Elämä on uuden oppimista alusta loppuun saakka. Tänä vuonna tuli uusittu Kitu agilityliitolle ja pitihän minun kokeilla osaanko käyttää sitä? Ja hupsista olin ilmoittanut Lassen kisaamaan aksaa! Treenaaminen on yliarvostettua ehkä? Me lähdettiin enemmän fiilistelemään ja kokeilemaan miten tämä nykyinen kiltiksi muuttunut Lasse ohjautuu?
Aamupäivällä tehtiin ensin Eliaksen kanssa hiukan haun ilmaisuja ja ehkä lamppu syttyi? Isän jääkaapista lainatut lihapullat ainakin selkeästi motivoi Lassea miettimään, Hyvä! Saatiin muutama oikein hyvä rullan nosto ja palautus "keskilinjaan"
Sitten kahviteltiin hetki ja sitten lähdin ajelemaan kohti Vantaata. Perillä oltiin sopivasti ja ehdittiin kävellä kiva lenkki hyvässä säässä ja kun sain kengät vaihdettua niin pääsikin jo tutustumaan rataan. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja tein hyvän suunnitelman ja koitin huolellisesti miettiä kaikki ansakohdat ym läpi?
Kisarutiinin puutteen huomasi kyllä, minua jännitti ihan oikeasti! Voi kauhistus! Ja sitten mokasin ja toin Lassen halliin aivan liian aikaisin. Lasse kiihtyi todella reippaasti ja se mekasti, vinkui ja piippasi taukoamatta ja koitti rynnätä radalle väliaitojen yli/läpi. Intoa ainakin oli!
Lähtöön meno oli aika kamala.. Mutta kun jätin Lassen istumaan niin se myös istui. Ensimmäinen rima putosi. Nolla meni siis siinä, mutta kun lähtö, kontaktit ja pujottelu seinää kohti toimi niin matkalla pudonnut toinen rima ei oikeastaan edes harmittanut. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja Sari Mikkilän radat olivat superkivoja!
Toisena oli hyppyrata. Taas sai tutustua rauhassa. Hypärillä oli vähemmän koiria ja nyt onnistuin ottamaan Lassen halliin aika hyvään aikaan. Sain sen hallintaan eikä se piipannut yhtään, mutta radalle saavuttiin edelleen neliveto päällä, Murr!
Rata ei sujunut ihan hirmuisen harmoonisesti ja kauniisti, vaan pari kohtaa oli kyllä enemmän "pelasta ja kalasta" tyylillä tehtyjä, mutta aksa ei ole tyylilaji ja niin meille vaan kirjattiin tulokseksi nolla! Sijoitus oli lopulta 3. ja se riitti H-OIVA merkintään! Mutta vaikka nyt onkin oikeus kisata kolmosissa niin taidamme kisata vielä pari kk kakkosissa. Katsellaan kolmosia kun saadaan rutiinia tekemiseen.
Kolmas rata oli siis uusilla sännöillä mahdollista juosta ja niinhän me sekin kirmattiin. Mutta nyt näkyi pientä väsymystä molemmilla. Minä olin syönyt huonosti koko päivän ja Lasse oli tsempannut hurjasti ja ollut kiltti jo kaksi rataa. Ei Turbo-Laser mitä vaan jaksa. Radalle päästiin tällä kertaa asiallisesti löysällä taluttimella. Tällä radalla oli kiva hyppykuvio, jota kuulin monen tuskailevan tutustumisessa, mutta minulle oli selvää että teen sen takaaleikkaamalla pari kertaa. Se sopii Lasselle selkeästi paremmin kuin minun huonot myöhässä olevat valssit. Rata sujuikin hyvin kepeille saakka mutta siinä tuli väsy ja Lasse jätti yhden kepin väliin. Korjasin kepit ja Lasse ei ainakaan siitä riemastunut. Keppien jälkeen se päätti että nyt hyppään tuon hypyn ja niinhän se teki, vaikka piti mennä putkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin päivän ratoihin. Me oltiin Yhdessä samoilla radoilla. Osasin suunnitella moneen kohtaan juuri Lasselle sopivia ohjauksia ja pysyin suunnitelmissani!
Tänään oli niin kivaa että taidan ilmoittaa Lassen uudestaan johonkin kisaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti