Tämä viikko ollaan otettu hiukan rauhallisemmin. Keskiviikkona käytiin hallilla tekemässä aamutreeni. Olimme hallilla klo 7.15 ja kun treenit oli tehty klo oli n. 7.30, tehokas päivän aloitus! Treenasimme keppejä ja puomin kontaktilla häiriötreeniä ja kuten aina kun ollaan hallilla omalla porukalla niin kaikki toimi ihan loistavasti. Jotain pientä korjattavaa kuitenkin löytyi kuten aina, joten treenit jatkukoon ensi viikollakin.
Keskiviikkona oli myös tämän kesäkauden viimeiset vepetreenit meidän osalta, ensi viikolla on mun koulutusvuoro, joten hiukan haikeana tehtiin vielä veneestä hyppy, veneen haku ja vienti. Kaikki saatiin onnistumaan ja hyvillä mielin jäämme tauolle. Vepe on ollut kesän kohokohta, jotain ihan uutta meille molemmille. Paljon uutta ollaan opittu ja kun kesä oli lopulta varsin lämmin, niin mikä sen parempi harrastus kuin vepe ja nyt kun syksykin on ollut lämmin, niin olisihan treenejä vielä voinut jatkaa, mutta ensi kesänä ollaan kyllä mukana taas heti kun jäät sulaa?
Lauantaina kisattiin aksaa Kirkkonummella. Tuomarina oli Luomalan Henkka ja radat olivat oikein kivan oloisia, ei mitään liian vaikeaa, mutta ohjata kyllä piti, muuten kävi hassusti. Eka radalla Lasse irtosi oletettua paremmin ja mä hämäännyin ja läksin liian aikaisin kääntymään, jolloin mun tielle osui yksi hyppy, Hups! Ja sitä kiertäessä menikin aikaa ja Lasse ehti tulemaan putkesta ja kilttinä koirana sen tuli mun luo kyselemään ohjeita joten kieltohan siitä tuli. Seuraava kielto tuli ihan melkein heti perään, kun se rytmi hukkuu, niin se vaan hukkuu? Loppurata selvitettiin kuitenkin virheittä, mutta ei tullut nolla ei. Toisella radalla oli vain yksi "paha paikka" jota tutustuessa mietin, lähinnä mietin ehtimistä ja niinhän siinä kävi, että kun en uskonut ehtiväni, niin videolta kyllä näkyy, mä en edes yrittänyt, Höh! joten hyl, kun Lasse taas putken jälkeen tulee mun luo kyselemän ja lopulta hyppää väärinpäin hypyn. Loppurata oli sitten vielä nollaa, mä takaaleikkasin kepeillä ja kaikkea ja ja ainoa mitä en osannut tehdä oli uskoa ja juosta, Argh!
Kolmas rata oli hypäri. Ou nou ajattelin ensin, mutta oikeastaan meillä oli tosi kivaa! Lähtöön tultiin hiukan huonosti valmistautuneena kun lähdettiin jo toisena luokassa, agiradoilla oltiin 6 lähtijä, mutta hyppärillä oli pois monta koiraa. Joten lähtöön juoksujalkaa melkein. Mutta sepä ei Lassea haitannut, vaan ukko istui lähdössä rennosti ja rauhallisesti. Juuri tätä mä olen hakenut, se mielentila ja vire, nyt ne oli oikeat lähdössä, Jee! Kolmas este oli pituus ja siitä Lasse jo tuli ohi sujuvasti, mutta kun se oli jo melkein nelosputkessa en vaan jaksanut/ehtinyt korjata vaan hyllyn kera jatkettiin eteenpäin. Kepit oli tosi Vau ja hypyt sen jälkeenkin. Rimat oli tosin vain 50cm korkeudella, joten en osannut edes miettiä niitä, ainoa mitä siitä seurasi, oli että vauhti kasvoi? Sitten hyppysuoran päässä piti saada koira kääntymään 90 asten kulma ja siitä taas 90 astetta ja putken. Me jätettiin se hyppy väliin kun käännös hiukan levisi? Eteenpäin vaan! Loppurata oli helppoa kuin heinänteko ja maalissa tuuleteltiin iloisesti. Meidän rata oli tosi sujuva ja aikakin olisi varmasti ollut tosi hyvä? Aikaa vielä olisi parantanut meidän tosi sujuvat esteiden ohitukset.
Tänään kävin nauttimassa ja nollaamassa omaa päätäni ihastuttavan islanninhevosen kanssa maastossa. Geysir fr Sahala oli ratsuna ja se on kyllä tosi hieno ja kiva ratsu! Juuri sellainen issikka jollaisen olisin toivonut Huldasta saavani, mutta se onkin ihan toinen, aika surullinen tarina :( Paljon jäi kokematta ja tekemättä? Ostin Huldan varsana ja luulin että minulla olisi siitä hevosta seuraavat 30 vuotta, mutta toisin kävi. Jouduin päästämään Huldan ikivihreälle laitumella sen ollessa vain 7v. Molemmissa etupolvissa oli sen verran paha nivelrikko, että olisi ollut julmuutta pitää Huldaa hengissä ontumassa...
Mutta illalla oli vielä tokotreenit, joilta en osannut odottaa mitään kovin ihmeellistä, kun aiheena oli häiriötreeni ja ryhmä itsessään on jo sellainen "häiriö" että. Tanjalla oli hyvä pointti, on olemassa koiran häiriöt ja lisäksi tulevat ohjaajan häiriöt ja jotenkin tuli sellainen olo, että meistä kahdesta mä olen häiriöherkempi kuin Lasse? Lasse nimittäin suoriutui päivän treeneistä todella hienosti. Se kestää yllättävän isoa häiriötä niin kauan kun ollaan hommissa ja liikutaan. Paikalla ollessa on vaikeampaa, mikä ei sinänsä ole yllätys, ei se paikallaolo olisi niin vaikeaa, jos se kestäisi häiriötä paikallaan :) Joku pieni tarkkaavaisuuden häiriö ehkä? Mutta oli häiriöitä tai ei, niin me jatketaan treenejä. Ensi viikolla treenataan ainakin rallytokoa, tokoa ja aksaa ja sinne jälkimetsään olisi kyllä kiva mennä?
Lopuksi kuva kesän vepetreeneistä, kuivalla maalla tällä kertaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti