunnattiin Nupun kesäleirille, johon kouluttajaksi tuli Kaisa. Aiheena treenipäivälle oli hallinta ja kun minun oma kokemus tilanteista on että Lasse ei suinkaan aina ole ihan hanskassa, niin jännityksellä odotin päivän antia. Mutta Lasse-super-Laser selvitti testiradan lähes virheittä, Oho! Vaikeinta oli riistaruutu ja rataan kuulumattoman puomin ohitus :)  riistasta se sai hajun jo heti autolla ja se sitä selvästi kiinnosti kovasti, mutta hienosti Lasse tsemppasi ja tuli ruudun läpi mun kanssa. Radan jälkeen kuuntelimme Kaisan luentoa samasta aiheesta ja sen jälkeen saatiin ruokaa, Nam. Tämän jälkeen vuorossa olivat täsmätreenit. Kaikki saivat valita kaksi aihetta/tehtävää johon halusivat pureutua? Minä valitsin tietysti riistan hajun ja muut koirat. Lassen sai siis katsoa riistaruutua rauhallisesti ja samalla sille syötettiin nameja, ryntäily ja kiskominen oli Nou, nu. Lasse hoksasi nopsasti että luopumalla riistasta sai nameja lisää ja kun ollaan tehty luopumista jonkin verran, niin mitään suurta ongelmaa ei tästä muodostunut. Vaikeinta oli oma ajoitus? Ja se että piti oman pään kylmänä ja pystyi palkkaamaan oikeasta asiasta.  Koirien kohtaamistreeni ei oikein sujunut, kun juuri ollaan treenattu että muita koiria EI saa katsoa, joten nyt tuli pieniä ongelmia saada Lasse edes vilkaisemaan "häiriökoiraa" Koska kunnollinen kelpie tietää ettei niitä kuulu katsoa? Mutta siis ehkä tästä ei nyt voi olla pahoillaan, sitä saa mitä vahvistaa :)

Illalla tehtiin lopuksi rallytokoa, voittajaluokan rata. Lasse selvitti sen melkein kunnialla, eihän se tietenkään osaa seurata oikealla puolella mutta nami nokkaan menetelmällä sekin sujui ;)
Kaiken kaikkiaan päivästä jäi tosi hyvä mieli, sain ideoita ja ajatuksia. Parasta antia oli ehkä kuitenkin oivallus siitä miten meidän yhteistä kuplaa voisi vahvistaa ja miten me yhä useammin päästäisi siihen samaan kuplaan tekemään kivoja juttuja yhdessä Super-Laserin kanssa?

Kisaamassa

Tämä viikko ollaan valmistauduttu lauantain koitokseen? Tänän meillä oli kisat, viralliset kaksi starttia. Maanantaina Marjon treeneissä tehtiin melkoista putkirallia. Sieltä jäi hiukan kotitehtävää, mutta treenistä jäi yleisellä tasolla hyvä mieli.
Tiistaina koulutin hallilla ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean radan? Tosin ryhmän koirakot selvisivät haasteesta erinomaisesti! Oli niin kiva taas kouluttaa iloisia ja innokkaita ihmisiä ja koiria.
Keskiviikkona olin aamuvirkku ja lenkkeilin hallille aamulenkillä, koska siellähän oli se suunnittelemani rata vielä. Tämä tosin ei ollut kovinkaan loistava idea, koska meille se rata oli todella vaikea. Alun kiemurat vielä selvittiin, mutta kun esteellä nro 8 piti tehdä sylkkäri, niin ei muuten onnistunut. Lasse hyppäsi väkisin sen ristiin ohjauksen läpi, murr!! tästä pidettin pikapalaveri ja sitten jatkettiin eteenpäin. Lopussa Lasse ei "löytänyt" putkea vaan luukutti suoran putken ohi ihan tyytyväisenä, joten aamuvarhaisella kuulossa oli jotain pientä häiriötä?
Perjantaina heräsin taas ajoissa ja lenkkeilimme hallille. Aloitin pienellä "hyppytekniikka" harjoituksella, eli kolme hyppyä, rimat 65cm ja hyppyjen väli oli nippa-nappa 5m ja viimeinen este oli okseri! Aluksi Lasse sai tehdä sen rauhassa etupalkalle ja hyvin se tekikin, Yes! Sitten kun tämä sujui, niin otettiin mukaan minun maltillinen liike ja sekin sujui, keskimmäinen rima kerran kolahti, mutta ei pudonnut. Kun Lasse kesti jopa minun juoksuaskeleet, niin loppuaika tehtiin kontakteja ja hiukan pujottelua. Nämä aamutreenit ovat itseasiassa tosi kiva tapa aloittaa päivä, tätä pitää jatkaa.
Tänään sitten kisattiin aksaa Hiiden Haukkujen kisoissa ja meillä oli kivaa! Radat eivät tosin olleet niitä helppoja ykkösen ratoja, vaan niillä piti myös ohjata ja ehtiä? Lähdimme seitsämäntenä luokassamme ja se oli tosi kiva lähtöpaikka, ehti katsoa ekan koirakon, sai rauhassa hakea oman koiran ja ehti vielä hiukan ottaa kontaktia koiran kanssa. Lasse oli innoissaaan, mutta ei kauhean kiihkeän oloinen? Ulkokentällä on kiva kun voi liikuttaa koiraa loppuun saakka, ei tarvitse ahtaassa pidellä rimpuilevaa koiraa.
Rata sujui tosi kivasti, jopa se alun kuvio jota hiukan mietin, sujui siististi. Puomilla kontakti oli hyvä, mutta sen jälken hiukan tuli "ongelmia" kun en ehtinyt/uskaltanut valssata ja vaihtaa puolta 9-10 välissä, niin jouduin tekemään keinulle viennin 10 hypyn ulkosiivekkeen ympäri. Tämä kuvio sinänsä toimi ihan ok, mutta itselle tuli sellainen" oho, hups" olo. ja tämä keskittymisen pikkuinen herpaantuminen sitten kostautui keinun jälkeen, kun en ollut tarkka kontaktista, olin myöhässä ja Lasse sujahti putken väärään päähän, Oho! Tämä korjattiin ja jatkettiin rataa, pujottelu sujui hienosti kuten koko loppurata! Ilman hyllyä se olisi ollut nolla?? Tosin niinhän se usein on? Mutta minulle jäi hyvä mieli kisasta ja siitä kannustuksesta jota saimme kisapaikalla. Ihania kavereita jotka tsemppaavat ja antavat positiivista palautetta, Kiitos kaikille.
http://youtu.be/W_sM2IBMNo0 Lassen ja mun eka rata. Toisesta radasta ei tule julkista videota ;)

Huomenna olen kisoissa töissä ja sen jälkeen on talkoovelvoite hoidettu. Ihanaa! Sitten saa taas keskittyä omaan koiraan ja kisaamiseen. Me tehtiin tänään kisoissa jo niin kivoja suunnitelmia syksyn kisoista että nyt mä suorastaan odotan syksyä? Joten tervetuloa syyssateet ja tuulet, mua ei haittaa. 

Hiljaa hyvä tulee

Tämäkin viikko on ollut melkein kiireinen? Maanantaina oli omat aksatreenit, Marjo koulutti ja hyvä fiilis meidän tekemisestä jatkui. Tämä useamman treenin yli kantanut hyvä fiilis on melkein huolestuttavaa? Voisiko olla niin, että edes hetken voisi olla vaan kivaa ja helppoa tämä koiraharrastaminen?
Tiistaina olin kouluttamassa ja keskiviikko olikin sitten jännä päivä. Tokon MM-kisat kisattiin Helsingissä ja kun ne nyt noin lähellä pidetään niin pitihän niitä päästä livenä katsomaan. Onneksi sain töistä edes yhden vapaapäivän. Hienoja suorituksia ja jänniä hetkiä koettiin messukeskuksessa ja kovasti taputettiin ja kannustettiin Suomalaisia. Ikävä että kehien pohjana ollut matto ei ollut koirille turvallinen vaan useampi koira poltti tassunsa kehässä. Minun mielestä tuolla tasolla ei vaan saisi olla tuollaista pohjaa koirille, maailman tottelevaisimmat koirat kisaavat ja nehän ei sitten tee huonommin tai jätä tekemättä siksi että sattuu, vaan ne yrittävät kivusta huolimatta tehdä parhaansa ja juuri siksi tuo huono pohja harmittaa ihan mielettömästi!
Suomen superhieno joukkue voitti lopulta jännittävän kisan päätteeksi kultaa!! Wohoo, hienosti tehty!

Torstaina tokoilitiin taas Rajamäellä. Lassella oli ohjelmassa kaukot M-I-M vaihdot. Ne sujuivat 1m matkalta ihan hyvin. Matkaa pitäisi vaan päästä pidentämään, olisiko siinä syksyn tavoite? Luoksetulon stoppi sitten, märkä nurmikko ei ehkä ole paras alusta tälle treenille, mutta "onneksi" Lasse päätti ennakoida kovasti, niin treeni muuttui helposti vauhtitreeniksi ja siinä ei kostea nurmikko haitannut? Ei Lasse enää tykitä täysillä luoksetuloja, mutta sehän oli kai viime talven treenin tavoite, joten nyt ei voi valittaa? Lopuksi Lasse teki lyhyen ja helpon paikallaolon Lumen vieressä. Aiheena oli jätöt, joten niitä palkkasin, Lassella oli kiva rauhallinen olo ja asenne, Lumen vieressä on turvallista ja se malttoi olla eikä alkanut vikitellä Lumea leikkiin.
Perjantaina töiden jälkeen olin sitä mieltä että en ole menossa epiksiin, mutta kun olin syönyt ja hengähtänyt hetken muutin mieltäni, syömisestä saa siis lisää energiaa..? Joten kävin pyöräillen ilmoittamassa Lassen kisaavien radalle ja pyöräilin takaisin kotiin. On se niin kätevää kun asuu näin lähellä halllia. Kotona söin lisää ja sitten pakkasin repun ja lähdettiin hallille.
Kisaavien rata oli kivan oloinen, hiukan huoletti taas 5m estevälit, Lasse kun toisinaan kiitää sen verran hurjaa vauhtia ettei se tahdo saada askeleita sopimaan vaan kolistelee rimat alas? Mutta eilen Lassella oli hurjan hyvä päivä. Ensin se pysyi kiltisti lähdössä, sitten kakkosesteenä ollut pujottelu sujui hyvin, kolmoshypyllä meinasi tulla kielto, kun minä varmistelin pujottelulla ja olin ehkä hiukan myöhässä? Puomi sujui hyvin, pysähtyi hiukan ylös, mutta korjasi paikan itse. Sitten oli se "pelottava" hyppysuora, joka siis sujui hyvin. Loppuradalla ei ollut muita ongelmia kuin se että olin taas pikkuisen myöhässä A:lla ja sen takia siitä taisi tulla juoksukontakti? Keinu oli hieno ja sitten viimeinen hyppy ja hei, me tultiin virheettömällä suorituksella maaliin! Voi miten hieno fiilis!Joten kun kolme treeniä sujui hyvin niin se neljäskin sujui yhtä hyvin? Itseasiassa se sujui paremmin, onko tämä nyt sitä mitä seuraa siitä kun treenaa riittävän kauan? Voiko olla niin että me olemme kumpikin oppineet jotain, että me olemme oppineet yhdessä ja erikseen ja pikkuhiljaa saamme yhteistyön sujumaan? Oli miten oli, niin kotimatkalla Lassen kanssa kävellessä hymyilytti kyllä kovasti ja Lassekin tiesi että nyt häneen oltiin tyytyväisiä!

Ja hyvät uutiset jatkuivat vielä tänään, Sari ja Pyry ovat nousseet kakkosiin. He saivat sen kolmannen luvan, joka on ollut niin lähellä jo pidemmän aikaa. Joten jatkossa me ei kisata samassa luokassa ainakaan hetkeen, kolmosissa ehkä joskus, jos me sinne saakka päästään?

Huomenna lähden katsomaan maailmanvoittajanäyttelyä. Ostoslista on tehty mutta ainoa todellinen tavoite huomiselle on nähdä Kalle kehässä!

Helteistä aksaa

Vaikka lomat loppuivat jo viikko sitten niin lomasäät vain jatkuvat ja jatkuvat, Ihanaa!!! Toki treenaaminen näillä keleillä on hiukan haasteellista, mutta tähänkin totttuu, näköjään. Maananataina treenattiin aksaa hallilla omatoimisesti. Kun meille valkeni että kouluttaja ei näköjään tule nappasin äkkiä kasan rimoja ja lähdin rakentamaan rataa, jossa pääsisin treenaamaan omaa liikkumista ja sitä että vaikka minä juoksen niin Lassen pitää hypätä pudottamatta rimoja? Radasta tuli tähän tarkoitukseen oikein sopiva ja aika vauhdikas, mutta hiukan haastava myös. Lasse suoriutui rimahaasteesta yllättävän hyvin ja muutenkin saatiin tehtyä aika ehjää rataa yhdessä. Tähän oli pakko olla tyytyväinen :)
Tiistaina ukkosti hiukan ja ilta viileni kivasti, joten käytiin pitkästä aikaa ihan lenkillä molempien koirien kanssa.
Keskiviikkona ukkosti sitten ja kunnolla. Minä olin jo sitä mieltä että ei ole mitään järkeä lähteä edes ajamaan Pääkslahteen, kun ukkosella ei voi treenata vepeä, mutta Velde ei halunnut uskoa vaan houkutteli minut ja Lassen autoon. Pessimistinä en varannut itselleni edes uimakamoja mukaan ja Lassellekin oli namina vain valmisnameja.. Matkalla ihastelimme komeaa ukkosrintamaa joka liikkui pohjoiseen. Ja kun tulimme Pääkslahteen niin aurinko alkoi kuin alkoikin pilkistää pilvien takaa, joten pääsimme treenaamaan. Sää oli itseasiassa tosi hyvä ja treenit myös. Lasse sai pitkästä aikaa hakea veneen ja sitten tehtiin taas vientiä, hoh hoijaa? Mutta monen yrityksen ja erehdyksen kautta saimme lopulta tehtyä hyvän viennin. Lasse siis tarjosi ensin jotain privaattikuplaa, jossa sen "ei tarvitse" kuunnella, katsoa tai reagoida minuun ollenkaan?? Se vain seisoi rannalla esine suussa ja tuijotti ulapalle, sitkeästi, ei kääntänyt katsetta minuun vaikka kutsuin, rapistelin namipussia ja läiskytin vettä. Onneksi appari oli sitkeä ja talutinta apuna käyttäen appari auttoi Lassea esineen tuomisessa veneelle, joka oli vain 3-4m rannasta. Tätä toistettiin jokunen kerta ja lopulta privaattikupla murtui, Lasse "heräsi" katsoi minuun, toi esineen minulle ja sai aikaan hurjat bileet! Tähän oli sitten hyvä lopettaa, mutta kyllä minä olen miettinyt tuota "privaattikuplaa" ja sen rikkomista koko loppuviikon. Työmoodi sanoi joku, se katsoo sun läpi, sanoi toinen, oli mikä oli, mutta se on tila jossa Lasse ei halua edes tarjota kontaktia minulle eikä muille, sen puoleen. Mutta eihän se oikeastaan käy ollenkaan, ei Lasse voi vain päättää että nyt en tee, vai voiko? Minun mielestä ei voi!
Lauantaina olikin kiire päivä? Aamupäivällä poimin mustaherukat iskän pensaista ja keitin niistä mehua talveksi, yrittäköön vain joku influenssa tulla, mulla on useampi litra vitamiinejä säilössä, influenssa tulee pettymään karvasti jos yrittää?
Illalla treenattiin aksaa Sarien, Saijan ja Jaksin kanssa. Saija toi taas radan, joka oli vaikeaa alkua lukuunottamatta oikein kiva. Eikä se alkukaan ollut vaikea, mutta siinä piti ajoitusten olla juuri oikeaan aikaan, ei puolikastakaan sekunttia liian aikaisin, eikä varsinkaan liian myöhään. Loppu radasta sujui yllättävän kivuttomasti, Lasse osasi jarruttaa kepeille paremmin kuin uskoin, joten okserilla oli turha jarrutella, antaa mennä vaan? Oli tosi kiva treeni, seura oli kivaa, ei tarvitse jännittää eikä yliyrittää ja apua on saatavilla kun sitä tarvitsee, Kiitos kaverit!
Tänään ajeltiin Saukkolaan Nupun kentälle treenaamaan aksaa Sonjan treeneihin. Sonjalla on aina kivat radat, vauhdikkaat, eikä liian tekniset. Niilläkin pitää kyllä osata kaikenlaista, mutta liike on jatkuvaa, harvemmin pyöritään ihan tiukasti oikealle ja vasemmalle, onneksi! Tämän päivän rata vaikutti tutustumisen jälkeen oikein kivalta, vain alun vauhtipätkä hiukan hirvitti? Mutta enemmän minua kyllä hirvitti sää, lämpöä oli auton mukaan +27c ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, onneksi edes tuuli hiukan. Alussa piti taas ajoituksen ja rintamasuunnan olla oikein, niin sitten se sujui kuin tanssi, ihanaa! Päästiin rata läpi jopa ihan kunnialla, ei sentään yhten pötköön, mutta pätkissä, osa pätkistä oli pidempiä ja osa lyhyempiä, mutta joo, kyllä kaikki jotenkin saatiin tehtyä. Lasse jaksoi hyvin vaikka se minua huolestutti aluksi. Häkkituuletin, palautusjuoma, viilennyspyyhy ja letkusta saatu kylmä vesi pitivät Lassen olon pirteänä. Letkulla kastelin tassuja ja masua ja villennyspyyhettä ja tämä toimi siis hyvin.
Ensi viikolla on tiedossa aksaa, vepeä ja tokoa. Joten treenit jatkuvat, ehkä tästä joskus tulee jotain?