Voihan itku!

Niinpä niin , tekevälle sattuu? Ja kun paljon tekee ja senkin täysillä niin sattuuhan se. Linalta katkesi, halkesi, oikea yläkulmuri maanantaina. Siitä jäi jäljelle pieni murunen, joten soitin heti ell ja sovittiin että käyn näyttämässä hammasta tiistaina ja keskiviikolle varattiin poistoaika. Tiistaina käytiin ja ell totesi että joo, ihan ehdottomasti poistettava; "eihän tuo voi kuin tulehtua"

                                                       Linan katkennut yläkulmuri

Töissä oli hiukan hässäkkää ja Linan aika oli keskellä päivää, mutta onneksi sisko ehti viemään Linan lääkäriin. Itse suuntasin klinikalle töiden jälkeen ja siellä kerrottiin että kaikki meni hyvin! Oli otettu rtg-kuvat, ei näy tulehdusta ja kulmurin juuri oli lähtenyt helposti irti. Tikit suussa ja hoito-ohjeet käytiin läpi,ei kuulemma ole tarvetta antibiootille, kipulääkettä pari päivää. Lina oli reipas, yritti ainakin olla. Mutta lopulta se antoi periksi ja nukkui illan sohvalla. Lasse ihmetteli kun ei ollutkaan painikaveria.

                                            Väsynyt Lina, mutta kuono on vielä normaali tässä

Torstaina tulin töistä kotiin ja kauhukseni Linalla oli koko kuono turvoksissa. Sillä oli pientä turvotusta oikeallla puolella jo aamulla, mutta ajattelin että se on "normaalia" toimenpiteen jälkeen. Mutta nyt siis ei ollut mitenkään normaalin näköinen! Joten soitto klinikalle, ensiapuna annoin sille kyypakkauksesta 1/4 tabletin ja kun se ei auttanut, menimme klinikalle taas ja Lina sai pistoksena kortisonia. Ja kortisonista johtuen kipulääkettä ei saa antaa, joku vatsahaava riski kuulemma. Ilta meni pullonokkaa ihmetellessä, koska turvotus ei laskenut kokonaan edes tällä määrällä kortisonia. Lina oli myös väsynyt ja vaisu, ei edes leikkinyt Lassen kanssa!
 Perjantaiaamuna kuono oli taas oikealta puolelta turvoksissa ja ien oli myös turvoksissa. Kipulääkettä ei saanut antaa, joten huuhtelin vain haavan ja lähdin töihin, onneksi olisi lyhyt työpäivä. Kun tulin kotiin klo 14 aikaan Lina oli selvästi vaisu. Kun kurkkasin suuhun sain lähes slaagin, tikkien väleistä pursusi mätää!! Joten soitin taas klinikalle, tulen sinne 15 min kuluttua! Ell kurkkasi suuhun ja totesi että nyt saat kyllä antibioottia. Kiva?! Joten lähdimme kotiin kipeän pennun ja antibioottikuurin kera. Koko ilta meni haavaa huuhdellessa, yritin huuhdella sitä joka toinen tunti ja ihme kyllä Lina antoi minun tehdä sen. Koska tällä hetkellä se murisee kaikille muille paitsi minulle jotka vain yrittävätkin koskea sen kuonoon. Ymmärrän miksi enkä edes osaa moittia pentua, mutta silti harmittaa. Onhan tuo toki poisopetettavissa oleva asia, mutta tavallaan se on myös turhaa? Tätä ongelmaa ei edes pitäisi olla olemassa?
Perjantai-ilta oli kurjaa kurjempi.Lina oli niin kipeä että se vain halusi olla sylissä ja aina kun se ummisti silmänsä sen pää alkoi tärisemään. Hereillä se ei tärissyt, mutta Lina oli ihan väsynyt. Joten erittäin huonosti nukuttiin. Lauantaina ihmettelin että mitä tehdä? Lina oli kipeä, ei kuumetta, mutta kuono on edelleen turvoksisssa oikealta puolelta. Haava ei enää erittänyt niin paljon, mutta ien oli punoinen ja turvoksissa, tikit olivat irronneet jne. Oma klinikka on suljettu lauantaisin, joten apua piti hakea muualta. Lopulta päädyin Tammiston Univetiin. Sain sinne ajan iltapäiväksi. Joten taaas lääkäriin! Lääkäri katseli, kuunteli ja mietti hetken. Hoitoa muutettiin hiukan, Lina sai vahvemman antibiootin ja opiaatti kipulääkettä pistoksena. Lisäksi sain kotiin reseptin Tramalia. Täysin pöllyssä oleva Lina nukkui koko illan minun sylissä, mutta nyt se nukkui kunnolla ei enää tärissyt kivusta. Lasse alkoi huolestumaan kaverista ja olkoon että inhimillistän nyt, mutta Lasse jopa toi Linalle lelun minun syliin. Lasse selvästi kaipasi leikkikaverin energiaa! Viime yö nukuttiin hyvin ja aamulla kun herättiin niin Lina ja Lasse leikkivät. Tosin kielsin kyllä niiltä nyt yhteiset lelun vetämiset, kun Linalla on vielä kolme ehjää maitokulmuria suussa. 
Huomenna on takaraja, turvotuksen pitäisi olla poissa?! Tällä hetkellä pelkään että löydän itseni taas huomenna klinikalta? Toivottavasti en.

Lina 18 viikko ja RTK1

Viime viikolla oli taas monenlaista tekemistä vaikka ehdittiin myös huilaamaan. Hiukan mulla nenä jo alkoi vuotamaan ja aivastutti loppuviikolla, mutta onneksi ei tullut muita oireita.
Maanantaina Lina pääsi treenaamaan tokoa ja Lasse sai pitkän lenkin. Lina treenasi ruutua, jossa sillä on kiva asenne, mutta ei välttämättä vielä kauheasti ideaa mitä oikeasti pitää tehdä? Nyt se juoksee kovaa namikipolle tötsien väliin.
Tiistaina olikin sitten valmennusryhmän aksatreenit ja päätin kokeilla Lassen kanssa aksaa pitkästä aikaa. Lasse on ollut nyt oireeton pari viikkoa ja halu päästä treenaamaan oli kova. Päätin että maltan ja otin Pepin mukaan tekemään puolikkaan vuoron, kun valmennusryhmässä on aikaa niin hyvin, että en halunnut rasittaa heti Lassea liikaa.

Pepin kanssa oli niin hauska juosta. Peppi oli ihan liekeissä ja osaa edelleen yllättävän paljon. Pepille oli laitettu mini-minirimat, 10cm ettei se rällää itseään rikki. Olipa terapeuttista juosta helpon ja osaavan koiran kanssa. Eihän Pepin vauhti nyt päätä huimaa, mutta kyllä senkin kanssa juosta sai. Sitten olikin Lassen vuoro. Lassekin meni medirimoilla ja valmentaja sai tiukan ohjeen katsoa sen liikkumista, hyppäämistä jne. Mitään poikkeavaa ei näkynyt. Lasse oli ihan oma itsensä, täysillä koko ajan. Siinä kun Pepin kanssa päästiin koko rata alusta loppuun saakka läpi, niin Lassen kanssa jäätiin jo heti alkuun tekemään välistävetoa. Mutta siitä huolimatta meillä oli superkivaa!

Ikävä kyllä sekä Peppi että Lasse reagoivat treeniin, eikä niin kovin positiivisesti? Peppi oli hiukan ep. ke.   aamuna mutta se meni ohi puolessa päivässä Rimadylillä. Lasse ei ollut selvästi kipeä, se hyppää edelleen autoon, mutta empii taas hiukan enemmän. voi itku, tässäkö tämä nyt oli? Ja tämän jälkeen en ehkä ikinä opeta Linalle aksaa, en yhtään ainoaa estettä!? Lasse siis jatkaa saikkua ainakin kuukauden päivät ja jos ei anaalien tyhjennys auta niin on kai varattava aika magneettikuviin?

Perjantaina piti mennä rallytokotreeneihin, mutta sää oli niin kurja että jätin ulkokentän treenit väliin ja kävin itsekseni hallilla treenaamassa niitä meille vaikeita kylttejä. Itseasiassa meillä oli superhyvät treenit. Lassen kanssa tehtiin kaikkea sitä mitä ei osata kovin hyvin ja Linan kanssa jatkui sama idea, se kun ei vaan vielä osaa mitään kovin hyvin :) Lina on näköjään vielä kovin pieni pentu ja iltatreenit klo 21 ovat ihan liian myöhäiset sille, sitä väsytti eikä se oikein jaksanut opetella uusia juttuja, joten se sai lähinnä leikkiä.

Lina on varsin oppivainen kakara ja olen taas tahtomattani opettanut sille sellaisen mielentilan mitä ehdottomasti EN halunnut! Eli kun tulen töistä kotiin niin Lina innostuu "hiukan" liikaa! Silloin tulee näkyviin mitä Linasta voisi aika helposti saada, jos ei ole tarkkana koko ajan!? Joten tämä pieni lipsahdus vahvistaa entisestään minun ajatusta siitä että ensimmäisenä vuotena on tärkeintä opetella malttamista ja niitä mielentiloja mitä haluan vahvistaa! Minä en todellakaan halua ikinä nähdä treeneissä Linaa siinä mielentilassa missä se juuri tänään oli kun tulin töistä kotiin, nou way!
Mutta lauantaina siis kisattiin Lassen kanssa rallytokoa ja saatiin ihan ok tulos 91. Tulos olisi ollut ehkä 3p parempi jos en olisi uusinut yhtä käännöstä, tai sitten se olisi ollut paljon huonompi jos en olisi heti alussa kertonut Lasselle että sen pitää olla tarkka poika koko ajan?! Tästä huomautuksesta huolimatta Lasse hiukan oli kuutamolla osan aikaa ja jouduin auttamaan sitä turhan paljon. Mutta kolmas tulos alokasluokassa saatiin kuitenkin ja sen myötä myös RTK 1. Tästä jatkamme eteenpäin metsästämällä lisää koepaikkoja. Tämä on ehdottomasti se puoli rallyssä mistä en tykkää.

                    Kun rallystä ei kuvia ole niin laitetaan tähän pari kesäistä vepekuvaa.

Lina 17 viikkoa ja tokokoe!

Perjantaina pikkuneiti täyttää jo 18 viikkoa. Se on siis ollut meillä jo 11 viikkoa! Silloin kun se tuli meille oli kesä vasta alussa, kesäloma ainakin oli alussa. Nyt on syyskuu puolivälissä. Sisäsiisteys on jo aika hyvin hallinnassa, ilopissoja vielä sattuu, varsinkin kun tulen töistä kotiin niin on haasteellista saada neiti pihalle saakka ennenkuin liru tulee. Sen olen kuitenkin oppinut ettei kannata yrittää kantaa, siinä kastuu lattian lisäksi omat vaatteet!
Linalle olen pääasiasssa vahvistanut kontaktia, malttamista ollaan harjoiteltu ja nyt tuo superahne pentu jo malttaa odottaa lupaa ruokakupillakin! Leikimiseen satsasin alussa paljon ja se on selvästi tuottanut tulosta, se oli siis hyvä valinta. Tällä hetkellä Lina leikkii leluilla minun ja Lassen&Pepin kanssa ja lisäksi se leirillä leikki hyvin myös hakumetsässä maalimiesten kanssa, jee! Tällä hetkellä leikkimistä hiukan "rajoittaa" vaihtuvat hampaat. En viitsi kauheasti vedättäää ettei vain satu ja tule ikäviä mielikuvia?
Ainoa oikea murhenkryyni on nyt elo/syyskuun ajan ollut Linan ärtynyt suolisto. Ripuli alkoi pari päivää 12 viikon rokotuksen jälkeen ja jatkui viikon verran on/off tyyppisenä. sitten hain 10 päivän Tylosin-kuurin, joka auttoi. Mutta kuurin jälkeen oli taas vatsa sekaisin, Snif :(  Joten seuraavaksi hain sille ell. asemalta erikoisruokaa ja sen voimin olemme nyt selvinneet pari viikkoa ilman ripulia. Nyt on kokeilussa varovaisesti palata normaaliin ruokaan, tosin herkän vatsan versioon. Tällä hetkellä ainakin vakuttaa lupavalta?
Mutta ripulin takia Linaa ei rokotettu normaalisti 16 viikoisena vaan se rokotetaan kun vatsa on taas ok. Tämä on ell suositus, koska on olemassa epäily että ripuli saattaisi olla rokotusreaktio?!?

Pari viikkoa sitten otin harppauksen epämukavuusalueelle ja kisasin Lassen kanssa tokoa. Toko sinänsä on tosi kivaa ja Lassen kanssa on kiva tokoilla, mutta epämukavuutta on kisata ja varsinkin osallistua paikallaoloon! Minulla on itselläni trauma paikallaoloista, enkä mitenkään voi nytkään sanoa nauttineni siitä minuutista joka piti suorittaa. Vaikeudet olivat siis vain minulla, Lasse pötkötti nätisti leuka maassa, kerran se katsahti vieruskaveria, mutta laski sitten leuan alas uudelleen! Paikallaolosta tuli 9,5, kun Lasse hiukan hypähti kun palasin sen luo, mutta onni on nopea koira joka reagoi heti kun hiukan puhahdin ja tuomari ei nähnyt muuta kuin että "jotain ehkä oli?"  Siitä tuo puolikkaan menetys. Paikallaolon jälkeen oli tosi voittajafiilis! Ihan sama miten loput liikeet menee, me tehtiin se, meidän pahin painajainen oli selätetty!
Yksilöliikkeissä Lassella oli aika paljon kierroksia, se kai reagoi minun jännitykseen? Seuraaminen oli ok, hidas kävely on edelleen riskipeliä, Lassen peppu meinaa väkisin painua alas? Tästä kuitenkin 9p.
Liikkeestä maahanmenossa tapahtui jotain mitä en vieläkään täysin ymmärrä? Lassen varmin ja paras liike ja siitä vain 6,5, koska Lasse ei ilmeisesti kuullut (?) ekaa käskyä, vaan jouduin toistamaan käskyn, aika napakasti. Ja itsekin hämäännyin kun se ei pudonnut ekasta käskystä ja annoin seuraavan käskyn vasta parin askeleen päästä, joten molemmat mokas?!
Seuraava liike oli luoksetulo ja siitä tuli 10p, vauhdikas ja siisti! Noutoesineen pitämisestä tuli 8,5p kun Lasse pyöritti kapulaa suussa?! Liikaa kierroksia, tätäkään ei yleensä treeneissä tapahdu, mutta kisoissa näköjään tapahtuu :) Kaukoista tuli 9p kun Lasse hiukan pomppasi ylös. Mutta ehkä mieluummin hiukan liian reipas kuin hidas ja puolikas asento?
Viimeinen liike oli estehyppy, josta tuli 10p. oikein hieno suoritus! Kokonaisvaikutelma oli 8,5, kun tuomari Tuija Sere toivoi rauhallisempia alun perusasentoja. Sitähän minä itsekin toivoisin, mutta kaikkea ei saa mitä haluaa? Näin videon meidän menosta ja on kyllä sanottava että se näytti paremmalta kuin miltä se tuntui? Lasse tuntui tosi ylivirittyneeltä, mutta silti suoritus näytti videolla aika kivalta, se ainakin näytti siltä että oltiin yhdessä tekemässä. Toisaalta Lasse kai reagoi minun jännitykseen ottamalla hiukan lisäkierroksia, mikä ei ainakaan helpota minun jännitystä ja siinähän me sitten pyöritään omassa pienessä oravanpyörässä? Mitenköhän tämän pyörän purkaisi? Kun liikaa ei saa purkaa, ettei menetä siinä samalla sitä "jotain" mikä on niin hienoa ja makeeta. Mitä minä teen Lassen tokouran kanssa? toisaalta nyt hiukan kutkuttaisi hiukan yrittää hakea sille TK2, ykköstä en varmaan jaksa hakea, vaikka ne kaksi ykköstulosta meillä jo onkin? Mutta jos vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni ja päättäisin edes yrittää kolme kertaa, jos ei tule TK2 niin sitten olkoon?

kelpieleiri

Viime viikonloppu oltiin Hauholla leirillä muiden kelpieiden kera. Meiltä lähti mukaan tietysti molemmat kelpiet, joten Pepillä ja Veldellä oli kelpie vapaa viikonloppu! Lähdimme siis aikaisin perjantai aamuna kohti hau-Hovia, sateen ropistessa tuulilasiin, välillä rankemmin, välillä vain tihuuttamalla.
Paikan päällä päätettiin, että aamupäivällä tehdään jälkeä pellolla ja iltapäiväksi mennään hakumetsään. Tein kaksi jälkeä, Linalle kunnon peltojäljen tiheästi poljettu ja nameja runsaasti ripoteltu, n. 10-12m ja Lasselle tein vain keppien ilmaisutreenin pellolle. Lina sai aloittaa minun koirista ja se yllätti iloisesti! Kyllähän minä tiesin että neiti on aika ahne, mutta että se keskittyy näin hyvin oli iloinen yllätys. Lina siis hetkeen pyöri alussa kun ei se ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, mutta sitten se oivalsi että nameja on jonossa ja vain kerran se taisi nostaa pään ylös kurkistaakseen jotain, muuten se keskittyi satasella namien etsimiseen ja syömiseen. Ja olosuhteet olivat kuitenkin hiukan haasteelliset, kun koko ajan satoi ja pellolla oli aika pitkää ruohoa. Lasse ei sitten pellolla ollenkaan hoksanut mitä piti tehdä? Se otti häiriötä eikä keskittynyt tehtävään ollenkaan? Se kyllä nosti 3/7 keppiä, mutta hiukan huono tuo saldo kyllä on...  Onneksi Lasse hyvitti tämän "huonon" treenin viikonlopun muissa treeneissä!
Iltapäivän Lina nukkui häkissä ja Lasse treenasi hakua, ilmaisuja tarkemmin sanottuna. Lasselle opetettiin siis rullailmaisua ja treeni oli Lassen mielestä tosi kiva! Hiukan se hämääntyi ekalla kerralla kun minä olin näppäränä käynyt ostamassa torstaina upouudet irtorullat, joita Lasse ei ollut edes nähnyt aikaisimmin. Todettiin että suhteessa siihen se toimi aika kivasti. Näytöille annettiin hiukan ääniapua ja maalimiehet olivat suht helposti löydettävissä, kun ei kuitenkaan ollut tarkoituksena treenata montaa asiaa yhtä aikaa.
Lauantaina Lasse jatkoi hakumetsässä ja se sopi sille näköjään erinomaisesti, koska hakumetsään kuljettiin aksakentän laitaa ja Lasse vilkaisi kyllä aksakentälle, mutta käveli määrätietoisesti kohti keskilinjaa. Ilmeisesti metsässä juokseminen on siistimpää kuin aksa hitaan ohjaajan kera?
Lauantain eka treeni olikin sitten Lasselle aika haasteellinen, kun nyt ei maalimiehiä löytänytkään vain juoksemalla heidän syliin, vaan piti oikeasti etsiä nenällä, Höh! Iltapäivällä sitten partioitiin ja nyt nenäkin toimi. Tosin jonkun verran Lasse jäljesti, mutta juuri nyt ihan sama, kunhan käyttää nenää.
Iltapäivällä Linakin pääsi "hakuilemaan" tarkoituksena oli tehdä tuulihakua, mutta kas, tuuli loppui kokonaan kun oli Linan ja Mooran vuoro. Tosin tytöt oli fiksuja ja heti kun edes tuli pientä tuulenvirettä niin ne osasi käyttää sitä hyväksi. Tytöt sai tehdä lopuksi toisen kierroksen, kun tuulesta saatiin hiukan apuja. Ja ihan ensimmäinen asia jota opetellaan Linan seuraavissa hakutreeneissä, sitten joskus, on maalimiehen luona rauhallisesti oleminen! Nyt se kiipesi maalimiesten päälle ja nuoli ja pomppi, ou nou! Illalla siskokset pääsi leikkimään ja hauska oli. Kumpikaan ei edes huomannut että samalla ammuttiiin?!
Sunnuntaina oli vuorossa jälkeä ja Lina sai tämän treenipaikan, koska Lasse on edelleen hiukan toipilas. Tein Linalle taas tiheästi poljetun täysin namitetun jäljen jolla oli pituutta n. 15-17m? Tällä kertaa Lina jo tiesi mitä piti tehdä ja lähti sujuvasti etenemään jälkeä pitkin. Namit maistuivat hyvin ja tarkasti se jaksoi ajaa koko jäljen. Olisiko kerran nostanut päätä kun tiellä olevasta autosta kuului tavallista kovempaa haukkumista? Mutta siis olen kyllä niin ylpeä tuosta pikkuneidistä ja nyt jo alkaa näkymään se mitä olen jo pidempään epäilyt: jos kelpien vire on vaan oppimisen kannalta optimaalinen niin asioiden tekninen opettaminen on helppoa kuin heinänteko :)