perjantai 28. lokakuuta 2016

Treeniä, kisoja ja tulokset kennelliitosta

Lasse ja Lina jatkoivat viikonloppuna pk-touhujen parissa. Lauantaina kokoonnuimme kelpieporukalla ja teimme jälkeä ja esineruutua. Lina sai ajaa pienen pätkän peltojälkeä nurmikolla ja Lasse sai pidemmän vieraan tekemän metsäjäljen. Lauantaina oli kovin tuulista ja kylmää joten jälki sai vanheta ihan kunnolla. Lina söhelsi läpi oman jälkensä, eli sen pitäisi rauhoittua ja paljon jotta hommasta tulisi jotain?!
Sitten Lasse pääsi tekemään esineruutua. Lasse kyllä löysi molemmat esineet, mutta palautus oli niin sun näin! Toisen esineen se toi vielä mutta käsine oli jotenkin mahdotttoman vaikea. Lasse löysi sen varmaan ensimmäiselle lähetyksellä ja pysähtyi sen viereen. Sen jälkeen se kuitenkin valitsi tuoda toisen rukkasen ja sitten kävimme tahtojen taistelua että onko pakko jos ei tahdo?! Lopulta Lasse nöyrtyi ja nosti sen suuhun ja palautti. Sitten se piti vielä piilottaa uudelleen ja hakea kunnolla. Vieraita esineitä pitäisi ehdottomasti treenata paljon enemmän!
Sitten jäljelle, hohhoijaa! Jana oli hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta jos Lasse perjantaina oli tarkka keppien kanssa niin nyt se ei ollut tarkkaa nähnytkään! Itseasiassa se kiersi keppejä, että ei vaan tarvitse ilmaista!? Lasse kuitenkin jäljesti kohtuullisen kivasti ja kaksi viimeistä keppiä se jopa pystyi nostamaan! Joten tässä on sama juttu, pitäisi paljon enmmän treenata vierailla hajuilla. Eihän se ole koiran vika jos ei osaa, kun ei se ole päässyt opettelemaan.
Lina sai sunnuntaina käydä hakutreeneissä kun Lasse säästeli voimiaan illan aksakisoihin. Linalla oli hyvin yksinkertaiset treenit, eli maalimiehillä rauhoittuminen. Itseasiassa treeni sujui kivasti ja tykkäsin näkemästäni. Sitten kotiin hiukan välipalaa, koiran vaihto ja kohti Vantaata.
Lasse kisasi Hsks:n kisoissa lainaohjaajan kanssa, eli Typyn omistaja Iina heittäytyi rohkeasti lähes kylmiltään kolmeen starttiin! Ensimmäinen startti oli niin lähellä nollaa! Yksi harmillinen kielto kun Iina ei ihan tarpeeksi ajoissa kääntänyt, mutta Lassen ajoissa käntäminen ei todellakaan ole kovin helppoa!! Toinen rata oli hypäri, aika vaikea sellainen! Sillä sattui ja tapahtui aika paljon ja hyl oli tuloksena. Viimeinen rata oli sitten varsin vauhdikas Karstusen aksarata ja hiukan turhan liukkaasti Lasse liikkui, keinulta 5p. Murr! Ja puomin jälkeen kielto ja lopulta hyl. Mutta tässäkin radassa oli paljon hyvää! Kuten erittäin hienot kepit!
Torstaina tehtiin hihan treeneissä vauhdikasta rataa, jossa sai juosta koira ja ohjaaja. Lasse oli kivasti kuulolla ja yritti oikeasti olla kiltti ja taitava! Kertaakaan se ei tehnyt kepeillä virhettä vaikka hiukan hidas se oli pari kertaa?

Linan terveystulokset tulivat kennelliitosta ja olen helpottunut!
Lonkat A/A
kyynärpäät ja polvet 0/0 
selkä on LTV1 ja VA0.

Tuo LTV1 on käsittääkseni ihan vain kauneusvirhe keskiharjanteessa jonka ei pitäisi vaivata koiraa.




Tänään Lasse kävi Niinan luona hoidossa ja mitään akuuttia ei löytynyt, mutta sen verran pientä kuitenkin että Lasse on seurannassa selän osalta. Lasssen emällähän oli spondyloosi ja sen siskolta löytyi kesällä myös alkava spondyloosi, joten jos hoidot eivät auta on tilattava Tetille aika? Mutta toivotaan että hieronta ja laserhoito auttaisi (y)
Seuraavat kolme viikkoa kisataan joka tapauksessa rallytokoa, joten aksasta on sopivasti taukoa joka tapauksessa ja torstain treeneissä Lina voi käydä paikkaamassa. Nythän sillä ei ole mitään fyysistä estettä aksaamiselle!




tiistai 25. lokakuuta 2016

Vähän sitä sun tätä

Viime viikolla elimme hiukan ruhallisempaa elämää? Tiistaina Lina kävi hierojalla ja siksi Lina piti vapaata ti-to. Se oli tosiaan hiukan jumissa edestä varsinkin vasemmalta puolelta ja selkä oli jumissa, minkä jo tiesin. Sksi vein sen hierottavaksi. Minun koirat käyvät yleensä (lähes aina) Niinalla hoidettavana, mutta nyt piti saada nopeasti aika Linan selän takia ja Tuija Juseliuksella oli kivasti tiistaille ilta-aika vapaana, joten Lina kävi hänen luonaan tällä kertaa.Olin oikein tyytyväinen myös Tuijan hierontaan ja niin oli myös Lina joka tosiaan nukahti hoidon aikana niin sikeästi että lopuksi jouduin herättämään sen.
Torstaina oli vuorossa aksaa Sadun koulutuksessa. Alkuun piti taas pohtia lähtöä, koska nyt otin asian heti kättelyssä tiukasti haltuun, sillä seurauksella että Lasse kiersi kahdesti ykköshypyn ja tuli suoraan käteen kun olin kakkoshypyllä tekemässä pakkovalssia.. What?! Satu tulkitsi että se paineistui lähdössä. Joo varmaan se on oikea tulkinta. Mutta on sitä koko ikänsä joutunut käskemään eikä se ole tuollaista ennen esittänyt. En oikein osannut suhtautua tähän mitenkään, vaan hämmentyneenä otin lähdön uusiksi ja hiukan muutin Lassen paikkaa ja omaa paikkaani ja sitten ohjasin sen ykkösen yli, mikä on ihan höpöhöpö juttu, Lasse on 6v koira joka osaa hypätä ykköshypyn yli kun se on ihan sen edessä! Joo tiedän että se näyttää vähintään hakatulta ja säälittävältä pieneltä kiltiltä koiralta. Mutta en siltikään ole unohtanut että se on sama koira joka pari päivää aikaisemmin oli samalla sohvalla minun ja Lina kanssa ja yhdellä katseella se pakotti sekä minut että Linan pois "hänen" sohvalta. Tosin kun sain Linan välistä pois niin sitten lähti myös herra Kelpie pois, eikä päässyt takaisin sinä iltana. Lasse ei ole kovin pehmeä eikä sen kanssa pärjää jos aina ja joka tilanteessa vaan silittää ja juttelee mukavia. Uskon ehdottomasti positiiviseen vahvistamiseen varsinkin kun opetetaan uutta. Tiedän että koira yleistää huonosti ja että toistoja tarvitaan jotta se oikeasti osaa asiat. Mutta kotihallissa lähdössä pysyminen on jotain minkä Lasse ihan satavarmasti osaa. Ja jos se ei sitä tee normaalilla käskyllä niin ihan varmasti jatkossakin käskytän niin tiukasti että se pysyy. Olkoon sitten ihan miten surkeannäköinen tahansa.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja ehdin valoisaan aikaan tekemään jäljet koirille metsään. Ensin tein Lasselle 300-400m pitkän kiemuran jossa oli 5 keppiä. Siten ajoin pienen pätkän helpompaan maastoon ja tein Linalle lyhyen n. 100m jäljen. Linan jäljelle laitoin kokeilun vuoksi kaksi keppiä. Halusin vain nähdä mitä se tekee niille, huomaako se niitä ollenkaan?
Lina sai aloittaa jäljestämisen tunnin kuluttua. Sehän on jäljestänyt erittäin vähän, pellolla 3-4 kertaa ja metsässä 2-3 kertaa. Jäljen se nosti hienosti ja ajoi sen kivasti. Ensimmäiselle kepille se jäi haistelemaan ja kun kehuin sitä se nappasi kepin suuhun ja toi minulle! Toisella kepillä se jo "tiesi" mitä kannattaa tehdä ja palkan ja kehujen kera tulimme tyytyväisenä metsästä pois.
Lasse nosti jäljen hienosti ja ajoi sen hiukan vauhdikkaasti mutta yllättävän tarkasti ja sekin ilmaisi kaikki kepit! Loppupalkalla se vaikutti oikein tyytyväiseltä ja illan se nukkui kiltisti murisematta kenellekään mistään.




maanantai 17. lokakuuta 2016

Jännää, jännempää, lonkkakuvat

Vihdoin ja viimein vein Linan lonkkakuviin. Olin jossain kohtaa ajatellut että kävisimme ja kesällä, mutta sitten jäin odottelemaan niitä juoksuja. Ja kun ne olivat vasta elokuun lopussa niin kuvaus siirtyi yllättävän pitkälle syksyyn. Mutta nyt se on tehty. Kävimme Maiskis gööttien kanssa Mevetissä joukkotarkissa, kun sain sinne paikan.
Lina malttoi odotushuoneessa hienosti istua sylissä tai vieressä, mutta mieluummin se kyllä istui polvella. Sitten omalla vuorolla Lina pöydälle ja rauhoitteet suoraan suoneen ja odottamaan että pikkukelpie sammuu. Mutta odota vain ihan rauhassa tuumasi Lina eikä antanut periksi! Syliin se lopulta taintui jotenkuten, mutta olisi se paremmin voinut nukahtaa? Miksei mun koirat koskaan voi olla helppoja rauhoittaa?

Sitten oli Linan vuoro päästä kuviin. Pakko oli pujahtaa koppiin mukaan ja kuulla heti mitä sanotaan? Aloitettiin lonkista, Hyvät A!! Sitten tsekattiin polvet, rauhoituksessa, eli kun silloinkin ovat 0/0 niin luulisi olevan hereilläkin? Sitten kuvattiin selkää, oikea määrä nikamia, siistejä säännöllisen näköisiä, näin ell sanoi. Kuvat on mulla cd:llä mutta tämä ikivanha rakkine ei nyt suostu avaamaan niitä, joten pitää käydä jossain muualla katsomassa niitä. Myös kyynärpäät ja olkapäät kuvattiin ja oikein kauniit ja siistit nekin olivat. Eli luuston puolesta uskaltaa treenata täysillä!
Ja heti herätyspiikin jälkeen Lina oli sitä mieltä että hän on nyt herännyt, leikitään, ja nappasi remmistä kiinni ja kiskoi iloisesti. On se kyllä niin hyväntuulinen otus <3
Nyt sitten odotellaan kennelliiton viisaiden mielipiteitä. Mutta mitään suurta paniikkia ei pitäisi olla?

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kisaamassa

Kävimme tänään Lägin kisoissa juoksemassa kolme rataa. Seppo tuomaroi tämän päivän radat ja kivoja ratoja olikin. Ei ollut turhia jarrutuskohtia vain yhdessä kohtaa olisi ollut hyvä tehdä putkijarru, mutta enpä sitten tehnyt, ilmankin selvisi.
Ensimmmäisenä oli hyppyrata. Lasse aloitti kivasti, Not, varastamalla lähdöstä ja sitä myöten koko rata oli aikamoista pelasta ja kalasta mutta nollana tehtiin kunnes hypyllä nro. 13 en tehnyt kuten viisaammat neuvoi eli olisi pitänyt tehdä vastakäännös. Joten Lasse lensi ja nyt edessä oli hyppy, kun piti kääntyä kepeille, eli hyl. Kepit menivät hienosti!!!
Tokalla radalla lähdön ongelma toistui ja taas kelpie tuli ilman lupaa, Murr! Puomin kontakti oli hyvä, Sitten putkea, hyppyjä, putkeen taas ja keinulle, keinukin oli hyvä! Sitten taas putkeen, ja hypyn kautta putkeen, jossa olisi pitänyt jarruttaa, mutta kun kahdella edellisellä putkella Lasse kysyi ja pyöri ja kysyi taas, niin en sitten uskaltanut jarruttaa, vaan annoin ladata putkeen täysillä, kertomatta etttä pitää kääntyä, mutta onneksi seinä oli vastassa, joten kelpie käntyi kohtuullisesti A:lle jossa myös hiukan hidas kontakti, mutta teki ja pysyi! Siiitä pakkovalssi ja kepeille, mutta ei oikein sisään. Uudestaan, nyt parempi aloitus, mutta lopussa jäi yksi keppi väliin ja Lasse poistui esteeltä ennenkuin sain suuni auki joten annoin sen mennä lopun kaksi hyppyä, Höh!
Ennen viimeistä rataa mietin pääni puhki että mitä ihmettä teen lähdöille?? En vaan voi antaa Lassen kertaakaan enää varastaa! Hetken mietin jopa lentävää lähtöä? Se olisi ollut radan profiilin kannalta mahdollista, mutta jotenkin en vaan voinut antaa periksi. Kun minä haluan että Lasse Odottaa minulta lupaa!!! Joten verkassa kiusasin Lassea. Laitoin sen istumaan ja sitten vedin taluttimesta ja tietysti Lasse meni halpaan! En ole edes tainnut tehdä tätä sille aikaisemmin? Mutta äkkiä se hoksasi. Tein saman asian vielä lähtöviivalla, halusin alleviivata että pysyt kun sanotaan ja se ehkä jopa toimi?! En kyllä tiedä saakohan niin tehdä? Rata siis alkoi tottelevaisemmin kuin kaksi muuta rataa, mutta samalla olin kasannut painetta Lasselle ja kepit alkoivat taas väärin ja kun korjasin ne ja vaadin rauhoittumaan ennen uutta lähetystä niin aika paineistunut se kyllä oli, mutta pujotteli oikein, vaikka sitten hitaasti... Ja tällä hetkellä minä siedän sen kyllä. Muut ihmiset eivät ehkä aina..? Siitä jatkoimme eteenpäin. A:lla Lasselle iski oikosulku ja se pyörähti ylösnousulla takaisin ja tarjosi 2o2o kontaktia, joten kielto ja uusi yritys. Tämä on juuri sitä yli yrittämistä? No rata jatkoi ja kontakteihin olen edelleen tyytyväinen, keinu oli aavistuksen nopsa? Puomi oli taas hyvä, vaikka se oli toiseksi viimeinen este! Saimme vitosen kosketuksesta kun minä en saanut jalkojani liikkeelle päällejuoksussa vaan jäin Lassen linjalle ja puikkasi minun jalkojen välistä putkeen..
Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna mutta nyt Lasse saa lähteä radalle toisen kartturin kera. Ensi viikolle on suunnitelmissa taas hiukan lisää keppitreeniä ja lisäksi Sadun treenit, joissa aiheena saattaa olla lähdöt? Kun yhtään rimaa ei tullut alas ja kontaktit toimivat eikä ohjaajan taidot nyt akuutista tarvitse lisäoppia. Juoksemista ja liikkeelle lähtöjä voin harjoitella ihan hyvin ilman koiraa ;)
Lina on tokoillut hiukan, perusasento on suoristumaan päin, tunnari on kesken ja useampaa oivallusta vailla. Mutta pienin askelein eteenpäin. Tokot pitäisi taas siirtää halliin, mutta tunnari ainakin pitäisi saada valmiimmaksi ensin. Kun nyt olen vielä piilottanut omaa ja hallissa se on vaikeaa... Mutta ulkona alkaa olemaan liian kylmä mun sormille, kun en osaa palkata käsineet kädessä. Tietysti voisin tehdä tunnarin hallin pihalla ja mennä loppuajaksi lämpimään halliin treenaamaan muuta.














perjantai 7. lokakuuta 2016

pujotellaan!?

Lassen kanssa päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja puskea. Kun pujottelu on niin vaikeaa! Lassella on takataskussa laaja valikoima erilaisia virheitä joita voi käyttää aina kun siltä tuntuu?? Joten tarkoituksena olisi nyt käydä pari kertaa viikossa hallilla tekemässä vain ja ainoastaan keppejä! Koitan videoida myös näitä treenejä jota näkisin mitä tapahtuu? Tai tapahtuuko mitään? Tämän viikon toisen treenin jälkeen oli jo  varovaisen toiveikas olo, kun siinä treenissä tuli paljon vähemmän virheitä kuin ensimmäisissä treeneissä.
Olen nyt pohtinut ja puhunut ja kirjoitellut tästä aihesta kavereiden kanssa ja olen hiukan kallistumassa siihen selitykseen että alussa tehtiin suurin virhe? Lasse on opetellut pujottelemaan kujakepeillä ja siinä olen tehnyt sen virheen että annoin sen juosta liian kauan leveällä kujalla. Lassen mielikuva sanasta "kepit" on että; nyt muuten juostaan kovaa palkalle. Kun mielikuvan ehkä pitäisi olle enemmän siihen suuntaan että kepit; nyt pitää olla tarkka! Varsinkin Lassen tyyppisellä koiralla tämä ero  on merkittävä. Mielikuvan ja vireen pitäisi olla hyvä jotta asiat onnistuisivat.
Ja torstain treeneissä Lasse sitten yllätti minut lopulllisesti pujottelemalla kahdesti niin kovaa ja hienosti että kouluttamassa ollut Satu ei uskonut että meillä mitenkään voisi olla jotain ongelmia pujottelussa?!
No tällä mennään ja Linan kanssa on tarkoitus olla viisaampi? Olen yhä vahvemmin kalistumassa 2by2 menetelmään? Kunhan ehtisin perehtymään miten se opetetaan? Tai sitten lintsaan ja etsin jonkun kurssin jossa joku opettaa asian meille molemmille?
Onneksi lokakuun alussa treenit siirtyivät sisälle kun säät viilenivät aika reippaasti aivan upean ja lämpimän syyskuun jälkeen.
Lina treenaa ahkerasti tokoa. Ja pikkuhiljaa se on edistynytkin? Liikkeiden alut ja malttaminen on edelleen keskeneräistä ja syypää löytyy kun katsoo peiliin. Oleme taas treenanneet luopumista hiukan eteenpäin. Leluista luopuu aika hyvin, namit ovat vaikeampi asia. Mutta kun pohjat luopumiselle on kuitenkin tehty niin tämänkin asian opettelussa päästiin taas eteenpäin.
Sunnuntaina meillä oli Sirke Viitanen kouluttamassa tokoa. Hänellä oli monta hyvää ja kivaa ideaa ja ajatusta. Ja erittäin selkeä, lähes matemaattinen tapa opettaa uusia esim tunnaria. Linan kanssa pohdimme seuraamista, miten parantaa sitä ja ajatuksena on nyt aluksi katsoa miten paljon saan aikaan ihan vain muuttamalla palkkausta. Ja lisäksi minä koitan kääntää katseen suoraan eteenpäin ja lakkaan vahtimasta Linaa? Lisäksi sain toimivan idean liikkeestä istumiseen, nimenomaan siihen että istuisi eteenpäin ja alkeistreenit ovatkin näyttäneet lupaavalta?
Tunnarissa oli siis uudenlainen lähestymistapa joka kyllä vaikutti loogiselta! Lina sai harjoitella tällä tavalla ja se selvisi hienosti treeneistä. Se käyttää hyvin nenäänsä ja sen motivaatio on kohdillaan! Hyvä motivaatio ja asenne tekemiseen ilahduttaa minua tavallista enemmän, koska Lina on selvästi juoksujen jälkeen valeraskaana. Valeraskaus ei kuitenkaan toistaiseksi ole vaikuttanut Linan motivaatioon eikä asenteeseen treeneissä. Lina tekee edelleen kaiken täysillä ja iloisesti! Todella toivon että minulla on tällainen "uraäiti" joka hoitaa aina työt ensin ja perhe saa odottaa sen aikaa ;)  Ainoa hiukan ärsyttävä asia on että arkilenkit eivät Linan mielestä ole niin kovin kiinnostavia/motivoivia vaan ne voisi Linan mielestä lyhentää minimiin. Alkumatkasta Lina kulkee oikein hyvin, tarjoaa kontaktia ja seuraamista oikealla ja vasemmalla puolella, mutta sillä hetkellä kun käännytään kotiinpäin niin iskee: kiskon, vedän täysillä kotiinpäin, asenne. Ja Lina todella vetää remmissä rumasti ja kontaktin saaminen siihen on työn ja tuskan takana. Ja kun vaatimalla vaadin että nyt on vain kuljettava kunnolla se kyllä kulkee vetämättä, mutta henkisesti se on jo kaukana, kotisohvalla ilmeisesti?  Sitten kun olemme kotona niin mitään oireita ei esiinny?! Lina on samanlainen sylihiiri kuin mitä se on ollut kaiken aikaa. Ei se tee pesää eikä hoivaa leluja, ainakaan vielä?? Juoksun loppumisesta on vain neljä viikkoa aikaa, ehtihän tässä tapahtumaan vaikka ja mitä vielä?

                                         Pieni uraäiti toukokuussa Ruotsissa