Rallyä Raaseporissa!

Sunnuntaina kisattiin meidän tämän vuoden viimeiset rallytokot. Lasse starttasi ensimmäistä kertaa mestariluokassa ja kävi kuten epäilin, ei olla ihan valmiita mestariin vielä, mutta saatiin kuitenkin kisanomainen treeni Lasselle. Lasse kävi halliin tullessa aikas kuumana mutta rauhoittui verkassa kivasti ja jopa hiljeni.
Rataantutustumisessa yllätyin miten paljon meillä on sellaista mitä ei ole edes keksitty harjoitella. Jos niitä tuloksia aiotaan saada tuosta luokasta niin on syytä treenata paljon enemmän oikealla puolella seuraamista ja opetella kaikki ne mestarin erikoisuudet!
Juuri onnistuin ostamaan paikan VOI/MES koulutukseen vielä joulukuussa!
Sitten kun Lassen kisakirja saatiin takaisin suuntasimme Karjaan Abc:lle syömään ja pitämään taukoa. Kun palasimme kisapaikalle oli avoin luokka juuri alkamassa, joten katselin sitä kun siinä kisasi useampi tuttu koira, joista kaksi pärjäsi upeasti ja sijoittuivat hienosti ykköseksi ja kakkoseksi!
Sitten olikin aika tutustua alokasluokan rataan. Aamun mestarin radan jälkeen tuntui että olin missannut puolet kylteistä, mutta kyllä minä kaikkiin olin tutustunut. Alokasluokan ohjaajat tutustuivat kahdessa ryhmässä, joten minulla oli loistavasti aikaa verkata Linan kanssa ennen omaa vuoroa joka oli jo toisena. Lina oli innokas ja yllättävän pirteä, vaikka se oli hengannut mukana kisapaikalla aamusta saakka ja nyt kello lähenteli 15.30!
Radalla mennessä Lina taas haisteli jotain, mutta lähtöviivalla se keskittyi paremmin. Radalla tuli muutama yhden pisteen virhe, konrt, py. Mutta ihan kivasti paketti pysyi kasassa ja tulimme maaliin 96 pisteen kera!  Ja samalla Lina sai ensimmäisen tittelin, eli nyt se on RTK1 Winsure Real Sugar! Olen tyytyväinen tuloksiin Linan kanssa. Nuoresta iästä huolimatta se on iloinen ja helpo kisakaveri, joka toki hiukan katselee vieraissa paikoissa ympärilleen, mutta selviää hienosti ja kykenee keskittymään ja tekemään myös palkatta töitä. Lina ei tunnu hämmentyvän edes siitä että ei voi ennakoida ja kertoa koiralle kovin tarkasti mitä on tulossa, vaan se seuraa tyytyväisenä ja tekee mitä pyydetään.

Lina poseeraa uusi takki päällä. Viime vuonna ommeltu jäi kuitenkin hiukan pieneksi, joten tehtiin tänä vuonna isompi.

Linan ja Lassen viikonloppu!

Viime viikonloppu kului koiramaisissa menoissa. Lauantai oli selvästi jännittävämpi päivä, kun silloin piti kisata. Ja vieläpä kokemattoman hiukan valeraskaan neidin kanssa!?
Joten hyvissä ajoin ajelimme Virkkalaan ja ehdin katselemaan tuttuja avoimessa luokassa. Monta hienoa suoritusta siinäkin luokassa. Sitten käytin Linaa lenkillä ja sehän jopa käveli nätisti taluttimessa, tämähän ei ole ollut viime aikoina ihan itsestään selvää, Höh!
Rataantutustuminen tuntui kivan helpolta voittajan ratojen jälkeen. Mutta alun pari ensimmäistä kylttiä kyllä hiukan jännittivät, kun piti juosta ja sitten vielä pujotella juosten! Käännös vasempaan juosten ei huolestuttanut. Ja muuten rata vaikutti kivalta.
Meillä oli lähtöpaikka luokan 4. ja ehdin hyvin hakemaan kontaktia Linaan. Se ei kyllä ole kauhean vaikeaa Linan kanssa. Mutta juuri ennen meidän vuoroa Lina löysi jonkin hajun matosta ja nokka tippui alas, Kääk! Mutta onneksi Lina ei tehnyt sitä sen enempää kehässä. Alun juoksu ja pujottelu eivät ihan sujuneet joten kolmannen kartion kohdalla tein päätöksen uusia. Mutta sitten kävi joku aivopieru ja nippanappa uusin edes pujottelukyltin. Tajusin tehneeni ison virheen pari kylttiä myöhemmin, harmitti valtavasti. Mutta Lina ei osaa sääntöjä, joten jatkoin kisanomaisesti eteenpäin, uusin toisenkin kyltin, oikein tällä kertaa ja tulimme maaliin sulassa sovussa. Erityisesti tykkäsin Linan tekemisestä, se ei kuumunut eikä myöskään lopettanut tekemistä vaikka joutui tekemään palkatta yli 2min töitä. Maaliin tultuamme kiitin lyhyesti, kävelin kunnolla ulos kehästä ja palkkasin Linan remmissä roikkumisella. Ulkona se sai enemmän nameja ja kehuja ja tuntui olevan täysin tyytyväinen?!
Loppuverkan jälkeen hipsin kurkkimaan tuloksia ja olin ihan varma että meillä on hyl! Mutta eipä mitään, meillä oli 83p ja hyväksytty tulos! Vau! Tosin olin hiukan hämmentynyt, mutta tulosta haimme ja sen saimme! Vielä hämmästyneempi olin kun sain kisakirjan takaisin, me saimme vain -3p uusimisesta. Eikö tuomari huomannut että uusin väärin vai eikö siitä muka kuulu saada virhettä?? Tämä pitää jossain vaiheessa selvittää?
Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja pakkasimme paljon tavaraa autoon ja suuntasimme kohti Liedon asemaa. Luvassa oli Kaisan hakukoulutusta. Nämä koulutukset täyttyvät hetkessä ja olen aina yhtä iloinen jos mahdumme mukaan!Kun saavuimme Kaisan pihaan vein ensin Lassen lyhyelle kävelylle ja jo silloin yllätyin, Lasse käveli asiallisesti taluttimessa. Sehän on yleensä ihan toivoton sählä uusissa paikoissa tai paikoissa joissa se tietää pääsevänsä trenaamaan/kisaamaan.
Aamupalan aikana esittelimme koiramme ja teimme suunnitelmat päiväksi! Alue tallattiin ja Lasse pääsi ensimmäisenä koirana treenaamaan. Ehdin hyvin verkata Lassen kun Kaisa lähetti maalimiehet metsään. Sitten kävelimme keskilinjalle, tervehdin "tuomaria" ja Lasse istui nätisti hiljaa minun vieressä! Sitten minun (!) piti laatia etsintäsuunnitelma. Tätä en ole harjoitellut kuin silloin kun käyn Kaisan luona treenaamassa, mutta tämä on jotain mitä pitää ruveta tekemään. Lasse lähti ensimmäiselle pistolle tiheän kuusikon läpi ja se todella meni suoraan ja löysi maalimiehen todella nopeasti! Tällä maalimiehellä oli suorapalkka. Sitten takaisin keskilinjalle ja toinen etukulma. Tässä Lasse hävisi näkyvistä ja sitten kuuntelimme että koska kuuluu jotain?? Lopulta olimme kuulevinamme jotain, mutta tuuli tai menninkäiset supattivat, koska Lasse saapui maalimiehen luokse vasta vähän ennen minua. Tämä oli umpipiilo joka oli vähän raollaan, mutta Lassea ei piilo tuntunut haittaavan?
Nyt piti koiran olla vapaana koko ajan myös keskilinjaan palatessa, mutta nytkin Lasse yllätti iloisesti ja pysyi asiallisesti hallinnassa. Seuraava maalimies oli sitten umpipiilossa irtorullan kanssa ja tämänkin Lasse hoisi tyylillä! Keskilinjalla se malttoi maata "käy" käskyllä ja lähetyksissä se oli kuulolla kunnes sai luvan etsiä ja sitten se läks!
Seuraava maalimies oli haasteellinen kun Lassen piti ylittää polku ja maalimies oli tosiaan viidessäkympissä. Lasse kaartaa eteenpäin mielellään 30m kohdalla, joten nyt pitää harjoitella syviä pistoja. Sinänsä sen halussa ja itseluottamuksessa ei tällä hetkellä ole ongelmaa ja irtorullaketju on kunnossa, Jippii!!
Sitten mietimme kiintorullaan siirtymistä. Ensin Lasselta otettiin kiintorulla pois kaulasta ja se sai käydä hakemassa koko kiintorullan ihan läheltä ja sitten kun se sujui niin teimme ihan kokonaisen rullaketjun irti olevalla kiintorullallla. Minä en saa olla kuriton ja sotkea ketjua! Seuraava askel oli että kiintorulla laitettiin kaulaan. Sitten Lasselle näytettiin että maalimiehellä on palkka (pallo) ja minä autoin rullan suuhun kaulasta ja kun Lasse luovutti kiintorullan se pääsi näytölle ja palkalle. Tätä muokattiin niin että lopulta Lasse meni maalimiehen luokse, matkaa oli 1-2m. ja maalimiehen luona Lassen piti itse ottaa rulla suuhun ja tuoda se minulle ja minä lähetin sen näytölle. Tämä on osittain uutta Lasselle mutta aika hyvin harjoitus sujui, kunhan minä vielä muistaisin tehdä oikein?!
Tämän jälkeen verkkasin hetken Lassea ja se sai jäädä takki päällä autoon lepäämään. Hiukan se kyllä oli väsynyt tehtyään pitkän pätkän töitä.
Erityisen iloinen ja ylpeä olen Lassen vireestä metsässä. Se ei kuumunut, ei riehunut ja kuunteli todella hyvin! Metsässä oli ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Lassea aikaisemmin ja he kehuivat sitä miten hienosti se malttaa ja miten hyvin se jaksaa työskennellä! Ja minä olin oikeasti ylpeä koirastani ja jopa siitä työstä mitä olen itse tehnyt! Suuri kiitos kuuluu ilman muuta myös Kaisalle joka on opettanut minulle miten opetan Lassea! Ja yksi ketä haluaisin suuresti kiittää on Maria, Lassen kasvattaja <3

Lasse on nyt syönyt pari viikkoa forCalm nimistä tuotetta. Se on tryptofaani ravintolisä. Tryptofaani on aminohappo joka saattaa lisätä serotoniinin ja melatoniinin tuotantoa? Tryptofaanin puute saattaa aiheuttaa mielialan vaihtelua ja ahdistuneisuutta? Tryptofaania voidaan käyttää unihäiriöissä, stressaavissa tilanteissa tai kroonisen stressin hoitoon. En todellakaan tiedä voisiko Lassen loistava vire metsässä johtua tuosta valmisteesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Lassehan ei ole koskaan nukkunut öisin kovin hyvin. Pentuna se häiriköi muidenkin unta ja isompana se on lähinnä vaeltanut yksin ja vaihtanut nukkumapaikkaa monta kertaa yössä. Tosin se edelleen vaeltaa öisin, mutta se ei ole suurin ongelma meidän arjessa. Vaikka on kai sanottava että arki sujuu ihan kivasti Lassen, Linan ja Pepin kanssa. Peppikin täyttää ensi viikolla 11v. Pitääköhän minun leipoa ihan kakkua?

Tämän vuoden tavoite saavutettiin!

Lassen vire oli paremmin kohdillaan Tuusulassa ja se teki ihan kohtuullisen kivasti rataa. Hiukan se kävi kuumana ja piippasi osan aikaa, mutta teki kuitenkin töitä tarkasti. Itse yritin pitää maltillista tempoa radalla ja antaa etukäteisvinkit ja käskyt ajoissa. Tämä oli kohtuullisen toimiva systeemi, paitsi että viimeisellä tehtävällä annoin käskyn myöhään ja jouduin antamaan uuden käskyn, jolloin Lasse tietysti pyörähti ympäri kyltin jälkeen, mutta kun olimme käytännössä melkein maalissa en edes uusinut. Olis kyllä kannattanut uusia, nyt saimme 85p. Ja voitimme ajan perusteella, joten ei me nytkään hitaita oltu?! Mutta tuloksen myötä täyttyi tämän vuoden tavoite, eli RTK3 on nyt saavutettu. Ensi vuoden tavoite olkoon RTK4!
Tuusulan halli on pienehkö ja sen myötä kyltit olivat lähekkäin, olikohan yhtään 5m väliä? Varsin intensiivistä tekemistä siis. Rata oli oikein kiva, helpohko? Ei ollut houkutusta eikä hyppyä, oikealla seuraamista oli vähän ja käytösruudun tehtävä oli vasemmalla maaten. Videota ei tietenkään ole olemassa. Haasteellisin osio oli ehdottomasti käytösruutu. Lassella ei ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia niiden suorittamisessa. Mutta nyt kyllä oli. Kun me olimme käytösruudussa niin rataa suoritti iso koira jota ei kai oikeastaan kovin paljoa kiinnostanut rallytoko, eikä ohjaajakaan? Joten ohjaaja teki kaikkensa että sai koiran tekemään tehtävät. Hän käytti ääntä ja kehui ja kannusti koiraansa, kutsui ja hihkui! Voi apua! Lasse ei ole erityisen hyvä häiriötreeneissä ja tämä oli varmaan yksi vaikeimmista häiriötreeneistä ikinä? Paitsi ne mitä Christa on meille joskus pitänyt.. Lasse teki virheettömän käytösruudun, mutta kyllä minulle tuli hiki! Käskytin rauhallisesti ja päättäväisesti kaikilla käskyillä millä Lasse osaa luopua ja pysyä paikoillaan! Ja vaikka yleensä pidän Lassen samassa asennossa siihen saakka kun toinen koira on kytketty, vaikka oma aika olisi täynnä, niin nyt vapautin Lassen istumaan kun meidän aika täyttyi. Kun olimme varmasti kehästä ulkona syötin Lasselle kokonaisen nakin kiitokseksi! Lasse kyllä ansaitsi palkkansa tuon suorituksen jälkeen!
Ensi viikonloppuna on Linan vuoro rallatella. On todella kiva päästä Linan kanssa alokasluokkaan. Siellä on lyhyet ja helpot radat, toivottavasti?! Linan kanssa ympäristö ja kokemattomuus kisoista tulevat tarjoamaan suurimman haasteen. Omalla hallilla Lina osaa tehdä kaikki tehtävät, joten siitä en ole kovin huolissani. Palkattomuus on tietysti oma lukunsa. Lina ymmärtää kehut, mutta se monesti alkaa etsimään jotain "oikeaa" palkkaa ja alokasluokassa on olemassa riski että neiti päättää palkita itsensä remmissä roikkumalla? Joten joudun ohjaamaan sitä kieli keskellä suuta ja Yes-sana on kokonaan kielletty! Se on tärkeintä muistaa ;) Sunnuntaina Lasse pääsee hakuilemaan Kaisan luokse. Tätä odotan innolla, vaikka sääennuste ei nyt näytä kovin upealta?
Sitten seuraavana viikonloppuna kisaan rallytokoa molempien kanssa! Linan kanssa voisi silloin ehkä olla mahdollisuus ensimmäiseen "titteliin" ja Lasse saa maksullisen treenin, haemme siis vikalistan asioita mitä pitää treenata ennen seuraavaa kisaa. Se lista tulee kyllä olemaan pitkä. Mutta talvella voimme harjoitella asioita rauhassa ja käydä kisaamassa aksaa? Lisäksi tarkoitus olisi ehkä opettaa Linalle aksaesteet talven aikana ja keväällä käydä jossain epiksissä? JOS vaikka ensi kesänä pääsisin Linakin kanssa kisaamaan aksaa? Tosin ensin pitää startata tokossa!

Rati riti Rallaa

Me jatkamme rallytokoteemalla aksalla maustettuna. Viime viikonloppu oli huippuhauska! Vaikka tulosta emme kisoista saaneetkaan. Mutta olenpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi! Cissi tuli koirien kera meille lauantaina ja lauantai sujuikin syöden ja jutellen. Sunnuntaina noustiin aikaisin ylös ja kun aamutoimet oli hoidettu pakkasimme kelpiesisarukset autoon ja ajoimme Ojankoon. Lenkillä molemmat koirat olivat sen oloisia että niiden ehkä olisi tehnyt mieli leikkiä keskenään, mutta valitettavasti se jäi tällä kertaa kokeilematta. Ilmon jälkeen katselin ratapiirustusta ja huokaisin, radalla löytyi nyt houkutus, Auts! Muuten radassa ei edelleenkään ollut mitään ihan erityisen vaikeaa kylttiä. Pitäisi periaatteessa olla tehtävissä? Lassen lähtönumero oli ihan luokan loppupäässä ja katselin sekä tokoa että rallytokoa odottaessa omaa vuoroa.Verkkasin Lassen kanssa aika pitkään. Teimme useimmat tulevan radan kylteistä ja ne sujuivat hyvin, kun Lasse oli kuulolla, mutta jos joku muu vei sen huomion niin ongelmia oli taatusti tiedossa.
Kisakehään menin heti, kun siihen tuli mahdollisuus ja onneksi lähdön luona oli hiukan tilaa joten ehdin tekemään muutaman pienen liikkeen ennenkuin menimme lähtöön. Tällä kertaa Lasse ei ollut lentoon lähdössä, päinvastoin, kun vastasin tuomarille:  "kyllä" niin Lasse putosi maaten! Siis mitä ihmettä!? Eipä auttanut kuin uusia lähtökyltti, Höh! Sitten rata jatkui aika sekavissa merkeissä, ykköskyltti oli 270 vasemmalle ja Lasse jäi jonnekin haahuilemaan, mutta jatkoin eteenpäin, kunnes kolmoskyltillä oli taas pakko uusia ja sitten ei enää uusittu tällä radalla. Kaikenlaista epätarkkuutta oli, molemmilla varmaan. Houkutus kyllä sujui, mutta kyltti sitä ennen ei sujunut. Tulosta emme saanneet ja  pisteitäkin säälittävät 59p. Kyllä tämä laji ja tuo koira pitävät varmasti minun jalat maassa. Mikään ei ole varmaan, mitä vain voi sattua ja tapahtua!
Kisojen jälkeen tulimme Muijalaan ja söimme lounasta ja sitten suuntasimme hallille treenaamaan tokoa. Linan vuoro päästä mukaan. Linan kanssa pohdimme noutokapulan nostoa ja perusasennon suoruutta, taas :(  Lisäksi hyödynsin tietysti liikkurin olemassaolon. Lina on aika hyvin siedättynyt liikkurihäiriöihin, kiitos Liisan pitämän kurssin! Sain Cissiltä hyvät ohjeet hauskan tempun opettamiseksi ja sunnitelmissa on opettaa se ensin Lasselle ja ehkä myös Linalle?
Kun Cissi ja koirat oli hyvästelty niin meillä oli vielä Ansun tokokoulutus Hihan kentällä. Ulkona lumessa ja tuulessa oli aika viileätä. Mutta toisaalta kouluttajan into ja osaaminen oli kyllä palelemisen arvoista. Linalle olin ajatellut aiheeksi ohjattua noutoa. Aikaa oli 30 min mutta ajattelin että kun meillä on noudossa nyt aika monta asiaa jotka ovat levällään, niin saisin koko ajan kulumaan niitä pureskellessa. Aloitimme ihan ohjatun perustreenillä, Ansu vei yhden kapulan sivuun ja näytti Linalle sen. Minä laskin hakemaan ja kun Ansu fiksuna laittoi kapulan laippa Linaan päin niin Linahan nosti oikein sievästi kapulan! Jaanan treenistä sain jo paljon ideoita miten lähden opettamaan kapulan nostoja Linalle, jee!Mutta kun yhdellä kapulalla sujui hyvin niin otimme toisenkin kapulan mukaan ja nyt löytyi kunnon kooma! Mutta siitä selvittiin kun hiukan tökkäsin kylkeen ja otin itse askeleen haluttuun suuntaan. Seuraavaksi mietimme seuraamista ja siinähän onkin tekemistä, paikka on hyvä kun Lina keskittyy, mutta sehän keskittyy kun huvittaa?! Joten nyt sille pitää ehdottomasti kertoa, että ei ole ok vilkuilla mitä sattuu, kun ollaan tekemässä töitä. Ja tämän jälkeen ehdimme vielä tsekata kiertämisen ja luoksetulon. Luoksetulon jätöissä oli nyt ongelmaa, teputtaa etujaloilla ja jopa karkasi, mutta osittain tämä voi johtua kylmästä? Mutta se mikä ei johdu kylmästä on, että Lina koomaa myös luoksetulon jätöissä. Tätä en kyllä edes tiennyt? Kukaan ei ole sanonut ja itse en ole edes oivaltanut tsekannut sen ilmettä, Pöh! Kotona oli ihana mennä saunaan sulamaan!!
Sää on ollut koko viikon luminen ja talvinen. Maanantaina kävin Lassen kanssa tekemässä rallytokoa hallilla. Teimme paljon seuraamista ja puolenvaihtoja. Pikkuhiljaa on pakko treenata puolenvaihto edessäkin kuntoon. Jotenkin olen siirtänyt sen opettamista, kun eihän me sitä vielä tarvita? Mutta sen opettaminen ei ehkä suju ihan kädenkäänteessä, joten parempi vain aloittaa ja tehdä se ihan ajan kanssa, kuin että jossain vaiheessa huomaan että se pitäisi osata muuten nyt, Kääk!
Tiistaina Lina pääsi aksaamaan halllle ja siitä saatiin pieni pätkä jopa videolle. Lisäksi Lina sai tutustua renkaaseen. Se ei ehkä ollut kovin ihmeellistä ja kun perusidea oli oivallettu Lina sai tehdä rengasta tarjoamisen kautta muutaman kerran.
Torstaina oli Hihan aksatreenit omatoimisesti ja kun useampi oli poissa niin otin molemmat koirat mukaan. Lasse aloitti ja teki ihan hyvin, vaikka muutamassa kohdassa minun valitsema ohjaus ei ollut paras mahdollinen vaan Anu keksi paremmin toimivia ohjauksia. Lopussa oli vielä hyvin aikaa, joten Lina pääsi tekemään hiukan välistävedon ja pakkovalssin pohjia. Näiden treenaamista pitää ihan ajatuksella miettiä, koska en haluaisi vahvistaa niitä laajoja kaarteita mitä minulle nyt tarjottiin.. Ja lopuksi ajattelin tehdä taas rengasta, kun tällä kentällä oli erilainen rengas, mutta Lina oli kai senverran väsynyt että se ei enää jaksanut miettiä ja tarjota? Joten houkuttelin sen pari kertaa läpi renkasta ja palkkasin.
Huomenna olisi taas rallytokoa Lassen kera tarjolla, Tuusulassa tällä kertaa ja tuomarin vaihdoksesta johtuen jatkamme kolmannen kerran Tarun radalle.
Seuraavana viikonloppuna on Linan vuoro rallatella ja Lasse pääsee sunnuntaina hakuilemaan Paattisille! Sitä seuraavana viikonloppuna olen ilmoittanut molemmat koirat rallytokokisoihin Raaseporiin! Tosin Jos Lasse yllättää taas huomenna ja tekee tuloksen niin hyvin todennäköisesti jätän nuo kisat siltä väliin..

Rallatellen

Viime viikon lauantaina suuntasimme Lassen kanssa kohti Raaseporia ja rallytokokisoja. Tuomarina toimisi Taru Leskinen. Hän koulutti rallyä meille hihan kesäleirillä ja sain häneltä muutaman todella hyvän neuvon silloin.
Lauantaina oli kiva sää, ei edes satanut ja kävimme ilmon jälkeen ihan rauhassa metsässä kävelyllä. Lasse oli innokas ja touhusi jonkun verran, mutta niinhän se nyt aina tekee. Kisat alkoivat mes-luokalla ja katselin parin kaverin suoritukset ja sitten piti jo keskittyä omaan rataan tutustumiseen. Rata ei vaikuttanut mitenkään mahdottoman vaikealta, pari puolenvaihtoa ja spiraalia. Mutta ei houkutusta eikä hidasta käyntiä! Hurraa! Kolmen askeleen peruutus oli tietysti, Auts! Lasse tuntui kivalta alkuverkassa, se rauhoittui kivasti makuulleen ennen meidän vuoroa vaikka halli ei ole suuren suuri! Mutta voi apua kun astuimme kisakehän puolelle, Lassen vireet pomppasivat taivaisiin! Ihan oikeasti pelotti, kun otin taluttimen irti, Lasse oli sen oloinen että se voi koska tahansa lähteä kunniakierrokselle?! No sain sen pysymään vieressä, mutta ei me missään yhteisessä kuplassa oltu, aika kaukana siitä? Mutta lähtöviivalle oli vain astuttava ja saimme luvan lähteä liikkeelle. Lasse ei sentään äännellyt, mutta muuten se oli varsin yli-innokas. Heti alussa tuli pieniä virheitä, vino ja kontr. mutta kyltillä 5 homma läks lapasesta! Lasse oli oikealla puolella ja piti mennä liikkeestä maahan, mutta eipä pudonnut, vaan jäi istumaan! Hetken tuijotimme toisiamme ja sitten ilmoitin että uusimme. Rauhassa Lasse viereen istumaan, tsekki että se on jotenkin mukana ja liikkeelle ja sama juttu, ei mennyt maahan vaan jäi istumaan! Johan nyt on! tämä jos mikä on Lassen bravuuri! Uusin, sanoin uudelleen.. Nyt hiukan tiukempi äänensävy ja entistä pidempi mietintä- ja hengitystauko ennen uutta yritystä ja nyt Lasse olikin palannut maan pinnalle ja se meni hienosti maahan! Uusimiset oli käytetty mutta onneksi Lasse oli taas työskentelyalueella ja se teki loppuradan todella kivasti töitä. Peruutuksesta tuli -1 vino, mutta muuten loppurata oli virheetön! Käytösruutuun olin ihan tyytyväinen, Lasse istui edessä hyvin.
Lopputulos oli 82p. Vau saimme tuloksen! Mutta palkintojenjaossa tuli pienoinen yllätys kun meidät kutsuttiin ykköspallille! Lasse yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Eipä ainakaan elämä ole tylsää!
Tällä viikolla emme ole edes ehtineet paljoa treenaamaan muuta kuin vähän kotitokoa/rallyä. Mutta torstaina oli aksaa. Lasse oli kiva, olimme samalla radalla, takaaohjaus toimii, Lasse pujotteli lopuksi todella hienosti! Siinäpä se. Tosin kun olin katsonut etukäteen rataa, niin en olisi uskonut, että voisimme saada niin monta sujuvaa pätkää kuin mitä saimme, Vau!
Tänään oli hallitokon ekat treenit. Linalla siis treenipäivä. Kävelin hallille ja teimme pari namiruutua pohjalle. Näitä tarvitaan huomenna, onneksi ei ollut vaikea opettaa ;)
Mutta voi apua kun tulimme halliin. Lina ei ollut yhtään kiinnostunut minusta tai nameista. A-este, muut koirat, viereisen kentän aksatreenit veivät pienen tyttösen koko huomion. Voi Hem..tti! Hetken meinasin kävellä kotiin? Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää. Otin namit taskusta ja teimme luopumista namikasasta ensin, sittten maaten tassujen päälle laitetuista nameista ja lopuksi myös kädessä olevasta namista piti luopua. Aluksi oli aika vaikeaa, mutta kun lamppu syttyi niin ongelma hävisi! Ja aikaa tähän meni pari, kolme minuuttia! Uskomatonta! Tämän jälkeen laitoin taluttimen taskuun ja siellä se pysyi seuraavat 30min! Treenasimme hiukan seuruuta, täyskäännöksiä, rallyn 360 käännöksiä ja eteentuloja. Teimme kontaktitreeniä, perusasentotreeniä, paikallamakuun ja istumisen ryhmässä, luoksetuloa, pari ruutuun juoksua ja kun tämän kaiken jälkeen vielä ahnehdin kartion kiertoa niin tajusin olleeni ahne! Lina oli tehnyt töitä todella hyvin ja pitkän setin, nyt se oli väsynyt! Aivohiki oli ihan ilmeinen, ressukka! Joten lopuksi istuimme vain hetken ja juttelin kaverin kanssa. Lina olisi saanut tarjota 2o2o puomilla, mutta se ei jaksanut. Se vain kävi maaten minun viereen. Mutta onneksi väsymys oli henkistä laatua ja kotiin Lina käveli reippaasti ihan itse!
Huomenna saamme vieraita Ruotsista. Lassen sisko Lyra tulee kylään omistajan ja Rissie kultsun kanssa! Todella kiva nähdä Cissiä pitkästä aikaa. Viimeksi olemme tavanneet toukokuun alkupuolella Klotenissa. Meillä on suunnitelmissa koirapitoinen viikonloppu ja uskon että juttua riittää taas myöhään iltaan saakka. On niin terapeuttista kun joku ymmärtää ja tietää millainen pakkaus Lasse voi olla pahimmillaan/parhaimmillaan <3