perjantai 28. huhtikuuta 2017

Linan lääkärireissut

Lina on kai pienen ikänsä, kohta muuten 2v! reagoinut ääniin enemmän tai vähemmän. Aluksi se ei juuri reagoinut ja jossain kohtaa se alkoi tulemaan minun luokseni kun jostain kuului liian kova ääni. Ensimmäinen uusivuosi meni aika hyvin, ulkona kun käytiin pikapissalla nin se ei tykännyt äänistä, mutta teki tarpeensa ja sisällä se oli ihan ok. Jo silloin mietin että jotain olisi ehkä syytä tehdä? Toisaalta Lina ei reagoinut arjen ääniin ja päätin antaa sille aikaa. Sehän oli vain pentu.
Viime keväänä, toukokuussa olimme Ruotsissa MH testissä ja siellä se reagoi selvästi laukauksiin. Jotenkin minulle jäi mieleen, että kun ammuttiin toinen laukaus niin Lina vinkaisi ja päästi lelusta irti. Se kuitenkin palautui tilanteesta hyvin ja sille ammuttiin vielä kolmas laukaus, jolloin se yritti kiivetä minun syliin ja viimeistä laukausta ei ammuttu, vaan paperiin merkittiin 5. Muutenhan Lina oli tosi reipas ja rohkea koko MH-testin ajan.
Kesällä, heinäkuussa naapurissa sijaitsevassa päiväkodissa tehtiin piharemonttia ja siinä oli kaivinkone ja hiekkarekkoja. Se oli Linalle aivan liikaa!?! Näitä se pelkäsi jo aika tosissaan, jopa niin, että kun lähdettiin lenkillä siihen suuntaan, niin Lina ei halunnut kävellä. Joten siedätin sitä isojen koneiden ääniin ja mietin että mitä ihmettä tästä tulee?
No siitä tuli juoksut elokuussa ja niiden jälkeen oli vielä yksi vaihe kun se reagoi enemmän ääniin, mm autojen ovien pamahdukset huomioitiin..
Syksyllä loppusyksystä, muistan sen myös kerran iltalenkillä kulkeneen pää vinossa, mutta kun oire loppui sisään tultuamme ajattelin että sillä oli hyttynen tms korvassa?! 
Joulukuussa treenattiin pari kertaa 6mm starttipistoolilla laukauksia ja samalla piti syödä nameja, mutta tämä ei ollut toimiva tapa. Lina yhdisti treenit kaveriin, hänen koiriin, paikkoihin jne. Ja nyt se reagoi todella pieneen ääneen! Joten joulukuun puolivälissä hain jo tuubin Sileota uudeksi vuodeksi. Ja hyvä niin. Sille oli kyllä käyttöä, myös Peppi hyötyi siitä kovasti!
Uudenvuoden päivänä olimme metsässä lenkillä klo 13-14 kun joku alypää päätti ampua lisää raketteja. Nytkin Lina tuli minun luokseni, mutta loppulenkin ajan se oli pidettävä kytkettyna ja nyt se jo pelkäsi ja hermoili vaikka raketteja lopulta ammuttiin vain 4-5kpl. ja lenkki jatkui aika kauan sen jälkeen.Kääk! Tälle olisi tehtävä jotain! Kun Peppi kävi ell hammashoidossa otin Linan mukaan ja ell katsoi sen korvat, koska mulla oli vain sellainen olo... Mutta korvat olivat siistit kuin oppikirjassa!  Joten aloitettiin kotona suht helpoilla harjoituksilla ja Lina siedättyi kattilankansiin ja leikkuulautojen kolinaan ym keittiön ääniin. Ulkona se sen sijaan alkoi hermoilla koska jääkiekkokaukalo on jotain ihan kauheaa!! ja pikkuhiljaa jossain vaiheessa se reagoi taas autojen oviin, roskisten kansiin, päiväkodin porttiin jne. Lenkkeily kävi haasteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi, koska jos alkumatkasta kuului kova ääni, niin loppulenkin Lina läähätti ja hermoili. Ei kovin kivoja lenkkejä aina siis :(
Ja pikkuhiljaa tilanne paheni, vaikka jääkiekkokaukalo suli niin Lina ei suostunut hermostumatta kävelemään sinne päinkään. Lopulta maaliskuun lopulla, Lina hermostui totaalisesti joka kerta, kun menimme ulos. Ja kun sanon että se hermostui niin se todellakin oli lähes paniikissa. Se läähätti, kuolasi ja reuhtoi kotiinpäin lähinnä hysteerisenä!
Huhtikuun alussa otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan koska emme voineet enää lenkkeillä kotona ainakaan! Vieraassa paikassa Lina vielä rentoutui jonkin verran (y)
Sain ideoita ja ajatuksia Kaisalta ja samaan aikaan koitin muuttaa Lina mielentilaa pihalla. Eli otin Linan yksin ulos valjaissa ja 5m liinassa. Ja mukaan otin "säkillisen" nameja! Idea oli lyhyesti vakuuttaa Linalle että ulkona on ihan kiva olla. Tavoitteena ei ollut edes että se tekisi tarpeena vaan että se ei pelkäisi?! Aluksi tehtiin minilyhyitä lenkkejä 100-150m ja nameja satoi käytännössä sen eteen! Tämä kyllä auttoi! Lina rentoutui jonkin verran ja otin sisällä tehtyjä äänitreenejä mukaan ulos. Lina jopa selvisi treeneistä menemättä paniikkiin, kunhan nameja satoi  riittävästi.
Mutta samaan aikaan varasin sille kuitenkin ajan eläinlääkäriin. Jos ne korvat vielä kerran katsotaan oikein tärykalvoon saakka! Kiirastorstaina Linalla oli aika Lohjalle Evidensiaan. Jätin autoni Prisman P-halliin ja käveltiin siitä hissille, ja kadun yli. Mutta voi kauhistus. P-hallissa työnnettiin ostoskärryjä! Lina hermostui ja tilanne paheni kun kadulla oli nuorisoa joilla oli skeittilautoja. Nyt näin kuitenkin jotain mitä en ollut ainakaan ennen huomannut?! Kun kuului kovia ääniä Lina pakeni/hermostui pahasti mutta samalla se painoi vasemman korvan ihan ruttuun ja jopa käänsi päätä vasemmalle?!?
Ell tutki korvat huolella ja totesi että vasemman korvan tärykalvo punoittaa/verestää. Lina sai 10vrk antibioottikuurin. Lohjalla ei ollut välineitä tutkia korvaa tarkemmin, mutta ell suositteli video-otoskooppitutkimusta.
Sain ajan tutkimukseen Saloon ehyt-klinikalle viime maanantaille. Joten maanantaina olimme Salossa ja ensin ell kuunteli sydämän huolella kun mainitsin että suvusta löytyy sydänvikaa, mutta Linan sydän sykkii kuten kuuluukin! Lina rauhoitettiin ja sen korvat tähystettiin ja voi pientä ressukkaa. Sillä on välikorvan tulehdus ja ilmeisesti sen tärykalvo on jossain vaiheessa revennyt ja parantunut sen jälkeen. Välikorvan tulehduksia hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla, jopa kuusi viikkoa!? 
Nyt Lina sai lisää antibioottia ja kortisonia ja sen jälkeen vielä kipulääkettä! En edes jaksa nyt laskea dopingvaroaikoja...
Mutta jo ensimmäisen lääkekuurin aikana Lina alkoi sietämään taas ulkoilua paremmin ja olemme käyneet jopa metsässä lenkillä Linan kanssa. En ole treenannut nyt mitään lajeja kun Lina on ollut lääkekuurilla, mutta ensi viikolla on tarkoitus tehdä jotain pientä tokoa, rallytokoa ja ehkä pikkiriikkisen aksaa? Se meidän pujotteluprojektikin on ihan kesken...
Tässä on video MH testistä. Tuossa reaktion näkee, mutta se on vielä kaukana paniikista. Tällä hetkellä olen lähes valmis hyväksymään tämän reaktion, vaikka hiukan toivon että saisin senkin pienenemään?
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että vein Linan lääkäriin! Ainoa oire oli että se meni paniikkiin ulkona. Ja EHKÄ JOS olisi osannut katsoa paniikissa riehuvasta koirasta niin vasemman korvan ruttuun painaminen, mutta minusta se painoi molemat korvat niskaan ja halusi vain kotiin. Ei se kuunnellut eikä kallistanut päätään enää millekään.
Mutta tänään ulkona ollessamme kuului joku pamaus, ja siitä huolimatta pystyimme jatkamaan lenkkiä. Hetkeksi Lina painoi hännän alas ,mutta opettelemillamme jutuilla se pystyi rentoutumaan uudestaan ja saatoin jatkaa lenkkiä iloisen reippaan Linan kanssa <3<3<3 




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lassen luonnetesti

Tänään oli Lassen "linnanmäki" päivä. Matkasimme heti aamulla aikaisin Helsinkiin dobermannien majalle Oulunkylään. Luonnetesti oli päivän ohjelmana. Testin järjesti sbcak ja tuomareina oli Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.
Sää ei ainakaan suosinut vaan koko aamun satoi suuria räntähiutaleita. Lasse ei onneksi välitä säästä ja minullakin oli tarpeeksi vaatetta päällä.

Testi alkoi mikrosirun tarkastuksella ja sen jälkeen juteltiin hetki tuomareiden kanssa. Sitten piti leikkiä puukapulalla. Minä tunnustan olevani ikävä ihminen, mutta minun koirat eivät koskaan saa leikkiä oksilla tm. risuilla. Olen nähnyt liian monta tikun suuhun aiheuttamaan vammaa. Mutta vaikka epäilin että Lasse ei leiki, niin sehän otti ilon irti kielletystä hedelmästä. Video: Lasse leikkii
Leikin jälkeen siirryttiin kelkalle. Lasse jäi jumiin tuomariin joka veti kelkkaa ja itse kelkka kiinnosti sitä aika vähän. Toki kun se "kimppuun" kävi niin Lasse vastasi. Videolta näkyy reaktio ja palautuminen. Video: Lasse kelkalla Videoita ei ole kaikista osista mutta toisaalta video kelkasta kertoo miltä testi näytti.
Puolustuksessa Lasse pysyi rohkeasti minun ja hyökkääjän välissä koko ajan. Jos minun kimppuun aikoo käydä ja Lasse on mukana niin ensin pitäisi ohittaa Lasse.
Haalari nousi hiukan laimeasti, mikä oli ehkä vähän sääli, mutta en tiedä olisiko Lasse kuitenkaan reagoinut enempää kuin nyt? Se katsoi ja haistoi nopeasti eikä se kyllä siitä uudelleen ohittaessa välittänyt, reippaana poikana se porskutti menemään minun edellä. Ehkä se ajatteli että on parempi mennä edellä jos joku aikoo uudestaan hyökätä mamman kimppuun? Rämisevä tynnyri aiheutti pienen väistön mutta kun Lasse totesi, että ei se meihin osu niin eipä siitä sen enempää.
Pimeä huone oli seuraava tehtävä. Lasse ei ole vieläkään oppinut, että minä kuljen edellä vaan se sitkeasti haluaa ängetä ainakin yhtä aikaa jokaisesta ovesta. Nyt tuomari otti sen haltuun ennenkuin ovi avattiin, mutta niin vaan Lasse oli taas nopea ja pääsi livahtamaan tuomarilta vapaaksi ja ryysäsi huoneeseen ekana!
Onneksi se on tottelevainen ja se saatiin uudestaan oven ulkopuolelle. Ja kun se sai luvan kanssa tulla niin se tuli ja oli Lassesti tehokas. Lattialla olevat muovit ja joku heitetty esine eivät häntä häirinneet vaan hän otti nokan käyttöön ja kovan nuuhkutuksen kera tuli minun luokse.  Tässä tuli taas esiin Lassen loputon uteliaisuus kun minut oli löydetty huoneessa oli edelleen paljon kiinnostavia asioita. Joten kun valot syttyivät niin Lasse loikkasi lähimmän pöydän päälle tarkistalemaan tilaa paremmin!?! Minua vähän hävetti....
Seinässä se oli ensin hiukan epäillyt että et kai oikeasti meinaa olla ikävä? Mutta kun tilanne näytti siltä niin se puolusti äänekkäästi ja kun uhka poistui niin Lassesta tuli taas kiltti ja kiva kaveri <3

Sitten oli enää laukaukset jäljellä. Tästä olisi ollut kiva saada video, ihan vain siksi että Lasse ei reagoinut yhtään mitenkään!!
Lopputulosta odotellessa Lasse oli ihan normaali, ei se läähättänyt tai touhunnut mitään ihmeellistä. Kun tuomari tuli kertomaan pisteitä niin hän kysyi olinko yllättynyt jostain reaktiosta? No en oikeastaan ollut. Lasse ei vaan pelkää mitään. Kun se tehtiin, niin jossain meni jotain vikaan ja se sai kiihkeyttä kaksi annosta mutta pelko jäi puuttumaan sen reseptistä?
Pisteet olivat 225/300. Ei ehkä kaikista tyypillisimmät kelpien pisteet, mutta testi oli kyllä ihan Lassen näköinen.
Eli kun kuvasta ei näy kaikki niin tässä ovat osa-alueet:
Toimintakyky      +2 Hyvä
Terävyys             +3 Kohtuullinen, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu     +3 Kohtuullinen hillitty
Taistelutahto        +2a Kohtuullinen
Hermorakenne     +2 TASAPAINOINEN!! tämä oli ehkä isoin yllätys?
Temperamentti     +2KOHTUULLISEN VILKAS   Lasse ei olekaan häiritsevän vilkas?
Kovuus                 +3 KOHTUULLISEN KOVA  ja tämä ehkä selittää eniten sitä mitä en ymmärrä?
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen luoksepäästävä <3
laukaisuvarmuus    +++ Laukaisuvarma

Vaikka Lasse on haastava ja liian nopea niin kyllä se silti taitaa olla elämäni koira, sellainen otus jonka voi saada vain kerran elämässään <3
Lasse on edelleen se sama Lasse kuin eilen, mun pieni kiltti poika joka ei aina malta kuunnella ja joka meni jo usein miten.Mutta sain testistä hiukan ideaa miksi ei aina suju kuin Strömsössä ;)









sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

pitkästä aikaa

Kevät on aina jotenkin kiireistä aikaa? Tekemistä riittää kun illat pitenevät ja sää lämpenee. Tosin tuota sään lämpenemistä odotellaan edelleen, huhtikuun puolivälissä klo 11 mittari näyttää -0,5c !?! Joten ei kyllä lämmintä ole. Ulkona on silti treenattu jo jonkin aikaa. Lähinnä tokoa ja rallytokoa vähän. Aksaa on tehty Linan kanssa muutama kerta mutta huhtikuussa työt ovat haitanneet harrastamista ja lisäksi Lassen aksatauko jatkuu edelleen.
Lassen kanssa käytiin Kaisan luona hakuilemassa ja tunteet olivat kovasti ristiriidassa tuon treenin jälkeen. Helmikuussa metsässä sattuneen "kuristamisen" seurauksena Lassen maalimiesmotivaatio on melkoisen hukassa. Se lähti keskilinjalta hyvin metsään, mutta metsässä se lähinnä juoksee ja välttelee maalimiehiä. Ilmaisuja ei voi treenata ennenkuin saadaan tämä asia korjattua. Onneksi Lasse on Lasse, vaikka se onkin hiukan herkkis niin se pystyy kyllä voittamaan väliaikaisen epäluulonsa maalimiehiä kohtaan. Nyt olisi vain tarve päästä treenaamaan mukavien maalimiesten kanssa. Lassesta kiinni ottanut maalimies on sentään pyytänyt anteeksi, mutta mitään selitystä tapahtuneelle hän ei ole pystynyt antamaan.
Tämän kaiken seurauksena en ole löytänyt edes omaa motivaatiota hakuun, joten odotellaan nyt jos se motivaatio edes treenata palaisi? Ja missä porukassa minä sitten treenaan? Nykyinen porukka on  todella kiva porukka, mutta siellä on nyt yksi maalimies jota en voi enää Lassen kanssa käyttää. Ärsyttää!
Kisaamassa eiole käyty, yksiä aksan epiksiä lukuunottamatta. Lina osallistui supermölleihin ja hienosti pikkuneiti pinkoi. Rata oli juuri sellainenkuin supermölleille pitääkin olla!
Ja torstaina Lina kävi lääkärissä. Sehän on aina reagoinut vähän ääniin. MH testissä ammuttiin vain kolme laukausta kun se reagoi niihin. Mitään paniikkia ei syntynyt mutta eipä se äänistä tykännytkään. Kotona ei ole ongelmia ollut, olen paukutellut kattilankansia ym ja Lina on oppinut yhdistämään äänet nameihin. Ulkona se reagoi enemmän ja esim jääkiekkokaukalo on ollut koko talven ihan kauhistus!
Mutta nyt se alkoi hermostumaan jopa niistä paikoista missä oli joskus kulunut joku ääni?! Joten aika äkkiä olimme tilanteessa jossa jo noin 100 metrin päästä kotoa Lina huolestui ja sitten se huolestui koska se oli huolestunut ja siitä oli varsin lyhyt askel paniikkiin jossa se kiskoi ja reuhtoi erittäin vahvasti kotiinpäin eikä siihen enää saanut järkevää kontaktia :(
Koska tilanne tällaisenä on kestämätön lähdin nopeasti muuttamaan ajatusta ulkoilusta, eli Lina pääsi yksin minun kanssa ulos ja mukaan otettiin säkillinen nameja. Ulkoilusta tuli pieniä erittäin iloisia ja namintäytteisiä hetkiä ulkona, jossa palkittiin ihan kaikki järkevä käytös! Ja Lina vastasi nopeasti tähän ja olemalla iloinen ja reipas taas. Lisäksi käytiin lenkillä eri paikoissa ja uudet paikat olivat huomattavasti helpompia Linalle. Se oli normaali, heti kun sillä ei ollut syytä olla epäluuloinen ja huolestua. Tosin olen melko varma että kun jossain uudessa paikassa kuuluisi joku pamaus niin siitäkin paikasta tulisi kauhea?!
Sain Kaisalta hyviä neuvoja ja ideoita miten siedättää ja vastaehdollistaa Linaa. Pitkä tie kuljettavaksi mutta minkäs teen? Kaisan kanssa puhuessa ja aikaisemminkin kaverin kanssa puhuessa oli noussut esiin mahdollisuus että korvassa olisi jotain mikä aiheuttaa kipua?? Korvatulehdusta Linalla ei ole, mutta entäs vierasesine korvassa, haava tärykalvolla tm?? Sen voi selvittää vain eläinlääkäri. Joten varasin ajan ja torstaina lähdettiin lääkäriin Lohjalle. Harvoin käytän koiriani turhaan lääkärissä mutta nyt oli kyllä vähän sellainen ole että nyt olen ylihuolehtiva? Jätin auton prisman P-halliin ja siitä hissillä alas ja kadun yli vastaanotolle. Mutta jo P-hallissa ostoskärryjen työntäminen sai Linan hermostumaan ja kun tulimme kadulle siinä olevat nuoret skeittilaudan kanssa olivat viimeinen pisara, Lina lisäsi vauhtia ja häntä painui alas. Samalla se alkoi  ravistelemaan päätä ja vasen korva meni ruttuun.. Hetkinen: Mitä minä juuri nyt näen?? Sehän reagoi ihan selvästi ravistelemalla päätä ja se jopa käänsi pään hiukan vinoon! Ok, ehkä tämä ei sittenkään ole turha käynti??
Ja aivan totta, jotain siellä vasemmassa korvassa on. Mutta kun klinikalla ei ollut mahdollisuutta tähystää niin jäi epäselväksi mitä siellä korvassa on? Vasen tärykalvo punoitti/veresti. Oikealla puolella ei näkynyt mitään. Lina sai antibioottikuurin ja suosituksen että tärykalvo tutkitaan tarkemmin tähystämällä. Olen surullinen ja helpottunut. Lina ei ehkä olekaan täysin ääniarka, se onkin ehkä reagoinut kipua aiheuttaneisiin asioihin/ääniin?!  Mutta miten se on voinut peittää kivun kaikissa muissa tilanteissa? Se ei todellakaan raavi korvaa, ravistele päätä, kulje pää vinossa tms mitä pidetään korvavaivojen tyypillisinä oireina.
No nyt Lina on antibioottikuurilla ja siksi Lasse sai perjantaina osallistua tokotreeneihin. Lassen kanssa ei ole tehty tokoa pariin vuoteen enää. Lasse on herkkä ääntelemään ja kun Linasta on tulossa tokokoira niin Lasse on saanut keskittyä rallytokoon, vepeen ja hakuun. Mutta niin vaan Lassenkin kanssa tehtiin tokoa perjantaina ja lauantaina. Sain hyviä ideoita houkutuksista selviytymiseen ja ja totesin että Lasse muistaa yllättävän hyvin myös tokon liikkeet. Tavallaan rallytokossa on paljon samoja asioita, mutta kriteerit ovat hiukan erilaisia. Tämä ei Lassea masentanut se vaan tekee iloisesti aina kun tilaisuus tarjoutuu.