Kohti uutta vuotta

Tämä vuosi loppuu kohta ja innokkaasti suuntaamme kohti vuotta 2015! Tämä vuosi on ollut ja mennyt. Osa tavoitteista toteutui ja osa siirtyi tulevaisuuteen. Lasse kastroitiin maaliskuussa ja samalla hoidettiin tulehtunut ja suurentunut eturauhanen kuntoon. Tämän jälkeen on ollut ilo treenata kivuttoman koiran kanssa ja niitä kisatuloksiakin aksassa alkoi syntymään. Keväällä jo näytti lupaavalta ja kesällä meno alkoi tuntumaan siltä, että nollat olisivat mahdollisia, kun vaan palikat osuisivat kohdilleen. Ensimmäisen kerran kaikki palikat olivat kohdillaan syyskuun alussa ja lokakuussa Saijakin sai palikat kohdilleen ja ilo oli kyllä suunnaton kun marraskuun alussa oli hyvä päivä taas ja noustiin kakkosiin.

Tämän jälkeen ikävä kyllä pidettiin taukoa loukkaantumisen takia, mutta nyt lihasvammakin on parantunut ja taas kuntoillaan ja treeneihin palataan heti tammikuussa. Ensi vuoden aksatreeneistä onkin tulossa suunnitelmallisimmat treenit ikinä? Ainakin toivon niin, kun pääsimme mukaan lägin valmennusryhmään ja yksi  ja sama ihminen valmentaa meitä koko vuoden, Vau! Tavoitteita tulikin jo tehtyä ja niitä kohti lähdetään siis suunnistamaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tavoitteiden kärkipäässä ei ollut enää tavoitteena Lassen vireiden hallitseminen? Ei tämä tietysti tarkoita että niissä ei olisi parantamisen varaa, mutta nyt ne sillä tavalla hallinnassa että voidaan jo keskittyä muuhunkin, ei vain niihin vireisiin, Yes!

Tokoon tekisi mieli keskittyä myös ensi vuonna? Helmikuussa Lassen siskon omistaja tulee Suomeen yhdistetylle kisa/treenimatkalle ja minäkin mietin että JOS ilmoittaisin Lassen mukaan kisoihin? Sitten pitäisi vaan treenata tosi paljon enemmän ja nimenomaan pitäisi treenata porukassa, niin että saisi liikkurin treeneihin, koska sitä ei ole juuri treenattu ja Lasse ottaa liikkurista häiriötä taas yllättävän paljon?

Kesällä jatketaan ehdottomasti vepeä ja jälkeä olisi kiva treenata, mutta jos jälki olisi kevään ja syksyn juttu ja vepe keskikesän juttu? Kun aika ei kyllä riitä siihen että treenaa neljää lajia yhtä aikaa? Lisäksi olisi siistii käydä vielä kokeilemassa paimentamista ja hakukin olisi kivaa. Ja hiukan olisi pentukuumettakin ilmassa?? Mutta jos mä en löydä jostain kaapin perältä rutkasti lisää vapaa-aikaa niin pennun hankkiminen ei liene olla viisasta juuri nyt? Toisaalta ei kai se koskaan ole viisasta, mutta kivaa ja ihanaa se on kyllä aina ;) Osa mun vapaa-ajasta on nyt syksyllä kulunut tallilla ja sen verran kivaa tuo ratsastaminenkin on, että koitan kyllä käydä jatkossakin kerran viikossa maastoilemassa ja nauttimassa vauhdin hurmasta.

Surullisia uutisia

Näin se elämä vaan menee, tulee iloisia hetkiä ja sitten tulee taas surullisia hetkiä. Eilen sain suruviestin Ruotsista, Lassen kasvattaja Maria on nukkunut pois. Maria joka oli aina niin iloinen, positiivinen ja energinen. Aivan liian aikaisin hänet otettiin pois täältä. Mariaa jäi kaipaamaan tietysti eniten hänen perhe, mutta myös iso joukko ystäviä.
Muistan kun etsin kelpien pentua ja kirjoitin Ruotsiin s-postia, kennel Walkaboutiin oli syntynyt 10kpl pentuja! Sain nopeasti vastauksen että kaikki pennut olivat varattuja. Mutta pari viikkoa myöhemmin tuli uusi viesti, yksi pennun ottaja oli perunut, joten jos olin edelleen kiinnostunut pennusta, niin minun pitäisi soittaa Marialle. Heti seuraavana aamuna soitin Ruotsiin. Hiukan jännitti kelpaisinko minä,  mutta härkää sarvista kiinni ja puskemaan. Maria vastasi puhelimeen ja nauroi että hän arvasi, että se olen minä joka soitan aamulla heti yhdeksän jälkeen. Hän oli tulkinnut oikein, olin todella kiinnostunut hänen koiransa, Kylien pennuista. Puhelusta tuli pitkä, toista tuntia puhuimme, mutta Marian kanssa oli niin helppo puhua, kuin olisimme tunteneet aina? Puhelun aikana kerroin itsestäni ja Maria kertoi pentueen vanhemmista, varsinkin Kyliesta. Hän kehui koiraansa maasta taivaisiin ja minulle kävi hyvin selväksi, että Marialla oli elämänsä koira käsissään.
Marraskuussa 2010 kun menimme hakemaan Lassea tapasin Marian ensimmäisen kerran ja hän oli hyvin iloinen ja välitön ihminen. Pennut olivat hyvin hoidettuja ja monipuolisesti kaikenlaiseen totutettuja, vaikka Maria oli vasta toipumassa syövästä, isosta leikkauksesta ja sytostaattihoidoista. Hän tarjosi meille Suomalaisille ruoat eikä luovuttanut pentuja muille ennenkuin me pitkän matkalaiset olimme saaneet nähdä kaikki pennut yhdessä, todella kivaa!
Maria oli kasvattajana todella huolehtiva, hän kyseli kuulumisia jos ei niistä itse viestiä laittanut. Marian blogi on ollut ilonani nämä neljä vuotta, Marian tapa kirjoittaa oli humoristinen ja elävä. Eniten nauroin kun hän kirjoitti hänelle jääneen pennun Lenkan, tempauksista. "Bonken" kuulumiset oli meidän perheen ehdoton suosikki, koska vaikka Lassekin teki kaikenlaista, niin "Bonke" pisti takuulla paremmaksi.
Elokuussa 2011 matkustimme Ruotsiin erikoisnäyttelyyn. Walkaboutin pentue oli 11kk ikäinen ja menestystä tuli sekä näyttelykehässä kuin myös näyttelyn yhteydessä järjestetyssä tokokisassa. Walkabout voitti sekä jälkeläisluokan että kasvattajaluokan! Me juhlimme ja joku toinen kasvattaja oli nyrpeä ;) Tokossakin alokasluokan voitto tuli Lassen siskolle ja Kyliekin teki hienon tuloksen Evl:ssä.
Näyttelyn jälkeen grillasimme ja istuimme iltaa ja puhuimme ja puhuimme. Puhuimme koirien kouluttamisesta ja kasvattamisesta ja yleisesti elämästäkin puhuttiiin. Lasse oli ihan onnessaan Marian tapaamisesta ja sen piti ehdottomasti päästä Marian syliin istumaan.

                                              Lasse och Maria augusti 2011

Seuraavan kerran tapasimme Marian jo marraskuussa kun hän järjesti pennuille MH-testin. Tällä kertaa viivyimme hiukan pidempään Ruotsissa ja ehdimme istua iltaa porukalla lauantaina testin jälkeen. Ensin saimme ihailla kun Maria ja Kylie sekä Sara ja Turbo treenasivat. Sitten haimme pitsat porukalla ja söimme ja juttelimme ja juttelimme lisää. Juttua tuntui riittävän ja sunnuntaina vietimme vielä toisen päivän katsellen testiä ja puhuen. Kylien pennut olivat kaikki varsin reippaita ja testi sujui kivasti kaikilta seitsämältä pennulta jotka pääsivät tulemaan paikalle.
Siten tuli vajaan parin vuoden tauko kun emme tavanneet, mutta s-postilla ja  fb:ssä olimme aktiivisesti yhteydessä. Lassen kanssa ei aina ollut ihan helppoa, mutta minulla oli kasvattajan tuki 24/7 käytettävissä ja vaikka hän oli Ruotsissa niin silti hän neuvoi ja tsemppasi ja auttoi niin paljon kuin pystyi. Ja hänen neuvonsa olivat kyllä hyviä. Maria ei ollut sellainen kasvattaja joka "katoaa" heti kun tulee murheita, hän jaksoi omien murheiden ohella huolehtia muiden hyvinvoinnista.
Kesällä 2013 Marian terveyden kanssa oli murheita, mutta niistä huolimatta hän järjesti syyskuussa leirin Klotenissa. Leiri kesti 4 päivää ja ne olivat todella intensiivisiä ja tehokkaita päiviä. Aamulla aikaisin ylös, sitten hiukan aamiaista ja sitten treenaamaan. Aamupäivät treenattiin tokoa/pk:ta ja iltapäivät jäljestettiin välillä käytiin vain syömässä pikaluonas. Maria touhusi ja koulutti ja puhui ja neuvoi ja mietti ja kannusti aamusta iltaan. Koirat väsyivät ja ihmiset väsyivät, mutta Maria oli hyväntuulinen ja energinen ja innokas. Leiri oli upea kokemus, erittäin antoisa ja motivoiva.

                                      

                                                        Kloten 2013, härliga höstdagar.

Loppusyksystä Marian vointi heikkeni ja joulukuussa 2013 hän joutui sairaalaan akuuttiin leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen tuli ikäviä uutisia, Marian syöpä oli palannut kroonisena :(  Maria kuitenkin halusi jatkaa eteenpäin, kohti uusia haasteita. Hän kävi hoidoissa ja hoitojen välissä hän treenasi ja kisasi Kylien ja Lenkan kanssa. Keväällä 2014 Kylie sairastui ja kun diagnoosi oli syöpä ja Kylie lopetettiiin niin todellakin mietin, että miksi elämän pitää kohdella joitain niin julmasti?
Kesällä Lenka kuitenkin synnytti pennut ja elämä jatkui. Syksyn mittaan Maria vointi huononi ja muutama viikko sitten aavistin pahaa kun Maria ei enää kirjoittanut fb:ssä kuten yleensä.
Elämä on todella epäreilua välillä. On vaikea ymmärtää että niin energinen ja iloinen ihminen kuin Maria on jättänyt meidät ja siirtynyt yläkertaan Kylien luo. "Vila i frid" toivottavat kaikki, minä mukaan lukien, mutta luulen kyllä että Maria ei ehdi lepäämään, nyt kun kipuja ei enää ole hän treenaa Kylien kanssa tokoa, jäljestää ja käy "Walkaboutilla" monta tuntia yhdessä rakkaan Kylien kanssa <3

Tulen ikuisesti muistamaan Marian ja hän on ehdottomasti esikuvani, mitä tulee elämänasenteeseen ja elämästä nauttimiseen. Marian ansiosta minulla on Lasse, koira joka muistuttaa monella tapaa kasvattajaansa, Lassekin on iloinen, positiivinen, tekee kaiken täysillä ja osaa nauttia pienemmistäkin iloista.

Iloisia uutisia!

Lassen kävi tänään Niinan luona ja hyvältä näyttää! Se liikkuu erittäin tasapainoisesti, johtui varmaan siitä että liikkeet esitettiin hiukan liukkaalla jäällä? Mutta hyvin siis löysi tasapainon, koira ainakin.  Mun tasapaino liukkaalla jalkakäytävällä ei ole paras mahdollinen? Mä niin haluan ne icebugit!
Sisällä Lasse ehti ihastua kuivattuun ankanrintafileeseen niiin kovasti että kaikenlainen jumppaaminen oli mahdotonta, kun ajatus oli vain ankassa? Onneksi Lasse lopulta pystyi luopumaan nameista ja Niina sai sen hierottua, venyteltyä jne. Mitään poikkeavaa ei löytynyt, joten saatiin lupa maltillisesti palata normaaliin päivärytmiin ja treenaamiseen. Maksi hyppyjä ei vielä suositeltu, joten vähän aikaa me sitten mennään kauhean kovaa, kun Lasse saa hypätä medihyppyjä, hui? Mutta ennen aksatreenejä me kyllä käydään metsässä juoksemassa vapaana pari kertaa, pitää vaan löytää turvallinen metsä, jossa ei ole liukasta. Muutenkin joululoman ohjelmaan kuuuluu enemmän kuntoilua kuin aksaa, vaikka voi olla että käydään myös hallilla pari kertaa tekemässä ainakin kontakteja ja pujottelua? Hyppääminen ei ehkä ole se asia joka vaatii eniten treenaamista?

Töissä oli tänään joulujuhlat ja nyt ne ovat onnellisesti ohi. Loppusyksyn ahkera harjoittelu kannatti, lapset lauloivat ja näyttelivät superhienosti! Nyt voi rauhoittua ja alkaa valmistautumaan joulun viettoon, Ihanaa! Töitä olisi enää kaksi päivää ja sitten saa lomailla, saa lenkkeillä metsässä valoisaan aikaan, saa nukkua aamulla pidempään ja ehtii toivottavasti myös trenaamaan ja tapaamaan kavereita?

                                                 Kaksi totista partaista kaveria :)

Joulun odotusta tarkasti kuulostellen?

Jouluun on enää alle kaksi viikkoa ja pitäisi kai kohta ryhtyä valmistautumaan joulun viettoon. Minulla on tänä vuonna lomaa täydet kaksi viikkoa joulun aikaan, Ihanaa! Vielä kivempaa olisi jos pääsisi lenkkeilemään ja treenaamaan Lassen kanssa "normaalisti"?
Nyt vaan on kennelyskää paljon liikkeellä ja hiukan huolestuttaa että löytääkö sen tien tänne Kajokujallekin? Peppi sentään sai rokotuksen elokuussa myös kennelyskää vastaaan, mutta Lasselle otin lokakuussa vain kolmoisrokotteen. No toivon kovasti, ettei meille yskä pesiydy, koska se kuuluu olevan sitkeää sorttia eikä ymmärrä lähteä pois kovinkaan pieneistä vihjeistä? Mutta toistaiseksi meillä ei siis yskitä, Kop, Kop!

Me ollaan edelleen keskitytty parantelemaan Lassea ja treenattu siinä ohessa kaikenlaista pientä? Lähinnä tokoa ja jotain temppuja. Lenkkeily on ollut suurin ilo, jota ei edes huono sää ole pilannut, paitsi ehkä Pepin mielestä? Peppi on voinut yllättävän hyvin koko syksyn, sitä syyskuista episodia lukuunottamatta kun se liukastui kotona ja ontui pari päivää ja kehitti siitä hurjat lihasjumit jne. Mutta siitäkin onneksi selvittiin kipulääkkeeillä, BOT:lla ja venyttelyllä. Peppi on kyllä niin hauska ja vaivaton koira, vaikka sillä onkin tiukka ruokavalio ja sen turkki totta tosiaan vaatii huoltoa, mutta siinä välissä se vaan on niin suloinen <3
Tänään aamulla Lassella oli kyllä hiukan taas virtaa? Heti kun tulimme pihalle se mokoma hyppäsi keskelle mun kukkalaatikkoa, laatikolla on siis kokoa n. 1,5x1,5m ja laatikkoon laskeuduttuaan se alkoi hillittömästi kaivaa, EII!! Siinä mahtoi mun kukkasipulit yms lennellä mihin sattui? Toki oli kiva tulla ulos ja huomata että yöllä oli satanut lunta, mutta ei kukkapenkkiä tarvitse siltikään tuhota?
Lähdimme siis lenkille, mutta Peppi parka ei kyllä päässyt kuin reilun 100m niin sillä oli megapaakut tassuissa ja se piti siis kantaa loppumatka kotiin. Lasse taas pursusi energiaa siihen malliin, että kotona vein Pepin vain kylpyhuoneeseen sulamaan ja jatkoin Lassen kanssa matkaa. Meillä olikin ihan kiva lenkki talven ihmemaassa.
Iltapäivällä lenkkeiltiin taas kahdestaan Lassen kanssa, hallille tällä kertaa. Lasse on niin hupsu kun se näkee mun ottavan treeniliivit esiin se "sekoaa" onnesta ja sitten se muistaa: "auts, väärä mielentila" ja se koittaa tosissaan rauhoittua? Tämä ei aina onnistu superhyvin, mutta kyllä se on kehittynyt tässäkin asiassa. Siinä vaiheessa kun laitetaan talutin sille se on jo "rauhoittunut" eikä liikuta edes silmiään ilman lupaa? Ulkona sille tulee taas pieni hepuli, mutta se skarppaa tosi kivasti ja ainoa "ongelma" siirtymisessä hallille on se että Lassella ja minulla on hiukan eri käsitys vauhdista? Hallilla kuitenkin oltiin taas yllättävänkin yksimielisiä siitä miten siellä pitää käyttäytyä. Tehtiin siis tokoa vaikka mukaan mahtui kyllä jokunen rallytokonkin liike. Kivointa oli huomata, että kanarialintunen on ehkä lentänyt etelän lämpöön ja sain siis treenata hiljaisen koiran kanssa, Jee! Treenin jälkeen kävimme vielä yhdessä Pepin ja Velden kanssa lenkillä ja sen jälkeen Lasse onkin ollut hyvin huomaamaton kaveri. Jossain se nukkuu tyytyväisenä, ihanaa!

Kuva on otettu 13.12.2010, eli tasan neljä vuotta sitten. Toinen on muuttunut paljonkin, toinen ei oikeastaan juuri ollenkaan :)

treenaamaan pikkuhiljaa

Christan kurssi oli juuri niin antoisa kuin olin toivonutkin? Sieltä sai paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Ihan yksinkertaisia juttuja, kuten että Lassea on superhelppo hämätä, kun heittää vaan noutokapulan ja sitten tekeekin jotain ihan muuta kuin noutoa. Tämä on Lasselle tosi vaikeaa, joten tätä treenataan. Lasse keitti aika pahasti kurssilla, kuten etukäteen jo pelkäsinkin? Se äänteli todella paljon, mikä ei kuitenkaan ole sille kovin tyypillistä. Christa kehoitti kieltämään ja niin tein, mutta silti mietin että onko siinä "järkeä" kun itse tiedän mistä ääntely johtuu ja se siis johtuu piitkästä tauosta ja "pakkolevosta" joka nostaa vaan kierroksia ihan taivaisiin. Tavallaan se ei ole opittua huonoa käytöstä, vaikka siitä varmaan voi helposti tulla sitäkin? Mutta kun sitä ei normioloissa esiinny, niin onko tarpeellista niuhottaa siitä? Enpä tiedä?
Kurssin jälkeen ajettiin Niinan luo. Hyvin on Lasse parantunut, mutta silti pitää malttaa.. vaikeaa! Saatiin lupa taas lisätä liikuntaa maltillisesti ja treenata tokoa, mutta äkillisiä kiihdytyksiä ja jarrutuksia pitää välttää, Jaaha?
Treenaaminen kyllä onnistuu ilman kiihdyttelyjä/jarrutteluja, mutta miten onnistuu palkkaaminen? Namien syönti toki onnistuu, mutta Lassen mielestä palkkaamista on se kun saa juosta lelun kanssa ympäri kenttää. Pitää varmaan koittaa keksiä joku välimuoto? Tai toivoa edes että se kiihdyttää rauhallisesti ja jarruttaa yhtä rauhallisesti juostessaan, heh heh!
No niin tai näin, niin olemme lisänneet liikunnan määrää ja treenanneet tokoa joka toinen päivä. Ollaan jopa käyty hallilla omatoimisesti treenaamassa rallytokoa ja tokoakin ollaan tehty. Lisäksi ollaan jumpattu ahkerasti! Ja siinä ainakin on otettu edistysaskeleita, nyt onnistuu myös takareiden venytys, ilman että Lasse vastustaa, Jee!! Tämä on ollut ehdottomasti vaikein jumppatehtävä Lasselle.
Viime perjantaina oli tokon omatoimitreenit ja hiukan taas innostuttiin? (minä innostuin) ja unohdin katsoa kelloa ja hups vaan taas oli treenattu 30min.. Mutta voi Vau mitkä treenit! Tehtiin paljon seuraamista ja kyllä oli koiralla ainakin asenne kohdillaan ja seuruun paikka ja kontakti tuntuivat tosi hyviltä, eikä muuten edes piipannut?! Ja kun normi seuraaminen sujui näin hienosti niin sitten piti vaikeuttaa ja ottaa koira oikealle puolelle! Ja tämä olikin sitten superisti vaikeaa. Mutta ehkä jotain liikahti pitkien korvien välissä?
Sunnuntaina jatkettiin rallytokotreenien merkeissä ja taas kun avasin auton luukun sieltä tuli ulos kelpie, joka oli nielaissut kanarialinnun ja joka nyt visersi sitkeästi kelpien kurkussa, Pöh! Alkulenkin ja pienen verkan jälken lintunen onneksi vaikeni, Huh! Treenasimme alokasluokan rataa, joka ei ehkä itsessään ollut vaikea, mutta voihan vire! Pahasti yli-innokkaan Lassen kanssa on vaikea tehdä yhtään mitään, mutta parin kyltin uusinnan jälkeen alkoivat Lassen tassut pysyä maassa. Uusiminen siis rauhoittaa sitä, tämä pitää muistaa. Ja kun teimme radan uudelleen hetken kuluttua se sujui tosi kivasti!
Tällä viikolla saatiin taas lisätä liikuntaa 5min/lenkki, eli nyt päästään jo 40min lenkkejä, siistii? Tavallaan turhauttavaa tämä lepo ja paranteleminen, kun siitäkin seuraa ongelmia ja riskejä. Peppi on aina ollut helppo pitää levossa, ei se kerää sellaista energiaa kuten Lasse. Lasse kun kerää virtaa ja sitten se koheltaa vaan kahta kauheammin kun se lopulta saa luvan juosta vapaana. Kotona Lasse malttaa kivasti, mitä se nyt tänään kaivoi sahan polttopuulaatikosta. Meinaakohan se sahata tiensä vapauteen? Lisäksi olisi tarjolla vaikka miten kivoja kursseja ja kisoja yms eikä mihinkään nyt päästä osallistumaan, Pöh. Mutta kohta mulla alkaa joululoma ja toivon että siihen mennessä Lasse on parantunut niin että päästän ainakin kunnon lenkeille? "Tuomion" päivä on 17.12, kun Lassella on seuraava aika Niinalle ;) Siihen saakka me vaan lenkkeillään maltillisesti remmissä ja treenataan tokoa ja jumpataan!

Tokoilua..

Koska kaikki muu kiva on ollut kiellettyä nyt muutaman viikon ajan, niin olemme taas tokoilleet hiukan. Siinäkin on kyllä monta rajoitusta mitä ei saa tehdä, mutta jotain pientä kuitenkin on ollut lupa tällä viikolla tehdä. Lisäksi olemme saaneet kävellä jo 25min/kerta, Vau! Siinä ajassa jo pääsee johonkin muualle kuin lähikorttelin ympäri. Lisäksi olemme jumpanneet ahkerasti. Uusista jumppaohjeista sai jopa opetettua kivan tempun ja siitä Lasse tykkäsi! Joten nyt Lasse osaa leikkiinkutsuasentoon menemisen, tästä tempusta puuttuu vain vihjesana ja multa on ideat kohta loppu? Toisaalta jos tässä vihjeenä toimii sitten vaan käsimerkit, ei se varmaan mitään haittaa?
Lasse on siis toipunut hyvin, olemme selvinneet tähän saakka ilman takapakkeja ja ilman mitään suurta kriisiä. Ainoa "ongelma" on että meillä molemmilla on ollut hirmuisen tylsää... Mutta tähänkin on siis tulossa  parannusta, heti huomenna kun päästään Christan kurssille tokoilemaan, Hurraa! Christa on niin hyvä kouluttaja, aidosti innostunut siitä mitä hän opettaa ja se innostus on vielä erittäin tarttuvaa sorttia, joten huomisen jälkeen tokoillaan varmaan hiukan enemmänkin? Tosin huomenna Lasse menee Niinalle tsekkiin ja se sitten ratkaisee mitä me saadaan ensi viikolla tehdä? Vai saadaanko me vaan jatkaa tätä takan lämmittämistä ja blogin kirjoittamista? Tosin tämäkin alkaa olemaan haasteellista kun ei me oikein tehdä mitään?
Mutta tämän viikon treeneistä hiukan juttua. Kaivoin kaapista viimeiset tunnarin kapulat, 5kpl ja levitin ne olohuoneeseen. Lasse oli hiukan ylivirittynyt ja vaikka se meni kapuloille suht siististi, niin ei se malttanut haistella, vaan nappasi ekan rivistä suuhun ja toi mulle, Kiitos. Uusi yritys ja sama toistui mutta kun en heti luovuta niin kolmannen kerran lähetin sen vielä kapuloille ja taas sama juttu, Ei ole totta?! Nyt otettiin aikalisä ja sitten treeniä muutettiin aika paljon, olin itse ihan vieressä ja Lasse söi nameja ennen kapuloille pääsyä ja sitten se jo osasikin erotella kahdesta jäljellä olevasta kapulasta sen oikean, Kiva?!
Sitten vaihdettiin kaukokäskyihin ja nyt Lasse sitten yllätti! Se teki yht´äkkiä Seiso-Maahan vaihdon oikein!! Hurraa!!! Tätä on hinkattu niin paljon ja loppukesästä päätin että en enää jaksa, vaan annan Lassen vaihtaa S-M vaihdon väärin ja keskityn muihin vaihtoihin. Näin olen siis tehnyt, vaikka aika laiskasti ollaan tehty kaukoja. Vaikka suunnitelma oli lisätä matkaa niin ei sitä juuri ole lisätty? Mutta ehtiihän sitä vielä? Varsinkin nyt kun tekniikka alkaa olemaan kasassa?

                            Loppuun joulukuva Pepistä joka viettää syntymäpäiviä sunnuntaina!

Lisää liikettä!

Eli viikon verran ollaan oltu tosi paljon vain kotona. Ulkoilut oli aluksi yhtä kuin 10 min lenkit useamman kerran päivässä ja nekin rauhalllisesti ?!? Lauantaina saatiin lisää laseria ja lupa kävellä 15min/kerta ja uusia jumppaohjeita, joista osa oli kyllä aika "vaikeita" kun Lasse ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa. Etuosan jumpat meni ihan heittämällä, mutta takajalan jumppaaminen oli Lassen mielestä tosi epäilyttävää ja harvoin se on ollut yhtä yhteistyöhaluton kuin viikonlopun jumppatuokioissa? Pikkuhiljaa sain vakuutettua sille, että en aio tehdä mitään pahaa, vaan pitäisin aluksi vain jalasta kiinni ja sitten liikutan sitä hitaasti ja varovaisesti ihan pikkuisen, jooko? Lassse lopulta hyväksyi tämän ja sen jälkeen oikeatkin jumppaliikkeet sujuivat ihan ok.
Eilen Lasse pääsi Niinan luo. Ulkona se taas ravasi niin nätisti kuin vain osaa ja Niinan luo se tulee aina yhtä mielellään. Lassella oli joku ihmeen "puheripuli" eilen Niinan luona, se örisi ja äänteli hassusti tosi paljon. Se siis makasi tyytyväisenä ja rentona lattialla, mutta äänekäs se oli. Ehkä se oli kaikki Lasseen viikon aikana patoutunut energia joka etsi jotain ulospääsyä Lassesta ja tuli sitten ulos äänenä? Kun ei se nyt pääse purkautumaan juoksemalla eikä riehumalla, kuten normaalisti :)
Niina tutki ja käänteli sitä, molemmat puolet tutkittiin ja käänneltiin ja niin se vaan on, että Lasse on luotu liikkumaan! Se vaan menee jumiin levossa. Joten lisää liikettä vaan. Loppuviikko kävellään 20min/kerta ja maanantaina lisätään taas 5min lenkkeihin pituutta. Siitähän tulee jo melkein pari tuntia liikuntaa per päivä. Kohta en ehdi muuta kuin kävelyttämään Lassea? Lisäksi saatiin uudet jumppaohjeet ja lupa tehdä vaikka tunnaria tai muita nenäjuttuja. No muut nenäjutut saattaa viedä voiton? Mä en vaan saa niitä tunnarin "palikoita" kasaan yhtä aikaa? Aina kun saan pari "palikkaa" toimimaan niin ne muut palikat on hukassa tai ihan päin jotain ;)
Niina oli tyytyväinen Lassen edistymiseen ja niin olen kyllä minäkin! Seuraava aika varattiin ensi viikolle ja toivotaan että silloinkin olisi yhtä hyviä uutisia? Tänään sain vihdoin Lasselle oman BOT-loimen, verkkomallia olevan ja Lasse tykkää sitä kovasti. Tosin hiukan joudun kyllä ompelemaan sitä paremmin istuvaksi, mutta ehkä  siitä saa sopivan? Kun 54cm on liian pieni ja 63cm on liian iso, joten Lassen oma loimi on siis 59cm, mutta sekin on jotenkin "outo"? Edestä se on hiukan kapea, ja silti se roikkuu eikä istu. Vatsakappale on liian pitkä ja löysä, mutta selän pituus on ihan oikea. Joten en ihan tiedä minkä malliselle koiralle sen on ajateltu istuvan, ehkä edestä kapea ja isovatsainen? Tai miksi ei noi valmistakit istu Lassen päälle? Noi takit mitä itse ompelin niin ne on yllättävän hyviä, kun ottaa huomioon että minä en ole käsityöihminen ja Lasse on selvästi "oudon mallinen"?

                                       Lassen ohuempi villakangastakki, hiukan vielä keskeneräisenä...

Jatkosuunnitelmia?

Juuri kun noustin kakkosiin niin sitten pidetäänkin pidempi tauko. Varmaan jokunen viikko taukoa kaikesta ja aksasta pidetään varmaan taukoa loppuvuosi? Ja ei tämä ei nyt johdu motivaatiopulasta tai treenipaikan tai ajan puutteesta, vaan loukkaantumisesta. Lassehan törmäili putkessa pari viikkoa sitten ja minä jo luulin että pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta ei tietenkään. Sunnuntain kisoissa Sari ystävällisesti otti meidän radat videolle ja kun kisan lopuksi katsoin videon niin kauhistuin Lassen hyppäämistä. Joten tiistaina vein Lassen Niinalle tsekkiin ja hierottavaksi. Ensin taskulampun ja otsalampun valossa katseltiin liikkeitä, ei se kyllä onnu, ainakaan niin paljon että sen pimeässä huomaisi? Kotona olin jo nostellut tassuja ja kopeloinut koiraa ja todennut että Lassella on himpun verran paino enemmän vasemmalla takasella? Niina huomasi saman. Ensin hierottiin vasen kylki ja se oli täysin normaali, ei niin mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa minä taas ajattelin että olenpa mä hysteerinen? Mutta kun Lasse käännettiin toiselle kyljelle, niin aika pian kävi ilmi, että en minä ollut turhasta huolissani.
Lasse aristi selvästi etujalan käsittelyä ja erityisesti rintalihasta ei voinut hieroa voimakkaan reaktion takia? Joten siirryttiin eteenpäin, hetken Lasse makasi tyytyväisenä ja nautti hieronnasta, selän takaosassa se hiukan nuoli huuliaan ja haukotteli, ei ehkä tuntunut kivalta? Ja kireää sielläkin oli. Sitten päästiin takajalkaan saakka ja taas teki kipeää, Auts! Takareiden venyttely  oli täysin poissuljettu vaihtoehto ja muutenkin oli kivempaa, jos reiteen ei kauheasti koskettu ollenkaan? Tässä kohtaa palattiin vielä etujalan pariin, mutta se oli edelleen aristava. Vähän jopa hauska ilmiö, kun aina kun Niina nosti etujalkaa, Lasse nosti takasta, heti kun sattui ja kun Niina laski irti etujalasta, laski Lasse takajalan alas. Lasse siis ainakin kertoi kun ei tuntunut kivalta. Joten Lassella on revähdys rintalihaksessa ja takareidessä ja jotain myös selässä? Hoidoksi tuli lepoa, lepoa, laseria, ja lepoa ja BOT. Pikkuhiljaa koitetaan parannella vammoja, mutta tänä syksynä ei kyllä treenata aksaa. Toivon todella että edes tokoa pystyis tekemään parin viikon kuluttua? Silloin olisi Christan kurssi ja olisi kuitenkin ehkä kiva tehdä siellä muutakin kuin paikallaoloa? Oikein vauhtiliikeet voidaan vielä jättää väliin, mutta tavoite on että seuraamista, kaukoja yms voisi tehdä? Joten tavoitteita meillä on edelleen, ne vaan muuttui taas hiukan?
Ja nythän mulla ei ole mitään hyvää tekosyytä olla tekemättä hajuerottelua? Joten tulen kohta vaivaaman taas tuttuja ja tuntemattomia hajujen keräilyllä?

Kakkosen kiemuroita kokeilemassa

Sunnuntaina ei sitten saatukaan nukkua pitkään kun piti lähteä kisaamaan kakkosiin. No mielelläänhän sitä herää kun on kivaa tiedossa. Matkalla Turkuun alkoi sataa vettä ja silloin hiipi mieleen ajatus: onko tää nyt ihan järkevää? Mutta Liedossa ei satanut juurikaan ja alkuverryttelyn jälkeen olimme edelleen kuivia, joten eikun katsastamaan rataa. Tuomarina oli Anders Virtanen ja sellaiset kivasti haasteelliset radat hän oli suunnitellut. Kun radat vaikutti hiukan haastavilta meille, niin päätin tsempata erityisesti hyviin kontakteihin, mutta kuinkas kävikään? Keinu oli este nro 4 ja Lasse ei kyllä pysynyt kontaktilla, jos se edes pysähtyi siinä, ei siitä virhettä tullut, mutta ei sitä noin "kuulu" suorittaa, Ai jai! Sitten parin putken kautta A:lle jossa Lasse jo pysyikin paremmin, edelleen taisi lähteä ilman lupaa, mutta pysyi kuitenkin kontaktilla pari sekuntia. Puominkin se tuli hienosti alas saakka, stoppasi  ja jatkoi matkaa, ilman lupaa, Murrr!!! Mitähän pitäisi tehdä nyt? Ottaa jotkut epikset, palkata jos voi ja viedä vaan pois jos ei tottele? Virkkalassa olisi epikset parin viikon kuluttua? Pujottelun Lasse jätti kerran kesken, mutta sain sen korjattua keskeltä ihme kyllä. Yleensä en osaa tehdä sitä, ainakaan oikein? Lisäksi vedätin puomille tullessa ja puomia edeltänyt rima kopsahti alas, höh!

Toisena ratana oli hyppyrata ja vau minkälainen rata? Tutustumisessa se tuntui ihan kivalta, yllättävän juostava ja vauhdikas. Alku oli taas hiukan haastellinen, mutta siitä selvisimme kunnialla ja hyppysuoran jälkeisen käännöksen sain jotenkin pelastettua. Siitä sitten pari hypyä ja putkesta putkeen, tultiin noin miljonaa kepeille ja Kääk! Eihän se taipunut enää kolmosväliin, vaan tuli koko kokonaan pois kepeiltä, Höh! Kepit uusiksi, siitä loput hypyt, vaikka meinasi lipsahtaa putkeen, mutta senkin pelastin ja sitten tuulettelin hiukan liian aikaisin ja viimeinen rima tuli alas, pölhö minä!
Mutta kakkosen kisat tuli korkattua, kahdella hyväksytyllä tuloksella, ei niin huono aloitus kakkosluokassa. Nyt pitää vaan miettiä loppuvuoden suunnitelmia. Kisataanko vai treenataanko enemmän vai pidetäänkö kokonaan taukoa jokunen viikko vai mitä tehdään? Jouluna ainakin pidetään taukoa kunnolla, mutta olisiko nyt tarve tauolle, kontaktisulkeisille vai hyppytekniikalle?

Tavoitteista totta?

Tällä viikolla koettiin jo ensilumi ja joulufiilis koittaa kovasti nostella päätään? Pimeät illat suorastaan vaativat että takan reunalla palaa kynttilät ja glögiä ja riisipuuroa tekis jo mieli.
Lassen kanssa ollaan keskitytty tällä viikolla enemmän aksaan, vaikka tokoiltiin me perjantaina. Lasse yllätti positiivisesti myös tokotreeneissä, se teki hienon paikallaolon rivissä, joten en mennyt piiloon. Sitten tehtiin ruutua pari kertaa, sillä on jo ajatus siitä mitä pitää tehdä ja ruudusta seuraamaan tuleminenkaan ei ollut pöllömpää? Sitähän me ei siis olla koskaan treenattu, enkä mä oikeastaan tiedä miten se pitäisi "opettaa"  joten jätin vaan Lassen maahan makaamaan ja kutsuin sen "seuraa" sanalla? Ehkä tuonkin jutun voisi pilkkoa jotenkin, aloittaa ehkä lyhyeltä matkalta ilman häiriötä tms? No eipä ole eka kerta kun me mennään pers edellä puuhun? Pääsee sinne niinkinpäin näköjään ;)
Aksaa ollaan tehty omatoimisesti tällä viikolla. Keskiviikkona käytiin aamulla heti treenaamassa, teemana oli poispäinkäännökset ja kun keksin miten ne tulee rytmittää, niin johan alkoi Lyyti kirjoittamaan!Ei se ihan helpoin treeni ollut ja sitten Lasse alkoi ennakoimaan kepeillä ja pujotteli 11 keppiä ja tuli pois.. Tästä piti sitten huomauttaa ja sitten sekin saatiin sujumaan. Onneksi tämä juttu tuli esiin treeneissä, ei ole kiva jos Lasse päättä kokeilla noita juttuja kisoissa, siellä kun on vaikea puuttua niihin?
Keskiviikkona olin illalla kouluttamassa ja torstaina kun pääsin aikaisin töistä niin lumesta huolimatta, tai juuri siksi, päätimme mennä hallille treenaamaan samaa rataa mitä olin kouluttanut. Ei se nyt niin kovin vaikea ollut, alun hyppykiekuroita kokeiltiin kahdella tavalla, enkä vieläkään ole varma mikä oli parempi? Pitäisi olla joku joka kellottaisi. Mutta nyt Lasse pujotteli hienosti ja puomin kontaktit toimi, joten hyvillä mielin lähdimme lauantaina Vantaalle kisaamaan.
Hiukan mietitytti kun kisapaikalle tultiin ja vein Lassen halliin. Se jotenkin jännittää kovasti Ojangon hallia, aamulla ei ollut kuulutuksia, ei muita koiria ja vain pari hassua ihmistä ja silti Lassea jännitti. No ei masennuta etukäteen, vaan tehtiin kunnon 30min lenkki. Tämän jälkeen Lasse kävi uudelleen hallissa, söi hiukan nameja teki vähän "tokoa" ja sitten Lasse siirtyi autoon odottamaan. Itse katselin radan rakennusta vielä ja mietin että mitä niille "perinteisille" ykkösen radoille on tapahtunut? No ei tämäkään Minnä Räsäsen rata mahdottomalta vaikuttanut ja tutustumisessa ainoa pulma oli alku, esteet1-3, mitä tehdä? Ottaako ulkopuolelta, jolloin voi jäädä lähemmäs lähtöä ja sitten takaaleikkaa A:lla, (nro3) vai ottaako sisäpuolelta ja uskoo että Lasse pysyy lähdössä vaikka kävelen esteiden 2& 3 väliin? Tätä pohdin kovasti, mutta lopulta päätin että KYLLÄ Lasse pysyy!
Alusta oli pari koiraa poissa, joten starttasimme jo toisena, mikä oli oikeastaan ihan ok, meistä ei kumpikaan ehtinyt kehittää mitään hyperventilaatiokohtausta? Alku meni ihan ok, Lasse nousi kerran seisomaan, mutta istui kun käsky kävi. Vitos putkelta Lasse teki jonkun käsittämättömän kunniakierroksen mun selän takana, mutta palasi ruotuun ja pujotteli hienosti ja kun sain sen 8 putken oikeaan päähän, alkoi tosi tsemppi, pahimmat paikat oli ohitettu? Ja niin me tsemppasimme hienosti loppuun saakka, kolmas luva ja SERT oli meidän! meidän sijoitus oli 2. Minna ja Vanttu voittivat hienolla ja sujuvalla nollalla.
Huomenna suuntaamme Turkuun kisaamaan kakkosiin! voi että, yksi tämän vuoden tavoitteista siis täyttyi tänään! Tavoitteita pitää olla, niitä pienempiä ja näitä suurempia. Seuraava suurempi tavoite on tietysti kolmosluokka, mutta sitä ennen on matkalla useampia pienempiä tavoitteita..

                                                    Mun oma super pätevä Turbo -Laser!!

Tokokärpänen ei ole vielä talviunilla?

Lämmin marraskuun alku ja joku pikkuöttiäinen on vielä hereillä, nimittäin tokokärpänen? Ja se mokoma puraisi mua tänään? Miten tuollainen öttiäinen viitsiikään lentää pimeässä, tihkusateessa? Mutta kiva kun lensi, koska hetken mun tokokuplassa paistoi aurinko ja linnut lauloi ja mun koirakin oli ihan täydellinen.
Oikeasti moni asia vaatii treeniä, eikä linnutkaan ehkä oikeasti laulaneet, mutta ei se haittaa? Oikeasti seuraaminen leviää just, luoksetulon stopit vaatii desipelejä paljon, jotta ne toimii ja kaukot ei todellakaan toimi pitkältä matkalta, mutta toisaalta Lasse pystyi luopumaan noutokapulasta ja seurasi (vähän huonosti) ja teki hyvän liikkeestä istumisen. Se osasi mennä merkille, vaikka kapulan kanssa se oli supervaikeeta ja pari kertaa sillä leuat loksahti auki kun keväällä nimenomaan treenattiin että merkki ja nouto on kaksi eri asiaa!! Mutta nyt sain sen uskomaan että luvan kanssa saa mennä merkille, vaikka on kapula suussa, vaikeeta! Ruutu löytyi erittäin vauhdikkaasti ja ohjattu nouto oli varmaan kympin suoritus?
Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen Lasseen. Se tuli kentälle suoraan autosta, kun itse liikkuroin edelliselle koiralle radan. Tämä ei todellakaan ole ideaalia Lassen kanssa, mutta hienosti sillä pysyi vireet kasassa. Ja lisäksi Lasse oli levännyt perjantaista saakka, kun se torstain aksatreeneissä törmäili putkessa jotain ja piteli hetken etujalkaa ilmassa. Mitään dramaattista ontumista ei esiintynyt, mutta kun olen helposti huolestuvaa sorttia, niin Lasse lepäsi varmuuden vuoksi BOT päällä tämän viikonlopun. Ensi viikonloppuna olisi vielä kahdet aksakisat, joten nyt todellakin levätään pari päivää, jotta Lasse on 100% kunnossa ensi viikonloppuna.
Tulevan viikon suunitelmiin kuuluu siis otsalampun kanssa lenkkeilyn lisäksi jotkut aksatreenit ja tokoakin tehdään varmaan. Seuraamisen kontaktia voisi vahvistaa peilin edessä kotona ja ruutuun voisi lähettää pari kertaa jossain valaistulla kentällä?

Lopuksi kuva Ruotsista viime syksyltä. Lasse on ihan kuulolla?

Kohti kolmosia??

Tämä viikonloppu on ollut melkoisen vauhdikas? Eilen tein jotain ihan kummallista ja ompelin Lasselle takin! Siis minä ompelin, ja siitä tuli vielä sopiva vaate, joka jopa pysyy Lassen päällä ja Lasse jopa pystyy liikkumaan se päällään :) Minä en koe olevani mitenkään kovin taitava käsityöihminen? Ja jotta sain tehtyä takin, piti ensin lainata ompelukonetta, Kiitos Leena!
Tästä urakasta kun selvisin, niin siirryin Lägin hallille valmistautumaan illan kisaan maksi 3 luokassa. Sain lainaksi Saijan Voltin hyppyradalle, jännää! Itse olen viimeksi kisannut kolmosissa syyskuussa 2011, Pepin kanssa. Joten edellisestä kolmosen radasta on vierähtänyt aikaa ihan kohtuu paljon ja kun tämän lisäksi en ole koskaan kisannut maksikolmosissa, niin jotain uudenlaista oli siis luvassa. Voltilla olen sentään kerran treenannut.
Hyppyrata näytti aika vauhdikkaalta ja siltä se kyllä tuntuikin, mutta voi miten oli superkivaa. Hyllyhän me sitten tehtiin pituusesteen jälkeen, kun en uskaltanut tehdä vastakäännöstä pituudelle, mutta muuten ohjaukset toimi ja oli kivaa!
Tänään oli Lassen vuoro kisata Lägin hallilla, Saijan kanssa. Aamulla herättiin ajoissa ja helpottaakseni edes hiukan Saijan elämää, vein koirat harjulle juoksemaan tunniksi. Lasselle tekee niin hyvä saada päästellä liikoja höyryjä heti aamulla, silloin se yleensä on loppupäivän ihan kiva.
Kisat alkoivat hienosti Lassella ja Saijalla, nollavoitto! Joten nyt puuttuu enää yksi nolla kakkosiin noususta? Sitä nollaa pitää siis lähteä metsästämään. Mutta mihin sitä menisi? Turkuun vai Vantaalle? Molempiin on noin tunnin ajomatka, pitää varmaan heittää lanttia? Kirkkonummelle mennään varmaan ja  Riihimäkikin houkuttelisi, vaikka samaan aikaan olisi Turussa kisat ja sinne olisi lahjakortti. Ja marraskuun lopussa on taas Lohjalla kisat ja sinnekin on nyt lahjakortti.Vaikeita päätöksiä? ja kuinka monta kisaa tarvitaan jotta päästään kakkosiin? Kuinka pitkälle pitää varata viikonloppuja kisaamiseen? Koska kun me noustaan kakkosiin, me pidetään pieni tuumaustauko :) Ja kun siltä tauolta palataan, niin suunnataan ensin hallille treenaamaan, kakkosten kisakorkkaus ei juuri nyt tunnu ajankohtaiselta?

Heppähöperön päiväkirja?

Mitähän me taas ollaan tehty? Lenkkeilty ja tokoa ollaan kotona harjoiteltu. Mä olen ratsastanut viimeksi kuluneen viikon aikana paljon, ainakin jos vertaa siihen että vuosiin en ole ratsastanut kuin 1-3x vuodessa ja nyt ratsastin koko viikonlopun ja jatkoin vielä maanantaina ja tänäänkin ratsastin, ihanaa! Tähän voisi tottua, mutta sitten kyllä koiraharrastukset kärsisi, joten kun kaikkea ei voi saada, niin jatketaan tätä koiraharrastamista päälajina.
Eilen oli vähän "jännä" päivä, Lassen rokotukset uhkasi mennä umpeen sunnuntaina ja se kun on ilmoitettu taas kisoihin, niin piti sitten rokottaa se. Tuija Vihtivetissä rokotti Lassen eikä Lasse edes huomannut pistosta, kun Lassen mielestä kauheinta koko käynnissä oli stetoskooppi?!Se kun otettiin esiin niin Lasse tunki pään mun kainaloon ja häntä hävisi koipien väliin..
Illalla oli sitten aksaa vuorossa. Mun piti keskiviikkona olla reipas ja mennä aamulla hallille treenaamaan, mutta jotenkin nukutti niin kauheasti, että siirsin kellon soimaan tuntia myöhemmäksi ja jatkoin unia, Sorry Lasse. Tosin Lasse nukkui lisätunnin tyytyväisenä mun kanssa peiton alla ;)
Mutta eilisen Saijan treeniin me toki mentiin. Saijalla oli 29 esteen rata rakennettuna ja tutustuessa tuli sanottua kerran jos toisenkin:"mutku" ja pieni epäilys kyllä heräsi että kuinka nyt käy?
Me vielä oltiin Lassen kanssa eka koirakko radalla, joten tartuin härkää vaan rohkeasti sarvista ja sitten mentiin ja mentiin muuten yllättävän hyvin? Paikoitellen meno tuntui tosi kivalta ja sujuvalta ja kai se sitä jossain määrin olikin? Pitäisi ehdottomasti ottaa videokamera mukaan myös treeneihin? Moni asia on vielä vaikea, kuten se että mä en suinkaan tiedä mitä ohjauksia kannattaa käyttää, paitsi takaaleikkaus, aina kun mahdollista ;) Mutta ei sillä kovin pitkälle pötkitä teknisemmillä radoilla, joten talvi opiskellaan ahkerasti eri teknikoita ja toiveena olisi oppia lisäksi mitä mihinkin kannattaa käyttää? Koira ainakin toimi eilen hyvin, jarrutti, kasasi ja kääntyi kuin unelma, mun super-Lasse! Me siis suoritimme pätkissä koko radan! Alussa taisi mennä sujuvasti 7 estettä ja lopussa 9 estettä yhteen putken, joten keskiosan putkihäsäkkää piti vain enemmän pilkkoa, mutta sekin saatiin tehtyä, joten tästä treenistä jäi ihan hyvä mieli.

Rallikisat!

Olen monesti verrannut Peppiä turvalliseen perhe Toyotaan ja Lassea formula-Ferrariin. Peppi on erinomainen perhekoira, se ei yleensä yllätä oli keli mikä tahansa, mutta Lasse on yllätyksiä täynnä, Lasse ei sovi hirmu hyvin kaupunkiajoon, mutta kisaradoilla sen ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Mutta vaikka Lasse onkin ferrari, niin tänä syksynä olemme haastaneet itsemme rallin (rally-tokon) parissa. Olemme siis käyneet kaveriporukalla treenaamassa muutaman kerran ja kun onnistuin saamaan meille kisoihin paikan niin lähdimme tänään kisaamaan Karjaalle. Tiesin että olemme harjoitelleet aika vähän, mutta kun Lassella on kuitenkin tokoa tehty aika paljon, niin ajattelin että selviämme kyllä hengissä rally-tokostakin. Toki sille piti kiireesti opettaa eteen tuleminen, täyskäännökset vasemmalla ja ns. saksalainen täyskäännös. Onneksi Lasse on fiksu ja se oppi nämä asiat kivuttomasti.  Tosin näitä uusia asioita on tehty luvattoman vähän ja yhtään rallytokon häiriötreeniä ei ole tehty, mutta rohkea rokan syö?
Kisapaikalla ostin ensin kilpailukirjan ja sitten Lasse piti mitata, se on edelleen 52cm. Sitten piti odottaa ja odottaa, miten 30 min. tuntui hirmuisen pitkältä ajalta?
Rataantutustuminen oli selkeä ja siihen oli varattu riittävästi aikaa. Rata vaan ei ollutkaan niin helppo kuin olin ajatellut? Se alkoi liikkeestä maahanmenolla, jonka jälkeen tuli juoksua ja juosten pujottelu edestakaisin ja siitä kun siirryttiin kävelyyn niin seuraava kyltti oli istu- Maahan-kierrä koiran ympäri. Ei muuten ole meille se kaikista helpoin tehtävä? Eka maahanmeno oli hyvä, sitten se juoksu, ou nou! Pujottelusta ei vaan tullut mitään? Tai kyllä kai minä edes juoksin oikein, mutta Lasse kyllä teki omat kuviot? Tämä olisi siis pitänyt uusia, mutta kun en usko, että se olisi sujunut yhtään paremmin vaikka olisin uusinut sen kahdesti, joten jatkettiin matkaa. Seuraavat pari kylttiä sujuivat hyvin, mutta sitten tuli saksalainen täyskäännös ja kun sanoin Lasselle kierrä, niin sepä näppäränä ja nopeana kiersi myös sen kyltin ja niinhän ei saa tehdä -10p! Tässä kohtaa tiesin että hyväksyttyyn tulokseen ei kauheasti ole mahdollisuuksia, joten jätin tämänkin uusimatta, tosin tulosta katsoessa niin olisi kannattanut vaan uusia, Höh!
Loppuradalla osa sujui hyvin ja osa ei. Jonkun käännöksen Lasse ehti kuitenkin istua ja spiraalissa se haahuili jo ihan vailla kontaktia. Se bongasi kentän laidalta agiesteet ja olisi halunnut kai sinne? Lopputulos oli +64p, eli ei vielä tulosta, mutta kiva kokemus.
Jäämme siis harjoitteleman lisää ja koitamme saada pari kisapaikkaa vielä tälle vuodelle?

Niin lähellä, mutta niin kaukana?

Oltiin kisaamassa aksaa sunnuntaina Helsingissä. Purinalla oli kolme starttia ykkösluokille. Aloitimme Heidi Viitaniemen kivalla agi-radalla. Osasin kyllä neuvoa pätevästi kaverille, että koira kannattaa hakea putkelta ettei se livahda puomille, mutta en sitten tehnyt itse niin, puupää!! Joten hyl oli tulos, vaikka muuten rata oli oikein sujuva ja kivan oloinen. Kepitkin sujuivat ja kontaktit ja jopa lähtö olivat hyvät. Paljon enemmän positiivista kuin negatiivista siis. Lasse vaan on hiukan omatoiminen välillä, eikä ole enää niin kiinni minussa koko ajan, positiivista sekin?
Tonen agi-rata oli ulkona ja Anne Saviojan käsialaa. Alku oli hauska, hyppy, keinu, putki suoraan vaan. No vauhdin sai pidettyä kohtuullisena, kun lähdössä meni jo keinulle stoppaamaan. Radalla oli pari putkeen vientiä joita hiukan mietin, mutta päätin luottaa Lassen tapaan hypätä piitkälle ja niinhän se nytkin hyppäsi riittävän pitkälle eikä mitään ongelmaa tullut. Nyt muistin myös hakea sen putkelta mukaan ja ohjasin sen kepeille kunnolla, jotka Lasse pujotteli hyvin. Sitten oli pituus ja kolme hyppyä ennen putkea ja tässä kohtaa ajattelin että minulla ei ole kiire, voin vaikka ohjata takaa, mutta en tehnyt niinkään, vaan ennemmin ohjasin vierestä ja yksi Lasse! riman päällä ja meidän nolla muuttui vitoseksi, tyhmä minä! Mutta onneksi oli video, niin tiedän miksi se rima putosi.. Lasse oli siis täydellinen ja aika nopeakin vielä, etenemä oli 4,89m/s. Mä edelleen ihmettelen että minä pystyn ohjaamaan koiraa joka kiitää noin kovaa radalla?! Oho!
Kolmas rata oli edellen Annen tuomaroima hyppis. Hypyradat ei ehkä ole ihan meidän juttu? Siellä tuntuu aina tapahtuvan vaikka ja mitä? Ehkä agi-radat sopii nyt paremmin, kun se toistaiseksi ainakin pysähtyy kontakteilla :) radalta tuli kymppi, ensin tuli kielto kolmoshypyltä ja sitten pituuden jälkeen oli "vaikea" käännös ja annoin tarkoituksella Lassen hypätä pituuden pitkäksi, että olisi tilaa/aikaa kääntää se kepeille. Sinänsä hyvä suunnitelma, mutta vauhti pääsi kasvamaan liikaa eikä Lasse taipunut kepeillä ekaan väliin.. Olisiko pitänyt hiukan jarruttaa? Mutta loppu oli taas ihan sujuvaa menoa.
On se vaan ihan mahtava fiilis kun palikat alkaa osumaan paikoilleen. Nyt tarvitaan vaan hiukan hienosäätöä ja sitten me voidaan jopa saada nollia aikaiseksi? Nyt pitää vaan tehdä  jonkunlainen treenisuunnitelma, jotta saataisi niitä nolliakin? Rutiinin puute on yksi tekijä joka näkyy meillä edelleen ja ajoituksen vaikeus ja sen lisäksi mulla on kyllä edelleen vaikeuksia hahmottaa Lassen vauhtia radoilla? Välillä yliarvioin omaa liikkumistani ja välillä taas yllätyn itsekin siitä mihin saakka ehdin? Mutta onhan se kiva että meillä on vielä opittavaa yhdessä! Mutta siitä olen tosi iloinen että nykyään me teemme ratoja yhdessä, Lasse on helppo ja kevyt ohjata kun olen vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se ihana tunne se flow! Wau!!
http://youtu.be/-w-vkoZdpZk Video Annen aksaradalta..

Jäljillä pitkästä aikaa?

Mikä lie minuun iski, mutta tällä viikolla ollaan tehty jälkeä jopa kaksi kertaa! Keskiviikkona työpäivä loppui jo klo 14.18 ja aamulla olin tajunnut ottaa jälkikamat mukaan, joten kotimatkalla painuin metsään tekemään  jälkeä Lasselle. Jäljestä tuli kohtuu pitkä ja keppejä kylvin sinne 5kpl. Sitten kotiin, koirat lenkille, jne. Pari tuntia myöhemmin lähdettiin Lassen kanssa metsään.
Lasse oli innoissaan ja heti kun laitoin sille valjaat se alkoi kovasti tutkimaan ympäristöä löytääkseen jäljen, Hyvä! Janalla se lähti ensin takajäljelle ja minä hosuheikki hiukan jopa kutsuin sitä, vaikka pitäisi kai antaa sen itse selvittää noitakin? No jäljelle lähdettiin reippaasti mutta kohtuullisen tarkasti. Lassella oli taas hiukan turhan reipas tempo, mutta en kuitenkaan joutunut juoksemaan. Eka keppi nousi ok. Kulman se ajoi hyvin ja tienylitys sujui tosi hienosti. Sitten tuli "keppitulitusta" eli kolme keppiä aika lähekkäin, viimeisestä kepistä se meni yli mutta ilmeisesti se kuitenkin haistoi sen, vaikka ei sitä etsinytkään sen kummemmin, koska tässä kohtaa tekeminen keskeytyi, tuli epävarmuutta, Lasse seisoi ja haisteli tuulta, pyöri hiukan ja etsi jotain ilmasta? Parin kehoituksen jälkeen se kuitenkin jatkoi jäljestämistä ja nyt se alkoi näyttämään jäljestämiseltä, Jes! Jälki kulki varsin suoraviivaisesti kivassa maastossa ja Lasse ajoi jälkeä kuin oppikirjasta olisi lukenut että näin se tehdään! Vika keppi löytyi ja sitten pidettiin bileet! Lasse kyllä huomasi miten supertyytyväinen olin sen toimintaan ja koko koira säteili tyytyväisyyttä kun palasimme autolle, Super-Lasse!

Perjantaina oli rallytokotreenit. Piia toi meille avoimen luokan radan joka oli oikein kivan oloinen. Mähän en siis tiedä lajista tai radoista yhtään mitään oikeasti, mutta  tämä ainakin oli ihan tehtävissä, jopa meidän taidoilla. Vime viikolla harmaita hiuksia tuottanut eteentulo on parantunut jo viikossa ja sitä harjoiteltiin myös nyt, sekä radalla että kentän reunalla. Lassen ongelmahan eteentulossa on että se epävarmuudesta johtuen haluaisi tulle perusasentoon, mutta nou hätä, kyllä tämäkin on opettavissa oleva asia.
Lauantaina jatkettiin teemoilla rallytokoa ja jälkeä. Ensin siis ajeltiin Veikkolaan katsomaan rallytoko kisoja. Alokasluokka oli menossa ja sitä katseltin Jaanan kanssa ja todettiin että ei se niin pahalta näyttänyt. Kyllä meidän kisat parin viikon kuluttua pitäisi sujua ihan ok. Oman jännityksen asiaan tuo toki häiriöt, ne ei ole edelleenkään Lassen varminta osaamista, mutta toisaalta jopa niissä on tapahtunut edistystä. Kun olimme katselleen rallyä "riittävästi" suuntasimme metsään. Veikkolasta löytyi kivasti hyviä maastoja ja teimme jälkiä oikein koko rahan edestä. Lasse ja Lumi saivat pitkät jäljet ja Pena sai pentujälkiä, muutamat.
Kun jäljet oli tehty, pidettiin evästauko, Nam!
Ensin Pena sai ratkoa omia tehtäviään ja paikoitellen Pena teki tosi kivasti töitä. Sitten olikin Lumen vuoro päästä metsään. Lumella oli paljon keppejä ja se löysi hienosti kaikki, yhtä lukuunottamatta, mutta minä olin erittäin vaikuttunut Lumen työskentelystä. Se teki töitä rennosti ja iloisesti, hätäilemättä.
Lopulta koitti Lassen vuoro. Lassen jälki oli pidemmällä metsässä, joten ensin piti kävellä jonkin matkaa. Lasse sai kävellä normivarusteissa alkumatkan ja se oli kyllä hiukan pöllö. Vauhtia ja energiaa riitti hurjan paljon. Toisaalta olihan se istunut autossa jo kolme tuntia, ei ihme että touhusi hiukan. Mutta kun laitoin valjaat päälle parisataa metriä ennenkuin tultiin jäljelle, niin Lasse rauhoittui hetkessä. Se veti syvään henkeä ja avasi korvat sekä nenän, Vau!
Se nosti hienosti jäljen, takajälkeä piti taas hiukan tarkistaa, mutta nyt tuli itse pois. Minä olin ihan ällikällä lyöty, kun Lasse lähti jäljelle, se ajoi niin hienosti, kiltisti ja jopa tarkasti. Tempo oli täysin ideaali ja se pysyi jopa primäärijäljellä suurimman osan aikaa. Kulma aiheutti selvästi epävarmuutta ja sen jälkeen se tarkasti aika laajasti ympäristöä, mutta jatkoi sitten jälkeä hyvin. Nyt tuli taas keppitulitusta, neljä keppiä 100m matkalla. Kepit nousi kivasti, helposti menee hiukan ohi, mutta palasi ja nosti. Malttoi syödä hyvin ja jatkoi eteenpäin. Siten tuli tienylitys, joka sujui hienosti. Tien toisella puolella oli aika paljon tiheämpää metsää ja Lassella vauhtikin alkoi kasvamaan. Mutta se kyllä jäljesti edelleen ja kun loppupalkkana oli pallo, niin riemulla ei ollut rajoja? Eli kaikenkaikkiaan olen super-tyytyväinen päivän antiin!
Huomenna kisataan aksaa Purinalla. Tavoite taitaa olla hauskanpito ja samalla radalla pysyminen ja ne lähdöt tietty? Mutta se on huomisen murhe, nyt käytän koirat lenkillä ja sitten saunaan ja sitten sohvalle.

viikkopäivitystä

Ja jotenkin ihmeen nopeasti tämäkin viikko vaan hävisi johonkin? Alkuviikolla satsattiin lenkkeilyyn eikä treenattu juurikaan? Tiistaina kävin ratsastamassa Geysirillä ja se on kyllä niin superkivaa! Täydellistä kavioterapiaa, ratsastaa aurinkoisessa syyssäässä iloisella reippaalla täysjärkisellä hevosella!
Keskiviikkona kouluttelin aksaa ja torstaina jo treenattiinkin Lassen kanssa aksaa hallilla. Alkuun taas mietittiin lähdössä pysymistä, tässä on varmaan käynyt taas joku ketjutusjuttu ja toi keepie luulee että sen kuuluu jumpata lähdössä hienoja istu-seiso-istu kaukoja? Miten niitä kaavoja taas rikottiinkaan?
Viikonloppu hurahti käppänöiden parissa. Peppi oli ilmoitettu näyttelyyn, käppänäerkkariin, joka pidettiin Muijalassa. Peppi vain innostui hiukan liikaa kun Hän pääsi mukaan reissuun. Jo kotona eteisessä se pomppi kuin kumipallo ja ulisi onnesta ja ääni ei suinkaan vähentynyt näyttelyyn saavuttaessa. Ajomatkaa oli siis huimat 2,5km!
Näyttelypaikalla jouduttiin hetki miettimään kuka ja miten Peppi esitetään kehässä, kun veteraanirouvalla oli sen verran vauhtia että sitä oli vaikea saada ravaamaan. Peppi on selvästi saanut vaikutteita tuosta sen kelpiekaverista? Kovaa ja korkealta?
Lopulta Peppi saatiin rauhoittumaan kävelyttämällä sitä pitkään ja hartaasti ympäri hallia ja sen pystyi viemään kehään, ilman että se äänteli tai riehaantui kauheasti. Kehässä Peppi esiintyi kivasti, pöydällä selvästi hiukan jännitti, mutta siitä selvittiin ja seisomiset ja liikkuminen sujuivat kivasti. Peppi on siitä kiva kaveri näyttelykehässä että sitä voisi vaikka esittää vapaana, talutin on pelkkä koriste? Tuomari osasi asiansa ja arvostelussa luki pirteä veteraani, saisi olla vahvempi kuono-osa ja karkeampi karva. Hyvät silmät, korvat, purenta ja runko ja liikkeet. ihastuttava tempperamentti! Tuomari Maija Mäkinen oli aidosti pahoillaan kun hän "ei voinut"antaa ERI:ä, vaan antoi EH:n. Mutta Jos hän olisi antanut ERI:n olisi kuulemma arvostelun linja kärsinyt? Peppi kuitenkin palasi kehään vielä, nyt Argentoneron kasvattajaryhmässä. Ryhmä oli hienosti ROP ja lopulta myös BIS2 kasvattajaryhmä!
Sunnuntaina oli Lassen vuoro päästä harrastamaan. Ohjelmassa oli aksaa Järvenpäässä, kahden startin verran. Tuomarina oli Suomalaisen Jari, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Radat olivat ihan kivoja, eivät ehkä kovin helppoja, mutta aika sujuvia kuitenkin. Toisaalta niissä oli kyllä ansojakin sujuvasti suoritettavaksi ;) Agiradalla Lasse lankesi juuri tällaiseen ansaan, kun en ehtinyt/osannut kääntää sitä riittävästi hypyltä kohti keinua vaan Lasse bongasi vieressä olleen hypyn. Pelkkä huutaminen ei siis riitä, pitäisi ohjatakin? Sanovat että siitä olisi hyötyä agilityssä?
Hyppyradan alku oli lupaava, hyppy, putkeen, kepit, siitä hyppyjä ja putkia taas ja koira saa vauhtia hurjasti ja sitten pitikin sada se haltuun ja ohjata se oikeille esteille, kun niitä vääriäkin oli taas tarjolla? Sain Lassen riittävästi haltuun, mutta samalla tuli yksi rima alas. Siitä vaikeasta kohdasta selvittiin yhdellä piiitkällä kaarteella, mutta heti sen jälkeen Lasse kaarratti muurista ohi?! Se kiersi lopulta koko muurin mutta sitten sain sen korjattua ja jatkettiin kohti loppusuoraa. hyppy, suora putki ja maalihyppy. Ja Lasse se irtosi hienosti, ihan sama että minä tulin seuraavalla junalla perässä. Onneksi aika otetaan koirasta! 

Lisää treeniä?

Tämä viikko ollaan otettu hiukan rauhallisemmin. Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä aamutreeni. Olimme hallilla klo 7.15 ja kun treenit oli tehty klo oli n. 7.30, tehokas päivän aloitus! Treenasimme keppejä ja puomin kontaktilla häiriötreeniä ja kuten aina kun ollaan hallilla omalla porukalla niin kaikki toimi ihan loistavasti. Jotain pientä korjattavaa kuitenkin löytyi kuten aina, joten treenit jatkukoon ensi viikollakin.
Keskiviikkona oli myös tämän kesäkauden viimeiset vepetreenit meidän osalta, ensi viikolla on mun koulutusvuoro, joten hiukan haikeana tehtiin vielä veneestä hyppy, veneen haku ja vienti. Kaikki saatiin onnistumaan ja hyvillä mielin jäämme tauolle. Vepe on ollut kesän kohokohta, jotain ihan uutta meille molemmille. Paljon uutta ollaan opittu ja kun kesä oli lopulta varsin lämmin, niin mikä sen parempi harrastus kuin vepe ja nyt kun syksykin on ollut lämmin, niin olisihan treenejä vielä voinut jatkaa, mutta ensi kesänä ollaan kyllä mukana taas heti kun jäät sulaa?

Lauantaina kisattiin aksaa Kirkkonummella. Tuomarina oli Luomalan Henkka ja radat olivat oikein kivan oloisia, ei mitään liian vaikeaa, mutta ohjata kyllä piti, muuten kävi hassusti. Eka radalla Lasse irtosi oletettua paremmin ja mä hämäännyin ja läksin liian aikaisin kääntymään, jolloin mun tielle osui yksi hyppy, Hups! Ja sitä kiertäessä menikin aikaa ja Lasse ehti tulemaan putkesta ja kilttinä koirana sen tuli mun luo kyselemään ohjeita joten kieltohan siitä tuli. Seuraava kielto tuli ihan melkein heti perään, kun se rytmi hukkuu, niin se vaan hukkuu? Loppurata selvitettiin kuitenkin virheittä, mutta ei tullut nolla ei. Toisella radalla oli vain yksi "paha paikka" jota tutustuessa mietin, lähinnä mietin ehtimistä ja niinhän siinä kävi, että kun en uskonut ehtiväni, niin videolta kyllä näkyy, mä en edes yrittänyt, Höh! joten hyl, kun Lasse taas putken jälkeen tulee mun luo kyselemän ja lopulta hyppää väärinpäin hypyn. Loppurata oli sitten vielä nollaa, mä takaaleikkasin kepeillä ja kaikkea ja ja ainoa mitä en osannut tehdä oli uskoa ja juosta, Argh!
Kolmas rata oli hypäri. Ou nou ajattelin ensin, mutta oikeastaan meillä oli tosi kivaa! Lähtöön tultiin hiukan huonosti valmistautuneena kun lähdettiin jo toisena luokassa, agiradoilla oltiin 6 lähtijä, mutta hyppärillä oli pois monta koiraa. Joten lähtöön juoksujalkaa melkein. Mutta sepä ei Lassea haitannut, vaan ukko istui lähdössä rennosti ja rauhallisesti. Juuri tätä mä olen hakenut, se mielentila ja vire, nyt ne oli oikeat lähdössä, Jee! Kolmas este oli pituus ja siitä Lasse jo tuli ohi sujuvasti, mutta kun se oli jo melkein nelosputkessa en vaan jaksanut/ehtinyt korjata vaan hyllyn kera jatkettiin eteenpäin. Kepit oli tosi Vau ja hypyt sen jälkeenkin. Rimat oli tosin vain 50cm korkeudella, joten en osannut edes miettiä niitä, ainoa mitä siitä seurasi, oli että vauhti kasvoi? Sitten hyppysuoran päässä piti saada koira kääntymään 90 asten kulma ja siitä taas 90 astetta ja putken. Me jätettiin se hyppy väliin kun käännös hiukan levisi? Eteenpäin vaan! Loppurata oli helppoa kuin heinänteko ja maalissa tuuleteltiin iloisesti. Meidän rata oli tosi sujuva ja aikakin olisi varmasti ollut tosi hyvä? Aikaa vielä olisi parantanut meidän tosi sujuvat esteiden ohitukset.
Tänään kävin nauttimassa ja nollaamassa omaa päätäni ihastuttavan islanninhevosen kanssa maastossa. Geysir fr Sahala oli ratsuna ja se on kyllä tosi hieno ja kiva ratsu! Juuri sellainen issikka jollaisen olisin toivonut Huldasta saavani, mutta se onkin ihan toinen, aika surullinen tarina :( Paljon jäi kokematta ja tekemättä? Ostin Huldan varsana ja luulin että minulla olisi siitä hevosta seuraavat 30 vuotta, mutta toisin kävi. Jouduin päästämään Huldan ikivihreälle laitumella sen ollessa vain 7v. Molemmissa etupolvissa oli sen verran paha nivelrikko, että olisi ollut julmuutta pitää Huldaa hengissä ontumassa...

Mutta illalla oli vielä tokotreenit, joilta en osannut odottaa mitään kovin ihmeellistä, kun aiheena oli häiriötreeni ja ryhmä itsessään on jo sellainen "häiriö" että. Tanjalla oli hyvä pointti, on olemassa koiran häiriöt ja lisäksi tulevat ohjaajan häiriöt ja jotenkin tuli sellainen olo, että meistä kahdesta mä olen häiriöherkempi kuin Lasse? Lasse nimittäin suoriutui päivän treeneistä todella hienosti. Se kestää yllättävän isoa häiriötä niin kauan kun ollaan hommissa ja liikutaan. Paikalla ollessa on vaikeampaa, mikä ei sinänsä ole yllätys, ei se paikallaolo olisi niin vaikeaa, jos se kestäisi häiriötä paikallaan :) Joku pieni tarkkaavaisuuden häiriö ehkä? Mutta oli häiriöitä tai ei, niin me jatketaan treenejä. Ensi viikolla treenataan ainakin rallytokoa, tokoa ja aksaa ja sinne jälkimetsään olisi kyllä kiva mennä?
                                Lopuksi kuva kesän vepetreeneistä, kuivalla maalla tällä kertaa :)

Nollavoittoja :)

Viikon flunssan sairastamisen jälkeen mietin perjantai iltana vielä vakavasti että lähdenkö ollenkaan Turkuun kisaamaan? Kun olin vielä innoissani ilmoittanut Lassen neljään starttiin.. Mutta lauantai aamuna olo oli kohtuullisen hyvä, vain kurkku oli aika kipeä, mutta kuumetta ei ollut ja räkäisyys oli helpottanut, joten tukeva annos vitamiineja ja sinkkiä kitaan ja menoks!
Kisat käytiin hallissa ja ulkona ja maksit aloittivat sisällä Kermisen radalla. Olin etukäteen miettinyt että nyt tai ei koskaan, mutta lähtöihin on saatava joku tolkku? Lasse hipsii kisoissa aina metrin verran mun perässä ja se ei vetele. Joten olin henkisesti valmistautunut, yrittänyt ainakin, että jos se ei pysy ekassa startissa paikallaan niin vien sen vain pois. Mutta kun tutustuin rataan tajusin että tämä oli nyt se "meidän rata" perinteinen ykkösen rata, ei liian helppo, mutta ei mitenkään mahdoton? Joten käskytin Lassea monta kertaa ja palasin sen luo pari kertaa kun se nousi seisomaan, mutta lopulta olin kakkoshypyn takana ja Lasse istui, Yes! Tule, ja sitten mentiin, kolmosena olleen puomin kontakti oli hyvä, hypyltä putken ja pituudelta kepeille ja nyt minä maltoin, Lasse sai aloittaa pujottelun rauhassa ja se pujotteli loppuun saakka, Yes! A:n kontakti oli seuraava jännä paikka, mutta sekin toimi ja siitä hypyn kautta putkeen ja kohti keinua. Keinulle Lasse tuli turhan kovaa, olisi ehkä pitänyt jarruttaa? Ja keinu oli varsin nopea, täysillä keinun päähän, keinu Pam alas ja Lasse jatkoi matkaa, Oho! Mihin se pysähdys unohtui? No pari estettä jäljellä joten nyt katsottiin sormien lomasta ja jatkettiin putkeen, muurille ja hypyn kautta maaliin, virheittä!! Jippiii!!!! Happy, Happy!!
Tosin ensin piti varmistaa kaverilta että saimmeko keinulta vitosen? Emme saaneet, joten eka virallisten kisojen nolla oli totta! Wau mikä fiilis. Meillä on totta totisesti ollut niitä päiviä, viikkoja, jolloin olen ollut täysin 100% varrma että tätä päivää ei tule koskaan! "Joskus on vaikeempaa kuin aina" on kyllä pitänyt paikkansa meidän kohdalla.
Seuraava agirata oli ulkokentällä Vesa Sivosen käsialaa ja onpa vaan sanottava että pikkuisen on eroja ykkösten radoissa. Jos eka rata oli kiva, juostava, sujuva, niin tämä rata ei ollut sitä, ainakaan nopean maksin kanssa? Heti alussa ajauduin liian lähelle kolmoshyppyä ja Lasse luki sen takaakierroksi, mutta sen vielä pelastin takasin oikealle puolelle ja jatkoimme matkaa, putken jälkeen oli rengas ja siitä kepeille aika vaikeasta kulmasta, mutta taas minä maltoin ja Lasse osaa! Keppien jälkeen oli pari hyppyä, sinänsä suoraan menemistä, mutta esteiden etäisyys oli tosi pieni. Jarrutin ekalle hypylle vahvasti, ettei satu mitään ja Lasse lähes pysähtyi hyppyjen väliin ja paikaltaan ponnistaessaan tipautti riman. Mun moka. Sitten tuli hyppysuora ja toinen rima tippui, Auts! Puomin kontakti oli taas hyvä, kiipee+Odota on hyvä käsky ;)
Maalissa olimme ajalla -16,83 ja virheitä siis 15.
Kolmas rata oli edelleen agirata sisällä. Edellinen rata oli käytännössä käännetty toisin päin ja keinu oli otettu pois radalta, koska se oli huonokuntoinen. Se pääsi liikkumaan sivusuunnassa, siksi Lasse varmaan sähläsi sillä ekalla radalla? Rata oli siis edelleen kiva, juostava, mutta ei pelkkää luukutusta, piti myös ohjata. Kaikki sujui hyvin, kunnes kepeillä minä en maltanut enää, vaan hosuin, Äääkk! Lasse ei vaan kestä mun hosumista, Sorry! Tältä radalta siis 5p. ja aika oli -15,14.
Päivän viimeinen rata oli hyppis, Virkkalan tuomaroimana. Jo medejä katsellessa hirvitti kun vitosputkestä tullessa oli selvästi yhteentörmäyksen vaara. Joku medeissä jäikin ohjaajan jalkoihin siinä kohtaa, Hui!
Tutustumista ennen ja jo juttelin kaverin kanssa että ainoa turvallinen, ei nätti, vaihtoehto olisi jäädä suosiolla taakse, päästää koira edelle kalastaa se sieltä ja taas päästää se edelle? Vaikka sekin vaikutti pelottavalta, niin se toimi. Renkaalla tuli kuitenkin osuma ja vitonen ja keppien jälkeen olin vaan myöhässä ja peruutin liikaa ja Lasse nappasi vauhdissa yhden ylimääräisen hypyn, hyl. Eikä edes harmita!
Ja kun vauhtiin on kerran päästy, niin sunnuntaina jatkettiin Nu-Pun epiksissä kisaamista tai sen harjoittelua. Lasselle kaksi starttia kisaavien radalle ja kun kerran säännöissä sanottiin että parempi tulos jää voimaan, niin heti taktikoimaan. Eka kierroksella Lasse sai palkkaa lähdössä ja kontakteilla. Tämä oli minulle aika vaativaa piti keskittyä että muisti palkata ja se sitten kyllä näkyi muussa ohjaamisessa. Toiselle radalle lähdettiin enemmän keskittyneenä ohjaamiseen ja vaikka kolmoshypyn jälkeen pussiin sujahtaminen oli pelottavan lähellä, sain sen pelastettua ja pääsimme kepeille. Pussiin saaminen oli sitten vielä oma lukunsa, mutta sekin onnistui, ei nätisti ja sujuvasti, mutta kuitenkin virheittä ja kun loppurata oli lähinnä mene, mene, tyyppistä luukutusta, niin sain keskittyä juoksemiseen ja varmistamaan puomin kontaktin, Hyvä Lasse! Lasse hoisi oman tonttinsa puhtaasti ja tulos oli 0! Ja kun vauhtia yleensä on riittävästi, niin aika riitti tälläkin kertaa voittoon. Nu-pun palkinnot olivat hulppeat ja tunnelma kisoissa oli iloinen ja rento. Erityisen kiitoksen ansaitsevat gluteenittomat mokkapalat! Huippuhyvä kisapaikka! Tulemme uudelleenkin!

Leirielämää!

Viikonloppu ollaan viettty Hauholla, leirillä muiden kelpieihmisten kanssa. Lauantaina kello soi aikaisin ja sitten vaan kamat kasaan ja auton nokka kohti Hauhovia.
Perillä olimme juuri sopivasti yhdeksältä, ja suuntasimme aksakentälle. Lehtisen Lotta tuli kouluttamaan meitä ja hän olikin suunnitellut varsin mielenkiintoisen radan. Paikalliset kontaktiesteet olivat senverran vinoja, että ne jäivät radalta pois, mutta se ei nyt oikeastaan haitannut, sillä hypyillä, pujottelulla ja putkillakin saatiin aikaiseksi haastetta riittävästi. Meillä oli luvassa agilityn tehopäivä, eli 20min aksaa aamupäivällä ja iltapäivällä toinen samanlainen setti.
Jo rataantutustumisessa oivalsin että nyt voisin kokeilla useammassakin kohtaa ohjata Lassea takaa, Yes! Olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että minun on täysin turha juosta kilpaa Lassen kanssa ja koittaa joka tilanteessa ehtiä sen edelle, koska kun minä lisään vauhtia, niin Lassekin tekee niin ja siitä seuraa yleensä vain enemmän kaaosta ja kun me molemmat lisäämme vauhtia niin minä olen vain enemmän myöhässä. Joten pidemmän aikaa olen tietoisesti antanut Lassen mennä ja tehdä mun edellä, silloin kun siihen selkeästi on mahdollisuus.
Eilen sitten niitä mahdollisuuksia oli monta ja ohjaaminen, rytmittäminen ja linjaaminen tuntuivat oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Minä en todellakaan tiedä, onko tämä nopein tapa ohjata, mutta se tuntuu hyvältä, rennolta? Lasse saa tehdä hommia rauhassa ja se itseasiassa kuuntelee ohjausta näinkin, kunhan edessä ei ole putken väärä pää? Putket on Lassen akilleen kantapää, putkihullu on vain putkihullu, sitä ei ihan helpolla muuteta? Lisäksi talven projektina tulee olemaan keppien sisäänmenot? Tällä hetkellä Lasse hakee oikein sisään vain kun minä seisoin paikallaan ja annan sen mennä rauhassa sisään, sen jälkeen voin juosta ohi, mutta Lasse pujottelee niin kovaa että varsinkin jos kepeillä pitää päästä ohi Lassesta, niin mulle tulee taas kiire, ja sitä en halua, joten minun tavoite olisi että Lasse hakisi kepit, vaikka mä liikun eteenpäin koko ajan? Saa nyt nähdä mihin tulokseen me päädytään?
Mutta koulutus oli erittäin antoisa, oli tosi kiva nähdä muidenkin kelpieiden sujahtavan väärään päähän putkea ja aivan superhienoa nähdä miten nekin saatiin käännettyä oikeaan päähän! Lassen tyttäret, Bria ja Typy aksasivat meidän kanssa koko päivän ja molemmat tytöt ovat niin hienolla mallilla! Typy tekee hommia enemmän samalla voimalla kuin Lasse, mutta Briakin on nopea ja lukee rataa hienosti! Ja miten taitavat ohjaajat molemmilla tytöillä onkaan, vau!
Me yövyimme Einen ja Brian kanssa kanssa samassa huoneessa ja ainakin meidän huoneessa oli täysin hiljaista koko yön, vain Lassen metallihäkki hiukan helisee kun Lasse kääntää kylkeä, mutta Lassekin nukkui lähes hievahtamatta koko yön? Aamulla heräämisen jälkeen lähdimme lenkille ja lenkin kruunasi kun Lasse ja Bria pääsivät juoksemaan vapaina yhdessä. Ensin ne kiihdyttivät ja kiihdyttivät ja sitten kun ei kumpikaan jäänyt jälkeen ne hiukan hämmästyneinä rauhoittivat tahtia ja kun Briaa alkoi jännittää niin Lasse rauhoitteli hienosti makaamalla paikallaan, jotta Bria sai rauhoittua ja sitten taas juostiin hiukan rauhallisemmin. Tämän jälkeen lähdettiin aamupalalle ja aamupalan jälkeen treenattiin tokoa. Tokotreenit pidettiin nurmikolla joka oli hiukan pitkää, mutta ei se oikastaan haitannut, paitsi ohjatussa noudossa kapulat hiukan "hukkuivat" nurmikkoon? Lasse ei kylläkään tehnyt ohjattua, joten meillä ei ollut ongelmaa pitkästä nurmikosta. Lasse teki ensin hiukan seuraamista, mietittiin pään asentoa? Lasse ei kulje pää pystyssä, vaan minulle riittää että se pitää kontaktin ja seuraa oikeassa paikassa suorassa. Lassen kanssa seuraamisessa pitäisi työstää vielä enemmän käännöksiä, ne ovat edelleen helposti väljiä? teimme Z:an ja se sujui Lassen osaamistasoon nähden kivasti, itse huomasin että omaa kävelemistä pitäisi treenata, kun oma rytmi menee sekaisin ja Lassekin reagoi siihen, yllättäen? Muuten tokotreenit sujuivat tosi kivasti, luoksetulon stoppi oli hieno, merkki toimi ja ruudussakin löytyi oikea paikka! Lopuksi tehtiin pienessä kolmen koiran rivissä paikallaolot. Maaten n2min ja istuen 1,40min. Makuulla olin kauempana, mutta en mennyt vielä piiloon ja istumisessa olin lähellä ja palkkasin useamman kerran, koska tässä on ollut suurta epävarmuutta havaittavissa ja Lasse tarjoaa helposti maahanmenoa. Istuminen oli itseasiassa laadukkaampi kuin makaaminen, makuulla leuka ei ihan pysynyt ja Lasse vaihtoi myös lonkkaa pari kertaa, hiukan haki asentoa, tähän pitää ehkä puuttua ennenkuin menee piiloon?
 Kaikenkaikkiaan leirillä oli superkivaa! Oli kiva tavata tuttuja, kuulla juttuja ja nauraa! Lasse käyttäytyi leirillä tosi hienosti ja meidän "fin, fin" juttu toimi loistavasti. Lasse tuntui rennolta ja tyytyväiseltä ja se mielentila oli kovasti tarttuvaa laatua, Ihanaa!

Onko hallintaa vai eikö ole?

Taas on sunnuntai ja yksi viikko on päättymässä. Kulunut viikko on ollut ihan kiva, vaikka varsin sateinen. Maanantaina meillä oli Tanelin treenit ja sitä hiukan jännitin ja paniikki meinasi iskeä kun ma. aamuna sain ratapiirroksen s-postiin, Hui!? Olipa vaikean näköistä, paljon takaakiertoja paljon kohtia joihin piti ehtiä? Aika hyvin olen näköjään oppinut jo paperilta lukemaan mikä on meille vaikeaa? Heti totesin että esteet 5-9 tulevat tuottamaan harmaita hiuksia? Enkä ollut ihan väärässä, onneksi rata oli sellainen että mitään kohtaa ei ollut "pakko" tehdä jollakin tietyllä tavalla, vaan vaihtoehtoja oli tarjolla ja jokaiselle löytyi jotain joka toimi. Treenasimme pitkästä aikaa ulkokentällä Lempolassa ja meidän onneksi koko päivän kestänyt sade loppui sopivasti vähän vaille klo 18. Rataan tutustuttiin porukalla ja jo se oli ihan antoisaa. Esille tuli vaihtoehtoja joita en ollut itse edes ajatellut, tosin eivät ne kyllä Lasselle ehkä sopivia olleetkaan, mutta kyllä niitä silti olisi hyvä bongata?
Itse treeni tehtiin kahdessa pätkässä, mikä sopii meille tosi hyvin. Lasse ehti palautua pätkien välissä ja treenaamisen laatu pysyy parempana, kun ei tarvitse väsyneellä koiralla vääntää ja kinata jostain rimoista? Treenistä jäi hyvä mieli, Lasse on oletettua pätevämpi ja sen kanssa oli oikeasti kiva treenata, Yes! Vireet pysyi kasassa, vain kontakteilla piti hiukan keskustella pysymisestä? Auts!

Tiistaina käytiin Rajamäellä treenaamassa tokoa ja samalla tehtiin muutama vienti, kun paikalla oli sopivasti avustajia tarjolla. Lasse teki hienot viennit ihan vain tasamaalla ja myös tokotreenit olivat onnistuneet, hyvän mielen treeniä taas. Lisäksi Paavo ja Kamu edistyvät hyvää vauhtia omissa treneissään, joten luulen että ensi keväänä molemmat koirakot jo kisaavat, jos kiinnostusta riittää? Kisaaminen ei kai kuitenkaan ole päätavoite vaan meidän treeneissä tavoite on onnistuminen, hyvä mieli ja edistyminen, rauhassa, omaan tahtiin.

Keskiviikko oli vepepäivä ja taas satoi ja ukkosti päivällä, illaksi sää poutaantui, mutta, Voi ei, järvessä oli sinilevää. Joten vene vaan takaisin peräkärryyn ja sitten päätettiin treenata kuivan maan treenit. Vienti oli aiheena. Itse oletin että kyllähän tämä nyt sujuu, kun eilenkin sujui, mutta eipä sujunut? Uusi paikka aiheutti heti häiriötä ja epävarmuutta. Lassen mielestä tiellä kävellään tai ajetaan autolla, ei kai siinäkin treenata? joten se tarjosi kaikenlaisat sählinkiä ja vienti oli taas epävarmaa ja hapuilevaa.. Kuten olin olettanut; Lasse yleistää huonosti ja sen kanssa treenatessa ei riitä että se osaa asiat yhdessä paikassa, kaikkia asioita pitää treenata erilaisissa paikoissa. Hauskan poikkeuksen tähän tekevät ilmeisesti treenikentät? Ne Lasse hahmottaa helpommin ja pystyy nopeasti ryhtymään hommiin?
Torstaina meillä oli aamutreenit hallilla ja aiheeksi valikoitui sylkkärit. Ja kun asiaan keskittyi niin saatiin sylkkärit sujumaan? Selvästi meille on helpompaa tehdä sylkkäri oikean käden puolella ja vasen puoli aiheuttaa ongelmia, kummalle se vasen puoli on vaikeampi ei selvinnyt? Lopuksi Peppi sai juosta minipuomia ja Lasse huilasi nätisti vapaana kentän reunalla, Vau!

Perjantaina oli vapaata ja lauantaina suunnattiin Nupun kesäleirille, johon kouluttajaksi tuli Kaisa. Aiheena treenipäivälle oli hallinta ja kun minun oma kokemus tilanteista on että Lasse ei suinkaan aina ole ihan hanskassa, niin jännityksellä odotin päivän antia. Mutta Lasse-super-Laser selvitti testiradan lähes virheittä, Oho! Vaikeinta oli riistaruutu ja rataan kuulumattoman puomin ohitus :)  riistasta se sai hajun jo heti autolla ja se sitä selvästi kiinnosti kovasti, mutta hienosti Lasse tsemppasi ja tuli ruudun läpi mun kanssa. Radan jälkeen kuuntelimme Kaisan luentoa samasta aiheesta ja sen jälkeen saatiin ruokaa, Nam. Tämän jälkeen vuorossa olivat täsmätreenit. Kaikki saivat valita kaksi aihetta/tehtävää johon halusivat pureutua? Minä valitsin tietysti riistan hajun ja muut koirat. Lassen sai siis katsoa riistaruutua rauhallisesti ja samalla sille syötettiin nameja, ryntäily ja kiskominen oli Nou, nu. Lasse hoksasi nopsasti että luopumalla riistasta sai nameja lisää ja kun ollaan tehty luopumista jonkin verran, niin mitään suurta ongelmaa ei tästä muodostunut. Vaikeinta oli oma ajoitus? Ja se että piti oman pään kylmänä ja pystyi palkkaamaan oikeasta asiasta.  Koirien kohtaamistreeni ei oikein sujunut, kun juuri ollaan treenattu että muita koiria EI saa katsoa, joten nyt tuli pieniä ongelmia saada Lasse edes vilkaisemaan "häiriökoiraa" Koska kunnollinen kelpie tietää ettei niitä kuulu katsoa? Mutta siis ehkä tästä ei nyt voi olla pahoillaan, sitä saa mitä vahvistaa :)

Illalla tehtiin lopuksi rallytokoa, voittajaluokan rata. Lasse selvitti sen melkein kunnialla, eihän se tietenkään osaa seurata oikealla puolella mutta nami nokkaan menetelmällä sekin sujui ;)
Kaiken kaikkiaan päivästä jäi tosi hyvä mieli, sain ideoita ja ajatuksia. Parasta antia oli ehkä kuitenkin oivallus siitä miten meidän yhteistä kuplaa voisi vahvistaa ja miten me yhä useammin päästäisi siihen samaan kuplaan tekemään kivoja juttuja yhdessä Super-Laserin kanssa?

Kisaamassa

Tämä viikko ollaan valmistauduttu lauantain koitokseen? Tänän meillä oli kisat, viralliset kaksi starttia. Maanantaina Marjon treeneissä tehtiin melkoista putkirallia. Sieltä jäi hiukan kotitehtävää, mutta treenistä jäi yleisellä tasolla hyvä mieli.
Tiistaina koulutin hallilla ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean radan? Tosin ryhmän koirakot selvisivät haasteesta erinomaisesti! Oli niin kiva taas kouluttaa iloisia ja innokkaita ihmisiä ja koiria.
Keskiviikkona olin aamuvirkku ja lenkkeilin hallille aamulenkillä, koska siellähän oli se suunnittelemani rata vielä. Tämä tosin ei ollut kovinkaan loistava idea, koska meille se rata oli todella vaikea. Alun kiemurat vielä selvittiin, mutta kun esteellä nro 8 piti tehdä sylkkäri, niin ei muuten onnistunut. Lasse hyppäsi väkisin sen ristiin ohjauksen läpi, murr!! tästä pidettin pikapalaveri ja sitten jatkettiin eteenpäin. Lopussa Lasse ei "löytänyt" putkea vaan luukutti suoran putken ohi ihan tyytyväisenä, joten aamuvarhaisella kuulossa oli jotain pientä häiriötä?
Perjantaina heräsin taas ajoissa ja lenkkeilimme hallille. Aloitin pienellä "hyppytekniikka" harjoituksella, eli kolme hyppyä, rimat 65cm ja hyppyjen väli oli nippa-nappa 5m ja viimeinen este oli okseri! Aluksi Lasse sai tehdä sen rauhassa etupalkalle ja hyvin se tekikin, Yes! Sitten kun tämä sujui, niin otettiin mukaan minun maltillinen liike ja sekin sujui, keskimmäinen rima kerran kolahti, mutta ei pudonnut. Kun Lasse kesti jopa minun juoksuaskeleet, niin loppuaika tehtiin kontakteja ja hiukan pujottelua. Nämä aamutreenit ovat itseasiassa tosi kiva tapa aloittaa päivä, tätä pitää jatkaa.
Tänään sitten kisattiin aksaa Hiiden Haukkujen kisoissa ja meillä oli kivaa! Radat eivät tosin olleet niitä helppoja ykkösen ratoja, vaan niillä piti myös ohjata ja ehtiä? Lähdimme seitsämäntenä luokassamme ja se oli tosi kiva lähtöpaikka, ehti katsoa ekan koirakon, sai rauhassa hakea oman koiran ja ehti vielä hiukan ottaa kontaktia koiran kanssa. Lasse oli innoissaaan, mutta ei kauhean kiihkeän oloinen? Ulkokentällä on kiva kun voi liikuttaa koiraa loppuun saakka, ei tarvitse ahtaassa pidellä rimpuilevaa koiraa.
Rata sujui tosi kivasti, jopa se alun kuvio jota hiukan mietin, sujui siististi. Puomilla kontakti oli hyvä, mutta sen jälken hiukan tuli "ongelmia" kun en ehtinyt/uskaltanut valssata ja vaihtaa puolta 9-10 välissä, niin jouduin tekemään keinulle viennin 10 hypyn ulkosiivekkeen ympäri. Tämä kuvio sinänsä toimi ihan ok, mutta itselle tuli sellainen" oho, hups" olo. ja tämä keskittymisen pikkuinen herpaantuminen sitten kostautui keinun jälkeen, kun en ollut tarkka kontaktista, olin myöhässä ja Lasse sujahti putken väärään päähän, Oho! Tämä korjattiin ja jatkettiin rataa, pujottelu sujui hienosti kuten koko loppurata! Ilman hyllyä se olisi ollut nolla?? Tosin niinhän se usein on? Mutta minulle jäi hyvä mieli kisasta ja siitä kannustuksesta jota saimme kisapaikalla. Ihania kavereita jotka tsemppaavat ja antavat positiivista palautetta, Kiitos kaikille.
http://youtu.be/W_sM2IBMNo0 Lassen ja mun eka rata. Toisesta radasta ei tule julkista videota ;)

Huomenna olen kisoissa töissä ja sen jälkeen on talkoovelvoite hoidettu. Ihanaa! Sitten saa taas keskittyä omaan koiraan ja kisaamiseen. Me tehtiin tänään kisoissa jo niin kivoja suunnitelmia syksyn kisoista että nyt mä suorastaan odotan syksyä? Joten tervetuloa syyssateet ja tuulet, mua ei haittaa. 

Hiljaa hyvä tulee

Tämäkin viikko on ollut melkein kiireinen? Maanantaina oli omat aksatreenit, Marjo koulutti ja hyvä fiilis meidän tekemisestä jatkui. Tämä useamman treenin yli kantanut hyvä fiilis on melkein huolestuttavaa? Voisiko olla niin, että edes hetken voisi olla vaan kivaa ja helppoa tämä koiraharrastaminen?
Tiistaina olin kouluttamassa ja keskiviikko olikin sitten jännä päivä. Tokon MM-kisat kisattiin Helsingissä ja kun ne nyt noin lähellä pidetään niin pitihän niitä päästä livenä katsomaan. Onneksi sain töistä edes yhden vapaapäivän. Hienoja suorituksia ja jänniä hetkiä koettiin messukeskuksessa ja kovasti taputettiin ja kannustettiin Suomalaisia. Ikävä että kehien pohjana ollut matto ei ollut koirille turvallinen vaan useampi koira poltti tassunsa kehässä. Minun mielestä tuolla tasolla ei vaan saisi olla tuollaista pohjaa koirille, maailman tottelevaisimmat koirat kisaavat ja nehän ei sitten tee huonommin tai jätä tekemättä siksi että sattuu, vaan ne yrittävät kivusta huolimatta tehdä parhaansa ja juuri siksi tuo huono pohja harmittaa ihan mielettömästi!
Suomen superhieno joukkue voitti lopulta jännittävän kisan päätteeksi kultaa!! Wohoo, hienosti tehty!

Torstaina tokoilitiin taas Rajamäellä. Lassella oli ohjelmassa kaukot M-I-M vaihdot. Ne sujuivat 1m matkalta ihan hyvin. Matkaa pitäisi vaan päästä pidentämään, olisiko siinä syksyn tavoite? Luoksetulon stoppi sitten, märkä nurmikko ei ehkä ole paras alusta tälle treenille, mutta "onneksi" Lasse päätti ennakoida kovasti, niin treeni muuttui helposti vauhtitreeniksi ja siinä ei kostea nurmikko haitannut? Ei Lasse enää tykitä täysillä luoksetuloja, mutta sehän oli kai viime talven treenin tavoite, joten nyt ei voi valittaa? Lopuksi Lasse teki lyhyen ja helpon paikallaolon Lumen vieressä. Aiheena oli jätöt, joten niitä palkkasin, Lassella oli kiva rauhallinen olo ja asenne, Lumen vieressä on turvallista ja se malttoi olla eikä alkanut vikitellä Lumea leikkiin.
Perjantaina töiden jälkeen olin sitä mieltä että en ole menossa epiksiin, mutta kun olin syönyt ja hengähtänyt hetken muutin mieltäni, syömisestä saa siis lisää energiaa..? Joten kävin pyöräillen ilmoittamassa Lassen kisaavien radalle ja pyöräilin takaisin kotiin. On se niin kätevää kun asuu näin lähellä halllia. Kotona söin lisää ja sitten pakkasin repun ja lähdettiin hallille.
Kisaavien rata oli kivan oloinen, hiukan huoletti taas 5m estevälit, Lasse kun toisinaan kiitää sen verran hurjaa vauhtia ettei se tahdo saada askeleita sopimaan vaan kolistelee rimat alas? Mutta eilen Lassella oli hurjan hyvä päivä. Ensin se pysyi kiltisti lähdössä, sitten kakkosesteenä ollut pujottelu sujui hyvin, kolmoshypyllä meinasi tulla kielto, kun minä varmistelin pujottelulla ja olin ehkä hiukan myöhässä? Puomi sujui hyvin, pysähtyi hiukan ylös, mutta korjasi paikan itse. Sitten oli se "pelottava" hyppysuora, joka siis sujui hyvin. Loppuradalla ei ollut muita ongelmia kuin se että olin taas pikkuisen myöhässä A:lla ja sen takia siitä taisi tulla juoksukontakti? Keinu oli hieno ja sitten viimeinen hyppy ja hei, me tultiin virheettömällä suorituksella maaliin! Voi miten hieno fiilis!Joten kun kolme treeniä sujui hyvin niin se neljäskin sujui yhtä hyvin? Itseasiassa se sujui paremmin, onko tämä nyt sitä mitä seuraa siitä kun treenaa riittävän kauan? Voiko olla niin että me olemme kumpikin oppineet jotain, että me olemme oppineet yhdessä ja erikseen ja pikkuhiljaa saamme yhteistyön sujumaan? Oli miten oli, niin kotimatkalla Lassen kanssa kävellessä hymyilytti kyllä kovasti ja Lassekin tiesi että nyt häneen oltiin tyytyväisiä!

Ja hyvät uutiset jatkuivat vielä tänään, Sari ja Pyry ovat nousseet kakkosiin. He saivat sen kolmannen luvan, joka on ollut niin lähellä jo pidemmän aikaa. Joten jatkossa me ei kisata samassa luokassa ainakaan hetkeen, kolmosissa ehkä joskus, jos me sinne saakka päästään?

Huomenna lähden katsomaan maailmanvoittajanäyttelyä. Ostoslista on tehty mutta ainoa todellinen tavoite huomiselle on nähdä Kalle kehässä!

Helteistä aksaa

Vaikka lomat loppuivat jo viikko sitten niin lomasäät vain jatkuvat ja jatkuvat, Ihanaa!!! Toki treenaaminen näillä keleillä on hiukan haasteellista, mutta tähänkin totttuu, näköjään. Maananataina treenattiin aksaa hallilla omatoimisesti. Kun meille valkeni että kouluttaja ei näköjään tule nappasin äkkiä kasan rimoja ja lähdin rakentamaan rataa, jossa pääsisin treenaamaan omaa liikkumista ja sitä että vaikka minä juoksen niin Lassen pitää hypätä pudottamatta rimoja? Radasta tuli tähän tarkoitukseen oikein sopiva ja aika vauhdikas, mutta hiukan haastava myös. Lasse suoriutui rimahaasteesta yllättävän hyvin ja muutenkin saatiin tehtyä aika ehjää rataa yhdessä. Tähän oli pakko olla tyytyväinen :)
Tiistaina ukkosti hiukan ja ilta viileni kivasti, joten käytiin pitkästä aikaa ihan lenkillä molempien koirien kanssa.
Keskiviikkona ukkosti sitten ja kunnolla. Minä olin jo sitä mieltä että ei ole mitään järkeä lähteä edes ajamaan Pääkslahteen, kun ukkosella ei voi treenata vepeä, mutta Velde ei halunnut uskoa vaan houkutteli minut ja Lassen autoon. Pessimistinä en varannut itselleni edes uimakamoja mukaan ja Lassellekin oli namina vain valmisnameja.. Matkalla ihastelimme komeaa ukkosrintamaa joka liikkui pohjoiseen. Ja kun tulimme Pääkslahteen niin aurinko alkoi kuin alkoikin pilkistää pilvien takaa, joten pääsimme treenaamaan. Sää oli itseasiassa tosi hyvä ja treenit myös. Lasse sai pitkästä aikaa hakea veneen ja sitten tehtiin taas vientiä, hoh hoijaa? Mutta monen yrityksen ja erehdyksen kautta saimme lopulta tehtyä hyvän viennin. Lasse siis tarjosi ensin jotain privaattikuplaa, jossa sen "ei tarvitse" kuunnella, katsoa tai reagoida minuun ollenkaan?? Se vain seisoi rannalla esine suussa ja tuijotti ulapalle, sitkeästi, ei kääntänyt katsetta minuun vaikka kutsuin, rapistelin namipussia ja läiskytin vettä. Onneksi appari oli sitkeä ja talutinta apuna käyttäen appari auttoi Lassea esineen tuomisessa veneelle, joka oli vain 3-4m rannasta. Tätä toistettiin jokunen kerta ja lopulta privaattikupla murtui, Lasse "heräsi" katsoi minuun, toi esineen minulle ja sai aikaan hurjat bileet! Tähän oli sitten hyvä lopettaa, mutta kyllä minä olen miettinyt tuota "privaattikuplaa" ja sen rikkomista koko loppuviikon. Työmoodi sanoi joku, se katsoo sun läpi, sanoi toinen, oli mikä oli, mutta se on tila jossa Lasse ei halua edes tarjota kontaktia minulle eikä muille, sen puoleen. Mutta eihän se oikeastaan käy ollenkaan, ei Lasse voi vain päättää että nyt en tee, vai voiko? Minun mielestä ei voi!
Lauantaina olikin kiire päivä? Aamupäivällä poimin mustaherukat iskän pensaista ja keitin niistä mehua talveksi, yrittäköön vain joku influenssa tulla, mulla on useampi litra vitamiinejä säilössä, influenssa tulee pettymään karvasti jos yrittää?
Illalla treenattiin aksaa Sarien, Saijan ja Jaksin kanssa. Saija toi taas radan, joka oli vaikeaa alkua lukuunottamatta oikein kiva. Eikä se alkukaan ollut vaikea, mutta siinä piti ajoitusten olla juuri oikeaan aikaan, ei puolikastakaan sekunttia liian aikaisin, eikä varsinkaan liian myöhään. Loppu radasta sujui yllättävän kivuttomasti, Lasse osasi jarruttaa kepeille paremmin kuin uskoin, joten okserilla oli turha jarrutella, antaa mennä vaan? Oli tosi kiva treeni, seura oli kivaa, ei tarvitse jännittää eikä yliyrittää ja apua on saatavilla kun sitä tarvitsee, Kiitos kaverit!
Tänään ajeltiin Saukkolaan Nupun kentälle treenaamaan aksaa Sonjan treeneihin. Sonjalla on aina kivat radat, vauhdikkaat, eikä liian tekniset. Niilläkin pitää kyllä osata kaikenlaista, mutta liike on jatkuvaa, harvemmin pyöritään ihan tiukasti oikealle ja vasemmalle, onneksi! Tämän päivän rata vaikutti tutustumisen jälkeen oikein kivalta, vain alun vauhtipätkä hiukan hirvitti? Mutta enemmän minua kyllä hirvitti sää, lämpöä oli auton mukaan +27c ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, onneksi edes tuuli hiukan. Alussa piti taas ajoituksen ja rintamasuunnan olla oikein, niin sitten se sujui kuin tanssi, ihanaa! Päästiin rata läpi jopa ihan kunnialla, ei sentään yhten pötköön, mutta pätkissä, osa pätkistä oli pidempiä ja osa lyhyempiä, mutta joo, kyllä kaikki jotenkin saatiin tehtyä. Lasse jaksoi hyvin vaikka se minua huolestutti aluksi. Häkkituuletin, palautusjuoma, viilennyspyyhy ja letkusta saatu kylmä vesi pitivät Lassen olon pirteänä. Letkulla kastelin tassuja ja masua ja villennyspyyhettä ja tämä toimi siis hyvin.
Ensi viikolla on tiedossa aksaa, vepeä ja tokoa. Joten treenit jatkuvat, ehkä tästä joskus tulee jotain?

Kohti syksyä kauniiden koirien kanssa

Syksy lähenee, vaikka juuri nyt ei tunnu siltä, kun lämpömittari huitelee 29c asteessa. Lomalla toki pitääkin olla lämmintä ja nyt ainakin ollaan uitu ja rentouduttu. Paljon muuta ei sitten ollakaan tehty, paitsi keskiviikon vepestä me ei luovuta. Ja oltiinhan me tiistaina Rajamäellä treenaamassa Kallen ja Kamun kanssa. Treenattiin hiki hatussa näyttelyravia nuorisolle ja Lasse teki tokoa. Lisäksi nuoriso-osasto treenasi tokoa, häiriötä ja käsien häivyttämistä seuraamisesta.  Joten jotain pientä ja kivaa ollaan kyllä tehty, helteestä huolimatta.
Eilen molemmat koirat pääsi uimaan, Peppikin. Periaatteessa Peppi ei saa uida, koska se saa niin helposti virtsatieinfektion, mutta kun näillä keleillä ei voi lenkittää koiria, niin jotain liikuntaa niille pitää keksiä ja uiminen on ainoa järkevä vaihtoehto? Lasse nauttii vedessä riehumisesta, sopivaa vastapainoa "totiselle" vepen trenaamiselle?

Tänään oli sitten vuorossa kelpie-erkkari. Näyttelyyn oli ilmoitettu viisi Lasse/Nemi pentua ja Tore oli menossa Porvooseen ryhmänäyttelyyn.
Aamulla pakkasin kamat kasaan, uskomatonta miten paljon piti ottaa mukaan, vaikka ei yhtään omaa koiraa ollutkaan menossa kehään? Sitten hurautin Sarin luo Huhmariin ja siitä jatkettiin yhdessä matkaa kohti Tuomarinkartanoa.
Junioriuroksissa alkoi jännittäminen kun Kamu meni kehään, hienosti Kamu ravasi, treenaaminen kannatti ja  Kamulle irtosi luokkavoitto! Sitten olikin tosi jännä hetki, urosten nuortenluokka. Siinä oli kolme mustaa urosta, veljekset O-pentueesta. Minä esitin Paavoa, joka sekin ravasi hyvin, Eri irtosi  tuomarilta, joka kehui turkkia erinomaiseksi. Kalle tuli perässä ja sai sekin Erin, Niilo ei malttanut ravata kunnolla joten se sai EH:n. Luokkavoitto Paavolle ja Kalle kakkonen, SA molemmille! Paavon arvostelusta jäi erityisesti mielen sanat: väsymätön liikkuja :) Joten ei vain kaunis seistessään vaan myös liikkeessä ja tämä koira ei kuukausi sitten halunnut ravata taluttimessa ollenkaan, joten upeaa työtä Jenny on tehnyt Paavon kanssa!
Maiskis-koiria esiintyi lähes joka luokassa, joten jännitettävää riitti pitkin päivää. Narttujen nuorten luokassa oli taas kaksi Lassen pentua, Typy ja Bria. Nyt oli Typyn vuoro loistaa, Eri, luokkavoitto, SA ja varaSert, Briallekin Eri, nuk2 ja SA.
Kasvattajaluokkaan Maiskis-koirista koottiin hieno nelikko, yksi pentu jokaisesta pentueesta, neljä ruskeaa hienoa koiraa ja tällä kokoonpanolla irtosi ROP-kasvattaja sekä BIS-kasvattaja! 
Meillä oli kiva porukka, hyvä "leiripaikka" koivujen varjossa ja kun menestystäkin vielä tuli, niin päivä ei ollut yhtään pöllömpi?
Kotiinpaluun jälkeen sain vielä iloisen puhelun. Tore oli pärjännyt hienosti Porvoossa, Eri1, Sa, PU1, sert ja ROP!
Tänään kyllä kelpaa olla O-pentujen iskän omistaja! Ainoa joka jäi hiukan harmittaman, oli etten tajunnut että olisin voinut esittää Lassen jälkeläisluokan, tyhmä minä... Mutta ehkä ensi vuonna?

Huominen menee Lägin kisoissa töissä ja maanantaina alkaa taas arki. Lasse varmaan henkäisee helpotuksesta, kun se saa taas rauhassa sulatella aamuruokiaan, ilman että sen pitää olla "stand by" siltä varalta että mä keksin jotain tekemistä?

Kiireinen viikko?

Voiko johtua töistä, mutta ainakin viikko meni tosi nopsasti? Töissä ei kuitenkaan ollut kiirettä, sen verran vähän hoitoa tarvitsevia lapsia oli. Vapaa-ajalla onkin sitten ollut kiireisempää?
Maanantaina oli aksatreenit. Milla tuli kouluttamaan ihan kivaa rataa, mutta siinä oli yksi kohta josta me ei selvitty millään, piste. Tutustumisessa jo kyselin että miten tässä on ajateltu että ohjataan? Ja noin niinkuin teoriassa suunnitelma oli vedenpitävä, muta käytännössä nopean pitkiä hyppyjä ja kaarteita tekevän koiran kanssa minulta loppui taidot kesken? Kyllähän sen olisi tehnyt helposti, jos koira olisi kulkenut kiltisti nenä mun kämmenselässä, mutta kun ei kulje. Muuten olin treeneihin tosi tyytyväinen. Me tehdään nyt paljon sellaista mitä ei todellakaan tehty viime talvena. Monta asiaan on siis opittu?
Tiistaina koulutin ensin omaa ryhmää. Tehtiin turvallisesti ihan niitä perusjuttuja ja olipa kiva huomata että ryhmässä moni koirakko on kehittynyt kesän aikana, onpa yksi koirakko suorastaan harpannut jättiaskeleen eteenpäin! Tämä on juuri se syy miksi tykkään kouluttaa, jos joskus edes pystyy keksimään jotain joka auttaa, niin siitä tulee todella hyvä mieli. Ja koulutuksen jälkeen ajoin vielä Nummelaan treenaamaan Saijan ja Sarien kanssa. Saija oli tuonut kentälle ykkösten vauhdikkaan radan, jossa saattoi välillä tulla jopa kiire? Mutta minä kyllä tykkäsin radasta. Pujottelu tyhjän päälle oli vielä Lasselle vaikeaa ja A:n jälkeen hypyltä kääntymisestä piti neuvotella kerta jos toinenkin, mutta muuten rata oli aika sujuvaa menoa. Lasse teki kontaktit hyvin ja rimojakaan se ei pudotellut pahasti, mutta muuri pitäisi kyllä ottaa tehotreeniin? Sen hyppääminen ja sillä kääntyminen vaativat varmaan ihan oman teematunnin :)
Keskiviikko on vepepäivä, Jippii! Aamupäivällä sää näytti pahalta, Nummelassa satoi 25mm mutta illaksi sää selkeni ja meillä oli tosi hyvät treenit. Lassella oli teemana vain ja ainoastaan vienti. Aloitettiin rantavedessä kapulan kantamisella mutta Lasse on taas liian fiksu. Sen mielestä kapulaa kuului viedä rannasta ulapalle päin ja siitä se oli itsepintainen, joten annoin periksi, sitäpaitsi sehän oli oikeassa! Pari kertaa se toi kapulan mulle veteen ihan ok. Seuraavalla kierroksella Lasse sai tuoda kapulan veneelle. Eka vienti oli superhieno! Ja siinä kohtaa pitäisi lopettaa, todellakin! Mutta olin itsepäinen ja sitten me väännettiin oikein urakalla tästä asiasta. Olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa? Kolmannella kierroksella tehtiin helpotettu versio, Lassen motivaatiota uida veneelle pitää kasvattaa, joten se sai vain uida veneelle ja sai palkka sieltä ja sitten sen piti uida veneelle kapulan kanssa ja taas se sai palkkaa. Ensi kerralla taidetaan vain kasvattaa motivaatiota uida veneelle?

Torstaina treenattiin tokoa Rajamäellä Kallen, Paavon ja Kamun kanssa.  Ensin kyllä aloitettiin näyttelytreenillä, kun viikon kuluttua on erkkari, jonne on tulossa Kallen, Paavon ja Kamun lisäksi muutama muukin tuttu koira. Lassen/Nemin pennuista kehässä nähdään 5 koiraa. Yksi on Norjassa ja Tore on ilmoitettu Porvoon ryhmänäyttelyyn. Meillä on tavoitteena viettää kiva päivä hyvällä porukalla kauniissa säässä ja nauttia kauniista koirista. Hyvä porukka ja kauniit koirat ovat takuuvarmaa kamaa erkkarissa, sää on ainoa joka voi pettää? Treenit sinänsä olivat aika helppoa kamaa Lasselle. Tehtiin pätkä seuraamista ja parit jättävät ja ne sitten palkattiin "kentän" reunalla odottavasta namipussista. Palkattomuus/siirretty palkka ei kyllä kauheasti vaikuta Lassen tekemiseen. Toisin on kuitenkin Kallen ja Paavon laita, niiden kesän teemana taita olla juurikin tuo sosiaalinen palkka ja palkan siirto, kunnon häiriötreenien ohella ;)

Perjantai oli Lassella vapaapäivä, hyvin ansaittu sellainen. Minulla alkoi viimeinen pätkä lomaa ja sää suosi, ihanaa! Illalla sain ikävä kyllä huonoja uutisia Norjasta. Shy on alkanut jo nyt oireilemaan selkäänsä. Tämä on todella ikävää, se on vielä niin nuori, ei edes kahta vuotta. Shy oli käynyt lääkärillä ja kiropraktikolla. Ainoa "hyvä" uutinen tässä surussa on että toistaiseksi ongelmat olivat lihasperäisiä, joten ne ovat hallittavissa hyvällä lihashuollolla.
Lauantaina Lasse sai huilata vielä päivällä, mutta illalla, kun sää hiukan viileni, menimme Nummelaan tokoilemaan Niinan kanssa. Tein Lassen kanssa seuraamista liikkuroituna ja sen jälkeen vielä jättävät. Molemmat liikkeet onnistuivat erinomaisesti ja jättävissä ongelmia aiheuttanut seisomisen kestokin saatiin korjattua kun Lassen pallo vietiin eteen ja Lasse katseli sitä kun minä kiersin Z:n kierrosta. Lasse oli niin lukittu palloon että se ei tainnut edes huomata että minä en ollut sen vieressä koko aikaa? Nämä olivat oikein hyvän mielen treenit. lopuksi Lasse sai tehdä muutaman pujottelun ja sekin sujui hyvin. Olikohan eilisessä jotain taikaa? Jos eilen olikin juuri se päivä, kun koira taianomaisesti osaa kaiken ja me ei oltu kisaamassa sinä maagisena päivänä? Ou nou?!?No ei auta kuin odotella seuraavaa maagista päivää ja toivoa että silloin edes ollaan startissa?


Lassen sisko Lenka sai sunnuntaina pentuja, 8kpl ihania suloisia kelpilapsia! Mulle tulee vain ihan vähän pentukuume?  Mutta juuri nyt ei ole oikea aika pennulle, parin vuoden kuluttua vasta.