sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Voihan itku!

Niinpä niin , tekevälle sattuu? Ja kun paljon tekee ja senkin täysillä niin sattuuhan se. Linalta katkesi, halkesi, oikea yläkulmuri maanantaina. Siitä jäi jäljelle pieni murunen, joten soitin heti ell ja sovittiin että käyn näyttämässä hammasta tiistaina ja keskiviikolle varattiin poistoaika. Tiistaina käytiin ja ell totesi että joo, ihan ehdottomasti poistettava; "eihän tuo voi kuin tulehtua"

                                                       Linan katkennut yläkulmuri

Töissä oli hiukan hässäkkää ja Linan aika oli keskellä päivää, mutta onneksi sisko ehti viemään Linan lääkäriin. Itse suuntasin klinikalle töiden jälkeen ja siellä kerrottiin että kaikki meni hyvin! Oli otettu rtg-kuvat, ei näy tulehdusta ja kulmurin juuri oli lähtenyt helposti irti. Tikit suussa ja hoito-ohjeet käytiin läpi,ei kuulemma ole tarvetta antibiootille, kipulääkettä pari päivää. Lina oli reipas, yritti ainakin olla. Mutta lopulta se antoi periksi ja nukkui illan sohvalla. Lasse ihmetteli kun ei ollutkaan painikaveria.

                                            Väsynyt Lina, mutta kuono on vielä normaali tässä

Torstaina tulin töistä kotiin ja kauhukseni Linalla oli koko kuono turvoksissa. Sillä oli pientä turvotusta oikeallla puolella jo aamulla, mutta ajattelin että se on "normaalia" toimenpiteen jälkeen. Mutta nyt siis ei ollut mitenkään normaalin näköinen! Joten soitto klinikalle, ensiapuna annoin sille kyypakkauksesta 1/4 tabletin ja kun se ei auttanut, menimme klinikalle taas ja Lina sai pistoksena kortisonia. Ja kortisonista johtuen kipulääkettä ei saa antaa, joku vatsahaava riski kuulemma. Ilta meni pullonokkaa ihmetellessä, koska turvotus ei laskenut kokonaan edes tällä määrällä kortisonia. Lina oli myös väsynyt ja vaisu, ei edes leikkinyt Lassen kanssa!
 Perjantaiaamuna kuono oli taas oikealta puolelta turvoksissa ja ien oli myös turvoksissa. Kipulääkettä ei saanut antaa, joten huuhtelin vain haavan ja lähdin töihin, onneksi olisi lyhyt työpäivä. Kun tulin kotiin klo 14 aikaan Lina oli selvästi vaisu. Kun kurkkasin suuhun sain lähes slaagin, tikkien väleistä pursusi mätää!! Joten soitin taas klinikalle, tulen sinne 15 min kuluttua! Ell kurkkasi suuhun ja totesi että nyt saat kyllä antibioottia. Kiva?! Joten lähdimme kotiin kipeän pennun ja antibioottikuurin kera. Koko ilta meni haavaa huuhdellessa, yritin huuhdella sitä joka toinen tunti ja ihme kyllä Lina antoi minun tehdä sen. Koska tällä hetkellä se murisee kaikille muille paitsi minulle jotka vain yrittävätkin koskea sen kuonoon. Ymmärrän miksi enkä edes osaa moittia pentua, mutta silti harmittaa. Onhan tuo toki poisopetettavissa oleva asia, mutta tavallaan se on myös turhaa? Tätä ongelmaa ei edes pitäisi olla olemassa?
Perjantai-ilta oli kurjaa kurjempi.Lina oli niin kipeä että se vain halusi olla sylissä ja aina kun se ummisti silmänsä sen pää alkoi tärisemään. Hereillä se ei tärissyt, mutta Lina oli ihan väsynyt. Joten erittäin huonosti nukuttiin. Lauantaina ihmettelin että mitä tehdä? Lina oli kipeä, ei kuumetta, mutta kuono on edelleen turvoksisssa oikealta puolelta. Haava ei enää erittänyt niin paljon, mutta ien oli punoinen ja turvoksissa, tikit olivat irronneet jne. Oma klinikka on suljettu lauantaisin, joten apua piti hakea muualta. Lopulta päädyin Tammiston Univetiin. Sain sinne ajan iltapäiväksi. Joten taaas lääkäriin! Lääkäri katseli, kuunteli ja mietti hetken. Hoitoa muutettiin hiukan, Lina sai vahvemman antibiootin ja opiaatti kipulääkettä pistoksena. Lisäksi sain kotiin reseptin Tramalia. Täysin pöllyssä oleva Lina nukkui koko illan minun sylissä, mutta nyt se nukkui kunnolla ei enää tärissyt kivusta. Lasse alkoi huolestumaan kaverista ja olkoon että inhimillistän nyt, mutta Lasse jopa toi Linalle lelun minun syliin. Lasse selvästi kaipasi leikkikaverin energiaa! Viime yö nukuttiin hyvin ja aamulla kun herättiin niin Lina ja Lasse leikkivät. Tosin kielsin kyllä niiltä nyt yhteiset lelun vetämiset, kun Linalla on vielä kolme ehjää maitokulmuria suussa. 
Huomenna on takaraja, turvotuksen pitäisi olla poissa?! Tällä hetkellä pelkään että löydän itseni taas huomenna klinikalta? Toivottavasti en.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti