Tokoa ja lisää tokoa ja pohdintaa

Lassen kesä on ollut tokopainotteinen. Kunhan se tokeni hampaiden poistosta niin ryhdyttiin treenaamaan ja treenattiin teemalla vähemmän on enemmän. Lassen kanssa ei vaan voi tehdä montaa toistoa samasta liikkeestä, kun sitten se keksii uusia versioita. Ja kun Lasse sai voittajaluokasta ykköstuloksen niin sitten heinäkuussa ryhdyttiin treenaamaan EVL:n liikkeitä. Ja onni on älykäs aikuinen koira joka osaa oppia. Jostain ihmeen syystä monelle se niin paljon päänsärkyä aiheuttanut tyhjään lähetys on ollut Lasselle helppo?! Ja se jopa lähtee siitä ruutuun hyvin, ainakin treeneissä..? Ensimmäinen tosipaikka on ensi lauantaina kun käydään hakemassa treenilista Hihan omasta kisasta. Ykköstulos ei ole mitenkään realistinen mutta jos saisi jonkun tuloksen? Sekin on kyllä hiukan riippuvainen kuun ja tähtien asennosta. Mutta ollaanpahan yhtä kokemusta rikkaampia lauantain jälkeen. Ja kun eka evl:n koe kuitenkin jännittää niin helpompi se on suorittaa tutulla kentällä tuttujen kavereiden keskellä kuin jossain vieraassa paikassa.

Ja Lina sitten? Sehän ei ole tokoillut kesällä oikeastaan ollenkaan. Sen kanssa on vain oltu ja leikitty ja hiukan hakuiltu ja vepeilty. Edes aksaa ei juurikaan ole tehty. Nyt elokuun alussa oli kolmet Villen treenit joissa Lina yllätti iloisesti olemalla kuulolla ja osaamalla. Sonjan treeneissä se sitten olikin ihan villi ja juoksi hurjan kovaa ja korvat olivat enemmän koristeena. Saatiin läksyksi kuuntelutreeniä.
Mutta se toko. Siinä on hiukan paljon odotusarvoja ja jos koitan riisua odotuksia pois, niin kadotan samalla motivaation, siis Linan motivaation. Ruutukin on tällä hetkellä kovasti mielenkiintoisessa vaiheessa. Lina lähtee ekalla lähetyksellä sinne mielellään, mutta se ei juokse ruutuun suoraan vaan kiertää sen ympäri ja tarkastaa onko siellä palkkaa ja jos ei ole niin se tulee pois. Eikä muuten juokse sinne uudestaan. Ja jos sen vielä saa juoksemaan ruutunauhojen sisäpuolelle niin se ei jää sinne vaan haluaa takaisin minun viereen, missä palkatkin on..? 
Ja tällä hetkellä en usko että lelun vieminen ruutuun on ratkaisu, kovin pitkäkestoinen ainakaan? Joten syksyksi on tiedossa mielenkiintoisia pähkäilyjä. Voipi olla että vähemmän treenataa ja enemmän pohditaan?

Lassen kanssa kesällä tokon rotumestaruuskisojen palkintojen jaossa

Päivitys kevät& kesä 2019

Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman kauan. Keväällä treenattiin aksaa ja vähän kisattiinkin sitä. Lisäksi kevään myötä innostuin taas treenaamaan tokoa Lassen kanssa. Ja  Linan kanssa käytiin jopa yksi rallytokokisa, jossa ei tulosta saatu. Joten sitäkin olisi treenattava.
Aksassa on aina jotain pohdittavaa ja keväällä suurimmat aiheet olivat Linan lähdöt ja A-este. Se keksi jossain vaiheessa että A:lta voi tulla alas liukumalla. Sen etujalat ottavat pieniä askeleita mutta takatassut ovat lukossa ja liukuvat alas. Tämä ei ole toivottava tekniikka ja sen purkaminen on seuraava suurempi projekti. Tosin nyt vaikuttaa että ongelma on ehkä ratkeamassa ihan luonnollisesti. Toisin sanoen Lina piti taukoa aksasta pari kuukautta ja ongelma on nyt ainakin pienentynyt?! Lasse on taukoillut aksasta koko kesän ja aksan sijaan ollaan tehty vepeä ja edelleen vepe sujuu hienosti ja ainoa "ongelma" on pitää treenit riittävän monipuolisina.
Lassen kanssa tuli  kisataukoa kaikesta keväällä koska sen suusta löytyi ylläreitä hammaskiven poiston yhteydessä. Hampaiden poisto tehtiin toukokuun alussa ja sen myötä kisataukoa tuli useampia viikkoja. Tämän jälkeen tokoiltiin kesällä sen verran että voittajaluokasta on nyt ykkönen saatu ja evl:ään ollaan menossa. Siis Lasse evl:ssä! Ihan mielettömän hienoa että mun mustasta "hullusta kelpiestä" tuli kuin tulikin ihan hyvä tokokoira. Kolmen viikon kuluttua olisi tarkoitus korkata kuninkuusluokka. Kisaamaan lähdetään ilman tulostavoitteita, vain onnellisina kun me saadaan osallistua!
Linan kanssa ei ole juurikaan tokoiltu, mutta Lina on saanut tehdä nose workkiä ja hakua. Toki Lassekin on hakumetsässä muutaman kerran käynyt ja se on nyt aika kiva kaveri metsässä. Ilmaisut sujuvat ja nuppi pysyy kasassa. Alkukesästä näkyi hammasoperaatio ja sitä seuranneen ripulin vaikutus kuntoon mutta loppukesästä Lasse taas toimi kuten ennenkin.

                                         Tokokoira töissä viime kesänä (kuva Angelica Leiman)

                                                       Ja Lina <3

Aksakisoissa

Kun sattui olemaan sopivasti vapaapäivä ja lägillä kisat niin ilmoitin Lassen kisaamaan. Nykyään pitää vähän kisata työn ehdoilla, mutta onneksi kisoja on kohtuullisen matkan päässä lähes joka viikonloppu.
Tuomarina oli Marjo Heino. En ole hänen radoilla kisannut juurikaan, en ainakaan muista, mutta jostain oli syntynyt käsitys että saattaa olla vähän tekemistä radoilla? Kisat alkoivat ykkösillä, joten aamupäivällä ehti tekemään muutakin. Kahden aikaan lähdettiin hallille ja kun ilmo oli ok, niin lenkille. Pakkasta oli kivasti -4c ja tehtiin hyvän mittainen lenkki. Lasse oli hiukan intona, mutta niinhän se aina on.
Ekana oli hyppyrata ja ilahduin kun rata alkoi "ulospäin" kohti seinää, koska tätä on Sonjalla useampi kerta treenattu ja tiesin että Lasse osaa tämän. Ja lisäksi se ei pääsisi varastamaan lähdössä. Muuten rata oli hiukan mielenkiintoinen, alussa oli kolme lyhyttä putkea joissa suihkittiin sinne sun tänne ja sitten lähdettiin kiertämään hallia eikä menty enää putkiin. Lasse oli kivasti kuulolla ja putkijarrutkin oli kohtuullisesti hallussa. Suullinen taka-taka käsky toimi ja pelasti paljon ja kun Lasse kiltisti vielä odotti ja kyseli niin mikäs oli ohjatessa. Oksarin takarima tipahti mutta kun se oli ainoa virhe niin sijoituimme toisiksi. Nollia tuli siis vain yksi.
Seuraavaksi oli aksarata ja se sentään alkoi perinteisesti ja vähän piti saada jopa etumatkaa mutta tältä radalta tuli jo nolla ja sillä taas toiseksi. Ajassa hiukan jäätiin ammattilaiselle mutta se ei kyllä edes harmittanut. Lasse teki kontaktit ja pujotteli kerralla loppuun saakka ja sekin on jo voitto Lassen kanssa. Loppusuoralla sai taas irrota ja Lassehan irtoaa, ei katsele pussin jälkeen että mihin jäin, kun on annettu lupa suorittaa.
Nyt oli oma fiilis jo korkealla, kaksi sijoitusta ja kaksi ehjää rataa!! Lassen kanssa tämä on niin harvinaista herkkua että todella arvostan sitä ja iloitsen siitä. Kolmannelle radalla oli hiukan hankala saada ajatuksia kasaan, ainakin jännitys oli täysin hukassa ja lähdin tutustumiseen pää pyörällä. Rata tuntui kuitenkin täysin tehtävältä, vaikka sillä ei ollut yhtään putkea. Alussa oli pussi mutta sitten oli tarjolla hyppyjä, kontakteja ja pujottelu. Lasse oli kiltisti lähdössä ja sen kanssa juokseminen oli ihan puhdasta iloa. Me oltiin niin yhdessä koirakkona radalla. Me juostiin yhdessä kohti samaa päämäärää ja vuorovaikutus oli saumatonta. Yksi rima putosi kovassa vauhdissa kun ilmeisesti minä jarrutin vähän rajusti? Mutta Lasse oli super. Päästiin kokeilemaan myös in-in käskyä käytännössä ja sekin toimi!! Siis niin siistiä vaan juosta ja luottaa. Startin jälkeen vein Lassen lenkille ja tulin takaisin halliin kun vika koira tuli maaliin. En olettanut että olisimme vitosella enää palkinnoilla, mutta hupsista, kukaan ei ollut tehnyt nollaa ja voitimme sillä vitosella.
Olo oli iloinen tottakai, samalla hiukan hämmentynyt? Kuinka ihmeessä me tämä tehtiin?

Niin kuinka tämä ihme tapahtui? Lassehan on se kuuluisi "hullu kelpie" jota ei voi edes kouluttaa? No eihän tähän ihan helpolla tietysti ole tultu. Ollaan molemmat opittu matkan verrella paljon ja vieläkään ei kaikkea osata mutta kyllä meistä koirakko on kasvanut. Aksan osalta suurin kiitos kuuluu Sonjalle. Hän on jaksanut aina uskoa Lasseen ja sitkeästi kouluttanut meitä, myös silloin kun muut kouluttajat nostivat kädet pystyyn. Toki muitakin hyviä ja kannustavia kouluttajia on matkan varrelle osunut, kiitos Saija, Marjo, Lotta, ja kaikki Hihan ihanat kouluttajat! 
Suurin pelastus on ehkä kuitenkin ollut suullisten käskyjen käyttöönotto. Lasse ei turhaudu vaan se saa tiedon ajoissa ja se saa itsenäisesti valita reittinsä ja ponnistaa ilman että minä huidon edessä.

Tästä on hyvä jatkaa! Kenties jopa takaisin kolmosiin joskus?

Uusi vuosi, uudet kujeet

Viime vuoden loppu oli hiukan hässäkkää, uusi työpaikka ja vuorotyö ja arki meni uusiksi. Hiukan on pitänyt vähentää vauhtia ja blogin kirjoittaminen on aivan jäänyt hunningolle. Koirista Lina on lomaillut loppuvuoden marraskuussa sattuneen tapaturman vuoksi. Kinner otti osumaa jossain ja siitä seurasi kahden viikon täyslepo pentuaitauksessa. Lina suhtautui lepoon hienosti. Se viihtyi yllättävän hyvin "vapaalla" ja se silminnähden rentoutui aitauksessa, kun se ei voinut osallistua kaikkeen.  Lasse sen sijaan osallistui ihan kaikkeen, myös Linan nose work kurssille. Lasse edistyi kyllä ihan parilla treenillä joten oli hyödyllistä ja hauskaa. Erkku on hyvä ope!
Joulukuun alussa Lina yllätti aloittamalla juoksut kaksi kuukautta aikaisemmin kuin olin odottanut. Toisaalta meni juoksutauko samalla tauolla saikun kanssa ja lähes samalla kipulääkekuurilla. Kipulääkettä jouduin jatkamaan pari päivää juoksujen takia. Ja samalla tein päätöksen että koitan steriloida neidin kevään aikana.
Lasse osallistui myös Sonjan aksatreeneihin ja sen kanssa on ollut ihan ilo juosta ja se on jopa oppinut uutta tänä syksynä. Muuta ei sitten ole taidettu tehdäkään. Lenkkeilty Lassen kanssa kahdestaan muutama viikko ja nyt on taas Linakin mukana menossa. Sen kinner on parantunut kivasti eikä ole tullut takapakkia. Aksaamaan se ei kyllä pääse vielä tammikuussa. Helmikuussa voisi aloittaa varovaisesti. Tosin en tiedä miten Lina ja varovainen sopii samaan aksahalliin?
Käytiin joulukuun lopulla tekemässä yksi rallytokorata ja sekin meinasi olla liian kivaa. Mutta maltilla pikkuhiljaa paluu kohti normaalia arkea olisi tavoitteena.

Viime vuonna en kirjannut mitään erityisiä tavoitteita. Ei meillä kuitenkaan ihan tulokseton vuosi ollut. Molemmat kelposet teki aksassa yhden nollan ja Lasse jopa nousi kolmosiin sillä. Tosin pudotin syksyllä sen takaisin kakkosiin. Kolmoset ei tuntuneet meidän jutulta.
Tokossa molemmat teki kivan ykkösen avoimessa luokassa. Lasse teki sen vieläpä SM-kisoissa.
Ja molemmat suorittivat BH:n hyväksytysti. Lasse kävi vepekokeessa ja jäi tuloksetta. Rallytokoa ei kisattu, eikä edes treenattu oikein tosissaan. Lina periaatteessa oppi jotenkin oikean puolen seuruun, mutta jos haluaisi kisata pitäisi treenata ihan eri tahtiin sitäkin.
Haussa Lasse oppi ilmaisut ja nyt se sujuu hienosti. Haku on sellainen hyvänmielen laji. On ilo katsella sujuvasti työskentelevää koiraa ja olla piilosilla luonnon rauhassa.
Yksi iso ilo oli myös toukokuun kelpieleiri Ruotsissa. Sen järjestely vei aikaa keväällä jonkin verran mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista.

Tämän vuoden tavoitteet.
Lasse: Pysyä terveenä!!!  Sydänultrassa käynti.
 Aksassa kisoja ja kivoja treenejä. Ei mitään hirmuista vääntämistä vaan enemmän sujuvia flow ratoja. Jos nollia tulee useita niin takaisin kolmosiin, ehkä??
Tokossa voittajaluokka kasaan ja kokeeseen.
Vepeä ehkä? Rallytokoa ehkä??
Nosea kyllä!

Lina: Parantua kunnolla ja pysyä terveenä.
Aksaa jos kinner kestää niin treenaamaan ja kisaamaan keväällä.
Tokossa pitää miettiä asennetta ja tavoitteita ihan tosissaan.
Rallytokoa voisi kisata kunhan opettaa oikean puolen seuruun.
Jälkeä ihan ehdottomasti.

Heli: Pysyä terveenä ja säilyttää ilo tekemisessä. Pohtia ja oppia uutta. Iloita jokaisesta päivästä terveiden hörökorvien kanssa.

Aksaa ja Pepin kuulumisia

Kun loppukesä tokoiltiin ahkerasti niin pimeidenja kylmien ilmojen alettua on siirrytty halliin aksaamaan. Lina siis mitattiin yhdellä mittauksella mediksi, 41-42cm. Helpotuksen huokaus, eipä tarvitse miettiä tuota asiaa enää. Linan kanssa treenitkin sujuvat aika kivasti, näppärä neiti joka oppii uutta nopeasti. Joten huomenna kisataan Linan kanssa pari rataa. Ihan ensimmäistä kertaa Lina on ilmoitettu myös aksaradalle. Villi veikkaus on että kontaktit menevät tehotreenaukseen kisojen jälkeen.
Lassen kanssa ei ole kisattu, kun yhdet kisat kolmosissa SM-joukkuekisan lisäksi eikä kisamotivaatiota Lassen kanssa ole näkynyt näillä kulmilla.
Lassen uran jatkon ratkaisi yksi treeni jossa ensin sai hiukan luukuttaa mutta sitten pitikin olla kuulolla ja tehdä vaikka mitä twistejä. Lasse kuumui ja kuumui, eikä tehtävä onnistunut, ei noin eikä näin. Päätin jatkaa suoraan eteenpäin mutta Lasse oli niin kuumana että sen hampaat tulivat iholle, rystysissä oli äkkiä iso mustelma. Lassen kanssa ei vaan voi hinkata vaikeita asioita, se kuumuu ja on äkkiä sellaisessa mielentilassa jossa se ei ainakaan opi uutta, mutta konfliktien todennäköisyys lisääntyy huomattavasti.  Jos haluaisi opettaa tekniikat sille kunnolla, pitäisi ensin työstää aksan mielentilaa kunnolla, sitten pitäisi aina suunnitella treenit niin että ehtisi opettamaan jotain ennenkuin se pillastuu. Eli treenien kesto olisi enemmän sekuntteja kuin minuutteja? Lasse on kuitenkin jo 8v. Onko tuossa suunnitelmassa mitään järkeä? Pääsisin ehkä (?) kisaamaan ensi kesänä, jos Lasse muuten olisi terve lähes yhdeksän vuotiana? Onneksi sagi suostuu nykyään siirtämään koiria myös alaspäin ja niinpä siirsin Lassen takaisin kakkosluokkaan. Viime keväänä meillä oli kivaa kisoissa ja vaikka nollia ei tullut niin radat olivat useinmiten sujuvia. Joten marraskuussa olisi tarkoitus kisata taas Lassen kanssa.
Peppi on voinut kesän aika vaihtelevasti. Helteillä se oli väsynyt ymmärrettävästi, mutta kun syksyn raikkaudessa se virkistyi kuitenkin taas. Pari viikkoa sitten varasin sille ajan kilpirauhaskontrolliin ja samalla tietysti katsottiin yleisvointia muutenkin. T4 oli edelleen alhainen ja lääkitystä muutettiin. Sydän kuulostaa höyryveturilta, mutta keuhkoissa ei ole nestettä ja maksa ja perna näyttivät rtg-kuvassa siisteiltä.
Vajaa viikko tarkastuksen jälkeen Peppi säikäytti kunnolla kun aamulla sen vasemman puolen jalat eivät kantaneet. Hiukan kauhuissani annoin kipulääkettä ja sovin että siskoni käy katsomassa potilasta päivällä ja sitten varasin ajan eläinlääkäriin. Kun tulin töistä niin Peppi oli ennallaan, mutta kun käytin kelpiet ulkona se piristyi sen verran että oli itse siirtynyt eteiseen.
Nappasin Pepin kainaloon ja lähdimme Espooseen. Klinikalla Peppi jo "käveli" itse, tosin vasen takajalka kulki omassa rytmissä. Mutta Peppi oli pirteä eikä se vaikuttanut kipeältä, joten päätimme että annetaan nyt kuitenkin mahdollisuus vielä. Ja se oli hyvä päätös, kuin ihmeen kaupalla Peppi on piristynyt päivä päivältä ja loppuviikosta se jo laukkasi ulkona häntä heiluen. Mikä tuo outo "kohtaus" sitten olikaan, en tiedä, välilevy, selkäydininfarkti vai mikä lie ollut? Pääasia on toki että se meni ohi nopeasti ja Peppi tuhisee edelleen täällä meidän ilonamme.

Tokoillaan taas

Syksy on mennyt varsin tokopainotteisesti molempien koirien kanssa. Linan oli tarkoitus kisata pari kisaa avoimessa ja Lasse sai korkata voittajan, vaikka tiesin että ykköseen ei ole mahdollisuuksia, koska osa liikkeistä on kesken.
Linan osalta pm-joukkuekisa meni ihan pieleen, kun edellisenä yönä Linaa närästi ja valvoimme  useamman tunnin yöllä, kunnes kaurapuuro ja mustikat rauhoittivat masun ja nukahdimme uudestaan. Lina oli aamulla kotona ihan pirteän oloinen eikä sitä ainakaan närästänyt, joten lähdimme kuitenkin Hyvinkäälle. Vielä kisapaikalla se touhotti, otti kontaktia ym mutta jotenkin se tuntui väsähtäneeltä, jalat juoksi, mutta pää oli unessa. Paikallaistuminen märällä nurmikolla epäonnistui, kun Lina heittäytyi luovaksi ja suorittikin minuutin paikalla seisomisen liikahtamatta. Tuomari ei arvostanut tätä versiota. Avoin luokka oli jaettu kahteen osaan ja ekassa osassa vain ruutu meni nollille, mutta Lina tuntui niin omituiselta että vakavasti harkitsin että keskeytän kisan jo ensimmäisen kehän jälkeen. Mutta kun oli joukkuekisa niin päätin kuitenkin vielä yrittää, mutta toisessa kehässä Linan fiilis oli vielä surkeampi, joten jätin leikin kesken ja tuomarikin oli sitä mieltä, että Lina ei näyttänyt olevan ihan kunnossa, joten saimme kisakirjan kansliasta ja pääsimme kotiin nukkumaan, Ihanaa!  Joukkue kuitenkin sijoittui hienosti toiseksi.

Lassen kanssa olen jo vuosia pähkäillyt kaukoja ja ennen Lassen  kisaa oli pakko myöntää että nolla oli tulossa. Lasse kertakaikkiaan ei välitä/ymmärrä tekniikasta ja minun treenistä pätkääkään vaan se kävelee eteen- ja taaksepäin ja sivusuunnassakin se liikkuu, Kääk! Ja vaikka kuinka olen palkannut läheltä hyviä vaihtoja niin Lasse ei tunnu ymmärtävän miksi välillä saa palkkaa ja välillä ei ja se turhauttaa sitä.  Pitäisi keksiä uusi tapa opettaa Lasselle asia? Hassua on, että ihan samoin opetettu Lina on hyvin oivaltanut mitä ja miten pitää tehdä.

Linan kanssa muutin palkkausta paljon rauhallisemmaksi touko/kesäkuun vaihteessa ja aluksi tuntui että se todella auttoi. Linan mielentilat oli paljon parempia ja jopa kroonisesti vino perusasento alkoi suoristumaan, mutta pikkuhiljaa alkoi näkymään myös huonoa motivaatiota ja treeneissä tuli enemmän konflikteja kun Lina yksinkertaisesti ei tehnytkään pyydettyjä osaamiaan asioita. Se jätti noutokapulan noutamatta, se ei lähtenytkään ruutuun, se lakkasi kuuntelemasta jättävissä mitä sanottiin. Treenaaminen ei ollutkaan enää kivaa eikä nousujohteista. Lisäongelman aiheutti Linalla loppukesästä todetut virtsakiteet ja niiden hoitoon määrätty tiukka ruokavalio, kun se karsi pois nakit, juustot, sisäelimet ym superherkut. Onhan Lina toki häiritsevän ahne koira ja se syö lähes mitä vaan, mutta näköjään palkaksi pitäisi kuitenkin olla jotain aidosti houkuttavaa.

Piirimestisten jälkeen päätin, että käydään Kaisalla kyselemässä apuja kadonneeseen motivaatioon. Ja Kaisa totesi että nopeasti että ongelma oli yksinkertaisesti palkan suunta ja se että en ole vaatinut rehellistä ja täydellistä luopumista. Kun korjaisin nämä pikkuasiat niin voisin kyllä palkata Linaa jatkossakin leluilla. Linahan ei ääntele vaikka se kuinka odottaisi palkkaa.
Nythän namit ovat vasemmassa taskussa ja lelut oikeassa. Namit annetaan tarkasti housun sivusauman vierestä, mutta lelut olen antanut ihan mistä vaan suunnasta, eli yleensä edestä polvien kohdalta ja minnepä minun pikkuneiti onkaan menossa, Joo-o sinne polvieni suuntaan ja miksi? Niinpä!! No tulipa tämäkin asia selväksi ja tiedän miten opetan sen kuuluisan "seuraavan koiran" ja miten voin korjata Linan vinoutta ja kurkottelua.
Viime viikolla venäytin selän töissä ja viimeistely ennen oman seuran tokokisoja jäi vajaaksi. Toisaalta ongelma ei kuitenkaan ollut ylivireiset koirat vaan se että ne eivät vaan osanneet. Tai no Lina nollasi vain ruudun ja jäi ykkösestä harmillisesti 2,5p toki se edelleen sijoittui toiseksi, mutta ruokapussi jota Lina ei edes voi syödä oli aika laiha lohtu. Joku Linaa kyllä häiritsi kehässä ja se esitti mm. elämänsä huonointa seuraamista.
Lasse siis starttasi voittajassa ja totesin että Lasse on urhea koira joka teki töitä ihan kiltisti huonolla valmistautumisella. Paikkiksen häiriökävelyä ei ole treenattu piiitkään aikaan, kenellekään ei vaan ole tullut mieleen että sitäkin pitäisi välillä tehdä. Sinänsä Lasse pysyi hienosti paikkiksessa ja sai siitä 10p. Jee!
Yksilöliikkeet tehtiinkin sitten yhteen pötköön joka ei ole Lassen kanssa paras vaihtoehto, kun sen kanssa sos. palkkaus on hiukan hakusessa ja kun se turhautuu se ääntelee. Liikkeet alkoivat kaukoilla, Hah! Ja nolla tuli, eka setti S-I-M sujui yllättävän kivasti, mutta kun piti jatkaa maasta ylös niin Lasse jäi katselemaan tuomaria ja jouduin korottamaan ääntä ja annoin tuplakäskyn ja Lasse havahtui että Oho! Mamma puhuu ja hän ei nyt ihan kuule ja lähti hipsimään joka vaihdossa pari askelta eteenpäin.
Sitten tehtiin L joka sujui ihan ok. Luoksetulossa se valui rumasti, murr! Ja sitten olikin metallinouto joka nollattiin, kun Lasse ei edes nostanut kapulaa. Se kyllä hyppäsi, tutki kapulaa, hylkäsi sen, palasi kapulan pariin kun toistin käskyn HAE mutta ei ottanut sitä suuhun, vaan tuli häntä heiluen takaisin luokseni hienosti perusasentoon.
Ohajttu nouto oli hyvä! Alun seuruu oli hiukan epätarkka. Sitten olikin vuorossa seuraaminen, hohhoijaa! Pitkä palkattomuus todellakin näkyi ja kuuluikin vielä. Tämän jälkeen oli jäljellä enää tunnari ja ruutu. Tunnariin Lassella oli aivan liian kova vire ja tiesin ettei se pysty tekemään hyvää tötä kun se piippasi jo kun kapuloita vietiin ja niinhän se nappasi käytännössä ekan kapulan ja toi sen. Mutta positiivisuuden vuoksi on sanottava että tunnarin pureskeluongelma ja kapulan pudottelu ongelma oli hävinnyt johonkin. Mutta tiesin että tunnari on 50/60 että se onnistuu. Ja nyt se ei onnistunut. Jäljellä oli ruutu. Ennen kehän alkua oli mietitty että se on vaikeassa paikassa kun kentällä oli varjoja ja aurinkoa ja ruutu oli juurikin varjoisessa nurkassa. Mutta eipä mitään Lasse teki varmaa työtä ja sai ansaitusti kympin ruudusta! Kiva onnistuminen johon oli mukava päätää kisa. Tulosta ei saatu, hyvä kokemus kuitenkin ja saatiinhan me se vikalista jota lähdetään työstämään kunhan on pidetty pieni tokotauko ensin.

Linan kanssa pidetään ensin pieni saikku, kun se oli katkaissut kannuskyntensä jossain. Huomasin katkenneen kynnen sopivasti ell klinikalla jossa olimme korva/virtsakide kontrollissa. Joten kynnen jämät napattiin samalla pois ja tassu laitettiin pakettiin. Pari päivää ihan vaan ollaan ja sitten pitää varmaan treenata hallissa jonkin aikaa, soralla tai märillä nurmikoilla ei nyt voi treenata. Oletan että se ei haittaa Linaa laisinkaan.
Ja sunnuntaina onkin jännä päivä kun Lina mitataan taas virallisesti. Sehän mitattiin 1,5v sitten mutta seuraavana kesänä tuli päätös että kaikki on mitattava uudestaan. Joten sunnuntain jälkeen voin sitten päättää jatkaako Lina vaatimatonta aksauraansa vai ei?

Paluu arkeen

Työt alkoivat ja palattiin arkeen pehmeällä laskulla, kun Velde jatkoi lomailua vielä pari viikkoa ja koirilla oli seuraa päivisin. Huomenna on sitten normaali arki taas ja koirat saavat nukkua päivisin ihan rauhassa.
Helteet loppuivat ja ollaan taas päästy treenaamaan. Ja treenit ovatkin kyllä tarpeen. Koirat ovat keränneet melkoisesti virtaa kesäloman aikana ja ensi viikonloppuun mennessä olisi ainakin Lasse saatava tasattua. Lina ei onneksi yleensä edes keitä niin pahasti yli ja sen kanssa keväällä saadut vinkit ovat tuottaneet ihan kivaa tulosta. Lasse on sitten hankalampi tapaus. Se kun keittäessä alkaa sähläämään ja ääntelemään aika herkästi. Tulevalla viikolla taidetaan koittaa jäljestää, treenata kivoja rentoja juttuja ja lenkkeillään paljon. Perjantaina lähdetään ajelemaan ja lauantaina kisataan.

Tunnaria ollaan tehty aika ahkerasti ja senkin tunnelin päässä näkyy jo hiukan valoa, molempien koirien kanssa. Lassen kanssa on jo pystytty tekemään tunnaria ulkona muualla kuin omalla takapihalla ja Lina tekee sitä tällä hetkellä aika kivasti olohuoneessa. Lassen kanssa on jopa juteltu nätisti pitoasioista ja kun mielentila on valmiiksi aika hyvä niin pitokin on parantunut kerta kerralta. Lina kanssa ei moiseen vielä puututa, eikä se toisaalta ihan yhtä kovasti pure kapulaa.
Seuraava koira saa ehkä opetella tunnarin hajuerottelun kautta. Jos sillä saisi mielentilan alusta saakka pysymään parempana, että ei tulisi tuota juoksen ja noudan moodia? Tosin seuraavan koiran hankinta ei ole mitenkään ajankohtaista tällä hetkellä eikä ole edes mitään ajatusta rodustakaan.  Kelpie tietysti olisi varmudella kiva mutta enstäs pieni partasuu tai jotain mustavalkoista?? Hmmm...tätä onneksi ehtii pohtimaan vielä jonkin vuoden.