Kun loppukesä tokoiltiin ahkerasti niin pimeidenja kylmien ilmojen alettua on siirrytty halliin aksaamaan. Lina siis mitattiin yhdellä mittauksella mediksi, 41-42cm. Helpotuksen huokaus, eipä tarvitse miettiä tuota asiaa enää. Linan kanssa treenitkin sujuvat aika kivasti, näppärä neiti joka oppii uutta nopeasti. Joten huomenna kisataan Linan kanssa pari rataa. Ihan ensimmäistä kertaa Lina on ilmoitettu myös aksaradalle. Villi veikkaus on että kontaktit menevät tehotreenaukseen kisojen jälkeen.
Lassen kanssa ei ole kisattu, kun yhdet kisat kolmosissa SM-joukkuekisan lisäksi eikä kisamotivaatiota Lassen kanssa ole näkynyt näillä kulmilla.
Lassen uran jatkon ratkaisi yksi treeni jossa ensin sai hiukan luukuttaa mutta sitten pitikin olla kuulolla ja tehdä vaikka mitä twistejä. Lasse kuumui ja kuumui, eikä tehtävä onnistunut, ei noin eikä näin. Päätin jatkaa suoraan eteenpäin mutta Lasse oli niin kuumana että sen hampaat tulivat iholle, rystysissä oli äkkiä iso mustelma. Lassen kanssa ei vaan voi hinkata vaikeita asioita, se kuumuu ja on äkkiä sellaisessa mielentilassa jossa se ei ainakaan opi uutta, mutta konfliktien todennäköisyys lisääntyy huomattavasti. Jos haluaisi opettaa tekniikat sille kunnolla, pitäisi ensin työstää aksan mielentilaa kunnolla, sitten pitäisi aina suunnitella treenit niin että ehtisi opettamaan jotain ennenkuin se pillastuu. Eli treenien kesto olisi enemmän sekuntteja kuin minuutteja? Lasse on kuitenkin jo 8v. Onko tuossa suunnitelmassa mitään järkeä? Pääsisin ehkä (?) kisaamaan ensi kesänä, jos Lasse muuten olisi terve lähes yhdeksän vuotiana? Onneksi sagi suostuu nykyään siirtämään koiria myös alaspäin ja niinpä siirsin Lassen takaisin kakkosluokkaan. Viime keväänä meillä oli kivaa kisoissa ja vaikka nollia ei tullut niin radat olivat useinmiten sujuvia. Joten marraskuussa olisi tarkoitus kisata taas Lassen kanssa.
Peppi on voinut kesän aika vaihtelevasti. Helteillä se oli väsynyt ymmärrettävästi, mutta kun syksyn raikkaudessa se virkistyi kuitenkin taas. Pari viikkoa sitten varasin sille ajan kilpirauhaskontrolliin ja samalla tietysti katsottiin yleisvointia muutenkin. T4 oli edelleen alhainen ja lääkitystä muutettiin. Sydän kuulostaa höyryveturilta, mutta keuhkoissa ei ole nestettä ja maksa ja perna näyttivät rtg-kuvassa siisteiltä.
Vajaa viikko tarkastuksen jälkeen Peppi säikäytti kunnolla kun aamulla sen vasemman puolen jalat eivät kantaneet. Hiukan kauhuissani annoin kipulääkettä ja sovin että siskoni käy katsomassa potilasta päivällä ja sitten varasin ajan eläinlääkäriin. Kun tulin töistä niin Peppi oli ennallaan, mutta kun käytin kelpiet ulkona se piristyi sen verran että oli itse siirtynyt eteiseen.
Nappasin Pepin kainaloon ja lähdimme Espooseen. Klinikalla Peppi jo "käveli" itse, tosin vasen takajalka kulki omassa rytmissä. Mutta Peppi oli pirteä eikä se vaikuttanut kipeältä, joten päätimme että annetaan nyt kuitenkin mahdollisuus vielä. Ja se oli hyvä päätös, kuin ihmeen kaupalla Peppi on piristynyt päivä päivältä ja loppuviikosta se jo laukkasi ulkona häntä heiluen. Mikä tuo outo "kohtaus" sitten olikaan, en tiedä, välilevy, selkäydininfarkti vai mikä lie ollut? Pääasia on toki että se meni ohi nopeasti ja Peppi tuhisee edelleen täällä meidän ilonamme.
lauantai 27. lokakuuta 2018
tiistai 18. syyskuuta 2018
Tokoillaan taas
Syksy on mennyt varsin tokopainotteisesti molempien koirien kanssa. Linan oli tarkoitus kisata pari kisaa avoimessa ja Lasse sai korkata voittajan, vaikka tiesin että ykköseen ei ole mahdollisuuksia, koska osa liikkeistä on kesken.
Linan osalta pm-joukkuekisa meni ihan pieleen, kun edellisenä yönä Linaa närästi ja valvoimme useamman tunnin yöllä, kunnes kaurapuuro ja mustikat rauhoittivat masun ja nukahdimme uudestaan. Lina oli aamulla kotona ihan pirteän oloinen eikä sitä ainakaan närästänyt, joten lähdimme kuitenkin Hyvinkäälle. Vielä kisapaikalla se touhotti, otti kontaktia ym mutta jotenkin se tuntui väsähtäneeltä, jalat juoksi, mutta pää oli unessa. Paikallaistuminen märällä nurmikolla epäonnistui, kun Lina heittäytyi luovaksi ja suorittikin minuutin paikalla seisomisen liikahtamatta. Tuomari ei arvostanut tätä versiota. Avoin luokka oli jaettu kahteen osaan ja ekassa osassa vain ruutu meni nollille, mutta Lina tuntui niin omituiselta että vakavasti harkitsin että keskeytän kisan jo ensimmäisen kehän jälkeen. Mutta kun oli joukkuekisa niin päätin kuitenkin vielä yrittää, mutta toisessa kehässä Linan fiilis oli vielä surkeampi, joten jätin leikin kesken ja tuomarikin oli sitä mieltä, että Lina ei näyttänyt olevan ihan kunnossa, joten saimme kisakirjan kansliasta ja pääsimme kotiin nukkumaan, Ihanaa! Joukkue kuitenkin sijoittui hienosti toiseksi.
Lassen kanssa olen jo vuosia pähkäillyt kaukoja ja ennen Lassen kisaa oli pakko myöntää että nolla oli tulossa. Lasse kertakaikkiaan ei välitä/ymmärrä tekniikasta ja minun treenistä pätkääkään vaan se kävelee eteen- ja taaksepäin ja sivusuunnassakin se liikkuu, Kääk! Ja vaikka kuinka olen palkannut läheltä hyviä vaihtoja niin Lasse ei tunnu ymmärtävän miksi välillä saa palkkaa ja välillä ei ja se turhauttaa sitä. Pitäisi keksiä uusi tapa opettaa Lasselle asia? Hassua on, että ihan samoin opetettu Lina on hyvin oivaltanut mitä ja miten pitää tehdä.
Linan kanssa muutin palkkausta paljon rauhallisemmaksi touko/kesäkuun vaihteessa ja aluksi tuntui että se todella auttoi. Linan mielentilat oli paljon parempia ja jopa kroonisesti vino perusasento alkoi suoristumaan, mutta pikkuhiljaa alkoi näkymään myös huonoa motivaatiota ja treeneissä tuli enemmän konflikteja kun Lina yksinkertaisesti ei tehnytkään pyydettyjä osaamiaan asioita. Se jätti noutokapulan noutamatta, se ei lähtenytkään ruutuun, se lakkasi kuuntelemasta jättävissä mitä sanottiin. Treenaaminen ei ollutkaan enää kivaa eikä nousujohteista. Lisäongelman aiheutti Linalla loppukesästä todetut virtsakiteet ja niiden hoitoon määrätty tiukka ruokavalio, kun se karsi pois nakit, juustot, sisäelimet ym superherkut. Onhan Lina toki häiritsevän ahne koira ja se syö lähes mitä vaan, mutta näköjään palkaksi pitäisi kuitenkin olla jotain aidosti houkuttavaa.
Piirimestisten jälkeen päätin, että käydään Kaisalla kyselemässä apuja kadonneeseen motivaatioon. Ja Kaisa totesi että nopeasti että ongelma oli yksinkertaisesti palkan suunta ja se että en ole vaatinut rehellistä ja täydellistä luopumista. Kun korjaisin nämä pikkuasiat niin voisin kyllä palkata Linaa jatkossakin leluilla. Linahan ei ääntele vaikka se kuinka odottaisi palkkaa.
Nythän namit ovat vasemmassa taskussa ja lelut oikeassa. Namit annetaan tarkasti housun sivusauman vierestä, mutta lelut olen antanut ihan mistä vaan suunnasta, eli yleensä edestä polvien kohdalta ja minnepä minun pikkuneiti onkaan menossa, Joo-o sinne polvieni suuntaan ja miksi? Niinpä!! No tulipa tämäkin asia selväksi ja tiedän miten opetan sen kuuluisan "seuraavan koiran" ja miten voin korjata Linan vinoutta ja kurkottelua.
Viime viikolla venäytin selän töissä ja viimeistely ennen oman seuran tokokisoja jäi vajaaksi. Toisaalta ongelma ei kuitenkaan ollut ylivireiset koirat vaan se että ne eivät vaan osanneet. Tai no Lina nollasi vain ruudun ja jäi ykkösestä harmillisesti 2,5p toki se edelleen sijoittui toiseksi, mutta ruokapussi jota Lina ei edes voi syödä oli aika laiha lohtu. Joku Linaa kyllä häiritsi kehässä ja se esitti mm. elämänsä huonointa seuraamista.
Lasse siis starttasi voittajassa ja totesin että Lasse on urhea koira joka teki töitä ihan kiltisti huonolla valmistautumisella. Paikkiksen häiriökävelyä ei ole treenattu piiitkään aikaan, kenellekään ei vaan ole tullut mieleen että sitäkin pitäisi välillä tehdä. Sinänsä Lasse pysyi hienosti paikkiksessa ja sai siitä 10p. Jee!
Yksilöliikkeet tehtiinkin sitten yhteen pötköön joka ei ole Lassen kanssa paras vaihtoehto, kun sen kanssa sos. palkkaus on hiukan hakusessa ja kun se turhautuu se ääntelee. Liikkeet alkoivat kaukoilla, Hah! Ja nolla tuli, eka setti S-I-M sujui yllättävän kivasti, mutta kun piti jatkaa maasta ylös niin Lasse jäi katselemaan tuomaria ja jouduin korottamaan ääntä ja annoin tuplakäskyn ja Lasse havahtui että Oho! Mamma puhuu ja hän ei nyt ihan kuule ja lähti hipsimään joka vaihdossa pari askelta eteenpäin.
Sitten tehtiin L joka sujui ihan ok. Luoksetulossa se valui rumasti, murr! Ja sitten olikin metallinouto joka nollattiin, kun Lasse ei edes nostanut kapulaa. Se kyllä hyppäsi, tutki kapulaa, hylkäsi sen, palasi kapulan pariin kun toistin käskyn HAE mutta ei ottanut sitä suuhun, vaan tuli häntä heiluen takaisin luokseni hienosti perusasentoon.
Ohajttu nouto oli hyvä! Alun seuruu oli hiukan epätarkka. Sitten olikin vuorossa seuraaminen, hohhoijaa! Pitkä palkattomuus todellakin näkyi ja kuuluikin vielä. Tämän jälkeen oli jäljellä enää tunnari ja ruutu. Tunnariin Lassella oli aivan liian kova vire ja tiesin ettei se pysty tekemään hyvää tötä kun se piippasi jo kun kapuloita vietiin ja niinhän se nappasi käytännössä ekan kapulan ja toi sen. Mutta positiivisuuden vuoksi on sanottava että tunnarin pureskeluongelma ja kapulan pudottelu ongelma oli hävinnyt johonkin. Mutta tiesin että tunnari on 50/60 että se onnistuu. Ja nyt se ei onnistunut. Jäljellä oli ruutu. Ennen kehän alkua oli mietitty että se on vaikeassa paikassa kun kentällä oli varjoja ja aurinkoa ja ruutu oli juurikin varjoisessa nurkassa. Mutta eipä mitään Lasse teki varmaa työtä ja sai ansaitusti kympin ruudusta! Kiva onnistuminen johon oli mukava päätää kisa. Tulosta ei saatu, hyvä kokemus kuitenkin ja saatiinhan me se vikalista jota lähdetään työstämään kunhan on pidetty pieni tokotauko ensin.
Linan kanssa pidetään ensin pieni saikku, kun se oli katkaissut kannuskyntensä jossain. Huomasin katkenneen kynnen sopivasti ell klinikalla jossa olimme korva/virtsakide kontrollissa. Joten kynnen jämät napattiin samalla pois ja tassu laitettiin pakettiin. Pari päivää ihan vaan ollaan ja sitten pitää varmaan treenata hallissa jonkin aikaa, soralla tai märillä nurmikoilla ei nyt voi treenata. Oletan että se ei haittaa Linaa laisinkaan.
Ja sunnuntaina onkin jännä päivä kun Lina mitataan taas virallisesti. Sehän mitattiin 1,5v sitten mutta seuraavana kesänä tuli päätös että kaikki on mitattava uudestaan. Joten sunnuntain jälkeen voin sitten päättää jatkaako Lina vaatimatonta aksauraansa vai ei?
Linan osalta pm-joukkuekisa meni ihan pieleen, kun edellisenä yönä Linaa närästi ja valvoimme useamman tunnin yöllä, kunnes kaurapuuro ja mustikat rauhoittivat masun ja nukahdimme uudestaan. Lina oli aamulla kotona ihan pirteän oloinen eikä sitä ainakaan närästänyt, joten lähdimme kuitenkin Hyvinkäälle. Vielä kisapaikalla se touhotti, otti kontaktia ym mutta jotenkin se tuntui väsähtäneeltä, jalat juoksi, mutta pää oli unessa. Paikallaistuminen märällä nurmikolla epäonnistui, kun Lina heittäytyi luovaksi ja suorittikin minuutin paikalla seisomisen liikahtamatta. Tuomari ei arvostanut tätä versiota. Avoin luokka oli jaettu kahteen osaan ja ekassa osassa vain ruutu meni nollille, mutta Lina tuntui niin omituiselta että vakavasti harkitsin että keskeytän kisan jo ensimmäisen kehän jälkeen. Mutta kun oli joukkuekisa niin päätin kuitenkin vielä yrittää, mutta toisessa kehässä Linan fiilis oli vielä surkeampi, joten jätin leikin kesken ja tuomarikin oli sitä mieltä, että Lina ei näyttänyt olevan ihan kunnossa, joten saimme kisakirjan kansliasta ja pääsimme kotiin nukkumaan, Ihanaa! Joukkue kuitenkin sijoittui hienosti toiseksi.
Lassen kanssa olen jo vuosia pähkäillyt kaukoja ja ennen Lassen kisaa oli pakko myöntää että nolla oli tulossa. Lasse kertakaikkiaan ei välitä/ymmärrä tekniikasta ja minun treenistä pätkääkään vaan se kävelee eteen- ja taaksepäin ja sivusuunnassakin se liikkuu, Kääk! Ja vaikka kuinka olen palkannut läheltä hyviä vaihtoja niin Lasse ei tunnu ymmärtävän miksi välillä saa palkkaa ja välillä ei ja se turhauttaa sitä. Pitäisi keksiä uusi tapa opettaa Lasselle asia? Hassua on, että ihan samoin opetettu Lina on hyvin oivaltanut mitä ja miten pitää tehdä.
Linan kanssa muutin palkkausta paljon rauhallisemmaksi touko/kesäkuun vaihteessa ja aluksi tuntui että se todella auttoi. Linan mielentilat oli paljon parempia ja jopa kroonisesti vino perusasento alkoi suoristumaan, mutta pikkuhiljaa alkoi näkymään myös huonoa motivaatiota ja treeneissä tuli enemmän konflikteja kun Lina yksinkertaisesti ei tehnytkään pyydettyjä osaamiaan asioita. Se jätti noutokapulan noutamatta, se ei lähtenytkään ruutuun, se lakkasi kuuntelemasta jättävissä mitä sanottiin. Treenaaminen ei ollutkaan enää kivaa eikä nousujohteista. Lisäongelman aiheutti Linalla loppukesästä todetut virtsakiteet ja niiden hoitoon määrätty tiukka ruokavalio, kun se karsi pois nakit, juustot, sisäelimet ym superherkut. Onhan Lina toki häiritsevän ahne koira ja se syö lähes mitä vaan, mutta näköjään palkaksi pitäisi kuitenkin olla jotain aidosti houkuttavaa.
Piirimestisten jälkeen päätin, että käydään Kaisalla kyselemässä apuja kadonneeseen motivaatioon. Ja Kaisa totesi että nopeasti että ongelma oli yksinkertaisesti palkan suunta ja se että en ole vaatinut rehellistä ja täydellistä luopumista. Kun korjaisin nämä pikkuasiat niin voisin kyllä palkata Linaa jatkossakin leluilla. Linahan ei ääntele vaikka se kuinka odottaisi palkkaa.
Nythän namit ovat vasemmassa taskussa ja lelut oikeassa. Namit annetaan tarkasti housun sivusauman vierestä, mutta lelut olen antanut ihan mistä vaan suunnasta, eli yleensä edestä polvien kohdalta ja minnepä minun pikkuneiti onkaan menossa, Joo-o sinne polvieni suuntaan ja miksi? Niinpä!! No tulipa tämäkin asia selväksi ja tiedän miten opetan sen kuuluisan "seuraavan koiran" ja miten voin korjata Linan vinoutta ja kurkottelua.
Viime viikolla venäytin selän töissä ja viimeistely ennen oman seuran tokokisoja jäi vajaaksi. Toisaalta ongelma ei kuitenkaan ollut ylivireiset koirat vaan se että ne eivät vaan osanneet. Tai no Lina nollasi vain ruudun ja jäi ykkösestä harmillisesti 2,5p toki se edelleen sijoittui toiseksi, mutta ruokapussi jota Lina ei edes voi syödä oli aika laiha lohtu. Joku Linaa kyllä häiritsi kehässä ja se esitti mm. elämänsä huonointa seuraamista.
Lasse siis starttasi voittajassa ja totesin että Lasse on urhea koira joka teki töitä ihan kiltisti huonolla valmistautumisella. Paikkiksen häiriökävelyä ei ole treenattu piiitkään aikaan, kenellekään ei vaan ole tullut mieleen että sitäkin pitäisi välillä tehdä. Sinänsä Lasse pysyi hienosti paikkiksessa ja sai siitä 10p. Jee!
Yksilöliikkeet tehtiinkin sitten yhteen pötköön joka ei ole Lassen kanssa paras vaihtoehto, kun sen kanssa sos. palkkaus on hiukan hakusessa ja kun se turhautuu se ääntelee. Liikkeet alkoivat kaukoilla, Hah! Ja nolla tuli, eka setti S-I-M sujui yllättävän kivasti, mutta kun piti jatkaa maasta ylös niin Lasse jäi katselemaan tuomaria ja jouduin korottamaan ääntä ja annoin tuplakäskyn ja Lasse havahtui että Oho! Mamma puhuu ja hän ei nyt ihan kuule ja lähti hipsimään joka vaihdossa pari askelta eteenpäin.
Sitten tehtiin L joka sujui ihan ok. Luoksetulossa se valui rumasti, murr! Ja sitten olikin metallinouto joka nollattiin, kun Lasse ei edes nostanut kapulaa. Se kyllä hyppäsi, tutki kapulaa, hylkäsi sen, palasi kapulan pariin kun toistin käskyn HAE mutta ei ottanut sitä suuhun, vaan tuli häntä heiluen takaisin luokseni hienosti perusasentoon.
Ohajttu nouto oli hyvä! Alun seuruu oli hiukan epätarkka. Sitten olikin vuorossa seuraaminen, hohhoijaa! Pitkä palkattomuus todellakin näkyi ja kuuluikin vielä. Tämän jälkeen oli jäljellä enää tunnari ja ruutu. Tunnariin Lassella oli aivan liian kova vire ja tiesin ettei se pysty tekemään hyvää tötä kun se piippasi jo kun kapuloita vietiin ja niinhän se nappasi käytännössä ekan kapulan ja toi sen. Mutta positiivisuuden vuoksi on sanottava että tunnarin pureskeluongelma ja kapulan pudottelu ongelma oli hävinnyt johonkin. Mutta tiesin että tunnari on 50/60 että se onnistuu. Ja nyt se ei onnistunut. Jäljellä oli ruutu. Ennen kehän alkua oli mietitty että se on vaikeassa paikassa kun kentällä oli varjoja ja aurinkoa ja ruutu oli juurikin varjoisessa nurkassa. Mutta eipä mitään Lasse teki varmaa työtä ja sai ansaitusti kympin ruudusta! Kiva onnistuminen johon oli mukava päätää kisa. Tulosta ei saatu, hyvä kokemus kuitenkin ja saatiinhan me se vikalista jota lähdetään työstämään kunhan on pidetty pieni tokotauko ensin.
Linan kanssa pidetään ensin pieni saikku, kun se oli katkaissut kannuskyntensä jossain. Huomasin katkenneen kynnen sopivasti ell klinikalla jossa olimme korva/virtsakide kontrollissa. Joten kynnen jämät napattiin samalla pois ja tassu laitettiin pakettiin. Pari päivää ihan vaan ollaan ja sitten pitää varmaan treenata hallissa jonkin aikaa, soralla tai märillä nurmikoilla ei nyt voi treenata. Oletan että se ei haittaa Linaa laisinkaan.
Ja sunnuntaina onkin jännä päivä kun Lina mitataan taas virallisesti. Sehän mitattiin 1,5v sitten mutta seuraavana kesänä tuli päätös että kaikki on mitattava uudestaan. Joten sunnuntain jälkeen voin sitten päättää jatkaako Lina vaatimatonta aksauraansa vai ei?
sunnuntai 12. elokuuta 2018
Paluu arkeen
Työt alkoivat ja palattiin arkeen pehmeällä laskulla, kun Velde jatkoi lomailua vielä pari viikkoa ja koirilla oli seuraa päivisin. Huomenna on sitten normaali arki taas ja koirat saavat nukkua päivisin ihan rauhassa.
Helteet loppuivat ja ollaan taas päästy treenaamaan. Ja treenit ovatkin kyllä tarpeen. Koirat ovat keränneet melkoisesti virtaa kesäloman aikana ja ensi viikonloppuun mennessä olisi ainakin Lasse saatava tasattua. Lina ei onneksi yleensä edes keitä niin pahasti yli ja sen kanssa keväällä saadut vinkit ovat tuottaneet ihan kivaa tulosta. Lasse on sitten hankalampi tapaus. Se kun keittäessä alkaa sähläämään ja ääntelemään aika herkästi. Tulevalla viikolla taidetaan koittaa jäljestää, treenata kivoja rentoja juttuja ja lenkkeillään paljon. Perjantaina lähdetään ajelemaan ja lauantaina kisataan.
Tunnaria ollaan tehty aika ahkerasti ja senkin tunnelin päässä näkyy jo hiukan valoa, molempien koirien kanssa. Lassen kanssa on jo pystytty tekemään tunnaria ulkona muualla kuin omalla takapihalla ja Lina tekee sitä tällä hetkellä aika kivasti olohuoneessa. Lassen kanssa on jopa juteltu nätisti pitoasioista ja kun mielentila on valmiiksi aika hyvä niin pitokin on parantunut kerta kerralta. Lina kanssa ei moiseen vielä puututa, eikä se toisaalta ihan yhtä kovasti pure kapulaa.
Seuraava koira saa ehkä opetella tunnarin hajuerottelun kautta. Jos sillä saisi mielentilan alusta saakka pysymään parempana, että ei tulisi tuota juoksen ja noudan moodia? Tosin seuraavan koiran hankinta ei ole mitenkään ajankohtaista tällä hetkellä eikä ole edes mitään ajatusta rodustakaan. Kelpie tietysti olisi varmudella kiva mutta enstäs pieni partasuu tai jotain mustavalkoista?? Hmmm...tätä onneksi ehtii pohtimaan vielä jonkin vuoden.
Helteet loppuivat ja ollaan taas päästy treenaamaan. Ja treenit ovatkin kyllä tarpeen. Koirat ovat keränneet melkoisesti virtaa kesäloman aikana ja ensi viikonloppuun mennessä olisi ainakin Lasse saatava tasattua. Lina ei onneksi yleensä edes keitä niin pahasti yli ja sen kanssa keväällä saadut vinkit ovat tuottaneet ihan kivaa tulosta. Lasse on sitten hankalampi tapaus. Se kun keittäessä alkaa sähläämään ja ääntelemään aika herkästi. Tulevalla viikolla taidetaan koittaa jäljestää, treenata kivoja rentoja juttuja ja lenkkeillään paljon. Perjantaina lähdetään ajelemaan ja lauantaina kisataan.
Tunnaria ollaan tehty aika ahkerasti ja senkin tunnelin päässä näkyy jo hiukan valoa, molempien koirien kanssa. Lassen kanssa on jo pystytty tekemään tunnaria ulkona muualla kuin omalla takapihalla ja Lina tekee sitä tällä hetkellä aika kivasti olohuoneessa. Lassen kanssa on jopa juteltu nätisti pitoasioista ja kun mielentila on valmiiksi aika hyvä niin pitokin on parantunut kerta kerralta. Lina kanssa ei moiseen vielä puututa, eikä se toisaalta ihan yhtä kovasti pure kapulaa.
Seuraava koira saa ehkä opetella tunnarin hajuerottelun kautta. Jos sillä saisi mielentilan alusta saakka pysymään parempana, että ei tulisi tuota juoksen ja noudan moodia? Tosin seuraavan koiran hankinta ei ole mitenkään ajankohtaista tällä hetkellä eikä ole edes mitään ajatusta rodustakaan. Kelpie tietysti olisi varmudella kiva mutta enstäs pieni partasuu tai jotain mustavalkoista?? Hmmm...tätä onneksi ehtii pohtimaan vielä jonkin vuoden.
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Helteistä tokoa
Viime lauantaina luin kaikessa rauhassa kirjaa kun puhelin piippasi. Hetken kuluttua luin viestin ja siinä sanottiin että meille olisi paikka avoimeen luokkaan Huittisten tokokokeeseen seuraavana päivänä. Kirja jäi kesken ja hetken pohdinnan jälkeen päätin ottaa paikan vastaan, helteestä huolimatta.
Joten su aamuna meillä oli herätyskello soimassa ja virkeästi vaan ylös. Tavarat ja Lina autoon ja menoksi. Onneksi avoimen luokan alkamisaika oli jo 10.15, eli matka Huittisiin ainakin saatiin ajella ihan ok kelissä.
Perillä olimme hyvissä ajoin ja ilmon jälkeen ehdin vielä lenkittää Linaa hiukan. Lina tuntui mukavan rennolta. Tuomarina oli Ilkka Sten ja liikkurina Jyrki Heino. Ilkka on tuttu entuudestaan mutta liikkurin tapa puhua erittäin kuuluvasti (karjua?) oli hiukan yllätys. Tälläista häiriötä ei muuten olla treenattu.
Toinen asia mitä ei myöskään oltu treenattu oli kalkilla piirretty ruutu. Lina on vielä aika kiinni ruudun reunanauhoissa, joten hiukan jännitti miten se hahmottaisi hiukan erilaisen ruudun?
Avoin luokka alkoi paikallaoloilla kahdessa ryhmässä ja kun Lina oli luokan ensimmäinen koira niin saimme reunapaikan ensimmäiseen paikkisryhmään. Paikallaistuminen sujui hyvin. Kun suoritus oli ohi ja tuomari vielä jakoi pisteitä näytin varovaisesti vähän Linalle ruutua, joka oli käytännössä ihan meidän vieressä.
Toisessa paikkisryhmässä sitten tapahtui enemmänkin, kun staffiuros lähti haistelemaan viereisen rotikkauroksen takamusta, Kääk! Mutta täydet pisteet rotikalle joka ei tainnut edes päätään kääntää vaan istui tyynesti kuten oli käsketty. Staffin kisa katkesi siihen ja jouduimme hiukan odottamaan kehään pääsyä, kun sen papereita kirjoitettiin. Odotellessa Lina tuntui kivalta, ihan rennosti istui vieressäni. Liikkeet tehtiin taas sekoitetussa järjestyksessä.
1. Hyppy 10p.
2 Kaukot 10p.
3. Nouto 8p (tuplakäsky lopussa)
4 Liikkeestä seisominen 10p.
5. Luoksetulo 10p.
6. Kartion kierto 8p. (tuplakäsky taas lopussa)
7. Ruutu 8p. (tuplakäsky kun kääntyi liian aikaisin)
8. Seuraaminen 8,5p. Ehdottomasti parasta seuraamista mitä ollaan ikinä kisassa tehty, Jee!!
9 liikkeestä istuminen 9p.
10 kokonaisvaikutelma 9p. Minä kuulemma käytän liikaa tuplakäskyjä sanoi tuomari. Mutta kun koira ei ihan vielä osaa niin valitsin auttaa sitä.
Helteestä huolimatta oli tosi kiva kisapäivä ja Linan mielentila oli super! Lopulta saimme pisteitä 291,5 ja se riitti KP ruusukkeeseen ja luokkavoittoon. Seuraavaksi nokka kohti voittajaluokkaa. Tosin voi olla että syksyllä vielä piipahdamme piirimestaruuskisoissa avoimessa luokassa. Voittajan liikkeet ovat vielä senverran keskeneräisiä.
Joten su aamuna meillä oli herätyskello soimassa ja virkeästi vaan ylös. Tavarat ja Lina autoon ja menoksi. Onneksi avoimen luokan alkamisaika oli jo 10.15, eli matka Huittisiin ainakin saatiin ajella ihan ok kelissä.
Perillä olimme hyvissä ajoin ja ilmon jälkeen ehdin vielä lenkittää Linaa hiukan. Lina tuntui mukavan rennolta. Tuomarina oli Ilkka Sten ja liikkurina Jyrki Heino. Ilkka on tuttu entuudestaan mutta liikkurin tapa puhua erittäin kuuluvasti (karjua?) oli hiukan yllätys. Tälläista häiriötä ei muuten olla treenattu.
Toinen asia mitä ei myöskään oltu treenattu oli kalkilla piirretty ruutu. Lina on vielä aika kiinni ruudun reunanauhoissa, joten hiukan jännitti miten se hahmottaisi hiukan erilaisen ruudun?
Avoin luokka alkoi paikallaoloilla kahdessa ryhmässä ja kun Lina oli luokan ensimmäinen koira niin saimme reunapaikan ensimmäiseen paikkisryhmään. Paikallaistuminen sujui hyvin. Kun suoritus oli ohi ja tuomari vielä jakoi pisteitä näytin varovaisesti vähän Linalle ruutua, joka oli käytännössä ihan meidän vieressä.
Toisessa paikkisryhmässä sitten tapahtui enemmänkin, kun staffiuros lähti haistelemaan viereisen rotikkauroksen takamusta, Kääk! Mutta täydet pisteet rotikalle joka ei tainnut edes päätään kääntää vaan istui tyynesti kuten oli käsketty. Staffin kisa katkesi siihen ja jouduimme hiukan odottamaan kehään pääsyä, kun sen papereita kirjoitettiin. Odotellessa Lina tuntui kivalta, ihan rennosti istui vieressäni. Liikkeet tehtiin taas sekoitetussa järjestyksessä.
1. Hyppy 10p.
2 Kaukot 10p.
3. Nouto 8p (tuplakäsky lopussa)
4 Liikkeestä seisominen 10p.
5. Luoksetulo 10p.
6. Kartion kierto 8p. (tuplakäsky taas lopussa)
7. Ruutu 8p. (tuplakäsky kun kääntyi liian aikaisin)
8. Seuraaminen 8,5p. Ehdottomasti parasta seuraamista mitä ollaan ikinä kisassa tehty, Jee!!
9 liikkeestä istuminen 9p.
10 kokonaisvaikutelma 9p. Minä kuulemma käytän liikaa tuplakäskyjä sanoi tuomari. Mutta kun koira ei ihan vielä osaa niin valitsin auttaa sitä.
Helteestä huolimatta oli tosi kiva kisapäivä ja Linan mielentila oli super! Lopulta saimme pisteitä 291,5 ja se riitti KP ruusukkeeseen ja luokkavoittoon. Seuraavaksi nokka kohti voittajaluokkaa. Tosin voi olla että syksyllä vielä piipahdamme piirimestaruuskisoissa avoimessa luokassa. Voittajan liikkeet ovat vielä senverran keskeneräisiä.
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Kesän riemuja!
Aksan SM-kisat tuli ja meni, tulosta ei saatu joukkueena eikä Lassen kanssa edes radalta, mutta olipa silti hieno kokemus osallistua. Maksien rata oli ehkä hiukan haasteellinen meille, varsinkin kun ohjaaja ei luota koiraan. Tässä meille tekemistä syksyn pimeneviin iltoihin.
Juhannuksena käytiin kisaamassa aksaa Turussa, Lina pääsi ykkösen hypärille ja Lasse pääsi aksa- ja hyppyradalle. Lina teki itseasiassa tosi kivasti töitä ja jos ohjaaja luottaisi ja uskaltaisi liikkua niin tuloksia voisi jopa tulla.
Lasse oli hiukan vallaton joka näkyi varsinkin aksaradalla, hypärillä en vain ehtinyt. Mutta molemmilla radoilla oli hyvät kepit!
Juhannuksen jälkeen keskityttiin taas tokoon, koska Lina oli ilmoitettu tokon rotumestaruuskisoihin. Linan toko koki melkoisen muutoksen toukokuussa ja nyt uusi versio on alkanut tuottaa tulosta. Treeneissä on jo näkynyt ihan kivaa virettä ja tarkkaa tekemistä. Nyt lähdettiin katsomaan miten uusi vire kantaa kokeessa?
Lähdimme juuri alkaneen kesäloman kunniaksi liikkeelle jo lauantaina ja ajoimme Jyväskylään jossa meillä oli hotellihuone varattuna ja kun se oli selvitetty jatkoimme Tikkakoskelle Velden serkun luokse. Tikkakoskella oli ihastuttava kesäpaikka järven rannassa, mutta valitettavasti järven takana jossain oli ampumarata. Lassea ei haitannut, mutta Lina alkoi hermostumaan ja aika nopeasti se oli sitä mieltä että: tämä on ihan kauheaa, haluan pois. Valitettavasti se ei vain onnistunut, vaan Lina joutui kuuntelemaan ajoittaisia laukauksia pitkin iltaa. Ja kun tulimme takaisin hotelliin niin Lina oli edelleen aika kierroksilla.
Aamulla Lina oli aika ok, mutta edellisen illan jännitys oli huomattavissa sen tavasta koko ajan kuunnella tarkasti ympäristöä. Ajoimme Vihtavuoreen ja kävin ilmoittautumassa ja löysin liikejärjestyksen. Liikejärjestys oli:
1. luoksetulo
2. liikkeestä seisominen
3. liikkeestä maahanmeno
4. Nouto
5. Kaukot
6. Hyppy
7. Ruutu
8. Kierto
9. Seuraaminen ja lopuksi paikkikset
Monessa liikkeessä oli paljon hyvää ja toisaalta monessa liikkeessä näkyi pientä ylivirettä ja epätarkkuutta. Kokonaisvaikutelmasta saatiin 10 ja tuomari totesi että hektisyydestään huolimatta LIna pysyy kuitenkin hallinnassa. Ja tässä kohtaa nähtyäni videot on sanottava että se näyttää paremmalta kuin tuntuu. Mutta erityisesti kuitenkin ilahdutti paljon parantuneet perusasennot luoksetulossa ja hypyssä! Ja ne kertovat että vire ei ole enää ihan järkyttävä edes kisoissa. Lopptulos oli 251p ja sijoitus 3. Sisko Moora nappasi rotumestaruuden avoimessa luokassa!
Tämä kisa kuitenkin ratkaisi että elokuun tokon SM-kisoihin lähden Lassen kanssa. Lassea ei järkytä vaikka olisi ukkosta tai ampumarata samalla kentällä ja se osaa liikkeet varmasti. Sen vire on luultavasti vaikeampi hallita kuin Linan, mutta toisaalta Lasse on tuttu ja turvallinen. Ja nämä luultavasti jäävät sen viimeisiksi tokon sm-kisoiksi. Tokoilua ei ole tarkoitus lopettaa Lassen kanssa, mutta ylemmissä luokissa on parempia koirakoita joukkueeseen.
Lassen kanssa ollaan tietysti myös vepeilty ja se on nyt sujunut hyvin, kun ymmärsin ottaa joka treeniin jotain uutta ja hauskaa. Ja kun jopa hukkuva alkoi sujumaan kivasti niin päätin kokeilla kisaamista. Mutta siitä taidan tehdä oman päivityksen.
Koirat ovat olleet terveitä ja ollaan päästy sen puolesta treenaamaan ja elämään normaalia arkea. Aksassa pitäisi opettaa Linalle keinu kunnolla ja muutkin kontaktit ja sitten sen kanssa voisi katsella kisaamista. Lassea en ole ainakaan ihan heti pudottamassa takaisin kakkosiin vaan katsellaan jos senkin kanssa jonkun kisan kävisi juoksemassa. Olisihan se kiva saada edes yksi hyväksytty tulos kolmosista.
Rallytokoakin voisi kisata Lassen kanssa, mutta koska siinä on edelleen melko
inen vireongelma niin se jää varmaan odottamaan syksyn tylsiä kelejä ja katsellaan sitä kun vepekausi on loppu. Linalle olen hiukan opettanut keväällä oikean puolen seuraamista ja puolenvaihtoja ja käännöksiä, mutta ne ovat kaikki vielä kovin kesken, joten jostain pitäisi löytää aikaa treenata niitäkin.
Juhannuksena käytiin kisaamassa aksaa Turussa, Lina pääsi ykkösen hypärille ja Lasse pääsi aksa- ja hyppyradalle. Lina teki itseasiassa tosi kivasti töitä ja jos ohjaaja luottaisi ja uskaltaisi liikkua niin tuloksia voisi jopa tulla.
Lasse oli hiukan vallaton joka näkyi varsinkin aksaradalla, hypärillä en vain ehtinyt. Mutta molemmilla radoilla oli hyvät kepit!
Juhannuksen jälkeen keskityttiin taas tokoon, koska Lina oli ilmoitettu tokon rotumestaruuskisoihin. Linan toko koki melkoisen muutoksen toukokuussa ja nyt uusi versio on alkanut tuottaa tulosta. Treeneissä on jo näkynyt ihan kivaa virettä ja tarkkaa tekemistä. Nyt lähdettiin katsomaan miten uusi vire kantaa kokeessa?
Lähdimme juuri alkaneen kesäloman kunniaksi liikkeelle jo lauantaina ja ajoimme Jyväskylään jossa meillä oli hotellihuone varattuna ja kun se oli selvitetty jatkoimme Tikkakoskelle Velden serkun luokse. Tikkakoskella oli ihastuttava kesäpaikka järven rannassa, mutta valitettavasti järven takana jossain oli ampumarata. Lassea ei haitannut, mutta Lina alkoi hermostumaan ja aika nopeasti se oli sitä mieltä että: tämä on ihan kauheaa, haluan pois. Valitettavasti se ei vain onnistunut, vaan Lina joutui kuuntelemaan ajoittaisia laukauksia pitkin iltaa. Ja kun tulimme takaisin hotelliin niin Lina oli edelleen aika kierroksilla.
Aamulla Lina oli aika ok, mutta edellisen illan jännitys oli huomattavissa sen tavasta koko ajan kuunnella tarkasti ympäristöä. Ajoimme Vihtavuoreen ja kävin ilmoittautumassa ja löysin liikejärjestyksen. Liikejärjestys oli:
1. luoksetulo
2. liikkeestä seisominen
3. liikkeestä maahanmeno
4. Nouto
5. Kaukot
6. Hyppy
7. Ruutu
8. Kierto
9. Seuraaminen ja lopuksi paikkikset
Monessa liikkeessä oli paljon hyvää ja toisaalta monessa liikkeessä näkyi pientä ylivirettä ja epätarkkuutta. Kokonaisvaikutelmasta saatiin 10 ja tuomari totesi että hektisyydestään huolimatta LIna pysyy kuitenkin hallinnassa. Ja tässä kohtaa nähtyäni videot on sanottava että se näyttää paremmalta kuin tuntuu. Mutta erityisesti kuitenkin ilahdutti paljon parantuneet perusasennot luoksetulossa ja hypyssä! Ja ne kertovat että vire ei ole enää ihan järkyttävä edes kisoissa. Lopptulos oli 251p ja sijoitus 3. Sisko Moora nappasi rotumestaruuden avoimessa luokassa!
Tämä kisa kuitenkin ratkaisi että elokuun tokon SM-kisoihin lähden Lassen kanssa. Lassea ei järkytä vaikka olisi ukkosta tai ampumarata samalla kentällä ja se osaa liikkeet varmasti. Sen vire on luultavasti vaikeampi hallita kuin Linan, mutta toisaalta Lasse on tuttu ja turvallinen. Ja nämä luultavasti jäävät sen viimeisiksi tokon sm-kisoiksi. Tokoilua ei ole tarkoitus lopettaa Lassen kanssa, mutta ylemmissä luokissa on parempia koirakoita joukkueeseen.
Lassen kanssa ollaan tietysti myös vepeilty ja se on nyt sujunut hyvin, kun ymmärsin ottaa joka treeniin jotain uutta ja hauskaa. Ja kun jopa hukkuva alkoi sujumaan kivasti niin päätin kokeilla kisaamista. Mutta siitä taidan tehdä oman päivityksen.
Koirat ovat olleet terveitä ja ollaan päästy sen puolesta treenaamaan ja elämään normaalia arkea. Aksassa pitäisi opettaa Linalle keinu kunnolla ja muutkin kontaktit ja sitten sen kanssa voisi katsella kisaamista. Lassea en ole ainakaan ihan heti pudottamassa takaisin kakkosiin vaan katsellaan jos senkin kanssa jonkun kisan kävisi juoksemassa. Olisihan se kiva saada edes yksi hyväksytty tulos kolmosista.
Rallytokoakin voisi kisata Lassen kanssa, mutta koska siinä on edelleen melko
maanantai 21. toukokuuta 2018
Kohti uusia haasteita!
Lassehan sai jo tammikuussa Oivan, eli oikeuden siirtyä kolmosiin, mutta me jäätiin kakkosiin, koska oli ollut pitkä tauko kisaamisessa. Kevättalvi kisattiin harvakseltaan ihan ok tuloksilla, ei nollia, mutta yhdessä oltiin samalla radalla suurimmaksi osaa aikaa. Vitosia, kymppejä ja jokunen hylkykin tuli.
Talvella jo kaveri kyseli meitä sm-joukkueeseen? Oletin aluksi että hän pilaili, mutta eipä pilaillut, seurassa on todella vähän maksi kolmosen koiria. Joten pienen harkinnan ja hyvien treenien jälkeen tein siirron ja Lasse on nyt siirtynyt kolmosiin kisaamaan!
Ajatella että mun "hullu kelpie", jota ei muka voinut edes kouluttaa on kolmosissa?! Eihän me nyt ihan helpolla sinne ole päästy, mutta päästiinpä kuitenkin.
Tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa treenata ja hiukan kisata ja sitten Vantaan kisakentät kutsuvat! hiukan jännittää, mutta kyllä me selvitään. Lassesta on tullut vuosien varrella viisas ja järkevä koira joka kuuntelee ja yrittää oikeasti tehdä kuten ohjataan. Joten jos ei tule tuloksia voin ilmeisesti vilkaista peiliin?
Linan kanssa pitäisi myös katsella kisakalenteria jossain vaiheessa. Mutta kun keinu ja muutkin kontaktit on edelleen hiukan kesken niin sen kanssa ei ole vielä kiire kisaamaan. Epiksissä tietysti voisi käydä, jos mun aikataulut joskus edes mahdollistaisi sen? Mutta toisaalta meillä on tekemistä ihan esteopetuksessa, joten koitan olla nyt järkevä ja edetä askel kerrallaan.
Talvella jo kaveri kyseli meitä sm-joukkueeseen? Oletin aluksi että hän pilaili, mutta eipä pilaillut, seurassa on todella vähän maksi kolmosen koiria. Joten pienen harkinnan ja hyvien treenien jälkeen tein siirron ja Lasse on nyt siirtynyt kolmosiin kisaamaan!
Ajatella että mun "hullu kelpie", jota ei muka voinut edes kouluttaa on kolmosissa?! Eihän me nyt ihan helpolla sinne ole päästy, mutta päästiinpä kuitenkin.
Tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa treenata ja hiukan kisata ja sitten Vantaan kisakentät kutsuvat! hiukan jännittää, mutta kyllä me selvitään. Lassesta on tullut vuosien varrella viisas ja järkevä koira joka kuuntelee ja yrittää oikeasti tehdä kuten ohjataan. Joten jos ei tule tuloksia voin ilmeisesti vilkaista peiliin?
Linan kanssa pitäisi myös katsella kisakalenteria jossain vaiheessa. Mutta kun keinu ja muutkin kontaktit on edelleen hiukan kesken niin sen kanssa ei ole vielä kiire kisaamaan. Epiksissä tietysti voisi käydä, jos mun aikataulut joskus edes mahdollistaisi sen? Mutta toisaalta meillä on tekemistä ihan esteopetuksessa, joten koitan olla nyt järkevä ja edetä askel kerrallaan.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Hupsista huhtikuu meni jo!
Blogin päivitys on nyt vallan "unohtunut" kun on muka ollut paljon muuta? Lina aloitti juoksut 9.4 eli sillä todellakin on 10kk väliä juoksujen välissä. Oikein sopiva väli sinänsä ja suht helppo laskea koska juoksee seuraavan kerran. Ikävä kyllä Lina myös on kipeä juoksujen aikaan. Jo ennen kuin juoksut alkoivat se oli niin kiukkuinen että oksat pois, Hui! Ja ekana juoksupäivänä en edes minä saanut koskea takaosaan tai kylkiin kun alkoi jo hirmuinen murina! Koska Lina yleensä todellakin antaa koskea ja käsitellä niin annoin sille vatsansuojalääkkeen ennen aamulenkkiä ja ennen töihinlähtöä se sai ruoan ja kipulääkkeen. Ja kappas kun neiti oli "kesyyntynyt" työpäivän aikana. Joten eka viikko mentiin ihan suosiolla Antepsinin ja kipulääkkeen voimalla ja Lina sai myös treenitauon. Tokalla viikolla se jo pärjäsi ilman kipulääkettä ilman että hirmuinen lohikäärme palasi kuvioihin. Mutta varmuuden vuoksi pidin treenit minimissä Linan kanssa ja keskityin aina tasaiseen Lasseen. Tosin Lina alkoi loppuviikosta protestoimaan ja askarteli kaikkea pientä työpäivien aikana, joten sekin sai palata treenaamaan tokoa. Istumisia en treenaa juoksujen aikaan kun Linan perä on niin kovin turvoksissa, sen sijaan ruutua, ohjattua ja noutoa treenattiin ahkerasti. Ja samalla kun kerran oltiin hallilla niin pitihän vähän aksaakin tehdä. Kun juoksuja oli kulunut kaksi viikkoa tavattiin hallilta palatessa Sari ja Pojat ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Lina ja Pyry olisivat enemmän kuin mielellään perustaneet perheen juuri siinä ja nyt! Mutta valitettavasti nämä karvaiset versiot Romeosta ja Juliasta revittiin eri suuntiin ja kumpikin sai jatkaa eteenpäin ilman jälkikasvua.
Lassen kanssa ollaan tehty tunnaria, aksaa ja rallytokoa. Ja tauon jälkeen rallytokossakin näyttää riittävän hiukan haastetta. Mutta sehän onkin ihan parhautta että treenattavaa riittää. Mitäs sitä sitten tekisi jos koira valioituisi joka lajissa minimimäärällä treeniä ja kisoja..?
Sitten olisi varmaan huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia ja pureskeltuja kynsiä? Rahaakin säästyisi kun ei tarvitsisi treeniaikaa halleilta ja kisamaksujakin joutuisi maksamaan huomattavasti vähemmän kuin tällä meidän mallilla..
Mutta tällä mennään ja iloitaan että ollaan terveitä ja voidaan yhdessä treenata ja hakata päätä seinään!
Lasse sai keväällä jossain kohtaa myös uuden kiintorullan hakuun, nyt sillä on hieno pehmoinen ruotsalainen rulla ja samanlaisia pehmoisia irtorullia. Hiukan olen koittanut sisäänajaa niitä sille, mutta voi Lassea, koska rullat muuttuivat erilaisiksi niin heti meni ketju sekaisin. Joten kärsivällisesti kootaan taas yksi käytösketju ja kokeillaan jos saataisi se toimimaan?
Aksassa alkoi kesäkausi ja se treenataan ulkona, jippii! Kelpiet ovat samassa ryhmässä ja lisäksi koulutan sitä itsekin, mutta kun lajeja on niin monta niin aksalle ei voi uhrata kuin yhden illan. Joten tällä mennään. Vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti päästä treenaamaan enemmän kuin kerran viikossa, jos haluaisi että Lina edistyisi. Lasselle riittää hyvinkin kerran viikossa treenit, tai vaikka vain joka toinen viikko?
Linan kanssa kokeiltiin rallytokossa voi/mes treeniä ja sepä ei välttämättä olisikaan ihan mahdoton juttu? Ehkä me treenataan muutama kerta ja käydään kesällä kokeilemassa kisaamista?
Tokossakin näky pieniä valonpilkahduksia ja kun keskiviikkona lähdetään tokoleirille Ruotsiin niin uskon että tokossa suorastaan harpotaan eteenpäin?!
Ja jos ei harpota niin odotukset ovat silti korkealla; kiva päästä treenaamaan ja puhumaan kelpietä lähes viikoksi. Yksi matkan kohokohdista tulee olemaan Lilla Primtorpet kennelin kuusiviikkoiset pennut, jotka ovat siis Lassen siskon pennun pennut. Ja ne ovat onneksi kaikki varattuja!
Mutta nyt pitää käydä läpi treenikamat ja tehdä vaativa päätös siitä mitä otan mukaan ja mikä saa jäädä kotiin? Tämä on haasteellinen tehtävä, kun tarkoituksena on treenata tokon lisäksi ainakin jälkeä ja hakua.
Lassen kanssa ollaan tehty tunnaria, aksaa ja rallytokoa. Ja tauon jälkeen rallytokossakin näyttää riittävän hiukan haastetta. Mutta sehän onkin ihan parhautta että treenattavaa riittää. Mitäs sitä sitten tekisi jos koira valioituisi joka lajissa minimimäärällä treeniä ja kisoja..?
Sitten olisi varmaan huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia ja pureskeltuja kynsiä? Rahaakin säästyisi kun ei tarvitsisi treeniaikaa halleilta ja kisamaksujakin joutuisi maksamaan huomattavasti vähemmän kuin tällä meidän mallilla..
Mutta tällä mennään ja iloitaan että ollaan terveitä ja voidaan yhdessä treenata ja hakata päätä seinään!
Lasse sai keväällä jossain kohtaa myös uuden kiintorullan hakuun, nyt sillä on hieno pehmoinen ruotsalainen rulla ja samanlaisia pehmoisia irtorullia. Hiukan olen koittanut sisäänajaa niitä sille, mutta voi Lassea, koska rullat muuttuivat erilaisiksi niin heti meni ketju sekaisin. Joten kärsivällisesti kootaan taas yksi käytösketju ja kokeillaan jos saataisi se toimimaan?
Aksassa alkoi kesäkausi ja se treenataan ulkona, jippii! Kelpiet ovat samassa ryhmässä ja lisäksi koulutan sitä itsekin, mutta kun lajeja on niin monta niin aksalle ei voi uhrata kuin yhden illan. Joten tällä mennään. Vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti päästä treenaamaan enemmän kuin kerran viikossa, jos haluaisi että Lina edistyisi. Lasselle riittää hyvinkin kerran viikossa treenit, tai vaikka vain joka toinen viikko?
Linan kanssa kokeiltiin rallytokossa voi/mes treeniä ja sepä ei välttämättä olisikaan ihan mahdoton juttu? Ehkä me treenataan muutama kerta ja käydään kesällä kokeilemassa kisaamista?
Tokossakin näky pieniä valonpilkahduksia ja kun keskiviikkona lähdetään tokoleirille Ruotsiin niin uskon että tokossa suorastaan harpotaan eteenpäin?!
Ja jos ei harpota niin odotukset ovat silti korkealla; kiva päästä treenaamaan ja puhumaan kelpietä lähes viikoksi. Yksi matkan kohokohdista tulee olemaan Lilla Primtorpet kennelin kuusiviikkoiset pennut, jotka ovat siis Lassen siskon pennun pennut. Ja ne ovat onneksi kaikki varattuja!
Mutta nyt pitää käydä läpi treenikamat ja tehdä vaativa päätös siitä mitä otan mukaan ja mikä saa jäädä kotiin? Tämä on haasteellinen tehtävä, kun tarkoituksena on treenata tokon lisäksi ainakin jälkeä ja hakua.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Kevättä kohti
Kevät keikkuen tulevi. Sää on oikutellut, lupauksia lämmöstä on, mutta sitten tulee joka kerta takapakkia ja taas on kylmä, Höh! Mulle kelpaisi kyllä jo sulat ulkokentät!
Meidän treenit edistyvät hiukan samalla tavalla? Paitsi että Lina ei ole juurikaan treenannut hallilla koko talvena kuin aksaa. Tokoa on tehty tai oltu tekemättä kotona. Lasse on tehnyt hiukan monipuolisemmin hallilla jotain, vepeä, rallytokoa jne.
Ehkä tässä nyt näkyy se kun ei ole ohjattuja treenejä, niin tekeminen on hiukan niin sun näin? Toisaalta rankka syksy vaati ehkä veronsa ja nyt on pitänyt palautua kun kaikki on ihan hyvin.
Kotona on toki tehty jotain pientä, tunnaria ja nose workkiä mm.
Lägin kisoihin osallistuin molempien kanssa yhdelle radalle. Lina jatkoi vauhdikasta menoaan hyllyksi. Vielä oli liian haasteellista pujotella ihan putken vieressä ja minun pitää selvästi miettiä oman liikkeen suuntaa tarkemmin jatkossa.
Lasse oli ihan pätevä ja alun haparoinnin jälkeen tehtiin ihan ok aksarata kympillä ja sillä olimme toisia. Kari Jalosella ei ollut juostaan suoraan suoraan ykkösen, eikä kakkosen ratoja. En tiedä kaipaanko niitä ainakaan Lassen kanssa, mutta Linan kanssa voisi jopa olla kiva kokeilla sellaista joskus?
Viime viikolla sairastelin muutaman päivän ja keskiviikkona Lina kävi osteopaatilla. Sillä oli kallonpohja ihan jumissa ja pää vinossa. Mokoma pussi, Argh! Ja loppuviikon Lina sitten sai levätä hoidon jälkeen, joten Lasse pääsi torstaina aksaamaan ja perjantaina se pääsi myös hihan omatoimitokoon. Lasse olikin oikein pätevä molempina päivinä, vaikka hiukan mietitytti kun silläkin oli aika totaalisia lepopäiviä takana useampi. Mutta eipä haitannut, Lassesta on tullut oikein luottokaveri <3 Tätä en olisi uskonut 5-6 vuotta sitten ;)
Aksassa se todellakin hoitaa oman tonttinsa ja tokossa se on ihan mahtava treenikaveri, hiukan se tietysti on kiihkeä alkutreenistä, mutta ei se ole mahdoton tai mitenkään maata kiertävälle lähdössä. Ja tokotreenin päätteeksi se teki niiiin kauniin paikkiksen että meinasi itku päästä. Niin paljon kun ollaan tahkottu sitäkin liikettä ja ties miten monta kertaa ollaan aloitettu alusta uusilla neuvoilla ja taas on jotain käynyt ja luottamus onnistumiseen on hajonnut molemmilta. Nämä hetket kun koira rentoilee rivissä vaikka kahta puolen omaa kenttää aksataan ne ovat kyllä kultaakin kalliimpia!
Pitäisi vielä katsoa pari aksakisaa Lasselle, nyt kun sen kanssa on kiva jopa kisata!
Meidän treenit edistyvät hiukan samalla tavalla? Paitsi että Lina ei ole juurikaan treenannut hallilla koko talvena kuin aksaa. Tokoa on tehty tai oltu tekemättä kotona. Lasse on tehnyt hiukan monipuolisemmin hallilla jotain, vepeä, rallytokoa jne.
Ehkä tässä nyt näkyy se kun ei ole ohjattuja treenejä, niin tekeminen on hiukan niin sun näin? Toisaalta rankka syksy vaati ehkä veronsa ja nyt on pitänyt palautua kun kaikki on ihan hyvin.
Kotona on toki tehty jotain pientä, tunnaria ja nose workkiä mm.
Lägin kisoihin osallistuin molempien kanssa yhdelle radalle. Lina jatkoi vauhdikasta menoaan hyllyksi. Vielä oli liian haasteellista pujotella ihan putken vieressä ja minun pitää selvästi miettiä oman liikkeen suuntaa tarkemmin jatkossa.
Lasse oli ihan pätevä ja alun haparoinnin jälkeen tehtiin ihan ok aksarata kympillä ja sillä olimme toisia. Kari Jalosella ei ollut juostaan suoraan suoraan ykkösen, eikä kakkosen ratoja. En tiedä kaipaanko niitä ainakaan Lassen kanssa, mutta Linan kanssa voisi jopa olla kiva kokeilla sellaista joskus?
Viime viikolla sairastelin muutaman päivän ja keskiviikkona Lina kävi osteopaatilla. Sillä oli kallonpohja ihan jumissa ja pää vinossa. Mokoma pussi, Argh! Ja loppuviikon Lina sitten sai levätä hoidon jälkeen, joten Lasse pääsi torstaina aksaamaan ja perjantaina se pääsi myös hihan omatoimitokoon. Lasse olikin oikein pätevä molempina päivinä, vaikka hiukan mietitytti kun silläkin oli aika totaalisia lepopäiviä takana useampi. Mutta eipä haitannut, Lassesta on tullut oikein luottokaveri <3 Tätä en olisi uskonut 5-6 vuotta sitten ;)
Aksassa se todellakin hoitaa oman tonttinsa ja tokossa se on ihan mahtava treenikaveri, hiukan se tietysti on kiihkeä alkutreenistä, mutta ei se ole mahdoton tai mitenkään maata kiertävälle lähdössä. Ja tokotreenin päätteeksi se teki niiiin kauniin paikkiksen että meinasi itku päästä. Niin paljon kun ollaan tahkottu sitäkin liikettä ja ties miten monta kertaa ollaan aloitettu alusta uusilla neuvoilla ja taas on jotain käynyt ja luottamus onnistumiseen on hajonnut molemmilta. Nämä hetket kun koira rentoilee rivissä vaikka kahta puolen omaa kenttää aksataan ne ovat kyllä kultaakin kalliimpia!
Pitäisi vielä katsoa pari aksakisaa Lasselle, nyt kun sen kanssa on kiva jopa kisata!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Linan ekat aksakisat
Linan kisakirja on vahvistettu 5.3.2017 joten vuosi meni että se oli ekan kerran käytössä. Eikä siihen yhtään merkintää vielä tullut.
Kisattiin tänään Kirkkonummella, oikeastaan Masalassa, Niinun hallilla. Halli on ihan kiva mutta hiukan ahtaan puoleinen. Onni oli siis että Lina on järkevä eikä painestu muista koirista ihmisistä tm. Se halusi vain radalle!
Olin siis ilmoittanut neidin kahdelle hyppyradalle koska sen kontaktit ovat vielä keskeneräiset. Tuomarina oli A Savioja. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin kun halusin nähdä myös millainen aksarata oli ja samalla näin tuttuja koiria radalla.
Kun hypäriä rakennettiin koitimme epätoivoisesti arvailla että onko tuossa lähtö ja mennäänkö siitä koko kentän poikki vai pitäisikö jossain kohtaa kääntyä? Ja piti kyllä kääntyä, tiukasti, vaikka edessä oli houkutteleva pituus. Kepeille vienti oli putkesta ja muuten rata oli aika perusaksaa.
Lina lähti mediluokassa kolmantena ja minulla oli hiukan vaikeuksia hahmottaa lähtöpaikka kun olen taas tottunut olemaan makseissa Lassen kanssa, joten otin Linan häkistä hiukan turhan myöhään verkkaan. Lina oli melkoisen täpinöissään ja selkeästi tiesi mitä ollaan tekemässä. Alku meni hyvin, Lina pysyi lähdössä ja suoritti kolme ekaa estettä oikein! Sitten kun olisi pitänyt kääntyä niin se kyllä yritti, mutta ei ihan onnistunut vaan "ajautui" myös pituuden yli. Siitä jatkettiin ihan sujuvasti ja olen aivan mielettömän onnellinen siitä miten Lina hoisi pujottelun!! Se oli jo ajautumassa väärälle puolelle ensimmäistä keppiä mutta hienosti se korjasi ja pujotteli loppuun saakka hurjasti murahdellen! Sitten läpinäkyvä lyhyt putki tuotti ongelmia molemmilla radoilla, se ei oikein löytynyt?!
Toiselle radalle otin Linan aikaisemmin verkkaan ja saatiinkin kiva yhteinen kupla odotellessa aikaiseksi. Mutta yhtäkkiä me olimmekin ekana lähdössä medeissä ja taas meinasi mennä pasmat sekaisin. Mutta pääsimme lähtöön ja hiukan mietteliäänä jätin Linan lähtöön, heti toisena esteenä oli pussi. Eikä siinä mitään mutta kun pussilta piti kääntyä tiukasti vasemmalle niin hiukan kyllä jännitti, vaikka päätin että Lina saa tulla pussista ulos ennenkuin käännän sen. Lina lähti reippaalla vauhdilla radalle ja sujahti pussiin josta kuului kunnon kolaus?! Ilmeisesti ääni tuli kankaasta kun Lina sujahti vauhdilla pussiin?? Rata kuitenkin jatkui pari estettä ennenkuin LIna ajautui väärälle hypylle, kun minä taas oletin, en siis ohjannut..
Loppuradalla oli jotain pientä säätöä ja kepitkin piti uusia kun kolmosvälissä tuli joku tahtirikko, mutta uusinnassa Lina pujotteli ajatuksella oikein hienosti!
Maalissa se oli tyytyväinen ja halusi palkkaa. Ja sitten lähdettiin lenkille. Kierrettiin kunnon lenkki gööttiseurassa. Lina kuitenkin piti oikeaa korvaa rutussa jonkun aikaa lenkillä joten oletan että korva sai osumaa pussissa, koska mitään muita korvapulmia ei nyt ole ollut. Juuri sillä hetkellä harmitti se pussi ja siinä törmäily, kun aksa ei mitenkään ole Linan päälaji niin en kyllä haluaisi riskeerata Linan terveyttä esteillä jotka voivat olla helposti vaarallisia. Ja vaikka niiden käyttö ei olekaan kiellettyä niin minusta ykkösluokka on hiukan kyseenalainen paikka käyttää niitä? Tai ainakin toivoisin että rata jatkisi suoraan eteenpäin pussilta. Mutta enpä ole edelleenkään tuomari.
Ensi viikonloppuna hurjastellaan vielä yksi hypäri Lägin kisoissa ja sitten pidetään kisaamisesta taukoa kunnes kontaktit sujuvat. Tosin nykyvaatimukset ovat se verran kovat että voi mennä pidempi hetki ennen seuraavia kisoja?
Kisattiin tänään Kirkkonummella, oikeastaan Masalassa, Niinun hallilla. Halli on ihan kiva mutta hiukan ahtaan puoleinen. Onni oli siis että Lina on järkevä eikä painestu muista koirista ihmisistä tm. Se halusi vain radalle!
Olin siis ilmoittanut neidin kahdelle hyppyradalle koska sen kontaktit ovat vielä keskeneräiset. Tuomarina oli A Savioja. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin kun halusin nähdä myös millainen aksarata oli ja samalla näin tuttuja koiria radalla.
Kun hypäriä rakennettiin koitimme epätoivoisesti arvailla että onko tuossa lähtö ja mennäänkö siitä koko kentän poikki vai pitäisikö jossain kohtaa kääntyä? Ja piti kyllä kääntyä, tiukasti, vaikka edessä oli houkutteleva pituus. Kepeille vienti oli putkesta ja muuten rata oli aika perusaksaa.
Lina lähti mediluokassa kolmantena ja minulla oli hiukan vaikeuksia hahmottaa lähtöpaikka kun olen taas tottunut olemaan makseissa Lassen kanssa, joten otin Linan häkistä hiukan turhan myöhään verkkaan. Lina oli melkoisen täpinöissään ja selkeästi tiesi mitä ollaan tekemässä. Alku meni hyvin, Lina pysyi lähdössä ja suoritti kolme ekaa estettä oikein! Sitten kun olisi pitänyt kääntyä niin se kyllä yritti, mutta ei ihan onnistunut vaan "ajautui" myös pituuden yli. Siitä jatkettiin ihan sujuvasti ja olen aivan mielettömän onnellinen siitä miten Lina hoisi pujottelun!! Se oli jo ajautumassa väärälle puolelle ensimmäistä keppiä mutta hienosti se korjasi ja pujotteli loppuun saakka hurjasti murahdellen! Sitten läpinäkyvä lyhyt putki tuotti ongelmia molemmilla radoilla, se ei oikein löytynyt?!
Toiselle radalle otin Linan aikaisemmin verkkaan ja saatiinkin kiva yhteinen kupla odotellessa aikaiseksi. Mutta yhtäkkiä me olimmekin ekana lähdössä medeissä ja taas meinasi mennä pasmat sekaisin. Mutta pääsimme lähtöön ja hiukan mietteliäänä jätin Linan lähtöön, heti toisena esteenä oli pussi. Eikä siinä mitään mutta kun pussilta piti kääntyä tiukasti vasemmalle niin hiukan kyllä jännitti, vaikka päätin että Lina saa tulla pussista ulos ennenkuin käännän sen. Lina lähti reippaalla vauhdilla radalle ja sujahti pussiin josta kuului kunnon kolaus?! Ilmeisesti ääni tuli kankaasta kun Lina sujahti vauhdilla pussiin?? Rata kuitenkin jatkui pari estettä ennenkuin LIna ajautui väärälle hypylle, kun minä taas oletin, en siis ohjannut..
Loppuradalla oli jotain pientä säätöä ja kepitkin piti uusia kun kolmosvälissä tuli joku tahtirikko, mutta uusinnassa Lina pujotteli ajatuksella oikein hienosti!
Maalissa se oli tyytyväinen ja halusi palkkaa. Ja sitten lähdettiin lenkille. Kierrettiin kunnon lenkki gööttiseurassa. Lina kuitenkin piti oikeaa korvaa rutussa jonkun aikaa lenkillä joten oletan että korva sai osumaa pussissa, koska mitään muita korvapulmia ei nyt ole ollut. Juuri sillä hetkellä harmitti se pussi ja siinä törmäily, kun aksa ei mitenkään ole Linan päälaji niin en kyllä haluaisi riskeerata Linan terveyttä esteillä jotka voivat olla helposti vaarallisia. Ja vaikka niiden käyttö ei olekaan kiellettyä niin minusta ykkösluokka on hiukan kyseenalainen paikka käyttää niitä? Tai ainakin toivoisin että rata jatkisi suoraan eteenpäin pussilta. Mutta enpä ole edelleenkään tuomari.
Ensi viikonloppuna hurjastellaan vielä yksi hypäri Lägin kisoissa ja sitten pidetään kisaamisesta taukoa kunnes kontaktit sujuvat. Tosin nykyvaatimukset ovat se verran kovat että voi mennä pidempi hetki ennen seuraavia kisoja?
lauantai 17. helmikuuta 2018
Aksaa, hakua, aksaa
Jotenkin alkuvuosi on ollut tahmeaa. Pitäisi kyllä treenata enemmän, paljon enemmän jos mielii kisaamaan ulkokaudella, mutta jos ensi viikolla aloitetaan taas tosissaan tokotreenit?
Lina menee osteopaatille keskiviikkona ja sen jälkeen olen toivottavasti vähän viisaampi Linan voinnin suhteen. Sehän voi periaatteessa aika hyvin tällä hetkellä. Närästystä ei ole ollut eikä sen paino ole enää pudonnut. Pikkuhiljaa olen purkanut tiukimmat rajoitukset ruokavaliosta, toki Lina saa pienen välipalan iltapäivällä ja ruoka on ehdottomasti helposti sulavaa ja kevyttä, mutta nyt se kuitenki on taas ruoan tapaista, eikä pelkästään puuroa ja seitiä.
Lasse onneksi voi hyvin ja on tyytyväinen, kunhan saa osallistua moneen menoon ja sitä rapsutetaan ja kehutaan tarpeeksi. Lassen kanssa käytiin pari kertaa Kaisan luona hakuilemassa ja Lassen ilmaisua hiukan muokattiin. Nyt sillä roikkuu kaulassa ruotsalainen rulla ja sen kanssa tehdään uusi yritys ilmaisuista. Alku vaikuttaa lupaavalta, hiukan ne vanhat ilkeät möröt vielä välillä nostavat päätään, mutta ei niin pahasti kuin norskin kanssa. Muutenhan Lasse toimii hakumetsässä hyvin, se malttaa (!), se etsii ja se tulee hallintaan ihan ok. Metsässä on edelleen kivaa, suurimman osan aikaa ainakin.
Lassekin on saanut aksata ja se onkin nykyään oikein kiva ja kiltti aksakoira, joten olen ilmoitellut sitä kisoihin muutaman kerran.
Tänään käytiin Lahdessa saakka hakemassa hiukan oppia minulle aiheella miten ohjata koiraa kauempaa, ilman että yhteys katkeaa? Lehtisen Lotalla oli loistavia ideoita ja neuvoja ja lopulta lentävästä Linasta kuoriutui upea taitava hallitusti liitävä aksakoira <3
Kotiläksyjäkin saatiin ja niitä pitää varmaan mennä heti huomenna tekemään molempien kanssa. Ja järkyttävää kyllä Lotta huomasi ison puutteen minun palkkauksessa, Minä palkkaan ihan joka kerta Linan itseni edestä, Kääk! Vieläkö ihmettelen että miksi se pyörii myös tokossa mieluiten minun edessä?!?
Lina menee osteopaatille keskiviikkona ja sen jälkeen olen toivottavasti vähän viisaampi Linan voinnin suhteen. Sehän voi periaatteessa aika hyvin tällä hetkellä. Närästystä ei ole ollut eikä sen paino ole enää pudonnut. Pikkuhiljaa olen purkanut tiukimmat rajoitukset ruokavaliosta, toki Lina saa pienen välipalan iltapäivällä ja ruoka on ehdottomasti helposti sulavaa ja kevyttä, mutta nyt se kuitenki on taas ruoan tapaista, eikä pelkästään puuroa ja seitiä.
Lasse onneksi voi hyvin ja on tyytyväinen, kunhan saa osallistua moneen menoon ja sitä rapsutetaan ja kehutaan tarpeeksi. Lassen kanssa käytiin pari kertaa Kaisan luona hakuilemassa ja Lassen ilmaisua hiukan muokattiin. Nyt sillä roikkuu kaulassa ruotsalainen rulla ja sen kanssa tehdään uusi yritys ilmaisuista. Alku vaikuttaa lupaavalta, hiukan ne vanhat ilkeät möröt vielä välillä nostavat päätään, mutta ei niin pahasti kuin norskin kanssa. Muutenhan Lasse toimii hakumetsässä hyvin, se malttaa (!), se etsii ja se tulee hallintaan ihan ok. Metsässä on edelleen kivaa, suurimman osan aikaa ainakin.
Lassekin on saanut aksata ja se onkin nykyään oikein kiva ja kiltti aksakoira, joten olen ilmoitellut sitä kisoihin muutaman kerran.
Tänään käytiin Lahdessa saakka hakemassa hiukan oppia minulle aiheella miten ohjata koiraa kauempaa, ilman että yhteys katkeaa? Lehtisen Lotalla oli loistavia ideoita ja neuvoja ja lopulta lentävästä Linasta kuoriutui upea taitava hallitusti liitävä aksakoira <3
Kotiläksyjäkin saatiin ja niitä pitää varmaan mennä heti huomenna tekemään molempien kanssa. Ja järkyttävää kyllä Lotta huomasi ison puutteen minun palkkauksessa, Minä palkkaan ihan joka kerta Linan itseni edestä, Kääk! Vieläkö ihmettelen että miksi se pyörii myös tokossa mieluiten minun edessä?!?
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Huolta ja omituisia oireita
Lina on taas oireillut omituisesti. Aluksi ajattelin että sillä olisi ihan vaan virtsatieinfektio, mutta sehän olisi ollut ihan liian yksinkertaista. Joten kun pissanäyte oli puhdas niin varattiin aika ell luokse.
Korvat ja anaalit oli ok, joten narttukoira joutui ultraan. Ultrassa näkyi vähän nestettä kohdussa (?) mutta ei mitään hälyyttäviä määriä. Hoitona oli kipulääkettä ja antepsin vatsanärsytyksen hoitoon. Ell epäili että juoksut ovat kohta alkamassa?
Huolestuttavaa oli että kipulääkkeellä merkkaaminen loppui, mutta närästys paheni merkittävästi. Joten Lina sai närästyslääkkeen Antepsinen rinnalle ja dieetin jossa rasvan määrä oli minimissä ja ruoka on helposti sulavaa. Tällä dieetillä ainakin Lina laihtui, Auts!
Minua kuitenkin ahdisti diagnoosi kohdussa olevasta nesteestä ja kun mitään merkkejä juoksusta ei ilmestynyt niin parin viikon kuluttua vein Linan uudestaan ell luokse.
Taas tehtiin yleistutkimus jossa ei ollut mitään ihmeellistä, joten otettiin ultra esiin. Ehyt-klinikan ell oli sitä mieltä että kohtu on aivan siisti eikä siellä ole mitään ylimääräistä, mutta että hoikalla pienellä Linalla näkyy joku verisuoni jota voisi luulla kohduksi? Ilmeisesti verisuoni ei yleensä näy ultrassa?
Munuaiset kuitenkin herättivät ell mielenkiinnon, niissä oli ehkä jotain pientä omituista? Nyt alkoi hiukan huolestuttamaan, Kääk! Ja kun Lina on aina juonut paljon niin sehän sopisi myös munuaisongelmiin.. Joten otettiin verikoe, josta tarkistettiin tulehdusarvo ja munuaisarvot. Onneksi kaikki arvot olivat ihan normaalit (y)
Tämän jälkeen keskusteltiin ell kanssa että jos oireet johtuvat kuitenkin vain närästyksestä? Linan vatsa ja suolisto on varmasti ollut kovilla viime vuonna kun sillä oli useita ab-kuureja joista pisin kesti kuusi viikkoa!?!
Joten nyt kokeillaan erikoisruokavaliota, lääkkeitä vatsan suojaksi ja mh-bakteereita.
Juuri nyt on vaikea sanoa auttaako,mutta toivon että pidemmällä aikavälillä huomaan muutoksia selvemmin? Lina on myös ollut lomalla treeneistä, koska kipeät koirat eivät treenaa. Pikuhiljaa se alkoi kuitenkin näyttämään ja käyttäytymään niin että jotain ohjelmaa oli pakko keksiä?
Tehtiin siis nose workkia ja sehän olikin kivaa! Lina on luontainen nenänkäyttäjä, kuten varmaan kaikki koirat, ja se etsii hajuja innokkaasti ja pitkäkestoisesti.
Ja kaiken lisäksi päästiin kunnon nose work oppiin lauantaina kun kasvattaja järjesti tapaamisen Lappeenrannassa jossa päästiin tekemään nose workin lisäksi hyppytekniikkaa. Aivan loistava päivä ja oli kiva tavata tuttuja joita näkee turhan harvoin ja tavata joku ihan uusikin tuttavuus.
Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta ja opettaa molemmille koiruuksille parempi ilmaisu niin sitten voisi lähteä hajutestiin?!
Korvat ja anaalit oli ok, joten narttukoira joutui ultraan. Ultrassa näkyi vähän nestettä kohdussa (?) mutta ei mitään hälyyttäviä määriä. Hoitona oli kipulääkettä ja antepsin vatsanärsytyksen hoitoon. Ell epäili että juoksut ovat kohta alkamassa?
Huolestuttavaa oli että kipulääkkeellä merkkaaminen loppui, mutta närästys paheni merkittävästi. Joten Lina sai närästyslääkkeen Antepsinen rinnalle ja dieetin jossa rasvan määrä oli minimissä ja ruoka on helposti sulavaa. Tällä dieetillä ainakin Lina laihtui, Auts!
Minua kuitenkin ahdisti diagnoosi kohdussa olevasta nesteestä ja kun mitään merkkejä juoksusta ei ilmestynyt niin parin viikon kuluttua vein Linan uudestaan ell luokse.
Taas tehtiin yleistutkimus jossa ei ollut mitään ihmeellistä, joten otettiin ultra esiin. Ehyt-klinikan ell oli sitä mieltä että kohtu on aivan siisti eikä siellä ole mitään ylimääräistä, mutta että hoikalla pienellä Linalla näkyy joku verisuoni jota voisi luulla kohduksi? Ilmeisesti verisuoni ei yleensä näy ultrassa?
Munuaiset kuitenkin herättivät ell mielenkiinnon, niissä oli ehkä jotain pientä omituista? Nyt alkoi hiukan huolestuttamaan, Kääk! Ja kun Lina on aina juonut paljon niin sehän sopisi myös munuaisongelmiin.. Joten otettiin verikoe, josta tarkistettiin tulehdusarvo ja munuaisarvot. Onneksi kaikki arvot olivat ihan normaalit (y)
Tämän jälkeen keskusteltiin ell kanssa että jos oireet johtuvat kuitenkin vain närästyksestä? Linan vatsa ja suolisto on varmasti ollut kovilla viime vuonna kun sillä oli useita ab-kuureja joista pisin kesti kuusi viikkoa!?!
Joten nyt kokeillaan erikoisruokavaliota, lääkkeitä vatsan suojaksi ja mh-bakteereita.
Juuri nyt on vaikea sanoa auttaako,mutta toivon että pidemmällä aikavälillä huomaan muutoksia selvemmin? Lina on myös ollut lomalla treeneistä, koska kipeät koirat eivät treenaa. Pikuhiljaa se alkoi kuitenkin näyttämään ja käyttäytymään niin että jotain ohjelmaa oli pakko keksiä?
Tehtiin siis nose workkia ja sehän olikin kivaa! Lina on luontainen nenänkäyttäjä, kuten varmaan kaikki koirat, ja se etsii hajuja innokkaasti ja pitkäkestoisesti.
Ja kaiken lisäksi päästiin kunnon nose work oppiin lauantaina kun kasvattaja järjesti tapaamisen Lappeenrannassa jossa päästiin tekemään nose workin lisäksi hyppytekniikkaa. Aivan loistava päivä ja oli kiva tavata tuttuja joita näkee turhan harvoin ja tavata joku ihan uusikin tuttavuus.
Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta ja opettaa molemmille koiruuksille parempi ilmaisu niin sitten voisi lähteä hajutestiin?!
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Lassen H-Oiva!
Elämä on uuden oppimista alusta loppuun saakka. Tänä vuonna tuli uusittu Kitu agilityliitolle ja pitihän minun kokeilla osaanko käyttää sitä? Ja hupsista olin ilmoittanut Lassen kisaamaan aksaa! Treenaaminen on yliarvostettua ehkä? Me lähdettiin enemmän fiilistelemään ja kokeilemaan miten tämä nykyinen kiltiksi muuttunut Lasse ohjautuu?
Aamupäivällä tehtiin ensin Eliaksen kanssa hiukan haun ilmaisuja ja ehkä lamppu syttyi? Isän jääkaapista lainatut lihapullat ainakin selkeästi motivoi Lassea miettimään, Hyvä! Saatiin muutama oikein hyvä rullan nosto ja palautus "keskilinjaan"
Sitten kahviteltiin hetki ja sitten lähdin ajelemaan kohti Vantaata. Perillä oltiin sopivasti ja ehdittiin kävellä kiva lenkki hyvässä säässä ja kun sain kengät vaihdettua niin pääsikin jo tutustumaan rataan. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja tein hyvän suunnitelman ja koitin huolellisesti miettiä kaikki ansakohdat ym läpi?
Kisarutiinin puutteen huomasi kyllä, minua jännitti ihan oikeasti! Voi kauhistus! Ja sitten mokasin ja toin Lassen halliin aivan liian aikaisin. Lasse kiihtyi todella reippaasti ja se mekasti, vinkui ja piippasi taukoamatta ja koitti rynnätä radalle väliaitojen yli/läpi. Intoa ainakin oli!
Lähtöön meno oli aika kamala.. Mutta kun jätin Lassen istumaan niin se myös istui. Ensimmäinen rima putosi. Nolla meni siis siinä, mutta kun lähtö, kontaktit ja pujottelu seinää kohti toimi niin matkalla pudonnut toinen rima ei oikeastaan edes harmittanut. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja Sari Mikkilän radat olivat superkivoja!
Toisena oli hyppyrata. Taas sai tutustua rauhassa. Hypärillä oli vähemmän koiria ja nyt onnistuin ottamaan Lassen halliin aika hyvään aikaan. Sain sen hallintaan eikä se piipannut yhtään, mutta radalle saavuttiin edelleen neliveto päällä, Murr!
Rata ei sujunut ihan hirmuisen harmoonisesti ja kauniisti, vaan pari kohtaa oli kyllä enemmän "pelasta ja kalasta" tyylillä tehtyjä, mutta aksa ei ole tyylilaji ja niin meille vaan kirjattiin tulokseksi nolla! Sijoitus oli lopulta 3. ja se riitti H-OIVA merkintään! Mutta vaikka nyt onkin oikeus kisata kolmosissa niin taidamme kisata vielä pari kk kakkosissa. Katsellaan kolmosia kun saadaan rutiinia tekemiseen.
Kolmas rata oli siis uusilla sännöillä mahdollista juosta ja niinhän me sekin kirmattiin. Mutta nyt näkyi pientä väsymystä molemmilla. Minä olin syönyt huonosti koko päivän ja Lasse oli tsempannut hurjasti ja ollut kiltti jo kaksi rataa. Ei Turbo-Laser mitä vaan jaksa. Radalle päästiin tällä kertaa asiallisesti löysällä taluttimella. Tällä radalla oli kiva hyppykuvio, jota kuulin monen tuskailevan tutustumisessa, mutta minulle oli selvää että teen sen takaaleikkaamalla pari kertaa. Se sopii Lasselle selkeästi paremmin kuin minun huonot myöhässä olevat valssit. Rata sujuikin hyvin kepeille saakka mutta siinä tuli väsy ja Lasse jätti yhden kepin väliin. Korjasin kepit ja Lasse ei ainakaan siitä riemastunut. Keppien jälkeen se päätti että nyt hyppään tuon hypyn ja niinhän se teki, vaikka piti mennä putkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin päivän ratoihin. Me oltiin Yhdessä samoilla radoilla. Osasin suunnitella moneen kohtaan juuri Lasselle sopivia ohjauksia ja pysyin suunnitelmissani!
Tänään oli niin kivaa että taidan ilmoittaa Lassen uudestaan johonkin kisaamaan?
Aamupäivällä tehtiin ensin Eliaksen kanssa hiukan haun ilmaisuja ja ehkä lamppu syttyi? Isän jääkaapista lainatut lihapullat ainakin selkeästi motivoi Lassea miettimään, Hyvä! Saatiin muutama oikein hyvä rullan nosto ja palautus "keskilinjaan"
Sitten kahviteltiin hetki ja sitten lähdin ajelemaan kohti Vantaata. Perillä oltiin sopivasti ja ehdittiin kävellä kiva lenkki hyvässä säässä ja kun sain kengät vaihdettua niin pääsikin jo tutustumaan rataan. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja tein hyvän suunnitelman ja koitin huolellisesti miettiä kaikki ansakohdat ym läpi?
Kisarutiinin puutteen huomasi kyllä, minua jännitti ihan oikeasti! Voi kauhistus! Ja sitten mokasin ja toin Lassen halliin aivan liian aikaisin. Lasse kiihtyi todella reippaasti ja se mekasti, vinkui ja piippasi taukoamatta ja koitti rynnätä radalle väliaitojen yli/läpi. Intoa ainakin oli!
Lähtöön meno oli aika kamala.. Mutta kun jätin Lassen istumaan niin se myös istui. Ensimmäinen rima putosi. Nolla meni siis siinä, mutta kun lähtö, kontaktit ja pujottelu seinää kohti toimi niin matkalla pudonnut toinen rima ei oikeastaan edes harmittanut. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja Sari Mikkilän radat olivat superkivoja!
Toisena oli hyppyrata. Taas sai tutustua rauhassa. Hypärillä oli vähemmän koiria ja nyt onnistuin ottamaan Lassen halliin aika hyvään aikaan. Sain sen hallintaan eikä se piipannut yhtään, mutta radalle saavuttiin edelleen neliveto päällä, Murr!
Rata ei sujunut ihan hirmuisen harmoonisesti ja kauniisti, vaan pari kohtaa oli kyllä enemmän "pelasta ja kalasta" tyylillä tehtyjä, mutta aksa ei ole tyylilaji ja niin meille vaan kirjattiin tulokseksi nolla! Sijoitus oli lopulta 3. ja se riitti H-OIVA merkintään! Mutta vaikka nyt onkin oikeus kisata kolmosissa niin taidamme kisata vielä pari kk kakkosissa. Katsellaan kolmosia kun saadaan rutiinia tekemiseen.
Kolmas rata oli siis uusilla sännöillä mahdollista juosta ja niinhän me sekin kirmattiin. Mutta nyt näkyi pientä väsymystä molemmilla. Minä olin syönyt huonosti koko päivän ja Lasse oli tsempannut hurjasti ja ollut kiltti jo kaksi rataa. Ei Turbo-Laser mitä vaan jaksa. Radalle päästiin tällä kertaa asiallisesti löysällä taluttimella. Tällä radalla oli kiva hyppykuvio, jota kuulin monen tuskailevan tutustumisessa, mutta minulle oli selvää että teen sen takaaleikkaamalla pari kertaa. Se sopii Lasselle selkeästi paremmin kuin minun huonot myöhässä olevat valssit. Rata sujuikin hyvin kepeille saakka mutta siinä tuli väsy ja Lasse jätti yhden kepin väliin. Korjasin kepit ja Lasse ei ainakaan siitä riemastunut. Keppien jälkeen se päätti että nyt hyppään tuon hypyn ja niinhän se teki, vaikka piti mennä putkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin päivän ratoihin. Me oltiin Yhdessä samoilla radoilla. Osasin suunnitella moneen kohtaan juuri Lasselle sopivia ohjauksia ja pysyin suunnitelmissani!
Tänään oli niin kivaa että taidan ilmoittaa Lassen uudestaan johonkin kisaamaan?
tiistai 2. tammikuuta 2018
Tavoitteita
Tavoitteita on kyllä, monenlaisia..
Tavoitteena on pitää hauskaa, tehdä yhdessä hörökorvien kanssa unohtumatonta matkaa kohti jotain.
Päämäärä ei ole se tärkein asia vaan tämä yhteinen matka. Tavoitteena on tehdä yhdessä asioita joista tulee ihania muistoja, asioita joista tulee "VautsiVau" fiiliksiä, asioita joista oppii uutta, asioita joista nauttii, asioita joita tehdessä tulee ylittäneeksi itsensä, asioita jotka ovat jännittäviä, asioita jotka saavat nauramaan ja itkemään.
Tavoitteena on nähdä monta ihanaa auringonnousua ja auringonlaskua ja hienoja päiviä yhdessä. Tavoitteena on uskaltaa tehdä omalla tavalla asioita, tavoitteena on oppia jotain uutta ja ihmeellistä. Tavoitteena on että koiratkin oppisivat jotain uutta!
Tavoitteena on herätä uteliaana näkemään mitä hienoa juuri tämä päivä tarjoaa ja nukahtaa tyytyväinen hymy huulilla.
Tuossa on siis ensi vuoden tavoitteet!
Jatketaan edelleen tokoa, rallytokoa, aksaa, vepeä, hakua, jälkeä, ja koitetaan keksiä jotain uutta vielä?!
Katsotaan mitä tästä vuodesta tulee jos en kirjaa yhtään kisaa tai treeniä tavoitteeksi? En mitenkään usko että siksi jäisi kisat käymättä tai että lopettaisin treenaamisen vain koska en tavoittele luvaa, serttiä, koularia tai titteleitä. Niitä tulee jos on tullakseen. Ollaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)