Nollavoittoja :)

Viikon flunssan sairastamisen jälkeen mietin perjantai iltana vielä vakavasti että lähdenkö ollenkaan Turkuun kisaamaan? Kun olin vielä innoissani ilmoittanut Lassen neljään starttiin.. Mutta lauantai aamuna olo oli kohtuullisen hyvä, vain kurkku oli aika kipeä, mutta kuumetta ei ollut ja räkäisyys oli helpottanut, joten tukeva annos vitamiineja ja sinkkiä kitaan ja menoks!
Kisat käytiin hallissa ja ulkona ja maksit aloittivat sisällä Kermisen radalla. Olin etukäteen miettinyt että nyt tai ei koskaan, mutta lähtöihin on saatava joku tolkku? Lasse hipsii kisoissa aina metrin verran mun perässä ja se ei vetele. Joten olin henkisesti valmistautunut, yrittänyt ainakin, että jos se ei pysy ekassa startissa paikallaan niin vien sen vain pois. Mutta kun tutustuin rataan tajusin että tämä oli nyt se "meidän rata" perinteinen ykkösen rata, ei liian helppo, mutta ei mitenkään mahdoton? Joten käskytin Lassea monta kertaa ja palasin sen luo pari kertaa kun se nousi seisomaan, mutta lopulta olin kakkoshypyn takana ja Lasse istui, Yes! Tule, ja sitten mentiin, kolmosena olleen puomin kontakti oli hyvä, hypyltä putken ja pituudelta kepeille ja nyt minä maltoin, Lasse sai aloittaa pujottelun rauhassa ja se pujotteli loppuun saakka, Yes! A:n kontakti oli seuraava jännä paikka, mutta sekin toimi ja siitä hypyn kautta putkeen ja kohti keinua. Keinulle Lasse tuli turhan kovaa, olisi ehkä pitänyt jarruttaa? Ja keinu oli varsin nopea, täysillä keinun päähän, keinu Pam alas ja Lasse jatkoi matkaa, Oho! Mihin se pysähdys unohtui? No pari estettä jäljellä joten nyt katsottiin sormien lomasta ja jatkettiin putkeen, muurille ja hypyn kautta maaliin, virheittä!! Jippiii!!!! Happy, Happy!!
Tosin ensin piti varmistaa kaverilta että saimmeko keinulta vitosen? Emme saaneet, joten eka virallisten kisojen nolla oli totta! Wau mikä fiilis. Meillä on totta totisesti ollut niitä päiviä, viikkoja, jolloin olen ollut täysin 100% varrma että tätä päivää ei tule koskaan! "Joskus on vaikeempaa kuin aina" on kyllä pitänyt paikkansa meidän kohdalla.
Seuraava agirata oli ulkokentällä Vesa Sivosen käsialaa ja onpa vaan sanottava että pikkuisen on eroja ykkösten radoissa. Jos eka rata oli kiva, juostava, sujuva, niin tämä rata ei ollut sitä, ainakaan nopean maksin kanssa? Heti alussa ajauduin liian lähelle kolmoshyppyä ja Lasse luki sen takaakierroksi, mutta sen vielä pelastin takasin oikealle puolelle ja jatkoimme matkaa, putken jälkeen oli rengas ja siitä kepeille aika vaikeasta kulmasta, mutta taas minä maltoin ja Lasse osaa! Keppien jälkeen oli pari hyppyä, sinänsä suoraan menemistä, mutta esteiden etäisyys oli tosi pieni. Jarrutin ekalle hypylle vahvasti, ettei satu mitään ja Lasse lähes pysähtyi hyppyjen väliin ja paikaltaan ponnistaessaan tipautti riman. Mun moka. Sitten tuli hyppysuora ja toinen rima tippui, Auts! Puomin kontakti oli taas hyvä, kiipee+Odota on hyvä käsky ;)
Maalissa olimme ajalla -16,83 ja virheitä siis 15.
Kolmas rata oli edelleen agirata sisällä. Edellinen rata oli käytännössä käännetty toisin päin ja keinu oli otettu pois radalta, koska se oli huonokuntoinen. Se pääsi liikkumaan sivusuunnassa, siksi Lasse varmaan sähläsi sillä ekalla radalla? Rata oli siis edelleen kiva, juostava, mutta ei pelkkää luukutusta, piti myös ohjata. Kaikki sujui hyvin, kunnes kepeillä minä en maltanut enää, vaan hosuin, Äääkk! Lasse ei vaan kestä mun hosumista, Sorry! Tältä radalta siis 5p. ja aika oli -15,14.
Päivän viimeinen rata oli hyppis, Virkkalan tuomaroimana. Jo medejä katsellessa hirvitti kun vitosputkestä tullessa oli selvästi yhteentörmäyksen vaara. Joku medeissä jäikin ohjaajan jalkoihin siinä kohtaa, Hui!
Tutustumista ennen ja jo juttelin kaverin kanssa että ainoa turvallinen, ei nätti, vaihtoehto olisi jäädä suosiolla taakse, päästää koira edelle kalastaa se sieltä ja taas päästää se edelle? Vaikka sekin vaikutti pelottavalta, niin se toimi. Renkaalla tuli kuitenkin osuma ja vitonen ja keppien jälkeen olin vaan myöhässä ja peruutin liikaa ja Lasse nappasi vauhdissa yhden ylimääräisen hypyn, hyl. Eikä edes harmita!
Ja kun vauhtiin on kerran päästy, niin sunnuntaina jatkettiin Nu-Pun epiksissä kisaamista tai sen harjoittelua. Lasselle kaksi starttia kisaavien radalle ja kun kerran säännöissä sanottiin että parempi tulos jää voimaan, niin heti taktikoimaan. Eka kierroksella Lasse sai palkkaa lähdössä ja kontakteilla. Tämä oli minulle aika vaativaa piti keskittyä että muisti palkata ja se sitten kyllä näkyi muussa ohjaamisessa. Toiselle radalle lähdettiin enemmän keskittyneenä ohjaamiseen ja vaikka kolmoshypyn jälkeen pussiin sujahtaminen oli pelottavan lähellä, sain sen pelastettua ja pääsimme kepeille. Pussiin saaminen oli sitten vielä oma lukunsa, mutta sekin onnistui, ei nätisti ja sujuvasti, mutta kuitenkin virheittä ja kun loppurata oli lähinnä mene, mene, tyyppistä luukutusta, niin sain keskittyä juoksemiseen ja varmistamaan puomin kontaktin, Hyvä Lasse! Lasse hoisi oman tonttinsa puhtaasti ja tulos oli 0! Ja kun vauhtia yleensä on riittävästi, niin aika riitti tälläkin kertaa voittoon. Nu-pun palkinnot olivat hulppeat ja tunnelma kisoissa oli iloinen ja rento. Erityisen kiitoksen ansaitsevat gluteenittomat mokkapalat! Huippuhyvä kisapaikka! Tulemme uudelleenkin!