Tokoa ja rallytokoa

Lina treenaa tokoa, vähän kerrallaan ja pienissä paloissa. Ollaan tehty vähän noutoa vauhtinoutoina ja erikseen hiukan nosteltu kapulaa lattialta. Jälkimmäinen on selvästi vaikeaa. Seuraamisen sijaan ollaan nyt jumpattu Niinalta saatujen ohjeiden mukaan. Tässä vaikeutena on malttaa tehdä riittävän vähän? Minä niin helposti innostun ja kun Linalla ei näköjään ole mitään luontaista stoppia tekemisessä, niin pitää ihan ottaa kello käteen ja seurata että jumpat pysyvät lyhyinä! Perusasentoa ollaan vähän myös tehty ja paikallaolon alkeita.
Sunnuntaina otin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa tauko harjoittelun Linan kanssa. Minä muistan oikein hyvin miten vaikeaa se oli Lassen kanssa, miten monta kertaa me vain oltiin hallissa eikä tehty yhtään mitään, ennenkuin Lassen puolen tunnin riehumisen jälkeen rauhoittui ja silloin se yleensä oli liian väsynyt tehdäksen mitään kovin ihmeellistä.
Joten minun motivaatio aloittaa edes tätä treeniä Linan kanssa on ollut varsin huono! Mutta sunnuntaina pentukurssilla aihe oli niin vaikea että en edes yrittänyt tehdä sitä vaan päätin että NYT! Istuin lattialle ja pyysin Linan minun viereen. Sitten piti vain odottaa.. Lina hyöri jotain pientä ja katseli muita koiria, mutta viiden minuutin kuluttua Lina istahti minua vastapäätä ja ihmetteli? Mutta se jäi siihen istumaan ihan nätisti. Joten kerroin että tämä on "tauko" ja palkkasin sen maltillisesti. Sitten tehtiin pieni treeni ja uudelleen istumaan samaan paikkaan ja taas sanoin "tauko" ja odotin, meni pari minuuttia ja Lina istahti minua vastapäätä, kehuin sitä ja se kävi maate!?! Vau! Tästä se jo palkattiin reippaalla leikkituokiolla ja sitten taas istumaan lattialle ja "tauko" ja nyt meni enää minuutti ja Lina makasi rauhallisesti minua vastapäätä! Siis mitä mitä??? Tämänkin hienon rauhoittumisen palkasin reippaalla leikillä ja edelleen kun tuli "tauko" niin Lina rauhoittui hetkessä (varsinkin verrattuna Lasseen) Siis voiko tämä muka olla näin helppoa?? Ei tämä voi oikeasti mennä näin! Kohta Lina riehaantuu ja unohtaa kaikki tällaiset upeat taidot?!?  Toisaalta herää ehkä pieni kysymys, miten tämä olikin niin vaikeaa Lassen kanssa? Ehkä nartut vaan on helpompia tällaisissa asioissa?

Ja ne rallytokot Lassen kanssa sitten.. Olimme lauantaina kisaamassa Riihimäessä Naurava koira hallissa. Lasse ei minun tietojeni mukaan ole koskaan käynyt tuossa hallissa, muta jotenkin ihmeellisesti se vain heti tiesi mistä halliin mennään sisään ja sisään halliin se halusi. Koitin ennen omaa vuoroa hiukan lämpätä ja vahvistaa muutamaa asiaa mutta eipä onnistunut! Lasse oli kiinnostunut vain hallin ovesta ja halliin sisälle pääsemisestä! Se ei tehnyt edes perusasentoja kunnolla puhumattakaan että se olisi tehnyt eteentulemista tai maahanmenoja? Ei todellakaan tehnyt, vaan se kyttäsi lähes maanisesti hallin ovea. Joten minun olo ennen omaa vuoroa oli taas todella varma ja luottavainen?? Hallin odotustila on aika ahdas ja Lasse on Lasse, se ei vaan diggaa jos vieraat koirat tulevat ihan iholle ja se tosiaan saattaa sanoa aika pahastikin :( Joten hallissa ei enää voinut treenata muuta kuin hallintaa ja rauhoittumista makuulle. Joka kyllä onnistui yllättävän kivasti! Eli ei me turhaan Lassenkaan kanssa olla treenattu tätä. Kisarata oli hiukan haastava, mutta niinhän avoimessa luokassa pitääkin olla. Ensimmäinen tehtävä oli houkutus, juuri se mikä on ehdottomasti vaikeinta Lasselle. Ja niinhän siinä kävi että Lassen oli "pakko" päästä haistamaan lelua. Onneksi rallyssä saa uusia kaksi kylttiä, joten uusiksi meni ja uusinnassa Lasse skarppasi ja selvisi houkutuksesta hienosti! Loppurata olikin kivan tuntuinen. Lasse teki tosi hyvin töitä. Itseasiassa loput virhepisteet keräsin minä, kun en luottanut Lassen osaamiseen, vaan eteentuloissa otin apuaskeleen. Lopputulos oli kuitenkin ihan kivasti 89p. ja sijoitus oli 4.
Tänään sain illokseni kisapaikan heti ensi lauantaille ja kun meillä on kisapaikka möys seuraavana viikonloppuna, niin nyt on hyvä tilaisuus kerätä kisarutiinia! Ja JOS kaikki menisi kuten Strömsössä niin voisihan se koulurikin tulla parin viikon kuluttua? Videolta katsottuna ei meidän meno ole ollenkaan hullumman näköistä? Rallytoko 14.11.15

Palaset vain loksahtivat paikoilleen?

En vieläkään käsitä, enkä ymmärrä, miksi ja miten ihmeessä, mutta eiliset Saijan aksatreenit olivat kuin ihanaa unta. Yht´äkkiä me liidettiin yhteisessä kuplassa, sanoja ei juuri tarvittu, teimme rataa niin hyvin yhdessä kuin vain ikinä voi olla mahdollista? Tai kai sitä paremminkin voisi tehdä, mutta teimme varmaan meidän elämämme tähän saakka parhaan radan? Toisaalta ihan sama miten ja miksi, pääasia oli se tunne. Upea fiilis, me tehtiin yhdessä rataa vauhdilla ja silti hallitusti! Mulle ei tullut paniikki kiirettä ja Lasse kai tiesi kokoajan mihin mennään seuraavaksi?
Meillä on takana pitkä tauko aksasta ja siitä johtuen ollaan tehty aika paljon kaikenlaista muuta yhdessä. Ehkä siitä on ollut hyötyä? Lasse ei ole päässyt kiehumaan aksakentälle monen kuukauteen, ehkä se elimistön stressitaso on  nyt laskenut? En ole itsekään ohjannut aksaa sitten elokuun oikeastaan, mitä nyt parilla lainakoiralla olen vähän jotain tehnyt. Mutta joku ihme oli tapahtunut? Saija oli sitä mieltä että vihdoin minä keskityin ohjaamaan enkä vain hosunut ja sitä kautta Lassekin "rauhoittui" ja keskittyi tekemiseen. Eihän meidän meno kuitenkaan niin täydellistä ollut, ettei parantamisen varaa olisi jäänyt. Sylkkäriä koitin vääntää väärällä kädellä ja niistoissa lennätin kättäni ja sen myötä myös Lassea, mutta nämä kaikki asiat saatiin korjattua! Olipa niin kiva päästä liitämään. Ja kun illalla sain vielä iloisen viestin Lassen pennun omistajalta että hänenkin koiraa oli kehuttu aksassa, niin kyllä oli hymy herkässä :)
En tiedä mikä siinä aksassa on niin kivaa? Eihän se aina ole edes kivaa, joskus se on vaikeaa ja turhauttavaa, mutta sitten nämä pienet onnistumisen hetket ovat niin hienoja että niitä haluaa vaan kokea lisää! Se saumaton yhteistyö, vauhdin hurma ja upea onnistumisen tunne. Ei siitä vain pääse yli eikä ympäri että aksa on erittäin koukuttavaa.

Kurssilla Linan kanssa

Pitää ihan kirjoittaa muistiin kun saatiin monta hyvää neuvoa Tarja Melakarilta. Tarja oli kouluttamassa tokoa espanjanvesikoille ja päästiin mukaan kun paikkoja jäi. Ensin olin sitä mieltä että ei me mennä, kun eihän Lina vielä osaa mitään? Mutta lopulta osallistuimme kuitenkin ja kyllä kannatti!
EVL:n paikallaolot jätimme suosiolla väliin. Olin miettinyt aiheiksi noutoa ja seuraamista. Ne on kuitenkin aikalailla tokon perusasioita joita tarvitaan ehdottomasti joka luokassa. Aloitimme noudolla ja Lina yllätti positiivisesti hakemalla noutokapulan! Tosin vapautin sen palkalle puolivälissä paluuta. Ja siis yllätyin koska ei olla tehty noutoa ihan tuossa mallissa. Ollaan toki tehty paljon kahden lelun leikkiä ja kapulaan ollaan tutustuttu. Mutta Linan noudon aloitus sujui paremmin kuin isoveljen kanssa aikoinaan, Lasse vain makasi ja tuijotti kapulaa ekoissa treeneissä?! Noutoa jatketaan vauhtinoutoina, saa tiputtaa kapulan palkkasanan kuullessaan. Erikseen treenataan sitten luovutusta ja perusasentoon tuleminen kapulan kera. Lisäksi nyt jo voi harjoitella nostoja.
Sitten pohdittiin hetki maahanmenoja ja siinä pysymistä? Lina on pikkuhiljaa oppinut mitä pitää tehdä, mutta yllättäen sekin on sen verran vilkas ja nopea että se usein ehtii pomppaamaan ylös, ennenkuin saan sen palkattua? Joten nyt namit pois käsistä, "nopea" käsky ja sitten rauhalliset kehut ja palkkasanalla vapautus ja sitten namia. Namina ekaa kertaa olleet nakit meinasi aiheuttaa ongelmia, kun ei ole opeteltu niistä luopumista...
Ja sitten se seuraaminen? Linan kanssa näytettiin ensin kontaktikävely peruuttaen, ihan ok, mun pitää rauhoittaa mun kädet. Sitten vaan koira ympäri ja ihan ekasta hyvästä askelesta palkkaa. Tämä vain tuotti hiukan pulmaa? Mikä on hyvä askel? Lina poikittaa eikä käytä takaosaa ollenkaan, ainakaan ei oikeaan suuntaan, hups? No namilla auttamaan ja ympyrää kävelemään ja silti oli varsin haasteellista. Pitää muistaa palkata ulospäin. Jumpataan takaosan käyttöä ja kun seuraaminen oikealla puolella sujuu hyvin jo nyt, niin sitä voi harjoitella ja sen voisi kohta nimetä? Vasemmalla puolella seuraamista ei nimetä ennenkuin se sujuu. Perusasentoa vahvistetaan paljon. Siinä kai oli tärkeimmät jutut.
Lina jaksoi hienosti eikä minua oikeastaan edes hävettänyt mun pieni kelpie. Onhan se vilkas eikä se vielä osaa juurikaan mitään, mutta se vähän mitä ollaan opeteltu näyttää ihan kivalta pohjalta, jonka päälle ainakin kuvittelen rakentavani kokonaisia liikkeitä tulevaisuudessa.

Laatuaikaa Lassen kanssa

Lassen kanssa ollaan tällä viikolla vietytty laatuaikaa kahdestaan. Lina ja Peppi saivat jäädä kotiin sekä tiistaina että tänään, kun lähdettiin treenaamaan Jaanan kanssa rallytokoa. Tiistaina oli kiva sää, oikein "kesäisen" lämmin. Tehtiin Hi-han kentällä pari pätkää. Pääpaino treenissä oli "oiva" eli oikealla puolella seuraaminen. Oikealla puolella tehtiin sitten käännöksiä ja spiraalia. Lasse on parantanut hurjasti oikealla puolella seuraamista, mutta käännöksissä takapään käyttö on vaikeaa edelleen, siis vain oikealla puolella. Lopuksi Lasse sai leikkiä Lumen kanssa kentällä ja pienen hetken ne jopa juoksi ja leikki.
Tänään tavattiin Jaanan kanssa Lägin hallin pihalla ja jatkettin siitä mihin tiistaina jäätiin, eli tehtiin paljon käännöksiä, koira oli oikealla ja vasemmalla puolella! Vasemmalla puolella käännökset oikealla ovat väljiä minun makuun ja oikealla puolella kaikki on hiukan sinne päin edelleen?
Lasse kuitenkin nauttii silminnähden näistä meidän yhteisistä treenituokioista ja Lumi & Jaana ovat Lassen suosikkeja! Jaana vielä syöttää sille nameja ja antaa sen leikkiä Penan pallolla, Lassen muuttaisi varmaan vaikka heti Neulaskujalle, jos Pena voisi muuttaa Kajokujalle?
Sain Lasselle paikan rallytokokisaan parin viikon päähän ja varasijan toiseen kokeseen. Joten toista kouluria ei taida enää tänä vuonna tulla. Mutta ensi vuonna sitten. Eikä se nyt niin tärkeää ole, Lasse korkkaa kuitenkin voittajan vasta joskus myöhemmin keväällä? Ja pääsemme kuitenkin joulukuussa rallytokokoulutukseen! Kiva saada koulutusta ja lisää tietoa säännöistä ja ylempien luokkien vaatimuksista. Linakin aloittelee omaa harrastuskoiran uraansa pikkuhiljaa. Tulevat sunnuntait, 4kpl, käydään Espoossa pentutokossa ja ensi lauantaina mennään Tarja Melakarin koulutukseen. Hiukan mietin kyllä että kannattaako näin osaamattomalle vielä ostaa kursseja, mutta käydään kokeilemassa ja joskushan sitä pitää aloittaa. Lasse oli paljon nuorempana jo kurssilla. Tosin silloin kyllä opin että pentu ei vaan jaksa keskittyä niin pitkiä aikoja ja kurssista ei saa niin paljoa irti, kuin auikuisen koiran kanssa?