Muistan kun etsin kelpien pentua ja kirjoitin Ruotsiin s-postia, kennel Walkaboutiin oli syntynyt 10kpl pentuja! Sain nopeasti vastauksen että kaikki pennut olivat varattuja. Mutta pari viikkoa myöhemmin tuli uusi viesti, yksi pennun ottaja oli perunut, joten jos olin edelleen kiinnostunut pennusta, niin minun pitäisi soittaa Marialle. Heti seuraavana aamuna soitin Ruotsiin. Hiukan jännitti kelpaisinko minä, mutta härkää sarvista kiinni ja puskemaan. Maria vastasi puhelimeen ja nauroi että hän arvasi, että se olen minä joka soitan aamulla heti yhdeksän jälkeen. Hän oli tulkinnut oikein, olin todella kiinnostunut hänen koiransa, Kylien pennuista. Puhelusta tuli pitkä, toista tuntia puhuimme, mutta Marian kanssa oli niin helppo puhua, kuin olisimme tunteneet aina? Puhelun aikana kerroin itsestäni ja Maria kertoi pentueen vanhemmista, varsinkin Kyliesta. Hän kehui koiraansa maasta taivaisiin ja minulle kävi hyvin selväksi, että Marialla oli elämänsä koira käsissään.
Marraskuussa 2010 kun menimme hakemaan Lassea tapasin Marian ensimmäisen kerran ja hän oli hyvin iloinen ja välitön ihminen. Pennut olivat hyvin hoidettuja ja monipuolisesti kaikenlaiseen totutettuja, vaikka Maria oli vasta toipumassa syövästä, isosta leikkauksesta ja sytostaattihoidoista. Hän tarjosi meille Suomalaisille ruoat eikä luovuttanut pentuja muille ennenkuin me pitkän matkalaiset olimme saaneet nähdä kaikki pennut yhdessä, todella kivaa!
Maria oli kasvattajana todella huolehtiva, hän kyseli kuulumisia jos ei niistä itse viestiä laittanut. Marian blogi on ollut ilonani nämä neljä vuotta, Marian tapa kirjoittaa oli humoristinen ja elävä. Eniten nauroin kun hän kirjoitti hänelle jääneen pennun Lenkan, tempauksista. "Bonken" kuulumiset oli meidän perheen ehdoton suosikki, koska vaikka Lassekin teki kaikenlaista, niin "Bonke" pisti takuulla paremmaksi.
Elokuussa 2011 matkustimme Ruotsiin erikoisnäyttelyyn. Walkaboutin pentue oli 11kk ikäinen ja menestystä tuli sekä näyttelykehässä kuin myös näyttelyn yhteydessä järjestetyssä tokokisassa. Walkabout voitti sekä jälkeläisluokan että kasvattajaluokan! Me juhlimme ja joku toinen kasvattaja oli nyrpeä ;) Tokossakin alokasluokan voitto tuli Lassen siskolle ja Kyliekin teki hienon tuloksen Evl:ssä.
Näyttelyn jälkeen grillasimme ja istuimme iltaa ja puhuimme ja puhuimme. Puhuimme koirien kouluttamisesta ja kasvattamisesta ja yleisesti elämästäkin puhuttiiin. Lasse oli ihan onnessaan Marian tapaamisesta ja sen piti ehdottomasti päästä Marian syliin istumaan.
Seuraavan kerran tapasimme Marian jo marraskuussa kun hän järjesti pennuille MH-testin. Tällä kertaa viivyimme hiukan pidempään Ruotsissa ja ehdimme istua iltaa porukalla lauantaina testin jälkeen. Ensin saimme ihailla kun Maria ja Kylie sekä Sara ja Turbo treenasivat. Sitten haimme pitsat porukalla ja söimme ja juttelimme ja juttelimme lisää. Juttua tuntui riittävän ja sunnuntaina vietimme vielä toisen päivän katsellen testiä ja puhuen. Kylien pennut olivat kaikki varsin reippaita ja testi sujui kivasti kaikilta seitsämältä pennulta jotka pääsivät tulemaan paikalle.
Siten tuli vajaan parin vuoden tauko kun emme tavanneet, mutta s-postilla ja fb:ssä olimme aktiivisesti yhteydessä. Lassen kanssa ei aina ollut ihan helppoa, mutta minulla oli kasvattajan tuki 24/7 käytettävissä ja vaikka hän oli Ruotsissa niin silti hän neuvoi ja tsemppasi ja auttoi niin paljon kuin pystyi. Ja hänen neuvonsa olivat kyllä hyviä. Maria ei ollut sellainen kasvattaja joka "katoaa" heti kun tulee murheita, hän jaksoi omien murheiden ohella huolehtia muiden hyvinvoinnista.
Kesällä 2013 Marian terveyden kanssa oli murheita, mutta niistä huolimatta hän järjesti syyskuussa leirin Klotenissa. Leiri kesti 4 päivää ja ne olivat todella intensiivisiä ja tehokkaita päiviä. Aamulla aikaisin ylös, sitten hiukan aamiaista ja sitten treenaamaan. Aamupäivät treenattiin tokoa/pk:ta ja iltapäivät jäljestettiin välillä käytiin vain syömässä pikaluonas. Maria touhusi ja koulutti ja puhui ja neuvoi ja mietti ja kannusti aamusta iltaan. Koirat väsyivät ja ihmiset väsyivät, mutta Maria oli hyväntuulinen ja energinen ja innokas. Leiri oli upea kokemus, erittäin antoisa ja motivoiva.
Loppusyksystä Marian vointi heikkeni ja joulukuussa 2013 hän joutui sairaalaan akuuttiin leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen tuli ikäviä uutisia, Marian syöpä oli palannut kroonisena :( Maria kuitenkin halusi jatkaa eteenpäin, kohti uusia haasteita. Hän kävi hoidoissa ja hoitojen välissä hän treenasi ja kisasi Kylien ja Lenkan kanssa. Keväällä 2014 Kylie sairastui ja kun diagnoosi oli syöpä ja Kylie lopetettiiin niin todellakin mietin, että miksi elämän pitää kohdella joitain niin julmasti?
Kesällä Lenka kuitenkin synnytti pennut ja elämä jatkui. Syksyn mittaan Maria vointi huononi ja muutama viikko sitten aavistin pahaa kun Maria ei enää kirjoittanut fb:ssä kuten yleensä.
Elämä on todella epäreilua välillä. On vaikea ymmärtää että niin energinen ja iloinen ihminen kuin Maria on jättänyt meidät ja siirtynyt yläkertaan Kylien luo. "Vila i frid" toivottavat kaikki, minä mukaan lukien, mutta luulen kyllä että Maria ei ehdi lepäämään, nyt kun kipuja ei enää ole hän treenaa Kylien kanssa tokoa, jäljestää ja käy "Walkaboutilla" monta tuntia yhdessä rakkaan Kylien kanssa <3
Tulen ikuisesti muistamaan Marian ja hän on ehdottomasti esikuvani, mitä tulee elämänasenteeseen ja elämästä nauttimiseen. Marian ansiosta minulla on Lasse, koira joka muistuttaa monella tapaa kasvattajaansa, Lassekin on iloinen, positiivinen, tekee kaiken täysillä ja osaa nauttia pienemmistäkin iloista.
Hieno kirjoitus hienosta ihmisestä. Elämä on joskus todella epäreilua. :(
VastaaPoista