Perjantaina pikkuneiti täyttää jo 18 viikkoa. Se on siis ollut meillä jo 11 viikkoa! Silloin kun se tuli meille oli kesä vasta alussa, kesäloma ainakin oli alussa. Nyt on syyskuu puolivälissä. Sisäsiisteys on jo aika hyvin hallinnassa, ilopissoja vielä sattuu, varsinkin kun tulen töistä kotiin niin on haasteellista saada neiti pihalle saakka ennenkuin liru tulee. Sen olen kuitenkin oppinut ettei kannata yrittää kantaa, siinä kastuu lattian lisäksi omat vaatteet!
Linalle olen pääasiasssa vahvistanut kontaktia, malttamista ollaan harjoiteltu ja nyt tuo superahne pentu jo malttaa odottaa lupaa ruokakupillakin! Leikimiseen satsasin alussa paljon ja se on selvästi tuottanut tulosta, se oli siis hyvä valinta. Tällä hetkellä Lina leikkii leluilla minun ja Lassen&Pepin kanssa ja lisäksi se leirillä leikki hyvin myös hakumetsässä maalimiesten kanssa, jee! Tällä hetkellä leikkimistä hiukan "rajoittaa" vaihtuvat hampaat. En viitsi kauheasti vedättäää ettei vain satu ja tule ikäviä mielikuvia?
Ainoa oikea murhenkryyni on nyt elo/syyskuun ajan ollut Linan ärtynyt suolisto. Ripuli alkoi pari päivää 12 viikon rokotuksen jälkeen ja jatkui viikon verran on/off tyyppisenä. sitten hain 10 päivän Tylosin-kuurin, joka auttoi. Mutta kuurin jälkeen oli taas vatsa sekaisin, Snif :( Joten seuraavaksi hain sille ell. asemalta erikoisruokaa ja sen voimin olemme nyt selvinneet pari viikkoa ilman ripulia. Nyt on kokeilussa varovaisesti palata normaaliin ruokaan, tosin herkän vatsan versioon. Tällä hetkellä ainakin vakuttaa lupavalta?
Mutta ripulin takia Linaa ei rokotettu normaalisti 16 viikoisena vaan se rokotetaan kun vatsa on taas ok. Tämä on ell suositus, koska on olemassa epäily että ripuli saattaisi olla rokotusreaktio?!?
Pari viikkoa sitten otin harppauksen epämukavuusalueelle ja kisasin Lassen kanssa tokoa. Toko sinänsä on tosi kivaa ja Lassen kanssa on kiva tokoilla, mutta epämukavuutta on kisata ja varsinkin osallistua paikallaoloon! Minulla on itselläni trauma paikallaoloista, enkä mitenkään voi nytkään sanoa nauttineni siitä minuutista joka piti suorittaa. Vaikeudet olivat siis vain minulla, Lasse pötkötti nätisti leuka maassa, kerran se katsahti vieruskaveria, mutta laski sitten leuan alas uudelleen! Paikallaolosta tuli 9,5, kun Lasse hiukan hypähti kun palasin sen luo, mutta onni on nopea koira joka reagoi heti kun hiukan puhahdin ja tuomari ei nähnyt muuta kuin että "jotain ehkä oli?" Siitä tuo puolikkaan menetys. Paikallaolon jälkeen oli tosi voittajafiilis! Ihan sama miten loput liikeet menee, me tehtiin se, meidän pahin painajainen oli selätetty!
Yksilöliikkeissä Lassella oli aika paljon kierroksia, se kai reagoi minun jännitykseen? Seuraaminen oli ok, hidas kävely on edelleen riskipeliä, Lassen peppu meinaa väkisin painua alas? Tästä kuitenkin 9p.
Liikkeestä maahanmenossa tapahtui jotain mitä en vieläkään täysin ymmärrä? Lassen varmin ja paras liike ja siitä vain 6,5, koska Lasse ei ilmeisesti kuullut (?) ekaa käskyä, vaan jouduin toistamaan käskyn, aika napakasti. Ja itsekin hämäännyin kun se ei pudonnut ekasta käskystä ja annoin seuraavan käskyn vasta parin askeleen päästä, joten molemmat mokas?!
Seuraava liike oli luoksetulo ja siitä tuli 10p, vauhdikas ja siisti! Noutoesineen pitämisestä tuli 8,5p kun Lasse pyöritti kapulaa suussa?! Liikaa kierroksia, tätäkään ei yleensä treeneissä tapahdu, mutta kisoissa näköjään tapahtuu :) Kaukoista tuli 9p kun Lasse hiukan pomppasi ylös. Mutta ehkä mieluummin hiukan liian reipas kuin hidas ja puolikas asento?
Viimeinen liike oli estehyppy, josta tuli 10p. oikein hieno suoritus! Kokonaisvaikutelma oli 8,5, kun tuomari Tuija Sere toivoi rauhallisempia alun perusasentoja. Sitähän minä itsekin toivoisin, mutta kaikkea ei saa mitä haluaa? Näin videon meidän menosta ja on kyllä sanottava että se näytti paremmalta kuin miltä se tuntui? Lasse tuntui tosi ylivirittyneeltä, mutta silti suoritus näytti videolla aika kivalta, se ainakin näytti siltä että oltiin yhdessä tekemässä. Toisaalta Lasse kai reagoi minun jännitykseen ottamalla hiukan lisäkierroksia, mikä ei ainakaan helpota minun jännitystä ja siinähän me sitten pyöritään omassa pienessä oravanpyörässä? Mitenköhän tämän pyörän purkaisi? Kun liikaa ei saa purkaa, ettei menetä siinä samalla sitä "jotain" mikä on niin hienoa ja makeeta. Mitä minä teen Lassen tokouran kanssa? toisaalta nyt hiukan kutkuttaisi hiukan yrittää hakea sille TK2, ykköstä en varmaan jaksa hakea, vaikka ne kaksi ykköstulosta meillä jo onkin? Mutta jos vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni ja päättäisin edes yrittää kolme kertaa, jos ei tule TK2 niin sitten olkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti