Nykyään tulee harmittavan harvoin päivitettyä tänne meidän kuulumisia. Mutta syksyä on siis vietetty rauhallisesti treenaten ja ulkoillen. Aloitin työt Lohjan pieneläinklinikalla syyskuun lopussa ja uusi työ vaatii aina aluksi hiukan uuden oppimista ja vanhana (?) se myös väsyttää, joten en ole kauheasti ylimääräistä tehnyt. Ollaan eniten tehty tokoa ja varsinkin Lasse on treenannut ohjattua noutoa. Liike pilkottiin palasiksi ja niitä palasia on sitten ihan ajatuksella koitettu vahvistaa. Käskyt vaihtui ja uusia käskyjä on ajettu sisään pala kerrallaan. Ongelmahan oli, että Lasse alkoi sekoittamaan kiertonoutoa ja ohjattua. Kiertonouto odottaa siis edelleen omaa käsittelyään ja sen aika tulee kun minusta tuntuu että Lasse on sisäistänyt ohjatun kunnolla. Eli toivottavasti alkuvuodesta?
Olen miettinyt paljon miten saisin selkeyttä liikkeisiin jotka ovat epävarmoja Lasselle ja päätin että pilkotaan ja tehdään vahvat pohjataidot vieläpä oikeassa vireessä. Ohjatussa noudossa ongelmana on ollut keskikapula, jonka Lasse bongaa merkille mennessään ja jää siihen sitten jumiin. Ja kun se kääntyy huonommin oikealle niin varsinkin silloin se ajautuu keskikapulalle ja sen luokse "jouduttuaan" se ei mitenkään voi vastustaa kiusausta myös noutaa sen. Vasen puoli on ollut helpompi, onneksi. Aluksi keskikapula oli hetken kokonaan pois ja muut kapulat olivat vain n 4-5m syvällä. Ja tässä kohtaa myös käsky vaihtui, joten tätä tehtiin useampia toistoja. Seuraava askel oli ottaa keskikapula mukaan niin että se oli 10m ja muut edelleen 5-6m:n päässä. Edelleen Lasse saattoi hiukan miettiä keskikapulaa ja pysähtymiset ennen keskikapulaa palkittiin namilla, jotta Lasse oppisi luopumaan siitä seis-käskyllä. Paljon olen palkannut ihan vaan oikean kapulan nostoja lennosta ja siitähän seurasi tietysti että Lasse nosti, otti pari loikkaa ja tiputti, olin sitten antanut luvan tai en?! Tämä oli onneksi nopeasti korjattu. Nyt ollaan tilanteessa jossa 2-3 viimeiset treenit ovat onnistuneet vain oikein. Ja viimeksi tehtiin kiertokartion ja merkin erottelutreeniä ja nyt Lasse yllätti kuuntelemalla ja tekemällä vain oikein, Vau!
Paljon muuta ei ole tehtykään, ainakaan ei yhtä suunnitelmallisesti. Erilaisia kuuntelutreenejä ja tunnaria kotona ollaan toki tehty ja esim seuraaisen peruutus odottaa myös että ehtisin pilkkoa ja kunnostaa sen, varsinkin vire on keskeinen osa liikettä. Tosin Lassen kanssa ehkä kaikessa on vire se suurin juttu?!
Lisäksi ollaan aksattu Lassen kanssa joka toinen viikko omatoimisesti, kun hiukan harmillisesti Lassen treenit sattuu samoille viikoille kun itse koulutan, mutta toisaalta on helpompi toivoa joka toinen torstai aamuvuoroksi kuin toivoa joka viikko aamuvuoroa torstaina.
Linan kanssa aksataan joka viikko, jos ei työ haittaa harrastamista. Tosin Linan juoksutkin hiukan haittasi lokakuussa ja se pitikin pari viikkoa taukoa. Linan maanantain ryhmässä saan sitten ohjausta ja ryhmä on superkiva! Lisäksi ollaan koitettu käydä Sonjan treeneissä Turussa, vaikka hiukan sitäkin on työ ja muu elämä haitannut. Välillä Lina on huippukiva ja taitava ja välillä kaasu hiukan hirttää kiinni ja sitten mennään korvat koristeena... Korvien käyttöä mennään viikonloppuna testaamaan molempien kanssa Lägin kisoihin. Tavoitteena on saada hiukan kokemusta ja pitää hauskaa ja toki kontakteille osuminen olisi aika kiva juttu. Ja jos vielä pujottelukin sujuisi niin aika voittajia oltais jo!
Kohta onkin jo joulu ja joulukuussa pidetään treenitaukoa ja keskitytään kiireettömiin jouluvalmisteluihin ja tammikuussa sitten taas treenataan ja koitetaan saada palasista kokonaisuuksia kasaan.
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
keskiviikko 25. syyskuuta 2019
Linan kuulumiset
Niin Lina kuulee ainakin jotain ja jotenkin. Sen korvat ovat ilmeisesti ikuinen murheenkryyni, jonka syytä ei kukaan tiedä. Ongelmat alkoivat 2017 talvella ääniarkuudella ja keväällä selvisi että sillä oli välikorvantulehdus. Tulehdusta hoidettiin ja vaikka tärykalvokin repesi osittain ja kokonaankin niin lopulta oltiin tilanteessa jossa tulehdus oli parantunut. Lina vastasi kivasti erilaisiin äänitreeneihin ja elämä jatkui normaalisti. Linalle jäi kipeästä korvasta ikäviä mielikuvia esim pari paikkaa ihan kotikulmilla on vieläkin Linasta ikäviä ja sillä on sieltä aina kiire pois. Lina on myös reagoinut esim tuuleen laittamalla vasemman korvan ruttuun ja tämä oire ei missään välissä ole kokonaan hävinnyt. Vaikka esim kesällä sitä esiintyy vähemmän kuin talvella. Mutta myös jotkut äänet saavat sen rutistamaan korvan ruttuun.
Kesällä asia taas oli esillä ja Lina kävi lopultä Mevetissä CT-kuvissa. Kuvista selvisi että välikorvassa ei ole tulehdusta eikä kasvainta. Mikä toki on hyvä uutinen. Mutta samalla se tarkoitti että oltiin edelleen lähtöruudussa. Vaihtoehtoina on nyt mietitty jopa hermovauriota vasemmassa korvassa?? Varasin Linalle ajan osteopaatille ja hän kiinnostui tapauksesta. Lina on nyt käynyt Jennyllä pari kertaa ja hoidettavaa näköjään riittää, kallossa, leuoissa ja niskassa. Parin hoidon jälkeen tilanne on rauhoittunut ja seuraavaa käyntiä siirettiin kuukauden päähän.
Tosin samaan aikaan kun ollaan käyty Jennyllä niin vajaa kuukausi sitten Lina alkoi ravistella päätä ja raapi oikeaa korvaa parina aamuna. Joten maanantaina Livettiin Kaisan luokse. Oikeassa korvassa ei ollut kuin yksi irtokarva mutta vasemmasta löytyi sitten punoitusta, turvotusta, kipua ja ärtynyttä ihoa ja paksuuntunut tärykalvo. No nämä on sentään selkeästi hoidettavissa, eli Lina sai kortisonia korvatippoina. Aluksi niiden laittaminen korvaan oli Linasta Todella Kamalaa ja se murisi neljä ensimmäistä päivää kun laitoin lääkkeen korvaan. Viidentenä päivänä se ei enää murissut eikä sen jälkeenkään. Ja kun kävimme maanantaina korntrollissa niin myös vasen korva oli nyt normaali ja Lina antoi myös tutkia sen ilman ongelmia. Nyt vain peukut pystyssä että tilanne myös pysyisi tällaisena. Edelleenkään kukaan ei tiedä mikä on oireilun syy? Mutta alkaa tuntumaan että on vain tyydyttävä iloitsemaan niistä päivistä kun se on edes oireeton. Jännä nähdä miten käy nyt kun syksyn koleat tuulet alkavat puhaltamaan. Onko hoidot auttaneet ja miten paljon..?
Kesällä asia taas oli esillä ja Lina kävi lopultä Mevetissä CT-kuvissa. Kuvista selvisi että välikorvassa ei ole tulehdusta eikä kasvainta. Mikä toki on hyvä uutinen. Mutta samalla se tarkoitti että oltiin edelleen lähtöruudussa. Vaihtoehtoina on nyt mietitty jopa hermovauriota vasemmassa korvassa?? Varasin Linalle ajan osteopaatille ja hän kiinnostui tapauksesta. Lina on nyt käynyt Jennyllä pari kertaa ja hoidettavaa näköjään riittää, kallossa, leuoissa ja niskassa. Parin hoidon jälkeen tilanne on rauhoittunut ja seuraavaa käyntiä siirettiin kuukauden päähän.
Tosin samaan aikaan kun ollaan käyty Jennyllä niin vajaa kuukausi sitten Lina alkoi ravistella päätä ja raapi oikeaa korvaa parina aamuna. Joten maanantaina Livettiin Kaisan luokse. Oikeassa korvassa ei ollut kuin yksi irtokarva mutta vasemmasta löytyi sitten punoitusta, turvotusta, kipua ja ärtynyttä ihoa ja paksuuntunut tärykalvo. No nämä on sentään selkeästi hoidettavissa, eli Lina sai kortisonia korvatippoina. Aluksi niiden laittaminen korvaan oli Linasta Todella Kamalaa ja se murisi neljä ensimmäistä päivää kun laitoin lääkkeen korvaan. Viidentenä päivänä se ei enää murissut eikä sen jälkeenkään. Ja kun kävimme maanantaina korntrollissa niin myös vasen korva oli nyt normaali ja Lina antoi myös tutkia sen ilman ongelmia. Nyt vain peukut pystyssä että tilanne myös pysyisi tällaisena. Edelleenkään kukaan ei tiedä mikä on oireilun syy? Mutta alkaa tuntumaan että on vain tyydyttävä iloitsemaan niistä päivistä kun se on edes oireeton. Jännä nähdä miten käy nyt kun syksyn koleat tuulet alkavat puhaltamaan. Onko hoidot auttaneet ja miten paljon..?
maanantai 26. elokuuta 2019
EVL on korkattu
Lauantaina olikin jännä päivä, Hiidenhaukkujen tokokokeet. Ja ekaa kertaa eläessäni kisaisin itse korkeimmassa luokassa Turbo-Laserin kanssa!?!
Aamulla jännitti yllättävän paljon ja jännitys vain kasvoi, kun tultiin sinne tutulle kentälle, jossa oli niitä kivoja tuttuja ihmisiä. Tuomarina toimi Pirkko Bellaqui.
Evl oli jaettu neljään kehään ja ensimmäisenä tehtiin kiertonouto. Lasse oli hiukan innokas ja oli kovin lähdössä kiertämään jo ennen liikkeen alkua, mutta onneksi se kuitenkin malttoi. Kierto sujui hyvin ja pysäyttävä oli seisominen, joka sekin onnistui. Saatiin oik. avohyppy ja nouto onnistui mutta sitten jouduin hiukan auttamaan että Lasse muisti myös hypätä ja loppu perusasento oli varmaan vähän vino? Pisteitä tuli 7,5.
Seuraavassa kehässä aloitettiin seuraamisella joka sujui kivasti peruutuksissa tullutta piipitystä lukuunottamatta. Liikkuri hiukan takelteli jossain vaiheessa, mutta se ei onneksi meitä haitannut ja pisteitä tuli 8,5
Seuraava liike oli ohjattu nouto. Lasse tuntui taas aika innokkaalta mutta malttoi odottaa käskyä. Merkille se meni hyvin, mutta sitten se oli hukassa?! Kapuloista olisi löytynyt vain keskimmäinen joten kutsuin sen pois, eli 0p. Ja tästä aika kiihtyneestä mielentilasta piti siirtyä tekemään tunnaria, Kääk! Liikkuri unohti kääntää minut ympäri ja kysyin siitä ja koko tilanne tuntui enemmän kaoottiselta kuin hallitulta, joten olin suuresti yllättynyt kun Lasse toi oikean kapulan?! Toki se oli niin sekaisin ettei edes lähtenyt ekalla käskyllä ja kapulaa pyöriteltiin suussa, mutta se käytti nenää tuossa mielentilassa, Jee! ja saatiin kuitenkin 6p.
Sitten piti vielä koota keskittyminen ja suorittaa kaukot. Tiukasti käskyttämällä Lasse hallintaan ja viivalle, heti kun pystyttiin, koska tässä kohtaa otin pienen aikalisän ja tehtiin yksi pyörähdys. Lasse yllätti ja selvitimme kaukot yhdellä tuplakäskyllä ja ilmeisesti pienellä tekniikkavirheellä S-M vaihdossa. Pisteitä tuli 6, joten ilmeisesti Pirkkoa häiritsi Lassen oik takajalan seilaaminen? Sehän ei varsinaisesti liiku eteenpäin, mutta siirtää O/T jalkaa sivusuunnassa ulos-sisäänpäin useammassa vaihdossa.
Sitten oli tauko ennen kolmatta kehää. Lasse joi vähän ja odotteli välit autossa. Kolmas kehä alkoi Z:lla ja se sujui hienosti, 9,5p. Sitten tehtiin luoksetulo jossa seisominen oli löysä mutta maahanmeno hyvä, pisteitä 7,5p. Viimeisenä oli ruutu. Lassehan ei juurikaan ole treeneissä tehnyt tyhjää ja ruutua putkeen vaan olen pitänyt ne tarkoituksella erillään. Lasse katseli hiukan ruudun suuntaan mutta eteni kuitenkin riittävän suoraan ja osui ekalla yrityksellä tyhjään. Tässä auttaa toki, että se on ilmeisesti oppinut, että jos on ympyrä maassa niin sinne pitää mennä. Myös ruutuun se meni upeasti ja pysähtyi juuri sinne minne pitääkin ja saatiin se vielä näyttämään siltä että se olisi totellut minun käskyä ;) "Kohti koiraa" ja kun olen n 3-4m päässä ruudusta Lasse nousi istumaan, What?! Se kuitenkin istui paikallaan kunnes kutsuin sen, mutta pisteet menivät nollille ja se vieläpä tuli siististi seuraamaan, eikä keulinut, Harmittaa!
Ja nyt jäljellä oli vain paikkikset. Perjantaina mietin, että onkohan Lasse edes treeneissä istunut täyttä kahta minuuttia rivissä ja kävin kokeilemassa sateessa että istuuko se? Ja tottakai Lasse istuu! Ja istui nytkin kympin arvoisesti. Mutta paikalla makuussa se haksahti naapurin aika kovaääniseen käskyyn ja meni maahan. Mutta loppuliikkeen se suoritti taas hienosti, mitä nyt perusasento oli taas hiukan vino. Tästä 7,5p
Pisteitä kertyi lopulta 192,5 ja sillä saatiin sentään hyväksytty tulos. Tuomari ei ollut lepsuimmasta päästä ja pari työtapaturmaa sattui, mutta Lasse näytti että se kuitenkin osaa ja pystyy. Toki tekisi hyvää treenata ja saada varmuutta moneen kohtaan. Mutta voimme jatkaa kisaamista syyskuussa.
Olen oikeasti ylpeä meidän suorituksesta, me tehtiin se yhdessä. Kehässä ei ollut hetkeäkään sellainen olo että olisin ollut siellä yksin, mulla oli rinnallani Lasse joka oli minun kanssa yhteisessä kuplassa jokaisena hetkenä <3 Ja tämä tunne oli minulle se maailmanmestaruus, Me tehtiin yhdessä ne liikkeet. Me ollaan opittu toimimaan yhdessä koirakkona ja osataan kommunikoida ja tulkita toisiamme niin että meidän tekeminen jopa näyttää, ainakin paikoitellen, helpolta ja hienolta.
Lasse <3<3<3
Aamulla jännitti yllättävän paljon ja jännitys vain kasvoi, kun tultiin sinne tutulle kentälle, jossa oli niitä kivoja tuttuja ihmisiä. Tuomarina toimi Pirkko Bellaqui.
Evl oli jaettu neljään kehään ja ensimmäisenä tehtiin kiertonouto. Lasse oli hiukan innokas ja oli kovin lähdössä kiertämään jo ennen liikkeen alkua, mutta onneksi se kuitenkin malttoi. Kierto sujui hyvin ja pysäyttävä oli seisominen, joka sekin onnistui. Saatiin oik. avohyppy ja nouto onnistui mutta sitten jouduin hiukan auttamaan että Lasse muisti myös hypätä ja loppu perusasento oli varmaan vähän vino? Pisteitä tuli 7,5.
Seuraavassa kehässä aloitettiin seuraamisella joka sujui kivasti peruutuksissa tullutta piipitystä lukuunottamatta. Liikkuri hiukan takelteli jossain vaiheessa, mutta se ei onneksi meitä haitannut ja pisteitä tuli 8,5
Seuraava liike oli ohjattu nouto. Lasse tuntui taas aika innokkaalta mutta malttoi odottaa käskyä. Merkille se meni hyvin, mutta sitten se oli hukassa?! Kapuloista olisi löytynyt vain keskimmäinen joten kutsuin sen pois, eli 0p. Ja tästä aika kiihtyneestä mielentilasta piti siirtyä tekemään tunnaria, Kääk! Liikkuri unohti kääntää minut ympäri ja kysyin siitä ja koko tilanne tuntui enemmän kaoottiselta kuin hallitulta, joten olin suuresti yllättynyt kun Lasse toi oikean kapulan?! Toki se oli niin sekaisin ettei edes lähtenyt ekalla käskyllä ja kapulaa pyöriteltiin suussa, mutta se käytti nenää tuossa mielentilassa, Jee! ja saatiin kuitenkin 6p.
Sitten piti vielä koota keskittyminen ja suorittaa kaukot. Tiukasti käskyttämällä Lasse hallintaan ja viivalle, heti kun pystyttiin, koska tässä kohtaa otin pienen aikalisän ja tehtiin yksi pyörähdys. Lasse yllätti ja selvitimme kaukot yhdellä tuplakäskyllä ja ilmeisesti pienellä tekniikkavirheellä S-M vaihdossa. Pisteitä tuli 6, joten ilmeisesti Pirkkoa häiritsi Lassen oik takajalan seilaaminen? Sehän ei varsinaisesti liiku eteenpäin, mutta siirtää O/T jalkaa sivusuunnassa ulos-sisäänpäin useammassa vaihdossa.
Sitten oli tauko ennen kolmatta kehää. Lasse joi vähän ja odotteli välit autossa. Kolmas kehä alkoi Z:lla ja se sujui hienosti, 9,5p. Sitten tehtiin luoksetulo jossa seisominen oli löysä mutta maahanmeno hyvä, pisteitä 7,5p. Viimeisenä oli ruutu. Lassehan ei juurikaan ole treeneissä tehnyt tyhjää ja ruutua putkeen vaan olen pitänyt ne tarkoituksella erillään. Lasse katseli hiukan ruudun suuntaan mutta eteni kuitenkin riittävän suoraan ja osui ekalla yrityksellä tyhjään. Tässä auttaa toki, että se on ilmeisesti oppinut, että jos on ympyrä maassa niin sinne pitää mennä. Myös ruutuun se meni upeasti ja pysähtyi juuri sinne minne pitääkin ja saatiin se vielä näyttämään siltä että se olisi totellut minun käskyä ;) "Kohti koiraa" ja kun olen n 3-4m päässä ruudusta Lasse nousi istumaan, What?! Se kuitenkin istui paikallaan kunnes kutsuin sen, mutta pisteet menivät nollille ja se vieläpä tuli siististi seuraamaan, eikä keulinut, Harmittaa!
Ja nyt jäljellä oli vain paikkikset. Perjantaina mietin, että onkohan Lasse edes treeneissä istunut täyttä kahta minuuttia rivissä ja kävin kokeilemassa sateessa että istuuko se? Ja tottakai Lasse istuu! Ja istui nytkin kympin arvoisesti. Mutta paikalla makuussa se haksahti naapurin aika kovaääniseen käskyyn ja meni maahan. Mutta loppuliikkeen se suoritti taas hienosti, mitä nyt perusasento oli taas hiukan vino. Tästä 7,5p
Pisteitä kertyi lopulta 192,5 ja sillä saatiin sentään hyväksytty tulos. Tuomari ei ollut lepsuimmasta päästä ja pari työtapaturmaa sattui, mutta Lasse näytti että se kuitenkin osaa ja pystyy. Toki tekisi hyvää treenata ja saada varmuutta moneen kohtaan. Mutta voimme jatkaa kisaamista syyskuussa.
Olen oikeasti ylpeä meidän suorituksesta, me tehtiin se yhdessä. Kehässä ei ollut hetkeäkään sellainen olo että olisin ollut siellä yksin, mulla oli rinnallani Lasse joka oli minun kanssa yhteisessä kuplassa jokaisena hetkenä <3 Ja tämä tunne oli minulle se maailmanmestaruus, Me tehtiin yhdessä ne liikkeet. Me ollaan opittu toimimaan yhdessä koirakkona ja osataan kommunikoida ja tulkita toisiamme niin että meidän tekeminen jopa näyttää, ainakin paikoitellen, helpolta ja hienolta.
Lasse <3<3<3
maanantai 19. elokuuta 2019
Tokoa ja lisää tokoa ja pohdintaa
Lassen kesä on ollut tokopainotteinen. Kunhan se tokeni hampaiden poistosta niin ryhdyttiin treenaamaan ja treenattiin teemalla vähemmän on enemmän. Lassen kanssa ei vaan voi tehdä montaa toistoa samasta liikkeestä, kun sitten se keksii uusia versioita. Ja kun Lasse sai voittajaluokasta ykköstuloksen niin sitten heinäkuussa ryhdyttiin treenaamaan EVL:n liikkeitä. Ja onni on älykäs aikuinen koira joka osaa oppia. Jostain ihmeen syystä monelle se niin paljon päänsärkyä aiheuttanut tyhjään lähetys on ollut Lasselle helppo?! Ja se jopa lähtee siitä ruutuun hyvin, ainakin treeneissä..? Ensimmäinen tosipaikka on ensi lauantaina kun käydään hakemassa treenilista Hihan omasta kisasta. Ykköstulos ei ole mitenkään realistinen mutta jos saisi jonkun tuloksen? Sekin on kyllä hiukan riippuvainen kuun ja tähtien asennosta. Mutta ollaanpahan yhtä kokemusta rikkaampia lauantain jälkeen. Ja kun eka evl:n koe kuitenkin jännittää niin helpompi se on suorittaa tutulla kentällä tuttujen kavereiden keskellä kuin jossain vieraassa paikassa.
Ja Lina sitten? Sehän ei ole tokoillut kesällä oikeastaan ollenkaan. Sen kanssa on vain oltu ja leikitty ja hiukan hakuiltu ja vepeilty. Edes aksaa ei juurikaan ole tehty. Nyt elokuun alussa oli kolmet Villen treenit joissa Lina yllätti iloisesti olemalla kuulolla ja osaamalla. Sonjan treeneissä se sitten olikin ihan villi ja juoksi hurjan kovaa ja korvat olivat enemmän koristeena. Saatiin läksyksi kuuntelutreeniä.
Mutta se toko. Siinä on hiukan paljon odotusarvoja ja jos koitan riisua odotuksia pois, niin kadotan samalla motivaation, siis Linan motivaation. Ruutukin on tällä hetkellä kovasti mielenkiintoisessa vaiheessa. Lina lähtee ekalla lähetyksellä sinne mielellään, mutta se ei juokse ruutuun suoraan vaan kiertää sen ympäri ja tarkastaa onko siellä palkkaa ja jos ei ole niin se tulee pois. Eikä muuten juokse sinne uudestaan. Ja jos sen vielä saa juoksemaan ruutunauhojen sisäpuolelle niin se ei jää sinne vaan haluaa takaisin minun viereen, missä palkatkin on..?
Ja tällä hetkellä en usko että lelun vieminen ruutuun on ratkaisu, kovin pitkäkestoinen ainakaan? Joten syksyksi on tiedossa mielenkiintoisia pähkäilyjä. Voipi olla että vähemmän treenataa ja enemmän pohditaan?
Ja Lina sitten? Sehän ei ole tokoillut kesällä oikeastaan ollenkaan. Sen kanssa on vain oltu ja leikitty ja hiukan hakuiltu ja vepeilty. Edes aksaa ei juurikaan ole tehty. Nyt elokuun alussa oli kolmet Villen treenit joissa Lina yllätti iloisesti olemalla kuulolla ja osaamalla. Sonjan treeneissä se sitten olikin ihan villi ja juoksi hurjan kovaa ja korvat olivat enemmän koristeena. Saatiin läksyksi kuuntelutreeniä.
Mutta se toko. Siinä on hiukan paljon odotusarvoja ja jos koitan riisua odotuksia pois, niin kadotan samalla motivaation, siis Linan motivaation. Ruutukin on tällä hetkellä kovasti mielenkiintoisessa vaiheessa. Lina lähtee ekalla lähetyksellä sinne mielellään, mutta se ei juokse ruutuun suoraan vaan kiertää sen ympäri ja tarkastaa onko siellä palkkaa ja jos ei ole niin se tulee pois. Eikä muuten juokse sinne uudestaan. Ja jos sen vielä saa juoksemaan ruutunauhojen sisäpuolelle niin se ei jää sinne vaan haluaa takaisin minun viereen, missä palkatkin on..?
Ja tällä hetkellä en usko että lelun vieminen ruutuun on ratkaisu, kovin pitkäkestoinen ainakaan? Joten syksyksi on tiedossa mielenkiintoisia pähkäilyjä. Voipi olla että vähemmän treenataa ja enemmän pohditaan?
Lassen kanssa kesällä tokon rotumestaruuskisojen palkintojen jaossa
maanantai 15. huhtikuuta 2019
Päivitys kevät& kesä 2019
Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman kauan. Keväällä treenattiin aksaa ja vähän kisattiinkin sitä. Lisäksi kevään myötä innostuin taas treenaamaan tokoa Lassen kanssa. Ja Linan kanssa käytiin jopa yksi rallytokokisa, jossa ei tulosta saatu. Joten sitäkin olisi treenattava.
Aksassa on aina jotain pohdittavaa ja keväällä suurimmat aiheet olivat Linan lähdöt ja A-este. Se keksi jossain vaiheessa että A:lta voi tulla alas liukumalla. Sen etujalat ottavat pieniä askeleita mutta takatassut ovat lukossa ja liukuvat alas. Tämä ei ole toivottava tekniikka ja sen purkaminen on seuraava suurempi projekti. Tosin nyt vaikuttaa että ongelma on ehkä ratkeamassa ihan luonnollisesti. Toisin sanoen Lina piti taukoa aksasta pari kuukautta ja ongelma on nyt ainakin pienentynyt?! Lasse on taukoillut aksasta koko kesän ja aksan sijaan ollaan tehty vepeä ja edelleen vepe sujuu hienosti ja ainoa "ongelma" on pitää treenit riittävän monipuolisina.
Lassen kanssa tuli kisataukoa kaikesta keväällä koska sen suusta löytyi ylläreitä hammaskiven poiston yhteydessä. Hampaiden poisto tehtiin toukokuun alussa ja sen myötä kisataukoa tuli useampia viikkoja. Tämän jälkeen tokoiltiin kesällä sen verran että voittajaluokasta on nyt ykkönen saatu ja evl:ään ollaan menossa. Siis Lasse evl:ssä! Ihan mielettömän hienoa että mun mustasta "hullusta kelpiestä" tuli kuin tulikin ihan hyvä tokokoira. Kolmen viikon kuluttua olisi tarkoitus korkata kuninkuusluokka. Kisaamaan lähdetään ilman tulostavoitteita, vain onnellisina kun me saadaan osallistua!
Linan kanssa ei ole juurikaan tokoiltu, mutta Lina on saanut tehdä nose workkiä ja hakua. Toki Lassekin on hakumetsässä muutaman kerran käynyt ja se on nyt aika kiva kaveri metsässä. Ilmaisut sujuvat ja nuppi pysyy kasassa. Alkukesästä näkyi hammasoperaatio ja sitä seuranneen ripulin vaikutus kuntoon mutta loppukesästä Lasse taas toimi kuten ennenkin.
Tokokoira töissä viime kesänä (kuva Angelica Leiman)
Ja Lina <3
Aksassa on aina jotain pohdittavaa ja keväällä suurimmat aiheet olivat Linan lähdöt ja A-este. Se keksi jossain vaiheessa että A:lta voi tulla alas liukumalla. Sen etujalat ottavat pieniä askeleita mutta takatassut ovat lukossa ja liukuvat alas. Tämä ei ole toivottava tekniikka ja sen purkaminen on seuraava suurempi projekti. Tosin nyt vaikuttaa että ongelma on ehkä ratkeamassa ihan luonnollisesti. Toisin sanoen Lina piti taukoa aksasta pari kuukautta ja ongelma on nyt ainakin pienentynyt?! Lasse on taukoillut aksasta koko kesän ja aksan sijaan ollaan tehty vepeä ja edelleen vepe sujuu hienosti ja ainoa "ongelma" on pitää treenit riittävän monipuolisina.
Lassen kanssa tuli kisataukoa kaikesta keväällä koska sen suusta löytyi ylläreitä hammaskiven poiston yhteydessä. Hampaiden poisto tehtiin toukokuun alussa ja sen myötä kisataukoa tuli useampia viikkoja. Tämän jälkeen tokoiltiin kesällä sen verran että voittajaluokasta on nyt ykkönen saatu ja evl:ään ollaan menossa. Siis Lasse evl:ssä! Ihan mielettömän hienoa että mun mustasta "hullusta kelpiestä" tuli kuin tulikin ihan hyvä tokokoira. Kolmen viikon kuluttua olisi tarkoitus korkata kuninkuusluokka. Kisaamaan lähdetään ilman tulostavoitteita, vain onnellisina kun me saadaan osallistua!
Linan kanssa ei ole juurikaan tokoiltu, mutta Lina on saanut tehdä nose workkiä ja hakua. Toki Lassekin on hakumetsässä muutaman kerran käynyt ja se on nyt aika kiva kaveri metsässä. Ilmaisut sujuvat ja nuppi pysyy kasassa. Alkukesästä näkyi hammasoperaatio ja sitä seuranneen ripulin vaikutus kuntoon mutta loppukesästä Lasse taas toimi kuten ennenkin.
maanantai 21. tammikuuta 2019
Aksakisoissa
Kun sattui olemaan sopivasti vapaapäivä ja lägillä kisat niin ilmoitin Lassen kisaamaan. Nykyään pitää vähän kisata työn ehdoilla, mutta onneksi kisoja on kohtuullisen matkan päässä lähes joka viikonloppu.
Tuomarina oli Marjo Heino. En ole hänen radoilla kisannut juurikaan, en ainakaan muista, mutta jostain oli syntynyt käsitys että saattaa olla vähän tekemistä radoilla? Kisat alkoivat ykkösillä, joten aamupäivällä ehti tekemään muutakin. Kahden aikaan lähdettiin hallille ja kun ilmo oli ok, niin lenkille. Pakkasta oli kivasti -4c ja tehtiin hyvän mittainen lenkki. Lasse oli hiukan intona, mutta niinhän se aina on.
Ekana oli hyppyrata ja ilahduin kun rata alkoi "ulospäin" kohti seinää, koska tätä on Sonjalla useampi kerta treenattu ja tiesin että Lasse osaa tämän. Ja lisäksi se ei pääsisi varastamaan lähdössä. Muuten rata oli hiukan mielenkiintoinen, alussa oli kolme lyhyttä putkea joissa suihkittiin sinne sun tänne ja sitten lähdettiin kiertämään hallia eikä menty enää putkiin. Lasse oli kivasti kuulolla ja putkijarrutkin oli kohtuullisesti hallussa. Suullinen taka-taka käsky toimi ja pelasti paljon ja kun Lasse kiltisti vielä odotti ja kyseli niin mikäs oli ohjatessa. Oksarin takarima tipahti mutta kun se oli ainoa virhe niin sijoituimme toisiksi. Nollia tuli siis vain yksi.
Seuraavaksi oli aksarata ja se sentään alkoi perinteisesti ja vähän piti saada jopa etumatkaa mutta tältä radalta tuli jo nolla ja sillä taas toiseksi. Ajassa hiukan jäätiin ammattilaiselle mutta se ei kyllä edes harmittanut. Lasse teki kontaktit ja pujotteli kerralla loppuun saakka ja sekin on jo voitto Lassen kanssa. Loppusuoralla sai taas irrota ja Lassehan irtoaa, ei katsele pussin jälkeen että mihin jäin, kun on annettu lupa suorittaa.
Nyt oli oma fiilis jo korkealla, kaksi sijoitusta ja kaksi ehjää rataa!! Lassen kanssa tämä on niin harvinaista herkkua että todella arvostan sitä ja iloitsen siitä. Kolmannelle radalla oli hiukan hankala saada ajatuksia kasaan, ainakin jännitys oli täysin hukassa ja lähdin tutustumiseen pää pyörällä. Rata tuntui kuitenkin täysin tehtävältä, vaikka sillä ei ollut yhtään putkea. Alussa oli pussi mutta sitten oli tarjolla hyppyjä, kontakteja ja pujottelu. Lasse oli kiltisti lähdössä ja sen kanssa juokseminen oli ihan puhdasta iloa. Me oltiin niin yhdessä koirakkona radalla. Me juostiin yhdessä kohti samaa päämäärää ja vuorovaikutus oli saumatonta. Yksi rima putosi kovassa vauhdissa kun ilmeisesti minä jarrutin vähän rajusti? Mutta Lasse oli super. Päästiin kokeilemaan myös in-in käskyä käytännössä ja sekin toimi!! Siis niin siistiä vaan juosta ja luottaa. Startin jälkeen vein Lassen lenkille ja tulin takaisin halliin kun vika koira tuli maaliin. En olettanut että olisimme vitosella enää palkinnoilla, mutta hupsista, kukaan ei ollut tehnyt nollaa ja voitimme sillä vitosella.
Olo oli iloinen tottakai, samalla hiukan hämmentynyt? Kuinka ihmeessä me tämä tehtiin?
Niin kuinka tämä ihme tapahtui? Lassehan on se kuuluisi "hullu kelpie" jota ei voi edes kouluttaa? No eihän tähän ihan helpolla tietysti ole tultu. Ollaan molemmat opittu matkan verrella paljon ja vieläkään ei kaikkea osata mutta kyllä meistä koirakko on kasvanut. Aksan osalta suurin kiitos kuuluu Sonjalle. Hän on jaksanut aina uskoa Lasseen ja sitkeästi kouluttanut meitä, myös silloin kun muut kouluttajat nostivat kädet pystyyn. Toki muitakin hyviä ja kannustavia kouluttajia on matkan varrelle osunut, kiitos Saija, Marjo, Lotta, ja kaikki Hihan ihanat kouluttajat!
Suurin pelastus on ehkä kuitenkin ollut suullisten käskyjen käyttöönotto. Lasse ei turhaudu vaan se saa tiedon ajoissa ja se saa itsenäisesti valita reittinsä ja ponnistaa ilman että minä huidon edessä.
Tästä on hyvä jatkaa! Kenties jopa takaisin kolmosiin joskus?
Tuomarina oli Marjo Heino. En ole hänen radoilla kisannut juurikaan, en ainakaan muista, mutta jostain oli syntynyt käsitys että saattaa olla vähän tekemistä radoilla? Kisat alkoivat ykkösillä, joten aamupäivällä ehti tekemään muutakin. Kahden aikaan lähdettiin hallille ja kun ilmo oli ok, niin lenkille. Pakkasta oli kivasti -4c ja tehtiin hyvän mittainen lenkki. Lasse oli hiukan intona, mutta niinhän se aina on.
Ekana oli hyppyrata ja ilahduin kun rata alkoi "ulospäin" kohti seinää, koska tätä on Sonjalla useampi kerta treenattu ja tiesin että Lasse osaa tämän. Ja lisäksi se ei pääsisi varastamaan lähdössä. Muuten rata oli hiukan mielenkiintoinen, alussa oli kolme lyhyttä putkea joissa suihkittiin sinne sun tänne ja sitten lähdettiin kiertämään hallia eikä menty enää putkiin. Lasse oli kivasti kuulolla ja putkijarrutkin oli kohtuullisesti hallussa. Suullinen taka-taka käsky toimi ja pelasti paljon ja kun Lasse kiltisti vielä odotti ja kyseli niin mikäs oli ohjatessa. Oksarin takarima tipahti mutta kun se oli ainoa virhe niin sijoituimme toisiksi. Nollia tuli siis vain yksi.
Seuraavaksi oli aksarata ja se sentään alkoi perinteisesti ja vähän piti saada jopa etumatkaa mutta tältä radalta tuli jo nolla ja sillä taas toiseksi. Ajassa hiukan jäätiin ammattilaiselle mutta se ei kyllä edes harmittanut. Lasse teki kontaktit ja pujotteli kerralla loppuun saakka ja sekin on jo voitto Lassen kanssa. Loppusuoralla sai taas irrota ja Lassehan irtoaa, ei katsele pussin jälkeen että mihin jäin, kun on annettu lupa suorittaa.
Nyt oli oma fiilis jo korkealla, kaksi sijoitusta ja kaksi ehjää rataa!! Lassen kanssa tämä on niin harvinaista herkkua että todella arvostan sitä ja iloitsen siitä. Kolmannelle radalla oli hiukan hankala saada ajatuksia kasaan, ainakin jännitys oli täysin hukassa ja lähdin tutustumiseen pää pyörällä. Rata tuntui kuitenkin täysin tehtävältä, vaikka sillä ei ollut yhtään putkea. Alussa oli pussi mutta sitten oli tarjolla hyppyjä, kontakteja ja pujottelu. Lasse oli kiltisti lähdössä ja sen kanssa juokseminen oli ihan puhdasta iloa. Me oltiin niin yhdessä koirakkona radalla. Me juostiin yhdessä kohti samaa päämäärää ja vuorovaikutus oli saumatonta. Yksi rima putosi kovassa vauhdissa kun ilmeisesti minä jarrutin vähän rajusti? Mutta Lasse oli super. Päästiin kokeilemaan myös in-in käskyä käytännössä ja sekin toimi!! Siis niin siistiä vaan juosta ja luottaa. Startin jälkeen vein Lassen lenkille ja tulin takaisin halliin kun vika koira tuli maaliin. En olettanut että olisimme vitosella enää palkinnoilla, mutta hupsista, kukaan ei ollut tehnyt nollaa ja voitimme sillä vitosella.
Olo oli iloinen tottakai, samalla hiukan hämmentynyt? Kuinka ihmeessä me tämä tehtiin?
Niin kuinka tämä ihme tapahtui? Lassehan on se kuuluisi "hullu kelpie" jota ei voi edes kouluttaa? No eihän tähän ihan helpolla tietysti ole tultu. Ollaan molemmat opittu matkan verrella paljon ja vieläkään ei kaikkea osata mutta kyllä meistä koirakko on kasvanut. Aksan osalta suurin kiitos kuuluu Sonjalle. Hän on jaksanut aina uskoa Lasseen ja sitkeästi kouluttanut meitä, myös silloin kun muut kouluttajat nostivat kädet pystyyn. Toki muitakin hyviä ja kannustavia kouluttajia on matkan varrelle osunut, kiitos Saija, Marjo, Lotta, ja kaikki Hihan ihanat kouluttajat!
Suurin pelastus on ehkä kuitenkin ollut suullisten käskyjen käyttöönotto. Lasse ei turhaudu vaan se saa tiedon ajoissa ja se saa itsenäisesti valita reittinsä ja ponnistaa ilman että minä huidon edessä.
Tästä on hyvä jatkaa! Kenties jopa takaisin kolmosiin joskus?
perjantai 4. tammikuuta 2019
Uusi vuosi, uudet kujeet
Viime vuoden loppu oli hiukan hässäkkää, uusi työpaikka ja vuorotyö ja arki meni uusiksi. Hiukan on pitänyt vähentää vauhtia ja blogin kirjoittaminen on aivan jäänyt hunningolle. Koirista Lina on lomaillut loppuvuoden marraskuussa sattuneen tapaturman vuoksi. Kinner otti osumaa jossain ja siitä seurasi kahden viikon täyslepo pentuaitauksessa. Lina suhtautui lepoon hienosti. Se viihtyi yllättävän hyvin "vapaalla" ja se silminnähden rentoutui aitauksessa, kun se ei voinut osallistua kaikkeen. Lasse sen sijaan osallistui ihan kaikkeen, myös Linan nose work kurssille. Lasse edistyi kyllä ihan parilla treenillä joten oli hyödyllistä ja hauskaa. Erkku on hyvä ope!
Joulukuun alussa Lina yllätti aloittamalla juoksut kaksi kuukautta aikaisemmin kuin olin odottanut. Toisaalta meni juoksutauko samalla tauolla saikun kanssa ja lähes samalla kipulääkekuurilla. Kipulääkettä jouduin jatkamaan pari päivää juoksujen takia. Ja samalla tein päätöksen että koitan steriloida neidin kevään aikana.
Lasse osallistui myös Sonjan aksatreeneihin ja sen kanssa on ollut ihan ilo juosta ja se on jopa oppinut uutta tänä syksynä. Muuta ei sitten ole taidettu tehdäkään. Lenkkeilty Lassen kanssa kahdestaan muutama viikko ja nyt on taas Linakin mukana menossa. Sen kinner on parantunut kivasti eikä ole tullut takapakkia. Aksaamaan se ei kyllä pääse vielä tammikuussa. Helmikuussa voisi aloittaa varovaisesti. Tosin en tiedä miten Lina ja varovainen sopii samaan aksahalliin?
Käytiin joulukuun lopulla tekemässä yksi rallytokorata ja sekin meinasi olla liian kivaa. Mutta maltilla pikkuhiljaa paluu kohti normaalia arkea olisi tavoitteena.
Viime vuonna en kirjannut mitään erityisiä tavoitteita. Ei meillä kuitenkaan ihan tulokseton vuosi ollut. Molemmat kelposet teki aksassa yhden nollan ja Lasse jopa nousi kolmosiin sillä. Tosin pudotin syksyllä sen takaisin kakkosiin. Kolmoset ei tuntuneet meidän jutulta.
Tokossa molemmat teki kivan ykkösen avoimessa luokassa. Lasse teki sen vieläpä SM-kisoissa.
Ja molemmat suorittivat BH:n hyväksytysti. Lasse kävi vepekokeessa ja jäi tuloksetta. Rallytokoa ei kisattu, eikä edes treenattu oikein tosissaan. Lina periaatteessa oppi jotenkin oikean puolen seuruun, mutta jos haluaisi kisata pitäisi treenata ihan eri tahtiin sitäkin.
Haussa Lasse oppi ilmaisut ja nyt se sujuu hienosti. Haku on sellainen hyvänmielen laji. On ilo katsella sujuvasti työskentelevää koiraa ja olla piilosilla luonnon rauhassa.
Yksi iso ilo oli myös toukokuun kelpieleiri Ruotsissa. Sen järjestely vei aikaa keväällä jonkin verran mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista.
Tämän vuoden tavoitteet.
Lasse: Pysyä terveenä!!! Sydänultrassa käynti.
Aksassa kisoja ja kivoja treenejä. Ei mitään hirmuista vääntämistä vaan enemmän sujuvia flow ratoja. Jos nollia tulee useita niin takaisin kolmosiin, ehkä??
Tokossa voittajaluokka kasaan ja kokeeseen.
Vepeä ehkä? Rallytokoa ehkä??
Nosea kyllä!
Lina: Parantua kunnolla ja pysyä terveenä.
Aksaa jos kinner kestää niin treenaamaan ja kisaamaan keväällä.
Tokossa pitää miettiä asennetta ja tavoitteita ihan tosissaan.
Rallytokoa voisi kisata kunhan opettaa oikean puolen seuruun.
Jälkeä ihan ehdottomasti.
Heli: Pysyä terveenä ja säilyttää ilo tekemisessä. Pohtia ja oppia uutta. Iloita jokaisesta päivästä terveiden hörökorvien kanssa.
Joulukuun alussa Lina yllätti aloittamalla juoksut kaksi kuukautta aikaisemmin kuin olin odottanut. Toisaalta meni juoksutauko samalla tauolla saikun kanssa ja lähes samalla kipulääkekuurilla. Kipulääkettä jouduin jatkamaan pari päivää juoksujen takia. Ja samalla tein päätöksen että koitan steriloida neidin kevään aikana.
Lasse osallistui myös Sonjan aksatreeneihin ja sen kanssa on ollut ihan ilo juosta ja se on jopa oppinut uutta tänä syksynä. Muuta ei sitten ole taidettu tehdäkään. Lenkkeilty Lassen kanssa kahdestaan muutama viikko ja nyt on taas Linakin mukana menossa. Sen kinner on parantunut kivasti eikä ole tullut takapakkia. Aksaamaan se ei kyllä pääse vielä tammikuussa. Helmikuussa voisi aloittaa varovaisesti. Tosin en tiedä miten Lina ja varovainen sopii samaan aksahalliin?
Käytiin joulukuun lopulla tekemässä yksi rallytokorata ja sekin meinasi olla liian kivaa. Mutta maltilla pikkuhiljaa paluu kohti normaalia arkea olisi tavoitteena.
Viime vuonna en kirjannut mitään erityisiä tavoitteita. Ei meillä kuitenkaan ihan tulokseton vuosi ollut. Molemmat kelposet teki aksassa yhden nollan ja Lasse jopa nousi kolmosiin sillä. Tosin pudotin syksyllä sen takaisin kakkosiin. Kolmoset ei tuntuneet meidän jutulta.
Tokossa molemmat teki kivan ykkösen avoimessa luokassa. Lasse teki sen vieläpä SM-kisoissa.
Ja molemmat suorittivat BH:n hyväksytysti. Lasse kävi vepekokeessa ja jäi tuloksetta. Rallytokoa ei kisattu, eikä edes treenattu oikein tosissaan. Lina periaatteessa oppi jotenkin oikean puolen seuruun, mutta jos haluaisi kisata pitäisi treenata ihan eri tahtiin sitäkin.
Haussa Lasse oppi ilmaisut ja nyt se sujuu hienosti. Haku on sellainen hyvänmielen laji. On ilo katsella sujuvasti työskentelevää koiraa ja olla piilosilla luonnon rauhassa.
Yksi iso ilo oli myös toukokuun kelpieleiri Ruotsissa. Sen järjestely vei aikaa keväällä jonkin verran mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista.
Tämän vuoden tavoitteet.
Lasse: Pysyä terveenä!!! Sydänultrassa käynti.
Aksassa kisoja ja kivoja treenejä. Ei mitään hirmuista vääntämistä vaan enemmän sujuvia flow ratoja. Jos nollia tulee useita niin takaisin kolmosiin, ehkä??
Tokossa voittajaluokka kasaan ja kokeeseen.
Vepeä ehkä? Rallytokoa ehkä??
Nosea kyllä!
Lina: Parantua kunnolla ja pysyä terveenä.
Aksaa jos kinner kestää niin treenaamaan ja kisaamaan keväällä.
Tokossa pitää miettiä asennetta ja tavoitteita ihan tosissaan.
Rallytokoa voisi kisata kunhan opettaa oikean puolen seuruun.
Jälkeä ihan ehdottomasti.
Heli: Pysyä terveenä ja säilyttää ilo tekemisessä. Pohtia ja oppia uutta. Iloita jokaisesta päivästä terveiden hörökorvien kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)