Kohti uutta vuotta pikkuhiljaa

Aika kuluu välillä hurjan nopsasti, varsinkin kun on kivaa tekemistä joka päivä. Kävin lukemassa tammikuussa asetettuja tavoitteita. Osa niistä on saavutettu, osa jäi saavuttamatta.

Lassen kohdalla ei tavoitteet toteutuneet. Sen sijaan se tokoili hienosti ja saavutti TK1 ja avoimesta luokasta  ykköstuloksen! Joten Lasse teki komean paluun tokoon. Laji jonka treenaaminen me oltiin jo lopetettu pari vuotta sitten, eikä sille siis ollut yhtään tavoitetta asetettu. Nytkin lähdettiin kisaamaan vain koska SM-joukkueesta puuttui alokasluokan koira ja Lassella oli oikeus kisata alokasluokassa. Lisäksi innostuin ja kisasin sen kanssa Hihan kisoissa syyskuussa avoimessa luokassa ja mitä Lasse tekikään?! Sehän teki hienosti ihan kaiken ja ja saimme ykköstuloksen ja voitimme vielä avoimen luokan! Tämän jälkeen iski suuruudenhulluus ja olemme pikkuhiljaa treenannut voittajaluokan liikkeitä.

Rallytokossa ei edes kisattu kuin pari kisaa ja niistä tulokset jäi puuttumaan, joten rallytokoa on harjoiteltu enimmäkseen nollakoirakkona useissa kisoissa. 

Maaliskuussa Lasse liukastui ja aksa jäi kuvioista pois koko kevään/kesän ajaksi. Kesäkuussa Iina kisasi pari starttia Lassen kanssa ja tuloksena oli 5 ja hyl. Lokakuussa palattiin treenaamaan ja mulla onkin nyt kiltti ja kuuliainen kelpie! Joten ehkä ensi vuonna voisi vielä kisata jonkun kisan, kun hyppykorkeudetkin laskee hiukan.

Vepeä treenattiin myös ja kesän suurin oivallus oli että älykäs koira kyllästyy jos tekee samoja treenejä liian kauan. Alkukesä meni etupään pulmaa ratkoessa. Apu löytyi lopulta Espoosta osteopaatin luota!  Loppukesä tehtiin ylempien luokkien liikkeitä ja ne kyllä sujuivat. Kisaamaan ei lähdetty, koska hukkuva on edelleen epävarma ja lisäksi tuli alkukesästä ongelmia rannasta lähdössä.  Ehkä ensi kesänä?

Haussa kävi alkuvuodesta ikävä juttu maalimiehen kanssa ja sen jälkiä korjattiin valitettavan pitkään. Mutta nyt Lasse taas etsii iloisesti ja luottaa maalimiehiin. Kiintorulla alkaa olemaan varmempi ja pari treeniä lisää niin uskon että ei tarvitse sitä enää pohtia. 

Jälkeä ja esineruutuja tehtiin jokunen kerta ja jos ei mitään hirmuista edistymistä tapahtunut, niin ei myöskään mitään uusia ongelmia ilmennyt. 

Lina saavutti tavoitteet vaikka silläkin oli epäonnea matkassa ja keväällä oli enemmänkin pulmaa. Talven äänipelkojen syyksi paljastunut paha välikorvan tulehdus ei meinannut millään talttua ja pitkien lääkekuurien vuoksi treenit ja kisat jäi väliin. Edistyminen mitattiin tärykalvon kasvamisessa ja siinä että pystyttiin taas käymään ulkona ilman totaalista paniikkia. Vieläkin ilman hermostumista ohitetut aurat ja tiekarhut saavat minut hymyilemään onnellisesti. Onni on joskus pienestä kiinni. 

Kesäkuussa oli sitten juoksut mutta heinäkuussa lopulta päästiin korkkaamaan tokon alokasluokka. Alunperin tarkoitus oli jatkaa eteenpäin kohti avointa luokkaa, mutta niinhän piirimestaruusjoukkueesta puuttui taas alempien luokkien koirakoita, joten lupasin Linan kanssa lähteä joukkueeseen. Lina tokoili märällä nurmikolla hyvin ja lopulta oltiin kahdesti palkintopallilla kun alokasluokassa sijoitus oli 3 ja myös Hihan joukkue oli 3.  Ja tämän jälkeen päätin käydä hakemassa kouluarin Hihan omasta kokeesta syyskuussa. 

Rallytokoa ei juuri ehditty/viitsitty treenata mutta kun tokotausta on kunnossa niin rallytokon avoin luokka sujui ongelmitta ja Lina sai marraskuussa Raaseporista RTK2 tittelin. 

Alkuvuoden korvaongelma aiheutti taukoa ja heinkuussa hajonnut kannuskynsi tuotti uuden tauon treenaamiseen, mutta ollaan kyllä ehditty aksaamaan jonkun verran. Pujottelu on lähes kasassa, yksi verkko on vielä muistuttamassa että pitää keskittyä loppuun saakka. Lina on saanut roppakaupalla varmuutta tekemiseen ja syksyllä se ilmeni jo kurittomuutena ja "minä tiedän" rallitteluna pitkin kenttää mieluiten ilman ohjausta.  Muutama möllikisa käytiin ja niitä pitäisi käydä muutama alkuvuodesta lisää. Katsotaan mitä tapahtuu perjantaina aloitetulle keinoprojektille? A-este on edelleen kesken enkä vieläkään tiedä tuleeko Linalle pysäytys vai juoksukontakti? Puomin 2o/2o on sentään mennyt eteenpäin!
Lisäksi syksyllä treenifiilistä haittasi isän terveyspulmat joiden takia ei oma keskittyminen aina ole ollut kovin loistavaa. Lisäksi välillä piti yksinkertaisesti priorisoida asioita ja silloin kyllä treenit jäi väliin. Onneksi kelpiet ovat suhtautuneet tähän kivasti eivätkä nostaneet mitään mekkalaa vaikka välillä käytiin useampi päivä putkeen vain lenkillä.
Kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Ensi vuoden tavoitteet ovat vielä hiukan työn alla, mutta toivottavasti niistäkin muutaman rivin tänne ehtii jossain vaiheessa kirjoittamaan?