Juuri kun noustin kakkosiin niin sitten pidetäänkin pidempi tauko. Varmaan jokunen viikko taukoa kaikesta ja aksasta pidetään varmaan taukoa loppuvuosi? Ja ei tämä ei nyt johdu motivaatiopulasta tai treenipaikan tai ajan puutteesta, vaan loukkaantumisesta. Lassehan törmäili putkessa pari viikkoa sitten ja minä jo luulin että pääsimme pelkällä säikähdyksellä, mutta ei tietenkään. Sunnuntain kisoissa Sari ystävällisesti otti meidän radat videolle ja kun kisan lopuksi katsoin videon niin kauhistuin Lassen hyppäämistä. Joten tiistaina vein Lassen Niinalle tsekkiin ja hierottavaksi. Ensin taskulampun ja otsalampun valossa katseltiin liikkeitä, ei se kyllä onnu, ainakaan niin paljon että sen pimeässä huomaisi? Kotona olin jo nostellut tassuja ja kopeloinut koiraa ja todennut että Lassella on himpun verran paino enemmän vasemmalla takasella? Niina huomasi saman. Ensin hierottiin vasen kylki ja se oli täysin normaali, ei niin mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa minä taas ajattelin että olenpa mä hysteerinen? Mutta kun Lasse käännettiin toiselle kyljelle, niin aika pian kävi ilmi, että en minä ollut turhasta huolissani.
Lasse aristi selvästi etujalan käsittelyä ja erityisesti rintalihasta ei voinut hieroa voimakkaan reaktion takia? Joten siirryttiin eteenpäin, hetken Lasse makasi tyytyväisenä ja nautti hieronnasta, selän takaosassa se hiukan nuoli huuliaan ja haukotteli, ei ehkä tuntunut kivalta? Ja kireää sielläkin oli. Sitten päästiin takajalkaan saakka ja taas teki kipeää, Auts! Takareiden venyttely oli täysin poissuljettu vaihtoehto ja muutenkin oli kivempaa, jos reiteen ei kauheasti koskettu ollenkaan? Tässä kohtaa palattiin vielä etujalan pariin, mutta se oli edelleen aristava. Vähän jopa hauska ilmiö, kun aina kun Niina nosti etujalkaa, Lasse nosti takasta, heti kun sattui ja kun Niina laski irti etujalasta, laski Lasse takajalan alas. Lasse siis ainakin kertoi kun ei tuntunut kivalta. Joten Lassella on revähdys rintalihaksessa ja takareidessä ja jotain myös selässä? Hoidoksi tuli lepoa, lepoa, laseria, ja lepoa ja BOT. Pikkuhiljaa koitetaan parannella vammoja, mutta tänä syksynä ei kyllä treenata aksaa. Toivon todella että edes tokoa pystyis tekemään parin viikon kuluttua? Silloin olisi Christan kurssi ja olisi kuitenkin ehkä kiva tehdä siellä muutakin kuin paikallaoloa? Oikein vauhtiliikeet voidaan vielä jättää väliin, mutta tavoite on että seuraamista, kaukoja yms voisi tehdä? Joten tavoitteita meillä on edelleen, ne vaan muuttui taas hiukan?
Ja nythän mulla ei ole mitään hyvää tekosyytä olla tekemättä hajuerottelua? Joten tulen kohta vaivaaman taas tuttuja ja tuntemattomia hajujen keräilyllä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti