Lina siis aloitti vihdoin juoksut viikko sitten. Mun pieni ei ole enää pentu :( Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta teiniprinsessan hormoonimyrsky?!? Torstaina neiti oli ihan pikkuisen kireänä! Lasse ei edes saanut katsoa Linan suuntaan kun Lina jo irvisteli ja minullekin lopulta irvisti kun ojensin kättä hänen arvoaan kohti, hopsis!! Silloin Neiti Kipakka sai lähtöpassit sohvalta makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Ja kas kymmenen minuuttia ihan omassa yksinäisyydessä teki tehtävänsä, en koommin en ole nähnyt tai kuullut Linan ärisevän kenellekään.
Onhan pieni tyttö hiukan hukassa kun kaikki myllertää eikä me olla sen takia mitään erityistä tehtykään. Paitsi tänään kun oli hieno ilma niin ajeltiin Oulunkylään mätsäriin. Lina on hiukan hassun ikäinen ja kokoinen noihin kinkereihin kun se on ikänsä ja kokonsa puolesta iso aikuinen?!? No ei se todellakaan ole iso eikä edes aikuinen! Mutta pääsimme kehään harjoittelemaan käyttäytymistä näytelmissä ja tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen, 10.9 mennään Porvooseen näyttelyyn!
Lassen kanssa on nyt pakko keskittyä rallytokoon mutta olemme kyllä tehneet aksaa siinä sivussa. Toisinaan aksa sujuu, toisinaan se ei suju.. Kuun ja tähtien asento ehkä ei ole aina optimaalinen?
keskiviikko 31. elokuuta 2016
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Rallytokoa, aksaa ja lisää rallyä
Vepekokeen jälkeen kävimme Heinolassa kisaamassa puolikkaan radan rallytokoa. Keskeytin kun Lasse kyltin nro 8 uusimisen yhteydessä livisti hakemaan houkutuksesta itselleen pienen palkan pallon muodossa. Palautin pallon paikilleen ja Lasse odotti käytösruudun vapautumista houkutuksen vieressä maaten, tiukan käskyn alla. Tämän jälkeen se teki hienon käytösruudun ja kun olin ilmoittanut että voimme olla nollakoira mestariluokassa niin jäimme odottamaan sen alkua. Mestariluokassa oli mukana sarjahyppy ja pakko myöntää että hiukan jännitti, koska sitä on treenattu ehkä 2 kertaa? Ja muistaakseni se ei sujunut ihan kuin Strömsössä?
No nollakoira aloittaa käytösruudulla ja liike oli 3min seiso edessä! Sitä oli onneksi treenattu (ekaa kertaa) perjantaina. Lasse oli kyllä todella väsynyt koska se seisoi liikauttamatta edes varvasta koko ajan!!! Vau! Ja kun totesin että Lassse muistutti lähinnä zombieta vireystasoltaan niin vein sen autoon nukkumaan ja ihan viime tingassa hain sen sieltä radalle. Radan reunassa tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt kisoissa: minä nostin sen virettä niin paljon kuin pystyin!?! Villi leikkituokio lempipallon kanssa ja vasta juuri ennenkuin astuin kehänauhan yli laitoin pallon taskuun. Kehän menin siis treenilivit päällä, mitä en ole enää yleensä tehnyt, mutta nyt tiesin että Lasse tarvitsi kaiken sallitun avun kehään mukaan! Tässä tilanteessa tämä oli hyvä ratkaisu. Lasse tosiaan teki rallytokoa kanssani! Radalla oli pari liikettä joita se ei osaa, valkovuokko, puolenvaihto edessä oikealta vasemmalle jne. mutta Lasse yritti, me olimme yhdessä tekemässä suoritusta! Tästä radasta jäi ihan kiva olo, kun kisaradasta jäi lähinnä hämmennys ja pettymys?
Maanantaina Lassella oli ihan täysin vapaapäivä ja hyvin se latasi akkunsa. Tiistaina se oli ihan normaali oma itsensä. Treenasimme aksaa ja pujottelu oli taas niin vaikeaa.. Kunnes kouluttaja meni seisomaan keppien päähän, silloin kepit sujuvat leikiten ja aina oikein.
Viikonloppuna oli kisat tiedossa la ja su. Lauantaina ensimmäisellä radalla kaikki sujui kepeille saakka hyvin, sitten itse yliohjasin kun en luota, tyhmä minä? Muuten ihan ok rata, tosin toinenkin kielto tuli jostain? Lauantain toinen rata olikin sitten taas hoh hoijaa?! Lasse tuli jo A:lta läpi mutta kun se teki saman puomilla niin keskeytin. Ennen puomia olimme jo hylkäytyneet kepeillä, yllätys? Kolmen aloituksen jälkeen Lasse aloitti oikein mutta jätti matkalla pari keppiä väliin enkä enää korjannut sitä.
Joten fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan ei ollut kovin innokas? Onni ovat hyvät ystävät. Kiitos Saijalle joka lähti sunnuntai aamuna hihan kentälle katsomaan mikä kepeissä nyt mättää? Tosin se ei ihan selvinnyt kun emme saaneet virhettä esille? No ainakin tiesin ennen lägin startteja etttä Lasse osaa ja fyysisesti myös pystyy pujottelemaan oikein. Ehkä tämä tieto hiukan helpotti minun pääkopan stressiä koska ekalla radalla Lasse pujotteli virheettömästi! Vaikka sitä ennen tuli jo hylky kolmen kiellon merkeissä. Koska me niitä ollaan ruvettu keräämään? Toisella radalla Lasse aloitti kepit oikein mutta olisiko ollut kolmosväli mikä sitten jäi väliin? Keskeytin Lassen tekemisen, pyysin alkuun ja sanoin että ei noin! Kepit uudelleen ja oikein meni. Mutta kun varmistelin taas keppejä en sitten ollut ohjaamassa niiden jälkeisellä hypyllä kunnolla vaan Lasse loikkasi sen pitkäksi ja samalla vauhdilla nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypynkin. Nyt kontaktit toimivat kohtuullisesti, paitsi jompikumpi A oli taas juoksuversio?! Kun kerran olin kisaamassa niin nätisti kysyin tuomarilta voisiko hän mitata Linan epävirallisesti? Tottakai hän sanoi ja lattialla mitattuna mitta pysähtyi 41cm kohdalle!?! Hups! Olen itse saanut aina enemmän, mutta kiva näin päin ;)
Onneksi tiistaina oli Sonjan treenit! Aiheena ei ollut pujottelu vaan kontaktit! Sonja muutti palkkaamista: namit pois ja pallo tilalle! Lasse siis opetteli hiukan uutta tehtävää kontakteille. Saa nyt nähdä mitä kivaa tästä seuraa? Ainakin kelpien aivonystyröitä on herätetty pohtimaan ja oppimaan hiukan uutta (y)
Keksiviikkona Satu koulutti vepeä, mutta minun mielestäni hukkuvan pulma ei todellakaan ratkennut vaan ehkä jopa paheni? Mutta siihen puuttuminen saattaa jäädä jopa ensi kesään? Harmittaa!!!!
Viime viikonloppuna olikin suuri hetki kun Lina starttasi ihka ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa! Ilmoitin Linan Saloon rallytokoon. Todella jännittävä päivä! Ensimäinen haaste oli löytää joku ilmoon myymään minulle kisakirja. Sitten vuorossa oli sirun tarkistus ja mittaus. Tuomari sanoi 47cm ja minä protestoin! Uusinta mittaus oli 43cm ja se oli minulle ok. Sitten tutustumaan rataan. Olipa kiva mennä taas alokasluokkaan, niin mutkatonta ja selkeää. Linalla oli lähtönumero 1. joten tutustuin nopsasti rataan ja hain sitten Linan autosta. Ehdin hyvin lämmittelemään ja treenaamaan radan kehän ulkopuolella. Lina tuntui suht kivalta, kyllä se otti häiriötä uudesta paikasta ja koirista ja ihmisistä, mutta ei tuntunut mahdottomalta.
Lähdössä Lina tuntui kivalta, oltiin yhdessä kuplassa! Kupla säilyi koko radan, tosin hiukan Linan keskittyminen rakoili ja se tarvitsi jonkin verran apua ja tukea. Mutta mitään ihan pahaa ei radalla tullut vastaan. Yhtään talutinvirhettä ei tullut, eli olimme menossa samaan suuntaan koko ajan. Lina bongasi agilityesteet kentän takana ja sen keskittyminen herpaantui jonkin verran. Mutta sen sai puhumalla takaisin töihin. Kaksi uusimista tehtiin ja molemmat koira eteen kylteillä, joten siinä näkyi että koko asia oli uusi vielä. Pisteitä meille jäi 80. tämä oli hyvä tulos Linalle ensimmäisestä kisasta. Taitava nuori koira kirjoitti tuomari arvosteluun ja niinhän se onkin.
Video:Salo 20.8
Maananataina käytiin Vetsetissä Päivi Vanhapellon luona silmätarkissa ja tulos oli terve. Silmissä näkyy edelleen sama kuin pentuna, eli crd, mutta sillä ei ole merkitystä koiran kannalta. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsella kisakalenteria tarkemmin? Molemmat koirat voisivat kisata rallyä ainakin pari kisaa. Lasse voisi kai josain vaiheessa kisata aksaa vähän ja Lina saa kisata tokoa kun se on siihen valmis? Koska se siten tapahtu jää nähtäväksi? Näistä teiniprinsessoista on vaikea tietää miten he kasvavat ja kehittyvät?
No nollakoira aloittaa käytösruudulla ja liike oli 3min seiso edessä! Sitä oli onneksi treenattu (ekaa kertaa) perjantaina. Lasse oli kyllä todella väsynyt koska se seisoi liikauttamatta edes varvasta koko ajan!!! Vau! Ja kun totesin että Lassse muistutti lähinnä zombieta vireystasoltaan niin vein sen autoon nukkumaan ja ihan viime tingassa hain sen sieltä radalle. Radan reunassa tein jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt kisoissa: minä nostin sen virettä niin paljon kuin pystyin!?! Villi leikkituokio lempipallon kanssa ja vasta juuri ennenkuin astuin kehänauhan yli laitoin pallon taskuun. Kehän menin siis treenilivit päällä, mitä en ole enää yleensä tehnyt, mutta nyt tiesin että Lasse tarvitsi kaiken sallitun avun kehään mukaan! Tässä tilanteessa tämä oli hyvä ratkaisu. Lasse tosiaan teki rallytokoa kanssani! Radalla oli pari liikettä joita se ei osaa, valkovuokko, puolenvaihto edessä oikealta vasemmalle jne. mutta Lasse yritti, me olimme yhdessä tekemässä suoritusta! Tästä radasta jäi ihan kiva olo, kun kisaradasta jäi lähinnä hämmennys ja pettymys?
Maanantaina Lassella oli ihan täysin vapaapäivä ja hyvin se latasi akkunsa. Tiistaina se oli ihan normaali oma itsensä. Treenasimme aksaa ja pujottelu oli taas niin vaikeaa.. Kunnes kouluttaja meni seisomaan keppien päähän, silloin kepit sujuvat leikiten ja aina oikein.
Viikonloppuna oli kisat tiedossa la ja su. Lauantaina ensimmäisellä radalla kaikki sujui kepeille saakka hyvin, sitten itse yliohjasin kun en luota, tyhmä minä? Muuten ihan ok rata, tosin toinenkin kielto tuli jostain? Lauantain toinen rata olikin sitten taas hoh hoijaa?! Lasse tuli jo A:lta läpi mutta kun se teki saman puomilla niin keskeytin. Ennen puomia olimme jo hylkäytyneet kepeillä, yllätys? Kolmen aloituksen jälkeen Lasse aloitti oikein mutta jätti matkalla pari keppiä väliin enkä enää korjannut sitä.
Joten fiilis lähteä sunnuntaina kisaamaan ei ollut kovin innokas? Onni ovat hyvät ystävät. Kiitos Saijalle joka lähti sunnuntai aamuna hihan kentälle katsomaan mikä kepeissä nyt mättää? Tosin se ei ihan selvinnyt kun emme saaneet virhettä esille? No ainakin tiesin ennen lägin startteja etttä Lasse osaa ja fyysisesti myös pystyy pujottelemaan oikein. Ehkä tämä tieto hiukan helpotti minun pääkopan stressiä koska ekalla radalla Lasse pujotteli virheettömästi! Vaikka sitä ennen tuli jo hylky kolmen kiellon merkeissä. Koska me niitä ollaan ruvettu keräämään? Toisella radalla Lasse aloitti kepit oikein mutta olisiko ollut kolmosväli mikä sitten jäi väliin? Keskeytin Lassen tekemisen, pyysin alkuun ja sanoin että ei noin! Kepit uudelleen ja oikein meni. Mutta kun varmistelin taas keppejä en sitten ollut ohjaamassa niiden jälkeisellä hypyllä kunnolla vaan Lasse loikkasi sen pitkäksi ja samalla vauhdilla nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypynkin. Nyt kontaktit toimivat kohtuullisesti, paitsi jompikumpi A oli taas juoksuversio?! Kun kerran olin kisaamassa niin nätisti kysyin tuomarilta voisiko hän mitata Linan epävirallisesti? Tottakai hän sanoi ja lattialla mitattuna mitta pysähtyi 41cm kohdalle!?! Hups! Olen itse saanut aina enemmän, mutta kiva näin päin ;)
Onneksi tiistaina oli Sonjan treenit! Aiheena ei ollut pujottelu vaan kontaktit! Sonja muutti palkkaamista: namit pois ja pallo tilalle! Lasse siis opetteli hiukan uutta tehtävää kontakteille. Saa nyt nähdä mitä kivaa tästä seuraa? Ainakin kelpien aivonystyröitä on herätetty pohtimaan ja oppimaan hiukan uutta (y)
Keksiviikkona Satu koulutti vepeä, mutta minun mielestäni hukkuvan pulma ei todellakaan ratkennut vaan ehkä jopa paheni? Mutta siihen puuttuminen saattaa jäädä jopa ensi kesään? Harmittaa!!!!
Viime viikonloppuna olikin suuri hetki kun Lina starttasi ihka ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa! Ilmoitin Linan Saloon rallytokoon. Todella jännittävä päivä! Ensimäinen haaste oli löytää joku ilmoon myymään minulle kisakirja. Sitten vuorossa oli sirun tarkistus ja mittaus. Tuomari sanoi 47cm ja minä protestoin! Uusinta mittaus oli 43cm ja se oli minulle ok. Sitten tutustumaan rataan. Olipa kiva mennä taas alokasluokkaan, niin mutkatonta ja selkeää. Linalla oli lähtönumero 1. joten tutustuin nopsasti rataan ja hain sitten Linan autosta. Ehdin hyvin lämmittelemään ja treenaamaan radan kehän ulkopuolella. Lina tuntui suht kivalta, kyllä se otti häiriötä uudesta paikasta ja koirista ja ihmisistä, mutta ei tuntunut mahdottomalta.
Lähdössä Lina tuntui kivalta, oltiin yhdessä kuplassa! Kupla säilyi koko radan, tosin hiukan Linan keskittyminen rakoili ja se tarvitsi jonkin verran apua ja tukea. Mutta mitään ihan pahaa ei radalla tullut vastaan. Yhtään talutinvirhettä ei tullut, eli olimme menossa samaan suuntaan koko ajan. Lina bongasi agilityesteet kentän takana ja sen keskittyminen herpaantui jonkin verran. Mutta sen sai puhumalla takaisin töihin. Kaksi uusimista tehtiin ja molemmat koira eteen kylteillä, joten siinä näkyi että koko asia oli uusi vielä. Pisteitä meille jäi 80. tämä oli hyvä tulos Linalle ensimmäisestä kisasta. Taitava nuori koira kirjoitti tuomari arvosteluun ja niinhän se onkin.
Video:Salo 20.8
Maananataina käytiin Vetsetissä Päivi Vanhapellon luona silmätarkissa ja tulos oli terve. Silmissä näkyy edelleen sama kuin pentuna, eli crd, mutta sillä ei ole merkitystä koiran kannalta. Seuraavaksi pitäisi varmaan katsella kisakalenteria tarkemmin? Molemmat koirat voisivat kisata rallyä ainakin pari kisaa. Lasse voisi kai josain vaiheessa kisata aksaa vähän ja Lina saa kisata tokoa kun se on siihen valmis? Koska se siten tapahtu jää nähtäväksi? Näistä teiniprinsessoista on vaikea tietää miten he kasvavat ja kehittyvät?
lauantai 6. elokuuta 2016
Sovessa Salossa
Tänään oli se suuri päivä, jonka en ehkä uskonut koskaan koittavan? Lasse on osoittanut treeneissä osaavansa hyvin soven liikkeet ja sain sille paikan Saloon sovea yrittämään!
Tämän viikon treeneissä Lasse oli superhyvä! Se teki juuri kuten piti, se osaa kaikki liikkeet hyvin ja minulla oli jotenkin epänormaalin luottavainen olo?! Lasseen luottaminen on ollut pitkä ja kivinen polku ja olin niin iloinen kun vihdoin uskoin ja luotin siihen! Tiesin että tämän me pystymme selvittämään yhdessä, meidän yhteisessä kuplassa.
Aamulla pakattiin auto ja koko poppoo nousi noten kyytiin, tilava perheauto? Not! Peppi jäi kyydistä Ruutisarventiellä ja sitten tilaa olikin ruhtinaallisesti, ei nyt ihan..
Saloon Vuohisaareen saavuimme hyvissä ajoissa ja lähdimme lenkille. Pian vastaan tuli hyvin huolestuneen näköinen toimihenkilö ja hän kertoi aamun ensimmäiset huonot uutiset, rannassa olikin sinilevää ja koe tultaisi siirtämään jonnekin? Kohta selvisi että koe siirtyisi Kiskoon, jollekin lammelle? Lähdimme ajamaan autoletkassa. Tiet olivat aluksi kauniita maalaisteitä jotka kuitenkin kapenivat ja muuttuivat mäkisemmiksi koko ajan. Lopulta koko letka pysähtyi ison, eikun Suuren mäen päälle ja kyseltiin onko jollain navia?? Kiva koko letka on eksynyt..? Mutta emme olleet pahasti eksyksissä, parin sadan metrin jälkeen olimme jo perillä. Lampi oli pieni ja idyllinen ja todella kirkasvetinen! Ensimmäinen haaste oli kisakirjan täyttö, taas uusi kisakirja ;) Siru löytyi ja tuomari allekirjoitti kirjan, Jee!
Sitten arvottiin lähtöjärjestys ja miten ollakaan vedin meille numeron 1!! No eipä tarvitsisi jännittää kauan!
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Helppo homma! Velde veneeseen ja Lasselle lupa mennä mukaan. Vene soudettiin 50m poijulle sain luvan kutsua ja yhdellä kutsulla Lasse hyppäsi epäröimättä! Se ui ihan viivasuoraan kohti minua ja pisteitä tuli 25, Jep!
Seuraava liike oli ehkä jännittävin? Vienti on ollut vaikea liike ja vielä toukokuussa sitä treenattiin tiukasti pelastusliivit Lassen päällä. Mutta kesän mittaan tähänkin on tullut hurjasti varmuutta ja luottavaisena ja hiukan ylpeänä istuin veneessä ja ihailin miten Lasse Velden luvalla syöksyi veteen ja ui suoraan minua kohti! Se luovutti esineen hienosti ja ja hymyillen kuin Hangon keksi nostin kapulan ilmaan! Sitten luvalla heitin kapulan Lasselle palkaksi, mutta se oli ehkä huono ratkaisu? Lasse odotti tietysti lempipalloaan ja kapulan saadessaan se kääntyi veneelle ja ihmetteli että mitä nyt??? Se kuitenkin otti kapulan ja lähti rantaan, mutta ei kohti Veldeä vaan kohti toista venettä joka oli sivussa. Velde käveli kilttinä Lassea vastaan ja kytki sen. Silloin jo aavistelin ongelmia, Kääk! Kun se on kerran uinut sivuun se toistaa itseään pelottavan varmasti..
Veneen hakuun Lasse lähti hyvin, hiukan se jo vinkui rannassa ja ui veneelle kovaa. Se otti köyden hyvin ja kääntyi ja kääntyi uudelleen?! Sitten se lähti uimaan kohti toista venettä, Eikä!? Kutsuin ja käytin kaikki käskyt mitä oli ja ehkä jotain enemmänkin mutta kun korvakaan ei noussut niin katselin lopulta voimattomana miten Lasse ohitti rantamerkin lähes kymmenellä metrillä.
Mutta minä en mennyt vastaan enkä hakenut sitä sieltä vaan kutsuin sen luokse ja muistutin että tässä on ranta, katso nyt hassu!
Nyt alkoi jännittämään ja olin myös hiukan pahoillani koska huomasin jo ennen liikkeen alkua että meidän kuplassa oli repeämä. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen mennessä Lassen fokus oli kokonaan minussa ja veneissä. Veneen hakuun lähtiessä se haisteli maata ja oli poissaoleva. Vilkuili venettä mutta minä olin kovaa kyytiä tippumassa kuplasta pois, Nyyh..
Viimeisen liikkeen oli parasta onnistua? Muuten soven läpimeno jäisi turhan hilkulle? Hukkuvaa ei ole harjoiteltu kovinkaan paljoa, mutta jokainen treeni on onnistunut ja nyt hukkuvana oli vielä pieni hoikka tyttö, Jes! Lasse oli taas "hukassa" ennen omaa vuoroa. Se haisteli selvästi epävarmuuttaan & sijaistoimintoa.. Mutta minkäs teet? Nyt minua jo jännitti liikaa ja koiran tsemppaaminen jäi laimeaksi, kun piti keskittyä hengitttämään itse? Lassella oli kuitenkin rannassa halu lähteä ja se vinkui hiljaa kun vene lähti rannasta. Kun hukkuva oli vedessä päästin vain irti pannasta ja Lasse syöksyi veteen! Se ui määrätietoisesti ja vauhdikkaasti kohti hukkuvaa. Kun hukkuva lopetti loiskutuksen vauhti selvästi hidastui. Lasse ui perille saakka se katsoi keltaista patukkaa ja kääntyi rantaan. Käskyttämällä se ei enää kääntynyt takaisin. Joten se tuli rantaan, tuomari kehoitti lähettämään uudelleen ja se onnistui, käskyjä en nyt laskenut edes 5p jooko? Loput voin antaa pois.. Ja Lasse lähti uimaan uudelleen ja taas se ui hyvin yhtään se ei katsellut ympärilleen ja sama juttu! Katsoi pitkään keltaista patukaa ja kääntyi pois! Miksi?? Miksi??
Nyt sitten jännitti, miten paljon pisteitä lähti veneen hausta? Kun en kestänyt katsella enää iloisesti uivia koiria lähdin Linan kanssa lenkille ja söin vadelmia. Kun palasin rantaan oli vain voittajaluokan koira menemättä. Ja sitten ne tulokset. Ne olivat hetken aikaa olleet seinällä mutta ne otettiin pois heti meidän hukkuvan jälkeen joten en ehtinyt katsoa mitä olimme saaneet veneen hausta? Voi ärsytys! Olin aika varma että saadaan jotain 60-63p. Fiilis oli niin surkea kuin olla voi. Lopulta tuomari jakoi palkinnot ja aloitti ilmoittamalla että kaikki kolme soven koiraa läpäisivät! What!?! Pisteet riittivät juuri ja juuri, 65p. Joten kävin uimassa ja kotiin lähdettiin kunniakirjan kera!
Kotimatkalla mietin ja pohdin, mitä tapahtui? Mikä meni pieleen? Miksi kupla rikkontui ja miksi Lasse oli niin epävarma? Onni ovat hyvät ystävät ja pitkä puhelu Marikalle selvitti ajatuksia, Kiitos Marika! Palkattomuus! Niinpä, sitä ei ole tehty kun varsinkin vienti on ollut vaikea ja olen vain halunnut pitää hyvää huolta motivaatiosta. Mutta kun kelpie on ajatteleva koira niin voin nyt illalla kotona ymmärtää minkä myllerryksen vienti sai aikaan pienen kelpien korvien välissä. "Miksi en saanut palloa kuten AINA ennen?? Mitä minä tein väärin?? Voi ei, en minä osaa enkä ymmärrä mitä minulta halutaan :( " Ja enempää ei sitten tarvita. Lasse on hämillään minä huomaan sen, minua ahdistaa kun kupla repeilee, Lasse huomaa sen jne. Lopulta mikään ei ole kuten pitäisi ja Lasse ei tee mitään että se ei vaan vahingossa tekisi väärin. Mun oma höntti rakas <3 Se oi uinut tänään ihan tosissaan ja nukkunut koko illan. Iltalenkillä se jo oli niin väsynyt ettei halunnut juosta Linan kanssa, vaikka olivat vapaana.
Toivottavasti Turbo-Laser latautuu kunnolla yön aikana koska huomenna mennään kisaamaan rallytokoa!
Tämän viikon treeneissä Lasse oli superhyvä! Se teki juuri kuten piti, se osaa kaikki liikkeet hyvin ja minulla oli jotenkin epänormaalin luottavainen olo?! Lasseen luottaminen on ollut pitkä ja kivinen polku ja olin niin iloinen kun vihdoin uskoin ja luotin siihen! Tiesin että tämän me pystymme selvittämään yhdessä, meidän yhteisessä kuplassa.
Aamulla pakattiin auto ja koko poppoo nousi noten kyytiin, tilava perheauto? Not! Peppi jäi kyydistä Ruutisarventiellä ja sitten tilaa olikin ruhtinaallisesti, ei nyt ihan..
Saloon Vuohisaareen saavuimme hyvissä ajoissa ja lähdimme lenkille. Pian vastaan tuli hyvin huolestuneen näköinen toimihenkilö ja hän kertoi aamun ensimmäiset huonot uutiset, rannassa olikin sinilevää ja koe tultaisi siirtämään jonnekin? Kohta selvisi että koe siirtyisi Kiskoon, jollekin lammelle? Lähdimme ajamaan autoletkassa. Tiet olivat aluksi kauniita maalaisteitä jotka kuitenkin kapenivat ja muuttuivat mäkisemmiksi koko ajan. Lopulta koko letka pysähtyi ison, eikun Suuren mäen päälle ja kyseltiin onko jollain navia?? Kiva koko letka on eksynyt..? Mutta emme olleet pahasti eksyksissä, parin sadan metrin jälkeen olimme jo perillä. Lampi oli pieni ja idyllinen ja todella kirkasvetinen! Ensimmäinen haaste oli kisakirjan täyttö, taas uusi kisakirja ;) Siru löytyi ja tuomari allekirjoitti kirjan, Jee!
Sitten arvottiin lähtöjärjestys ja miten ollakaan vedin meille numeron 1!! No eipä tarvitsisi jännittää kauan!
Ensimmäinen liike oli veneestä hyppy. Helppo homma! Velde veneeseen ja Lasselle lupa mennä mukaan. Vene soudettiin 50m poijulle sain luvan kutsua ja yhdellä kutsulla Lasse hyppäsi epäröimättä! Se ui ihan viivasuoraan kohti minua ja pisteitä tuli 25, Jep!
Seuraava liike oli ehkä jännittävin? Vienti on ollut vaikea liike ja vielä toukokuussa sitä treenattiin tiukasti pelastusliivit Lassen päällä. Mutta kesän mittaan tähänkin on tullut hurjasti varmuutta ja luottavaisena ja hiukan ylpeänä istuin veneessä ja ihailin miten Lasse Velden luvalla syöksyi veteen ja ui suoraan minua kohti! Se luovutti esineen hienosti ja ja hymyillen kuin Hangon keksi nostin kapulan ilmaan! Sitten luvalla heitin kapulan Lasselle palkaksi, mutta se oli ehkä huono ratkaisu? Lasse odotti tietysti lempipalloaan ja kapulan saadessaan se kääntyi veneelle ja ihmetteli että mitä nyt??? Se kuitenkin otti kapulan ja lähti rantaan, mutta ei kohti Veldeä vaan kohti toista venettä joka oli sivussa. Velde käveli kilttinä Lassea vastaan ja kytki sen. Silloin jo aavistelin ongelmia, Kääk! Kun se on kerran uinut sivuun se toistaa itseään pelottavan varmasti..
Veneen hakuun Lasse lähti hyvin, hiukan se jo vinkui rannassa ja ui veneelle kovaa. Se otti köyden hyvin ja kääntyi ja kääntyi uudelleen?! Sitten se lähti uimaan kohti toista venettä, Eikä!? Kutsuin ja käytin kaikki käskyt mitä oli ja ehkä jotain enemmänkin mutta kun korvakaan ei noussut niin katselin lopulta voimattomana miten Lasse ohitti rantamerkin lähes kymmenellä metrillä.
Mutta minä en mennyt vastaan enkä hakenut sitä sieltä vaan kutsuin sen luokse ja muistutin että tässä on ranta, katso nyt hassu!
Nyt alkoi jännittämään ja olin myös hiukan pahoillani koska huomasin jo ennen liikkeen alkua että meidän kuplassa oli repeämä. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen mennessä Lassen fokus oli kokonaan minussa ja veneissä. Veneen hakuun lähtiessä se haisteli maata ja oli poissaoleva. Vilkuili venettä mutta minä olin kovaa kyytiä tippumassa kuplasta pois, Nyyh..
Viimeisen liikkeen oli parasta onnistua? Muuten soven läpimeno jäisi turhan hilkulle? Hukkuvaa ei ole harjoiteltu kovinkaan paljoa, mutta jokainen treeni on onnistunut ja nyt hukkuvana oli vielä pieni hoikka tyttö, Jes! Lasse oli taas "hukassa" ennen omaa vuoroa. Se haisteli selvästi epävarmuuttaan & sijaistoimintoa.. Mutta minkäs teet? Nyt minua jo jännitti liikaa ja koiran tsemppaaminen jäi laimeaksi, kun piti keskittyä hengitttämään itse? Lassella oli kuitenkin rannassa halu lähteä ja se vinkui hiljaa kun vene lähti rannasta. Kun hukkuva oli vedessä päästin vain irti pannasta ja Lasse syöksyi veteen! Se ui määrätietoisesti ja vauhdikkaasti kohti hukkuvaa. Kun hukkuva lopetti loiskutuksen vauhti selvästi hidastui. Lasse ui perille saakka se katsoi keltaista patukkaa ja kääntyi rantaan. Käskyttämällä se ei enää kääntynyt takaisin. Joten se tuli rantaan, tuomari kehoitti lähettämään uudelleen ja se onnistui, käskyjä en nyt laskenut edes 5p jooko? Loput voin antaa pois.. Ja Lasse lähti uimaan uudelleen ja taas se ui hyvin yhtään se ei katsellut ympärilleen ja sama juttu! Katsoi pitkään keltaista patukaa ja kääntyi pois! Miksi?? Miksi??
Nyt sitten jännitti, miten paljon pisteitä lähti veneen hausta? Kun en kestänyt katsella enää iloisesti uivia koiria lähdin Linan kanssa lenkille ja söin vadelmia. Kun palasin rantaan oli vain voittajaluokan koira menemättä. Ja sitten ne tulokset. Ne olivat hetken aikaa olleet seinällä mutta ne otettiin pois heti meidän hukkuvan jälkeen joten en ehtinyt katsoa mitä olimme saaneet veneen hausta? Voi ärsytys! Olin aika varma että saadaan jotain 60-63p. Fiilis oli niin surkea kuin olla voi. Lopulta tuomari jakoi palkinnot ja aloitti ilmoittamalla että kaikki kolme soven koiraa läpäisivät! What!?! Pisteet riittivät juuri ja juuri, 65p. Joten kävin uimassa ja kotiin lähdettiin kunniakirjan kera!
Kotimatkalla mietin ja pohdin, mitä tapahtui? Mikä meni pieleen? Miksi kupla rikkontui ja miksi Lasse oli niin epävarma? Onni ovat hyvät ystävät ja pitkä puhelu Marikalle selvitti ajatuksia, Kiitos Marika! Palkattomuus! Niinpä, sitä ei ole tehty kun varsinkin vienti on ollut vaikea ja olen vain halunnut pitää hyvää huolta motivaatiosta. Mutta kun kelpie on ajatteleva koira niin voin nyt illalla kotona ymmärtää minkä myllerryksen vienti sai aikaan pienen kelpien korvien välissä. "Miksi en saanut palloa kuten AINA ennen?? Mitä minä tein väärin?? Voi ei, en minä osaa enkä ymmärrä mitä minulta halutaan :( " Ja enempää ei sitten tarvita. Lasse on hämillään minä huomaan sen, minua ahdistaa kun kupla repeilee, Lasse huomaa sen jne. Lopulta mikään ei ole kuten pitäisi ja Lasse ei tee mitään että se ei vaan vahingossa tekisi väärin. Mun oma höntti rakas <3 Se oi uinut tänään ihan tosissaan ja nukkunut koko illan. Iltalenkillä se jo oli niin väsynyt ettei halunnut juosta Linan kanssa, vaikka olivat vapaana.
Toivottavasti Turbo-Laser latautuu kunnolla yön aikana koska huomenna mennään kisaamaan rallytokoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)