perjantai 27. helmikuuta 2015

Lomailua ja huoltoa!

Tämä viikko onkin ollut hiukan erilainen kun ei tarvitse käydä töissä, vaan saa olla kotona ja tehdä kaikkea kivaa. Kummallisinta on ehkä että lomalla ei ehdi treenaamaan koiran kanssa? On niin paljon muuta kivaa tekemistä. Perjantaina kävin visiitillä Karkkilassa ja on kyllä aina yhtä kiva istua rauhassa Rajakadun keittiössä ja jutella kiireettä.
Lauantaina oli hallilla ratatreenit. Vitosella sai harjoitella kisanomaisessa tilanteessa rataa. Lassen kanssa pääsin vihdoin puuttumaan lähtöihin ja niissä esiintyvään kaukojumppaan?!? Kun Lasse ei malttanut istua ja odottaa lähtölupaa, niin sepä sai pannan kaulaan ja joutui kokonaan radalta pois! Lasse oli kyllä tosi yllättynyt tästä ja toisella yrityksellä se istui erittäin kiltisti ja odotti lupaa :) Ja kun se malttoi tehdä kontaktit kiltisti niin siitä se sai nakkia palkaksi. Tällaisen treenin parasta antia on ehdottomasti että koira hiukan hämääntyy että oliko tämä kisa vai ei ja kun silloin pääsee palkkaamaan, niin mikäs sen parempi. Ehkä sinne takaraivoon jäisi ajatus, että kisoissakin voisi joskus saada namia?? Tai ainakin että kisanomaisessakin tilanteessa on tärkeä tehdä kontaktit hyvin! 
Maanantaina käytiin Velden kanssa Helsingissä ihmettelemässä pääkaupungin vilinää. Oli kiva päivä, hyvää ruokaa ja jäätelöä. Jalat vaan väsyy kaupungilla kävelemisestä. Illalla olin vielä lisää jaloillani kun koulutin hallilla. Olipa kiva kouluttaa. Joten Lassella oli tylsä päivä, kun se pääsi "vain" lenkille pari kertaa.
Tiistai onkin sitten treenipäivä. Ihan kivan haastavan radan Jaksi oli tuonut, mutta hyvillä neuvoilla se olikin tosi kiva rata, mä jopa ihastuin persjättöihin?! Siis minä & Lasse ja persjätöt oli superkivoja. Se kiva tulee siitä varmaan että voi vaan kääntyä, juosta ja silti voi luottaa että koira kyllä tulee mukaan ja suorittaa esteet matkan varrelta! Lisäksi treenattiin taas putki-puomi erottelua ja sekin sujui, kun vaan maltan antaa Lasselle rauhan kiivetä puomille. Lasse oli siis hyvällä vireellä liikkeellä, ei keittänyt liikaa, mutta oli silti intoa tehdä.
Keskiviikkona oli sitten Lassen huollon aika. Niinalla käydään uskollisesti ja olemme tyytyväisiä. Lassekin on vuosien varrella muuttunut helpommaksi hoidettavaksi ja nykyään se malttaa oikein hyvin maata paikoillaan vaikka pari tuntia. Tosin normaalisti tunti kyllä riittää. Mitään ihmeellistä pahaa jumia ei löytynyt, mutta hiukan kireyttä oikealla puolella. Olisiko vieläkin muisto lokakuisesta tapaturmasta vai johtuuko jostain muusta törmäilystä? Mahdotonta sanoa, mutta kaiken varalta varattiin seuraava aika jo parin viikon päähän. Lisäksi saatiiin iso kasa kotijumppaohjeita. Joten loppuloma kuluu jumpaten?
Torstaina käytiin tosin Saijan treenissä ja olikin oikein kiva rata! Mikähän siinäkin on että nykyään lähes kaikki radatkin on kivoja?Johtuisiko siitä että yhteistyö toimii ja voi oikeasti treenta agilityä, tekniikoita ja omaa liikkumista, eikä pääpaino ole enää Lassen hallinnassa?

Tänään saamme vieraita Ruotsista, kun Cissi tulee Lyran ja Rissie koirien kanssa kylään viikonlopuksi! Kiva tavata Cissiä ja Lassen siskoa  sekä ihastuttavaa Rissietä. Lauantaina kisaillaan aksassa kaksi starttia  ja sunnuntaina onkin sitten vuorossa tokotreenit. Joten varsin koirapitoinen viikonloppu on tiedossa.
Ja maanantaina koittaa paluuarkeen, hiukan jännissä merkeissä, mutta kai se siitä?


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kyllä se kotona osaa?

Viime kertaisen päivityksen jälkeen tuli pakkolepoa ohjelmaan, kun flunssa iski ja kaatoi minut muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle. Lasse oli kiltisti minun vierellä kaiken aikaa. Eniten harmitti tiistaina kun piti jättää valmennusryhmän treenit väliin. Ne olisivat niin tarpeellisia meille, mutta ehkä me niihin taas päästään parin viikon kuluttua?
Torstaina olin jo sen verran kunnossa (?) että lähdettiin Saijan treeneihin. Treeneissä oli sopivasti suoraan menemistä ja irtoamista joten selvisin treenistä, kun ei tarvinnut itse juosta juurikaan? Perjantaina oli taas lepoa vuorossa, mutta viikonloppuna alkoi olo jo kohenemaan ja pikkuhiljaa palailimme normaaliin rytmiin. Sunnuntaina olikin vuorossa kelpieporukan treenit Ojangossa. Kouluttamassa meitä oli Jenna Caloander. Etukäteen saatu ratapiirros herätti lähinnä kauhua? Lasse ja kaksi suoraa putkea peräkkäin, Hui! Hiukan vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näin jo miten Lasse juoksee putkista läpi miljoonaa ja liiskaantuu sen jälkeen takaseinään,?!  Onneksi Lasse on hiukan tätä fiksumpi eikä se juossut hallin seinästä läpi, eikä edes ihan lähelle seinää. Itseasiassa Lasse oli suorastaan pätevä! Jennalta saatiin kivoja vinkkejä ja ajatuksia, kuten "etäsylkkäri" ja kontaktien vahvistaminen myös silloin kun minulla on vauhti päällä ja sivuetäisyyttä on useampi metri? Nämä kelpieporukan treenit ovat niin terapeuttisia, kukaan ei ihmettele kun koirat ovat vilkkaita ja säheltävät tai jos niillä on jotain ongelmia malttaa lähdössä, niin kukaan ei pyörittele silmiään, vaan kaikki ymmärtävät ja tietävät että kyllä tuostakin aikanaan hyvä lähtö vielä tulee :) Lisäksi on niin superkiva nähdä miten koirat kiitävät superhienosti rata, iloisesti yhdessä ohjaajan kanssa. Meidän kelpieporukka on muuten aika taitavaa ;)
Tiistaina oltiin sitten taas valmennusryhmän treeneissä. Lasse vaan oli vallan vallaton. Tehtäväksi oli saatu kellottaa tietyt kohdat radasta pidempää ja lyhyempää kautta. Kelloteltiin sitten, suurin ongelma oli ehkä saada ohjaukset onnistumaan molemmin päin, niin että saatiin joku aika otettua? Mutta sitten kun kellotettiin, niin mitään eroa ei ollut, tai oli 0,02-0.05s. Joten ehkä mä ainakin toistaiseksi keskityn suunnittelemaan ohjaukset sen mukaan mitä me osataan ja mihin mä ehdin? Ja niitä etäsylkkäreitä pitäisi kyllä treenata, kuten ehkä muutenkin etäohjaamista?
Torstaina oli Saijan treenit ja nyt Lasse oli taas niin kiltti ja kuuliainen että. Vaikuttaako tähän se että kun joku on kouluttamassa, niin minä itse keskityn paremmin omaan tekemiseeen ja siksi Lassekin on hyvin kuulolla ja omatoimitreeneissä me enemmän hömpöttelemme menemään? Perjantaina oli sitten tokovuoro hallilla. Tehtiin Jaanan ja Lumen kanssa yhdessä seuruuta vierekkäin ja peräkkäin, erinomaista häiriötreeniä ja Lassekin meni halpaan kun Jaana käskytti Lumea, niin Lasse aluksi reagoi Jaanan käskyihin, mutta sain kyllä kerrottua että Hups! vain minua kuunnellaan.
Eilen oli taas oman ryhmän treenit ja Marjo oli suunnitellut aika haasteellisen radan. Siinä taisi olla esteitä 33, mutta sen verran realistinen olin että tutustuin vain 20 ensimmäiseen. ja siinä kyllä oli ihan tekemistä meille. Vaikka positiivinen yllätys oli että selvisimme radan kun pätkäisin sen puomin jälkeen (este nro11) ja otin toisen pätkän esteeltä nro 13. Tosin toisessa pätkässä oli taas yllättävä kohta josta tuli "se ongelma" tällä kertaa. Kun itse olin sitä mieltä että ei Lasse osaa tuollaista keppikulmaa, niin sehän osasi ihan helposti, vau! Mutta sitten kun piti hypätä hyppy poispäin kentältä ja lähellä oli putki, niin se oli ongelma. Lasse pyörähteli ja ehdotteli mulle putkeen menemistä eikä millään meinannut hypätä ja siten kun se hypäsi, niin se ei osunut putkeen,vaan juoksi ohi. Vastakäännöksellä sen sai osumaan putkeen, mutta sillä se ei hypännyt hyppyä, ou nou! Mutta kokonaisuutena pitää kyllä olla tyytyväinen meidän suoritukseen, koska rata oli varsin tekninen, eikä se ole meidän vahvinta osaamisaluetta.
Huomisen jälkeen alkaa talviloma ja foreca on jopa ennustanut ihan kohtuullista lomasäätä, joten innolla odottelen lomaa!






sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Treeniä, lisää treeniä

Tämä viikko on ollut melko aktiivinen. Maanantaina kävin kuuntelemassa luentoa uusista tokosäännöistä ja ne vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Tiistaina olikin valmennusryhmän treenit. Ihan mielenkiintoinen pätkä. Lassen irtoamisesta oli suuresti apua eikä se nyt pöllömmin muutenkaan mennyt?  Keskiviikkona oli Saijan treenien vuoro, tosin Saijaa sijaisti Satu Hilli. Kivan, hiukan haasteellisen radan Satu oli tuonut, mutta se kyllä sujui yllättävän kivasti?! Lasse osaa ja tekee tosi kivasti hommia, kun se vaan saa ohjeet tulevasta ajoissa ja jopa siinä onnistuttiin kohtuullisen kivasti. Torstaina oli vuorossa Ojakkalassa Saijan omat treenit ja nyt varasin mukaan pussillisen lihapullia ja illan päätavoite oli palkata kontakteista. Radalla sai irrota ja sitten piti taas ottaa haltuun, mutta kunhan ohjaus pysyy päällä, niin mitään ongelmia ei olisi. Ongelmaksi voidaan tietysti lukea sen, että ohjaus ei joka hetki pysynyt päällä? Mutta kontaktit tuli palkattua ja tästäkin treenistä jäi hyvä mieli, Lasse <3
Perjantaina oli vuorossa tokotreenit. Nyt ollaan tokoiltu täysin vailla mitään suuria suunnitelmia ja se kyllä valitettavasti näkyy? Me tehdään vähän sitä ja vähän tätä ja jotain sinnepäin, eikä se ole kovin hyvä juttu.. No mutta tehtiin ruutua, joka oli vaihteeksi ihan hukassa, kiva? Seuraaminen oli ok, mutta peruuttamista pitää harjoitella paljon! Illan paras hetki oli kuitenkin paikallaolo! Lasse ja Lumi teki privaatti paikallaolon kahdestaan kentän reunalla. Lumi on juuri sopiva treenikaveri tähän hommaan, minä luotan Lumeen & Jaanaan ja Lasse on rento Lumen seurassa, joten minunkin on helppo olla rento, Win-Win! Lasse jäi nätisti leuka maassa makaamaan ja makasi n. minuutin ajan, vaikka olin piilossa, Vau! Se oli täysin rauhallinen eikä ottanut häiriötä muista koirista, jotka treenasi samalla ja viereisillä kentillä. Tähän olikin hyvä lopettaa Lassen treenit ja sitten treenattiin yhdessä Jaanan Benji-pojan kanssa vielä. Benji on kyllä superkiva koira! Hiukan höseltää, jos saa mahdollisuuden, mutta jos ei saa, niin tekee töitä tosi hienosti!
Lauantaina olikin sitten tilaisuus testata taitoja tosielämässä, eli lähdimme Turkuun kisaamaan. Tsaun halliin on tullut hieno keinonurmi sitten viime käynnin, joka ainakin minun jalan alla tuntui hyvältä ja joustavalta. Lassen en huomannut lipsuvan mitenkään pahasti, mutta muutama kaarre meni kyllä yllättävän pitkäksi, olisiko sittenkin reagoinut pohjaan? Tuloksilla ei juhlittu näissä kisoissa, joka radalla oli joku kohta jossa jo tutustumisessa olin liemessä? Kyllä minä tiesin mitä niissä voisi koittaa tehdä, mutta yhtä hyvn tiesin että se ei välttämättä onnistu? Ja niinhän se sitten oli, että juuri ne vaikeat kohdat oli ne jossa tuli vitosia, kieltoja ja rimoja, jotka otan kiltisti itselleni, koska ei ole koiran syy jos ohjaaja on tiellä, tai ei liiku loogisesti..
Ekalta radalta tuli Hyl "loppusuoralla" kun Lasse putken jälken hyppäsi renkaan uudellen, eikä kääntynytkään muurille, hups? Toiselta radalta saatiin jopa tulos 20p. Kepeille tuli turhan reippaalla vauhdilla ja kolmosväliin ei enään taipunut vaan rytmi rikkoontui ja otettiin alusta. Pari rimaa tuli myös kun koiraparka ei tiennyt pitikö hypätä vai ei joten yksi kieltokin tuli... Viimeisellä radalla päätin kehua kontakteilla, tosin A:n kontakti jäi aika nopeaksi ja taisin sanoa hyvä kun Lasse jo jatkoi matkaa? Puomilla se malttoi hyvin mutta keinulla se sitten repesi, lentokeinu, ihan kuin Lasse ei olisi tiennyt suorittavansa keinua?No ihan sama, radan tekeminen loppui siihen ja käveltiin pois, oho, hups?! Positiivista reissussa oli että Lasse selvisi hienosti "ahtaassa" hallissa kulkemisesta ja kisaamisesta. Se söi, tokoili ja leikki hyvin eikä ahdistunut. Lähtöjen jumppa on vähentynyt, joten ehkä se loppuu joskus kokonaan, kun vaan jaksan olla täysin mustavalkoinen, liikkeelle lähdetään vain kun se istuu!
Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, tiedän ainakin mitä treenataan ;)