Mikä lie minuun iski, mutta tällä viikolla ollaan tehty jälkeä jopa kaksi kertaa! Keskiviikkona työpäivä loppui jo klo 14.18 ja aamulla olin tajunnut ottaa jälkikamat mukaan, joten kotimatkalla painuin metsään tekemään jälkeä Lasselle. Jäljestä tuli kohtuu pitkä ja keppejä kylvin sinne 5kpl. Sitten kotiin, koirat lenkille, jne. Pari tuntia myöhemmin lähdettiin Lassen kanssa metsään.
Lasse oli innoissaan ja heti kun laitoin sille valjaat se alkoi kovasti tutkimaan ympäristöä löytääkseen jäljen, Hyvä! Janalla se lähti ensin takajäljelle ja minä hosuheikki hiukan jopa kutsuin sitä, vaikka pitäisi kai antaa sen itse selvittää noitakin? No jäljelle lähdettiin reippaasti mutta kohtuullisen tarkasti. Lassella oli taas hiukan turhan reipas tempo, mutta en kuitenkaan joutunut juoksemaan. Eka keppi nousi ok. Kulman se ajoi hyvin ja tienylitys sujui tosi hienosti. Sitten tuli "keppitulitusta" eli kolme keppiä aika lähekkäin, viimeisestä kepistä se meni yli mutta ilmeisesti se kuitenkin haistoi sen, vaikka ei sitä etsinytkään sen kummemmin, koska tässä kohtaa tekeminen keskeytyi, tuli epävarmuutta, Lasse seisoi ja haisteli tuulta, pyöri hiukan ja etsi jotain ilmasta? Parin kehoituksen jälkeen se kuitenkin jatkoi jäljestämistä ja nyt se alkoi näyttämään jäljestämiseltä, Jes! Jälki kulki varsin suoraviivaisesti kivassa maastossa ja Lasse ajoi jälkeä kuin oppikirjasta olisi lukenut että näin se tehdään! Vika keppi löytyi ja sitten pidettiin bileet! Lasse kyllä huomasi miten supertyytyväinen olin sen toimintaan ja koko koira säteili tyytyväisyyttä kun palasimme autolle, Super-Lasse!
Perjantaina oli rallytokotreenit. Piia toi meille avoimen luokan radan joka oli oikein kivan oloinen. Mähän en siis tiedä lajista tai radoista yhtään mitään oikeasti, mutta tämä ainakin oli ihan tehtävissä, jopa meidän taidoilla. Vime viikolla harmaita hiuksia tuottanut eteentulo on parantunut jo viikossa ja sitä harjoiteltiin myös nyt, sekä radalla että kentän reunalla. Lassen ongelmahan eteentulossa on että se epävarmuudesta johtuen haluaisi tulle perusasentoon, mutta nou hätä, kyllä tämäkin on opettavissa oleva asia.
Lauantaina jatkettiin teemoilla rallytokoa ja jälkeä. Ensin siis ajeltiin Veikkolaan katsomaan rallytoko kisoja. Alokasluokka oli menossa ja sitä katseltin Jaanan kanssa ja todettiin että ei se niin pahalta näyttänyt. Kyllä meidän kisat parin viikon kuluttua pitäisi sujua ihan ok. Oman jännityksen asiaan tuo toki häiriöt, ne ei ole edelleenkään Lassen varminta osaamista, mutta toisaalta jopa niissä on tapahtunut edistystä. Kun olimme katselleen rallyä "riittävästi" suuntasimme metsään. Veikkolasta löytyi kivasti hyviä maastoja ja teimme jälkiä oikein koko rahan edestä. Lasse ja Lumi saivat pitkät jäljet ja Pena sai pentujälkiä, muutamat.
Kun jäljet oli tehty, pidettiin evästauko, Nam!
Ensin Pena sai ratkoa omia tehtäviään ja paikoitellen Pena teki tosi kivasti töitä. Sitten olikin Lumen vuoro päästä metsään. Lumella oli paljon keppejä ja se löysi hienosti kaikki, yhtä lukuunottamatta, mutta minä olin erittäin vaikuttunut Lumen työskentelystä. Se teki töitä rennosti ja iloisesti, hätäilemättä.
Lopulta koitti Lassen vuoro. Lassen jälki oli pidemmällä metsässä, joten ensin piti kävellä jonkin matkaa. Lasse sai kävellä normivarusteissa alkumatkan ja se oli kyllä hiukan pöllö. Vauhtia ja energiaa riitti hurjan paljon. Toisaalta olihan se istunut autossa jo kolme tuntia, ei ihme että touhusi hiukan. Mutta kun laitoin valjaat päälle parisataa metriä ennenkuin tultiin jäljelle, niin Lasse rauhoittui hetkessä. Se veti syvään henkeä ja avasi korvat sekä nenän, Vau!
Se nosti hienosti jäljen, takajälkeä piti taas hiukan tarkistaa, mutta nyt tuli itse pois. Minä olin ihan ällikällä lyöty, kun Lasse lähti jäljelle, se ajoi niin hienosti, kiltisti ja jopa tarkasti. Tempo oli täysin ideaali ja se pysyi jopa primäärijäljellä suurimman osan aikaa. Kulma aiheutti selvästi epävarmuutta ja sen jälkeen se tarkasti aika laajasti ympäristöä, mutta jatkoi sitten jälkeä hyvin. Nyt tuli taas keppitulitusta, neljä keppiä 100m matkalla. Kepit nousi kivasti, helposti menee hiukan ohi, mutta palasi ja nosti. Malttoi syödä hyvin ja jatkoi eteenpäin. Siten tuli tienylitys, joka sujui hienosti. Tien toisella puolella oli aika paljon tiheämpää metsää ja Lassella vauhtikin alkoi kasvamaan. Mutta se kyllä jäljesti edelleen ja kun loppupalkkana oli pallo, niin riemulla ei ollut rajoja? Eli kaikenkaikkiaan olen super-tyytyväinen päivän antiin!
Huomenna kisataan aksaa Purinalla. Tavoite taitaa olla hauskanpito ja samalla radalla pysyminen ja ne lähdöt tietty? Mutta se on huomisen murhe, nyt käytän koirat lenkillä ja sitten saunaan ja sitten sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti