Mitä on tehty ja tapahtunut? Vaikka ja mitä on ehditty tekemään ja kivaa on ollut.Ollaan touhuttu, treenattu ja kisattu kaikenlaista. Lasse on ajoittain ollut huippuvireessä ja ajoittain sen vireet ovat karanneet taivaisiin enkä ole saanut niitä kuriin enää siinä hetkessä. Loppuvuodesta aloitettu forcalm ravintolisä on ehkä tuonut tähän ongelmaan vähän apua?
Lassen kanssa kevät meni hiukan potiessa ja kuntoa takaisin kasvatellessa. Mutta nyt eivät tulehtuneet anaalirauhaset ainakaan enää vaivaa sitä. Ja kesällä piti pari viikkoa parannella kyljen tikkejä. Miten minusta tuntuu että yhtään vuotta ei mene niin että jotain ei pitäisi parannella, tapaturmia tai tulehduksia tai sekä että. Mutta Lina sentään on säästynyt suuremmilta potemisilta. Ehkä se on hiukan järkevämpi tekemisessään eikä mene ihan yhtä päätöntä vauhtia joka paikkaan, vaan se jopa välillä miettii!
Keväällä ja kesällä leireiltiin ja oli huippukivaa sekä Walkabout leirillä Klotenissa sekä Hihan 30v juhlaleirillä! Lina kävi Ruotsissa kahdesti toukokuun aikana ja jälkimmäisellä reissulla käytiin MH-testissä sisarusten kanssa. Sekin oli superkiva retki ja Lina yllätti iloisesti olemalla rohkea, reipas ja järkevä koiralapsi! Koska lapsi se vuoden ikäisenä vielä on. Meillä oli kesällä myös Winsure-vaellus joka onnistui hienosti, jopa sää oli täydellinen, hiukan lämpimän puoleinen, mutta ei se haittaa.
Näyttelyssäkin pyörähdettiin sen verran että nyt Linalla on näyttelytulos ERI yli 15kk ikäisenä. Joten näyttelyihin ei ole pakko enää mennä. Ja hiukan epäinen että huipulle kannattaa lopettaakin.
Lina kävi myös läpivalaisussa ja tulokset olivat hienot! A/A lonkat, 0/0 polvet, kyynärpäät ja olkapäät. Selästä löytyi LTV1 mutta se tuskin haittaa ikinä menoa?
Linakin on aloittanut kisauraansa rallytokossa oikein kivasti. Se keskittyy hyvin ollakseen noin vilkas pieni otus. Kolmella kisalla saavutettiin koulari RTK1 ja se on ihan hyvä saavutus vain 18kk kelpielle.
Linan kanssa käytiin Sonjan luona aksan pentu- ja jatkokurssit. Kun ikää tuli tarpeeksi niin virallinen mittaus suoritettiin joulukuun alussa ja mediksi Lina mitattiin, mutta kiertoon se kuitenkin joutui. Joten hiukan jännitettävää jäi ensi vuodellekin. Aksassa ollaan ihan vasta alussa, putkihullu Lina on jo ja lähdössä pysymiseen kiinnitetään erityisesti huomiota. ennakoivat valssit ovat tuttuja Linalle, mutta siinä se melkein on mitä Lina osaa. Niin ja hiukan on aloitettu 2o/2o kontaktin paikkaa. Juoksukontaktit hylkäsin toistaiseksi, kun en vaan osaa opettaa niitä ja nuoren koiran kehonhallinta ei riitä vielä moisiin suorituksiin.
Tokossa on käyty paljon erilaisissa koulutuksissa ja onkin saatu paljon hyviä ideoita. Lina on edistynyt huikeasti tämän vuoden aikana, vaikka virallinen tokon kisaura on vielä korkkaamatta. Mutta en halua kiirehtiä nuoren ja vilkkaan koiran kanssa. Koska ajattelen että jos kiirehtii ja Lina olisi epävarma niin ääntelyn mahdollisuus on realistinen? Ja sitä en halua.
Lassen kanssa on aksattu jonkin verran mutta tässä huomaan että kun ihan oikeita tavoitteita ei ole niin tekeminen on vähän sinnepäin.Tavoitteiden asettaminen taas on vaikeaa. Kun katsoo kolmosten ratoja niin tiedän että ne ovat meille turhan vaikeita, joten tavoitteena on sitten pysyä kakkosissa vai..?
Lassen kanssa myös ulkopuoliset koulutukset ovat jääneet vähemmälle, mutta Kaisan luona ollaan sentään käyty hakuilemassa ja se on kyllä Lassen mielestä ihan parasta! Joten sitä jatketaan myös ensi vuonna!
Vepessä saatiin sove läpi joten sitä lajia jatketaan kesällä. Soven läpäisy oli iso juttu ja olin hiukan yllättynyt että se onnistui ensi yrityksellä, vaika aika tiukoille se lopulta meni..
Lina opetteli uimista, mutta tänä kesänä ei lamppu vielä syttynyt, ehkä ensi vuonna?
Peppi on voinut tasaisesti koko vuoden. Kesällä se kävi hammaskivenpoistossa ja samalla lähti muutama etuhammas. Ikä ei vaan tule yksin. Mutta hyvin teräsmummo näyttää pärjäävän ilman etuhampaitakin. Pahoin kyllä pelkään että seuraavassa putsissa hampaita lähtee lisää :(
Lisäksi Pepille on ilmastynyt pieni patti rintakehään. Iän mukana tuoma luultavasti vaaraton rasvapatti, mutta niin konkreettinen merkki siitä että viimeistään nyt Peppi on vanha koira.
torstai 29. joulukuuta 2016
Kisanomaista treeniä Turussa
Meidän piti mennä tapaninpäivänä epäviralliseen tokokisaan Turkuun, mutta sitten kisat peruttiin kun peruutuksia tuli niin paljon. Harmittelin tätä järjestävälle Tuija Serelle jolloin hän ehdotti että voisin tulla tiistaina 19-20 ryhmään tekemään kisanomaisesti alokasluokan liikeet? Tämähän oli juuri sen mitä halusin, vieras paikka, vieras liikkuri ja alokasluokan liikkeet sekä paikallaolo ryhmässä vieraiden koirien kanssa! Kyllä, ehdottomasti halusin tällaisen treenin! Tein etukäteen suunnitelman miten halusin palkata Linan kehässä. Pääasiassa sosiaalista palkkaa, mutta kolmen liikkeen jälkeen myös lelupalkka. Ja tietysti loppuun siirtymän jälkeen lelupalkka uudelleen.
Tiistaina siis ajelimme Turkuun. Alkuverkan aikana raketit paukkuivat, Ou nou! Mutta Linaa ei kyllä haitannut sen enempää, onneksi.
Hallissa aloitin pienellä alkuverkalla jossa samalla kentällä ruutua tekevä koira meinasi olla häiriö, mutta tästä selvittiin jotenkin. Yksilöliikkeet tehtäisi ensin ja paikallaolo ryhmässä lopuksi.
Sitten Lina sai mennä häkkiin odotusalueelle odottamaan omaa vuoroa. Hiukan ennen meidän vuoroa otin Linan häkistä ja tehtiin luopumista ja kontaktitreeniä. Ja sitten kehääntulotarkastukseen, se ainakin sujui hienosti!
Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja se olisi voinut olla parempi. Siinä oli paljon hyvää, mutta ne seuraamisen pulmat tulivat esille hyvin, Linalla on joku ihmeen kiire jonnekin? En kyllä tiedä minne ja epäilen että Lina ehkä ei itsekään tiedä? Selvästi vieras paikka ja peilit ja ruutu aiheuttivat häiriötä eikä tilanne ollut helpompi kun samalla kentällä oli toinen koira samaan aikaan treenaamassa.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan nätisti, ei edes ennakoinut ylösnousemista! Luoksetulo oli ok, mutta nykii liikkurin käskystä ja loppuperusasento oli vino kun nyt jo kyttäsi palkkaa minun taskusta. Sosiaaliset palkat kuitenkin toimivat ihan hyvin ja Lina vaikutti tyytyväiseltä ja innokkaalta jatkamaan hommia. Joten pienen siirtymän jälkeen se saikin lelun hetkeksi. Sitten jatkettiin kapulan pidolla joka oli erinomainen, Lina jopa luovutti sen vastaan panematta, eli tässä ainakin treeni on tuottanut tulosta. Sitten oli vuorossa kaukot jotka on hiukan jännä juttu, minulle. Niissä on treenattu 99% tekniikkaa ja matkaa on treenattu juuri sen prosentin verran. Mutta nyt Lina teki ylösnousun ekalla käskyllä hienosti pompulla! Ja meni myös takaisin maahan hyvin. Jäljellä oli enää hyppyliike. Ihanaa kun ei tarvitse jännittää että koira varastaa hypylle omia aikojaan. Lina suoritti hypyn ihan hyvin mutta jäi sitten istumaan poikittain minun eteen?! Se toki korjasi paikan kun huomautin asiasta, mutta selvästi tässäkin on lisätreenin paikka. Sitten siirryimme kehässä pienen pätkän ja Lina sai lelun ja vuolaat kiitokset jotka se ehdottomasti ansaitsi!
Sitten treenin kisanomainen osuus oli loppu ja kun aikaa oli niin juttelimme hetken Tuijan kanssa ja sain pari kokeilemisen arvoista ajatusta seuraamiseen.
Lopuksi oli vuorossa paikallaolo joka sujui hienosti. Lina jopa meni maahan ekalla käskyllä, hiukan hitaasti kyllä, mutta se ei nyt ole tärkeintä. Lina oli rauhallinen ja vakaasti paikallaan vaikka viereisen koiran ohjaaja tuli aikaisemmin koiransa luokse ja palkkasi sitä. Hiukan Lina vilkaisi että mitä tapahtuu, mutta ei se ollut sen kiinnostuneempi asiasta. Kun palasimme koirien luokse Lina nosti minun puoleisen kyynärpään ylös jotta se pystyi katsomaan minua. Eli jatkossa kun palaan Linan luokse niin pitää jättää hiukan väliä ;)
Minulle jäi positiivinen olo tästä treenistä ja luottamus Linan kanssa tekemiseen kasvoi. Tuija totesi että kun paikallaolo on noin hyvin hallussa niin voin lähteä kisaamaan koska vaan. Mutta haluan kyllä että muutkin liikkeet tuntuvat varmoilta ja ennenkaikkea että Linalla on selkeä käsitys siitä mitä ollaan tekemässä, myös seuraamisessa.
Mutta kun nyt on vuodenvaihde tulossa niin päätin että tavoitteita pitää olla ja tavoitteena on siis startata virallisesti alokasluokassa Linan kanssa maaliskuussa. Jos sillä ei ole juoksuja silloin?!
Tiistaina siis ajelimme Turkuun. Alkuverkan aikana raketit paukkuivat, Ou nou! Mutta Linaa ei kyllä haitannut sen enempää, onneksi.
Hallissa aloitin pienellä alkuverkalla jossa samalla kentällä ruutua tekevä koira meinasi olla häiriö, mutta tästä selvittiin jotenkin. Yksilöliikkeet tehtäisi ensin ja paikallaolo ryhmässä lopuksi.
Sitten Lina sai mennä häkkiin odotusalueelle odottamaan omaa vuoroa. Hiukan ennen meidän vuoroa otin Linan häkistä ja tehtiin luopumista ja kontaktitreeniä. Ja sitten kehääntulotarkastukseen, se ainakin sujui hienosti!
Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja se olisi voinut olla parempi. Siinä oli paljon hyvää, mutta ne seuraamisen pulmat tulivat esille hyvin, Linalla on joku ihmeen kiire jonnekin? En kyllä tiedä minne ja epäilen että Lina ehkä ei itsekään tiedä? Selvästi vieras paikka ja peilit ja ruutu aiheuttivat häiriötä eikä tilanne ollut helpompi kun samalla kentällä oli toinen koira samaan aikaan treenaamassa.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan nätisti, ei edes ennakoinut ylösnousemista! Luoksetulo oli ok, mutta nykii liikkurin käskystä ja loppuperusasento oli vino kun nyt jo kyttäsi palkkaa minun taskusta. Sosiaaliset palkat kuitenkin toimivat ihan hyvin ja Lina vaikutti tyytyväiseltä ja innokkaalta jatkamaan hommia. Joten pienen siirtymän jälkeen se saikin lelun hetkeksi. Sitten jatkettiin kapulan pidolla joka oli erinomainen, Lina jopa luovutti sen vastaan panematta, eli tässä ainakin treeni on tuottanut tulosta. Sitten oli vuorossa kaukot jotka on hiukan jännä juttu, minulle. Niissä on treenattu 99% tekniikkaa ja matkaa on treenattu juuri sen prosentin verran. Mutta nyt Lina teki ylösnousun ekalla käskyllä hienosti pompulla! Ja meni myös takaisin maahan hyvin. Jäljellä oli enää hyppyliike. Ihanaa kun ei tarvitse jännittää että koira varastaa hypylle omia aikojaan. Lina suoritti hypyn ihan hyvin mutta jäi sitten istumaan poikittain minun eteen?! Se toki korjasi paikan kun huomautin asiasta, mutta selvästi tässäkin on lisätreenin paikka. Sitten siirryimme kehässä pienen pätkän ja Lina sai lelun ja vuolaat kiitokset jotka se ehdottomasti ansaitsi!
Sitten treenin kisanomainen osuus oli loppu ja kun aikaa oli niin juttelimme hetken Tuijan kanssa ja sain pari kokeilemisen arvoista ajatusta seuraamiseen.
Lopuksi oli vuorossa paikallaolo joka sujui hienosti. Lina jopa meni maahan ekalla käskyllä, hiukan hitaasti kyllä, mutta se ei nyt ole tärkeintä. Lina oli rauhallinen ja vakaasti paikallaan vaikka viereisen koiran ohjaaja tuli aikaisemmin koiransa luokse ja palkkasi sitä. Hiukan Lina vilkaisi että mitä tapahtuu, mutta ei se ollut sen kiinnostuneempi asiasta. Kun palasimme koirien luokse Lina nosti minun puoleisen kyynärpään ylös jotta se pystyi katsomaan minua. Eli jatkossa kun palaan Linan luokse niin pitää jättää hiukan väliä ;)
Minulle jäi positiivinen olo tästä treenistä ja luottamus Linan kanssa tekemiseen kasvoi. Tuija totesi että kun paikallaolo on noin hyvin hallussa niin voin lähteä kisaamaan koska vaan. Mutta haluan kyllä että muutkin liikkeet tuntuvat varmoilta ja ennenkaikkea että Linalla on selkeä käsitys siitä mitä ollaan tekemässä, myös seuraamisessa.
Mutta kun nyt on vuodenvaihde tulossa niin päätin että tavoitteita pitää olla ja tavoitteena on siis startata virallisesti alokasluokassa Linan kanssa maaliskuussa. Jos sillä ei ole juoksuja silloin?!
tiistai 6. joulukuuta 2016
Vuoden vikat kisat
Vuosi 2016 alkaa vääjäämättä lähestyä loppuaan. Rallytokossa ja vepessä on tavoitteet täyttyneet. Aksassa se viimeinen luva jäi edelleen saavuttamatta, mutta, hei, kakkosissa on kivaa! Ja jos tavoite on ollut kesästä saakka parempi pujottelu niin sekin on nyt saavutettu!
Lauantaina Lina pääsi Turkuun Sonjan oppiin aksaamaan. Tällä kertaa keskityttiin kontakteihin, keinu ja puomi. Keinua ei ole tehty juurikaan, hiukan Lina on paukuttanut sitä joskus kesällä. Puomiahan me tehtiin marraskuussa kerran, joten siitä oli nyt hyvä jatkaa. Joten nyt Lina on treenannut keinua kahdesti ja puomia myös. Saatiin paljon hyviä ajatuksia taas ja tältä pohjalta on hyvä ensi vuonna rakentaa eteenpäin.
Sunnuntai olikin astetta jännittävämpi päivä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme Linan kanssa hallille rekkarit kainalossa ja eurot taskun pohjalla. Ilmosta ostin Linalle keltaisen kisakirjan ja täytin siihen tiedot Linasta. Sitten jonon jatkeeksi mittausta odottamaan, Hui! Suomalaisen Jari mittasi huolella ja useamman kerran. Ja lopuksi laittoi merkinnän mediruutuun! Mutta sen verran lähellä maksirajaa ollaan että kiertoon meni. Tämä ei kyllä ollut mitenkään yllätys, kun nykyään kiertoon laitetaan jos on vähänkin rajalla ja Lina on kyllä. Sunnuntain tulokset vaihtelivat 42,2-42,8cm välillä. Eli lienee syytä harjoitella seisomista kunnolla. Olisi nimittäin erittäin ikävä jos Linasta tulisikin maksi vain siksi että se seisoi varpaillaan kun mitattiin?! Niin se 42,8cm mittaustulos nimittäin syntyi.
Siten kotiin pariksi tunniksi ja sitten Lasse kyytiin ja takaisin hallille. Lassen kanssa aloitimme urakan Jessin vauhdikkaalla hypärillä ja taas oli nolla lähellä, mutta niin siitä vaan tuli hylky kuitenkin. Ja aksaradoilla oli aikalailla sama meininki. Lähellä on mutta ei osu. Mutta hurjasti hyvää oli kaikissa radoissa:
1. lähdöt!
2 pujottelut!!
3 rimat pysyivät!
4 kontaktit!
5 Lasse seurasi lähtöön vetämättä taluttimessa!
6 Minua ei jännittänyt!
7 Meillä oli kivaa!
8 tosi kivat radat!
9 Lassen vauhti!!
Ja kun sunnuntaina oli noin kivaa niin tiistaina jatkettiin Hskh:n kisoissa. Tulokset olivat edelleen samaa luokkaa, mutta kivaa oli edelleen. Sepon aksaradalla tuli pieni katkos yhteyteen ja Lasse loikkasi hypyn molempiin suuntiin ja Jarin hyppyradalla minulta petti jarrut heti alussa ja siitä seurasi totaalinen myöhästyminen jatkosta. Mutta kun otettiin hiukan uudestaan vauhtia niin loppurata sujui kivasti, myös kepit!!
Pari torstaita vielä treenataan aksaa ja siten hiljennytään joulun viettoon. Tosin tapaninpäivänä saattaa tapahtua jotain jännää?? Mutta siitä lisää myöhemmin.
Lauantaina Lina pääsi Turkuun Sonjan oppiin aksaamaan. Tällä kertaa keskityttiin kontakteihin, keinu ja puomi. Keinua ei ole tehty juurikaan, hiukan Lina on paukuttanut sitä joskus kesällä. Puomiahan me tehtiin marraskuussa kerran, joten siitä oli nyt hyvä jatkaa. Joten nyt Lina on treenannut keinua kahdesti ja puomia myös. Saatiin paljon hyviä ajatuksia taas ja tältä pohjalta on hyvä ensi vuonna rakentaa eteenpäin.
Sunnuntai olikin astetta jännittävämpi päivä. Heti aamupalan jälkeen lähdimme Linan kanssa hallille rekkarit kainalossa ja eurot taskun pohjalla. Ilmosta ostin Linalle keltaisen kisakirjan ja täytin siihen tiedot Linasta. Sitten jonon jatkeeksi mittausta odottamaan, Hui! Suomalaisen Jari mittasi huolella ja useamman kerran. Ja lopuksi laittoi merkinnän mediruutuun! Mutta sen verran lähellä maksirajaa ollaan että kiertoon meni. Tämä ei kyllä ollut mitenkään yllätys, kun nykyään kiertoon laitetaan jos on vähänkin rajalla ja Lina on kyllä. Sunnuntain tulokset vaihtelivat 42,2-42,8cm välillä. Eli lienee syytä harjoitella seisomista kunnolla. Olisi nimittäin erittäin ikävä jos Linasta tulisikin maksi vain siksi että se seisoi varpaillaan kun mitattiin?! Niin se 42,8cm mittaustulos nimittäin syntyi.
Siten kotiin pariksi tunniksi ja sitten Lasse kyytiin ja takaisin hallille. Lassen kanssa aloitimme urakan Jessin vauhdikkaalla hypärillä ja taas oli nolla lähellä, mutta niin siitä vaan tuli hylky kuitenkin. Ja aksaradoilla oli aikalailla sama meininki. Lähellä on mutta ei osu. Mutta hurjasti hyvää oli kaikissa radoissa:
1. lähdöt!
2 pujottelut!!
3 rimat pysyivät!
4 kontaktit!
5 Lasse seurasi lähtöön vetämättä taluttimessa!
6 Minua ei jännittänyt!
7 Meillä oli kivaa!
8 tosi kivat radat!
9 Lassen vauhti!!
Ja kun sunnuntaina oli noin kivaa niin tiistaina jatkettiin Hskh:n kisoissa. Tulokset olivat edelleen samaa luokkaa, mutta kivaa oli edelleen. Sepon aksaradalla tuli pieni katkos yhteyteen ja Lasse loikkasi hypyn molempiin suuntiin ja Jarin hyppyradalla minulta petti jarrut heti alussa ja siitä seurasi totaalinen myöhästyminen jatkosta. Mutta kun otettiin hiukan uudestaan vauhtia niin loppurata sujui kivasti, myös kepit!!
Pari torstaita vielä treenataan aksaa ja siten hiljennytään joulun viettoon. Tosin tapaninpäivänä saattaa tapahtua jotain jännää?? Mutta siitä lisää myöhemmin.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Rallyä Raaseporissa!
Sunnuntaina kisattiin meidän tämän vuoden viimeiset rallytokot. Lasse starttasi ensimmäistä kertaa mestariluokassa ja kävi kuten epäilin, ei olla ihan valmiita mestariin vielä, mutta saatiin kuitenkin kisanomainen treeni Lasselle. Lasse kävi halliin tullessa aikas kuumana mutta rauhoittui verkassa kivasti ja jopa hiljeni.
Rataantutustumisessa yllätyin miten paljon meillä on sellaista mitä ei ole edes keksitty harjoitella. Jos niitä tuloksia aiotaan saada tuosta luokasta niin on syytä treenata paljon enemmän oikealla puolella seuraamista ja opetella kaikki ne mestarin erikoisuudet!
Juuri onnistuin ostamaan paikan VOI/MES koulutukseen vielä joulukuussa!
Sitten kun Lassen kisakirja saatiin takaisin suuntasimme Karjaan Abc:lle syömään ja pitämään taukoa. Kun palasimme kisapaikalle oli avoin luokka juuri alkamassa, joten katselin sitä kun siinä kisasi useampi tuttu koira, joista kaksi pärjäsi upeasti ja sijoittuivat hienosti ykköseksi ja kakkoseksi!
Sitten olikin aika tutustua alokasluokan rataan. Aamun mestarin radan jälkeen tuntui että olin missannut puolet kylteistä, mutta kyllä minä kaikkiin olin tutustunut. Alokasluokan ohjaajat tutustuivat kahdessa ryhmässä, joten minulla oli loistavasti aikaa verkata Linan kanssa ennen omaa vuoroa joka oli jo toisena. Lina oli innokas ja yllättävän pirteä, vaikka se oli hengannut mukana kisapaikalla aamusta saakka ja nyt kello lähenteli 15.30!
Radalla mennessä Lina taas haisteli jotain, mutta lähtöviivalla se keskittyi paremmin. Radalla tuli muutama yhden pisteen virhe, konrt, py. Mutta ihan kivasti paketti pysyi kasassa ja tulimme maaliin 96 pisteen kera! Ja samalla Lina sai ensimmäisen tittelin, eli nyt se on RTK1 Winsure Real Sugar! Olen tyytyväinen tuloksiin Linan kanssa. Nuoresta iästä huolimatta se on iloinen ja helpo kisakaveri, joka toki hiukan katselee vieraissa paikoissa ympärilleen, mutta selviää hienosti ja kykenee keskittymään ja tekemään myös palkatta töitä. Lina ei tunnu hämmentyvän edes siitä että ei voi ennakoida ja kertoa koiralle kovin tarkasti mitä on tulossa, vaan se seuraa tyytyväisenä ja tekee mitä pyydetään.
Lina poseeraa uusi takki päällä. Viime vuonna ommeltu jäi kuitenkin hiukan pieneksi, joten tehtiin tänä vuonna isompi.
Rataantutustumisessa yllätyin miten paljon meillä on sellaista mitä ei ole edes keksitty harjoitella. Jos niitä tuloksia aiotaan saada tuosta luokasta niin on syytä treenata paljon enemmän oikealla puolella seuraamista ja opetella kaikki ne mestarin erikoisuudet!
Juuri onnistuin ostamaan paikan VOI/MES koulutukseen vielä joulukuussa!
Sitten kun Lassen kisakirja saatiin takaisin suuntasimme Karjaan Abc:lle syömään ja pitämään taukoa. Kun palasimme kisapaikalle oli avoin luokka juuri alkamassa, joten katselin sitä kun siinä kisasi useampi tuttu koira, joista kaksi pärjäsi upeasti ja sijoittuivat hienosti ykköseksi ja kakkoseksi!
Sitten olikin aika tutustua alokasluokan rataan. Aamun mestarin radan jälkeen tuntui että olin missannut puolet kylteistä, mutta kyllä minä kaikkiin olin tutustunut. Alokasluokan ohjaajat tutustuivat kahdessa ryhmässä, joten minulla oli loistavasti aikaa verkata Linan kanssa ennen omaa vuoroa joka oli jo toisena. Lina oli innokas ja yllättävän pirteä, vaikka se oli hengannut mukana kisapaikalla aamusta saakka ja nyt kello lähenteli 15.30!
Radalla mennessä Lina taas haisteli jotain, mutta lähtöviivalla se keskittyi paremmin. Radalla tuli muutama yhden pisteen virhe, konrt, py. Mutta ihan kivasti paketti pysyi kasassa ja tulimme maaliin 96 pisteen kera! Ja samalla Lina sai ensimmäisen tittelin, eli nyt se on RTK1 Winsure Real Sugar! Olen tyytyväinen tuloksiin Linan kanssa. Nuoresta iästä huolimatta se on iloinen ja helpo kisakaveri, joka toki hiukan katselee vieraissa paikoissa ympärilleen, mutta selviää hienosti ja kykenee keskittymään ja tekemään myös palkatta töitä. Lina ei tunnu hämmentyvän edes siitä että ei voi ennakoida ja kertoa koiralle kovin tarkasti mitä on tulossa, vaan se seuraa tyytyväisenä ja tekee mitä pyydetään.
maanantai 21. marraskuuta 2016
Linan ja Lassen viikonloppu!
Viime viikonloppu kului koiramaisissa menoissa. Lauantai oli selvästi jännittävämpi päivä, kun silloin piti kisata. Ja vieläpä kokemattoman hiukan valeraskaan neidin kanssa!?
Joten hyvissä ajoin ajelimme Virkkalaan ja ehdin katselemaan tuttuja avoimessa luokassa. Monta hienoa suoritusta siinäkin luokassa. Sitten käytin Linaa lenkillä ja sehän jopa käveli nätisti taluttimessa, tämähän ei ole ollut viime aikoina ihan itsestään selvää, Höh!
Rataantutustuminen tuntui kivan helpolta voittajan ratojen jälkeen. Mutta alun pari ensimmäistä kylttiä kyllä hiukan jännittivät, kun piti juosta ja sitten vielä pujotella juosten! Käännös vasempaan juosten ei huolestuttanut. Ja muuten rata vaikutti kivalta.
Meillä oli lähtöpaikka luokan 4. ja ehdin hyvin hakemaan kontaktia Linaan. Se ei kyllä ole kauhean vaikeaa Linan kanssa. Mutta juuri ennen meidän vuoroa Lina löysi jonkin hajun matosta ja nokka tippui alas, Kääk! Mutta onneksi Lina ei tehnyt sitä sen enempää kehässä. Alun juoksu ja pujottelu eivät ihan sujuneet joten kolmannen kartion kohdalla tein päätöksen uusia. Mutta sitten kävi joku aivopieru ja nippanappa uusin edes pujottelukyltin. Tajusin tehneeni ison virheen pari kylttiä myöhemmin, harmitti valtavasti. Mutta Lina ei osaa sääntöjä, joten jatkoin kisanomaisesti eteenpäin, uusin toisenkin kyltin, oikein tällä kertaa ja tulimme maaliin sulassa sovussa. Erityisesti tykkäsin Linan tekemisestä, se ei kuumunut eikä myöskään lopettanut tekemistä vaikka joutui tekemään palkatta yli 2min töitä. Maaliin tultuamme kiitin lyhyesti, kävelin kunnolla ulos kehästä ja palkkasin Linan remmissä roikkumisella. Ulkona se sai enemmän nameja ja kehuja ja tuntui olevan täysin tyytyväinen?!
Loppuverkan jälkeen hipsin kurkkimaan tuloksia ja olin ihan varma että meillä on hyl! Mutta eipä mitään, meillä oli 83p ja hyväksytty tulos! Vau! Tosin olin hiukan hämmentynyt, mutta tulosta haimme ja sen saimme! Vielä hämmästyneempi olin kun sain kisakirjan takaisin, me saimme vain -3p uusimisesta. Eikö tuomari huomannut että uusin väärin vai eikö siitä muka kuulu saada virhettä?? Tämä pitää jossain vaiheessa selvittää?
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme paljon tavaraa autoon ja suuntasimme kohti Liedon asemaa. Luvassa oli Kaisan hakukoulutusta. Nämä koulutukset täyttyvät hetkessä ja olen aina yhtä iloinen jos mahdumme mukaan!Kun saavuimme Kaisan pihaan vein ensin Lassen lyhyelle kävelylle ja jo silloin yllätyin, Lasse käveli asiallisesti taluttimessa. Sehän on yleensä ihan toivoton sählä uusissa paikoissa tai paikoissa joissa se tietää pääsevänsä trenaamaan/kisaamaan.
Aamupalan aikana esittelimme koiramme ja teimme suunnitelmat päiväksi! Alue tallattiin ja Lasse pääsi ensimmäisenä koirana treenaamaan. Ehdin hyvin verkata Lassen kun Kaisa lähetti maalimiehet metsään. Sitten kävelimme keskilinjalle, tervehdin "tuomaria" ja Lasse istui nätisti hiljaa minun vieressä! Sitten minun (!) piti laatia etsintäsuunnitelma. Tätä en ole harjoitellut kuin silloin kun käyn Kaisan luona treenaamassa, mutta tämä on jotain mitä pitää ruveta tekemään. Lasse lähti ensimmäiselle pistolle tiheän kuusikon läpi ja se todella meni suoraan ja löysi maalimiehen todella nopeasti! Tällä maalimiehellä oli suorapalkka. Sitten takaisin keskilinjalle ja toinen etukulma. Tässä Lasse hävisi näkyvistä ja sitten kuuntelimme että koska kuuluu jotain?? Lopulta olimme kuulevinamme jotain, mutta tuuli tai menninkäiset supattivat, koska Lasse saapui maalimiehen luokse vasta vähän ennen minua. Tämä oli umpipiilo joka oli vähän raollaan, mutta Lassea ei piilo tuntunut haittaavan?
Nyt piti koiran olla vapaana koko ajan myös keskilinjaan palatessa, mutta nytkin Lasse yllätti iloisesti ja pysyi asiallisesti hallinnassa. Seuraava maalimies oli sitten umpipiilossa irtorullan kanssa ja tämänkin Lasse hoisi tyylillä! Keskilinjalla se malttoi maata "käy" käskyllä ja lähetyksissä se oli kuulolla kunnes sai luvan etsiä ja sitten se läks!
Seuraava maalimies oli haasteellinen kun Lassen piti ylittää polku ja maalimies oli tosiaan viidessäkympissä. Lasse kaartaa eteenpäin mielellään 30m kohdalla, joten nyt pitää harjoitella syviä pistoja. Sinänsä sen halussa ja itseluottamuksessa ei tällä hetkellä ole ongelmaa ja irtorullaketju on kunnossa, Jippii!!
Sitten mietimme kiintorullaan siirtymistä. Ensin Lasselta otettiin kiintorulla pois kaulasta ja se sai käydä hakemassa koko kiintorullan ihan läheltä ja sitten kun se sujui niin teimme ihan kokonaisen rullaketjun irti olevalla kiintorullallla. Minä en saa olla kuriton ja sotkea ketjua! Seuraava askel oli että kiintorulla laitettiin kaulaan. Sitten Lasselle näytettiin että maalimiehellä on palkka (pallo) ja minä autoin rullan suuhun kaulasta ja kun Lasse luovutti kiintorullan se pääsi näytölle ja palkalle. Tätä muokattiin niin että lopulta Lasse meni maalimiehen luokse, matkaa oli 1-2m. ja maalimiehen luona Lassen piti itse ottaa rulla suuhun ja tuoda se minulle ja minä lähetin sen näytölle. Tämä on osittain uutta Lasselle mutta aika hyvin harjoitus sujui, kunhan minä vielä muistaisin tehdä oikein?!
Tämän jälkeen verkkasin hetken Lassea ja se sai jäädä takki päällä autoon lepäämään. Hiukan se kyllä oli väsynyt tehtyään pitkän pätkän töitä.
Erityisen iloinen ja ylpeä olen Lassen vireestä metsässä. Se ei kuumunut, ei riehunut ja kuunteli todella hyvin! Metsässä oli ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Lassea aikaisemmin ja he kehuivat sitä miten hienosti se malttaa ja miten hyvin se jaksaa työskennellä! Ja minä olin oikeasti ylpeä koirastani ja jopa siitä työstä mitä olen itse tehnyt! Suuri kiitos kuuluu ilman muuta myös Kaisalle joka on opettanut minulle miten opetan Lassea! Ja yksi ketä haluaisin suuresti kiittää on Maria, Lassen kasvattaja <3
Lasse on nyt syönyt pari viikkoa forCalm nimistä tuotetta. Se on tryptofaani ravintolisä. Tryptofaani on aminohappo joka saattaa lisätä serotoniinin ja melatoniinin tuotantoa? Tryptofaanin puute saattaa aiheuttaa mielialan vaihtelua ja ahdistuneisuutta? Tryptofaania voidaan käyttää unihäiriöissä, stressaavissa tilanteissa tai kroonisen stressin hoitoon. En todellakaan tiedä voisiko Lassen loistava vire metsässä johtua tuosta valmisteesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Lassehan ei ole koskaan nukkunut öisin kovin hyvin. Pentuna se häiriköi muidenkin unta ja isompana se on lähinnä vaeltanut yksin ja vaihtanut nukkumapaikkaa monta kertaa yössä. Tosin se edelleen vaeltaa öisin, mutta se ei ole suurin ongelma meidän arjessa. Vaikka on kai sanottava että arki sujuu ihan kivasti Lassen, Linan ja Pepin kanssa. Peppikin täyttää ensi viikolla 11v. Pitääköhän minun leipoa ihan kakkua?
Joten hyvissä ajoin ajelimme Virkkalaan ja ehdin katselemaan tuttuja avoimessa luokassa. Monta hienoa suoritusta siinäkin luokassa. Sitten käytin Linaa lenkillä ja sehän jopa käveli nätisti taluttimessa, tämähän ei ole ollut viime aikoina ihan itsestään selvää, Höh!
Rataantutustuminen tuntui kivan helpolta voittajan ratojen jälkeen. Mutta alun pari ensimmäistä kylttiä kyllä hiukan jännittivät, kun piti juosta ja sitten vielä pujotella juosten! Käännös vasempaan juosten ei huolestuttanut. Ja muuten rata vaikutti kivalta.
Meillä oli lähtöpaikka luokan 4. ja ehdin hyvin hakemaan kontaktia Linaan. Se ei kyllä ole kauhean vaikeaa Linan kanssa. Mutta juuri ennen meidän vuoroa Lina löysi jonkin hajun matosta ja nokka tippui alas, Kääk! Mutta onneksi Lina ei tehnyt sitä sen enempää kehässä. Alun juoksu ja pujottelu eivät ihan sujuneet joten kolmannen kartion kohdalla tein päätöksen uusia. Mutta sitten kävi joku aivopieru ja nippanappa uusin edes pujottelukyltin. Tajusin tehneeni ison virheen pari kylttiä myöhemmin, harmitti valtavasti. Mutta Lina ei osaa sääntöjä, joten jatkoin kisanomaisesti eteenpäin, uusin toisenkin kyltin, oikein tällä kertaa ja tulimme maaliin sulassa sovussa. Erityisesti tykkäsin Linan tekemisestä, se ei kuumunut eikä myöskään lopettanut tekemistä vaikka joutui tekemään palkatta yli 2min töitä. Maaliin tultuamme kiitin lyhyesti, kävelin kunnolla ulos kehästä ja palkkasin Linan remmissä roikkumisella. Ulkona se sai enemmän nameja ja kehuja ja tuntui olevan täysin tyytyväinen?!
Loppuverkan jälkeen hipsin kurkkimaan tuloksia ja olin ihan varma että meillä on hyl! Mutta eipä mitään, meillä oli 83p ja hyväksytty tulos! Vau! Tosin olin hiukan hämmentynyt, mutta tulosta haimme ja sen saimme! Vielä hämmästyneempi olin kun sain kisakirjan takaisin, me saimme vain -3p uusimisesta. Eikö tuomari huomannut että uusin väärin vai eikö siitä muka kuulu saada virhettä?? Tämä pitää jossain vaiheessa selvittää?
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme paljon tavaraa autoon ja suuntasimme kohti Liedon asemaa. Luvassa oli Kaisan hakukoulutusta. Nämä koulutukset täyttyvät hetkessä ja olen aina yhtä iloinen jos mahdumme mukaan!Kun saavuimme Kaisan pihaan vein ensin Lassen lyhyelle kävelylle ja jo silloin yllätyin, Lasse käveli asiallisesti taluttimessa. Sehän on yleensä ihan toivoton sählä uusissa paikoissa tai paikoissa joissa se tietää pääsevänsä trenaamaan/kisaamaan.
Aamupalan aikana esittelimme koiramme ja teimme suunnitelmat päiväksi! Alue tallattiin ja Lasse pääsi ensimmäisenä koirana treenaamaan. Ehdin hyvin verkata Lassen kun Kaisa lähetti maalimiehet metsään. Sitten kävelimme keskilinjalle, tervehdin "tuomaria" ja Lasse istui nätisti hiljaa minun vieressä! Sitten minun (!) piti laatia etsintäsuunnitelma. Tätä en ole harjoitellut kuin silloin kun käyn Kaisan luona treenaamassa, mutta tämä on jotain mitä pitää ruveta tekemään. Lasse lähti ensimmäiselle pistolle tiheän kuusikon läpi ja se todella meni suoraan ja löysi maalimiehen todella nopeasti! Tällä maalimiehellä oli suorapalkka. Sitten takaisin keskilinjalle ja toinen etukulma. Tässä Lasse hävisi näkyvistä ja sitten kuuntelimme että koska kuuluu jotain?? Lopulta olimme kuulevinamme jotain, mutta tuuli tai menninkäiset supattivat, koska Lasse saapui maalimiehen luokse vasta vähän ennen minua. Tämä oli umpipiilo joka oli vähän raollaan, mutta Lassea ei piilo tuntunut haittaavan?
Nyt piti koiran olla vapaana koko ajan myös keskilinjaan palatessa, mutta nytkin Lasse yllätti iloisesti ja pysyi asiallisesti hallinnassa. Seuraava maalimies oli sitten umpipiilossa irtorullan kanssa ja tämänkin Lasse hoisi tyylillä! Keskilinjalla se malttoi maata "käy" käskyllä ja lähetyksissä se oli kuulolla kunnes sai luvan etsiä ja sitten se läks!
Seuraava maalimies oli haasteellinen kun Lassen piti ylittää polku ja maalimies oli tosiaan viidessäkympissä. Lasse kaartaa eteenpäin mielellään 30m kohdalla, joten nyt pitää harjoitella syviä pistoja. Sinänsä sen halussa ja itseluottamuksessa ei tällä hetkellä ole ongelmaa ja irtorullaketju on kunnossa, Jippii!!
Sitten mietimme kiintorullaan siirtymistä. Ensin Lasselta otettiin kiintorulla pois kaulasta ja se sai käydä hakemassa koko kiintorullan ihan läheltä ja sitten kun se sujui niin teimme ihan kokonaisen rullaketjun irti olevalla kiintorullallla. Minä en saa olla kuriton ja sotkea ketjua! Seuraava askel oli että kiintorulla laitettiin kaulaan. Sitten Lasselle näytettiin että maalimiehellä on palkka (pallo) ja minä autoin rullan suuhun kaulasta ja kun Lasse luovutti kiintorullan se pääsi näytölle ja palkalle. Tätä muokattiin niin että lopulta Lasse meni maalimiehen luokse, matkaa oli 1-2m. ja maalimiehen luona Lassen piti itse ottaa rulla suuhun ja tuoda se minulle ja minä lähetin sen näytölle. Tämä on osittain uutta Lasselle mutta aika hyvin harjoitus sujui, kunhan minä vielä muistaisin tehdä oikein?!
Tämän jälkeen verkkasin hetken Lassea ja se sai jäädä takki päällä autoon lepäämään. Hiukan se kyllä oli väsynyt tehtyään pitkän pätkän töitä.
Erityisen iloinen ja ylpeä olen Lassen vireestä metsässä. Se ei kuumunut, ei riehunut ja kuunteli todella hyvin! Metsässä oli ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Lassea aikaisemmin ja he kehuivat sitä miten hienosti se malttaa ja miten hyvin se jaksaa työskennellä! Ja minä olin oikeasti ylpeä koirastani ja jopa siitä työstä mitä olen itse tehnyt! Suuri kiitos kuuluu ilman muuta myös Kaisalle joka on opettanut minulle miten opetan Lassea! Ja yksi ketä haluaisin suuresti kiittää on Maria, Lassen kasvattaja <3
Lasse on nyt syönyt pari viikkoa forCalm nimistä tuotetta. Se on tryptofaani ravintolisä. Tryptofaani on aminohappo joka saattaa lisätä serotoniinin ja melatoniinin tuotantoa? Tryptofaanin puute saattaa aiheuttaa mielialan vaihtelua ja ahdistuneisuutta? Tryptofaania voidaan käyttää unihäiriöissä, stressaavissa tilanteissa tai kroonisen stressin hoitoon. En todellakaan tiedä voisiko Lassen loistava vire metsässä johtua tuosta valmisteesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Lassehan ei ole koskaan nukkunut öisin kovin hyvin. Pentuna se häiriköi muidenkin unta ja isompana se on lähinnä vaeltanut yksin ja vaihtanut nukkumapaikkaa monta kertaa yössä. Tosin se edelleen vaeltaa öisin, mutta se ei ole suurin ongelma meidän arjessa. Vaikka on kai sanottava että arki sujuu ihan kivasti Lassen, Linan ja Pepin kanssa. Peppikin täyttää ensi viikolla 11v. Pitääköhän minun leipoa ihan kakkua?
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Tämän vuoden tavoite saavutettiin!
Lassen vire oli paremmin kohdillaan Tuusulassa ja se teki ihan kohtuullisen kivasti rataa. Hiukan se kävi kuumana ja piippasi osan aikaa, mutta teki kuitenkin töitä tarkasti. Itse yritin pitää maltillista tempoa radalla ja antaa etukäteisvinkit ja käskyt ajoissa. Tämä oli kohtuullisen toimiva systeemi, paitsi että viimeisellä tehtävällä annoin käskyn myöhään ja jouduin antamaan uuden käskyn, jolloin Lasse tietysti pyörähti ympäri kyltin jälkeen, mutta kun olimme käytännössä melkein maalissa en edes uusinut. Olis kyllä kannattanut uusia, nyt saimme 85p. Ja voitimme ajan perusteella, joten ei me nytkään hitaita oltu?! Mutta tuloksen myötä täyttyi tämän vuoden tavoite, eli RTK3 on nyt saavutettu. Ensi vuoden tavoite olkoon RTK4!
Tuusulan halli on pienehkö ja sen myötä kyltit olivat lähekkäin, olikohan yhtään 5m väliä? Varsin intensiivistä tekemistä siis. Rata oli oikein kiva, helpohko? Ei ollut houkutusta eikä hyppyä, oikealla seuraamista oli vähän ja käytösruudun tehtävä oli vasemmalla maaten. Videota ei tietenkään ole olemassa. Haasteellisin osio oli ehdottomasti käytösruutu. Lassella ei ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia niiden suorittamisessa. Mutta nyt kyllä oli. Kun me olimme käytösruudussa niin rataa suoritti iso koira jota ei kai oikeastaan kovin paljoa kiinnostanut rallytoko, eikä ohjaajakaan? Joten ohjaaja teki kaikkensa että sai koiran tekemään tehtävät. Hän käytti ääntä ja kehui ja kannusti koiraansa, kutsui ja hihkui! Voi apua! Lasse ei ole erityisen hyvä häiriötreeneissä ja tämä oli varmaan yksi vaikeimmista häiriötreeneistä ikinä? Paitsi ne mitä Christa on meille joskus pitänyt.. Lasse teki virheettömän käytösruudun, mutta kyllä minulle tuli hiki! Käskytin rauhallisesti ja päättäväisesti kaikilla käskyillä millä Lasse osaa luopua ja pysyä paikoillaan! Ja vaikka yleensä pidän Lassen samassa asennossa siihen saakka kun toinen koira on kytketty, vaikka oma aika olisi täynnä, niin nyt vapautin Lassen istumaan kun meidän aika täyttyi. Kun olimme varmasti kehästä ulkona syötin Lasselle kokonaisen nakin kiitokseksi! Lasse kyllä ansaitsi palkkansa tuon suorituksen jälkeen!
Ensi viikonloppuna on Linan vuoro rallatella. On todella kiva päästä Linan kanssa alokasluokkaan. Siellä on lyhyet ja helpot radat, toivottavasti?! Linan kanssa ympäristö ja kokemattomuus kisoista tulevat tarjoamaan suurimman haasteen. Omalla hallilla Lina osaa tehdä kaikki tehtävät, joten siitä en ole kovin huolissani. Palkattomuus on tietysti oma lukunsa. Lina ymmärtää kehut, mutta se monesti alkaa etsimään jotain "oikeaa" palkkaa ja alokasluokassa on olemassa riski että neiti päättää palkita itsensä remmissä roikkumalla? Joten joudun ohjaamaan sitä kieli keskellä suuta ja Yes-sana on kokonaan kielletty! Se on tärkeintä muistaa ;) Sunnuntaina Lasse pääsee hakuilemaan Kaisan luokse. Tätä odotan innolla, vaikka sääennuste ei nyt näytä kovin upealta?
Sitten seuraavana viikonloppuna kisaan rallytokoa molempien kanssa! Linan kanssa voisi silloin ehkä olla mahdollisuus ensimmäiseen "titteliin" ja Lasse saa maksullisen treenin, haemme siis vikalistan asioita mitä pitää treenata ennen seuraavaa kisaa. Se lista tulee kyllä olemaan pitkä. Mutta talvella voimme harjoitella asioita rauhassa ja käydä kisaamassa aksaa? Lisäksi tarkoitus olisi ehkä opettaa Linalle aksaesteet talven aikana ja keväällä käydä jossain epiksissä? JOS vaikka ensi kesänä pääsisin Linakin kanssa kisaamaan aksaa? Tosin ensin pitää startata tokossa!
Tuusulan halli on pienehkö ja sen myötä kyltit olivat lähekkäin, olikohan yhtään 5m väliä? Varsin intensiivistä tekemistä siis. Rata oli oikein kiva, helpohko? Ei ollut houkutusta eikä hyppyä, oikealla seuraamista oli vähän ja käytösruudun tehtävä oli vasemmalla maaten. Videota ei tietenkään ole olemassa. Haasteellisin osio oli ehdottomasti käytösruutu. Lassella ei ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia niiden suorittamisessa. Mutta nyt kyllä oli. Kun me olimme käytösruudussa niin rataa suoritti iso koira jota ei kai oikeastaan kovin paljoa kiinnostanut rallytoko, eikä ohjaajakaan? Joten ohjaaja teki kaikkensa että sai koiran tekemään tehtävät. Hän käytti ääntä ja kehui ja kannusti koiraansa, kutsui ja hihkui! Voi apua! Lasse ei ole erityisen hyvä häiriötreeneissä ja tämä oli varmaan yksi vaikeimmista häiriötreeneistä ikinä? Paitsi ne mitä Christa on meille joskus pitänyt.. Lasse teki virheettömän käytösruudun, mutta kyllä minulle tuli hiki! Käskytin rauhallisesti ja päättäväisesti kaikilla käskyillä millä Lasse osaa luopua ja pysyä paikoillaan! Ja vaikka yleensä pidän Lassen samassa asennossa siihen saakka kun toinen koira on kytketty, vaikka oma aika olisi täynnä, niin nyt vapautin Lassen istumaan kun meidän aika täyttyi. Kun olimme varmasti kehästä ulkona syötin Lasselle kokonaisen nakin kiitokseksi! Lasse kyllä ansaitsi palkkansa tuon suorituksen jälkeen!
Ensi viikonloppuna on Linan vuoro rallatella. On todella kiva päästä Linan kanssa alokasluokkaan. Siellä on lyhyet ja helpot radat, toivottavasti?! Linan kanssa ympäristö ja kokemattomuus kisoista tulevat tarjoamaan suurimman haasteen. Omalla hallilla Lina osaa tehdä kaikki tehtävät, joten siitä en ole kovin huolissani. Palkattomuus on tietysti oma lukunsa. Lina ymmärtää kehut, mutta se monesti alkaa etsimään jotain "oikeaa" palkkaa ja alokasluokassa on olemassa riski että neiti päättää palkita itsensä remmissä roikkumalla? Joten joudun ohjaamaan sitä kieli keskellä suuta ja Yes-sana on kokonaan kielletty! Se on tärkeintä muistaa ;) Sunnuntaina Lasse pääsee hakuilemaan Kaisan luokse. Tätä odotan innolla, vaikka sääennuste ei nyt näytä kovin upealta?
Sitten seuraavana viikonloppuna kisaan rallytokoa molempien kanssa! Linan kanssa voisi silloin ehkä olla mahdollisuus ensimmäiseen "titteliin" ja Lasse saa maksullisen treenin, haemme siis vikalistan asioita mitä pitää treenata ennen seuraavaa kisaa. Se lista tulee kyllä olemaan pitkä. Mutta talvella voimme harjoitella asioita rauhassa ja käydä kisaamassa aksaa? Lisäksi tarkoitus olisi ehkä opettaa Linalle aksaesteet talven aikana ja keväällä käydä jossain epiksissä? JOS vaikka ensi kesänä pääsisin Linakin kanssa kisaamaan aksaa? Tosin ensin pitää startata tokossa!
perjantai 11. marraskuuta 2016
Rati riti Rallaa
Kisakehään menin heti, kun siihen tuli mahdollisuus ja onneksi lähdön luona oli hiukan tilaa joten ehdin tekemään muutaman pienen liikkeen ennenkuin menimme lähtöön. Tällä kertaa Lasse ei ollut lentoon lähdössä, päinvastoin, kun vastasin tuomarille: "kyllä" niin Lasse putosi maaten! Siis mitä ihmettä!? Eipä auttanut kuin uusia lähtökyltti, Höh! Sitten rata jatkui aika sekavissa merkeissä, ykköskyltti oli 270 vasemmalle ja Lasse jäi jonnekin haahuilemaan, mutta jatkoin eteenpäin, kunnes kolmoskyltillä oli taas pakko uusia ja sitten ei enää uusittu tällä radalla. Kaikenlaista epätarkkuutta oli, molemmilla varmaan. Houkutus kyllä sujui, mutta kyltti sitä ennen ei sujunut. Tulosta emme saanneet ja pisteitäkin säälittävät 59p. Kyllä tämä laji ja tuo koira pitävät varmasti minun jalat maassa. Mikään ei ole varmaan, mitä vain voi sattua ja tapahtua!
Kisojen jälkeen tulimme Muijalaan ja söimme lounasta ja sitten suuntasimme hallille treenaamaan tokoa. Linan vuoro päästä mukaan. Linan kanssa pohdimme noutokapulan nostoa ja perusasennon suoruutta, taas :( Lisäksi hyödynsin tietysti liikkurin olemassaolon. Lina on aika hyvin siedättynyt liikkurihäiriöihin, kiitos Liisan pitämän kurssin! Sain Cissiltä hyvät ohjeet hauskan tempun opettamiseksi ja sunnitelmissa on opettaa se ensin Lasselle ja ehkä myös Linalle?
Kun Cissi ja koirat oli hyvästelty niin meillä oli vielä Ansun tokokoulutus Hihan kentällä. Ulkona lumessa ja tuulessa oli aika viileätä. Mutta toisaalta kouluttajan into ja osaaminen oli kyllä palelemisen arvoista. Linalle olin ajatellut aiheeksi ohjattua noutoa. Aikaa oli 30 min mutta ajattelin että kun meillä on noudossa nyt aika monta asiaa jotka ovat levällään, niin saisin koko ajan kulumaan niitä pureskellessa. Aloitimme ihan ohjatun perustreenillä, Ansu vei yhden kapulan sivuun ja näytti Linalle sen. Minä laskin hakemaan ja kun Ansu fiksuna laittoi kapulan laippa Linaan päin niin Linahan nosti oikein sievästi kapulan! Jaanan treenistä sain jo paljon ideoita miten lähden opettamaan kapulan nostoja Linalle, jee!Mutta kun yhdellä kapulalla sujui hyvin niin otimme toisenkin kapulan mukaan ja nyt löytyi kunnon kooma! Mutta siitä selvittiin kun hiukan tökkäsin kylkeen ja otin itse askeleen haluttuun suuntaan. Seuraavaksi mietimme seuraamista ja siinähän onkin tekemistä, paikka on hyvä kun Lina keskittyy, mutta sehän keskittyy kun huvittaa?! Joten nyt sille pitää ehdottomasti kertoa, että ei ole ok vilkuilla mitä sattuu, kun ollaan tekemässä töitä. Ja tämän jälkeen ehdimme vielä tsekata kiertämisen ja luoksetulon. Luoksetulon jätöissä oli nyt ongelmaa, teputtaa etujaloilla ja jopa karkasi, mutta osittain tämä voi johtua kylmästä? Mutta se mikä ei johdu kylmästä on, että Lina koomaa myös luoksetulon jätöissä. Tätä en kyllä edes tiennyt? Kukaan ei ole sanonut ja itse en ole edes oivaltanut tsekannut sen ilmettä, Pöh! Kotona oli ihana mennä saunaan sulamaan!!
Sää on ollut koko viikon luminen ja talvinen. Maanantaina kävin Lassen kanssa tekemässä rallytokoa hallilla. Teimme paljon seuraamista ja puolenvaihtoja. Pikkuhiljaa on pakko treenata puolenvaihto edessäkin kuntoon. Jotenkin olen siirtänyt sen opettamista, kun eihän me sitä vielä tarvita? Mutta sen opettaminen ei ehkä suju ihan kädenkäänteessä, joten parempi vain aloittaa ja tehdä se ihan ajan kanssa, kuin että jossain vaiheessa huomaan että se pitäisi osata muuten nyt, Kääk!
Tiistaina Lina pääsi aksaamaan halllle ja siitä saatiin pieni pätkä jopa videolle. Lisäksi Lina sai tutustua renkaaseen. Se ei ehkä ollut kovin ihmeellistä ja kun perusidea oli oivallettu Lina sai tehdä rengasta tarjoamisen kautta muutaman kerran.
Torstaina oli Hihan aksatreenit omatoimisesti ja kun useampi oli poissa niin otin molemmat koirat mukaan. Lasse aloitti ja teki ihan hyvin, vaikka muutamassa kohdassa minun valitsema ohjaus ei ollut paras mahdollinen vaan Anu keksi paremmin toimivia ohjauksia. Lopussa oli vielä hyvin aikaa, joten Lina pääsi tekemään hiukan välistävedon ja pakkovalssin pohjia. Näiden treenaamista pitää ihan ajatuksella miettiä, koska en haluaisi vahvistaa niitä laajoja kaarteita mitä minulle nyt tarjottiin.. Ja lopuksi ajattelin tehdä taas rengasta, kun tällä kentällä oli erilainen rengas, mutta Lina oli kai senverran väsynyt että se ei enää jaksanut miettiä ja tarjota? Joten houkuttelin sen pari kertaa läpi renkasta ja palkkasin.
Huomenna olisi taas rallytokoa Lassen kera tarjolla, Tuusulassa tällä kertaa ja tuomarin vaihdoksesta johtuen jatkamme kolmannen kerran Tarun radalle.
Seuraavana viikonloppuna on Linan vuoro rallatella ja Lasse pääsee sunnuntaina hakuilemaan Paattisille! Sitä seuraavana viikonloppuna olen ilmoittanut molemmat koirat rallytokokisoihin Raaseporiin! Tosin Jos Lasse yllättää taas huomenna ja tekee tuloksen niin hyvin todennäköisesti jätän nuo kisat siltä väliin..
perjantai 4. marraskuuta 2016
Rallatellen
Viime viikon lauantaina suuntasimme Lassen kanssa kohti Raaseporia ja rallytokokisoja. Tuomarina toimisi Taru Leskinen. Hän koulutti rallyä meille hihan kesäleirillä ja sain häneltä muutaman todella hyvän neuvon silloin.
Lauantaina oli kiva sää, ei edes satanut ja kävimme ilmon jälkeen ihan rauhassa metsässä kävelyllä. Lasse oli innokas ja touhusi jonkun verran, mutta niinhän se nyt aina tekee. Kisat alkoivat mes-luokalla ja katselin parin kaverin suoritukset ja sitten piti jo keskittyä omaan rataan tutustumiseen. Rata ei vaikuttanut mitenkään mahdottoman vaikealta, pari puolenvaihtoa ja spiraalia. Mutta ei houkutusta eikä hidasta käyntiä! Hurraa! Kolmen askeleen peruutus oli tietysti, Auts! Lasse tuntui kivalta alkuverkassa, se rauhoittui kivasti makuulleen ennen meidän vuoroa vaikka halli ei ole suuren suuri! Mutta voi apua kun astuimme kisakehän puolelle, Lassen vireet pomppasivat taivaisiin! Ihan oikeasti pelotti, kun otin taluttimen irti, Lasse oli sen oloinen että se voi koska tahansa lähteä kunniakierrokselle?! No sain sen pysymään vieressä, mutta ei me missään yhteisessä kuplassa oltu, aika kaukana siitä? Mutta lähtöviivalle oli vain astuttava ja saimme luvan lähteä liikkeelle. Lasse ei sentään äännellyt, mutta muuten se oli varsin yli-innokas. Heti alussa tuli pieniä virheitä, vino ja kontr. mutta kyltillä 5 homma läks lapasesta! Lasse oli oikealla puolella ja piti mennä liikkeestä maahan, mutta eipä pudonnut, vaan jäi istumaan! Hetken tuijotimme toisiamme ja sitten ilmoitin että uusimme. Rauhassa Lasse viereen istumaan, tsekki että se on jotenkin mukana ja liikkeelle ja sama juttu, ei mennyt maahan vaan jäi istumaan! Johan nyt on! tämä jos mikä on Lassen bravuuri! Uusin, sanoin uudelleen.. Nyt hiukan tiukempi äänensävy ja entistä pidempi mietintä- ja hengitystauko ennen uutta yritystä ja nyt Lasse olikin palannut maan pinnalle ja se meni hienosti maahan! Uusimiset oli käytetty mutta onneksi Lasse oli taas työskentelyalueella ja se teki loppuradan todella kivasti töitä. Peruutuksesta tuli -1 vino, mutta muuten loppurata oli virheetön! Käytösruutuun olin ihan tyytyväinen, Lasse istui edessä hyvin.
Lopputulos oli 82p. Vau saimme tuloksen! Mutta palkintojenjaossa tuli pienoinen yllätys kun meidät kutsuttiin ykköspallille! Lasse yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Eipä ainakaan elämä ole tylsää!
Tällä viikolla emme ole edes ehtineet paljoa treenaamaan muuta kuin vähän kotitokoa/rallyä. Mutta torstaina oli aksaa. Lasse oli kiva, olimme samalla radalla, takaaohjaus toimii, Lasse pujotteli lopuksi todella hienosti! Siinäpä se. Tosin kun olin katsonut etukäteen rataa, niin en olisi uskonut, että voisimme saada niin monta sujuvaa pätkää kuin mitä saimme, Vau!
Tänään oli hallitokon ekat treenit. Linalla siis treenipäivä. Kävelin hallille ja teimme pari namiruutua pohjalle. Näitä tarvitaan huomenna, onneksi ei ollut vaikea opettaa ;)
Mutta voi apua kun tulimme halliin. Lina ei ollut yhtään kiinnostunut minusta tai nameista. A-este, muut koirat, viereisen kentän aksatreenit veivät pienen tyttösen koko huomion. Voi Hem..tti! Hetken meinasin kävellä kotiin? Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää. Otin namit taskusta ja teimme luopumista namikasasta ensin, sittten maaten tassujen päälle laitetuista nameista ja lopuksi myös kädessä olevasta namista piti luopua. Aluksi oli aika vaikeaa, mutta kun lamppu syttyi niin ongelma hävisi! Ja aikaa tähän meni pari, kolme minuuttia! Uskomatonta! Tämän jälkeen laitoin taluttimen taskuun ja siellä se pysyi seuraavat 30min! Treenasimme hiukan seuruuta, täyskäännöksiä, rallyn 360 käännöksiä ja eteentuloja. Teimme kontaktitreeniä, perusasentotreeniä, paikallamakuun ja istumisen ryhmässä, luoksetuloa, pari ruutuun juoksua ja kun tämän kaiken jälkeen vielä ahnehdin kartion kiertoa niin tajusin olleeni ahne! Lina oli tehnyt töitä todella hyvin ja pitkän setin, nyt se oli väsynyt! Aivohiki oli ihan ilmeinen, ressukka! Joten lopuksi istuimme vain hetken ja juttelin kaverin kanssa. Lina olisi saanut tarjota 2o2o puomilla, mutta se ei jaksanut. Se vain kävi maaten minun viereen. Mutta onneksi väsymys oli henkistä laatua ja kotiin Lina käveli reippaasti ihan itse!
Huomenna saamme vieraita Ruotsista. Lassen sisko Lyra tulee kylään omistajan ja Rissie kultsun kanssa! Todella kiva nähdä Cissiä pitkästä aikaa. Viimeksi olemme tavanneet toukokuun alkupuolella Klotenissa. Meillä on suunnitelmissa koirapitoinen viikonloppu ja uskon että juttua riittää taas myöhään iltaan saakka. On niin terapeuttista kun joku ymmärtää ja tietää millainen pakkaus Lasse voi olla pahimmillaan/parhaimmillaan <3
Lauantaina oli kiva sää, ei edes satanut ja kävimme ilmon jälkeen ihan rauhassa metsässä kävelyllä. Lasse oli innokas ja touhusi jonkun verran, mutta niinhän se nyt aina tekee. Kisat alkoivat mes-luokalla ja katselin parin kaverin suoritukset ja sitten piti jo keskittyä omaan rataan tutustumiseen. Rata ei vaikuttanut mitenkään mahdottoman vaikealta, pari puolenvaihtoa ja spiraalia. Mutta ei houkutusta eikä hidasta käyntiä! Hurraa! Kolmen askeleen peruutus oli tietysti, Auts! Lasse tuntui kivalta alkuverkassa, se rauhoittui kivasti makuulleen ennen meidän vuoroa vaikka halli ei ole suuren suuri! Mutta voi apua kun astuimme kisakehän puolelle, Lassen vireet pomppasivat taivaisiin! Ihan oikeasti pelotti, kun otin taluttimen irti, Lasse oli sen oloinen että se voi koska tahansa lähteä kunniakierrokselle?! No sain sen pysymään vieressä, mutta ei me missään yhteisessä kuplassa oltu, aika kaukana siitä? Mutta lähtöviivalle oli vain astuttava ja saimme luvan lähteä liikkeelle. Lasse ei sentään äännellyt, mutta muuten se oli varsin yli-innokas. Heti alussa tuli pieniä virheitä, vino ja kontr. mutta kyltillä 5 homma läks lapasesta! Lasse oli oikealla puolella ja piti mennä liikkeestä maahan, mutta eipä pudonnut, vaan jäi istumaan! Hetken tuijotimme toisiamme ja sitten ilmoitin että uusimme. Rauhassa Lasse viereen istumaan, tsekki että se on jotenkin mukana ja liikkeelle ja sama juttu, ei mennyt maahan vaan jäi istumaan! Johan nyt on! tämä jos mikä on Lassen bravuuri! Uusin, sanoin uudelleen.. Nyt hiukan tiukempi äänensävy ja entistä pidempi mietintä- ja hengitystauko ennen uutta yritystä ja nyt Lasse olikin palannut maan pinnalle ja se meni hienosti maahan! Uusimiset oli käytetty mutta onneksi Lasse oli taas työskentelyalueella ja se teki loppuradan todella kivasti töitä. Peruutuksesta tuli -1 vino, mutta muuten loppurata oli virheetön! Käytösruutuun olin ihan tyytyväinen, Lasse istui edessä hyvin.
Lopputulos oli 82p. Vau saimme tuloksen! Mutta palkintojenjaossa tuli pienoinen yllätys kun meidät kutsuttiin ykköspallille! Lasse yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Eipä ainakaan elämä ole tylsää!
Tällä viikolla emme ole edes ehtineet paljoa treenaamaan muuta kuin vähän kotitokoa/rallyä. Mutta torstaina oli aksaa. Lasse oli kiva, olimme samalla radalla, takaaohjaus toimii, Lasse pujotteli lopuksi todella hienosti! Siinäpä se. Tosin kun olin katsonut etukäteen rataa, niin en olisi uskonut, että voisimme saada niin monta sujuvaa pätkää kuin mitä saimme, Vau!
Tänään oli hallitokon ekat treenit. Linalla siis treenipäivä. Kävelin hallille ja teimme pari namiruutua pohjalle. Näitä tarvitaan huomenna, onneksi ei ollut vaikea opettaa ;)
Mutta voi apua kun tulimme halliin. Lina ei ollut yhtään kiinnostunut minusta tai nameista. A-este, muut koirat, viereisen kentän aksatreenit veivät pienen tyttösen koko huomion. Voi Hem..tti! Hetken meinasin kävellä kotiin? Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää. Otin namit taskusta ja teimme luopumista namikasasta ensin, sittten maaten tassujen päälle laitetuista nameista ja lopuksi myös kädessä olevasta namista piti luopua. Aluksi oli aika vaikeaa, mutta kun lamppu syttyi niin ongelma hävisi! Ja aikaa tähän meni pari, kolme minuuttia! Uskomatonta! Tämän jälkeen laitoin taluttimen taskuun ja siellä se pysyi seuraavat 30min! Treenasimme hiukan seuruuta, täyskäännöksiä, rallyn 360 käännöksiä ja eteentuloja. Teimme kontaktitreeniä, perusasentotreeniä, paikallamakuun ja istumisen ryhmässä, luoksetuloa, pari ruutuun juoksua ja kun tämän kaiken jälkeen vielä ahnehdin kartion kiertoa niin tajusin olleeni ahne! Lina oli tehnyt töitä todella hyvin ja pitkän setin, nyt se oli väsynyt! Aivohiki oli ihan ilmeinen, ressukka! Joten lopuksi istuimme vain hetken ja juttelin kaverin kanssa. Lina olisi saanut tarjota 2o2o puomilla, mutta se ei jaksanut. Se vain kävi maaten minun viereen. Mutta onneksi väsymys oli henkistä laatua ja kotiin Lina käveli reippaasti ihan itse!
Huomenna saamme vieraita Ruotsista. Lassen sisko Lyra tulee kylään omistajan ja Rissie kultsun kanssa! Todella kiva nähdä Cissiä pitkästä aikaa. Viimeksi olemme tavanneet toukokuun alkupuolella Klotenissa. Meillä on suunnitelmissa koirapitoinen viikonloppu ja uskon että juttua riittää taas myöhään iltaan saakka. On niin terapeuttista kun joku ymmärtää ja tietää millainen pakkaus Lasse voi olla pahimmillaan/parhaimmillaan <3
perjantai 28. lokakuuta 2016
Treeniä, kisoja ja tulokset kennelliitosta
Lasse ja Lina jatkoivat viikonloppuna pk-touhujen parissa. Lauantaina kokoonnuimme kelpieporukalla ja teimme jälkeä ja esineruutua. Lina sai ajaa pienen pätkän peltojälkeä nurmikolla ja Lasse sai pidemmän vieraan tekemän metsäjäljen. Lauantaina oli kovin tuulista ja kylmää joten jälki sai vanheta ihan kunnolla. Lina söhelsi läpi oman jälkensä, eli sen pitäisi rauhoittua ja paljon jotta hommasta tulisi jotain?!
Sitten Lasse pääsi tekemään esineruutua. Lasse kyllä löysi molemmat esineet, mutta palautus oli niin sun näin! Toisen esineen se toi vielä mutta käsine oli jotenkin mahdotttoman vaikea. Lasse löysi sen varmaan ensimmäiselle lähetyksellä ja pysähtyi sen viereen. Sen jälkeen se kuitenkin valitsi tuoda toisen rukkasen ja sitten kävimme tahtojen taistelua että onko pakko jos ei tahdo?! Lopulta Lasse nöyrtyi ja nosti sen suuhun ja palautti. Sitten se piti vielä piilottaa uudelleen ja hakea kunnolla. Vieraita esineitä pitäisi ehdottomasti treenata paljon enemmän!
Sitten jäljelle, hohhoijaa! Jana oli hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta jos Lasse perjantaina oli tarkka keppien kanssa niin nyt se ei ollut tarkkaa nähnytkään! Itseasiassa se kiersi keppejä, että ei vaan tarvitse ilmaista!? Lasse kuitenkin jäljesti kohtuullisen kivasti ja kaksi viimeistä keppiä se jopa pystyi nostamaan! Joten tässä on sama juttu, pitäisi paljon enmmän treenata vierailla hajuilla. Eihän se ole koiran vika jos ei osaa, kun ei se ole päässyt opettelemaan.
Lina sai sunnuntaina käydä hakutreeneissä kun Lasse säästeli voimiaan illan aksakisoihin. Linalla oli hyvin yksinkertaiset treenit, eli maalimiehillä rauhoittuminen. Itseasiassa treeni sujui kivasti ja tykkäsin näkemästäni. Sitten kotiin hiukan välipalaa, koiran vaihto ja kohti Vantaata.
Lasse kisasi Hsks:n kisoissa lainaohjaajan kanssa, eli Typyn omistaja Iina heittäytyi rohkeasti lähes kylmiltään kolmeen starttiin! Ensimmäinen startti oli niin lähellä nollaa! Yksi harmillinen kielto kun Iina ei ihan tarpeeksi ajoissa kääntänyt, mutta Lassen ajoissa käntäminen ei todellakaan ole kovin helppoa!! Toinen rata oli hypäri, aika vaikea sellainen! Sillä sattui ja tapahtui aika paljon ja hyl oli tuloksena. Viimeinen rata oli sitten varsin vauhdikas Karstusen aksarata ja hiukan turhan liukkaasti Lasse liikkui, keinulta 5p. Murr! Ja puomin jälkeen kielto ja lopulta hyl. Mutta tässäkin radassa oli paljon hyvää! Kuten erittäin hienot kepit!
Torstaina tehtiin hihan treeneissä vauhdikasta rataa, jossa sai juosta koira ja ohjaaja. Lasse oli kivasti kuulolla ja yritti oikeasti olla kiltti ja taitava! Kertaakaan se ei tehnyt kepeillä virhettä vaikka hiukan hidas se oli pari kertaa?
Linan terveystulokset tulivat kennelliitosta ja olen helpottunut!
Lonkat A/A
kyynärpäät ja polvet 0/0
selkä on LTV1 ja VA0.
Tuo LTV1 on käsittääkseni ihan vain kauneusvirhe keskiharjanteessa jonka ei pitäisi vaivata koiraa.
Tänään Lasse kävi Niinan luona hoidossa ja mitään akuuttia ei löytynyt, mutta sen verran pientä kuitenkin että Lasse on seurannassa selän osalta. Lasssen emällähän oli spondyloosi ja sen siskolta löytyi kesällä myös alkava spondyloosi, joten jos hoidot eivät auta on tilattava Tetille aika? Mutta toivotaan että hieronta ja laserhoito auttaisi (y)
Seuraavat kolme viikkoa kisataan joka tapauksessa rallytokoa, joten aksasta on sopivasti taukoa joka tapauksessa ja torstain treeneissä Lina voi käydä paikkaamassa. Nythän sillä ei ole mitään fyysistä estettä aksaamiselle!
Sitten Lasse pääsi tekemään esineruutua. Lasse kyllä löysi molemmat esineet, mutta palautus oli niin sun näin! Toisen esineen se toi vielä mutta käsine oli jotenkin mahdotttoman vaikea. Lasse löysi sen varmaan ensimmäiselle lähetyksellä ja pysähtyi sen viereen. Sen jälkeen se kuitenkin valitsi tuoda toisen rukkasen ja sitten kävimme tahtojen taistelua että onko pakko jos ei tahdo?! Lopulta Lasse nöyrtyi ja nosti sen suuhun ja palautti. Sitten se piti vielä piilottaa uudelleen ja hakea kunnolla. Vieraita esineitä pitäisi ehdottomasti treenata paljon enemmän!
Sitten jäljelle, hohhoijaa! Jana oli hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta jos Lasse perjantaina oli tarkka keppien kanssa niin nyt se ei ollut tarkkaa nähnytkään! Itseasiassa se kiersi keppejä, että ei vaan tarvitse ilmaista!? Lasse kuitenkin jäljesti kohtuullisen kivasti ja kaksi viimeistä keppiä se jopa pystyi nostamaan! Joten tässä on sama juttu, pitäisi paljon enmmän treenata vierailla hajuilla. Eihän se ole koiran vika jos ei osaa, kun ei se ole päässyt opettelemaan.
Lina sai sunnuntaina käydä hakutreeneissä kun Lasse säästeli voimiaan illan aksakisoihin. Linalla oli hyvin yksinkertaiset treenit, eli maalimiehillä rauhoittuminen. Itseasiassa treeni sujui kivasti ja tykkäsin näkemästäni. Sitten kotiin hiukan välipalaa, koiran vaihto ja kohti Vantaata.
Lasse kisasi Hsks:n kisoissa lainaohjaajan kanssa, eli Typyn omistaja Iina heittäytyi rohkeasti lähes kylmiltään kolmeen starttiin! Ensimmäinen startti oli niin lähellä nollaa! Yksi harmillinen kielto kun Iina ei ihan tarpeeksi ajoissa kääntänyt, mutta Lassen ajoissa käntäminen ei todellakaan ole kovin helppoa!! Toinen rata oli hypäri, aika vaikea sellainen! Sillä sattui ja tapahtui aika paljon ja hyl oli tuloksena. Viimeinen rata oli sitten varsin vauhdikas Karstusen aksarata ja hiukan turhan liukkaasti Lasse liikkui, keinulta 5p. Murr! Ja puomin jälkeen kielto ja lopulta hyl. Mutta tässäkin radassa oli paljon hyvää! Kuten erittäin hienot kepit!
Torstaina tehtiin hihan treeneissä vauhdikasta rataa, jossa sai juosta koira ja ohjaaja. Lasse oli kivasti kuulolla ja yritti oikeasti olla kiltti ja taitava! Kertaakaan se ei tehnyt kepeillä virhettä vaikka hiukan hidas se oli pari kertaa?
Linan terveystulokset tulivat kennelliitosta ja olen helpottunut!
Lonkat A/A
kyynärpäät ja polvet 0/0
selkä on LTV1 ja VA0.
Tuo LTV1 on käsittääkseni ihan vain kauneusvirhe keskiharjanteessa jonka ei pitäisi vaivata koiraa.
Seuraavat kolme viikkoa kisataan joka tapauksessa rallytokoa, joten aksasta on sopivasti taukoa joka tapauksessa ja torstain treeneissä Lina voi käydä paikkaamassa. Nythän sillä ei ole mitään fyysistä estettä aksaamiselle!
tiistai 25. lokakuuta 2016
Vähän sitä sun tätä
Viime viikolla elimme hiukan ruhallisempaa elämää? Tiistaina Lina kävi hierojalla ja siksi Lina piti vapaata ti-to. Se oli tosiaan hiukan jumissa edestä varsinkin vasemmalta puolelta ja selkä oli jumissa, minkä jo tiesin. Sksi vein sen hierottavaksi. Minun koirat käyvät yleensä (lähes aina) Niinalla hoidettavana, mutta nyt piti saada nopeasti aika Linan selän takia ja Tuija Juseliuksella oli kivasti tiistaille ilta-aika vapaana, joten Lina kävi hänen luonaan tällä kertaa.Olin oikein tyytyväinen myös Tuijan hierontaan ja niin oli myös Lina joka tosiaan nukahti hoidon aikana niin sikeästi että lopuksi jouduin herättämään sen.
Torstaina oli vuorossa aksaa Sadun koulutuksessa. Alkuun piti taas pohtia lähtöä, koska nyt otin asian heti kättelyssä tiukasti haltuun, sillä seurauksella että Lasse kiersi kahdesti ykköshypyn ja tuli suoraan käteen kun olin kakkoshypyllä tekemässä pakkovalssia.. What?! Satu tulkitsi että se paineistui lähdössä. Joo varmaan se on oikea tulkinta. Mutta on sitä koko ikänsä joutunut käskemään eikä se ole tuollaista ennen esittänyt. En oikein osannut suhtautua tähän mitenkään, vaan hämmentyneenä otin lähdön uusiksi ja hiukan muutin Lassen paikkaa ja omaa paikkaani ja sitten ohjasin sen ykkösen yli, mikä on ihan höpöhöpö juttu, Lasse on 6v koira joka osaa hypätä ykköshypyn yli kun se on ihan sen edessä! Joo tiedän että se näyttää vähintään hakatulta ja säälittävältä pieneltä kiltiltä koiralta. Mutta en siltikään ole unohtanut että se on sama koira joka pari päivää aikaisemmin oli samalla sohvalla minun ja Lina kanssa ja yhdellä katseella se pakotti sekä minut että Linan pois "hänen" sohvalta. Tosin kun sain Linan välistä pois niin sitten lähti myös herra Kelpie pois, eikä päässyt takaisin sinä iltana. Lasse ei ole kovin pehmeä eikä sen kanssa pärjää jos aina ja joka tilanteessa vaan silittää ja juttelee mukavia. Uskon ehdottomasti positiiviseen vahvistamiseen varsinkin kun opetetaan uutta. Tiedän että koira yleistää huonosti ja että toistoja tarvitaan jotta se oikeasti osaa asiat. Mutta kotihallissa lähdössä pysyminen on jotain minkä Lasse ihan satavarmasti osaa. Ja jos se ei sitä tee normaalilla käskyllä niin ihan varmasti jatkossakin käskytän niin tiukasti että se pysyy. Olkoon sitten ihan miten surkeannäköinen tahansa.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja ehdin valoisaan aikaan tekemään jäljet koirille metsään. Ensin tein Lasselle 300-400m pitkän kiemuran jossa oli 5 keppiä. Siten ajoin pienen pätkän helpompaan maastoon ja tein Linalle lyhyen n. 100m jäljen. Linan jäljelle laitoin kokeilun vuoksi kaksi keppiä. Halusin vain nähdä mitä se tekee niille, huomaako se niitä ollenkaan?
Lina sai aloittaa jäljestämisen tunnin kuluttua. Sehän on jäljestänyt erittäin vähän, pellolla 3-4 kertaa ja metsässä 2-3 kertaa. Jäljen se nosti hienosti ja ajoi sen kivasti. Ensimmäiselle kepille se jäi haistelemaan ja kun kehuin sitä se nappasi kepin suuhun ja toi minulle! Toisella kepillä se jo "tiesi" mitä kannattaa tehdä ja palkan ja kehujen kera tulimme tyytyväisenä metsästä pois.
Lasse nosti jäljen hienosti ja ajoi sen hiukan vauhdikkaasti mutta yllättävän tarkasti ja sekin ilmaisi kaikki kepit! Loppupalkalla se vaikutti oikein tyytyväiseltä ja illan se nukkui kiltisti murisematta kenellekään mistään.
Torstaina oli vuorossa aksaa Sadun koulutuksessa. Alkuun piti taas pohtia lähtöä, koska nyt otin asian heti kättelyssä tiukasti haltuun, sillä seurauksella että Lasse kiersi kahdesti ykköshypyn ja tuli suoraan käteen kun olin kakkoshypyllä tekemässä pakkovalssia.. What?! Satu tulkitsi että se paineistui lähdössä. Joo varmaan se on oikea tulkinta. Mutta on sitä koko ikänsä joutunut käskemään eikä se ole tuollaista ennen esittänyt. En oikein osannut suhtautua tähän mitenkään, vaan hämmentyneenä otin lähdön uusiksi ja hiukan muutin Lassen paikkaa ja omaa paikkaani ja sitten ohjasin sen ykkösen yli, mikä on ihan höpöhöpö juttu, Lasse on 6v koira joka osaa hypätä ykköshypyn yli kun se on ihan sen edessä! Joo tiedän että se näyttää vähintään hakatulta ja säälittävältä pieneltä kiltiltä koiralta. Mutta en siltikään ole unohtanut että se on sama koira joka pari päivää aikaisemmin oli samalla sohvalla minun ja Lina kanssa ja yhdellä katseella se pakotti sekä minut että Linan pois "hänen" sohvalta. Tosin kun sain Linan välistä pois niin sitten lähti myös herra Kelpie pois, eikä päässyt takaisin sinä iltana. Lasse ei ole kovin pehmeä eikä sen kanssa pärjää jos aina ja joka tilanteessa vaan silittää ja juttelee mukavia. Uskon ehdottomasti positiiviseen vahvistamiseen varsinkin kun opetetaan uutta. Tiedän että koira yleistää huonosti ja että toistoja tarvitaan jotta se oikeasti osaa asiat. Mutta kotihallissa lähdössä pysyminen on jotain minkä Lasse ihan satavarmasti osaa. Ja jos se ei sitä tee normaalilla käskyllä niin ihan varmasti jatkossakin käskytän niin tiukasti että se pysyy. Olkoon sitten ihan miten surkeannäköinen tahansa.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja ehdin valoisaan aikaan tekemään jäljet koirille metsään. Ensin tein Lasselle 300-400m pitkän kiemuran jossa oli 5 keppiä. Siten ajoin pienen pätkän helpompaan maastoon ja tein Linalle lyhyen n. 100m jäljen. Linan jäljelle laitoin kokeilun vuoksi kaksi keppiä. Halusin vain nähdä mitä se tekee niille, huomaako se niitä ollenkaan?
Lina sai aloittaa jäljestämisen tunnin kuluttua. Sehän on jäljestänyt erittäin vähän, pellolla 3-4 kertaa ja metsässä 2-3 kertaa. Jäljen se nosti hienosti ja ajoi sen kivasti. Ensimmäiselle kepille se jäi haistelemaan ja kun kehuin sitä se nappasi kepin suuhun ja toi minulle! Toisella kepillä se jo "tiesi" mitä kannattaa tehdä ja palkan ja kehujen kera tulimme tyytyväisenä metsästä pois.
Lasse nosti jäljen hienosti ja ajoi sen hiukan vauhdikkaasti mutta yllättävän tarkasti ja sekin ilmaisi kaikki kepit! Loppupalkalla se vaikutti oikein tyytyväiseltä ja illan se nukkui kiltisti murisematta kenellekään mistään.
maanantai 17. lokakuuta 2016
Jännää, jännempää, lonkkakuvat
Vihdoin ja viimein vein Linan lonkkakuviin. Olin jossain kohtaa ajatellut että kävisimme ja kesällä, mutta sitten jäin odottelemaan niitä juoksuja. Ja kun ne olivat vasta elokuun lopussa niin kuvaus siirtyi yllättävän pitkälle syksyyn. Mutta nyt se on tehty. Kävimme Maiskis gööttien kanssa Mevetissä joukkotarkissa, kun sain sinne paikan.
Lina malttoi odotushuoneessa hienosti istua sylissä tai vieressä, mutta mieluummin se kyllä istui polvella. Sitten omalla vuorolla Lina pöydälle ja rauhoitteet suoraan suoneen ja odottamaan että pikkukelpie sammuu. Mutta odota vain ihan rauhassa tuumasi Lina eikä antanut periksi! Syliin se lopulta taintui jotenkuten, mutta olisi se paremmin voinut nukahtaa? Miksei mun koirat koskaan voi olla helppoja rauhoittaa?
Sitten oli Linan vuoro päästä kuviin. Pakko oli pujahtaa koppiin mukaan ja kuulla heti mitä sanotaan? Aloitettiin lonkista, Hyvät A!! Sitten tsekattiin polvet, rauhoituksessa, eli kun silloinkin ovat 0/0 niin luulisi olevan hereilläkin? Sitten kuvattiin selkää, oikea määrä nikamia, siistejä säännöllisen näköisiä, näin ell sanoi. Kuvat on mulla cd:llä mutta tämä ikivanha rakkine ei nyt suostu avaamaan niitä, joten pitää käydä jossain muualla katsomassa niitä. Myös kyynärpäät ja olkapäät kuvattiin ja oikein kauniit ja siistit nekin olivat. Eli luuston puolesta uskaltaa treenata täysillä!
Ja heti herätyspiikin jälkeen Lina oli sitä mieltä että hän on nyt herännyt, leikitään, ja nappasi remmistä kiinni ja kiskoi iloisesti. On se kyllä niin hyväntuulinen otus <3
Nyt sitten odotellaan kennelliiton viisaiden mielipiteitä. Mutta mitään suurta paniikkia ei pitäisi olla?
Lina malttoi odotushuoneessa hienosti istua sylissä tai vieressä, mutta mieluummin se kyllä istui polvella. Sitten omalla vuorolla Lina pöydälle ja rauhoitteet suoraan suoneen ja odottamaan että pikkukelpie sammuu. Mutta odota vain ihan rauhassa tuumasi Lina eikä antanut periksi! Syliin se lopulta taintui jotenkuten, mutta olisi se paremmin voinut nukahtaa? Miksei mun koirat koskaan voi olla helppoja rauhoittaa?
Sitten oli Linan vuoro päästä kuviin. Pakko oli pujahtaa koppiin mukaan ja kuulla heti mitä sanotaan? Aloitettiin lonkista, Hyvät A!! Sitten tsekattiin polvet, rauhoituksessa, eli kun silloinkin ovat 0/0 niin luulisi olevan hereilläkin? Sitten kuvattiin selkää, oikea määrä nikamia, siistejä säännöllisen näköisiä, näin ell sanoi. Kuvat on mulla cd:llä mutta tämä ikivanha rakkine ei nyt suostu avaamaan niitä, joten pitää käydä jossain muualla katsomassa niitä. Myös kyynärpäät ja olkapäät kuvattiin ja oikein kauniit ja siistit nekin olivat. Eli luuston puolesta uskaltaa treenata täysillä!
Ja heti herätyspiikin jälkeen Lina oli sitä mieltä että hän on nyt herännyt, leikitään, ja nappasi remmistä kiinni ja kiskoi iloisesti. On se kyllä niin hyväntuulinen otus <3
Nyt sitten odotellaan kennelliiton viisaiden mielipiteitä. Mutta mitään suurta paniikkia ei pitäisi olla?
lauantai 15. lokakuuta 2016
Kisaamassa
Kävimme tänään Lägin kisoissa juoksemassa kolme rataa. Seppo tuomaroi tämän päivän radat ja kivoja ratoja olikin. Ei ollut turhia jarrutuskohtia vain yhdessä kohtaa olisi ollut hyvä tehdä putkijarru, mutta enpä sitten tehnyt, ilmankin selvisi.
Ensimmmäisenä oli hyppyrata. Lasse aloitti kivasti, Not, varastamalla lähdöstä ja sitä myöten koko rata oli aikamoista pelasta ja kalasta mutta nollana tehtiin kunnes hypyllä nro. 13 en tehnyt kuten viisaammat neuvoi eli olisi pitänyt tehdä vastakäännös. Joten Lasse lensi ja nyt edessä oli hyppy, kun piti kääntyä kepeille, eli hyl. Kepit menivät hienosti!!!
Tokalla radalla lähdön ongelma toistui ja taas kelpie tuli ilman lupaa, Murr! Puomin kontakti oli hyvä, Sitten putkea, hyppyjä, putkeen taas ja keinulle, keinukin oli hyvä! Sitten taas putkeen, ja hypyn kautta putkeen, jossa olisi pitänyt jarruttaa, mutta kun kahdella edellisellä putkella Lasse kysyi ja pyöri ja kysyi taas, niin en sitten uskaltanut jarruttaa, vaan annoin ladata putkeen täysillä, kertomatta etttä pitää kääntyä, mutta onneksi seinä oli vastassa, joten kelpie käntyi kohtuullisesti A:lle jossa myös hiukan hidas kontakti, mutta teki ja pysyi! Siiitä pakkovalssi ja kepeille, mutta ei oikein sisään. Uudestaan, nyt parempi aloitus, mutta lopussa jäi yksi keppi väliin ja Lasse poistui esteeltä ennenkuin sain suuni auki joten annoin sen mennä lopun kaksi hyppyä, Höh!
Ennen viimeistä rataa mietin pääni puhki että mitä ihmettä teen lähdöille?? En vaan voi antaa Lassen kertaakaan enää varastaa! Hetken mietin jopa lentävää lähtöä? Se olisi ollut radan profiilin kannalta mahdollista, mutta jotenkin en vaan voinut antaa periksi. Kun minä haluan että Lasse Odottaa minulta lupaa!!! Joten verkassa kiusasin Lassea. Laitoin sen istumaan ja sitten vedin taluttimesta ja tietysti Lasse meni halpaan! En ole edes tainnut tehdä tätä sille aikaisemmin? Mutta äkkiä se hoksasi. Tein saman asian vielä lähtöviivalla, halusin alleviivata että pysyt kun sanotaan ja se ehkä jopa toimi?! En kyllä tiedä saakohan niin tehdä? Rata siis alkoi tottelevaisemmin kuin kaksi muuta rataa, mutta samalla olin kasannut painetta Lasselle ja kepit alkoivat taas väärin ja kun korjasin ne ja vaadin rauhoittumaan ennen uutta lähetystä niin aika paineistunut se kyllä oli, mutta pujotteli oikein, vaikka sitten hitaasti... Ja tällä hetkellä minä siedän sen kyllä. Muut ihmiset eivät ehkä aina..? Siitä jatkoimme eteenpäin. A:lla Lasselle iski oikosulku ja se pyörähti ylösnousulla takaisin ja tarjosi 2o2o kontaktia, joten kielto ja uusi yritys. Tämä on juuri sitä yli yrittämistä? No rata jatkoi ja kontakteihin olen edelleen tyytyväinen, keinu oli aavistuksen nopsa? Puomi oli taas hyvä, vaikka se oli toiseksi viimeinen este! Saimme vitosen kosketuksesta kun minä en saanut jalkojani liikkeelle päällejuoksussa vaan jäin Lassen linjalle ja puikkasi minun jalkojen välistä putkeen..
Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna mutta nyt Lasse saa lähteä radalle toisen kartturin kera. Ensi viikolle on suunnitelmissa taas hiukan lisää keppitreeniä ja lisäksi Sadun treenit, joissa aiheena saattaa olla lähdöt? Kun yhtään rimaa ei tullut alas ja kontaktit toimivat eikä ohjaajan taidot nyt akuutista tarvitse lisäoppia. Juoksemista ja liikkeelle lähtöjä voin harjoitella ihan hyvin ilman koiraa ;)
Lina on tokoillut hiukan, perusasento on suoristumaan päin, tunnari on kesken ja useampaa oivallusta vailla. Mutta pienin askelein eteenpäin. Tokot pitäisi taas siirtää halliin, mutta tunnari ainakin pitäisi saada valmiimmaksi ensin. Kun nyt olen vielä piilottanut omaa ja hallissa se on vaikeaa... Mutta ulkona alkaa olemaan liian kylmä mun sormille, kun en osaa palkata käsineet kädessä. Tietysti voisin tehdä tunnarin hallin pihalla ja mennä loppuajaksi lämpimään halliin treenaamaan muuta.
Ensimmmäisenä oli hyppyrata. Lasse aloitti kivasti, Not, varastamalla lähdöstä ja sitä myöten koko rata oli aikamoista pelasta ja kalasta mutta nollana tehtiin kunnes hypyllä nro. 13 en tehnyt kuten viisaammat neuvoi eli olisi pitänyt tehdä vastakäännös. Joten Lasse lensi ja nyt edessä oli hyppy, kun piti kääntyä kepeille, eli hyl. Kepit menivät hienosti!!!
Tokalla radalla lähdön ongelma toistui ja taas kelpie tuli ilman lupaa, Murr! Puomin kontakti oli hyvä, Sitten putkea, hyppyjä, putkeen taas ja keinulle, keinukin oli hyvä! Sitten taas putkeen, ja hypyn kautta putkeen, jossa olisi pitänyt jarruttaa, mutta kun kahdella edellisellä putkella Lasse kysyi ja pyöri ja kysyi taas, niin en sitten uskaltanut jarruttaa, vaan annoin ladata putkeen täysillä, kertomatta etttä pitää kääntyä, mutta onneksi seinä oli vastassa, joten kelpie käntyi kohtuullisesti A:lle jossa myös hiukan hidas kontakti, mutta teki ja pysyi! Siiitä pakkovalssi ja kepeille, mutta ei oikein sisään. Uudestaan, nyt parempi aloitus, mutta lopussa jäi yksi keppi väliin ja Lasse poistui esteeltä ennenkuin sain suuni auki joten annoin sen mennä lopun kaksi hyppyä, Höh!
Ennen viimeistä rataa mietin pääni puhki että mitä ihmettä teen lähdöille?? En vaan voi antaa Lassen kertaakaan enää varastaa! Hetken mietin jopa lentävää lähtöä? Se olisi ollut radan profiilin kannalta mahdollista, mutta jotenkin en vaan voinut antaa periksi. Kun minä haluan että Lasse Odottaa minulta lupaa!!! Joten verkassa kiusasin Lassea. Laitoin sen istumaan ja sitten vedin taluttimesta ja tietysti Lasse meni halpaan! En ole edes tainnut tehdä tätä sille aikaisemmin? Mutta äkkiä se hoksasi. Tein saman asian vielä lähtöviivalla, halusin alleviivata että pysyt kun sanotaan ja se ehkä jopa toimi?! En kyllä tiedä saakohan niin tehdä? Rata siis alkoi tottelevaisemmin kuin kaksi muuta rataa, mutta samalla olin kasannut painetta Lasselle ja kepit alkoivat taas väärin ja kun korjasin ne ja vaadin rauhoittumaan ennen uutta lähetystä niin aika paineistunut se kyllä oli, mutta pujotteli oikein, vaikka sitten hitaasti... Ja tällä hetkellä minä siedän sen kyllä. Muut ihmiset eivät ehkä aina..? Siitä jatkoimme eteenpäin. A:lla Lasselle iski oikosulku ja se pyörähti ylösnousulla takaisin ja tarjosi 2o2o kontaktia, joten kielto ja uusi yritys. Tämä on juuri sitä yli yrittämistä? No rata jatkoi ja kontakteihin olen edelleen tyytyväinen, keinu oli aavistuksen nopsa? Puomi oli taas hyvä, vaikka se oli toiseksi viimeinen este! Saimme vitosen kosketuksesta kun minä en saanut jalkojani liikkeelle päällejuoksussa vaan jäin Lassen linjalle ja puikkasi minun jalkojen välistä putkeen..
Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna mutta nyt Lasse saa lähteä radalle toisen kartturin kera. Ensi viikolle on suunnitelmissa taas hiukan lisää keppitreeniä ja lisäksi Sadun treenit, joissa aiheena saattaa olla lähdöt? Kun yhtään rimaa ei tullut alas ja kontaktit toimivat eikä ohjaajan taidot nyt akuutista tarvitse lisäoppia. Juoksemista ja liikkeelle lähtöjä voin harjoitella ihan hyvin ilman koiraa ;)
Lina on tokoillut hiukan, perusasento on suoristumaan päin, tunnari on kesken ja useampaa oivallusta vailla. Mutta pienin askelein eteenpäin. Tokot pitäisi taas siirtää halliin, mutta tunnari ainakin pitäisi saada valmiimmaksi ensin. Kun nyt olen vielä piilottanut omaa ja hallissa se on vaikeaa... Mutta ulkona alkaa olemaan liian kylmä mun sormille, kun en osaa palkata käsineet kädessä. Tietysti voisin tehdä tunnarin hallin pihalla ja mennä loppuajaksi lämpimään halliin treenaamaan muuta.
perjantai 7. lokakuuta 2016
pujotellaan!?
Olen nyt pohtinut ja puhunut ja kirjoitellut tästä aihesta kavereiden kanssa ja olen hiukan kallistumassa siihen selitykseen että alussa tehtiin suurin virhe? Lasse on opetellut pujottelemaan kujakepeillä ja siinä olen tehnyt sen virheen että annoin sen juosta liian kauan leveällä kujalla. Lassen mielikuva sanasta "kepit" on että; nyt muuten juostaan kovaa palkalle. Kun mielikuvan ehkä pitäisi olle enemmän siihen suuntaan että kepit; nyt pitää olla tarkka! Varsinkin Lassen tyyppisellä koiralla tämä ero on merkittävä. Mielikuvan ja vireen pitäisi olla hyvä jotta asiat onnistuisivat.
Ja torstain treeneissä Lasse sitten yllätti minut lopulllisesti pujottelemalla kahdesti niin kovaa ja hienosti että kouluttamassa ollut Satu ei uskonut että meillä mitenkään voisi olla jotain ongelmia pujottelussa?!
No tällä mennään ja Linan kanssa on tarkoitus olla viisaampi? Olen yhä vahvemmin kalistumassa 2by2 menetelmään? Kunhan ehtisin perehtymään miten se opetetaan? Tai sitten lintsaan ja etsin jonkun kurssin jossa joku opettaa asian meille molemmille?
Onneksi lokakuun alussa treenit siirtyivät sisälle kun säät viilenivät aika reippaasti aivan upean ja lämpimän syyskuun jälkeen.
Lina treenaa ahkerasti tokoa. Ja pikkuhiljaa se on edistynytkin? Liikkeiden alut ja malttaminen on edelleen keskeneräistä ja syypää löytyy kun katsoo peiliin. Oleme taas treenanneet luopumista hiukan eteenpäin. Leluista luopuu aika hyvin, namit ovat vaikeampi asia. Mutta kun pohjat luopumiselle on kuitenkin tehty niin tämänkin asian opettelussa päästiin taas eteenpäin.
Sunnuntaina meillä oli Sirke Viitanen kouluttamassa tokoa. Hänellä oli monta hyvää ja kivaa ideaa ja ajatusta. Ja erittäin selkeä, lähes matemaattinen tapa opettaa uusia esim tunnaria. Linan kanssa pohdimme seuraamista, miten parantaa sitä ja ajatuksena on nyt aluksi katsoa miten paljon saan aikaan ihan vain muuttamalla palkkausta. Ja lisäksi minä koitan kääntää katseen suoraan eteenpäin ja lakkaan vahtimasta Linaa? Lisäksi sain toimivan idean liikkeestä istumiseen, nimenomaan siihen että istuisi eteenpäin ja alkeistreenit ovatkin näyttäneet lupaavalta?
Tunnarissa oli siis uudenlainen lähestymistapa joka kyllä vaikutti loogiselta! Lina sai harjoitella tällä tavalla ja se selvisi hienosti treeneistä. Se käyttää hyvin nenäänsä ja sen motivaatio on kohdillaan! Hyvä motivaatio ja asenne tekemiseen ilahduttaa minua tavallista enemmän, koska Lina on selvästi juoksujen jälkeen valeraskaana. Valeraskaus ei kuitenkaan toistaiseksi ole vaikuttanut Linan motivaatioon eikä asenteeseen treeneissä. Lina tekee edelleen kaiken täysillä ja iloisesti! Todella toivon että minulla on tällainen "uraäiti" joka hoitaa aina työt ensin ja perhe saa odottaa sen aikaa ;) Ainoa hiukan ärsyttävä asia on että arkilenkit eivät Linan mielestä ole niin kovin kiinnostavia/motivoivia vaan ne voisi Linan mielestä lyhentää minimiin. Alkumatkasta Lina kulkee oikein hyvin, tarjoaa kontaktia ja seuraamista oikealla ja vasemmalla puolella, mutta sillä hetkellä kun käännytään kotiinpäin niin iskee: kiskon, vedän täysillä kotiinpäin, asenne. Ja Lina todella vetää remmissä rumasti ja kontaktin saaminen siihen on työn ja tuskan takana. Ja kun vaatimalla vaadin että nyt on vain kuljettava kunnolla se kyllä kulkee vetämättä, mutta henkisesti se on jo kaukana, kotisohvalla ilmeisesti? Sitten kun olemme kotona niin mitään oireita ei esiinny?! Lina on samanlainen sylihiiri kuin mitä se on ollut kaiken aikaa. Ei se tee pesää eikä hoivaa leluja, ainakaan vielä?? Juoksun loppumisesta on vain neljä viikkoa aikaa, ehtihän tässä tapahtumaan vaikka ja mitä vielä?
maanantai 19. syyskuuta 2016
Linan viikonloppu!
Tämä viikonloppu on ollut Linan. Lauantaina oli aksatreenit Turussa Sonjan opissa ja sunnuntaina tokoiltiin Pekka ja Riitta Korrin valvovan silmän alla.
Lasse on kovin pahoillaan kun hän ei päässyt mukaan, mutta Lasse kyllä teki aksaa tiistaina Sarin treenissä ja perjantaina Lasse oli rallytokossa. Joten ei ukkelia ole mitenkään hyllytetty! Lisäksi olemme nauttineet upeista syyspäivistä metsässä useamman kerran tälläkin viikolla. Lassen treeneistä ei vain ole mitään uutta tai ihmeellsitä kirjoitetavaa tällä kertaa. Ihan sitä ihanaa tuttua menoa Laserin kanssa! Kovaa ja korkealta!
Sonaj oli suunnitellut helpohkon (?) valssipainotteisen 10 esteen radan meille jatkokurssin ensimmäiseksi harjoitukseksi. Ja siinäkin oli aikalailla tekemistä. Alun hyppy, putki, hyppy, putki vielä sujui joten kuten kunhan Lina malttoi hypätä myös putkien välissä olevan hypyn eikä vain juossut sen läpi?
Sitten tulimme ensimmäisen liikkuvan valssin kohtaan ja auts! Jotenkin tiesin että ei tule onnistumaan, koska ei ole ikinä treenattu! Lina hyppäsi ensimmäisen hypyn, mutta sitten se syöksyi täysillä seuraavan hypyn takaa ja minun takana olevaan putkeen!! Hups! Ja minä en vain millään saanut jalkoja liikkeelle ja valssia valmiiksi. Tuli niin tuttu fiilis kun seison pers pystyssä ja katson kovaa putkeen vilahtavaa kelpietä.. Tätä olen tehnyt aikaisemminkin...
Mutta sitten otettiin vauhtia pois ja hiukan väännettiin rautalangasta Linalle että pitää kääntyä ja hypätä! Ja lopulta saatiin se jopa onnistumaan putken kautta. Seuraavaksi piti tehdä pari ennakoivaa valssia ja kun ne olivat tutumpia niin ne onnistuivat aika kivasti. Tässä kohtaa Lina oli ihan väsynyt jo joten lopetimme treenit ja siirryimme ulos jäähdyttelemään. Miten tuo aksa voikin olla niin kivaa ja vaikeaa yhtä aikaa? Linalle saisi varmaan pikkuhiljaa nostella rimoja ja nyt teimme suunnitelman myös siitä miten se tapahtuu? Tosin kun nyt Lina on mennyt 25-30cm rimoja niin ei niitä paljon tarvitse nostaa että ollaan kisakorkeudessa.
Tänään siis oli tokopäivä! Ensimmäinen ongelma oli valita mitä haluan treenata? Kun Linalla on ihan kaikki liikkeet kesken, mutta mitään erityisesti häiritsevää ongelmaa ei kuitenkaan ole. Lina oli vielä aamun ensimäinen Riitan opissa ja aiheeksi otin lopulta jättävät. Niissä on ollut kaikenlaista pitkin matkaa, milloin neiti ei mennyt ollenkaan maahan ja milloin ei sitten noussut ylös yms. Eikä Lina minun mielestäni edes erottele kovin hyvin eri asentoja? Vaikka tänään se ei tainut kertaakaan tehdä väärin?!? Maahanmenot ovat kuulemma hienot ja seisomisetkin pysähtyvät hyvin ja asento on riittävän vakaa tällä hetkellä. Istuminen on pulmallisin. Se on hidas ja epävarma. Vaikka ei sekään kuulemma ole niin hidas kuin voisi olla, mutta eroa muihin asentoihin kuitenkin selkeästi on!
Istumista voisimme harjoittelemaan kuurina ja erilaisia palkkauksia vaihdelleen. Hetkeksi voisimme palata vauvatreeniin ja peruuttaa ja auttaa. Mutta tässä harjoituksessa Linan pitää luopua nameista paremmin! Myös takapalkkaa nameilla voisi kokeilla? Mutta namipalkalla pitäisi ainakin aloittaa koska leluilla tulee helposti staattista jännitystä kehoon ja silloin istuminen ei ainakaan nopeudu..
Sitten 20 min taukoa ja sen jälkeen Pekan oppiin. Nyt halusin miettiä hiukan vauhdikkaampia liikkeitä ja nouto ja kierto tuntuivat hyviltä vaihtoehdoilta. Noudossa aloitimme näyttämällä vauhtinoudon joka on varmaan yksi Linan ehdottomista lemppareista! Kapulan nosto oli aika ruma ja hetki meni kapulaa pyöritellessä, mutta muuta ihmeellistä tässä ei ollut. Seuraavaksi kapulan pitoa ja sen Lina kyllä osaa. Se kesti että kehuin, että koskin koiraan ja kapulaan, että piti seurata, mutta sitten se ei pystynytkään istumaan kapula suussa pa. Kädellä sain auttaa ja senkin Lina kesti! Tämän jälkeen tehtiin normi nouto joka sujui hienosti hiukan huonoa nostoa ja lopun vieressä seisomista lukuunottamatta. Mietin että onko nämä istumisongelmat nyt jotenkin yhteydessä juuri loppuneeseen juoksuun? Se varmaan selviää aika nopeasti?
Sitten teime kiertämistä ja sehän läks ihan lapasesta ensin! Lina kiersi lähes koko oman puolikkaan kenttää, kyllä se tötterökin tuli kierrettyä, mutta mukana meni hyppy ja ruudun kulma! Joten tässä olikin tekemistä hetkeksi. Tosin kun teimme niin, että Lina sai juosta täyden matkan ja minä jäin tötterön lähelle ohjaamaan/palkkaamaan oikeaa toimintaa niin ongelma oli poispyyhkäisty! Lisäksi teimme niin että jätin lelun kulkuväylän oikealle puolelle, vein Linan alkuun ja mein itse lähelle tötteröä ja Lina jätti lelun kun juoksi kiertämään ja kun työt oli tehty hyvin niin vapautin sen lelullle! Tykkäsin kovasti ideasta josa koira tekee täydellä matkalla mutta ohjaaja siirtyy sinne missä pulma on? Eli noudossa saan varmaan seuraavaksi siirtyä lähelle kapulaa, että Lina muistaa nostaa sen nätisti!?
Kuva: Pia Kareinen
Lasse on kovin pahoillaan kun hän ei päässyt mukaan, mutta Lasse kyllä teki aksaa tiistaina Sarin treenissä ja perjantaina Lasse oli rallytokossa. Joten ei ukkelia ole mitenkään hyllytetty! Lisäksi olemme nauttineet upeista syyspäivistä metsässä useamman kerran tälläkin viikolla. Lassen treeneistä ei vain ole mitään uutta tai ihmeellsitä kirjoitetavaa tällä kertaa. Ihan sitä ihanaa tuttua menoa Laserin kanssa! Kovaa ja korkealta!
Sonaj oli suunnitellut helpohkon (?) valssipainotteisen 10 esteen radan meille jatkokurssin ensimmäiseksi harjoitukseksi. Ja siinäkin oli aikalailla tekemistä. Alun hyppy, putki, hyppy, putki vielä sujui joten kuten kunhan Lina malttoi hypätä myös putkien välissä olevan hypyn eikä vain juossut sen läpi?
Sitten tulimme ensimmäisen liikkuvan valssin kohtaan ja auts! Jotenkin tiesin että ei tule onnistumaan, koska ei ole ikinä treenattu! Lina hyppäsi ensimmäisen hypyn, mutta sitten se syöksyi täysillä seuraavan hypyn takaa ja minun takana olevaan putkeen!! Hups! Ja minä en vain millään saanut jalkoja liikkeelle ja valssia valmiiksi. Tuli niin tuttu fiilis kun seison pers pystyssä ja katson kovaa putkeen vilahtavaa kelpietä.. Tätä olen tehnyt aikaisemminkin...
Mutta sitten otettiin vauhtia pois ja hiukan väännettiin rautalangasta Linalle että pitää kääntyä ja hypätä! Ja lopulta saatiin se jopa onnistumaan putken kautta. Seuraavaksi piti tehdä pari ennakoivaa valssia ja kun ne olivat tutumpia niin ne onnistuivat aika kivasti. Tässä kohtaa Lina oli ihan väsynyt jo joten lopetimme treenit ja siirryimme ulos jäähdyttelemään. Miten tuo aksa voikin olla niin kivaa ja vaikeaa yhtä aikaa? Linalle saisi varmaan pikkuhiljaa nostella rimoja ja nyt teimme suunnitelman myös siitä miten se tapahtuu? Tosin kun nyt Lina on mennyt 25-30cm rimoja niin ei niitä paljon tarvitse nostaa että ollaan kisakorkeudessa.
Tänään siis oli tokopäivä! Ensimmäinen ongelma oli valita mitä haluan treenata? Kun Linalla on ihan kaikki liikkeet kesken, mutta mitään erityisesti häiritsevää ongelmaa ei kuitenkaan ole. Lina oli vielä aamun ensimäinen Riitan opissa ja aiheeksi otin lopulta jättävät. Niissä on ollut kaikenlaista pitkin matkaa, milloin neiti ei mennyt ollenkaan maahan ja milloin ei sitten noussut ylös yms. Eikä Lina minun mielestäni edes erottele kovin hyvin eri asentoja? Vaikka tänään se ei tainut kertaakaan tehdä väärin?!? Maahanmenot ovat kuulemma hienot ja seisomisetkin pysähtyvät hyvin ja asento on riittävän vakaa tällä hetkellä. Istuminen on pulmallisin. Se on hidas ja epävarma. Vaikka ei sekään kuulemma ole niin hidas kuin voisi olla, mutta eroa muihin asentoihin kuitenkin selkeästi on!
Istumista voisimme harjoittelemaan kuurina ja erilaisia palkkauksia vaihdelleen. Hetkeksi voisimme palata vauvatreeniin ja peruuttaa ja auttaa. Mutta tässä harjoituksessa Linan pitää luopua nameista paremmin! Myös takapalkkaa nameilla voisi kokeilla? Mutta namipalkalla pitäisi ainakin aloittaa koska leluilla tulee helposti staattista jännitystä kehoon ja silloin istuminen ei ainakaan nopeudu..
Sitten 20 min taukoa ja sen jälkeen Pekan oppiin. Nyt halusin miettiä hiukan vauhdikkaampia liikkeitä ja nouto ja kierto tuntuivat hyviltä vaihtoehdoilta. Noudossa aloitimme näyttämällä vauhtinoudon joka on varmaan yksi Linan ehdottomista lemppareista! Kapulan nosto oli aika ruma ja hetki meni kapulaa pyöritellessä, mutta muuta ihmeellistä tässä ei ollut. Seuraavaksi kapulan pitoa ja sen Lina kyllä osaa. Se kesti että kehuin, että koskin koiraan ja kapulaan, että piti seurata, mutta sitten se ei pystynytkään istumaan kapula suussa pa. Kädellä sain auttaa ja senkin Lina kesti! Tämän jälkeen tehtiin normi nouto joka sujui hienosti hiukan huonoa nostoa ja lopun vieressä seisomista lukuunottamatta. Mietin että onko nämä istumisongelmat nyt jotenkin yhteydessä juuri loppuneeseen juoksuun? Se varmaan selviää aika nopeasti?
Sitten teime kiertämistä ja sehän läks ihan lapasesta ensin! Lina kiersi lähes koko oman puolikkaan kenttää, kyllä se tötterökin tuli kierrettyä, mutta mukana meni hyppy ja ruudun kulma! Joten tässä olikin tekemistä hetkeksi. Tosin kun teimme niin, että Lina sai juosta täyden matkan ja minä jäin tötterön lähelle ohjaamaan/palkkaamaan oikeaa toimintaa niin ongelma oli poispyyhkäisty! Lisäksi teimme niin että jätin lelun kulkuväylän oikealle puolelle, vein Linan alkuun ja mein itse lähelle tötteröä ja Lina jätti lelun kun juoksi kiertämään ja kun työt oli tehty hyvin niin vapautin sen lelullle! Tykkäsin kovasti ideasta josa koira tekee täydellä matkalla mutta ohjaaja siirtyy sinne missä pulma on? Eli noudossa saan varmaan seuraavaksi siirtyä lähelle kapulaa, että Lina muistaa nostaa sen nätisti!?
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Kaikenlaista touhua
Linan juoksujen takia Lina ei ole tehnyt juurikaan kotitokoa kummempaa. Mutta kotonakin voi tehdä kaikenlaista. Jättävät ja luopuminen ovat olleet treenattavien asioiden kärjessä ja lisäksi ollaan mm. ihmetelty metalikapulaa. Lisäksi Lina kävi aksaamassa tiistaina Sonjan koulutuksessa. Hiukan epäilin, että kuinka käy, kun on edelleen juoksut ja piti pukea pöksyt jalkaan jne. Mutta turhaan epäilin, Lina teki ihan reippaasti ja yllätti positiivisesti ja teki hienoja pätkiä! Se työskentelee mielellään hiukan kauempana minusta ja vauhtia on minulle riittävästi :)
Lasekin oli mukana aksaamassa ja sen kanssa oli tuttua ja turvallista mennä. Jatkettiin Sonjan kanssa kontaktien treenaamista ja pohdittiin taas kerran pujottelua? Totesimme että ainakaan tyhjän päälle se ei pujottele, sitäkin pitäisi vahvistaa todella paljon?
Eilen Lina kävi näyttelyssä ja olen todella tyytyväinen! Juoksusta huolimatta Lina käyttäytyi ihan kivasti, hiukan se on kireä muille koirille ja siskollekin piti sanoa kerran rumasti, Hyi! Kehässä se kuitenkin käyttäytyi sievästi ja sai jopa tuomarilta kehuja tästä. Tulos oli ERI2. Sisko vei voiton mutta kumpikin jäi ilman SA:ta. Arvostelu oli oikein positiivinen ja sen perusteella voisin harkita joskus vielä ilmoittavani Linan uudelleen näyttelyyn?
Lasse on tällä viikolla tehnyt rallyä parit treenit. Perjantaina se teki kohtuullisen kivasti omalla kentällä, aika vaikeasta houkutuksesta selvisimme kunnialla! Sitten tänään kävimme nollakoirana Kivikossa voittajaluokassa. Tämä oli erittäin hyvä treeni! Lämmittelyssä oivalsin miten saan kerrottua Lasselle molemmat oikeaan/vasempaan kylteillä mihin haluan sen? Jos haluan että se kääntyy minusta poispäin sanon ympäri ja lisäksi uuden seuraamispuolen käsky. Jos Lassen pitää kääntyä minua kohti sanonkin vain uuden puolen seuraamiskäskyn! Aika yksinkertaista ja ainakin tänään lämpässä toimi joka kerta! Radalla olikin ihan muita ongelmia.. Lasse ei keskittynyt ihan kuten toivoisin. Ajoittain se oli hiukan ylivireinen mutta esim hitaassa kävelyssä se haisteli maata!? Eli se ei todellakaan seurannut kuten pitäisi! Mutta plussana tästä huonosta vireestä oli että eipä myöskään istunut ;) Pari kylttiä uusin ja yksi uusiminen olisi kyllä vielä tarvittu, mutta tulos olisi ollut 74p. Eli parempi kuin maaliskuussa! Suunta on siis oikea?
Lasekin oli mukana aksaamassa ja sen kanssa oli tuttua ja turvallista mennä. Jatkettiin Sonjan kanssa kontaktien treenaamista ja pohdittiin taas kerran pujottelua? Totesimme että ainakaan tyhjän päälle se ei pujottele, sitäkin pitäisi vahvistaa todella paljon?
Eilen Lina kävi näyttelyssä ja olen todella tyytyväinen! Juoksusta huolimatta Lina käyttäytyi ihan kivasti, hiukan se on kireä muille koirille ja siskollekin piti sanoa kerran rumasti, Hyi! Kehässä se kuitenkin käyttäytyi sievästi ja sai jopa tuomarilta kehuja tästä. Tulos oli ERI2. Sisko vei voiton mutta kumpikin jäi ilman SA:ta. Arvostelu oli oikein positiivinen ja sen perusteella voisin harkita joskus vielä ilmoittavani Linan uudelleen näyttelyyn?
Lasse on tällä viikolla tehnyt rallyä parit treenit. Perjantaina se teki kohtuullisen kivasti omalla kentällä, aika vaikeasta houkutuksesta selvisimme kunnialla! Sitten tänään kävimme nollakoirana Kivikossa voittajaluokassa. Tämä oli erittäin hyvä treeni! Lämmittelyssä oivalsin miten saan kerrottua Lasselle molemmat oikeaan/vasempaan kylteillä mihin haluan sen? Jos haluan että se kääntyy minusta poispäin sanon ympäri ja lisäksi uuden seuraamispuolen käsky. Jos Lassen pitää kääntyä minua kohti sanonkin vain uuden puolen seuraamiskäskyn! Aika yksinkertaista ja ainakin tänään lämpässä toimi joka kerta! Radalla olikin ihan muita ongelmia.. Lasse ei keskittynyt ihan kuten toivoisin. Ajoittain se oli hiukan ylivireinen mutta esim hitaassa kävelyssä se haisteli maata!? Eli se ei todellakaan seurannut kuten pitäisi! Mutta plussana tästä huonosta vireestä oli että eipä myöskään istunut ;) Pari kylttiä uusin ja yksi uusiminen olisi kyllä vielä tarvittu, mutta tulos olisi ollut 74p. Eli parempi kuin maaliskuussa! Suunta on siis oikea?
keskiviikko 31. elokuuta 2016
Juostaan, vihdoinkin
Lina siis aloitti vihdoin juoksut viikko sitten. Mun pieni ei ole enää pentu :( Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta teiniprinsessan hormoonimyrsky?!? Torstaina neiti oli ihan pikkuisen kireänä! Lasse ei edes saanut katsoa Linan suuntaan kun Lina jo irvisteli ja minullekin lopulta irvisti kun ojensin kättä hänen arvoaan kohti, hopsis!! Silloin Neiti Kipakka sai lähtöpassit sohvalta makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Ja kas kymmenen minuuttia ihan omassa yksinäisyydessä teki tehtävänsä, en koommin en ole nähnyt tai kuullut Linan ärisevän kenellekään.
Onhan pieni tyttö hiukan hukassa kun kaikki myllertää eikä me olla sen takia mitään erityistä tehtykään. Paitsi tänään kun oli hieno ilma niin ajeltiin Oulunkylään mätsäriin. Lina on hiukan hassun ikäinen ja kokoinen noihin kinkereihin kun se on ikänsä ja kokonsa puolesta iso aikuinen?!? No ei se todellakaan ole iso eikä edes aikuinen! Mutta pääsimme kehään harjoittelemaan käyttäytymistä näytelmissä ja tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen, 10.9 mennään Porvooseen näyttelyyn!
Lassen kanssa on nyt pakko keskittyä rallytokoon mutta olemme kyllä tehneet aksaa siinä sivussa. Toisinaan aksa sujuu, toisinaan se ei suju.. Kuun ja tähtien asento ehkä ei ole aina optimaalinen?
Onhan pieni tyttö hiukan hukassa kun kaikki myllertää eikä me olla sen takia mitään erityistä tehtykään. Paitsi tänään kun oli hieno ilma niin ajeltiin Oulunkylään mätsäriin. Lina on hiukan hassun ikäinen ja kokoinen noihin kinkereihin kun se on ikänsä ja kokonsa puolesta iso aikuinen?!? No ei se todellakaan ole iso eikä edes aikuinen! Mutta pääsimme kehään harjoittelemaan käyttäytymistä näytelmissä ja tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen, 10.9 mennään Porvooseen näyttelyyn!
Lassen kanssa on nyt pakko keskittyä rallytokoon mutta olemme kyllä tehneet aksaa siinä sivussa. Toisinaan aksa sujuu, toisinaan se ei suju.. Kuun ja tähtien asento ehkä ei ole aina optimaalinen?
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Rallytokoa, aksaa ja lisää rallyä
Vepekokeen jälkeen kävimme Heinolassa kisaamassa puolikkaan radan rallytokoa. Keskeytin kun Lasse kyltin nro 8 uusimisen yhteydessä livisti hakemaan houkutuksesta itselleen pienen palkan pallon muodossa. Palautin pallon paikilleen ja Lasse odotti käytösruudun vapautumista houkutuksen vieressä maaten, tiukan käskyn alla. Tämän jälkeen se teki hienon käytösruudun ja kun olin ilmoittanut että voimme olla nollakoira mestariluokassa niin jäimme odottamaan sen alkua. Mestariluokassa oli mukana sarjahyppy ja pakko myöntää että hiukan jännitti, koska sitä on treenattu ehkä 2 kertaa? Ja muistaakseni se ei sujunut ihan kuin Strömsössä?
No nollakoira aloittaa käytösruudulla ja liike oli 3min seiso edessä! Sitä oli onneksi treenattu (ekaa kertaa) perjantaina. Lasse oli kyllä todella väsynyt koska se seisoi liikauttamatta edes varvasta koko ajan!!! Vau! Ja kun totesin että Lassse muistutti lähinnä zombieta vireystasoltaan niin vein sen autoon nukkumaan ja ihan viime tingassa hain sen sieltä radalle. Radan reunassa tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt kisoissa: minä nostin sen virettä niin paljon kuin pystyin!?! Villi leikkituokio lempipallon kanssa ja vasta juuri ennenkuin astuin kehänauhan yli laitoin pallon taskuun. Kehän menin siis treenilivit päällä, mitä en ole enää yleensä tehnyt, mutta nyt tiesin että Lasse tarvitsi kaiken sallitun avun kehään mukaan! Tässä tilanteessa tämä oli hyvä ratkaisu. Lasse tosiaan teki rallytokoa kanssani! Radalla oli pari liikettä joita se ei osaa, valkovuokko, puolenvaihto edessä oikealta vasemmalle jne. mutta Lasse yritti, me olimme yhdessä tekemässä suoritusta! Tästä radasta jäi ihan kiva olo, kun kisaradasta jäi lähinnä hämmennys ja pettymys?
Maanantaina Lassella oli ihan täysin vapaapäivä ja hyvin se latasi akkunsa. Tiistaina se oli ihan normaali oma itsensä. Treenasimme aksaa ja pujottelu oli taas niin vaikeaa.. Kunnes kouluttaja meni seisomaan keppien päähän, silloin kepit sujuvat leikiten ja aina oikein.
Viikonloppuna oli kisat tiedossa la ja su. Lauantaina ensimmäisellä radalla kaikki sujui kepeille saakka hyvin, sitten itse yliohjasin kun en luota, tyhmä minä? Muuten ihan ok rata, tosin toinenkin kielto tuli jostain? Lauantain toinen rata olikin sitten taas hoh hoijaa?! Lasse tuli jo A:lta läpi mutta kun se teki saman puomilla niin keskeytin. Ennen puomia olimme jo hylkäytyneet kepeillä, yllätys? Kolmen aloituksen jälkeen Lasse aloitti oikein mutta jätti matkalla pari keppiä väliin enkä enää korjannut sitä.
Joten fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan ei ollut kovin innokas? Onni ovat hyvät ystävät. Kiitos Saijalle joka lähti sunnuntai aamuna hihan kentälle katsomaan mikä kepeissä nyt mättää? Tosin se ei ihan selvinnyt kun emme saaneet virhettä esille? No ainakin tiesin ennen lägin startteja etttä Lasse osaa ja fyysisesti myös pystyy pujottelemaan oikein. Ehkä tämä tieto hiukan helpotti minun pääkopan stressiä koska ekalla radalla Lasse pujotteli virheettömästi! Vaikka sitä ennen tuli jo hylky kolmen kiellon merkeissä. Koska me niitä ollaan ruvettu keräämään? Toisella radalla Lasse aloitti kepit oikein mutta olisiko ollut kolmosväli mikä sitten jäi väliin? Keskeytin Lassen tekemisen, pyysin alkuun ja sanoin että ei noin! Kepit uudelleen ja oikein meni. Mutta kun varmistelin taas keppejä en sitten ollut ohjaamassa niiden jälkeisellä hypyllä kunnolla vaan Lasse loikkasi sen pitkäksi ja samalla vauhdilla nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypynkin. Nyt kontaktit toimivat kohtuullisesti, paitsi jompikumpi A oli taas juoksuversio?! Kun kerran olin kisaamassa niin nätisti kysyin tuomarilta voisiko hän mitata Linan epävirallisesti? Tottakai hän sanoi ja lattialla mitattuna mitta pysähtyi 41cm kohdalle!?! Hups! Olen itse saanut aina enemmän, mutta kiva näin päin ;)
Onneksi tiistaina oli Sonjan treenit! Aiheena ei ollut pujottelu vaan kontaktit! Sonja muutti palkkaamista: namit pois ja pallo tilalle! Lasse siis opetteli hiukan uutta tehtävää kontakteille. Saa nyt nähdä mitä kivaa tästä seuraa? Ainakin kelpien aivonystyröitä on herätetty pohtimaan ja oppimaan hiukan uutta (y)
Keksiviikkona Satu koulutti vepeä, mutta minun mielestäni hukkuvan pulma ei todellakaan ratkennut vaan ehkä jopa paheni? Mutta siihen puuttuminen saattaa jäädä jopa ensi kesään? Harmittaa!!!!
Viime viikonloppuna olikin suuri hetki kun Lina starttasi ihka ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa! Ilmoitin Linan Saloon rallytokoon. Todella jännittävä päivä! Ensimäinen haaste oli löytää joku ilmoon myymään minulle kisakirja. Sitten vuorossa oli sirun tarkistus ja mittaus. Tuomari sanoi 47cm ja minä protestoin! Uusinta mittaus oli 43cm ja se oli minulle ok. Sitten tutustumaan rataan. Olipa kiva mennä taas alokasluokkaan, niin mutkatonta ja selkeää. Linalla oli lähtönumero 1. joten tutustuin nopsasti rataan ja hain sitten Linan autosta. Ehdin hyvin lämmittelemään ja treenaamaan radan kehän ulkopuolella. Lina tuntui suht kivalta, kyllä se otti häiriötä uudesta paikasta ja koirista ja ihmisistä, mutta ei tuntunut mahdottomalta.
Lähdössä Lina tuntui kivalta, oltiin yhdessä kuplassa! Kupla säilyi koko radan, tosin hiukan Linan keskittyminen rakoili ja se tarvitsi jonkin verran apua ja tukea. Mutta mitään ihan pahaa ei radalla tullut vastaan. Yhtään talutinvirhettä ei tullut, eli olimme menossa samaan suuntaan koko ajan. Lina bongasi agilityesteet kentän takana ja sen keskittyminen herpaantui jonkin verran. Mutta sen sai puhumalla takaisin töihin. Kaksi uusimista tehtiin ja molemmat koira eteen kylteillä, joten siinä näkyi että koko asia oli uusi vielä. Pisteitä meille jäi 80. tämä oli hyvä tulos Linalle ensimmäisestä kisasta. Taitava nuori koira kirjoitti tuomari arvosteluun ja niinhän se onkin.
Video:Salo 20.8
Maananataina käytiin Vetsetissä Päivi Vanhapellon luona silmätarkissa ja tulos oli terve. Silmissä näkyy edelleen sama kuin pentuna, eli crd, mutta sillä ei ole merkitystä koiran kannalta. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsella kisakalenteria tarkemmin? Molemmat koirat voisivat kisata rallyä ainakin pari kisaa. Lasse voisi kai josain vaiheessa kisata aksaa vähän ja Lina saa kisata tokoa kun se on siihen valmis? Koska se siten tapahtu jää nähtäväksi? Näistä teiniprinsessoista on vaikea tietää miten he kasvavat ja kehittyvät?
No nollakoira aloittaa käytösruudulla ja liike oli 3min seiso edessä! Sitä oli onneksi treenattu (ekaa kertaa) perjantaina. Lasse oli kyllä todella väsynyt koska se seisoi liikauttamatta edes varvasta koko ajan!!! Vau! Ja kun totesin että Lassse muistutti lähinnä zombieta vireystasoltaan niin vein sen autoon nukkumaan ja ihan viime tingassa hain sen sieltä radalle. Radan reunassa tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt kisoissa: minä nostin sen virettä niin paljon kuin pystyin!?! Villi leikkituokio lempipallon kanssa ja vasta juuri ennenkuin astuin kehänauhan yli laitoin pallon taskuun. Kehän menin siis treenilivit päällä, mitä en ole enää yleensä tehnyt, mutta nyt tiesin että Lasse tarvitsi kaiken sallitun avun kehään mukaan! Tässä tilanteessa tämä oli hyvä ratkaisu. Lasse tosiaan teki rallytokoa kanssani! Radalla oli pari liikettä joita se ei osaa, valkovuokko, puolenvaihto edessä oikealta vasemmalle jne. mutta Lasse yritti, me olimme yhdessä tekemässä suoritusta! Tästä radasta jäi ihan kiva olo, kun kisaradasta jäi lähinnä hämmennys ja pettymys?
Maanantaina Lassella oli ihan täysin vapaapäivä ja hyvin se latasi akkunsa. Tiistaina se oli ihan normaali oma itsensä. Treenasimme aksaa ja pujottelu oli taas niin vaikeaa.. Kunnes kouluttaja meni seisomaan keppien päähän, silloin kepit sujuvat leikiten ja aina oikein.
Viikonloppuna oli kisat tiedossa la ja su. Lauantaina ensimmäisellä radalla kaikki sujui kepeille saakka hyvin, sitten itse yliohjasin kun en luota, tyhmä minä? Muuten ihan ok rata, tosin toinenkin kielto tuli jostain? Lauantain toinen rata olikin sitten taas hoh hoijaa?! Lasse tuli jo A:lta läpi mutta kun se teki saman puomilla niin keskeytin. Ennen puomia olimme jo hylkäytyneet kepeillä, yllätys? Kolmen aloituksen jälkeen Lasse aloitti oikein mutta jätti matkalla pari keppiä väliin enkä enää korjannut sitä.
Joten fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan ei ollut kovin innokas? Onni ovat hyvät ystävät. Kiitos Saijalle joka lähti sunnuntai aamuna hihan kentälle katsomaan mikä kepeissä nyt mättää? Tosin se ei ihan selvinnyt kun emme saaneet virhettä esille? No ainakin tiesin ennen lägin startteja etttä Lasse osaa ja fyysisesti myös pystyy pujottelemaan oikein. Ehkä tämä tieto hiukan helpotti minun pääkopan stressiä koska ekalla radalla Lasse pujotteli virheettömästi! Vaikka sitä ennen tuli jo hylky kolmen kiellon merkeissä. Koska me niitä ollaan ruvettu keräämään? Toisella radalla Lasse aloitti kepit oikein mutta olisiko ollut kolmosväli mikä sitten jäi väliin? Keskeytin Lassen tekemisen, pyysin alkuun ja sanoin että ei noin! Kepit uudelleen ja oikein meni. Mutta kun varmistelin taas keppejä en sitten ollut ohjaamassa niiden jälkeisellä hypyllä kunnolla vaan Lasse loikkasi sen pitkäksi ja samalla vauhdilla nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypynkin. Nyt kontaktit toimivat kohtuullisesti, paitsi jompikumpi A oli taas juoksuversio?! Kun kerran olin kisaamassa niin nätisti kysyin tuomarilta voisiko hän mitata Linan epävirallisesti? Tottakai hän sanoi ja lattialla mitattuna mitta pysähtyi 41cm kohdalle!?! Hups! Olen itse saanut aina enemmän, mutta kiva näin päin ;)
Onneksi tiistaina oli Sonjan treenit! Aiheena ei ollut pujottelu vaan kontaktit! Sonja muutti palkkaamista: namit pois ja pallo tilalle! Lasse siis opetteli hiukan uutta tehtävää kontakteille. Saa nyt nähdä mitä kivaa tästä seuraa? Ainakin kelpien aivonystyröitä on herätetty pohtimaan ja oppimaan hiukan uutta (y)
Keksiviikkona Satu koulutti vepeä, mutta minun mielestäni hukkuvan pulma ei todellakaan ratkennut vaan ehkä jopa paheni? Mutta siihen puuttuminen saattaa jäädä jopa ensi kesään? Harmittaa!!!!
Viime viikonloppuna olikin suuri hetki kun Lina starttasi ihka ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa! Ilmoitin Linan Saloon rallytokoon. Todella jännittävä päivä! Ensimäinen haaste oli löytää joku ilmoon myymään minulle kisakirja. Sitten vuorossa oli sirun tarkistus ja mittaus. Tuomari sanoi 47cm ja minä protestoin! Uusinta mittaus oli 43cm ja se oli minulle ok. Sitten tutustumaan rataan. Olipa kiva mennä taas alokasluokkaan, niin mutkatonta ja selkeää. Linalla oli lähtönumero 1. joten tutustuin nopsasti rataan ja hain sitten Linan autosta. Ehdin hyvin lämmittelemään ja treenaamaan radan kehän ulkopuolella. Lina tuntui suht kivalta, kyllä se otti häiriötä uudesta paikasta ja koirista ja ihmisistä, mutta ei tuntunut mahdottomalta.
Lähdössä Lina tuntui kivalta, oltiin yhdessä kuplassa! Kupla säilyi koko radan, tosin hiukan Linan keskittyminen rakoili ja se tarvitsi jonkin verran apua ja tukea. Mutta mitään ihan pahaa ei radalla tullut vastaan. Yhtään talutinvirhettä ei tullut, eli olimme menossa samaan suuntaan koko ajan. Lina bongasi agilityesteet kentän takana ja sen keskittyminen herpaantui jonkin verran. Mutta sen sai puhumalla takaisin töihin. Kaksi uusimista tehtiin ja molemmat koira eteen kylteillä, joten siinä näkyi että koko asia oli uusi vielä. Pisteitä meille jäi 80. tämä oli hyvä tulos Linalle ensimmäisestä kisasta. Taitava nuori koira kirjoitti tuomari arvosteluun ja niinhän se onkin.
Video:Salo 20.8
Maananataina käytiin Vetsetissä Päivi Vanhapellon luona silmätarkissa ja tulos oli terve. Silmissä näkyy edelleen sama kuin pentuna, eli crd, mutta sillä ei ole merkitystä koiran kannalta. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsella kisakalenteria tarkemmin? Molemmat koirat voisivat kisata rallyä ainakin pari kisaa. Lasse voisi kai josain vaiheessa kisata aksaa vähän ja Lina saa kisata tokoa kun se on siihen valmis? Koska se siten tapahtu jää nähtäväksi? Näistä teiniprinsessoista on vaikea tietää miten he kasvavat ja kehittyvät?
lauantai 6. elokuuta 2016
Sovessa Salossa
Tänään oli se suuri päivä, jonka en ehkä uskonut koskaan koittavan? Lasse on osoittanut treeneissä osaavansa hyvin soven liikkeet ja sain sille paikan Saloon sovea yrittämään!
Tämän viikon treeneissä Lasse oli superhyvä! Se teki juuri kuten piti, se osaa kaikki liikkeet hyvin ja minulla oli jotenkin epänormaalin luottavainen olo?! Lasseen luottaminen on ollut pitkä ja kivinen polku ja olin niin iloinen kun vihdoin uskoin ja luotin siihen! Tiesin että tämän me pystymme selvittämään yhdessä, meidän yhteisessä kuplassa.
Aamulla pakattiin auto ja koko poppoo nousi noten kyytiin, tilava perheauto? Not! Peppi jäi kyydistä Ruutisarventiellä ja sitten tilaa olikin ruhtinaallisesti, ei nyt ihan..
Saloon Vuohisaareen saavuimme hyvissä ajoissa ja lähdimme lenkille. Pian vastaan tuli hyvin huolestuneen näköinen toimihenkilö ja hän kertoi aamun ensimmäiset huonot uutiset, rannassa olikin sinilevää ja koe tultaisi siirtämään jonnekin? Kohta selvisi että koe siirtyisi Kiskoon, jollekin lammelle? Lähdimme ajamaan autoletkassa. Tiet olivat aluksi kauniita maalaisteitä jotka kuitenkin kapenivat ja muuttuivat mäkisemmiksi koko ajan. Lopulta koko letka pysähtyi ison, eikun Suuren mäen päälle ja kyseltiin onko jollain navia?? Kiva koko letka on eksynyt..? Mutta emme olleet pahasti eksyksissä, parin sadan metrin jälkeen olimme jo perillä. Lampi oli pieni ja idyllinen ja todella kirkasvetinen! Ensimmäinen haaste oli kisakirjan täyttö, taas uusi kisakirja ;) Siru löytyi ja tuomari allekirjoitti kirjan, Jee!
Sitten arvottiin lähtöjärjestys ja miten ollakaan vedin meille numeron 1!! No eipä tarvitsisi jännittää kauan!
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Helppo homma! Velde veneeseen ja Lasselle lupa mennä mukaan. Vene soudettiin 50m poijulle sain luvan kutsua ja yhdellä kutsulla Lasse hyppäsi epäröimättä! Se ui ihan viivasuoraan kohti minua ja pisteitä tuli 25, Jep!
Seuraava liike oli ehkä jännittävin? Vienti on ollut vaikea liike ja vielä toukokuussa sitä treenattiin tiukasti pelastusliivit Lassen päällä. Mutta kesän mittaan tähänkin on tullut hurjasti varmuutta ja luottavaisena ja hiukan ylpeänä istuin veneessä ja ihailin miten Lasse Velden luvalla syöksyi veteen ja ui suoraan minua kohti! Se luovutti esineen hienosti ja ja hymyillen kuin Hangon keksi nostin kapulan ilmaan! Sitten luvalla heitin kapulan Lasselle palkaksi, mutta se oli ehkä huono ratkaisu? Lasse odotti tietysti lempipalloaan ja kapulan saadessaan se kääntyi veneelle ja ihmetteli että mitä nyt??? Se kuitenkin otti kapulan ja lähti rantaan, mutta ei kohti Veldeä vaan kohti toista venettä joka oli sivussa. Velde käveli kilttinä Lassea vastaan ja kytki sen. Silloin jo aavistelin ongelmia, Kääk! Kun se on kerran uinut sivuun se toistaa itseään pelottavan varmasti..
Veneen hakuun Lasse lähti hyvin, hiukan se jo vinkui rannassa ja ui veneelle kovaa. Se otti köyden hyvin ja kääntyi ja kääntyi uudelleen?! Sitten se lähti uimaan kohti toista venettä, Eikä!? Kutsuin ja käytin kaikki käskyt mitä oli ja ehkä jotain enemmänkin mutta kun korvakaan ei noussut niin katselin lopulta voimattomana miten Lasse ohitti rantamerkin lähes kymmenellä metrillä.
Mutta minä en mennyt vastaan enkä hakenut sitä sieltä vaan kutsuin sen luokse ja muistutin että tässä on ranta, katso nyt hassu!
Nyt alkoi jännittämään ja olin myös hiukan pahoillani koska huomasin jo ennen liikkeen alkua että meidän kuplassa oli repeämä. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen mennessä Lassen fokus oli kokonaan minussa ja veneissä. Veneen hakuun lähtiessä se haisteli maata ja oli poissaoleva. Vilkuili venettä mutta minä olin kovaa kyytiä tippumassa kuplasta pois, Nyyh..
Viimeisen liikkeen oli parasta onnistua? Muuten soven läpimeno jäisi turhan hilkulle? Hukkuvaa ei ole harjoiteltu kovinkaan paljoa, mutta jokainen treeni on onnistunut ja nyt hukkuvana oli vielä pieni hoikka tyttö, Jes! Lasse oli taas "hukassa" ennen omaa vuoroa. Se haisteli selvästi epävarmuuttaan & sijaistoimintoa.. Mutta minkäs teet? Nyt minua jo jännitti liikaa ja koiran tsemppaaminen jäi laimeaksi, kun piti keskittyä hengitttämään itse? Lassella oli kuitenkin rannassa halu lähteä ja se vinkui hiljaa kun vene lähti rannasta. Kun hukkuva oli vedessä päästin vain irti pannasta ja Lasse syöksyi veteen! Se ui määrätietoisesti ja vauhdikkaasti kohti hukkuvaa. Kun hukkuva lopetti loiskutuksen vauhti selvästi hidastui. Lasse ui perille saakka se katsoi keltaista patukkaa ja kääntyi rantaan. Käskyttämällä se ei enää kääntynyt takaisin. Joten se tuli rantaan, tuomari kehoitti lähettämään uudelleen ja se onnistui, käskyjä en nyt laskenut edes 5p jooko? Loput voin antaa pois.. Ja Lasse lähti uimaan uudelleen ja taas se ui hyvin yhtään se ei katsellut ympärilleen ja sama juttu! Katsoi pitkään keltaista patukaa ja kääntyi pois! Miksi?? Miksi??
Nyt sitten jännitti, miten paljon pisteitä lähti veneen hausta? Kun en kestänyt katsella enää iloisesti uivia koiria lähdin Linan kanssa lenkille ja söin vadelmia. Kun palasin rantaan oli vain voittajaluokan koira menemättä. Ja sitten ne tulokset. Ne olivat hetken aikaa olleet seinällä mutta ne otettiin pois heti meidän hukkuvan jälkeen joten en ehtinyt katsoa mitä olimme saaneet veneen hausta? Voi ärsytys! Olin aika varma että saadaan jotain 60-63p. Fiilis oli niin surkea kuin olla voi. Lopulta tuomari jakoi palkinnot ja aloitti ilmoittamalla että kaikki kolme soven koiraa läpäisivät! What!?! Pisteet riittivät juuri ja juuri, 65p. Joten kävin uimassa ja kotiin lähdettiin kunniakirjan kera!
Kotimatkalla mietin ja pohdin, mitä tapahtui? Mikä meni pieleen? Miksi kupla rikkontui ja miksi Lasse oli niin epävarma? Onni ovat hyvät ystävät ja pitkä puhelu Marikalle selvitti ajatuksia, Kiitos Marika! Palkattomuus! Niinpä, sitä ei ole tehty kun varsinkin vienti on ollut vaikea ja olen vain halunnut pitää hyvää huolta motivaatiosta. Mutta kun kelpie on ajatteleva koira niin voin nyt illalla kotona ymmärtää minkä myllerryksen vienti sai aikaan pienen kelpien korvien välissä. "Miksi en saanut palloa kuten AINA ennen?? Mitä minä tein väärin?? Voi ei, en minä osaa enkä ymmärrä mitä minulta halutaan :( " Ja enempää ei sitten tarvita. Lasse on hämillään minä huomaan sen, minua ahdistaa kun kupla repeilee, Lasse huomaa sen jne. Lopulta mikään ei ole kuten pitäisi ja Lasse ei tee mitään että se ei vaan vahingossa tekisi väärin. Mun oma höntti rakas <3 Se oi uinut tänään ihan tosissaan ja nukkunut koko illan. Iltalenkillä se jo oli niin väsynyt ettei halunnut juosta Linan kanssa, vaikka olivat vapaana.
Toivottavasti Turbo-Laser latautuu kunnolla yön aikana koska huomenna mennään kisaamaan rallytokoa!
Tämän viikon treeneissä Lasse oli superhyvä! Se teki juuri kuten piti, se osaa kaikki liikkeet hyvin ja minulla oli jotenkin epänormaalin luottavainen olo?! Lasseen luottaminen on ollut pitkä ja kivinen polku ja olin niin iloinen kun vihdoin uskoin ja luotin siihen! Tiesin että tämän me pystymme selvittämään yhdessä, meidän yhteisessä kuplassa.
Aamulla pakattiin auto ja koko poppoo nousi noten kyytiin, tilava perheauto? Not! Peppi jäi kyydistä Ruutisarventiellä ja sitten tilaa olikin ruhtinaallisesti, ei nyt ihan..
Saloon Vuohisaareen saavuimme hyvissä ajoissa ja lähdimme lenkille. Pian vastaan tuli hyvin huolestuneen näköinen toimihenkilö ja hän kertoi aamun ensimmäiset huonot uutiset, rannassa olikin sinilevää ja koe tultaisi siirtämään jonnekin? Kohta selvisi että koe siirtyisi Kiskoon, jollekin lammelle? Lähdimme ajamaan autoletkassa. Tiet olivat aluksi kauniita maalaisteitä jotka kuitenkin kapenivat ja muuttuivat mäkisemmiksi koko ajan. Lopulta koko letka pysähtyi ison, eikun Suuren mäen päälle ja kyseltiin onko jollain navia?? Kiva koko letka on eksynyt..? Mutta emme olleet pahasti eksyksissä, parin sadan metrin jälkeen olimme jo perillä. Lampi oli pieni ja idyllinen ja todella kirkasvetinen! Ensimmäinen haaste oli kisakirjan täyttö, taas uusi kisakirja ;) Siru löytyi ja tuomari allekirjoitti kirjan, Jee!
Sitten arvottiin lähtöjärjestys ja miten ollakaan vedin meille numeron 1!! No eipä tarvitsisi jännittää kauan!
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Helppo homma! Velde veneeseen ja Lasselle lupa mennä mukaan. Vene soudettiin 50m poijulle sain luvan kutsua ja yhdellä kutsulla Lasse hyppäsi epäröimättä! Se ui ihan viivasuoraan kohti minua ja pisteitä tuli 25, Jep!
Seuraava liike oli ehkä jännittävin? Vienti on ollut vaikea liike ja vielä toukokuussa sitä treenattiin tiukasti pelastusliivit Lassen päällä. Mutta kesän mittaan tähänkin on tullut hurjasti varmuutta ja luottavaisena ja hiukan ylpeänä istuin veneessä ja ihailin miten Lasse Velden luvalla syöksyi veteen ja ui suoraan minua kohti! Se luovutti esineen hienosti ja ja hymyillen kuin Hangon keksi nostin kapulan ilmaan! Sitten luvalla heitin kapulan Lasselle palkaksi, mutta se oli ehkä huono ratkaisu? Lasse odotti tietysti lempipalloaan ja kapulan saadessaan se kääntyi veneelle ja ihmetteli että mitä nyt??? Se kuitenkin otti kapulan ja lähti rantaan, mutta ei kohti Veldeä vaan kohti toista venettä joka oli sivussa. Velde käveli kilttinä Lassea vastaan ja kytki sen. Silloin jo aavistelin ongelmia, Kääk! Kun se on kerran uinut sivuun se toistaa itseään pelottavan varmasti..
Veneen hakuun Lasse lähti hyvin, hiukan se jo vinkui rannassa ja ui veneelle kovaa. Se otti köyden hyvin ja kääntyi ja kääntyi uudelleen?! Sitten se lähti uimaan kohti toista venettä, Eikä!? Kutsuin ja käytin kaikki käskyt mitä oli ja ehkä jotain enemmänkin mutta kun korvakaan ei noussut niin katselin lopulta voimattomana miten Lasse ohitti rantamerkin lähes kymmenellä metrillä.
Mutta minä en mennyt vastaan enkä hakenut sitä sieltä vaan kutsuin sen luokse ja muistutin että tässä on ranta, katso nyt hassu!
Nyt alkoi jännittämään ja olin myös hiukan pahoillani koska huomasin jo ennen liikkeen alkua että meidän kuplassa oli repeämä. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen mennessä Lassen fokus oli kokonaan minussa ja veneissä. Veneen hakuun lähtiessä se haisteli maata ja oli poissaoleva. Vilkuili venettä mutta minä olin kovaa kyytiä tippumassa kuplasta pois, Nyyh..
Viimeisen liikkeen oli parasta onnistua? Muuten soven läpimeno jäisi turhan hilkulle? Hukkuvaa ei ole harjoiteltu kovinkaan paljoa, mutta jokainen treeni on onnistunut ja nyt hukkuvana oli vielä pieni hoikka tyttö, Jes! Lasse oli taas "hukassa" ennen omaa vuoroa. Se haisteli selvästi epävarmuuttaan & sijaistoimintoa.. Mutta minkäs teet? Nyt minua jo jännitti liikaa ja koiran tsemppaaminen jäi laimeaksi, kun piti keskittyä hengitttämään itse? Lassella oli kuitenkin rannassa halu lähteä ja se vinkui hiljaa kun vene lähti rannasta. Kun hukkuva oli vedessä päästin vain irti pannasta ja Lasse syöksyi veteen! Se ui määrätietoisesti ja vauhdikkaasti kohti hukkuvaa. Kun hukkuva lopetti loiskutuksen vauhti selvästi hidastui. Lasse ui perille saakka se katsoi keltaista patukkaa ja kääntyi rantaan. Käskyttämällä se ei enää kääntynyt takaisin. Joten se tuli rantaan, tuomari kehoitti lähettämään uudelleen ja se onnistui, käskyjä en nyt laskenut edes 5p jooko? Loput voin antaa pois.. Ja Lasse lähti uimaan uudelleen ja taas se ui hyvin yhtään se ei katsellut ympärilleen ja sama juttu! Katsoi pitkään keltaista patukaa ja kääntyi pois! Miksi?? Miksi??
Nyt sitten jännitti, miten paljon pisteitä lähti veneen hausta? Kun en kestänyt katsella enää iloisesti uivia koiria lähdin Linan kanssa lenkille ja söin vadelmia. Kun palasin rantaan oli vain voittajaluokan koira menemättä. Ja sitten ne tulokset. Ne olivat hetken aikaa olleet seinällä mutta ne otettiin pois heti meidän hukkuvan jälkeen joten en ehtinyt katsoa mitä olimme saaneet veneen hausta? Voi ärsytys! Olin aika varma että saadaan jotain 60-63p. Fiilis oli niin surkea kuin olla voi. Lopulta tuomari jakoi palkinnot ja aloitti ilmoittamalla että kaikki kolme soven koiraa läpäisivät! What!?! Pisteet riittivät juuri ja juuri, 65p. Joten kävin uimassa ja kotiin lähdettiin kunniakirjan kera!
Kotimatkalla mietin ja pohdin, mitä tapahtui? Mikä meni pieleen? Miksi kupla rikkontui ja miksi Lasse oli niin epävarma? Onni ovat hyvät ystävät ja pitkä puhelu Marikalle selvitti ajatuksia, Kiitos Marika! Palkattomuus! Niinpä, sitä ei ole tehty kun varsinkin vienti on ollut vaikea ja olen vain halunnut pitää hyvää huolta motivaatiosta. Mutta kun kelpie on ajatteleva koira niin voin nyt illalla kotona ymmärtää minkä myllerryksen vienti sai aikaan pienen kelpien korvien välissä. "Miksi en saanut palloa kuten AINA ennen?? Mitä minä tein väärin?? Voi ei, en minä osaa enkä ymmärrä mitä minulta halutaan :( " Ja enempää ei sitten tarvita. Lasse on hämillään minä huomaan sen, minua ahdistaa kun kupla repeilee, Lasse huomaa sen jne. Lopulta mikään ei ole kuten pitäisi ja Lasse ei tee mitään että se ei vaan vahingossa tekisi väärin. Mun oma höntti rakas <3 Se oi uinut tänään ihan tosissaan ja nukkunut koko illan. Iltalenkillä se jo oli niin väsynyt ettei halunnut juosta Linan kanssa, vaikka olivat vapaana.
Toivottavasti Turbo-Laser latautuu kunnolla yön aikana koska huomenna mennään kisaamaan rallytokoa!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
Paluu arkeen ja kisakentille?
Loma loppui ja tämä viikko meni jo töitä tehden. Lina yllätti positiivisesti ja selvisi ihan hyvin yksinoloista. Sehän on kesällä ollut kovin luova ja askarrellut milloin mitäkin?! Nyt se sai askarrella luvan kanssa, kun puolet aamunappuloista laitettiin tiukasti teipattuihin kartonkeihin. Mutta tämä toimi! Ennemmin siivoan silputun tyhjän muropakkauksen lattialta kuin ripulia kun neiti varastaa kurkut, sämpylät yms.
Treenit ovat taas olleet tokopainotteisia. Alkuviikko tehtiin ahkerasti kaukoja ja sehän alkoi sujumaan hienosti. Sitten kun SM-kisoista tuli ostettua hienot pinkit ohjatun kapulat niin piti sitäkin kokeilla. Positiivinen yllätys! Lina osasi tehdä tosi napakan liikkeestä seisomisen!? Ohjattukin sujui treeni-illan sateesta huolimatta kivasti. Mutta sille kapuloiden nostolle on vaan tehtävä jotain. Ehkä pitää kokeilla sitä limupulloa kapulan eteen?
Lisäksi ollaan tehty tunnarin alkeita pari kertaa. Hyvin on Lina hahmottanut että nyt pitää nenällä tehdä hommia! Oma löytyy kovalla nuuhkutuksella milloin mistäkin ruohotuppaan takaa! Eikä pieni sade tätäkään hommaa haitannut.
Lasse on saanut tehdä vähän rallytokoa kun viikon päästä olisi startti voittajaluokassa. Ja huomisesta lähtien Lassella on tiukasti suunniteltu viikko-ohjelma että se pysyy lapasessa sununtaina ;) Tiistaina ja keskiviikkona tehdään vepeä ja loput päivät tehdään peruuttamista?! Se on rallyn liikeistä ehdottomasti vaikeinta kun suoraan liikkeestä pitää peruuttaa?! Ja samaa tiukkaa ohjelmaa voikin sitten jatkaa koko elokuun, kun tulossa on ainakin aksakisoja ja ehkä jotain muutakin?
Treenit ovat taas olleet tokopainotteisia. Alkuviikko tehtiin ahkerasti kaukoja ja sehän alkoi sujumaan hienosti. Sitten kun SM-kisoista tuli ostettua hienot pinkit ohjatun kapulat niin piti sitäkin kokeilla. Positiivinen yllätys! Lina osasi tehdä tosi napakan liikkeestä seisomisen!? Ohjattukin sujui treeni-illan sateesta huolimatta kivasti. Mutta sille kapuloiden nostolle on vaan tehtävä jotain. Ehkä pitää kokeilla sitä limupulloa kapulan eteen?
Lisäksi ollaan tehty tunnarin alkeita pari kertaa. Hyvin on Lina hahmottanut että nyt pitää nenällä tehdä hommia! Oma löytyy kovalla nuuhkutuksella milloin mistäkin ruohotuppaan takaa! Eikä pieni sade tätäkään hommaa haitannut.
Lasse on saanut tehdä vähän rallytokoa kun viikon päästä olisi startti voittajaluokassa. Ja huomisesta lähtien Lassella on tiukasti suunniteltu viikko-ohjelma että se pysyy lapasessa sununtaina ;) Tiistaina ja keskiviikkona tehdään vepeä ja loput päivät tehdään peruuttamista?! Se on rallyn liikeistä ehdottomasti vaikeinta kun suoraan liikkeestä pitää peruuttaa?! Ja samaa tiukkaa ohjelmaa voikin sitten jatkaa koko elokuun, kun tulossa on ainakin aksakisoja ja ehkä jotain muutakin?
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Tokoa ja lisää tokoa vailla suuntaa?
Viime viikko meni tokoillessa aika ahkerasti. Lassen haava parani hyvin ja sekin sai olla mukana tokoilemassa. Lasse oli niin tyytyväinen kun pääsi taas tekemään ja kyllä sen kanssa vaan on niin kiva treenata. Alkuviikolla tehtiin enemmän keskittymistä vaativia asioita ja loppuviikkoa kohti lisättiin juoksuliikkeitä mukaan. Aika toimiva systeemi sanoisin? Lasse teki viikon aikana niin hienoja jättäviä ja seuraamista että olin ihan yllättynyt ja torstain treenissä sen ohjatut ja ruudut olivat superhienoja! Eihän Lasse kisaa tokoa, mutta silti noita liikkeitä on kiva opettaa sillekin. Ja saahan siihen hyvin mukaan ympättyä häiriötreeniä ja kuuntelemista mikä on rallyssä tärkeätä. Ja onhan se tärkeätä myös ihan arjessa, varsinkin Lassen kanssa.
Lina on tehnyt myös tokoa. Christan kurssin jälkeen oli taas uutta intoa treenata. Lina on tehnyt vähän sitä sun tätä, kun kunnollinen treenisuunnitelma puuttuu. Yleensä en ole pitänyt vaikeana tehdä jotain suunnitelmaa ja miettiä tavoitteita, mutta nyt se on iso ongelma?! En oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle? Kaikki on vielä niin pieninä palasina ja sekaisin? Pitäisikö ottaa tavoitteeksi muutama kokonaan valmis liike vai jatkanko vain näiden palasten rakentelua ja katson jos niistä joskus saisi jotain kokoon?
Pitää ehkä vain pitää jonkin aikaa kirjaa siitä mitä olen tehnyt ja katsella jos sieltä nousisi niitä tavoitteita joista sitten tulisi jopa suunnitelma miten edetä? Nyt ainakin perusasennot ja liikkeiden alut ovat työn alla. Samoin pitää vahvistaa alustalle menoa. Ja sitä tunnaria, oman etsimistä paljon lisää. Oliskohan tuossa suunnitelma pariksi viikoksi?
Lassen tikit sai poistaa perjantaina ja tein sen itse olohuoneessa ilman minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta. Minulle ainakin jäi traumoja edellisestä 1,5h tikkien poistosta joten kun tiedän ja osaan niin poistin tikit itse. Lasse sai lopuksi palan juustoa ja sekin oli tyytyväinen. Haava on siisti, kuten se on ollut koko ajan. Joten keskiviikkona Lasse pääsee taas vepeen! Sopivasti parani kun treeneihin tulee ulkopuolinen kouluttaja.Vepeenkin pitäisi kai olla joku suunitelma? Toisaalta sellainen on olemassa, pikkuhiljaa saada kaikki liikkeet tehtyä myös täysillä matkoilla ja sitten vaan soven..?
Aksassa minulla ei ole kai koskaan ollut mitään johdonmukaisia suunnitelmia? Painopisteinä on ollut hyvä esteosaaminen ja kohtuulliset ohjaustaidot, sillä on menty ja taidetaan jatkossakin mennä?
Muutama ilmokin lähti matkaan viime viikolla, Lasse kisaa elokuussa ainakin rallya ja Lina pääsee syyskuussa missikisoihin! Joten treenilistalle tuli ainakin yksi asia lisää, Linalle kehäkäytöstä?!
Lina on tehnyt myös tokoa. Christan kurssin jälkeen oli taas uutta intoa treenata. Lina on tehnyt vähän sitä sun tätä, kun kunnollinen treenisuunnitelma puuttuu. Yleensä en ole pitänyt vaikeana tehdä jotain suunnitelmaa ja miettiä tavoitteita, mutta nyt se on iso ongelma?! En oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle? Kaikki on vielä niin pieninä palasina ja sekaisin? Pitäisikö ottaa tavoitteeksi muutama kokonaan valmis liike vai jatkanko vain näiden palasten rakentelua ja katson jos niistä joskus saisi jotain kokoon?
Pitää ehkä vain pitää jonkin aikaa kirjaa siitä mitä olen tehnyt ja katsella jos sieltä nousisi niitä tavoitteita joista sitten tulisi jopa suunnitelma miten edetä? Nyt ainakin perusasennot ja liikkeiden alut ovat työn alla. Samoin pitää vahvistaa alustalle menoa. Ja sitä tunnaria, oman etsimistä paljon lisää. Oliskohan tuossa suunnitelma pariksi viikoksi?
Lassen tikit sai poistaa perjantaina ja tein sen itse olohuoneessa ilman minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta. Minulle ainakin jäi traumoja edellisestä 1,5h tikkien poistosta joten kun tiedän ja osaan niin poistin tikit itse. Lasse sai lopuksi palan juustoa ja sekin oli tyytyväinen. Haava on siisti, kuten se on ollut koko ajan. Joten keskiviikkona Lasse pääsee taas vepeen! Sopivasti parani kun treeneihin tulee ulkopuolinen kouluttaja.Vepeenkin pitäisi kai olla joku suunitelma? Toisaalta sellainen on olemassa, pikkuhiljaa saada kaikki liikkeet tehtyä myös täysillä matkoilla ja sitten vaan soven..?
Aksassa minulla ei ole kai koskaan ollut mitään johdonmukaisia suunnitelmia? Painopisteinä on ollut hyvä esteosaaminen ja kohtuulliset ohjaustaidot, sillä on menty ja taidetaan jatkossakin mennä?
Muutama ilmokin lähti matkaan viime viikolla, Lasse kisaa elokuussa ainakin rallya ja Lina pääsee syyskuussa missikisoihin! Joten treenilistalle tuli ainakin yksi asia lisää, Linalle kehäkäytöstä?!
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Juosten vai pysähtyen??
Kun keväällä alkoi lupaavasti näyttää siltä että Linasta on tulossa medi niin ihan vähän aloiteltiin aksaa Sonjan pentukurssin muodossa. Lina on innokas ja kiihkeä varsinkin tässä lajissa, joten vaikka tokossa välillä on vähän varaa jopa hetsata niin aksassa ei tarvitse. Aluksi tehtiin ohjauksia ilman esteitä mutta nopeasti myös esteet tulivat kuvioon mukaan. Hyppyjä ja putki, tosin kun putki oli ennestään tuttu niin opettelimme myös pussin. Putket ovat jotenkin liian kiva juttu ja niihin Lina jäi jumiin, varsinkin ensimmäisissä treeneissä. Olin miettinnyt että voisin kokeilla juoksu A:n opettamista Linalle, mutta enpä tiennyt mihin olin ryhtymässä?
Lägin hallilla on kesän ajan sopivasti matala A-este ja sinne siis. Ihan ensin piti saada Lina suorittamaan este. Se ei ollut vaikeaa. Sitten hiukan videoin suorituksia ja apua mitkä loikat! Lina tosiaan onnistui loikkaamaan sekä ylösmenon että alastulokontaktien yli! Pikainen palaveri Sonjan kanssa ja kaikki vauhti ja hetsaaminen pois. Ylösmenot ok, alastulot ihan mitä sattuu edelleen. Sitten hävisi loikka harjan yli ja loikat maahan pitenivät taas. Tässä kohtaa olin aika valmis antamaan periksi ja opettamaan vain kiltisti pysäytyskontaktit. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut?
Keskiviikkona kävimme Liedossa kesäpäivillä ja aihe oli edelleen juoksu-A. Näytin Sonjalle mitä ja miten sujuu ja sitten laitettiin bumpperi niin että saatiin harjan yli meno paranemaan. Mutta lopputulos oli että seuraavaksi opetetaan Linalle boksiin juokseminen.
Muutenhan Lina on väläytellyt kivaa ja helppoa menoa? Se siis osaa esteistä hypyn, putken, muurin (jotenkuten) ja pussin (jotenkuten). Putkea Lina ei ole tehnyt kuukauteen kun se oli hiukan liian kivaa ja nyt olen vain palkannut sitä kaikesta muusta. Jarruttamista ja kääntymistä olemme treenanneet ja seuraavaksi pitää varmaan tehdä pieni kuuri hyppytekniikkaa ja sitten voisi kai kohta nostaa rimoja vähän? Pikkuisen olemme aloittaneet myös 2on/2off juttua ja ehkä joku lamppu on välähtänyt pari kertaa, mutta tämä temppu vaatisi toistoja paljon enemmän kuin mitä on nyt tehty. Puomille siis todellakin tulee pysäytyskontakti!
Jotenkin agility on aika sivulaji Linalle, ensin en opettanut mitään kun ajattelin että se kasvaa kuitenkin pikkumaksiksi, mutta kun nyt näyttää että eipäs kasvanutkaan niin sitten alkoi jännittämään terveyspuoli. Linan sisarusten terveys ei ole olluyt ihan niin hyvä kuin toivoin. Eihän parit C/D-lonkat veljillä vielä ole katastrofi ja edelleen Lina voi olla täysin terve, mutta jotenkin huomaan jarruttelevani kovasti itseäni. Ehkä Lina vaan tokoilee ahkerasti ja jäljestää? Ja katsotaan sitten syksyllä miltä neidin luusto näyttää? Ensin odotellaan rauhassa juoksut ja sitten taas mennään hissukseen eteenpäin?
Lägin hallilla on kesän ajan sopivasti matala A-este ja sinne siis. Ihan ensin piti saada Lina suorittamaan este. Se ei ollut vaikeaa. Sitten hiukan videoin suorituksia ja apua mitkä loikat! Lina tosiaan onnistui loikkaamaan sekä ylösmenon että alastulokontaktien yli! Pikainen palaveri Sonjan kanssa ja kaikki vauhti ja hetsaaminen pois. Ylösmenot ok, alastulot ihan mitä sattuu edelleen. Sitten hävisi loikka harjan yli ja loikat maahan pitenivät taas. Tässä kohtaa olin aika valmis antamaan periksi ja opettamaan vain kiltisti pysäytyskontaktit. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut?
Keskiviikkona kävimme Liedossa kesäpäivillä ja aihe oli edelleen juoksu-A. Näytin Sonjalle mitä ja miten sujuu ja sitten laitettiin bumpperi niin että saatiin harjan yli meno paranemaan. Mutta lopputulos oli että seuraavaksi opetetaan Linalle boksiin juokseminen.
Muutenhan Lina on väläytellyt kivaa ja helppoa menoa? Se siis osaa esteistä hypyn, putken, muurin (jotenkuten) ja pussin (jotenkuten). Putkea Lina ei ole tehnyt kuukauteen kun se oli hiukan liian kivaa ja nyt olen vain palkannut sitä kaikesta muusta. Jarruttamista ja kääntymistä olemme treenanneet ja seuraavaksi pitää varmaan tehdä pieni kuuri hyppytekniikkaa ja sitten voisi kai kohta nostaa rimoja vähän? Pikkuisen olemme aloittaneet myös 2on/2off juttua ja ehkä joku lamppu on välähtänyt pari kertaa, mutta tämä temppu vaatisi toistoja paljon enemmän kuin mitä on nyt tehty. Puomille siis todellakin tulee pysäytyskontakti!
Jotenkin agility on aika sivulaji Linalle, ensin en opettanut mitään kun ajattelin että se kasvaa kuitenkin pikkumaksiksi, mutta kun nyt näyttää että eipäs kasvanutkaan niin sitten alkoi jännittämään terveyspuoli. Linan sisarusten terveys ei ole olluyt ihan niin hyvä kuin toivoin. Eihän parit C/D-lonkat veljillä vielä ole katastrofi ja edelleen Lina voi olla täysin terve, mutta jotenkin huomaan jarruttelevani kovasti itseäni. Ehkä Lina vaan tokoilee ahkerasti ja jäljestää? Ja katsotaan sitten syksyllä miltä neidin luusto näyttää? Ensin odotellaan rauhassa juoksut ja sitten taas mennään hissukseen eteenpäin?
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Sattuu ja tapahtuu!
Lomalla on ihana olla! Voi nukkua pitkän ja lisäksi ehtii nukkua päikkäreitä ja ehtii metsään koirien kanssa ja ehtii katselemaan karsintoja Turkuun jne. Karsintoja käytiin katsomassa molempina päivinä ja olipahan jännää! Mielenkiintoisia ratoja, hienoja koirakoita, paljon tuttuja, upeita onnistumisia mutta myös sitä lajin julmuutta. Se vikana ollut okseri sortuu, koira livahtaa väärään putkeen jne.
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?! Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla 20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?! Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla 20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Leiri ja treeniä
Aika on taas saanut jostain ihmeestä siivet? Edellisestä päivityksestä on lähes kuukausi, hups! Kesäkuussa on treenattu kaikenlaista ja hiukan jopa kisattu aksaa. Tuloksilla ei vielä juhlittu, mutta muuten meno tuntui yllättävän kivalta. Me todella teimme yhdessä rataa. Ainoa iso ongelma oli pujottelu, joka ei onnistunut sitten millään. Joko Lasse tuli liian kovaa kepeille eikä taipunut kakkosväliin tai sitten se jätti ne kesken?!? Osa ongelmaa tuntui olevan aikamoiseksi nouseva vire, lähtörutiinit eivät toimineet ja hiukan jännitti lähteä radalle kun Lasse oli niin kuumana, mutta hyvin se vastasi ohjauksiin ja teki myös kontaktit, yhtä keinua lukuunottamatta oikein. Joten vaikka ei tämä vieläkään ole täydellistä niin paljon on kuitenkin syitä olla tyytyväinen.
Hihan leirillä Hartolassa ehdin tekemään vaikka ja mitä! Aivan loistava leiri! Todella hyvin järjestetty, hienot puitteet ja erinomaista seuraa! Lauantaina aloitin tokolla Oilin opissa. Lina siis treenasi ja aiheeksi otin seuraamisen. Lina kun tarjoaa lenkillä innokkaasti seuruuta, mutta kun tullaan kentälle sepä ei osaakaan. Ja tämä tuli myös Hartolassa esiin. Pienissä pätkissä näkyy mitä se voisikaan olla, mutta kun ne väläykset eivät nyt riitä. Oilin ajatuksia oli mm. perusasennon vahvistaminen, muiden ihmisten tekeminen tylsiksi ja häiriötreenit. Pitää aloittaa riittävän helpoilla harjoituksilla ja mennä eteenpäin, kun Lina oivaltaa. Lisäksi pohdin että nyt kun on lenkillä tehty tarjoamisen kautta niin Lina on se joka päättää koska hänelle sopii? Joten leirin jälkeen minä otin ohjat käsiini ja nyt vain minä päätän! Olen opettanut hetsi-sanaa;" tehdäänkö??" ja aika kivasti se tuntuu toimivan, Lina aktivoituu hyvin ja ottaa kontaktia, me niinkuin ollaan yhteisessä kuplassa ;)
Iltapäivällä ohjelmassa oli aksaa Lassen kanssa Lehtisen Lotan johdolla. Lotan rata ei ehkä ollut ihan helpoin, mutta kun kävimme radan läpi niin se tuntui mahdolliselta suorittaa. Alussa piti luottaa ja uskaltaa liikkua, kiihdyttää omaa vauhtia että takaaleikkaus onnistuu ja kyllä se toimi! Lasse toimi hienosti kunhan minä ohjasin ja rytmitin. Keppikulma oli sellainen että en edes yrittänyt ja keppien jälkeen oli hiukan haastava kohta, kun yllättäin Lasse ei irronnut suorasta putkestä suoraan edessä olevalle hypylle?!
Lauantai-iltaa vietettiin isolla porukalla ja juhlistettiin Hihan 30v taivalta! Kyllä Hiha on kiva seura ja moneen kertaan tuli esiin että ainakin aikaisemmin myös nuoret on otettu todella kivasti mukaan toimintaan. Nyt ne 90-luvun nuoret ovat enää henkisesti nuoria mutta silti useat ovat edelleen mukana toiminnassa aktiivisesti! Todella hienoa, toivottavasti myös jatkossa tämän päivän nuoret olisivat parinkymmenen vuoden kuluttua järjestämässä seuran 50v juhlia??
Sunnuntaina suuntasin Lassen kanssa hakumetsään ja siellä tein jo tutun treenin, neljä maalimiestä, ykkösellä ja kolmosella irtorullat ja kakkonen ja nelonen suorapalkalla. Mun pitää kyllä seuraavaan treeniin keksiä jotain erilaista. No Lasse on Lasse ja tekee hakua edelleen senverran harvoin että edistyminen on hidasta, joskus mietin edistyykö se ollenkaan? Kouluttajan mielestä sen tekeminen ei ollut kovin vakuuttavaa? No eihän se ole ei. Mutta kun helmikuussa se juoksi 20m ja seisoi sitten siinä ja haukkui mulle, niin siihen nähden se tekee nyt ihan ok. Sen puruotteet on mitä on, irtorullat saattavat toisinaan putoilla jne. Mutta ehkä haku on vaan meidän harrastus, vailla mitään ihmeellisiä kunnianhimoisia tavoitteita? Kiva jos saisin Lassen ilmaisemaan kiintorullalla ensi kesään mennessä?
Sunnuntai iltapäivä kuluikin sitten rallytokon merkeissä. Saimme hyviä ideoita ja neuvoja. Ihan yksinkertaisia neuvoja jotka toimivat! Lisäksi keskusteltiin siitä että kelpiellä on oikeastaan pitkät piuhat, eli vaikka se on nopea ja vilkas niin siitä kun annan käskyn niin kestää hetken ennenkuin Lasse tekee mitä on pyydetty. Eli käskyt tulee antaa ajoissa niin että myös pitkien piuhojen mies ehtii noudattaman niitä oikeaan aikaan. Lisäksi ajatus käännösten ennakkomerkistä jäi kytemään? Jos vaikka se suhina jota käytän aksassa jarruna olisi merkki että kohta käännytään, kuuntele!!!
Kaikki kiva loppuu aikanaan niin myös tämä leiri. Toivottavasti joku jaksaisi järjestää taas uuden leirin vuoden, parin kuluttua?
Seuraavan viikonlopun olin kisaturistina agilityn SM-kisoissa. Sää ei suosinut, mutta onneksi sadevaatteet on keksitty. Huikeaa jännitystä, iloisia onnistumisia, paljon läheltäpiti ja melkein ratoja. Pääasiassa katselin molempina päivinä makseja ja medejä. Kolmen kehän seuraaminen olisi ihan mahdotonta. Sunnuntain finaalit katsoin kotona livestreamilta. Aivan loistavaa että sellainen keksintö on olemassa! Lina pääsi molempina päivinä kisaturistiksi mukaan ja se selvisi ensimmäisistä arvokisoista hienosti! Sen kanssa oli helppo liikkua kisaalueella, se ei rähjää eikä liikoja sählää. Talutinkäytös jättää vielä hiukan toivomisen varaa, mutta varsinkin sunnuntaina se jo käveli kivasti yhdessä minun kanssa. Hiukan kävin ostoksilla ja mukaan tarttui uudet treeniliivit. Olisihan siellä ollut vaikka ja mitä muutakin kivaa, mutta tuo varustevalikoima kotona on kyllä aika kaikenkattava.
Treenirintamalla Lina on on tehnyt tokon lisäksi hiukan aksaa. Nyt ollaan keskitytty jarrujen hakemiseen ja jos todella on näin helppo opettaa jarruttaminen Linalle niin ihmettelen miksi en ole osannut sitä Lasselle opettaa? Onkohan noissa kuitenkin jotain pienen pientä eroa? Ja Lina on myös tutustunut veteen muutenkin kuin juomalla sitä, nyt on harjoiteltu uimista. Liivit pitää kyllä neidille ehkä kuitenkin ostaa, senverran hän räpiköi ja roiskii järkevän uimisen sijaan?
Hihan leirillä Hartolassa ehdin tekemään vaikka ja mitä! Aivan loistava leiri! Todella hyvin järjestetty, hienot puitteet ja erinomaista seuraa! Lauantaina aloitin tokolla Oilin opissa. Lina siis treenasi ja aiheeksi otin seuraamisen. Lina kun tarjoaa lenkillä innokkaasti seuruuta, mutta kun tullaan kentälle sepä ei osaakaan. Ja tämä tuli myös Hartolassa esiin. Pienissä pätkissä näkyy mitä se voisikaan olla, mutta kun ne väläykset eivät nyt riitä. Oilin ajatuksia oli mm. perusasennon vahvistaminen, muiden ihmisten tekeminen tylsiksi ja häiriötreenit. Pitää aloittaa riittävän helpoilla harjoituksilla ja mennä eteenpäin, kun Lina oivaltaa. Lisäksi pohdin että nyt kun on lenkillä tehty tarjoamisen kautta niin Lina on se joka päättää koska hänelle sopii? Joten leirin jälkeen minä otin ohjat käsiini ja nyt vain minä päätän! Olen opettanut hetsi-sanaa;" tehdäänkö??" ja aika kivasti se tuntuu toimivan, Lina aktivoituu hyvin ja ottaa kontaktia, me niinkuin ollaan yhteisessä kuplassa ;)
Iltapäivällä ohjelmassa oli aksaa Lassen kanssa Lehtisen Lotan johdolla. Lotan rata ei ehkä ollut ihan helpoin, mutta kun kävimme radan läpi niin se tuntui mahdolliselta suorittaa. Alussa piti luottaa ja uskaltaa liikkua, kiihdyttää omaa vauhtia että takaaleikkaus onnistuu ja kyllä se toimi! Lasse toimi hienosti kunhan minä ohjasin ja rytmitin. Keppikulma oli sellainen että en edes yrittänyt ja keppien jälkeen oli hiukan haastava kohta, kun yllättäin Lasse ei irronnut suorasta putkestä suoraan edessä olevalle hypylle?!
Lauantai-iltaa vietettiin isolla porukalla ja juhlistettiin Hihan 30v taivalta! Kyllä Hiha on kiva seura ja moneen kertaan tuli esiin että ainakin aikaisemmin myös nuoret on otettu todella kivasti mukaan toimintaan. Nyt ne 90-luvun nuoret ovat enää henkisesti nuoria mutta silti useat ovat edelleen mukana toiminnassa aktiivisesti! Todella hienoa, toivottavasti myös jatkossa tämän päivän nuoret olisivat parinkymmenen vuoden kuluttua järjestämässä seuran 50v juhlia??
Sunnuntaina suuntasin Lassen kanssa hakumetsään ja siellä tein jo tutun treenin, neljä maalimiestä, ykkösellä ja kolmosella irtorullat ja kakkonen ja nelonen suorapalkalla. Mun pitää kyllä seuraavaan treeniin keksiä jotain erilaista. No Lasse on Lasse ja tekee hakua edelleen senverran harvoin että edistyminen on hidasta, joskus mietin edistyykö se ollenkaan? Kouluttajan mielestä sen tekeminen ei ollut kovin vakuuttavaa? No eihän se ole ei. Mutta kun helmikuussa se juoksi 20m ja seisoi sitten siinä ja haukkui mulle, niin siihen nähden se tekee nyt ihan ok. Sen puruotteet on mitä on, irtorullat saattavat toisinaan putoilla jne. Mutta ehkä haku on vaan meidän harrastus, vailla mitään ihmeellisiä kunnianhimoisia tavoitteita? Kiva jos saisin Lassen ilmaisemaan kiintorullalla ensi kesään mennessä?
Sunnuntai iltapäivä kuluikin sitten rallytokon merkeissä. Saimme hyviä ideoita ja neuvoja. Ihan yksinkertaisia neuvoja jotka toimivat! Lisäksi keskusteltiin siitä että kelpiellä on oikeastaan pitkät piuhat, eli vaikka se on nopea ja vilkas niin siitä kun annan käskyn niin kestää hetken ennenkuin Lasse tekee mitä on pyydetty. Eli käskyt tulee antaa ajoissa niin että myös pitkien piuhojen mies ehtii noudattaman niitä oikeaan aikaan. Lisäksi ajatus käännösten ennakkomerkistä jäi kytemään? Jos vaikka se suhina jota käytän aksassa jarruna olisi merkki että kohta käännytään, kuuntele!!!
Kaikki kiva loppuu aikanaan niin myös tämä leiri. Toivottavasti joku jaksaisi järjestää taas uuden leirin vuoden, parin kuluttua?
Seuraavan viikonlopun olin kisaturistina agilityn SM-kisoissa. Sää ei suosinut, mutta onneksi sadevaatteet on keksitty. Huikeaa jännitystä, iloisia onnistumisia, paljon läheltäpiti ja melkein ratoja. Pääasiassa katselin molempina päivinä makseja ja medejä. Kolmen kehän seuraaminen olisi ihan mahdotonta. Sunnuntain finaalit katsoin kotona livestreamilta. Aivan loistavaa että sellainen keksintö on olemassa! Lina pääsi molempina päivinä kisaturistiksi mukaan ja se selvisi ensimmäisistä arvokisoista hienosti! Sen kanssa oli helppo liikkua kisaalueella, se ei rähjää eikä liikoja sählää. Talutinkäytös jättää vielä hiukan toivomisen varaa, mutta varsinkin sunnuntaina se jo käveli kivasti yhdessä minun kanssa. Hiukan kävin ostoksilla ja mukaan tarttui uudet treeniliivit. Olisihan siellä ollut vaikka ja mitä muutakin kivaa, mutta tuo varustevalikoima kotona on kyllä aika kaikenkattava.
Treenirintamalla Lina on on tehnyt tokon lisäksi hiukan aksaa. Nyt ollaan keskitytty jarrujen hakemiseen ja jos todella on näin helppo opettaa jarruttaminen Linalle niin ihmettelen miksi en ole osannut sitä Lasselle opettaa? Onkohan noissa kuitenkin jotain pienen pientä eroa? Ja Lina on myös tutustunut veteen muutenkin kuin juomalla sitä, nyt on harjoiteltu uimista. Liivit pitää kyllä neidille ehkä kuitenkin ostaa, senverran hän räpiköi ja roiskii järkevän uimisen sijaan?
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Linan MH luonnekuvaus
Perjantaina suuntasimme taas Ruotsiin ja siellä tarkemmin Örebrohon, jossa ruotsin kelpiekerho järjesti MH luonnekuvauksen. Linan lisäksi Roxette-pentueesta mukana olivat sisko Moora ja veljet Taiko ja Pertti.
Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)
Tässä on video räminältä:
ja tässä on aaveet:
Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään.
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?
Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)
Tässä on video räminältä:
Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään.
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?
perjantai 20. toukokuuta 2016
Kloten 2016
Leiristä on jo pari viikkoa aikaa ja nyt vihdoin ehdin kirjoittamaan jotain. Mistä aloittaisin? Meillä oli huikean ihana leiri Ruotsissa. Keskiviikkona 5.5 ajoimme Turkuun ja Viking Grasen kyytiin. Lina katseli silmät suurina kaikkea uutta ja Lasse tiesi tasan mistä oli kyse. Meillä oli viihtyisä hytti ja kun saimme koirat majoitettua niin lähdimme haukkaamaan iltapalaa yhdessä Kallen omistajan, Helin kanssa. Sitten olikin aika suunnata taxfreen kautta nukkumaan, aamulla olisi aikainen herätys.
Reissukoirat <3 <3
Kun aamulla heräsimme oli aivan täydellinen aamu merellä. Söimme aamiaista buffetissa Tukholman kaunista saaristoa ihaillen. Sitten kamat kasaan ja autokannelle. Tukholma jäi nopeasti taakse kun suuntasimme kohti Västeråsia. Matkalla pysähdyimme toki ulkoiluttamaan koiria- Västeråsissa pidimme kunnon tauon, kävimme kaupassa ja mäkkärissä syömässä sekä tietysti ulkona koirien kanssa. Sitten suuntasimme kohti Klotenia. Tämähän on jo ennestään tuttu paikka, jossa olemme käyneet kahdesti tätä vuotta ennen. Klotenin mökit ovat siistit ja maastot ovat erinomaiset. Ja kun seura Walkabout/Lilla primtorpet leirillä on loistavaa niin tästä on tullut lähes vuoden kohokohta. Nykyään meillä on siis kahden kennelin yhdistetty leiri kun Anette ystävällisesti "adoptoi" myös kaikkiWalkabout koirat Marian poismenon jälkeen.
Leirillä meitä oli parikymmentä henkeä ja koiria oli sitten jonkin verran enemmän! Torstaina majoituimme ja kokoonnuimme puhumaan ja tutustumaan. Leirillä oli nyt mukana myös useita koirakoita Walkaboutin M-pentueesta joita en ole tavannut aikaisemmin. L-pentueesta paikalla oli Lassen lisäksi Lyra, Lexi, Lenka ja Noki (Lava) eli puolet pentueesta oli edustettuna! M-pentuja taisi olla lähes samanverran, Meija, Magi, Min, Micro ja Mynta.
Viikonlopun ohjelma koostui pääasiassa pk lajeista, jäljestä ja hausta. Itse valitsin haun molempien koirien kanssa. Noin puolet porukasta suuntasi jälkimetsään ja loput olivat hakua harjoittelemassa. Heli ja Kalle jäljestivät ja kuulin että heilläkin oli mennyt hienosti!
Maastot Klotenissa ovat upeat ja luonto on lähes koskematonta. Viimevuotisia karhun läjiä emme tänä vuonna bonganneet, onneksi..? Perjantaina Lasse sai tehdä pitkästä aikaa pistoja. Sehän on vain partioinut ja tehnyt näyttöjuoksuja ja muutaman rullan alun helmikuun jälkeen. Hiukan jännityksellä lähetin sen ensimmäiselle pistolle, mutta turhaan jännitin, Lasse lähti reipppaasti liikkeelle ja liikkui metsässä energisesti ja vauhdikkaasti, jopa niin vauhdikkaasti että sen liivit jäivät kaatuneen puun oksaan kiinni mutta Lasse ei välittänyt vaan jatkoi matkaa ilman liivejä. Ensimmäinen maalimies oli suorapalkalla. Toisen maalimiehen luona piti tehdä kokonainen rullailmaisu ja se sujuikin aika hyvin, paisti että nyt oli hiukan turhan kiire näytölle ja rulla putosi pari metriä ennen keskilinjaa. Mutta tämä katsottiin sormien läpi ja Lasse pääsi näytölle, jonne se syöksyi vauhdilla niin että josain kohtaa minun oli pakko päästää liinasta irti etten kaatuisi. Kolmas maalimies oli taas suorapalkalla ja tämäkin pisti oli hieno. Neljäs maalimis oli ehkä hiukan liikaa, koska nyt tuli näkyviin talvella vaivanneet ongelmat. Lasse pysähstyi n 20m kohdale ja katseli minua, mutta nyt osasin olla hiljaa ja vain hiukan tähyillä ja Lasse jatkoi omatoimisesti etsimistä. Nyt se toi irtorullan hienosti perille saakka, mutta lähti näytölle aika nihkeästi. Lämmin sää, uudet maalimiehet ja edellisen päivän pitkä matka? Mikä mahtoi vaikuttaa eniten, kaikki varmaan vaikuttivat jonkin verran? Mutta jos 3/4 maalimiestä olivat loistavia, niin treeniin on oltava erittäin tyytyväinen! Lina sai tulla tekemään hajuhakuja ja sitten päästin sen keskilinjalta juoksemaan maalimiesten luo ja tämä treeni sujui hyvin! Aluksi Lina oli hiukan varuillaan ja ekalla maalimiehellä hiukan jopa niskakarvat nousivat pystyyn kun jännitti niin?! Mutta se kyllä söi hyvällä ruokahalulla naminsa. Loput maalimiehet eivät enää jännittäneet ja Lina jopa kävi Anetten polvella syömässä nameja. Periaatteessa olen sitä mieltä että maalimiesten päälle EI kiivetä, mutta tässä poikkeus tapauksessa se sallittiin, vain tämän kerran! Anetten mielestä se oli hyvä että Lina rohkaistui ja luotti ja hän on kuitenkin nähnyt paljon enemän koiria hakumetsässä kuin minä, joten luotan hänen sanaansa.
Kun palasimme metsästä mökeille pidimme kahvitauon ja sitten siirryimme upealle nurmikentälle treenaamaan. Ohjelmassa oli viikonlopn aikana rallytokoa, koiratanssia, tokoa ja nose workkia. Eli metsälajien lisäksi teimme muutakin.
Cissi ja Lyra esittelivät koiratanssia
Perjantai-ilta vietettiin isossa ykkösmökissä porukalla ruokailun jälkeen. Perjantaina jaettiin myös vuoden Walkabout koira titteli, parahaiten kisoissa vuonna 2015 menestyneelle Walkabout koiralle. Olin erittäin iloinen ja yllättynyt kun voitimme tämän palkinnon Lassen kanssa! Kyllähän viime vuosi oli aktiivisen kisaamisen aikaa ja välillä teimme ihan kivojakin tuloksia. Mitenkään hurjan tasaisesti emme pärjänneet, mutta silloin kun palikat olivat kohdillaan niin tulokset olivat hyviä. Olen erittäin kiitollinen siitä että saan kisata Lassen kanssa. Helpolla se ei minua päästä, mutta silti nautin sen kanssa yhdessä tekemisestä. Lasse tekee aina parhaansa, se ei tee puolitehoisesti, vaan on aina mukana täysillä! Lasse <3
Virallinen voittoposeeraus!
Lauantaina jatkoimme aikalailla samoissa porukoissa kuin perjantaina. Hakumestää vaihdettiin ja nyt ajoimme hiukan kauemmas ja se todella kannatti! Tämä metsä oli yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt! Autojen luona oli kirkasvetinen järvi ja metsässä kasvoi suuria puita joiden oksilla kasvoi pitkiä naavatuppoja, todellinen satumetsä. Maasto oli kumpuilevaa ja keskilinja oli helppokulkuinen, kuten kyllä muukin maasto, kunhan jaksoi kiivetä rinteitä ylös ja alas. Lauantaina oli vielä lämpimämpi kuin perjantaina, joten Lasse sai olla ensimmäinen minun koiristani. Anettella on hauska täpa tehdä lähtöjärjestys, hänellä on minipieni korttipakka mukana ja siitä kukin saa vetää itselleen kortin ja korttien mukaan tehdään järjestys!
Sain numerot 3 &10. Kun koirakoita oli tosiaan kymmenen niin päätettiin että numerot 6-10 ovat ensin maalimiehiä ja alkupään ohjaajat saavat keskittyä lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Lisäksi joku kävi aina selvittämässä mitä seuraava koirakko tahtoo tehdä, miten palkataan jne, joten turhaan puhumiseen ei mennyt aikaa. Tämä oli toimiva ja tehokas tapa viedä treenit läpi ja vaikka puolivälissä pidimme lounastauon niin silti treenasimme 10 koiraa neljässä ja puolessa tunnissa. Ja Lasse pääsi uimaan ennen ja jälkeen treenien! Kiireettömyys oli loman parasta antia!! Ja treenit olivat kiireettömiä ja rentoja. Kuten myös lounastauko, jotka ovat siis Ruotsissa ihan must-juttu! Ruotsalaiset kovasti ihmettelivät että ettekö oikeasti Suomessa pidä evästuokoa treeneissä?
Metsässä kaikki maistuukin paremmalta! Kuva: Anette Johansson
Lauantai-iltana pelasimme koiraventtiä! Tämä on hauska laji, jossa pelikortit on kiinnitetty erilaisiin esineisiin, sukkiin, leluihin jne ja koira noutaa omistajalleen jotain ja omistajan tehtävä on laskea ja päättää montako esinettä koira noutaa? Tämä laji haastaa jopa kokeneemmat koirat, koska kentällä on niin paljon esineitä etä koirilla on melkoisia vaikeuksia tehdä päätös minkä esineen tuovat!? Lassekin seikkaili hyvän tovin esineiden seassa ennenkuin se osasi päättää, mutta hyviä päätöksia se teki ja saimme loppusummaksi 18! Viime vuonna meillä meni läskiksi..
Anette valmistelee peliä, tästä näkyy osa esineistä, joista koiran pitää pystyä valitsemaan.
Lasse on valinnut "kortin"ja palauttaa esinettä minulle vauhdilla, koska aikaa on vain 2min!
Lauantaina ruokailun jälkeen kokoonnuimme viettämään viimeist yhteistä iltaa ja voi mahdoton sitä naurua joka mökissä raikasi. Kelpiet ovat todellakin aihauttaneet omistajilleen harmaita hiuksia mutta nyt niiden toilailuille vain naurettiin! Nämä veijarit osaavat avata ovia, kaappeja. ne kiipeilevät pöydillä, aidoista yli ja jäädessään kiini tempuistaan ne heiluttavat häntää ja ovat todella yllättyneen näköisiä. Tulimme siihen lopputulokseen että nämä eivät ole helppoja koiria, mutta juuri siksi niihen muodostuu aivan erityinen suhde. Vaikka sisarukset ja sisarusten pennut ovat monella tapaa samanlaisia niin silti ne ovat myös erittäin erilaisia. Se mikä on ollut helppo opettaa Lasselle onkin hastavaa opettaa toiselle ja päinvastoin.
Sunautaina oli aika loppusiivota mökit, luovuttaa avaimet respaan ja sen jälkeen menimme vielä kentälle treenaamaan mm. nose workkia. Lasse ja Lina saivat tehdä pätkän tokoa ja Lasse teki rallytokokuvioita. Sää oli sunnuntaina todella lämmin ja Linan kanssa tein hiukan lyhyemmän pätkän, mutta Lassea ei sää haitannut vaan se teki iloisesti pitkän pätkän.
Sitten viimeiset "fikat" ja sitten haikeana halattiin ja kovasti jäimme odottamaan ensi vuotta! Auton keula kohti Tukholmaa ja Västeråsin mäkkärin kautta kohti Vikkarin satamaan. Sää oli edelleen ihana ja istuimme pitkään kannella katselemassa kaunista Tukholman saaristoa. Olisin kyllä voinut helposti olla vielä viikon Klotenissä. Tämäkin leiri oli aivan mahtava elämys ja todella toivon että saamme syksyn tullen taas kutsun ensi kevääksi?
Pieni pala Tukholman kaunista saaristoa kauniina kevät iltana 8.5.16
Paluu arkeen oli julma, olimme aamulla klo 7.35 Turun satamassa ja pari tuntia myöhemmin olin jo töissä. Ainoa mikä muistutti ihanasta viikonlopusta oli iso pyykkivuori ja rusketusraidat ranteessa ;)
koirat olivat maanantaina hiukan väsyneitä, mutta tiistaina ne olivat taas iloisia ja täynnä tarmoa!
Kun aamulla heräsimme oli aivan täydellinen aamu merellä. Söimme aamiaista buffetissa Tukholman kaunista saaristoa ihaillen. Sitten kamat kasaan ja autokannelle. Tukholma jäi nopeasti taakse kun suuntasimme kohti Västeråsia. Matkalla pysähdyimme toki ulkoiluttamaan koiria- Västeråsissa pidimme kunnon tauon, kävimme kaupassa ja mäkkärissä syömässä sekä tietysti ulkona koirien kanssa. Sitten suuntasimme kohti Klotenia. Tämähän on jo ennestään tuttu paikka, jossa olemme käyneet kahdesti tätä vuotta ennen. Klotenin mökit ovat siistit ja maastot ovat erinomaiset. Ja kun seura Walkabout/Lilla primtorpet leirillä on loistavaa niin tästä on tullut lähes vuoden kohokohta. Nykyään meillä on siis kahden kennelin yhdistetty leiri kun Anette ystävällisesti "adoptoi" myös kaikkiWalkabout koirat Marian poismenon jälkeen.
Leirillä meitä oli parikymmentä henkeä ja koiria oli sitten jonkin verran enemmän! Torstaina majoituimme ja kokoonnuimme puhumaan ja tutustumaan. Leirillä oli nyt mukana myös useita koirakoita Walkaboutin M-pentueesta joita en ole tavannut aikaisemmin. L-pentueesta paikalla oli Lassen lisäksi Lyra, Lexi, Lenka ja Noki (Lava) eli puolet pentueesta oli edustettuna! M-pentuja taisi olla lähes samanverran, Meija, Magi, Min, Micro ja Mynta.
Viikonlopun ohjelma koostui pääasiassa pk lajeista, jäljestä ja hausta. Itse valitsin haun molempien koirien kanssa. Noin puolet porukasta suuntasi jälkimetsään ja loput olivat hakua harjoittelemassa. Heli ja Kalle jäljestivät ja kuulin että heilläkin oli mennyt hienosti!
Maastot Klotenissa ovat upeat ja luonto on lähes koskematonta. Viimevuotisia karhun läjiä emme tänä vuonna bonganneet, onneksi..? Perjantaina Lasse sai tehdä pitkästä aikaa pistoja. Sehän on vain partioinut ja tehnyt näyttöjuoksuja ja muutaman rullan alun helmikuun jälkeen. Hiukan jännityksellä lähetin sen ensimmäiselle pistolle, mutta turhaan jännitin, Lasse lähti reipppaasti liikkeelle ja liikkui metsässä energisesti ja vauhdikkaasti, jopa niin vauhdikkaasti että sen liivit jäivät kaatuneen puun oksaan kiinni mutta Lasse ei välittänyt vaan jatkoi matkaa ilman liivejä. Ensimmäinen maalimies oli suorapalkalla. Toisen maalimiehen luona piti tehdä kokonainen rullailmaisu ja se sujuikin aika hyvin, paisti että nyt oli hiukan turhan kiire näytölle ja rulla putosi pari metriä ennen keskilinjaa. Mutta tämä katsottiin sormien läpi ja Lasse pääsi näytölle, jonne se syöksyi vauhdilla niin että josain kohtaa minun oli pakko päästää liinasta irti etten kaatuisi. Kolmas maalimies oli taas suorapalkalla ja tämäkin pisti oli hieno. Neljäs maalimis oli ehkä hiukan liikaa, koska nyt tuli näkyviin talvella vaivanneet ongelmat. Lasse pysähstyi n 20m kohdale ja katseli minua, mutta nyt osasin olla hiljaa ja vain hiukan tähyillä ja Lasse jatkoi omatoimisesti etsimistä. Nyt se toi irtorullan hienosti perille saakka, mutta lähti näytölle aika nihkeästi. Lämmin sää, uudet maalimiehet ja edellisen päivän pitkä matka? Mikä mahtoi vaikuttaa eniten, kaikki varmaan vaikuttivat jonkin verran? Mutta jos 3/4 maalimiestä olivat loistavia, niin treeniin on oltava erittäin tyytyväinen! Lina sai tulla tekemään hajuhakuja ja sitten päästin sen keskilinjalta juoksemaan maalimiesten luo ja tämä treeni sujui hyvin! Aluksi Lina oli hiukan varuillaan ja ekalla maalimiehellä hiukan jopa niskakarvat nousivat pystyyn kun jännitti niin?! Mutta se kyllä söi hyvällä ruokahalulla naminsa. Loput maalimiehet eivät enää jännittäneet ja Lina jopa kävi Anetten polvella syömässä nameja. Periaatteessa olen sitä mieltä että maalimiesten päälle EI kiivetä, mutta tässä poikkeus tapauksessa se sallittiin, vain tämän kerran! Anetten mielestä se oli hyvä että Lina rohkaistui ja luotti ja hän on kuitenkin nähnyt paljon enemän koiria hakumetsässä kuin minä, joten luotan hänen sanaansa.
Kun palasimme metsästä mökeille pidimme kahvitauon ja sitten siirryimme upealle nurmikentälle treenaamaan. Ohjelmassa oli viikonlopn aikana rallytokoa, koiratanssia, tokoa ja nose workkia. Eli metsälajien lisäksi teimme muutakin.
Perjantai-ilta vietettiin isossa ykkösmökissä porukalla ruokailun jälkeen. Perjantaina jaettiin myös vuoden Walkabout koira titteli, parahaiten kisoissa vuonna 2015 menestyneelle Walkabout koiralle. Olin erittäin iloinen ja yllättynyt kun voitimme tämän palkinnon Lassen kanssa! Kyllähän viime vuosi oli aktiivisen kisaamisen aikaa ja välillä teimme ihan kivojakin tuloksia. Mitenkään hurjan tasaisesti emme pärjänneet, mutta silloin kun palikat olivat kohdillaan niin tulokset olivat hyviä. Olen erittäin kiitollinen siitä että saan kisata Lassen kanssa. Helpolla se ei minua päästä, mutta silti nautin sen kanssa yhdessä tekemisestä. Lasse tekee aina parhaansa, se ei tee puolitehoisesti, vaan on aina mukana täysillä! Lasse <3
Lauantaina jatkoimme aikalailla samoissa porukoissa kuin perjantaina. Hakumestää vaihdettiin ja nyt ajoimme hiukan kauemmas ja se todella kannatti! Tämä metsä oli yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt! Autojen luona oli kirkasvetinen järvi ja metsässä kasvoi suuria puita joiden oksilla kasvoi pitkiä naavatuppoja, todellinen satumetsä. Maasto oli kumpuilevaa ja keskilinja oli helppokulkuinen, kuten kyllä muukin maasto, kunhan jaksoi kiivetä rinteitä ylös ja alas. Lauantaina oli vielä lämpimämpi kuin perjantaina, joten Lasse sai olla ensimmäinen minun koiristani. Anettella on hauska täpa tehdä lähtöjärjestys, hänellä on minipieni korttipakka mukana ja siitä kukin saa vetää itselleen kortin ja korttien mukaan tehdään järjestys!
Sain numerot 3 &10. Kun koirakoita oli tosiaan kymmenen niin päätettiin että numerot 6-10 ovat ensin maalimiehiä ja alkupään ohjaajat saavat keskittyä lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Lisäksi joku kävi aina selvittämässä mitä seuraava koirakko tahtoo tehdä, miten palkataan jne, joten turhaan puhumiseen ei mennyt aikaa. Tämä oli toimiva ja tehokas tapa viedä treenit läpi ja vaikka puolivälissä pidimme lounastauon niin silti treenasimme 10 koiraa neljässä ja puolessa tunnissa. Ja Lasse pääsi uimaan ennen ja jälkeen treenien! Kiireettömyys oli loman parasta antia!! Ja treenit olivat kiireettömiä ja rentoja. Kuten myös lounastauko, jotka ovat siis Ruotsissa ihan must-juttu! Ruotsalaiset kovasti ihmettelivät että ettekö oikeasti Suomessa pidä evästuokoa treeneissä?
Lauantai-iltana pelasimme koiraventtiä! Tämä on hauska laji, jossa pelikortit on kiinnitetty erilaisiin esineisiin, sukkiin, leluihin jne ja koira noutaa omistajalleen jotain ja omistajan tehtävä on laskea ja päättää montako esinettä koira noutaa? Tämä laji haastaa jopa kokeneemmat koirat, koska kentällä on niin paljon esineitä etä koirilla on melkoisia vaikeuksia tehdä päätös minkä esineen tuovat!? Lassekin seikkaili hyvän tovin esineiden seassa ennenkuin se osasi päättää, mutta hyviä päätöksia se teki ja saimme loppusummaksi 18! Viime vuonna meillä meni läskiksi..
Lauantaina ruokailun jälkeen kokoonnuimme viettämään viimeist yhteistä iltaa ja voi mahdoton sitä naurua joka mökissä raikasi. Kelpiet ovat todellakin aihauttaneet omistajilleen harmaita hiuksia mutta nyt niiden toilailuille vain naurettiin! Nämä veijarit osaavat avata ovia, kaappeja. ne kiipeilevät pöydillä, aidoista yli ja jäädessään kiini tempuistaan ne heiluttavat häntää ja ovat todella yllättyneen näköisiä. Tulimme siihen lopputulokseen että nämä eivät ole helppoja koiria, mutta juuri siksi niihen muodostuu aivan erityinen suhde. Vaikka sisarukset ja sisarusten pennut ovat monella tapaa samanlaisia niin silti ne ovat myös erittäin erilaisia. Se mikä on ollut helppo opettaa Lasselle onkin hastavaa opettaa toiselle ja päinvastoin.
Sunautaina oli aika loppusiivota mökit, luovuttaa avaimet respaan ja sen jälkeen menimme vielä kentälle treenaamaan mm. nose workkia. Lasse ja Lina saivat tehdä pätkän tokoa ja Lasse teki rallytokokuvioita. Sää oli sunnuntaina todella lämmin ja Linan kanssa tein hiukan lyhyemmän pätkän, mutta Lassea ei sää haitannut vaan se teki iloisesti pitkän pätkän.
Sitten viimeiset "fikat" ja sitten haikeana halattiin ja kovasti jäimme odottamaan ensi vuotta! Auton keula kohti Tukholmaa ja Västeråsin mäkkärin kautta kohti Vikkarin satamaan. Sää oli edelleen ihana ja istuimme pitkään kannella katselemassa kaunista Tukholman saaristoa. Olisin kyllä voinut helposti olla vielä viikon Klotenissä. Tämäkin leiri oli aivan mahtava elämys ja todella toivon että saamme syksyn tullen taas kutsun ensi kevääksi?
Pieni pala Tukholman kaunista saaristoa kauniina kevät iltana 8.5.16
Paluu arkeen oli julma, olimme aamulla klo 7.35 Turun satamassa ja pari tuntia myöhemmin olin jo töissä. Ainoa mikä muistutti ihanasta viikonlopusta oli iso pyykkivuori ja rusketusraidat ranteessa ;)
koirat olivat maanantaina hiukan väsyneitä, mutta tiistaina ne olivat taas iloisia ja täynnä tarmoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)