Liian vaikeaa?!

Aika on kulunut hujauksessa ja nyt on jo marraskuun puoliväli! Linan aksa on tuottanut todella päänvaivaa. Enemmän ja enemmän alkoi tuntumaan, että aksa Linan kanssa menee väärän suuntaan. Lina jonka kanssa meillä on muissa lajeissa aika kivasti kupla ja halu tehdä yhdessä hajosi kokonaan aksassa. Lina tempoili ja koitti ihan itse selvittää ratoja ja minä koitin ohjata ja ja komentaa eikä siitä tullut yhtään mitään, Murr ja nyyh! Verta, hikeä ja kyyneleitä.  Olen pohtinut ja puhunut asiasta tietysti valmentajan kanssa mutta myös kavereiden kanssa ja tulin lopulta siihen tulokseen että valmennusryhmän treenit ovat tällä hetkellä liian vaikeita Linalle. Lasse saa käydä loput tämän vuoden harjoituksista ja Linan kanssa me tehdään ihan omia juttuja. Vaikka ollaan nytkin tehty toki pätkissä niin radalla esteiden kulmat ja ansaesteet tuovat ihan oman lisämausteen jota emme tällä hetkellä kaipaa.
Minusta on ok toisinaan potkia ohjaaja sinne epämukavuusalueelle, mutta kun sinne joutuu samalla nuori, kokematon koira niin lopputulos ei välttämättä ole kovin hyvä?! Toki jos koira on kiltti ja kestää tiettyä epäselvyyttä ja sählinkiä niin mitään katastrofia ei tapahdu, mutta Lina ei ole sellainen koira. Lina turhautuu ja silloin se hyvin kelpiemäisesti painaa kaasun pohjaan ja häipyy johonkin tekemään omiaan, yleensä lähin putki on ollut Linan vastaus ongelmiin.
Toki  syitä ongelmiin on muitakin kuin vaikeat radat. Minä en osaa ohjata kaikkia kuvioita sujuvasti, on yksi tekijä ja lisäksi Linaa on palkattu kouluttajan kädestä mikä tietysti sai sen sinkoilemaan entistä pahemmin. Lina koitti ihan itse, ilman sähläävää ohjaajaan, keksiä millä reitillä saisi palkan?  Pujottelussa tämä on vielä ihan ok, mutta radalla on kyllä tarkoitus että minä ohjaan ja Lina seuraa ohjausta. Tilanne oli pari viikkoa sitten se että päätin että Linasta tulee tokokoira, minä kun harrastan koirien kanssa siksi kun se on kivaa, ja treeneissä ei meistä kummallakaan ollut enää kivaa, Nyyh :(
Lisäksi parin viikon takainen valmennusryhmän rata oli todella tekninen ja Linan kanssa olo oli kuin olisin ajanut käsijarru kiinni koko ajan ja silti Lina lipsui kuin saippuanpala. Olisin itse halunnut tehdä helpotettua versiota, mutta tällä kertaa kaikkien piti (?) tehdä samaa rataa. Syy ei ihan selvinnyt minulle??
Perjantaina löysin itseni Saijan yksäriltä ja kappas! Lina ei ollutkaan mahdoton, minun ei tarvinnut kokoajan pitä kaksin käsin sitä hallussa vaan me jopa tehtiin paikoitellen pieniä kivoja pätkiä! Saijan koulutuksesta erityisesti jäi mieleen että: anna sen välillä rullata ja että: kun minä otan askeleen kohti Linaa niin se väistää metrin,  pari! Ihmekös jos välillä on hiukan vaikeaa? Kiitos Saija! Lisäksi muutkin ystävät tarjosivat apuja! Kiitos kaikille ihanille <3
Joten tuon perjantain jälkeen olen käynyt pari kertaa hallilla kahdestaan Linan kanssa ja ollaan tehty pientä, helppoa kuviota 3-5 esteellä. Lina on rauhoittunut ja nyt se taas haluaa ja uskaltaa yrittää tehdä mitä ohjataan (y) toki harjoitukset ovat nyt olleet helppoja sellaisia että ollaan molemmat tukevasti mukavuusalueella, mutta sinne oli palattava kun molempien itsetunto ja luotto toisiinsa oli huonossa hapessa.
Talvella ajattelin käydä edelleen omatoimiseti ja kavereiden kanssa treenaamassa perusjuttuja, tekniikoita, esteopetusta, ihan vain merkkausta, käteen tulemista, hallittua irtoamista jne. Ja sitten kun tuntuu siltä että tarvitsemme apuja niin otan jostain yksärin. Itseasiassa ensimmäinen yksäri on jo alustavasti sovittu (y)
Lisäksi olen ilmoittanut Linan vielä yhteen avoimenluokan rallytokokisaan. Katsotaan jos saadaan yksi titteli vielä tälle vuodelle lisää?
Lasse on edelleen ihanan kiltti ja helppo ja se onkin siis saanut paikata Linaa valmennusryhmässä ja kyllä se sujuikin ihan ok. Enpä olisi uskonut muutama vuosi sitten että Lassesta tulee aksataerapiakoira <3 (y)

                  Pari viime vuoden marraskuussa otettua kuvaa!
               Nyt ei ole lunta, on vain pimeää ja märkää ja kylmää.