Leirielämää!

Viikonloppu ollaan viettty Hauholla, leirillä muiden kelpieihmisten kanssa. Lauantaina kello soi aikaisin ja sitten vaan kamat kasaan ja auton nokka kohti Hauhovia.
Perillä olimme juuri sopivasti yhdeksältä, ja suuntasimme aksakentälle. Lehtisen Lotta tuli kouluttamaan meitä ja hän olikin suunnitellut varsin mielenkiintoisen radan. Paikalliset kontaktiesteet olivat senverran vinoja, että ne jäivät radalta pois, mutta se ei nyt oikeastaan haitannut, sillä hypyillä, pujottelulla ja putkillakin saatiin aikaiseksi haastetta riittävästi. Meillä oli luvassa agilityn tehopäivä, eli 20min aksaa aamupäivällä ja iltapäivällä toinen samanlainen setti.
Jo rataantutustumisessa oivalsin että nyt voisin kokeilla useammassakin kohtaa ohjata Lassea takaa, Yes! Olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että minun on täysin turha juosta kilpaa Lassen kanssa ja koittaa joka tilanteessa ehtiä sen edelle, koska kun minä lisään vauhtia, niin Lassekin tekee niin ja siitä seuraa yleensä vain enemmän kaaosta ja kun me molemmat lisäämme vauhtia niin minä olen vain enemmän myöhässä. Joten pidemmän aikaa olen tietoisesti antanut Lassen mennä ja tehdä mun edellä, silloin kun siihen selkeästi on mahdollisuus.
Eilen sitten niitä mahdollisuuksia oli monta ja ohjaaminen, rytmittäminen ja linjaaminen tuntuivat oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Minä en todellakaan tiedä, onko tämä nopein tapa ohjata, mutta se tuntuu hyvältä, rennolta? Lasse saa tehdä hommia rauhassa ja se itseasiassa kuuntelee ohjausta näinkin, kunhan edessä ei ole putken väärä pää? Putket on Lassen akilleen kantapää, putkihullu on vain putkihullu, sitä ei ihan helpolla muuteta? Lisäksi talven projektina tulee olemaan keppien sisäänmenot? Tällä hetkellä Lasse hakee oikein sisään vain kun minä seisoin paikallaan ja annan sen mennä rauhassa sisään, sen jälkeen voin juosta ohi, mutta Lasse pujottelee niin kovaa että varsinkin jos kepeillä pitää päästä ohi Lassesta, niin mulle tulee taas kiire, ja sitä en halua, joten minun tavoite olisi että Lasse hakisi kepit, vaikka mä liikun eteenpäin koko ajan? Saa nyt nähdä mihin tulokseen me päädytään?
Mutta koulutus oli erittäin antoisa, oli tosi kiva nähdä muidenkin kelpieiden sujahtavan väärään päähän putkea ja aivan superhienoa nähdä miten nekin saatiin käännettyä oikeaan päähän! Lassen tyttäret, Bria ja Typy aksasivat meidän kanssa koko päivän ja molemmat tytöt ovat niin hienolla mallilla! Typy tekee hommia enemmän samalla voimalla kuin Lasse, mutta Briakin on nopea ja lukee rataa hienosti! Ja miten taitavat ohjaajat molemmilla tytöillä onkaan, vau!
Me yövyimme Einen ja Brian kanssa kanssa samassa huoneessa ja ainakin meidän huoneessa oli täysin hiljaista koko yön, vain Lassen metallihäkki hiukan helisee kun Lasse kääntää kylkeä, mutta Lassekin nukkui lähes hievahtamatta koko yön? Aamulla heräämisen jälkeen lähdimme lenkille ja lenkin kruunasi kun Lasse ja Bria pääsivät juoksemaan vapaina yhdessä. Ensin ne kiihdyttivät ja kiihdyttivät ja sitten kun ei kumpikaan jäänyt jälkeen ne hiukan hämmästyneinä rauhoittivat tahtia ja kun Briaa alkoi jännittää niin Lasse rauhoitteli hienosti makaamalla paikallaan, jotta Bria sai rauhoittua ja sitten taas juostiin hiukan rauhallisemmin. Tämän jälkeen lähdettiin aamupalalle ja aamupalan jälkeen treenattiin tokoa. Tokotreenit pidettiin nurmikolla joka oli hiukan pitkää, mutta ei se oikastaan haitannut, paitsi ohjatussa noudossa kapulat hiukan "hukkuivat" nurmikkoon? Lasse ei kylläkään tehnyt ohjattua, joten meillä ei ollut ongelmaa pitkästä nurmikosta. Lasse teki ensin hiukan seuraamista, mietittiin pään asentoa? Lasse ei kulje pää pystyssä, vaan minulle riittää että se pitää kontaktin ja seuraa oikeassa paikassa suorassa. Lassen kanssa seuraamisessa pitäisi työstää vielä enemmän käännöksiä, ne ovat edelleen helposti väljiä? teimme Z:an ja se sujui Lassen osaamistasoon nähden kivasti, itse huomasin että omaa kävelemistä pitäisi treenata, kun oma rytmi menee sekaisin ja Lassekin reagoi siihen, yllättäen? Muuten tokotreenit sujuivat tosi kivasti, luoksetulon stoppi oli hieno, merkki toimi ja ruudussakin löytyi oikea paikka! Lopuksi tehtiin pienessä kolmen koiran rivissä paikallaolot. Maaten n2min ja istuen 1,40min. Makuulla olin kauempana, mutta en mennyt vielä piiloon ja istumisessa olin lähellä ja palkkasin useamman kerran, koska tässä on ollut suurta epävarmuutta havaittavissa ja Lasse tarjoaa helposti maahanmenoa. Istuminen oli itseasiassa laadukkaampi kuin makaaminen, makuulla leuka ei ihan pysynyt ja Lasse vaihtoi myös lonkkaa pari kertaa, hiukan haki asentoa, tähän pitää ehkä puuttua ennenkuin menee piiloon?
 Kaikenkaikkiaan leirillä oli superkivaa! Oli kiva tavata tuttuja, kuulla juttuja ja nauraa! Lasse käyttäytyi leirillä tosi hienosti ja meidän "fin, fin" juttu toimi loistavasti. Lasse tuntui rennolta ja tyytyväiseltä ja se mielentila oli kovasti tarttuvaa laatua, Ihanaa!