Koko vuosi kulunut ilman yhtään kirjausta tänne. Ja mitäs ollaan tehty? No joku virushässäkkä sotki kevään osalta aikalailla kaiken tekemisen. Lina on kuitenkin sterkattu jo ennen virushässäkkää. Sitten omassa elämässä oli surua ja motivaatio oli aika hukassa hetken. 

Kesällä kisattiin tokoa Lasssen kanssa, yksi ykköstulos tuli ja useampi kakkostulos, niin lähellä, mutta niin kaukana. Aksaa käytiin kisaamassa piirimestaruuskisoissa joukkueissa ja se oli hyvä reissu, molemmille arvokisamitali, Lasselle kultainen ja Linalle pronssinen. 

Lassen 10v synttärit jouduttin juhlimaan ihan vain kotimaassa, koska Ruotsiin ei nyt voinut matkustaa. Me vietettiin etkot ja jatkot ja 12.9 tehtiin retki Turkuun ja kisattiin tokoa ja käytiin Sonjan aksatreeneissä. Meillä oli ehdottomasti todella hauskaa! 

Linan kanssa käytiin myös Turussa aksaamassa. Yksi nopea kymppi, yksi voittonolla ja yksi putkessa törmäys ja keskeytys. Linahan olisi periaatteessa yhtä nollaa vaille kakkosissa?  Linan kanssa ollaan käyty Sonjalla treenaamassa ja sitä jatketaan myös ensi vuonna. 

Keväällä Lasse teki kuperkeikan tokotreeneissä josta seurasi jo silloin useamman viikon saikku, kun hauikset tulehtuivat. Ne kuitenkin paranivat oireettomiksi. Kesä saatiin mennä ja tehdä ja kyllähän me tehtiinkin, vepeä, tokoa, rallytokoa mutta pari viikkoa sitten Lasse selkeästi ontui ja siitähän seurasi peräti kolme ell keikkaa samalla viikolla. Käytiin töissä Reean juttusilla ja sieltä jatkettiin Tiiun juttusille ja ultraan josta löytyi taas ne tulehtuneet hauikset ja sen jälkeen piti poissulkea ihan kauhistuttava vaihtoehto. Onneksi ei löytynyt kasvainta, mutta spondyloosi löytyi L3-L4 ja L7-S1 väleistä. Joten Lassen aksaura on kyllä nyt taputeltu. Toivottavasti saamme vielä jatkaa hiukan maltillisempien lajien parissa, esim. koiratanssi -ja nose work kisat on kokeilematta vielä.

Lassen aksaura, niin siitä saisi lähes romaanin. Nuori, hurja, sairaan kovaa kiitävä ja itsenäinen josta kasvoi nopea ja luotettava ja taitava. Ohjaajan kehitys tuskin on ollut yhtä suurenmista kuin koiran, mutta kyllä minä olen kaikenlaista oppinut tämänkin matkan varrella. 

Loppuvuoden ainoa tärkeä tavoite on saada Lasse taas kuntoon. Aluksi kokeillaan konservatiivista hoitoa; lepo, laser, fyssari jne mutta jos se ei riitä niin sitten täytyy vain tutkia lisää ja hoitaa.  Ja se pentukuume vaivaa aina vaan. Pitäisikö hommata siihen lääkettä ensi vuonna? 

Lasse sellaisena kuin se on. Vähääkään itseään säästämättä aina valmis osallistumaan <3

kuva: Angelica Leiman

Uusi vuosi ja sen tavoitteet

Viime vuoden tavoitteiksi olin kirjannut seuraavaa:

Lasse: Pysyä terveenä!!!  Sydänultrassa käynti.
 Aksassa kisoja ja kivoja treenejä. Ei mitään hirmuista vääntämistä vaan enemmän sujuvia flow ratoja. Jos nollia tulee useita niin takaisin kolmosiin, ehkä??
Tokossa voittajaluokka kasaan ja kokeeseen.
Vepeä ehkä? Rallytokoa ehkä??
Nosea kyllä!

Lina: Parantua kunnolla ja pysyä terveenä.
Aksaa jos kinner kestää niin treenaamaan ja kisaamaan keväällä.
Tokossa pitää miettiä asennetta ja tavoitteita ihan tosissaan.
Rallytokoa voisi kisata kunhan opettaa oikean puolen seuruun.
Jälkeä ihan ehdottomasti.

Heli: Pysyä terveenä ja säilyttää ilo tekemisessä. Pohtia ja oppia uutta. Iloita jokaisesta päivästä terveiden hörökorvien kanssa.

No aika hyvin saavutettiin tavoitteet, ollaan kaikki terveitä! Ollaan kisattu Lassen kanssa tokoa ja aksaa. Tokossa ylitettiin tavoitteet ja aksassa nautittiiin vitosen radoilla enimmäkseen. Toisaalta se oli just sopivaa meille, kun ei ole sellaisia arvokisatavoitteita. Vepe ja rally jäi kisaamatta. Vepetreeneissä oli kyllä kivaa. Ja nosea tehtiin muutama kerta ja ilmaisu on taas askeleen pidemmällä.

Lina kisasi vain vähän aksaa ilman nollia, vaikka ne loppuvuodesta jäi enää keinun päähän. Rallytokoa kokeiltiin yhden kisan verran, mutta voittajaluokkaa varten pitäisi jopa treenata. 

Lina ja toko... Alkuvuodesta vielä treenattiin, mutta sitten tuli aika negatiivista palautetta paristakin suuntaa ja se todella söi uskoa meidän tekemiseen ja minun motivaatiota :(  Lina ei siis juurikaan ole tokoillut kesän/syksyn aikana.  

Lina myös kävi pari kertaa vepessä ja olikin ihan reipas ja mm. ui veneelle hienosti (y) Lina kävi myös katsomassa lampaita ja sekin oli kivaa. Ja noseakin tehtiin jonkin verran. Joten monenlaista ollaan kuitenkin tehty, vaikka kisaaminen jäi vähäiseksi.

Linan korvan aristelukin on aiheuttanut huolta ja Linan korvat on vielä kerran tutkittu oikein huolella, jopa CT-kuvat on otettu. Eikä niissä näkynyt kasvainta eikä tulehdusta. Kortisonikuuri teki ihmeitä kuitenkin ja osteopaatti on nyt hoitanut syksyn ajan. Ja siitä tai tästä johtuen mutta Lina sevisi uuden vuoden aatosta oikein hienosti ja rauhallisesti ilman mitään lääkitystä. Joten se oli kuitenkin sellainen saavutus tälle vuodelle ettei ne käymättä jääneet kisat niin harmittaneetkaan. 

2020 vuoden tavoitteet

Lasse:

 Pysyä terveenä ja energisenä ja juhlia komeasti 10v synttäreitä syksyllä! 

Toko: ne tulokset EVL:stä. ja uudet säännöt haltuun.

Aksa: nauttia treeneistä ja kisatakin jonkin verran.

Vepe: jatkaa ihania treenejä

Nose/rally/koiratanssi: tehdään ihan fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Lina:

Pysyä terveenä ja selvitä aina vaan paremmin ympäristön äänistä. Ja sterkata vihdoin Lina.

Toko: Saada kuitenkin voittajaluokka kasaan ja kisata vanhoilla tai uusilla säännöillä?

Aksa: saada keinun kisasuoritus kestäväksi ja saada pari nollaa ja nousta kakkosiin. 

Vepe/rallytoko/nose: Tehdään kun ehditään ja jaksetaan.

Heli: Oppia uutta, keksiä uusia ratkaisuja ja olla oman koiran puolella ja sanoa se ääneen. 

Jonkin sorttista pentukuumetta on ilmassa ja vaikkei siinä todellakaan ole mitään järkeä niin ei ehkä ole ihan poissuljettua joku pieni pentu jossain vaiheessa? 

Syksyn kuulumisia

Nykyään tulee harmittavan harvoin päivitettyä tänne meidän kuulumisia. Mutta syksyä on siis vietetty rauhallisesti treenaten ja ulkoillen.  Aloitin työt Lohjan pieneläinklinikalla syyskuun lopussa ja uusi työ vaatii aina aluksi hiukan uuden oppimista ja vanhana (?) se  myös väsyttää, joten en ole kauheasti ylimääräistä tehnyt.  Ollaan eniten tehty tokoa ja varsinkin Lasse on treenannut ohjattua noutoa. Liike pilkottiin palasiksi ja niitä palasia on sitten ihan ajatuksella koitettu vahvistaa. Käskyt vaihtui ja uusia käskyjä on ajettu sisään pala kerrallaan. Ongelmahan oli, että Lasse alkoi sekoittamaan kiertonoutoa ja ohjattua. Kiertonouto odottaa siis edelleen omaa käsittelyään ja sen aika tulee kun minusta tuntuu että Lasse on sisäistänyt ohjatun kunnolla. Eli toivottavasti alkuvuodesta?
Olen miettinyt paljon miten saisin selkeyttä liikkeisiin jotka ovat epävarmoja Lasselle ja päätin että pilkotaan ja tehdään vahvat pohjataidot vieläpä oikeassa vireessä. Ohjatussa noudossa ongelmana on ollut keskikapula, jonka Lasse bongaa merkille mennessään ja jää siihen sitten jumiin. Ja kun se kääntyy huonommin oikealle niin varsinkin silloin se ajautuu keskikapulalle ja sen luokse "jouduttuaan" se ei mitenkään voi vastustaa kiusausta myös noutaa sen. Vasen puoli on ollut helpompi, onneksi. Aluksi keskikapula oli hetken kokonaan pois ja muut kapulat olivat vain n 4-5m syvällä. Ja tässä kohtaa myös käsky vaihtui, joten tätä tehtiin useampia toistoja. Seuraava askel oli ottaa keskikapula mukaan niin että se oli 10m ja muut edelleen 5-6m:n päässä. Edelleen Lasse saattoi hiukan miettiä keskikapulaa ja pysähtymiset ennen keskikapulaa palkittiin namilla, jotta Lasse oppisi luopumaan siitä seis-käskyllä. Paljon olen palkannut ihan vaan oikean kapulan nostoja lennosta ja siitähän seurasi tietysti että Lasse nosti, otti pari loikkaa ja tiputti, olin sitten antanut luvan tai en?! Tämä oli onneksi nopeasti korjattu. Nyt ollaan tilanteessa jossa 2-3 viimeiset treenit ovat onnistuneet vain oikein. Ja viimeksi tehtiin kiertokartion ja merkin erottelutreeniä ja nyt Lasse yllätti kuuntelemalla ja tekemällä vain oikein, Vau!
Paljon muuta ei ole tehtykään, ainakaan ei yhtä suunnitelmallisesti. Erilaisia kuuntelutreenejä ja tunnaria kotona ollaan toki tehty ja esim seuraaisen peruutus odottaa myös että ehtisin pilkkoa ja kunnostaa sen, varsinkin vire on keskeinen osa liikettä. Tosin Lassen kanssa ehkä kaikessa on vire se suurin juttu?!
Lisäksi ollaan aksattu Lassen kanssa joka toinen viikko omatoimisesti, kun hiukan harmillisesti Lassen treenit sattuu samoille viikoille kun itse koulutan, mutta toisaalta on helpompi toivoa joka toinen torstai aamuvuoroksi kuin toivoa joka viikko aamuvuoroa torstaina.
Linan kanssa aksataan joka viikko, jos ei työ haittaa harrastamista. Tosin Linan juoksutkin hiukan haittasi lokakuussa ja se pitikin pari viikkoa taukoa. Linan maanantain ryhmässä saan sitten ohjausta ja ryhmä on superkiva! Lisäksi ollaan koitettu käydä Sonjan treeneissä Turussa, vaikka hiukan sitäkin on työ ja muu elämä haitannut. Välillä Lina on huippukiva ja taitava ja välillä kaasu hiukan hirttää kiinni ja sitten mennään korvat koristeena... Korvien käyttöä mennään viikonloppuna testaamaan molempien kanssa Lägin kisoihin. Tavoitteena on saada hiukan kokemusta ja pitää hauskaa ja toki kontakteille osuminen olisi aika kiva juttu. Ja jos vielä pujottelukin sujuisi niin aika voittajia oltais jo!
Kohta onkin jo joulu ja joulukuussa pidetään treenitaukoa ja keskitytään kiireettömiin jouluvalmisteluihin ja tammikuussa sitten taas treenataan ja koitetaan saada palasista kokonaisuuksia kasaan.

Linan kuulumiset

Niin Lina kuulee ainakin jotain ja jotenkin. Sen korvat ovat ilmeisesti ikuinen murheenkryyni, jonka syytä ei kukaan tiedä. Ongelmat alkoivat 2017 talvella ääniarkuudella ja keväällä selvisi että sillä oli välikorvantulehdus. Tulehdusta hoidettiin ja vaikka tärykalvokin repesi osittain ja kokonaankin niin lopulta oltiin tilanteessa jossa tulehdus oli parantunut. Lina vastasi kivasti erilaisiin äänitreeneihin ja elämä jatkui normaalisti. Linalle jäi kipeästä korvasta ikäviä mielikuvia esim pari paikkaa ihan kotikulmilla on vieläkin Linasta ikäviä ja sillä on sieltä aina kiire pois. Lina on myös reagoinut esim tuuleen laittamalla vasemman korvan ruttuun ja tämä oire ei missään välissä ole kokonaan hävinnyt. Vaikka esim kesällä sitä esiintyy vähemmän kuin talvella. Mutta myös jotkut äänet saavat sen rutistamaan korvan ruttuun.
Kesällä asia taas oli esillä ja Lina kävi lopultä Mevetissä CT-kuvissa. Kuvista selvisi että välikorvassa ei ole tulehdusta eikä kasvainta. Mikä toki on hyvä uutinen. Mutta samalla se tarkoitti että oltiin edelleen lähtöruudussa. Vaihtoehtoina on nyt mietitty jopa hermovauriota vasemmassa korvassa?? Varasin Linalle ajan osteopaatille ja hän kiinnostui tapauksesta. Lina on nyt käynyt Jennyllä pari kertaa ja hoidettavaa näköjään riittää, kallossa, leuoissa ja niskassa. Parin hoidon jälkeen tilanne on rauhoittunut ja seuraavaa käyntiä siirettiin kuukauden päähän.
Tosin samaan aikaan kun ollaan käyty Jennyllä  niin  vajaa kuukausi sitten Lina alkoi ravistella päätä ja raapi oikeaa korvaa parina aamuna. Joten maanantaina Livettiin Kaisan luokse. Oikeassa korvassa ei ollut kuin yksi irtokarva mutta vasemmasta löytyi sitten punoitusta, turvotusta, kipua ja ärtynyttä ihoa ja paksuuntunut tärykalvo. No nämä on sentään selkeästi hoidettavissa, eli Lina sai kortisonia korvatippoina. Aluksi niiden laittaminen korvaan oli Linasta Todella Kamalaa ja se murisi neljä ensimmäistä päivää kun laitoin lääkkeen korvaan. Viidentenä päivänä se ei enää murissut eikä sen jälkeenkään. Ja kun kävimme maanantaina korntrollissa niin myös vasen korva oli nyt normaali ja Lina antoi myös tutkia sen ilman ongelmia. Nyt vain peukut pystyssä että tilanne myös pysyisi tällaisena. Edelleenkään kukaan ei tiedä mikä on oireilun syy? Mutta alkaa tuntumaan että on vain tyydyttävä iloitsemaan niistä päivistä kun se on edes oireeton. Jännä nähdä miten käy nyt kun syksyn koleat tuulet alkavat puhaltamaan. Onko hoidot auttaneet ja miten paljon..?

EVL on korkattu

Lauantaina olikin jännä päivä, Hiidenhaukkujen tokokokeet. Ja ekaa kertaa eläessäni kisaisin itse korkeimmassa luokassa Turbo-Laserin kanssa!?!
Aamulla jännitti yllättävän paljon ja jännitys vain kasvoi, kun tultiin sinne tutulle kentälle, jossa oli niitä kivoja tuttuja ihmisiä. Tuomarina toimi Pirkko Bellaqui.
Evl oli jaettu neljään kehään ja ensimmäisenä tehtiin kiertonouto. Lasse oli hiukan innokas ja oli kovin lähdössä kiertämään jo ennen liikkeen alkua, mutta onneksi se kuitenkin malttoi. Kierto sujui hyvin ja pysäyttävä oli seisominen, joka sekin onnistui. Saatiin oik. avohyppy ja nouto onnistui mutta sitten jouduin hiukan auttamaan että Lasse muisti myös hypätä ja loppu perusasento oli varmaan vähän vino?  Pisteitä tuli 7,5.
Seuraavassa kehässä aloitettiin seuraamisella joka sujui kivasti peruutuksissa tullutta piipitystä lukuunottamatta. Liikkuri hiukan takelteli jossain vaiheessa, mutta se ei onneksi meitä haitannut ja pisteitä tuli 8,5
Seuraava liike oli ohjattu nouto. Lasse tuntui taas aika innokkaalta mutta malttoi odottaa käskyä. Merkille se meni hyvin, mutta sitten se oli hukassa?! Kapuloista olisi löytynyt vain keskimmäinen joten kutsuin sen pois, eli 0p. Ja tästä aika kiihtyneestä mielentilasta piti siirtyä tekemään tunnaria, Kääk! Liikkuri unohti kääntää minut ympäri ja kysyin siitä ja koko tilanne tuntui enemmän kaoottiselta kuin hallitulta, joten olin suuresti yllättynyt kun Lasse toi oikean kapulan?! Toki se oli niin sekaisin ettei edes lähtenyt ekalla käskyllä ja kapulaa pyöriteltiin suussa, mutta se käytti nenää tuossa mielentilassa, Jee! ja saatiin kuitenkin 6p.
Sitten piti vielä koota keskittyminen ja suorittaa kaukot. Tiukasti käskyttämällä Lasse hallintaan ja viivalle, heti kun pystyttiin, koska tässä kohtaa otin pienen aikalisän ja tehtiin yksi pyörähdys. Lasse yllätti ja selvitimme kaukot yhdellä tuplakäskyllä ja ilmeisesti pienellä tekniikkavirheellä S-M vaihdossa. Pisteitä tuli 6, joten ilmeisesti Pirkkoa häiritsi Lassen oik takajalan seilaaminen? Sehän ei varsinaisesti liiku eteenpäin, mutta siirtää O/T jalkaa sivusuunnassa ulos-sisäänpäin useammassa vaihdossa.
Sitten oli tauko ennen kolmatta kehää. Lasse joi vähän ja odotteli välit autossa. Kolmas kehä alkoi Z:lla ja se sujui hienosti, 9,5p. Sitten tehtiin luoksetulo jossa seisominen oli löysä mutta maahanmeno hyvä, pisteitä 7,5p. Viimeisenä oli ruutu. Lassehan ei juurikaan ole treeneissä tehnyt tyhjää ja ruutua putkeen vaan olen pitänyt ne tarkoituksella erillään. Lasse katseli hiukan ruudun suuntaan mutta eteni kuitenkin riittävän suoraan ja osui ekalla yrityksellä tyhjään. Tässä auttaa toki, että se on ilmeisesti oppinut, että jos on ympyrä maassa niin sinne pitää mennä. Myös ruutuun se meni upeasti ja pysähtyi juuri sinne minne pitääkin ja saatiin se vielä näyttämään siltä että se olisi totellut minun käskyä ;) "Kohti koiraa" ja kun olen n 3-4m päässä ruudusta Lasse nousi istumaan, What?! Se kuitenkin istui paikallaan kunnes kutsuin sen, mutta pisteet menivät nollille ja se vieläpä tuli siististi seuraamaan, eikä keulinut, Harmittaa!
Ja nyt jäljellä oli vain paikkikset. Perjantaina mietin, että onkohan Lasse edes treeneissä istunut täyttä kahta minuuttia rivissä ja kävin kokeilemassa sateessa että istuuko se? Ja tottakai Lasse istuu! Ja istui nytkin kympin arvoisesti. Mutta paikalla makuussa se haksahti naapurin aika kovaääniseen käskyyn ja meni maahan. Mutta loppuliikkeen se suoritti taas hienosti, mitä nyt perusasento oli taas hiukan vino. Tästä 7,5p
Pisteitä kertyi lopulta 192,5 ja sillä saatiin sentään hyväksytty tulos. Tuomari ei ollut lepsuimmasta päästä ja pari työtapaturmaa sattui, mutta Lasse näytti että se kuitenkin osaa ja pystyy. Toki tekisi hyvää treenata ja saada varmuutta moneen kohtaan. Mutta voimme jatkaa kisaamista syyskuussa.
Olen oikeasti ylpeä meidän suorituksesta, me tehtiin se yhdessä. Kehässä ei ollut hetkeäkään sellainen olo että olisin ollut siellä yksin, mulla oli rinnallani Lasse joka oli minun kanssa yhteisessä kuplassa jokaisena hetkenä <3 Ja tämä tunne oli minulle se maailmanmestaruus, Me tehtiin yhdessä ne liikkeet. Me ollaan opittu toimimaan yhdessä koirakkona ja osataan kommunikoida ja tulkita toisiamme niin että meidän tekeminen jopa näyttää, ainakin paikoitellen, helpolta ja hienolta.

                                                              Lasse <3<3<3

Tokoa ja lisää tokoa ja pohdintaa

Lassen kesä on ollut tokopainotteinen. Kunhan se tokeni hampaiden poistosta niin ryhdyttiin treenaamaan ja treenattiin teemalla vähemmän on enemmän. Lassen kanssa ei vaan voi tehdä montaa toistoa samasta liikkeestä, kun sitten se keksii uusia versioita. Ja kun Lasse sai voittajaluokasta ykköstuloksen niin sitten heinäkuussa ryhdyttiin treenaamaan EVL:n liikkeitä. Ja onni on älykäs aikuinen koira joka osaa oppia. Jostain ihmeen syystä monelle se niin paljon päänsärkyä aiheuttanut tyhjään lähetys on ollut Lasselle helppo?! Ja se jopa lähtee siitä ruutuun hyvin, ainakin treeneissä..? Ensimmäinen tosipaikka on ensi lauantaina kun käydään hakemassa treenilista Hihan omasta kisasta. Ykköstulos ei ole mitenkään realistinen mutta jos saisi jonkun tuloksen? Sekin on kyllä hiukan riippuvainen kuun ja tähtien asennosta. Mutta ollaanpahan yhtä kokemusta rikkaampia lauantain jälkeen. Ja kun eka evl:n koe kuitenkin jännittää niin helpompi se on suorittaa tutulla kentällä tuttujen kavereiden keskellä kuin jossain vieraassa paikassa.

Ja Lina sitten? Sehän ei ole tokoillut kesällä oikeastaan ollenkaan. Sen kanssa on vain oltu ja leikitty ja hiukan hakuiltu ja vepeilty. Edes aksaa ei juurikaan ole tehty. Nyt elokuun alussa oli kolmet Villen treenit joissa Lina yllätti iloisesti olemalla kuulolla ja osaamalla. Sonjan treeneissä se sitten olikin ihan villi ja juoksi hurjan kovaa ja korvat olivat enemmän koristeena. Saatiin läksyksi kuuntelutreeniä.
Mutta se toko. Siinä on hiukan paljon odotusarvoja ja jos koitan riisua odotuksia pois, niin kadotan samalla motivaation, siis Linan motivaation. Ruutukin on tällä hetkellä kovasti mielenkiintoisessa vaiheessa. Lina lähtee ekalla lähetyksellä sinne mielellään, mutta se ei juokse ruutuun suoraan vaan kiertää sen ympäri ja tarkastaa onko siellä palkkaa ja jos ei ole niin se tulee pois. Eikä muuten juokse sinne uudestaan. Ja jos sen vielä saa juoksemaan ruutunauhojen sisäpuolelle niin se ei jää sinne vaan haluaa takaisin minun viereen, missä palkatkin on..? 
Ja tällä hetkellä en usko että lelun vieminen ruutuun on ratkaisu, kovin pitkäkestoinen ainakaan? Joten syksyksi on tiedossa mielenkiintoisia pähkäilyjä. Voipi olla että vähemmän treenataa ja enemmän pohditaan?

Lassen kanssa kesällä tokon rotumestaruuskisojen palkintojen jaossa

Päivitys kevät& kesä 2019

Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman kauan. Keväällä treenattiin aksaa ja vähän kisattiinkin sitä. Lisäksi kevään myötä innostuin taas treenaamaan tokoa Lassen kanssa. Ja  Linan kanssa käytiin jopa yksi rallytokokisa, jossa ei tulosta saatu. Joten sitäkin olisi treenattava.
Aksassa on aina jotain pohdittavaa ja keväällä suurimmat aiheet olivat Linan lähdöt ja A-este. Se keksi jossain vaiheessa että A:lta voi tulla alas liukumalla. Sen etujalat ottavat pieniä askeleita mutta takatassut ovat lukossa ja liukuvat alas. Tämä ei ole toivottava tekniikka ja sen purkaminen on seuraava suurempi projekti. Tosin nyt vaikuttaa että ongelma on ehkä ratkeamassa ihan luonnollisesti. Toisin sanoen Lina piti taukoa aksasta pari kuukautta ja ongelma on nyt ainakin pienentynyt?! Lasse on taukoillut aksasta koko kesän ja aksan sijaan ollaan tehty vepeä ja edelleen vepe sujuu hienosti ja ainoa "ongelma" on pitää treenit riittävän monipuolisina.
Lassen kanssa tuli  kisataukoa kaikesta keväällä koska sen suusta löytyi ylläreitä hammaskiven poiston yhteydessä. Hampaiden poisto tehtiin toukokuun alussa ja sen myötä kisataukoa tuli useampia viikkoja. Tämän jälkeen tokoiltiin kesällä sen verran että voittajaluokasta on nyt ykkönen saatu ja evl:ään ollaan menossa. Siis Lasse evl:ssä! Ihan mielettömän hienoa että mun mustasta "hullusta kelpiestä" tuli kuin tulikin ihan hyvä tokokoira. Kolmen viikon kuluttua olisi tarkoitus korkata kuninkuusluokka. Kisaamaan lähdetään ilman tulostavoitteita, vain onnellisina kun me saadaan osallistua!
Linan kanssa ei ole juurikaan tokoiltu, mutta Lina on saanut tehdä nose workkiä ja hakua. Toki Lassekin on hakumetsässä muutaman kerran käynyt ja se on nyt aika kiva kaveri metsässä. Ilmaisut sujuvat ja nuppi pysyy kasassa. Alkukesästä näkyi hammasoperaatio ja sitä seuranneen ripulin vaikutus kuntoon mutta loppukesästä Lasse taas toimi kuten ennenkin.

                                         Tokokoira töissä viime kesänä (kuva Angelica Leiman)

                                                       Ja Lina <3