Syksyistä menoa

Sataa, sataa ropisee! Kokoajan ja paljon! Ja on pimeää ja kylmää. Koirien kanssa ei olla tehty ulkona juuri mitään, paitsi käyty metsässä nyt kun vielä näkee töiden jälkeen. Parin viikon kuluttua on pimeää aamulla ja illalla. Hallissa on sentään käyty pari kertaa. Lajiksi on valikoitunut aksa, molempien kanssa. Marjon treenissä pari viikkoa sitten Lina oli ihan mahdoton, se sinkoili ja oli ihan levoton! Joten ostin ylimääräisen paikan viime viikon maanantain treeniin ja onneksi nyt Lina oli enemmän oma itsensä! Saatiin tehtyä jopa jotain! Ja viime viikon keskiviikkona kävin omatoimisesti tekemässä hyppytekniikkaa ja hiukan keppejä. Kahdella verkolla onnistuu (y) Ehkä Lina vielä oppii pujottelemaan?!
Viime torstaina Lasse pääsi piiitkästä aikaa aksaamaan ja olipas tauko tehnyt hyvää. Lasse oli niin kiva ja kevyt ohjata, sillä oli korvat on-asennossa ja se oli jopa liian kuuliainen, mutta ei pahasti vaan niin että tokalla yrityksellä me tehtiin nollalla rata läpi! Nollia ei ole koskaan tehty Lassen kanssa rutiinisti, joten tämä tuntui todella kivalta! Ja siihen minä lopetin Lassen treenin!
Viikonloppuna Lina kisasi Kirsujen hallilla Lohjalla rallytokoa ja ihan se edelleen oli luottamuksen arvoinen. Tulos oli 94p ja tyytyväinen ohjaaja! Joku pieni kauneusvirhe osui matkaan ja jouduin uusimaan yhden tehtävän.
Sununtaina oli vuorossa tokoa ja Lina yllätti taas iloisesti. Olen jotenkin ollut sitä mieltä että sen ruutu on ihan hakusessa ja se on jotenkin kauhean huono?! Mutta ei se kyllä oikeastaan ole kauhea eikä huono. Onhan se hiukan kesken mutta treenaamalla sen saisi kasaan aika helposti, luulen?! Nyt vaan tehdään ruudun paikkaa ja hiukan malttia ruutuun, niin hyvä siitä tulee. Sitten työstettiin tietenkin sitä luopumista, kartioista ja ruudusta ym. Jopa se onnistui lopulta aika kivasti. Lähinnä ongelma on ollut ehkä ollut että Lina ei ole edes ymmärtänyt mitä haluan sen tekevän? Koska oikeastaan olen koittanut kertoa sille: älä tee noin! Sen sijaan että olisin osannut kertoa: tee näin!
Minulla tuli mitta täyteen tätä kosteutta ja märkiä koiria ja tilasin netistä kangasta josta tarkoituksena olisi ommella hiukan säänkestävämmät takit kelpeille. Saa nähdä miten käy?

 Alla on tulevan kankaan kuosi. Jos hyvin käy niin marraskuun räntäsateesta selvitään hiukan tyytyväisempinä?

Vietit, tunnetila ja motivaatio

Tämä oli viime viikonlopun otsikko kun osallistuin Juha Korrin koko viikonlopun kurssille Lassen kanssa. Mielestäni otsikko kuulosti lupaavalta ja odotukset olivat korkealla. Kurssi olikin loistava, mutta kouluttajasta riippumattomista syistä kurssin anti jäi odotettua vähäisemmäksi.
Aloitimme lauantaina 3h luennolla joka oli oikein mielenkiintoinen. Toki pk-puoli tekee jotain asioita eri tavalla mutta se on ehkä enemmän rikkaus, riippuu miten asioita katsoo.
Jo ennen luennon alkua sain viestin että sisko on aamulla viety ambulanssilla Lohjalle mutta hänelle ei ole isoa hätää, joten kurssi jatkui minun osalta hiukan ajatusten vaeltaessa.
Luennolta mieleen jäi erityisesti laumavietin hyödyntäminen ja se että mietitään ensin mitä ja miksi ollaan tekemässä ja tehdään vasta kun tiedetään.  Ja koira todella valmistellaan niin että kokeessa kaikki olisi ihan tuttua sille. Pk puolella tottis on toki aina samanlainen, kun taas tokossa liike järjestys voi vaihdella paljonkin. Sama on tilanne rallytokossa, koira ei ikinä tiedä mitä tulee seuraavaksi. Siinäkin on puolensa, koira ei kyllästy eikä ehkä ennakoi niin herkästi, mutta toisaalta se pitää ehdottomasti saada kuuntelemaan kunnolla koko ajan.
Luennon jälkeen oli tauko ja sitten alkoi käytännön harjoitukset. Lasse oli toisena vuorossa ja aiheeksi otin seuraamisen ja sen vireongelmat. Välillä se kiehuu, keulii ja piippaa ja välillä se on ihan matkalaukku, joka kyllä pitää paikkansa mutta ei kontaktia tai virettä.
Kurssilla oli mukana hiukan yllättäen matkalaukuversio, joka piippasi pikkuisen. Juhan mielestä Lassen virettä pitäisi nimenomaan nostaa ja palkkausta selventää. Hänen mielestä Lassen hermorakenne on loistava, mutta vire ei. Joten teimme ihan vireen ja motivaation nostoa perusasennosta sai lelun ja nyt tehtiin useita toistoja nopeasti peräkkäin, lelu otettiin pois niin että otin pannasta kiinni ja kun Lasse pudotti lelun nappasin sen ja piilotin selän taakse ja taas Lasse perusasentoon jne. Pari pätkää seuraamista kun oli tehty 4-6 perusasennon palkkaamista ja kyllä se seurasi oikein halukkaasti. Tuo voisi toimia ainakin niinä kertoina kun Lasse on matalassa vireessä. Juhan mielestä se piippaa kun se ei tiedä mitä se saa palkaksi, käytän nameja ja leluja sekaisin. En tiedä, voi toki olla että se turhautuu, pitää nyt kokeilla mitä tapahtuu jos käytän vain tiettyjä patukoita?
Lassen vuoron jälkeen sain viestin, soita heti kun pystyt ja soitin heti. Isä on matkalla Lohjalle ambulanssilla kovien rintakipujen vuoksi!?! Apua! Kurssi jäi siihen ja lähdettiin Jukan kanssa Lohjalle ja Lohjalta matka jatkui Meilahteen teholle jonne isä kuljetettiin. Onneksi tilanne saatiin hallintaan ja tänään kävin taas tapaamassa jo erittäin puheliasta isää joka kovasti haluaisi jo kotiin!
Tämän kokemuksen jälkeen arvostan taas jonkin aikaa ihan tavallista tylsää arkea.