Niin lähellä, mutta niin kaukana?

Oltiin kisaamassa aksaa sunnuntaina Helsingissä. Purinalla oli kolme starttia ykkösluokille. Aloitimme Heidi Viitaniemen kivalla agi-radalla. Osasin kyllä neuvoa pätevästi kaverille, että koira kannattaa hakea putkelta ettei se livahda puomille, mutta en sitten tehnyt itse niin, puupää!! Joten hyl oli tulos, vaikka muuten rata oli oikein sujuva ja kivan oloinen. Kepitkin sujuivat ja kontaktit ja jopa lähtö olivat hyvät. Paljon enemmän positiivista kuin negatiivista siis. Lasse vaan on hiukan omatoiminen välillä, eikä ole enää niin kiinni minussa koko ajan, positiivista sekin?
Tonen agi-rata oli ulkona ja Anne Saviojan käsialaa. Alku oli hauska, hyppy, keinu, putki suoraan vaan. No vauhdin sai pidettyä kohtuullisena, kun lähdössä meni jo keinulle stoppaamaan. Radalla oli pari putkeen vientiä joita hiukan mietin, mutta päätin luottaa Lassen tapaan hypätä piitkälle ja niinhän se nytkin hyppäsi riittävän pitkälle eikä mitään ongelmaa tullut. Nyt muistin myös hakea sen putkelta mukaan ja ohjasin sen kepeille kunnolla, jotka Lasse pujotteli hyvin. Sitten oli pituus ja kolme hyppyä ennen putkea ja tässä kohtaa ajattelin että minulla ei ole kiire, voin vaikka ohjata takaa, mutta en tehnyt niinkään, vaan ennemmin ohjasin vierestä ja yksi Lasse! riman päällä ja meidän nolla muuttui vitoseksi, tyhmä minä! Mutta onneksi oli video, niin tiedän miksi se rima putosi.. Lasse oli siis täydellinen ja aika nopeakin vielä, etenemä oli 4,89m/s. Mä edelleen ihmettelen että minä pystyn ohjaamaan koiraa joka kiitää noin kovaa radalla?! Oho!
Kolmas rata oli edellen Annen tuomaroima hyppis. Hypyradat ei ehkä ole ihan meidän juttu? Siellä tuntuu aina tapahtuvan vaikka ja mitä? Ehkä agi-radat sopii nyt paremmin, kun se toistaiseksi ainakin pysähtyy kontakteilla :) radalta tuli kymppi, ensin tuli kielto kolmoshypyltä ja sitten pituuden jälkeen oli "vaikea" käännös ja annoin tarkoituksella Lassen hypätä pituuden pitkäksi, että olisi tilaa/aikaa kääntää se kepeille. Sinänsä hyvä suunnitelma, mutta vauhti pääsi kasvamaan liikaa eikä Lasse taipunut kepeillä ekaan väliin.. Olisiko pitänyt hiukan jarruttaa? Mutta loppu oli taas ihan sujuvaa menoa.
On se vaan ihan mahtava fiilis kun palikat alkaa osumaan paikoilleen. Nyt tarvitaan vaan hiukan hienosäätöä ja sitten me voidaan jopa saada nollia aikaiseksi? Nyt pitää vaan tehdä  jonkunlainen treenisuunnitelma, jotta saataisi niitä nolliakin? Rutiinin puute on yksi tekijä joka näkyy meillä edelleen ja ajoituksen vaikeus ja sen lisäksi mulla on kyllä edelleen vaikeuksia hahmottaa Lassen vauhtia radoilla? Välillä yliarvioin omaa liikkumistani ja välillä taas yllätyn itsekin siitä mihin saakka ehdin? Mutta onhan se kiva että meillä on vielä opittavaa yhdessä! Mutta siitä olen tosi iloinen että nykyään me teemme ratoja yhdessä, Lasse on helppo ja kevyt ohjata kun olen vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se ihana tunne se flow! Wau!!
http://youtu.be/-w-vkoZdpZk Video Annen aksaradalta..

Jäljillä pitkästä aikaa?

Mikä lie minuun iski, mutta tällä viikolla ollaan tehty jälkeä jopa kaksi kertaa! Keskiviikkona työpäivä loppui jo klo 14.18 ja aamulla olin tajunnut ottaa jälkikamat mukaan, joten kotimatkalla painuin metsään tekemään  jälkeä Lasselle. Jäljestä tuli kohtuu pitkä ja keppejä kylvin sinne 5kpl. Sitten kotiin, koirat lenkille, jne. Pari tuntia myöhemmin lähdettiin Lassen kanssa metsään.
Lasse oli innoissaan ja heti kun laitoin sille valjaat se alkoi kovasti tutkimaan ympäristöä löytääkseen jäljen, Hyvä! Janalla se lähti ensin takajäljelle ja minä hosuheikki hiukan jopa kutsuin sitä, vaikka pitäisi kai antaa sen itse selvittää noitakin? No jäljelle lähdettiin reippaasti mutta kohtuullisen tarkasti. Lassella oli taas hiukan turhan reipas tempo, mutta en kuitenkaan joutunut juoksemaan. Eka keppi nousi ok. Kulman se ajoi hyvin ja tienylitys sujui tosi hienosti. Sitten tuli "keppitulitusta" eli kolme keppiä aika lähekkäin, viimeisestä kepistä se meni yli mutta ilmeisesti se kuitenkin haistoi sen, vaikka ei sitä etsinytkään sen kummemmin, koska tässä kohtaa tekeminen keskeytyi, tuli epävarmuutta, Lasse seisoi ja haisteli tuulta, pyöri hiukan ja etsi jotain ilmasta? Parin kehoituksen jälkeen se kuitenkin jatkoi jäljestämistä ja nyt se alkoi näyttämään jäljestämiseltä, Jes! Jälki kulki varsin suoraviivaisesti kivassa maastossa ja Lasse ajoi jälkeä kuin oppikirjasta olisi lukenut että näin se tehdään! Vika keppi löytyi ja sitten pidettiin bileet! Lasse kyllä huomasi miten supertyytyväinen olin sen toimintaan ja koko koira säteili tyytyväisyyttä kun palasimme autolle, Super-Lasse!

Perjantaina oli rallytokotreenit. Piia toi meille avoimen luokan radan joka oli oikein kivan oloinen. Mähän en siis tiedä lajista tai radoista yhtään mitään oikeasti, mutta  tämä ainakin oli ihan tehtävissä, jopa meidän taidoilla. Vime viikolla harmaita hiuksia tuottanut eteentulo on parantunut jo viikossa ja sitä harjoiteltiin myös nyt, sekä radalla että kentän reunalla. Lassen ongelmahan eteentulossa on että se epävarmuudesta johtuen haluaisi tulle perusasentoon, mutta nou hätä, kyllä tämäkin on opettavissa oleva asia.
Lauantaina jatkettiin teemoilla rallytokoa ja jälkeä. Ensin siis ajeltiin Veikkolaan katsomaan rallytoko kisoja. Alokasluokka oli menossa ja sitä katseltin Jaanan kanssa ja todettiin että ei se niin pahalta näyttänyt. Kyllä meidän kisat parin viikon kuluttua pitäisi sujua ihan ok. Oman jännityksen asiaan tuo toki häiriöt, ne ei ole edelleenkään Lassen varminta osaamista, mutta toisaalta jopa niissä on tapahtunut edistystä. Kun olimme katselleen rallyä "riittävästi" suuntasimme metsään. Veikkolasta löytyi kivasti hyviä maastoja ja teimme jälkiä oikein koko rahan edestä. Lasse ja Lumi saivat pitkät jäljet ja Pena sai pentujälkiä, muutamat.
Kun jäljet oli tehty, pidettiin evästauko, Nam!
Ensin Pena sai ratkoa omia tehtäviään ja paikoitellen Pena teki tosi kivasti töitä. Sitten olikin Lumen vuoro päästä metsään. Lumella oli paljon keppejä ja se löysi hienosti kaikki, yhtä lukuunottamatta, mutta minä olin erittäin vaikuttunut Lumen työskentelystä. Se teki töitä rennosti ja iloisesti, hätäilemättä.
Lopulta koitti Lassen vuoro. Lassen jälki oli pidemmällä metsässä, joten ensin piti kävellä jonkin matkaa. Lasse sai kävellä normivarusteissa alkumatkan ja se oli kyllä hiukan pöllö. Vauhtia ja energiaa riitti hurjan paljon. Toisaalta olihan se istunut autossa jo kolme tuntia, ei ihme että touhusi hiukan. Mutta kun laitoin valjaat päälle parisataa metriä ennenkuin tultiin jäljelle, niin Lasse rauhoittui hetkessä. Se veti syvään henkeä ja avasi korvat sekä nenän, Vau!
Se nosti hienosti jäljen, takajälkeä piti taas hiukan tarkistaa, mutta nyt tuli itse pois. Minä olin ihan ällikällä lyöty, kun Lasse lähti jäljelle, se ajoi niin hienosti, kiltisti ja jopa tarkasti. Tempo oli täysin ideaali ja se pysyi jopa primäärijäljellä suurimman osan aikaa. Kulma aiheutti selvästi epävarmuutta ja sen jälkeen se tarkasti aika laajasti ympäristöä, mutta jatkoi sitten jälkeä hyvin. Nyt tuli taas keppitulitusta, neljä keppiä 100m matkalla. Kepit nousi kivasti, helposti menee hiukan ohi, mutta palasi ja nosti. Malttoi syödä hyvin ja jatkoi eteenpäin. Siten tuli tienylitys, joka sujui hienosti. Tien toisella puolella oli aika paljon tiheämpää metsää ja Lassella vauhtikin alkoi kasvamaan. Mutta se kyllä jäljesti edelleen ja kun loppupalkkana oli pallo, niin riemulla ei ollut rajoja? Eli kaikenkaikkiaan olen super-tyytyväinen päivän antiin!
Huomenna kisataan aksaa Purinalla. Tavoite taitaa olla hauskanpito ja samalla radalla pysyminen ja ne lähdöt tietty? Mutta se on huomisen murhe, nyt käytän koirat lenkillä ja sitten saunaan ja sitten sohvalle.

viikkopäivitystä

Ja jotenkin ihmeen nopeasti tämäkin viikko vaan hävisi johonkin? Alkuviikolla satsattiin lenkkeilyyn eikä treenattu juurikaan? Tiistaina kävin ratsastamassa Geysirillä ja se on kyllä niin superkivaa! Täydellistä kavioterapiaa, ratsastaa aurinkoisessa syyssäässä iloisella reippaalla täysjärkisellä hevosella!
Keskiviikkona kouluttelin aksaa ja torstaina jo treenattiinkin Lassen kanssa aksaa hallilla. Alkuun taas mietittiin lähdössä pysymistä, tässä on varmaan käynyt taas joku ketjutusjuttu ja toi keepie luulee että sen kuuluu jumpata lähdössä hienoja istu-seiso-istu kaukoja? Miten niitä kaavoja taas rikottiinkaan?
Viikonloppu hurahti käppänöiden parissa. Peppi oli ilmoitettu näyttelyyn, käppänäerkkariin, joka pidettiin Muijalassa. Peppi vain innostui hiukan liikaa kun Hän pääsi mukaan reissuun. Jo kotona eteisessä se pomppi kuin kumipallo ja ulisi onnesta ja ääni ei suinkaan vähentynyt näyttelyyn saavuttaessa. Ajomatkaa oli siis huimat 2,5km!
Näyttelypaikalla jouduttiin hetki miettimään kuka ja miten Peppi esitetään kehässä, kun veteraanirouvalla oli sen verran vauhtia että sitä oli vaikea saada ravaamaan. Peppi on selvästi saanut vaikutteita tuosta sen kelpiekaverista? Kovaa ja korkealta?
Lopulta Peppi saatiin rauhoittumaan kävelyttämällä sitä pitkään ja hartaasti ympäri hallia ja sen pystyi viemään kehään, ilman että se äänteli tai riehaantui kauheasti. Kehässä Peppi esiintyi kivasti, pöydällä selvästi hiukan jännitti, mutta siitä selvittiin ja seisomiset ja liikkuminen sujuivat kivasti. Peppi on siitä kiva kaveri näyttelykehässä että sitä voisi vaikka esittää vapaana, talutin on pelkkä koriste? Tuomari osasi asiansa ja arvostelussa luki pirteä veteraani, saisi olla vahvempi kuono-osa ja karkeampi karva. Hyvät silmät, korvat, purenta ja runko ja liikkeet. ihastuttava tempperamentti! Tuomari Maija Mäkinen oli aidosti pahoillaan kun hän "ei voinut"antaa ERI:ä, vaan antoi EH:n. Mutta Jos hän olisi antanut ERI:n olisi kuulemma arvostelun linja kärsinyt? Peppi kuitenkin palasi kehään vielä, nyt Argentoneron kasvattajaryhmässä. Ryhmä oli hienosti ROP ja lopulta myös BIS2 kasvattajaryhmä!
Sunnuntaina oli Lassen vuoro päästä harrastamaan. Ohjelmassa oli aksaa Järvenpäässä, kahden startin verran. Tuomarina oli Suomalaisen Jari, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Radat olivat ihan kivoja, eivät ehkä kovin helppoja, mutta aika sujuvia kuitenkin. Toisaalta niissä oli kyllä ansojakin sujuvasti suoritettavaksi ;) Agiradalla Lasse lankesi juuri tällaiseen ansaan, kun en ehtinyt/osannut kääntää sitä riittävästi hypyltä kohti keinua vaan Lasse bongasi vieressä olleen hypyn. Pelkkä huutaminen ei siis riitä, pitäisi ohjatakin? Sanovat että siitä olisi hyötyä agilityssä?
Hyppyradan alku oli lupaava, hyppy, putkeen, kepit, siitä hyppyjä ja putkia taas ja koira saa vauhtia hurjasti ja sitten pitikin sada se haltuun ja ohjata se oikeille esteille, kun niitä vääriäkin oli taas tarjolla? Sain Lassen riittävästi haltuun, mutta samalla tuli yksi rima alas. Siitä vaikeasta kohdasta selvittiin yhdellä piiitkällä kaarteella, mutta heti sen jälkeen Lasse kaarratti muurista ohi?! Se kiersi lopulta koko muurin mutta sitten sain sen korjattua ja jatkettiin kohti loppusuoraa. hyppy, suora putki ja maalihyppy. Ja Lasse se irtosi hienosti, ihan sama että minä tulin seuraavalla junalla perässä. Onneksi aika otetaan koirasta! 

Lisää treeniä?

Tämä viikko ollaan otettu hiukan rauhallisemmin. Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä aamutreeni. Olimme hallilla klo 7.15 ja kun treenit oli tehty klo oli n. 7.30, tehokas päivän aloitus! Treenasimme keppejä ja puomin kontaktilla häiriötreeniä ja kuten aina kun ollaan hallilla omalla porukalla niin kaikki toimi ihan loistavasti. Jotain pientä korjattavaa kuitenkin löytyi kuten aina, joten treenit jatkukoon ensi viikollakin.
Keskiviikkona oli myös tämän kesäkauden viimeiset vepetreenit meidän osalta, ensi viikolla on mun koulutusvuoro, joten hiukan haikeana tehtiin vielä veneestä hyppy, veneen haku ja vienti. Kaikki saatiin onnistumaan ja hyvillä mielin jäämme tauolle. Vepe on ollut kesän kohokohta, jotain ihan uutta meille molemmille. Paljon uutta ollaan opittu ja kun kesä oli lopulta varsin lämmin, niin mikä sen parempi harrastus kuin vepe ja nyt kun syksykin on ollut lämmin, niin olisihan treenejä vielä voinut jatkaa, mutta ensi kesänä ollaan kyllä mukana taas heti kun jäät sulaa?

Lauantaina kisattiin aksaa Kirkkonummella. Tuomarina oli Luomalan Henkka ja radat olivat oikein kivan oloisia, ei mitään liian vaikeaa, mutta ohjata kyllä piti, muuten kävi hassusti. Eka radalla Lasse irtosi oletettua paremmin ja mä hämäännyin ja läksin liian aikaisin kääntymään, jolloin mun tielle osui yksi hyppy, Hups! Ja sitä kiertäessä menikin aikaa ja Lasse ehti tulemaan putkesta ja kilttinä koirana sen tuli mun luo kyselemään ohjeita joten kieltohan siitä tuli. Seuraava kielto tuli ihan melkein heti perään, kun se rytmi hukkuu, niin se vaan hukkuu? Loppurata selvitettiin kuitenkin virheittä, mutta ei tullut nolla ei. Toisella radalla oli vain yksi "paha paikka" jota tutustuessa mietin, lähinnä mietin ehtimistä ja niinhän siinä kävi, että kun en uskonut ehtiväni, niin videolta kyllä näkyy, mä en edes yrittänyt, Höh! joten hyl, kun Lasse taas putken jälkeen tulee mun luo kyselemän ja lopulta hyppää väärinpäin hypyn. Loppurata oli sitten vielä nollaa, mä takaaleikkasin kepeillä ja kaikkea ja ja ainoa mitä en osannut tehdä oli uskoa ja juosta, Argh!
Kolmas rata oli hypäri. Ou nou ajattelin ensin, mutta oikeastaan meillä oli tosi kivaa! Lähtöön tultiin hiukan huonosti valmistautuneena kun lähdettiin jo toisena luokassa, agiradoilla oltiin 6 lähtijä, mutta hyppärillä oli pois monta koiraa. Joten lähtöön juoksujalkaa melkein. Mutta sepä ei Lassea haitannut, vaan ukko istui lähdössä rennosti ja rauhallisesti. Juuri tätä mä olen hakenut, se mielentila ja vire, nyt ne oli oikeat lähdössä, Jee! Kolmas este oli pituus ja siitä Lasse jo tuli ohi sujuvasti, mutta kun se oli jo melkein nelosputkessa en vaan jaksanut/ehtinyt korjata vaan hyllyn kera jatkettiin eteenpäin. Kepit oli tosi Vau ja hypyt sen jälkeenkin. Rimat oli tosin vain 50cm korkeudella, joten en osannut edes miettiä niitä, ainoa mitä siitä seurasi, oli että vauhti kasvoi? Sitten hyppysuoran päässä piti saada koira kääntymään 90 asten kulma ja siitä taas 90 astetta ja putken. Me jätettiin se hyppy väliin kun käännös hiukan levisi? Eteenpäin vaan! Loppurata oli helppoa kuin heinänteko ja maalissa tuuleteltiin iloisesti. Meidän rata oli tosi sujuva ja aikakin olisi varmasti ollut tosi hyvä? Aikaa vielä olisi parantanut meidän tosi sujuvat esteiden ohitukset.
Tänään kävin nauttimassa ja nollaamassa omaa päätäni ihastuttavan islanninhevosen kanssa maastossa. Geysir fr Sahala oli ratsuna ja se on kyllä tosi hieno ja kiva ratsu! Juuri sellainen issikka jollaisen olisin toivonut Huldasta saavani, mutta se onkin ihan toinen, aika surullinen tarina :( Paljon jäi kokematta ja tekemättä? Ostin Huldan varsana ja luulin että minulla olisi siitä hevosta seuraavat 30 vuotta, mutta toisin kävi. Jouduin päästämään Huldan ikivihreälle laitumella sen ollessa vain 7v. Molemmissa etupolvissa oli sen verran paha nivelrikko, että olisi ollut julmuutta pitää Huldaa hengissä ontumassa...

Mutta illalla oli vielä tokotreenit, joilta en osannut odottaa mitään kovin ihmeellistä, kun aiheena oli häiriötreeni ja ryhmä itsessään on jo sellainen "häiriö" että. Tanjalla oli hyvä pointti, on olemassa koiran häiriöt ja lisäksi tulevat ohjaajan häiriöt ja jotenkin tuli sellainen olo, että meistä kahdesta mä olen häiriöherkempi kuin Lasse? Lasse nimittäin suoriutui päivän treeneistä todella hienosti. Se kestää yllättävän isoa häiriötä niin kauan kun ollaan hommissa ja liikutaan. Paikalla ollessa on vaikeampaa, mikä ei sinänsä ole yllätys, ei se paikallaolo olisi niin vaikeaa, jos se kestäisi häiriötä paikallaan :) Joku pieni tarkkaavaisuuden häiriö ehkä? Mutta oli häiriöitä tai ei, niin me jatketaan treenejä. Ensi viikolla treenataan ainakin rallytokoa, tokoa ja aksaa ja sinne jälkimetsään olisi kyllä kiva mennä?
                                Lopuksi kuva kesän vepetreeneistä, kuivalla maalla tällä kertaa :)

Nollavoittoja :)

Viikon flunssan sairastamisen jälkeen mietin perjantai iltana vielä vakavasti että lähdenkö ollenkaan Turkuun kisaamaan? Kun olin vielä innoissani ilmoittanut Lassen neljään starttiin.. Mutta lauantai aamuna olo oli kohtuullisen hyvä, vain kurkku oli aika kipeä, mutta kuumetta ei ollut ja räkäisyys oli helpottanut, joten tukeva annos vitamiineja ja sinkkiä kitaan ja menoks!
Kisat käytiin hallissa ja ulkona ja maksit aloittivat sisällä Kermisen radalla. Olin etukäteen miettinyt että nyt tai ei koskaan, mutta lähtöihin on saatava joku tolkku? Lasse hipsii kisoissa aina metrin verran mun perässä ja se ei vetele. Joten olin henkisesti valmistautunut, yrittänyt ainakin, että jos se ei pysy ekassa startissa paikallaan niin vien sen vain pois. Mutta kun tutustuin rataan tajusin että tämä oli nyt se "meidän rata" perinteinen ykkösen rata, ei liian helppo, mutta ei mitenkään mahdoton? Joten käskytin Lassea monta kertaa ja palasin sen luo pari kertaa kun se nousi seisomaan, mutta lopulta olin kakkoshypyn takana ja Lasse istui, Yes! Tule, ja sitten mentiin, kolmosena olleen puomin kontakti oli hyvä, hypyltä putken ja pituudelta kepeille ja nyt minä maltoin, Lasse sai aloittaa pujottelun rauhassa ja se pujotteli loppuun saakka, Yes! A:n kontakti oli seuraava jännä paikka, mutta sekin toimi ja siitä hypyn kautta putkeen ja kohti keinua. Keinulle Lasse tuli turhan kovaa, olisi ehkä pitänyt jarruttaa? Ja keinu oli varsin nopea, täysillä keinun päähän, keinu Pam alas ja Lasse jatkoi matkaa, Oho! Mihin se pysähdys unohtui? No pari estettä jäljellä joten nyt katsottiin sormien lomasta ja jatkettiin putkeen, muurille ja hypyn kautta maaliin, virheittä!! Jippiii!!!! Happy, Happy!!
Tosin ensin piti varmistaa kaverilta että saimmeko keinulta vitosen? Emme saaneet, joten eka virallisten kisojen nolla oli totta! Wau mikä fiilis. Meillä on totta totisesti ollut niitä päiviä, viikkoja, jolloin olen ollut täysin 100% varrma että tätä päivää ei tule koskaan! "Joskus on vaikeempaa kuin aina" on kyllä pitänyt paikkansa meidän kohdalla.
Seuraava agirata oli ulkokentällä Vesa Sivosen käsialaa ja onpa vaan sanottava että pikkuisen on eroja ykkösten radoissa. Jos eka rata oli kiva, juostava, sujuva, niin tämä rata ei ollut sitä, ainakaan nopean maksin kanssa? Heti alussa ajauduin liian lähelle kolmoshyppyä ja Lasse luki sen takaakierroksi, mutta sen vielä pelastin takasin oikealle puolelle ja jatkoimme matkaa, putken jälkeen oli rengas ja siitä kepeille aika vaikeasta kulmasta, mutta taas minä maltoin ja Lasse osaa! Keppien jälkeen oli pari hyppyä, sinänsä suoraan menemistä, mutta esteiden etäisyys oli tosi pieni. Jarrutin ekalle hypylle vahvasti, ettei satu mitään ja Lasse lähes pysähtyi hyppyjen väliin ja paikaltaan ponnistaessaan tipautti riman. Mun moka. Sitten tuli hyppysuora ja toinen rima tippui, Auts! Puomin kontakti oli taas hyvä, kiipee+Odota on hyvä käsky ;)
Maalissa olimme ajalla -16,83 ja virheitä siis 15.
Kolmas rata oli edelleen agirata sisällä. Edellinen rata oli käytännössä käännetty toisin päin ja keinu oli otettu pois radalta, koska se oli huonokuntoinen. Se pääsi liikkumaan sivusuunnassa, siksi Lasse varmaan sähläsi sillä ekalla radalla? Rata oli siis edelleen kiva, juostava, mutta ei pelkkää luukutusta, piti myös ohjata. Kaikki sujui hyvin, kunnes kepeillä minä en maltanut enää, vaan hosuin, Äääkk! Lasse ei vaan kestä mun hosumista, Sorry! Tältä radalta siis 5p. ja aika oli -15,14.
Päivän viimeinen rata oli hyppis, Virkkalan tuomaroimana. Jo medejä katsellessa hirvitti kun vitosputkestä tullessa oli selvästi yhteentörmäyksen vaara. Joku medeissä jäikin ohjaajan jalkoihin siinä kohtaa, Hui!
Tutustumista ennen ja jo juttelin kaverin kanssa että ainoa turvallinen, ei nätti, vaihtoehto olisi jäädä suosiolla taakse, päästää koira edelle kalastaa se sieltä ja taas päästää se edelle? Vaikka sekin vaikutti pelottavalta, niin se toimi. Renkaalla tuli kuitenkin osuma ja vitonen ja keppien jälkeen olin vaan myöhässä ja peruutin liikaa ja Lasse nappasi vauhdissa yhden ylimääräisen hypyn, hyl. Eikä edes harmita!
Ja kun vauhtiin on kerran päästy, niin sunnuntaina jatkettiin Nu-Pun epiksissä kisaamista tai sen harjoittelua. Lasselle kaksi starttia kisaavien radalle ja kun kerran säännöissä sanottiin että parempi tulos jää voimaan, niin heti taktikoimaan. Eka kierroksella Lasse sai palkkaa lähdössä ja kontakteilla. Tämä oli minulle aika vaativaa piti keskittyä että muisti palkata ja se sitten kyllä näkyi muussa ohjaamisessa. Toiselle radalle lähdettiin enemmän keskittyneenä ohjaamiseen ja vaikka kolmoshypyn jälkeen pussiin sujahtaminen oli pelottavan lähellä, sain sen pelastettua ja pääsimme kepeille. Pussiin saaminen oli sitten vielä oma lukunsa, mutta sekin onnistui, ei nätisti ja sujuvasti, mutta kuitenkin virheittä ja kun loppurata oli lähinnä mene, mene, tyyppistä luukutusta, niin sain keskittyä juoksemiseen ja varmistamaan puomin kontaktin, Hyvä Lasse! Lasse hoisi oman tonttinsa puhtaasti ja tulos oli 0! Ja kun vauhtia yleensä on riittävästi, niin aika riitti tälläkin kertaa voittoon. Nu-pun palkinnot olivat hulppeat ja tunnelma kisoissa oli iloinen ja rento. Erityisen kiitoksen ansaitsevat gluteenittomat mokkapalat! Huippuhyvä kisapaikka! Tulemme uudelleenkin!