Mä tiedän mitä mä teen?

Tai ainakin luulen niin? Olen nyt viikon verran miettinyt ja pohtinut ja päätynyt siihen tulokseen että jatkamme paikallaoloja kuten tähänkin saakka. Lasse on edellisen kerran noussut rivissä joulukuussa 2013. Siihen oli varmasti useampi syy. Minä en todellakaan ollut kunnossa, koirakaan ei ollut kunnossa eikä meidän kommunikaatiokaan toiminut, kun kumpikin oli kipeä, väsynyt ja ärtynyt.. Ja häiriö oli sitten vaan sillä hetkellä liikaa Lasselle?
Siitä on tie kulkenut hitaasti mutta varmasti kohti parempaa oloa, jaksamista ja kommunikaatiota. Meidän yhteistyön laatu on tällä hetkellä ihan erilaista kuin mitä se oli tuolloin. Parhaiten se näkyy aksassa, mutta esim tänään metsässä tajusin miten paljon paremmin me toimitaan tiiminä, Lasse haluaa olla mun vieressä ja me tehdään asioita yhdessä. Ei meidän yhteistyö toimi 100% koko ajan, mutta sitä yhteistyötä on silti paljon olemassa. Ja kun minä sanon niin Lasse uskoo kohtuu hyvin. Sellainen testaaminen: "onko pakko?" on vähentynyt selvästi, ihanaa!
Huomenna jatkuu tokotreenit, Heidi Pesosen koulutuksella. Me ollaan kyllä käyty nyt tosi ahkerasti koulutuksissa ainakin. Ja ainakin saatu motivaatiota ja pohdintaa paljon lisää. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö se näin mene? Jälkeä piti tehdä tällä viikolla, mutta sää on ollut niin kylmä että ei ole kyllä tehty mitään jäljen näköistäkään. Onneksi kohta on uusi viikko ja uudet kujeet. Ja pääsiäinenkin lähestyy ja sen myötä useampi vapaapäivä, yes!

Ideoita, ajatuksia ja päänsärkyä?

Aksassa ollaan hiukan vähennetty treenimääriä, kun Lasse pari viikkoa sitten reagoi oikean rintalihaksen venyttelyyn. Oireilu meni ohi nopeasti, mutta kun syy jäi selvittämättä, niin päätin että toistaiseksi treenataan vähemmän aksaa ja tehdään enemmän muuta. Aksassa testasin uudenlaista systeemiä, eli koitan pitää treenituokiot todella lyhyinä, max 5 min ja sitten tauko. Näitä lyhyitä pätkiä voi sitten tehdä 2-3 per ilta, mutta ei enempää. Ainakin viime viikon treeneissä se toimi, lyhyet intensiiviset treenit, joissa molemmat keskittyivät ehkä tavallista paremmin ja meno oli sujuvaa, useimmissa kohdissa.
Joten mitä se joku muu sitten on ollut? Tokoa ollaan tehty jonkun verran ja lisäksi ajettiin kevään ensimmäinen jälki, hoh hoijaa? Hiukan oli vauhtia ja intoa joka sitten loppui kuin kanan lento, mutta pienellä neuvottelulla Lasse kuitenkin ajoi jäljen loppuun.
Tokossa olimme jopa kurssilla, Riitta ja Pekka Korri kouluttivat Hi-halle ja sinne siis ilmoitin myös meidät. Me saimme kouluttajaksi Pekan ja häneltä sainkin hyviä ideoita, varsinkin kun kuuntelin mitä hän muille neuvoi. Lassen kanssa ajatuksenani oli keskittyä seuraamisen harhailevaan kontaktiin, mutta hiukan toisin kävi. Kun heti aluksi kysyttiin että missä luokassa kisaat ja sitten selitin tilanteen, että paikallaolotrauman takia emme kisaa tällä hetkellä ollenkaan, niin "jouduimme" sitten harjoittelemaan sitä. Toisaalta on varmasti hyvä että sitä tulee harjoiteltua erilaisissa tilanteissa. En ikinä olisi jättänyt Lasse paikallaoloon tilanteessa jossa toinen koira tokoilee sen selän takana, mutta nyt tuli sekin tehtyä, eikä se kyllä Lasselle mikään ongelma ollut, minulle ehkä? Seuraamiseen saatiin jo ennestään tuttuja vinkkejä, häiriötreeniä, huomauta kun ei ole hyvä, kehu kun tekee oikein jne. Juuri niin perusasiat kuntoon, niin ei tarvitse mitään kikkakolmosia, mustavalkoista ja selkeää toimintaa niin koiran on helppo onnistua! Lasse sai kehuja, teknisesti se osasi pyydetyt asiat ja se kuulemam vaikutti hyvähermoiselta ja innokkaalta koiralta, ei kai?

Palaset paikoillaan :)

Joskus näköjään ne palaset vaan loksahtaa paikalleen ja pysyvät jopa paikillaan sen vajaan minuutin ajan. Näin kivasti kävi lauantaina Lägin kisoissa toisella radalla. Jo ensimmäisellä radalla palikat pysyi alun pujottelua lukuunottamatta paikoillaan aika kivasti. Toinen rata oli melkein superhyvä, paremmin meillä meni kuin muilla, mutta silti meidänkin radalla oli kyllä pari tiukkaa paikkaa, joista taidettiin selvitä virheettömästi enemmän onnen kuin taidon takia? Kolmas rata oli hyppyrata joka oli lähinnä kaoottinen? Alussa oli taas pujottelu ja siinä tuli taas virhe ja samaan sysssyyn tuli myös hyl. Tässä kohtaa olisi varmaan kannattanut vaan kävellä pois, mutta niin ei tehty. Ratasuoritus oli lähinnä surullinen? Lasse osui kai useimmille esteille, joten kuten, mutta jotain taisi kyllä jäädä suorittamattakin?
Oman kisan päätteeksi lenkitin Lassen ja sitten Lasse pääsi kotiin nukkumaan ja minä palasin hallille tuomarin sihteeriksi ykkösluokkiin. En olekaan ollut tuomarin sihteerinä ykkösissä vähään aikaan, mutta niinhän se olikin, siinä hommassa saattaa tulla kiire? Ykkösen koirat voivat tehdä kaikenlaista yllättävää? Toisaalta ykkösissä on myös paljon supertaitavia koirakoita joiden menoa ei voi kuin ihastella! Nämä superit vaan tuskin ovat kovin kauan ykkösissä? Kisoissa oli paljon tuttuja ja oli kiva nähdä monen tutun tekevän hienoja ratoja. Ihan kaikki eivät olleet nollia, mutta hienoja ne radat silti olivat!
Muuten viime viikon alku meni aika tuttuun tapaan, vaikka edellisen viikonlopun tehotreenaamisen jälkeen maanantai otettin todella rauhallisesti. Lassekin oli selvästi väsynyt ja nukkui kotona tyytyväisenä. Tiistaina se oli kyllä taas pirteä kuin peipponen mikä oli hyvä, kun illalla oli Juhan treenit. Rata oli aika vauhdikas mutta ei mitenkään liian vaikea.Vaikein kohta oli pari putkea puomin alla ja koira olisin pitänyt saada ensimmäisestä putkesta toiseen putkeen puomin toiselta puolelta? Tätä ei kuitenkaan saatu onnistumaan, joten pari askelta ja hiukan lisäapua Lasselle, niin sitten se löysi tiensä putkeen. Torstaina oli Saijan treeneissä ykkösluokan vaikea rata? Linjoja piti tarkkaan suunnitella ja silti oli aika vaikeaa. Rata kuului niihin: "ei niin looginen koiralle" ratoihin, joista en mitenkään voi väittää tykkääväni? Toisaalta eniten kai edelleen oppii, kun uskaltaa mennä epämukavuusalueelle? 
Sunnuntaina Lasse kävi Niinan luona kun syksyllä revähtänyt rintalihas on taas kipeytynyt? Lasse ei onnu eikä sitä edes huomaa kuin siinä että pujottelu takkuaa ja venytellessä Lasse vastustaa juuri sen alueen venyttelyä. Onneksi sain Lassen heti Niinalle hoitoon ja nyt hoidon jälkeen ja parin päivän levon jälkeen olemme toivottavasti jo voiton puolella? Yllättävän kauan voikin kestää lihasvamman parantuminen?  Jatkossa pitää kyllä miettiä tarkemmin mitä treenaa ja milloin? Tätä pitää miettiä varsinkin silloin jos viikonloppuna on kisoja tulossa. Maaliskuun osalta tein päätöksen että max. yhdet treenit viikossa, jos sitäkään?
Perjantaina Lasse ja Peppi menevät molemmat Niinalle hoitoon ja sen jälkeen mietitään miltä Lassen kevät tulee näyttämään?  Toisaalta lauantaina olisi ensimmäiset vepetreenit ja metsästä on lumi lähes kokonaan sulanut. Joten jäljelle koitetaan päästä kohta. Ja kun tokokin on ihan kivaa, niin aksalle ei kohta jää kuin se yksi ilta viikossa. Ja tämän  lisäksi olen lupautunut ratsastamaan viikottain, joten kevään ja kesän aikana ei ole varmaan mitään vapaa-ajan ongelmia ;)

Viikonlopun kuulumiset

Olipa vauhdikas viikonloppu. Perjantai iltapäivällä Cecilia, Lyra ja Rissie tulivat meille ja kun he olivat nopeasti kotuituneet meille lähdimme Veikkolaan treenaamaan. Treenihalli oli vuokrattu seuraavana päivänä olevien tokokisojen takia, mutta kisoihin emme mahtuneet mukaan. Tästä johtuen päätimme kisata aksaa lauantaina ja perjantaina meillä oli siis aksatreenit. Lyra, joka on todellinen pikkumaksi 43,9cm, saa Ruotsissa kisata medeissä tai makseissa, joten ymmärrettävästi se kisaa siellä medeissä, mutta täällä ei voi valita. Joten perjantain treenin pääpaino oli iloisella tekemisellä, itseluottamuksen vahvistamisella ja hyppäämisellä. Ehdimme tekemään useammankin erilaisen treenin ja Lyra ehkä oivalsi että tarkoitus on hypätä, ei tulla rimojen alta?
Lauantaiaamuna  sitten suuntasimme kisapaikalle ja Lyra sai aloittaa hyppyradalla. Ensimmäinen ylläri oli maksimuuri! Hui miten korkea, Lyra empi, mutta uskalsi suorittaa sen kuitenkin. Pujottelu oli kai se mitä Cissi eniten jännitti ja se sujui hienosti, Hyvä Lyra!! Pussi oli kuitenkin liikaa Lyralle ja sen se päätti ohittaa, mikä on ehkä ihan ymmärrettävää, kun he ovat treenanneet sitä viimeksi elokuussa.
Agilityrata näytti hyvältä, ei pujottelua, eikä keinua! Jes! Alussa oli taas muuri, mutta nyt se sujui jo paremmin ja loppuratakin sujui suht kivasti, hyl toki edelleen tuloksena, koska pussi ei edelleenkään vakuuttanut Lyraa? Aika rohkea veto Cissiltä tulla suomeen kisaamaan ekoihin virallisiin kisoihin!
Medi ykkösissä kisasi Typy joka tekikin heti aamun ensimmäiseltä radalta hienon ja nopean nollan! Onnea! Loput radat eivät olleet nollia, vaikka niissäkin 98% oli superhienoa, mutta tuossa vauhdissa vaan se "joku" tapahtuu niin nopsasti. No se viimeinen nolla ja nousu kakkosiin tulee varmaan aika pian.
Olin ilmoittanut Lassen kahteen starttiin, aksa ja hyppyradalle. Minä yleensä olen jättänyt hyppikset pois, kun minusta on tuntunut että ne ovat meille aivan liian vaikeita? Mutta nyt päätin kokeilla sitäkin. Ensin meillä oli Siimeksen agirata. Heti alussa neljän esteen suora ja siitä vitoselle kohti seinää, Hmmm..? Tein suunnitelman ja se olisi voinut toimia, jos emme olisi  olleet lähes yhtäaikaa vitosella, jossa minun piti takaaleikata? Mutta nythän siitä tuli kielto, kun Lasse luuli että juoksen sen päälle. Seuraava kielto tuli pituudelta ja kolms kielto tuli ennen A:ta. Ihan tyhmiä kieltoja oikeastaan, oma rytmitys ei vaan toiminut ja se oli siinä. Mutta iloinen ja ylpeä olen kontakteista, kaikilla kontaktiesteillä ja siitä että minä osasin lähettää Lassen hienosti putkiin. Hyödynsin torstain treeneissä saamaani vinkkiä ja se todella toimi, Kiitos Saija!
Hyppyrata vaikutti kivalta ja valitsin ohjata aika paljon takaa. Se vaan toimii kivasti joten käytän sitä mielelläni vaikka pikkuhiljaa pitäisi kai kisoissakin uskaltaa kokeilla niitä vaikeampia tekniikoita? Nyt valitsemani tekniikka kuitenkin toimi, hyppyrata tuntui sujuvalta ja jopa helpolta? Kerran olin myöhässä ja ohjasin Lassen väärään putkeen, piti mennä pussiin? Mutta videolla sekin näyttää sujuvalta ;) 

                                                             Walkabout Lyra


Sunnuntaina olikin sitten vuorossa tokoa. Ajelimme Sipooseen Jessican luo ja treenasimme siellä pari tuntia. kumpikin koira sai siis tunnin treenit. Huomioimme toki koirien jaksamisen ja teimme kumpikin 3x20min pätkät. Tämä olikin erittäin sopiva järjestely. Aloitin Lassen kanssa tekemällä avoimen luokan liikkeet läpi liikkuroituna. Seuraaminen oli kuten yleensä, kontakti ei ole täysin 100% mutta paikka ja perusasennot ovat ok. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, luoksetulossa se jäi hyvin, malttoi, mutta itse stoppi ei ollut napakka, muuten ok. Seisomisessa tuli taas jotain pientä tassuttelua ja se ennakoi peruasennon lopussa. Nouto oli hieno! Kaukoissa Lasse hämääntyi paljon kun Jessika heilutti kättä sen vieressä ja ekassa vaihdossa se nousi seisomaan, hups? toinen setti meni hyvin. Hypyllä Lasse katseli Cissiä, en tiedä etsikö se vielä noutokapulaa vai miettikö se että mistä saisi palkkaa? Joka tapauksessa se hyppäsi hyvin, mutta istumiseen tarvittiin tuplakäsky, paluu oli hieno. Jessica sanoi hämmästyneensä että se ylipäänsä hyppäsi, se ei kuulemma näyttänyt ollenkaan keskittyneeltä? Joskus Lasse yllättää! Tämän jälkeen pureuduimme seisomisen kestoon. Olen hiukan pikakorjannut sitä pari kertaa, mutta en ole saanut aikaan pysyvää tulosta vaan seisominen on juuri se liike tai liikkeen osa joka aina uudelleen ja uudelleen hajoaa. Nyt saimme ohjeet miten sen voisi korjata pysyvästi. 
Sitten Lyra teki EVL:n liikkeet, vau! Kyllä he ovat taitavia.
Lassen kanssa päätin pureutua meidän tunnariongelmaan, koska minulla itselläni ei ole tietotaitoa korjata siinä esiintyviä ongelmia. Mutta Jessicalta eivät keinot loppuneet. Aluksi kapulat laitettiin kalterin alle ja Lasselle naksuteltiin kun se löysi oman. Lasse tosin yritti jopa kalterin läpi nostella kapuloita ja aluksi tuntui että se ei ymmärtänyt mitä siltä haluttiin, vaaan se juoksi edestakaisin ja turhautui. Sitten harjoitukseen lisättiin mielentilaa rauhoittava harjoitus ja nyt se sujui hiukan paremmin, mutta edelleen se koitti jyrsiä vääriä kapuloita kalterin läpi, sitkeä tyyphttps://www.blogger.com/blogger.g?blogID=4621783554502165806#editor/target=post;postID=29315113792256866pi? Sitten Jessica otti esiin kukkaruukut ja oma laitettiin kukkaruukun alle ja Lasse sai etsiä sen nenällä ja nyt se lamppu syttyi! Se pari vuotta sitten käyty hajuerottelukurssi oli todella hyödyllinen nyt! Lasse hoksasi ja osasi jopa merkata oman. Eli kukkaruukkuja ostamaan. Tämän lisäksi ehdittiin tekemään muutakin, me totta totisesti hyödynsimme tuntimme jokaisen minuutin! Teimme mm. ruutua ja luoksetulon stoppeja nameja heittämällä ja nyt minun pitää opetella tekemään napakka käsimerkki! Tätäkän ei kukaan ole sanonut minulle aikaisemmin, höh! Kuuntelin myös tarkasti Cissin ja Lyran saamia vinkkejä, koska monessa suhteessa ne pätevät myös Lasseen, kaukoissa ne vaan tekevät niin nopeasti etteivät ehdi ajattelemaan mitä tekevät jne.
Viikonloppu oli siis todella täynnä ohjelmaa ja hyviä keskusteluja. Ehdimme jutella Cissin kanssa aika paljonkin, lähinnä koirista ja treenaamisesta. Oli hauska huomata miten sisarukset olivat monessa asiassa samanlaisia. Lyra on varovaisempi kuin Lasse, mutta niiden ilmeet ja eleet ja tapa leikkiä leluilla on niin samanlaista. Lassen lempilelusta tuli hetkessä myös Lyran lempilelu.

      Sisarukset lenkillä. Pieni hajurako oli pakko jättää, kun Lyra ei arvostanut Lassen tutustumisyriyksiä, vaan antoi välittömästi ja napakasti käsilaukusta ;)
Nyt vain odotamme vappua ja kennelleiriä, jossa tapamme uudelleen Cissin, Lyran ja Rissien. Rissie on siis Cissin ihastuttava 9v kultainen noutaja <3