sunnuntai 25. tammikuuta 2015

vauhdikkaita treenejä

Tällä viikolla ollaan treenattu aksaa ja eilen illalla meillä oli superkivat häiriötreenit! En kyllä olisi uskonut pari vuotta sitten että häiriötreenit voisivat olla kivoja?
Tiistaina oli valmennusryhmän treenit ja nytkin piti hyödyntää koiran irtoamista ja uskaltaa liikkua, mutta samalla piti ohjata koiraa. Ei ollut ihan helpoin treeni tämäkään? Lasse kyllä irtoaa hypyille kivasti ja tulee jopa takaisin ohjaukseen, mutta sitten pitää vaan ohjata ja liikkua, muuten se irtoaa taas johonkin, seuraavaan putkeen todennäköisesti? Joten harjoittelimme ennakoivia liikkuvia valsseja? Ja tätä harjoittelua pitää vielä jatkaa jonkun aikaa, ei ihan suju vielä. Kontaktit olivat edellen hyvät ja putki/puomi erottelu ei tuota ongelmia. Mutta keppien jälkeen putkeen lähetys olikin astetta haastavampi? Ilmeisesti olen antanut hiukan turhan tiukkaa palautetta putkiin sinkoilusta, joten nyt Lasse varmistelee yhden ylimääräisen kerran. Tämä ongelma on kai oikeastaan vain positiivinen?
Torstaina meillä oli Saijan treenit ja alku oli suhteellisen sujuva, jopa meille. Tosin hasteellisempi tiukka käännös kepeille tuotti minulle päänvaivaa enkä voinut mitenkään uskoa että Lasse kääntyisi ihan rytmittämällä ja peruskäännöksellä, kun keppien takana oli kuitenkin putki! Mutta parin vastakäännöksen jälkeen kokeiltiin peruskäännöstä ja se oli juuri sopiva tähän kohtaan, Vau! Loppuradalla piti ensin irrottaa koira nurkkahypylle ja siitä heti ottaa se haltuun, jarruttaa ja sitten vaan loppusuoralle. Paitsi, että kun sain sen irtoamaan, niin se haltuunotto jäi vajaaksi ja kelpie olikin jo loppusuoralla, hups! Pienellä ajoituksen säätämisellä tämäkin kohta saatiin toimimaan, mutta kisatilanteessa olisin kyllä liemessä jos tuollainen kuvio tulisi vastaan? Ja nytkin Lasse kyseli tosi tarkkaa ennenkuin se irtosi putkeen, oho?
Lauantaina kokoonnuimme lägin hallille kelpiejengin kanssa. Mukana menossa oli Lassen pentuja, Kalle, Typy ja Paavo sekä serkkupoika Kamu! Teemaksi tapaamiselle oli valittu ohittaminen ja häiriötreenit. Aikaa meillä oli ruhtinaallisesti kaksi tuntia joten ehdimme tekemään vaikka mitä. Alkuun harjoiteltiin vain lelujen ja herkkujen ohittamista ja kun se alkoi sujumaan, teimme vielä ohitustreenejä. Lisäksi Lasse ja Typy tekivät hiukan aksaa ja Lasse sai tehdä seuraamisen häiriötreenin. Nämä tällaiset tapaamiset ovat niin antoisia, vertaistukea vilkkaiden koirien omistajilta, kaikki ymmärtävät jos koira hyppii, vinkuu ja sinkoilee, eikä kukaan huokaile ja pyörittele silmiään, ihanaa! Ja kun jokainen koira kuitenkin rauhoittui ja pystyi lopuksi tekemään töitä häiriöistä huolimatta vain omistajan kanssa, niin kaikille jäi hyvä mieli ja toivottavasti myös intoa jatkaa harjoittelua kotona?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Hyvä treeni, parempi mieli

Niin se vaan menee. Kun treenit sujuvat, niin siitä tulee niin hyvä mieli. Ihan parasta oli perjantaina kun treenattiin tokoa. Aluksi tuntui taas että kierroksia oli aikalailla ja jotenkin piti kuitenkin päästä alkuun.. Korkeat kierrokset tuottavat edelleen ääntelyä, mistä en kyllä yhtään tykkää. Ääntely loppuu onneksi nopeasti kun päästään vaan hommiin, mutta, mutta.. Treeneissä oli paikalla loistava ryhmä Lasse ja tytöt, ja Mahtis tietty, mutta sitä ei lasketa kun se on vielä niin penska ;)
No aloitettiin reippaalla seuraamisella, temponvaihteluja ja pari huomautusta paikasta? Yht´äkkiä paikka alkoi liukumaan edemmäs ja edemmäs ja lisäksi Lasse painoi jalkaan kiinni, mistä en kyllä yhtään tykkää. Kontakti oli kuitenkin tosi hyvä eikä haitannut vaikka viereisellä kentällä treenattiin aksaa. Seuraamisen korjaaminen on onneksi toistaiseksi ollut aika helppoa, jos Lasse edistää ensin tulee pieni murahdus, jos se ei tehoa niin nopea, kevyt kosketus selkään ja sitten kyllä Lasse taas muistaa: "tää olikin tärkeetä" Todella kiva kun kontakti ja keskittyminen on parantunut, ne on olleet ne vaikeimmat Lasselle.
Jättäviä tehtiin yksi pieni setti ja taas piti korjata kerran seisomista, mun paluu Lassen taakse tuntuu olevat ylivoimaisen vaikeaa, jos en auta yhdellä "odota" käskyllä? Ja Lasse siis tosiaan kääntyy kokonaan mun liikkeen mukaan ei siis vain siirrä yhtä tassua, Pöh! Tätä pitää treenata paljon enemmän ja joku vinkki voisi auttaa? Luoksetulon stoppeja tehtiin ja taas sain kelpien "sekaisin" kun jätinkin sen maahan odottaman kutsua. Lassen mielestä palikoita ei pitäisi vaihdella ilman ennakkotiedotusta? Ja minun mielestä niitä nimenomaan pitää sekoitella, Lassen pitää kuunnella, ei ennakoida? Lisäksi "leikittiin" tule nopsasti perusasentoon leikkiä. Perusasennot ovat jostain syystä hidastuneet, samalla kun stopit ovat parantuneet, mielenkiintoista?
Kaukojakin tehtiin, mutta häiriössä pitää vielä pitää välimatka lyhyenä, muuten tulee "hups-ilmiö" Lopuksi tehtiin ryhmässä paikallaoloja. Aloitettiin 2min istumisella. Lasse sai kivasti reunapaikan joskin viereinen koira teki makuun, mutta tulihan treenattua istumista häiriössä kun viereistä koiraa käskytettiin maahan. Lasse selvisi hyvin tästä haasteesta. Meidän viereistä koiraa lukuunottamatta muut tekivät Evl:n uuden paikallaolon ja istumisen jälkeen ne käskytettiin yksitellen maahan, Lasse istui edelleen hyvin, Vau! Sitten minuutin kuluttua Evl:n koirat kutsuttiin luokse ja Lasse istui edelleen hienosti paikallaan!! Jee!!! Tähän oli niin hyvä lopettaa tokotreenit!! Mun superTurboLaser!! Hanskat ei tipahda, periks ei anneta, katse eteen ja suunpielet ylöspäin!
Tämän jälkeen treenattiin vielä vähän aksaa Niinan kanssa. Pujotteluun pitää keksiä joku uusi idea, miten saa Lasse pujottelemaan loppuun saakka, verkot EI toimi, avustajan kanssa se kyllä pujottelee, mutta ei ilman avustajaa, remmiinkö se laitetaan seuraavaksi? Pitää miettiä? Kontaktit oli hienot ja rimat pysyi ylhäällä, jee! Nyt pitää vaan katsella kisakalenteria?




perjantai 9. tammikuuta 2015

Paluu arkeen

Lomat on tältä erää pidetty ja pikkuhiljaa palataan arkeen. Lasselle tämä sopii hyvin, se kun tykkää meidän rutiineista aamuisin ja iltaisin. Tämä on kai tätä samaa mistä kirjoitin viimeksikin, Lasse arvostaa tuttua ja turvallista menoa, jota se voi helposti ennakoida.
Mutta tuttuun ja turvalliseen menoon on kyllä tulossa uusia tuulia, ainakin aksassa Lasse voi varautua haastavampiin tehtäviin ja siihen että siltä saatetaan vaatia hiukan enemmän kuin ennen? Ja toivottavasti Lasse pääsee kokemaan myös entistä selkeämpää ohjausta? Tältä ainakin meidän kevät voisi näyttää, jos treenit jatkuvat samalla tavalla kuin mitä ne tällä viikolla alkoivat.
Tiistaina alkoi Lägin valmennusryhmän treenit, Juha koulutti. Treenit olivat kivat, ei mitään mahdotonta tekniikkasyheröä, mutta ei kyllä saanut pelkästään suoraan kovalla vauhdilla luukuttaa..
Valssit siis suuntautuvat jatkossakin kohti seuraavaa estettä, se pitää muistaa ja takaaleikkaukset voi olla ihan tiukkojakin ja pyörittää voi siellä, missä sillä hetkellä sattuu olemaan. Jos pitää kädet alhaalla pyörityksissä, niin Lasse ei lennä juurikaan. Rohkeammin pitää liikkua ja kun jarruttaa, niin pitää edes itse uskoa että koirakin jarruttaa? Nämä ovat viikon treeneistä kootut viisaudet, osa tuli Juhalta ja osa Saijalta torstaina. Molemmat treenit olivat siis erittäin hyvät ja hyödylliset. Perusasiat kun saadaan ensin toimimaan, niin sitten voidaan keskittyä erikoisempiin juttuihin, jos niitä sitten enää tarvitaan kun opin rytmittämään ja ohjaamaan? Tietysti siihen voi mennä hetki aikaa, mutta se ei haittaa, me nautitaan joka minuutti tästä meidän yhteisestä matkasta. Tuli taas mieleen alkuviikosta että pitää olla hirmuisen kiitollinen kun saa etuoikeuden omistaa terveen koiran, jonka kanssa voi tehdä ja harrastaa mitä itse tahtoo, koiralla ei ole rajoituksia, ei ainakaan fyysisiä.
Huomenna olisi sitten tiedossa tämän vuoden ensimmäiset kisat. Maksikakkosen radoille Vuokkoset Areenalle suunnataan kisaamaan Petteri Kermisen radoille 37 muun koirakon kanssa. Todella paljon osallistujia on näköjään kisaamassa ja mukana menossa on pari tuttuakin. Typykin kisaa huomenna, mutta vielä hetken ykkösissä, joten Typyn ratoja en pääse näkemään huomenna livenä, videolta toivottavasti kuitenkin?

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kohti kevättä tai ainakin kohti valoa!

Päivät pitenevät jo joten kevättä kohti kuljetaan. Tänään aurinko nousi klo 9.28 ja se laski 15.27, viikon kuluttua se nousee klo 9.22 ja laskee vasta 15.40! Eli päivä pitenee viikossa 19 minuuttia! Ihanaa kun on valoisampaa, satakoon sitten vettä, räntää tai lunta, kunhan ei ole kokoajan pimeä? Koska huonoa säätä ei ole, on vain vääränlaisia varusteita? Tuo on hyvä motto ja sillä mennään, vaikka juuri nyt ei huvita mennä ulos ollenkaan, sen verran navakka on tuuli tänään.
Tämä joululoma on ollut todella ihanaa. Paljoa ei olla vielä treenattu, mutta se vähä mitä ollaan tehty, onkin ollut laadukasta? No ei edes oikeastaan sitä, mutta mukavaa ainakin on ollut. Pujottelun sisäänmenoja treenattiin alkuviikolla ottamalla verkko avuksi ja hei, se oli siinä. Hyvin Lasse oivalsi että sillä onkin jotain väliä mistä pujottelun aloittaa? Ja torstain treenissä se aloitti hienosti jopa ne vaikeat kulmat, vau!
Muuten ollaan enemmän keskitytty kunnon kohotukseen ja nautittu tästä harvinaisesta mahdollisuudesta lenkkeillä valoisaan aikaan. Lasselle tuli kyllä pientä aivohikeä, kun poikkesimme tutusta ja turvallisesta rutiinista ja siirryimme polulta umpimetsän puolelle lenkkeilemään, Hui? Lasse joka yleensä metsässä juokseen 20-30m mun edelle tyytyväisenä ja pitää huolta etten eksy, niin meni ihan hämilleen kun en pysynytkään polulla. Se pyöri mun ympärillä, koitti jopa komentaa/paimentaa mua takaisin ruotuun ja kun se ei onnistunut, ei siis ollut sallittua, niin Lasse alkoi kaivamaan lumesta keppejä pahimpaan ahdistukseensa.
Lassehan purkee ahdistusta mielellään puremalla jotain? Normi remmilenkeillä meillä on sitä varten narulelu remmissä kiinni, jotta voi retuuttaa sitä tiukkojen tilanteiden jälkeen, mutta metsässä ei ollut remmiä kaulassa eikä näinollen ollut myöskään narulelua saatavilla, Apuuva?!  Joten jatkossa pitää lenkkeillä hiukan vaihtelevimmissa maastoissa ja tutustua uusiin polkuihin. Rutiinit ovat toki kivoja ja tuovat turvaa, mutta ei ne näin tärkeitä voi olla?
Joten jos tämän vuoden tavoite olisikin rikkoa rutiineja? Kun moni kirjoittaa blogiin hienoja tavoitteita niin minusta ei ole siihen. Tavoitteita toki on, mutta en halua sitoa niitä mihinkään tiukkaan aikatauluun, ainakin nyt tuntuu siltä, katsellaan, jos se aikataulu vaikka muodostuisi tässä talven aikana?