Oltiin kisaamassa aksaa sunnuntaina Helsingissä. Purinalla oli kolme starttia ykkösluokille. Aloitimme Heidi Viitaniemen kivalla agi-radalla. Osasin kyllä neuvoa pätevästi kaverille, että koira kannattaa hakea putkelta ettei se livahda puomille, mutta en sitten tehnyt itse niin, puupää!! Joten hyl oli tulos, vaikka muuten rata oli oikein sujuva ja kivan oloinen. Kepitkin sujuivat ja kontaktit ja jopa lähtö olivat hyvät. Paljon enemmän positiivista kuin negatiivista siis. Lasse vaan on hiukan omatoiminen välillä, eikä ole enää niin kiinni minussa koko ajan, positiivista sekin?
Tonen agi-rata oli ulkona ja Anne Saviojan käsialaa. Alku oli hauska, hyppy, keinu, putki suoraan vaan. No vauhdin sai pidettyä kohtuullisena, kun lähdössä meni jo keinulle stoppaamaan. Radalla oli pari putkeen vientiä joita hiukan mietin, mutta päätin luottaa Lassen tapaan hypätä piitkälle ja niinhän se nytkin hyppäsi riittävän pitkälle eikä mitään ongelmaa tullut. Nyt muistin myös hakea sen putkelta mukaan ja ohjasin sen kepeille kunnolla, jotka Lasse pujotteli hyvin. Sitten oli pituus ja kolme hyppyä ennen putkea ja tässä kohtaa ajattelin että minulla ei ole kiire, voin vaikka ohjata takaa, mutta en tehnyt niinkään, vaan ennemmin ohjasin vierestä ja yksi Lasse! riman päällä ja meidän nolla muuttui vitoseksi, tyhmä minä! Mutta onneksi oli video, niin tiedän miksi se rima putosi.. Lasse oli siis täydellinen ja aika nopeakin vielä, etenemä oli 4,89m/s. Mä edelleen ihmettelen että minä pystyn ohjaamaan koiraa joka kiitää noin kovaa radalla?! Oho!
Kolmas rata oli edellen Annen tuomaroima hyppis. Hypyradat ei ehkä ole ihan meidän juttu? Siellä tuntuu aina tapahtuvan vaikka ja mitä? Ehkä agi-radat sopii nyt paremmin, kun se toistaiseksi ainakin pysähtyy kontakteilla :) radalta tuli kymppi, ensin tuli kielto kolmoshypyltä ja sitten pituuden jälkeen oli "vaikea" käännös ja annoin tarkoituksella Lassen hypätä pituuden pitkäksi, että olisi tilaa/aikaa kääntää se kepeille. Sinänsä hyvä suunnitelma, mutta vauhti pääsi kasvamaan liikaa eikä Lasse taipunut kepeillä ekaan väliin.. Olisiko pitänyt hiukan jarruttaa? Mutta loppu oli taas ihan sujuvaa menoa.
On se vaan ihan mahtava fiilis kun palikat alkaa osumaan paikoilleen. Nyt tarvitaan vaan hiukan hienosäätöä ja sitten me voidaan jopa saada nollia aikaiseksi? Nyt pitää vaan tehdä jonkunlainen treenisuunnitelma, jotta saataisi niitä nolliakin? Rutiinin puute on yksi tekijä joka näkyy meillä edelleen ja ajoituksen vaikeus ja sen lisäksi mulla on kyllä edelleen vaikeuksia hahmottaa Lassen vauhtia radoilla? Välillä yliarvioin omaa liikkumistani ja välillä taas yllätyn itsekin siitä mihin saakka ehdin? Mutta onhan se kiva että meillä on vielä opittavaa yhdessä! Mutta siitä olen tosi iloinen että nykyään me teemme ratoja yhdessä, Lasse on helppo ja kevyt ohjata kun olen vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se ihana tunne se flow! Wau!!
http://youtu.be/-w-vkoZdpZk Video Annen aksaradalta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti