Kun loppukesä tokoiltiin ahkerasti niin pimeidenja kylmien ilmojen alettua on siirrytty halliin aksaamaan. Lina siis mitattiin yhdellä mittauksella mediksi, 41-42cm. Helpotuksen huokaus, eipä tarvitse miettiä tuota asiaa enää. Linan kanssa treenitkin sujuvat aika kivasti, näppärä neiti joka oppii uutta nopeasti. Joten huomenna kisataan Linan kanssa pari rataa. Ihan ensimmäistä kertaa Lina on ilmoitettu myös aksaradalle. Villi veikkaus on että kontaktit menevät tehotreenaukseen kisojen jälkeen.
Lassen kanssa ei ole kisattu, kun yhdet kisat kolmosissa SM-joukkuekisan lisäksi eikä kisamotivaatiota Lassen kanssa ole näkynyt näillä kulmilla.
Lassen uran jatkon ratkaisi yksi treeni jossa ensin sai hiukan luukuttaa mutta sitten pitikin olla kuulolla ja tehdä vaikka mitä twistejä. Lasse kuumui ja kuumui, eikä tehtävä onnistunut, ei noin eikä näin. Päätin jatkaa suoraan eteenpäin mutta Lasse oli niin kuumana että sen hampaat tulivat iholle, rystysissä oli äkkiä iso mustelma. Lassen kanssa ei vaan voi hinkata vaikeita asioita, se kuumuu ja on äkkiä sellaisessa mielentilassa jossa se ei ainakaan opi uutta, mutta konfliktien todennäköisyys lisääntyy huomattavasti. Jos haluaisi opettaa tekniikat sille kunnolla, pitäisi ensin työstää aksan mielentilaa kunnolla, sitten pitäisi aina suunnitella treenit niin että ehtisi opettamaan jotain ennenkuin se pillastuu. Eli treenien kesto olisi enemmän sekuntteja kuin minuutteja? Lasse on kuitenkin jo 8v. Onko tuossa suunnitelmassa mitään järkeä? Pääsisin ehkä (?) kisaamaan ensi kesänä, jos Lasse muuten olisi terve lähes yhdeksän vuotiana? Onneksi sagi suostuu nykyään siirtämään koiria myös alaspäin ja niinpä siirsin Lassen takaisin kakkosluokkaan. Viime keväänä meillä oli kivaa kisoissa ja vaikka nollia ei tullut niin radat olivat useinmiten sujuvia. Joten marraskuussa olisi tarkoitus kisata taas Lassen kanssa.
Peppi on voinut kesän aika vaihtelevasti. Helteillä se oli väsynyt ymmärrettävästi, mutta kun syksyn raikkaudessa se virkistyi kuitenkin taas. Pari viikkoa sitten varasin sille ajan kilpirauhaskontrolliin ja samalla tietysti katsottiin yleisvointia muutenkin. T4 oli edelleen alhainen ja lääkitystä muutettiin. Sydän kuulostaa höyryveturilta, mutta keuhkoissa ei ole nestettä ja maksa ja perna näyttivät rtg-kuvassa siisteiltä.
Vajaa viikko tarkastuksen jälkeen Peppi säikäytti kunnolla kun aamulla sen vasemman puolen jalat eivät kantaneet. Hiukan kauhuissani annoin kipulääkettä ja sovin että siskoni käy katsomassa potilasta päivällä ja sitten varasin ajan eläinlääkäriin. Kun tulin töistä niin Peppi oli ennallaan, mutta kun käytin kelpiet ulkona se piristyi sen verran että oli itse siirtynyt eteiseen.
Nappasin Pepin kainaloon ja lähdimme Espooseen. Klinikalla Peppi jo "käveli" itse, tosin vasen takajalka kulki omassa rytmissä. Mutta Peppi oli pirteä eikä se vaikuttanut kipeältä, joten päätimme että annetaan nyt kuitenkin mahdollisuus vielä. Ja se oli hyvä päätös, kuin ihmeen kaupalla Peppi on piristynyt päivä päivältä ja loppuviikosta se jo laukkasi ulkona häntä heiluen. Mikä tuo outo "kohtaus" sitten olikaan, en tiedä, välilevy, selkäydininfarkti vai mikä lie ollut? Pääasia on toki että se meni ohi nopeasti ja Peppi tuhisee edelleen täällä meidän ilonamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti