Loma loppui ja tämä viikko meni jo töitä tehden. Lina yllätti positiivisesti ja selvisi ihan hyvin yksinoloista. Sehän on kesällä ollut kovin luova ja askarrellut milloin mitäkin?! Nyt se sai askarrella luvan kanssa, kun puolet aamunappuloista laitettiin tiukasti teipattuihin kartonkeihin. Mutta tämä toimi! Ennemmin siivoan silputun tyhjän muropakkauksen lattialta kuin ripulia kun neiti varastaa kurkut, sämpylät yms.
Treenit ovat taas olleet tokopainotteisia. Alkuviikko tehtiin ahkerasti kaukoja ja sehän alkoi sujumaan hienosti. Sitten kun SM-kisoista tuli ostettua hienot pinkit ohjatun kapulat niin piti sitäkin kokeilla. Positiivinen yllätys! Lina osasi tehdä tosi napakan liikkeestä seisomisen!? Ohjattukin sujui treeni-illan sateesta huolimatta kivasti. Mutta sille kapuloiden nostolle on vaan tehtävä jotain. Ehkä pitää kokeilla sitä limupulloa kapulan eteen?
Lisäksi ollaan tehty tunnarin alkeita pari kertaa. Hyvin on Lina hahmottanut että nyt pitää nenällä tehdä hommia! Oma löytyy kovalla nuuhkutuksella milloin mistäkin ruohotuppaan takaa! Eikä pieni sade tätäkään hommaa haitannut.
Lasse on saanut tehdä vähän rallytokoa kun viikon päästä olisi startti voittajaluokassa. Ja huomisesta lähtien Lassella on tiukasti suunniteltu viikko-ohjelma että se pysyy lapasessa sununtaina ;) Tiistaina ja keskiviikkona tehdään vepeä ja loput päivät tehdään peruuttamista?! Se on rallyn liikeistä ehdottomasti vaikeinta kun suoraan liikkeestä pitää peruuttaa?! Ja samaa tiukkaa ohjelmaa voikin sitten jatkaa koko elokuun, kun tulossa on ainakin aksakisoja ja ehkä jotain muutakin?
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Tokoa ja lisää tokoa vailla suuntaa?
Viime viikko meni tokoillessa aika ahkerasti. Lassen haava parani hyvin ja sekin sai olla mukana tokoilemassa. Lasse oli niin tyytyväinen kun pääsi taas tekemään ja kyllä sen kanssa vaan on niin kiva treenata. Alkuviikolla tehtiin enemmän keskittymistä vaativia asioita ja loppuviikkoa kohti lisättiin juoksuliikkeitä mukaan. Aika toimiva systeemi sanoisin? Lasse teki viikon aikana niin hienoja jättäviä ja seuraamista että olin ihan yllättynyt ja torstain treenissä sen ohjatut ja ruudut olivat superhienoja! Eihän Lasse kisaa tokoa, mutta silti noita liikkeitä on kiva opettaa sillekin. Ja saahan siihen hyvin mukaan ympättyä häiriötreeniä ja kuuntelemista mikä on rallyssä tärkeätä. Ja onhan se tärkeätä myös ihan arjessa, varsinkin Lassen kanssa.
Lina on tehnyt myös tokoa. Christan kurssin jälkeen oli taas uutta intoa treenata. Lina on tehnyt vähän sitä sun tätä, kun kunnollinen treenisuunnitelma puuttuu. Yleensä en ole pitänyt vaikeana tehdä jotain suunnitelmaa ja miettiä tavoitteita, mutta nyt se on iso ongelma?! En oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle? Kaikki on vielä niin pieninä palasina ja sekaisin? Pitäisikö ottaa tavoitteeksi muutama kokonaan valmis liike vai jatkanko vain näiden palasten rakentelua ja katson jos niistä joskus saisi jotain kokoon?
Pitää ehkä vain pitää jonkin aikaa kirjaa siitä mitä olen tehnyt ja katsella jos sieltä nousisi niitä tavoitteita joista sitten tulisi jopa suunnitelma miten edetä? Nyt ainakin perusasennot ja liikkeiden alut ovat työn alla. Samoin pitää vahvistaa alustalle menoa. Ja sitä tunnaria, oman etsimistä paljon lisää. Oliskohan tuossa suunnitelma pariksi viikoksi?
Lassen tikit sai poistaa perjantaina ja tein sen itse olohuoneessa ilman minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta. Minulle ainakin jäi traumoja edellisestä 1,5h tikkien poistosta joten kun tiedän ja osaan niin poistin tikit itse. Lasse sai lopuksi palan juustoa ja sekin oli tyytyväinen. Haava on siisti, kuten se on ollut koko ajan. Joten keskiviikkona Lasse pääsee taas vepeen! Sopivasti parani kun treeneihin tulee ulkopuolinen kouluttaja.Vepeenkin pitäisi kai olla joku suunitelma? Toisaalta sellainen on olemassa, pikkuhiljaa saada kaikki liikkeet tehtyä myös täysillä matkoilla ja sitten vaan soven..?
Aksassa minulla ei ole kai koskaan ollut mitään johdonmukaisia suunnitelmia? Painopisteinä on ollut hyvä esteosaaminen ja kohtuulliset ohjaustaidot, sillä on menty ja taidetaan jatkossakin mennä?
Muutama ilmokin lähti matkaan viime viikolla, Lasse kisaa elokuussa ainakin rallya ja Lina pääsee syyskuussa missikisoihin! Joten treenilistalle tuli ainakin yksi asia lisää, Linalle kehäkäytöstä?!
Lina on tehnyt myös tokoa. Christan kurssin jälkeen oli taas uutta intoa treenata. Lina on tehnyt vähän sitä sun tätä, kun kunnollinen treenisuunnitelma puuttuu. Yleensä en ole pitänyt vaikeana tehdä jotain suunnitelmaa ja miettiä tavoitteita, mutta nyt se on iso ongelma?! En oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle? Kaikki on vielä niin pieninä palasina ja sekaisin? Pitäisikö ottaa tavoitteeksi muutama kokonaan valmis liike vai jatkanko vain näiden palasten rakentelua ja katson jos niistä joskus saisi jotain kokoon?
Pitää ehkä vain pitää jonkin aikaa kirjaa siitä mitä olen tehnyt ja katsella jos sieltä nousisi niitä tavoitteita joista sitten tulisi jopa suunnitelma miten edetä? Nyt ainakin perusasennot ja liikkeiden alut ovat työn alla. Samoin pitää vahvistaa alustalle menoa. Ja sitä tunnaria, oman etsimistä paljon lisää. Oliskohan tuossa suunnitelma pariksi viikoksi?
Lassen tikit sai poistaa perjantaina ja tein sen itse olohuoneessa ilman minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta. Minulle ainakin jäi traumoja edellisestä 1,5h tikkien poistosta joten kun tiedän ja osaan niin poistin tikit itse. Lasse sai lopuksi palan juustoa ja sekin oli tyytyväinen. Haava on siisti, kuten se on ollut koko ajan. Joten keskiviikkona Lasse pääsee taas vepeen! Sopivasti parani kun treeneihin tulee ulkopuolinen kouluttaja.Vepeenkin pitäisi kai olla joku suunitelma? Toisaalta sellainen on olemassa, pikkuhiljaa saada kaikki liikkeet tehtyä myös täysillä matkoilla ja sitten vaan soven..?
Aksassa minulla ei ole kai koskaan ollut mitään johdonmukaisia suunnitelmia? Painopisteinä on ollut hyvä esteosaaminen ja kohtuulliset ohjaustaidot, sillä on menty ja taidetaan jatkossakin mennä?
Muutama ilmokin lähti matkaan viime viikolla, Lasse kisaa elokuussa ainakin rallya ja Lina pääsee syyskuussa missikisoihin! Joten treenilistalle tuli ainakin yksi asia lisää, Linalle kehäkäytöstä?!
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Juosten vai pysähtyen??
Kun keväällä alkoi lupaavasti näyttää siltä että Linasta on tulossa medi niin ihan vähän aloiteltiin aksaa Sonjan pentukurssin muodossa. Lina on innokas ja kiihkeä varsinkin tässä lajissa, joten vaikka tokossa välillä on vähän varaa jopa hetsata niin aksassa ei tarvitse. Aluksi tehtiin ohjauksia ilman esteitä mutta nopeasti myös esteet tulivat kuvioon mukaan. Hyppyjä ja putki, tosin kun putki oli ennestään tuttu niin opettelimme myös pussin. Putket ovat jotenkin liian kiva juttu ja niihin Lina jäi jumiin, varsinkin ensimmäisissä treeneissä. Olin miettinnyt että voisin kokeilla juoksu A:n opettamista Linalle, mutta enpä tiennyt mihin olin ryhtymässä?
Lägin hallilla on kesän ajan sopivasti matala A-este ja sinne siis. Ihan ensin piti saada Lina suorittamaan este. Se ei ollut vaikeaa. Sitten hiukan videoin suorituksia ja apua mitkä loikat! Lina tosiaan onnistui loikkaamaan sekä ylösmenon että alastulokontaktien yli! Pikainen palaveri Sonjan kanssa ja kaikki vauhti ja hetsaaminen pois. Ylösmenot ok, alastulot ihan mitä sattuu edelleen. Sitten hävisi loikka harjan yli ja loikat maahan pitenivät taas. Tässä kohtaa olin aika valmis antamaan periksi ja opettamaan vain kiltisti pysäytyskontaktit. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut?
Keskiviikkona kävimme Liedossa kesäpäivillä ja aihe oli edelleen juoksu-A. Näytin Sonjalle mitä ja miten sujuu ja sitten laitettiin bumpperi niin että saatiin harjan yli meno paranemaan. Mutta lopputulos oli että seuraavaksi opetetaan Linalle boksiin juokseminen.
Muutenhan Lina on väläytellyt kivaa ja helppoa menoa? Se siis osaa esteistä hypyn, putken, muurin (jotenkuten) ja pussin (jotenkuten). Putkea Lina ei ole tehnyt kuukauteen kun se oli hiukan liian kivaa ja nyt olen vain palkannut sitä kaikesta muusta. Jarruttamista ja kääntymistä olemme treenanneet ja seuraavaksi pitää varmaan tehdä pieni kuuri hyppytekniikkaa ja sitten voisi kai kohta nostaa rimoja vähän? Pikkuisen olemme aloittaneet myös 2on/2off juttua ja ehkä joku lamppu on välähtänyt pari kertaa, mutta tämä temppu vaatisi toistoja paljon enemmän kuin mitä on nyt tehty. Puomille siis todellakin tulee pysäytyskontakti!
Jotenkin agility on aika sivulaji Linalle, ensin en opettanut mitään kun ajattelin että se kasvaa kuitenkin pikkumaksiksi, mutta kun nyt näyttää että eipäs kasvanutkaan niin sitten alkoi jännittämään terveyspuoli. Linan sisarusten terveys ei ole olluyt ihan niin hyvä kuin toivoin. Eihän parit C/D-lonkat veljillä vielä ole katastrofi ja edelleen Lina voi olla täysin terve, mutta jotenkin huomaan jarruttelevani kovasti itseäni. Ehkä Lina vaan tokoilee ahkerasti ja jäljestää? Ja katsotaan sitten syksyllä miltä neidin luusto näyttää? Ensin odotellaan rauhassa juoksut ja sitten taas mennään hissukseen eteenpäin?
Lägin hallilla on kesän ajan sopivasti matala A-este ja sinne siis. Ihan ensin piti saada Lina suorittamaan este. Se ei ollut vaikeaa. Sitten hiukan videoin suorituksia ja apua mitkä loikat! Lina tosiaan onnistui loikkaamaan sekä ylösmenon että alastulokontaktien yli! Pikainen palaveri Sonjan kanssa ja kaikki vauhti ja hetsaaminen pois. Ylösmenot ok, alastulot ihan mitä sattuu edelleen. Sitten hävisi loikka harjan yli ja loikat maahan pitenivät taas. Tässä kohtaa olin aika valmis antamaan periksi ja opettamaan vain kiltisti pysäytyskontaktit. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut?
Keskiviikkona kävimme Liedossa kesäpäivillä ja aihe oli edelleen juoksu-A. Näytin Sonjalle mitä ja miten sujuu ja sitten laitettiin bumpperi niin että saatiin harjan yli meno paranemaan. Mutta lopputulos oli että seuraavaksi opetetaan Linalle boksiin juokseminen.
Muutenhan Lina on väläytellyt kivaa ja helppoa menoa? Se siis osaa esteistä hypyn, putken, muurin (jotenkuten) ja pussin (jotenkuten). Putkea Lina ei ole tehnyt kuukauteen kun se oli hiukan liian kivaa ja nyt olen vain palkannut sitä kaikesta muusta. Jarruttamista ja kääntymistä olemme treenanneet ja seuraavaksi pitää varmaan tehdä pieni kuuri hyppytekniikkaa ja sitten voisi kai kohta nostaa rimoja vähän? Pikkuisen olemme aloittaneet myös 2on/2off juttua ja ehkä joku lamppu on välähtänyt pari kertaa, mutta tämä temppu vaatisi toistoja paljon enemmän kuin mitä on nyt tehty. Puomille siis todellakin tulee pysäytyskontakti!
Jotenkin agility on aika sivulaji Linalle, ensin en opettanut mitään kun ajattelin että se kasvaa kuitenkin pikkumaksiksi, mutta kun nyt näyttää että eipäs kasvanutkaan niin sitten alkoi jännittämään terveyspuoli. Linan sisarusten terveys ei ole olluyt ihan niin hyvä kuin toivoin. Eihän parit C/D-lonkat veljillä vielä ole katastrofi ja edelleen Lina voi olla täysin terve, mutta jotenkin huomaan jarruttelevani kovasti itseäni. Ehkä Lina vaan tokoilee ahkerasti ja jäljestää? Ja katsotaan sitten syksyllä miltä neidin luusto näyttää? Ensin odotellaan rauhassa juoksut ja sitten taas mennään hissukseen eteenpäin?
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Sattuu ja tapahtuu!
Lomalla on ihana olla! Voi nukkua pitkän ja lisäksi ehtii nukkua päikkäreitä ja ehtii metsään koirien kanssa ja ehtii katselemaan karsintoja Turkuun jne. Karsintoja käytiin katsomassa molempina päivinä ja olipahan jännää! Mielenkiintoisia ratoja, hienoja koirakoita, paljon tuttuja, upeita onnistumisia mutta myös sitä lajin julmuutta. Se vikana ollut okseri sortuu, koira livahtaa väärään putkeen jne.
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?! Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla 20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?
Kun viikonloppu kului penkkiurheillessa niin maanantaina oli lopulta omien koirien vuoro päästä hallille treenaamaan. Molemmat olivat keränneet virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja aloitin Lassen kanssa viikonlopun inspiroimana hyppy-rengas-putki-Kepit! Ja vau! Lasse osasi! Kyllä se kotona osaa...
Sitten piti hiukan rakentaa lisää rataa ja laskin molemmat kelpiet juoksemaan siksi aikaa. Lina oli kerännyt kierroksia ja leikissä se vaan nappasi Lassea kyljestä kiinni ja Auts! Lassen leikki loppui siihen se uikutti ja tuli minun luokse ihan hädissään! Apua, nyt sattui, oli ensimmäinen ajatus, juuri kun saatiiin etupää kuntoon, voi ei! Mitään en kuitenkaan löytänyt mutta en uskaltanut treenata koska oli selvää että jotain kävi?! Lasse sai siis mennä odottamaan kun Lina tokoili. Lina siis sai tokoilla kun se kävi kovin kuumana. Hyvin se jopa teki, luopuminen kaipaa edelleen vahvistamista, ikuisuusprojekti?
Sitten lähdettiin ulos ja silloin näin märän läikän Lassen kyljessä. Nopea vilkaisu ja tiesin että lääkäriin on lähdettävä. Käveltiin kotiin ja sitten alkoi sellainen soittorumba että! Uskomatonta, minun puhelimesta löytyy 14 eläinlääkärin numeroa ja silti oli erittäin vaikea saada aika! Soitin moneen paikkaan ja paras tarjous vaikutti olevan 14.30 aika, useimmat tarjosivat ilta-aikoja klo 18 aikaan, Höh! Mutta kun kello oli vain 11.15 niin harmitti. Mutta sitten onneksi soitin talliklinikalle ja sieltä löytyi aika jo klo 13! Ja onneksi oltiin oltu treenaamassa aamulla, enkä ollut antanut aamuruokia. Lasse on hiukan haasteellinen rauhoittaa,mutta nyt onnistui. Minnan klinikka on erittäin kodinomainen, koiria eikä omistajia ei jännitä samalla tavalla? Lasse sai piikin ja vein sen autoon rauhoittumaan ja kymmenen minuutin kuluttua se nukkui kuin tukki. Haava oli onneksi vain ihossa ja siihen ommeltiin 6 tikkiä. Lasse heräteltiin ja se pääsi itse jopa hyppäämään autoon! Kotona Lasse kuitenkin oli hyvin tokkurainen, aluksi se nukkui ja nukkui ja herätessään se hätäili kyljessä tuntuvaa kipua. Yllättävän pitkään tuota tokkuraisuutta kesti ja vielä illalla 20.30 aikaan se huojui kun se istui. Aamulla Lasse oli kuitenkin oma itsensä.
Nuolemisen estäminen on helppoa, mutta haasteeksi osoittautui miten estää raapiminen takajalalla?? Ensimmäinen ilta sujui niin että vahdin, Lasse torkkui minun vieressä joten se oli helppoa, mutta mikään pitkän ajan ratkaisu tämä ei olisi. Vaikka olen lomalla niin en aio vahtia Lassea kymmentä päivää! Lopulta vaatehuoneesta löytyi hevosen villapinteli jota olen käyttänyt omassa kädessä joskus. Kiedoin pintelin rintakehän ympäri ja aika hyvä tuli. Kokonaisuuden viimeistelee t-paita joka estää raapimasta pinteliä pois paikaltaan :) Ja tämän ratkaisun myötä Lasse ei tarvitse kauluria kun olemme kotona! Yksin jäädessään se saa kaulurin ja sukan takajalkaan!
Loppuviikon Linalla onkin suorastaan kiire, se kun saa nyt treenata omat ja Lassen treenit! Muta onneksi siinä riittää virtaa, tuskin se on kovin pahoillaan! Huomenna aloitetaan aksalla ja illalla Lina saa edelleen opetella uimista! Torstaina on "vapaapäivä" ja perjantaina on tokoa koko rahan edestä Christan opissa! Lassella on lupa remmiliikuntaan ja johonkin rauhalliseen tekemiseen, joten harkinnassa on torstaina jäljestää tai jos sataa kaatamalla mennään kahdestaan hallille tekemään rallyä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)