Hyvä treeni, parempi mieli! Huono treeni..?

Montakohan päivitystä olen tehnyt faceen jossa lukee: hyvä treeni, parempi mieli :)  Ja niinhän se kyllä onkin. Onnistuminen ja edistyminen on kivaa! Siksihän kai useimmat koiriensa kanssa harrastavat?
Mutta luulen että ihan jokainen joka jotain koiraurheilua harrastaa törmää myös silloin tällöin ei niin hyviin treeneihin? Milloin tulee joku ulkoinen häiriö johon ei voinut varautua, milloin joku suunnitelma ei toiminutkaan tai milloin koira ei jaksanut/pystynyt keskittymään vaan teki ihan jotain muuta kuin mitä piti? Joskus kouluttajan ohje ei vain toimi ja joskus ohjaaja ei pysty/kykene/jaksa keskittyä. Jos on itsellä huono päivä niin olisi tietenkin erittäin järkevää jättää treenit tekemättä. Joskus tämäkään ei ole mahdollista?
Entäs jos koiralla on se huono päivä, juoksut alkoi viime yönä, naapurin nartulla tai omalla koiralla?
Entäs jos kesken treenin sattuu jotain joka vie ilon ja innostuksen??
Meille sattui tänään ikävä tapahtuma, joka vaikutti ainakin minuun niin että en voinut päivittää hyvä treeni, parempi mieli. Oltiin oman seuran hakumetsässä ja treenattiin ilmaisua. Kommunikaatio petti ja vaikka olin selittänyt että kiintorullaa voi kevyesti koskea, niin lopputulos oli, että koiraan koskettiin tavalla jonka Lasse koki epämiellyttävänä. Ja minulle tuli suorastaan paha mieli kun näin Lassen ilmeen. Maalimiehen pitää olla parasta maailmassa ja hänen luokseen pitää AINA olla kiva mennä! Näin minä olen ymmärtänyt ja näin olen koittanut koirilleni opettaa. Tuntui erittäin kurjalta että pienen hetken näin koirani "kasvoilla" hämmennystä ja epäuskoa; Miksi tuo teki noin, hyi olkoon! Huusin kovaa että koiraan EI SAA koskea! ja tilanne loppui. Mutta kotiin ajaessa mietin kyllä että näinkö tämän treenin vaikutuksia korjataan pitkään??
Meille kävi vepessä kerran hassusti, kausi oli ihan alussa ja Lasse teki vientiä veneelle. Veneen luona se luovutti esineen ja jäi odottamaan palkkaa ja mokoma hassu koira lopetti uimisen ja painui pinnan alle. Äkkiä se sai kuonon taas veden pinnalle mutta luottamus oli mennyttä ja vientiä harjoiteltiin koko se kausi eikä siitä tullut edes sen kauden aikana kovin hyvää. Laitoin Lasselle sen jälkeen pelastusliivit päälle jotta moista ei ikinä enää pääsisi tapahtumaan. Nyt en voi laittaa sille pelastusliivejä. Minun pitää ennaltaehkäistä tällaiset tapahtumat puhumalla ja selittämällä entistä tarkemmin miten maalimies toimii juuri minun koirani kanssa. Pitäisikö peräti tulostaa jotain lappuja, kun puhutun ymmärtäminen on erilaista eri ihmisillä?? Ja miten selitän koiralleni että se oli vain vahinko, ei noin tehdä enää ikinä! Palaamalla taaksepäin treeneissä, tekemällä helppoja harjoituksia, suunnittelemalla treenit niin että koiran itseluottamus ja luottamus maalimiehiin palautuu? Onneksi ensi viikolla on Kaisan treenit! Kaisa osaa kyllä korjata (y)
Onneksi eilisen aksakisat sujuivat iloisissa merkeissä. Osallistuimme siis lägin epiksiin, molemmat koirat oli ilmoitettu supermöllien radalle. Linan kanssa juoksin itse ja Lassea ohjasi siskonpoika Elias. Ja hienosti Elias ohjasikin. Yhdellä hylyllä maaliin! Ja tämä pari ei ole liikoja yhdessä treenannut, kaksi kertaa ennen eilistä. Ja Lassen ohjaaminen radalla, jossa rimat ovat 20cm, en ehkä itse haluaisi kokeilla, se saattaa mennä hiukan lujaa? Lina on niin aidosti supermölli kun olla ja voi. Voi kun se jäisi tällaiseksi? Sen kanssa ei ole tunnetta että pitäisi tehdä nollaa, että pitää kisata ja pärjätä. Tämä on mahtavaa kun saa harjoitella uutta, saa kokea niitä ihania hetkiä kun palaset loksahtavat kohdalleen ja treenit ovat vielä sen tasoisia että niillä onnistuminen on paljon todennäköisempää kuin epäonnistuminen :)

Treeniä kohti kisakautta!

Tammikuu on ollut ihan vain treeniä ja treeniä. Pikkuhiljaa katsellaan kisakalenteria. Alun perin ajatuksena oli laittaa ekat kisailmot jo helmikuun alussa, mutta en ole yhtään ilmoa vielä laittanut. Tai Lassen "ilmoitin" nollakoiraksi rallytokoon Saloon tulevana lauantaina. Pitäisi saada pari nollakoiran paikkaa vielä lisää niin ehkä sitten uskaltais lähteä itsekin kisaamaan??
Linan kanssa on palattu takaisin perusasioiden pariin ja pohditaan hiukan vireitä uusiksi. Onhan se ihanaa kun koira on innokas ja haluaa tehdä! Mutta olisihan se kiva jos se keskittyisi itse asiaan, eikä ihan kaikkeen mitä tapahtuu?! Joten Kaisan neuvoja on ahkerasti treenattu ja pikkuhiljaa alkaa jopa sujumaan, ei tietenkään ihmeitä ole tapahtunut, mutta tiedän taas mihin kiinnittää huomiota. Edelleen pitää joka hetki muistaa, että sähläämällä ei saavuta mitään, Lina siis. Minä saatan toistaiseksi saavuttaa jotain vaikka sählääkin?
Tätä on aluksi harjoiteltu ihan vain kotona, jos innostuu liikaa niin joutuu jäähylle. Saa nähdä miten saadaan tämä ajatus myytyä sokerimurulle? Vaikka eilen aksatreeneissä sain palautteen että se ei olisi ollut yhtä kiihkeästi lentoon lähdössä kuin edellisellä viikolla, joten jos se toimii näin hyvin että viikossa huomaa eroa jo aksassa, niin se kyllä kannustaa jatkamaan!
Ja Lassenkin kanssa treenataan tätä samaa. Kyllä yhä edelleen Lasse pitäisi saada keskittymään paremmin. Sehän on loistava kun se keskittyy, mutta sen keskittyminen on kuin tuuliviiri, tänään itään, huomenna etelään jne. Erittäin vaikeasti ennustettava ja hallittava.
Linan eilinen aksa siis näytti tältä, silloin kun melkein kaikki onnistui?
 treenit 8.2
Tällä mennään nyt kohti keväistä auringonpaistetta, kohti kisailmoja ja onnistuneitä treenejä!