sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun viettoa

Joulu tuli oli ja meni. Meillä joulua vietttiin rauhallisesti, aattona oltiin Kauklahdessa kylässä ja joulupäivänä kyläiltiin Ruutisarvella. Ruutisarventielle Lina pääsi mukaan totuttelemaan kylässä olemista. Menossa mukana olivat siskon ja veljen lapset, joten ikäjakauma oli 3-12v. Lisäksi tietysti aikuiset. Lina selvisi ihan hienosti. Alussa oli hiukan härdelliä kun veljenpojat eivät ihastuneet innokkasti pussaavasta Linasta. Mutta nopeasti saatiin rauha maahan, pojat eivät juosseet eikä Lina enää välittänyt heistä enää. Lina oli nätisti eikä edes osallistunut häiritsevästi lahjojen avaamiseen, kun se oli jo siinä vaiheessa niin väsy että se vain nukkui. Mutta miten ihanaa että se osasi rauhoittua ja käydä pitkäkseen kun väsytti. Mun oma sokerimuru <3 Tapanin päivä menikin ihan rauhassa vain ollessa, kun minun vatsa ei ihastunut joulun ajan herkuttelusta. Mutta tänään jo oltiin taas normaalisti lenkillä harjulla. Lina ja Lasse nauttivat kun saavat irrotella kunnolla ja kun aurinko paistoi ja oli edes muutama milli lunta niin minäkin kyllä nautin.
Tavoitteita ensi vuodelle? Tätä pitää vielä harkita ja miettiä, joten siitä lisää kun kuva kirkastuu.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä treenejä

Tämä vuosi alkaa väistämättä olla kohta loppu ja uutta vuotta pitäisi kai pikkuhiljaa suunnitella?Pikaisesti kävin lukemassa mitä vuosi sitten kirjoitin ja aika kivasti on toteutunut se mitä ajattelinkin? Aksaa tehtiin alkuvuodesta ja kesällä aktiivisemmin kuin koskaan ennen ja tuloksia tuli  parin luvan verran ja muutama hyvä vitosen rata.
Valmennusryhmässä oleminen oli superkivaa ja tykkäsin siitä kovasti ja säännöllinen treenaaminen myös tuotti tulosta ja meidän yhteinen tekeminen parani huomattavasti. Vuoden aikana tekemiseen on tullut varmuutta ja tällä hetkellä useimmat radat sujuvat kohtuullisen hyvin ja enemmänkin radoilla on pari, kolme kohtaa joita pitää treenata, kuin että ei päästäisi alkua pidemmälle?
Elokuussa tapahtui taas se mitä ei pitäisi tapahtua ja Lasse loukkasi itsensä. Siihen jäi sitten loppuvuoden aksat. Pari kertaa ollaan nyt marras/joulukuussa käyty Saijan treeneissä ja se on kyllä ollut ihan mielettömän kivaa. Lasse on kestänyt treenit ihan hyvin mutta minulle jäi pelko takaraivoon enkä ole vielä päättänyt mitä teen Lassen kisauran suhteen?
Tokon treenaaminen on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, kun innostuttiin rallytokosta. Tokossa käytiin sentään kisaamassa yksi virallinen kisa tuloksella 180/200p.  sijoitus taisi olla 3. Ja kun kyse oli arvokisoista eli piirimestaruuskisasta niin edustimme myös joukkueessa Hiiden haukkuja, jonka joukkue sai hopeaa.

Rallytokossa kisasimme sitten hiukan enemmän, eli kolme kertaa alokasluokassa joten siitä tuli RTK1. Lisäksi ehdimme loppusyksystä kisata vielä kaksi kertaa avoimessa luokassa, josta ensimäinen kisa tuotti tuloksen ja toisesta kisasta tuli hyl. Siis Lasse teki todella kivasti töitä, minä vain laitoin käden kuulemma liian aikaisin taskuun maaliin tulon jälkeen, joten siitä tuomari hylkäsi :(

Vepessä otettiin hiukan takapakkia heti ekoissa treeneissä kun Lasse unohti että pitää uida kokoajan ja sen seurauksena se hiukan kävi pinnan alla. Tämän jälkeen Lasse oli sitä mieltä ettei vepe olekaan niin kivaa? Joten Lasselle ostettiin kelluntaliivit ja aloitettiin hiukan niinkuin alusta. Loppukesän treenit olivat jo todella hyvän tuntuisia ja kun pääsin vielä livenä katsomaan vepekoetta, niin ehkä minä uskallan ilmoittaa Lassen ensi kesänä soveen?
Lisäksi pentukuume paheni kevään kuluessa aika paljon ja kun toukukuussa minulle valkeni etteivät kaikki kelpiet ole kuten Lasse, niin uskalsin varata pennun ja heinäkuussa meille muutti Winsure Real Sugar, eli Lina <3
Pentu on tietysti vaatinut oman aikansa ja se on ehkä hiukan ollut pois Lasselta? Toisaalta Lasse arvostaa ihan eri tavalla niitä kertoja kun lähdetään kahdestaan kisoihin/treeneihin.

Uutena juttuna aloitimme haun nyt syksyllä kun Lasse joutui jäämään pois aksasta. Olemme käyneet Hi-han ryhmässä, mutta siinä on ollut valitettavan vähän osallistujia. Lassen treenien pääpainona on ollut ilmaisut irtorullilla. Ja nyt joulun kunniaksi ostin Lasselle kiintorullan, jännän äärellä ollaan, miten saan opetettua rullailmaisun? Katsellaan nyt miten pitkälle Lassesta ja minusta on tässä lajissa? Lassesta tykätään ryhmässä ja sunnuntaina se sai kehuja: Ei puutu vauhtia eikä motivaatiota. Hiukan kun se vielä hoksaa käyttää enemmän nenää, niin sitten siitä tulee erinomainen.

Ensi vuoden tavoitteita pitää vielä hiukan pohtia, joten niistä kirjoitan sitten kun tiedän mitä kohti tähdätään?

                                Ensin vietetään joulua ja syödään nautitaan toistemme seurasta!



tiistai 8. joulukuuta 2015

Kuvia

Muistin tyhjentää kameralta kuvat koneelle ja siellä oli muutama kiva otos? Kaksi ekaa on otettu Winsure tapaamisessa ja kaksi otin tänään.
                                        Miten ihmeessä Lina näyttää noin isolta?
                                         Winsuren pikkutytöt!
                                    Koko Kajokujan poppoo sulassa sovussa <3
                                              Kaksi pientä tonttua, tip tap, tip tap...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Syntymäpäivät ja joulun odotusta

Eipä tullut kouluria rallystä tänä vuonna. Ohjaajan olisi ehkä syytä olla tarkempi eikä hyllytellä muuten ihan hyviä ratoja tunkemalla käsiä taskuun juuri kun on astumassa kehästä ulos??
Joten kisailut avoimessa jatkuvat ensi vuonna, joskus ja jossain? Toivottavasti kisapaikkoja olisi ensi vuonna helpompi saada? Loppuvuosi ehkä keskitytään treenaamiseen ja peruskunnon kasvattamiseen? Pimeässä on tosin hiukan hankala lenkkeillä, mutta jotain pitää ehdottomasti tehdä, pelkkä sohvalla loikoilu kostautuu. viikonloput ollaan käytetty hyväksi ja käyty metsälenkeillä ja jouluna minulla on lähes kaksi viikkoa lomaa, joten silloin päästään ihan varmasti metsään lenkille joka päivä! Ja tammikuussahan päivät taas jo pitenevätkin. Joten ehkä lakkaan nyt stressaamasta ja otan loppuvuoden ihan rauhassa. Nautitaan takan äärellä glögiä odotetaan joulupukkia?
Peppi täytti 30.11, kymmenen vuotta! Kaikkea ollaan Pepinkin kanssa ehditty kokemaan ja tekemään. Peppi on myös kahden lajin SM-kisat käynyt, tosin sillä ei taida olla hyväksyttyä tulosta kummastakaan kisasta? Mutta Peppi onkin parhaimmillaan terapiakoirana. Se on erinomainen aksaterapiakoira, rallytokossa se on super; lahjattomat treenaa periaatteella, mutta parhaimmillaan se on seurakoirana, sohvalla sylissä, sängyssä päivänokosilla seurana! Lenkillä sitä voi pitää vapaana tai kytkettynä, Peppi ei tee tyhmyyksiä, mitä nyt joskus se räksyttää vastaantuleville koirille?!
Peppi on nyt voinut hyvin, se sai cartrophen pistossarjan marraskuussa ja se teki lähes ihmeitä! Peppi on selvästi vetreämpi kuin aikoihin. Jatkossa nämä pistossarjat tulevat kuulumaan sen hoitoon säännöllisesti.

Loppuun pieni kuvasarja Pepistä
                                                Mun oma takkuparta <3

                                        Pikkuinen Peppi olisiko 6-7 viikkoinen?
                                 Nuori Peppi ei vielä irtoa putkeen?
                         Juhannuksena kisattiin menestyksellä Tuorlassa kakkosluokassa.
                                        Lisää aksaa kotikentällä, mihinköhän minä ohjaan koiraa?
                                        Pepin bodyguard :)
                                      Peppi Lempäälässä kisamatkalla
                                                    Peppi jossain näyttelyssä kauniina <3