Kuplintaa..

Joskus on vaikeampaa kuin aina? Ainakin agility Lassen kanssa on sitä ajoittain. Juuri nyt motivaatio tehdä agilityä on hiukan huonoa? Lasse on keksinyt että radalla voi tuijotella esteitä ja vaipua omaan teräskuplaan johon ei ainakaan minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä mukaan, Ärsyttävää! Lasse sujahtaa kuplaansa jo lähdössä ja sitten ne lähdöt on juuri sen näköisiä myös. Se istuu tai seisoo koomassa, ei kuuntele eikä sen pitkistä korvista ole mitään iloa, se ei kuule, näe eikä haista muuta kuin edessä olevan radan. Tätä koomaa ollaan muutama viikko nyt koitettu purkaa torstaisin Saijan kanssa ja onneksi valoa hiukan pilkottaa pitkässä pimeässä tunnelissa, muuten mä varmaan löisin hanskat tiskiin just nyt!
Tiistain treenissä sain kuitenkin mielestäni omituisen neuvon: "Älä välitä siitä! Paimenkoira on jalostettu tuijottamaan." Siis mitä..? Saa toki paimentaa lampaita ja lehmiä, jep, mutta silloinkaan ei saa yksin kuplassa tehdä mitä tykkää ja miten tykkää!? Kuplaan mennään yhdessä ohjaajan kanssa tai sitten sinne ei mennä ollenkaan! Ainahan Lasse on käyttänyt silmää jonkin verran, mutta tämä miten vahvan kuplan se on tehnyt tuonne aksaan tuli hiukan puun takaa ja yllätti minut. Olen varmasti itse syypää tähän tilanteeseen, en ole huomannut, ymmärtänyt mihin suuntaan ollaan kuljettu ja liian myöhään tajusin ja silloin ei jarrutus enää onnistunutkaan, vaan nyt ollaan eri puolilla teräskuplaa.. Toistaiseksi tätä ei onneksi esiinny kuin aksassa, joten ehkä nyt tehdään tokoa ja rallytokoa yms yhteistä kivaa ja puretaan kuplaa pala palalta Saijan kanssa?

Kuvissa näkyy selkeästi ero Pepissä ja Lassessa. Pepistä löytyy monta kuvaa jossa meillä on hyvä vahva YHTEINEN kupla! Kuvia Lassesta ja minusta yhteisessä kuplassa on erittäin vähän....

Järkeä jäljellä?

Koko viikko on mennyt ihan pieleen kun jo viime viikonloppuna alkanut kuumeilu ja kurkkukipu yltyi su-ma yönä täysimittaiseksi influenssaksi? Kuumetta, lihassärkyä, kurkkukipua, nuhaa jne. Joten tiistain aksatreenit peruttiin, samoin kävi keskiviikon ratsastukselle, mutta torstaina olin jo niin kyllästynyt potemiseen että menin töihin ja illalla vielä Saijan treeneihin. Saijalla oli minun onneksi tekniikkatreenit kahdella hypyllä, mihinkään sen enempään en kyllä olisi kyennytkään. Joten tehtiin takaakiertoja kymmenellä eri tavalla..?
Perjantaina ei tehty muuta kuin toivuttiin työpäivästä takan ääressä mutta la iltana aktivoiduin kun flunssa alkoi lopultakin helpottaa. Kävin tekemässä aika helpon selkeän jäljen ja laitoin sinne kolme keppiä. Parin tunnin kuluttua olimme Lassen kanssa yhdessä metsässä ja ensin tehtiin ilmaisutreeni, 7 keppiä hyvin tallatulle alueelle ja Lasse töihin. Ensimmäinen keppi nousi hienosti heti, sitten tuli yleistä sähläystä osio. Kun sähläys ei tuottanut tulosta (namia) Lasse kokeili käyttää nenää ja nosti kaksi seuraavaa keppiä aika hyvin. Sitten se koitti valeilmaisua, eli kaikki kepit maasta vaan suuhun, käykö? Kun tästäkään ei palkkaa herunut Lasse joutui miettimään! Mutta kyllähän Lasse osaa miettiä ja pari keppiä se vielä nosti, tosin viimeisen kepin se puri palasiksi, hiukan oli ehkä turhautunut? Tämän harjoituksen jälkeen Lasse pääsi lopulta oikeisiin töihin.

Mutta tämä alkulämmittely oli loistava, Lasse oli poikkeuksellisen rauhallinen ja keskittynyt heti alusta saakka.  Janalla se toimi hienosti, ei todellakaan mitään riskiä takajäljestä. Jälki ei ollut hirmuisen pitkä n 600m. eikä vaikea, kulmat olivat loivia ja maasto aika helppoa, mutta Lasse ei ole kovin kokenut jälkikoira, joten se ansaitsee ehkä sellaiset harjoitukset että se voi onnistua. Ja tänään se todella onnistui! Kun tulimme ensimmäisellä kepille Lasse reagoi keppiin heti, se itse hidasti ja tarkensi upeasti ja nosti kepin itsevarman oloisesti. tästä tuli naksu ja lihapullaa, vau! Matka jatkui hienosti ja keskittyneesti seuraavalle kepille joka ilmaistiin ainakin yhtä hienosti, vaikka sitä piti hiukan etsiä sammaleesta, VAU! Tässä kohtaa Lassen mielentila oli jo ihan zen ja minun riemulla ei ollut rajoja, joskin flunssan takia minusta ei tule ääntä juurikaan joten lihapulla merkkasi edelleen Lasselle minun tyytyväisyyttäni. Matkaa jatkettiin ja kolmas keppi löytyi kun olimme ensin ylittäneet polun ja kulkeneet yhdestä kulmasta, mutta Lasse nosti sen aivan yhtä hienosti, Super!! Tämän jälkeen piti edetä enää pieni pätkä ja sitten löytyikin lelu! Lelulla leikittiin ja Lasse pääsi juoksemaan pienen lenkin hyvin tehdyn työn päätteeksi.
Tämä jos mikä oli hyvän mielen treeni! Sain roppakaupalla uskoa  tähänkin lajiin ja  siihen että pystyn kyllä opettamaan Lasselle näitä asioita, vaikka joskus se hiukan hidasta onkin?  Huomenna, jos ei sada kaatamalla, jatketaan harjoituksia.

Kohti kesää!

Tiistaina oli vuorossa aksaa, Juha koulutti. Hiukan itseäni epäilytti että selviänkö  ja jaksanko, kun en ollut vielä pystynyt syömään kuin banaanin ja pari pientä palaa leipää, mutta yrittää pitää aina. Rata ei sinällään ollut kauhean vaikea, ehkä, mutta olin kyllä itse aivan kuutamolla, nestehukka ja matala verensokeri ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä treenaamista ajatellen?
Lasse on viime aikoina vajonnut syvemmälle ja syvemmälle koomaan lähdöissä ja tämä alkaa nyt haittaamaan treenaamista, kisaamista en ehkä edes harkitse, ennenkuin olen saanut tämän kooman jotenkin hallintaan? Juhan radalla piti leijeröidä kun koira pujotteli ja sitten se piti vielä saada putkeen. Tämä kohta meni odotettua paremmin mutta putken jälkeen piti saada koira haltuun uudelleen ja se olikin yllättävän vaikeaa, kunnes sain ääntä aikaan ja sain kerrottua jo Lassen ollessa putkessa että mihin mennään? Olen edelleen tehnyt 5 min pätkissä treenit ja siinä on puolensa. Lasse ei mene niin pahasti maitohapoille ja sen vire pysyy sitä kautta ehkä kivempana, toisaalta ovatko lyhyet treenipätkät lisänneet koomaamista? Enpä tiedä?
Keskiviikkona olin jo töissä mutta työpäivän jälkeen olin niin poikki että ilta meni tasan sohvalla nukkuen. Sää oli kyllä myös ihan kauhea, joten eipä ulkona olisi ollutkaan kiva olla.
Torstaina oma olo alkoi kohenemaan pikkuhiljaa ja pystyin syömään jo ruokaakin, vau! Pienet on ilot toisinaan?
Illalla oli Saijan treenit ja eka pätkä tehtiin radanomaisesti. Se meni kuten meni, hyviä pätkiä ja ei niin hyviä pätkiä, siinä missä koira sai irrota se sujui, missä piti ottaa haltuun (kontakteilla) ei sujunutkaan. Pidettiin tauko Lassen kanssa ja sitten takaisin kentälle. Nythän Lasse tiesi että pujottelun jälkeen käännytään ja hoh hoijaa miten se jäi silmällä kiinni putkiiin ja hyppyihin kesken pujottelun! Ihan mahdotonta? Samoin oli mahdoton ajatus tehdä vastakäännös kun koiran kaikki keskittyminen oli jossain ihan muualla. Joten nyt tähän oli pakko puuttua. Saija saa varmaan kohta harmaita hiuksia meidän kanssa, aina on joku uusi pulma, mutta niin se vaan menee, yhden jutun kun korjaat, toinen leviää heti? Kooman murtamiseen kokeiltiin tokoa, kaukokäskyjä. Mutta ei ei, Lasse ei vaan pystynyt, ei ainakaan nousemaan istumaan uudelleen?! Kauhean vaikea vaatimus, joten sitä autettiin ja esteille pääsi vasta kun /jos pystyi luopumaan koomasta? Tämä harjoitus ei ole mikään pikaparannus, vaan kotiin jäi rutkasti tekemistä.

Perjantaina oli ihana ilma ja työpäivän jälkeeen pysähdyin metsänreunaan ja kävin tekemässä jäljen Lasselle. Metsässä oli ihana kulkea ja jäljestä taisi tulla hiukan pidemmän puoleinen? Parin tunnin kuluttua olimme Lassen kanssa metsässä ja aloitimme keppitreenillä, joka ei todellakaan sujunut kovin hyvin.. Lassen ajatukset olivat taas jossain muualla enkä ihan saanut sitä keskittymään siihen mihin piti. Joten treeni jäi lyhyeksi kun en vaan tiennyt mitä tehdä jotta saisin Lassen ajatukset takaisin oikeille raiteille.Mutta itse jäljen ajaminen sujui jo hyvin. Vauhtia oli toki edelleen hiukan reippaanlaisesti, mutta nyt toiminta näytti enemmän jäljestämiseltä kuin vain metsässä juoksemiselta? Pari kertaa Lasse hukkasi jäljen ja silloin se selvästi kysyy minulta apuja, mutta kun vain malttaa antaa sen etsiä, niin kyllä se jälki sieltä löytyi.

Lauantaina oli vuorossa vepen kuivatreenit. Lasse osasi kaiken mitä piti. Toki saatiin paljon ideoita jatkotreenaamiseen ja hyvä niin. Kahden lelun leikki oli helppo juttu, sitä on tehty jonkin verran ja avustajan kanssa leikkiminenkin sujui mallikkaasti vaikka minä käskytin irti ja annoin taas luvan leikkimiseen. Samoin viime kesänä vaikeuksia tuottanut vienti sujuu nyt kuivalla maalla erinomaisesti. Luovutuksessa Lasse hiukan hosuu, kun palkaksi se saa lempipallon joten tätä luovutusta ja sen palkaamista pitää ehkä vielä miettiä?

Pääsiäinen tuli ja meni

On se vaan hurja miten nämä päivät vilistävät menemään? Ihan äsken oli pääsiäinen, pitkäperjantai josta alkoi ihana neljän päivän loma. Ja mitä me tehtiinkään? Perjantaina kävin ratsastamassa maastossa, kiva lenkki, hiukan kolea sää. Ja illalla Lasse pääsi tokoilemaan. Ihan kivasti se teki, mutta nyt pitää kyllä vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä joku suunnitelma! Tämä "tehdään jotain kivaa" ei todellakaan ole järkevä tapa treenata. Treenin päätyttyä tehtiin kuitenkin tosi kiva lenkki yhdessä Jaanan, Lumen ja Benjien kanssa.  Lenkkeily on onneksi aina järkevää, jopa ilman suunnitelmaa.
Lauantaina oli vapaa päivä treeneistä, mutta tehtiin pitkä lenkki harjulle molempien koirien kanssa. Harjulle päätin mennä, koska viimeksi kun käytiin metsälenkillä tuossa "lähimetsässä" niin jouduin kantamaan Peppiä aika ison osan matkaa, kun polku päättyi hakkuu aukion reunaan ja aukio oli ylitettävä, eikä Peppi voi rämpiä oksien ja risujen keskellä. Sen selkä ei kestä..
Sunnuntai olikin taas treenipäivä, aloitetiin tokolla Marin ollessa kiltti ja tullessa apuun katsomaan mikä nyt tökkii? Mari ehdotti paljon hillitympää kehumista, ei lelulla riehumista, vaan rauhallisesti asiallisesti kehumista ja pientä namia. Treeni oli erittäin hyvä ja Lasse yllätti positiivisesti ja jaksoi tehdä töitä ihan hyvin jopa pelkällä namilla. Hiukan Lasse on kyllä teflon eikä luoksetulon stopit ole kovin hienoja vieläkään enkä ole ihan varma miten niiden arvoa saisi kasvatettua?
Iltapäivällä käytiin vielä hallilla ratatreenissä ja se sujui ihan kohtuullisen hyvin. Lähdössä oli taas joku jumppapätkä, mutta kontakteilla Lasse söi kiltisti lihapullaa. Ihan ei nollalla selvitty maaliin saakka, mutta muutama hieno ja vauhdkas pätkä siellä seassa silti oli. Kun kotiuduin hallilta väsytti kauheasti ja kun heräsin oli paha olo ja yö sujuikin vessan ja sohvan välillä rampaten, vadin kera, Yäk! Joten maanantaille suunnitellut jälkitreenit siirtyivät johonkin hamaan tulevaisuuteen?

Viikon varrelta

Tämä viikkohan ei ole edes loppu vielä, mutta kiva kun loppuviikko on vapaata. Säät eivät vielä ole kovin keväiset, lunta, räntää ja kylmää, hui!
Sunnuntaina olimme Heidin opissa tokoilemassa ja sain taas yhden oivalluksen, asenne sen ratkaisee? Tokoillaan koska se on niin kivaa. Toki muitakin hyviä ajatuksia ja ideoita saimme, pidin kovasti koulutuksesta.
Maanantaina oli lepopäivä, töiden jälkeen lämmiteltiin takan ääressä ja rentouduttiin. Tiistaina aktivoiduttiin jo hiukan enemmän ja illalla aksattiin. Juha oli suunnitellut treenin ja siinä oli aiheena kääntymisiä renkaalla ja pituudella ja kellotuksia. Kääntyminen ei sinänsä ollut kovin vaikeaa, varsinkin kun esteen takana oli seinä, edes Lasse ei silloin liidä minnekään maata kiertävälle. Sitten oli piti kellottaa välistävedot vs. päällejuoksut mutta hups, niitä pitää näköjään harjoitella hiukan enemmän, molempia! Välistävedoissa Lasse lopulta hyppäsi siivekkeen nurin aika vauhdikkaasti ja sen jälkeen en enää uskaltanut jatkaa sillä tekniikalla. Päällejuoksuissa olin toivottomasti myöhässä. Onneksi Lasse on aika kiltti koira, joten teimme sitten takaakierrot takaa ohjaten. Eli päästetään suosiolla Lasse edelle ja rytmitetään ja käskytetään vaan ja kas, Lasse teki hienosti ja sujuvasti koko sarjan! Tämä ei ehkä toimisi joka tilanteessa, mutta voisi kyllä olla opettamisen arvoinen asia, tai ainakin pitää vahvistaa takaakiertoja kauempaakin.
Eilen treenattiin Ojakkalassa ja Saijalla olikin oikein kiva treeni. Putkijarru oli illan juttu, tosin se kyllä toimii meillä ihan ok, kunhan sen tekee ajoissa. Radalla pääsi myös tekemään poispäinkäännöstä ja se onnistuu jotenkin, ei ehkä niinkuin haluaisin, mutta Lasse kun ei vaan tule "kunnolla" käteen, niin pitää sitten tyytyä noihin etäversioihin? Muuten rata oli kivasti etenevä, ei mikään pyöritään ja käännytään kokoajan, joten se oli siis meille ihan sopiva! Lasse teki taas 3x 5min pätkät ja tämä systeemi kyllä sopii sille tosi hyvin. Rimojen kanssa ei tule ongelmia, Lasse keskittyy paljon paremmin kun se ei ole täysin maitohapoilla ja treenaaminen on selvästi turvallisempaa, kun ei tarvitse tehdä yliväsyneen koiran kanssa.
Joku ehkä miettii ja hiukan mietin itsekin, onko Lassella huono kunto, kun se väsyy nopeasti? Toisaalta Lasse tekee täysillä, se ei hetkeäkään säästä itseään. Ehkä se siksi myös väsyy nopeasti ja Ojakkalan halli on kyllä todella lämmin ja Lassen lämmönsieto ei ehkä ole kaikista paras? Jostain luin että lihaksikkaat koirat ovat herkempiä lämpöhalvaukselle, kun suuret lihakset tuottavat lämpöä ulkolämpötilan lisäksi? En tiedä, mutta jatkossakin aion kyllä treenata useamman lyhyen pätkän, piste. Tokoa Lasse kyllä jaksaa tehdä hyvin eikä esim 30min ole mitenkään liian pitkä pätkä, joten korvien välistä tämä ei ole kiinni, kyllä se pystyy keskittymään, mutta aksa on niin fyysistä, että lyhyet pätkät vaan sopivat paremmin.