Marraskuista menoa

Marraskuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten aika kuluu. Lassen kanssa ollaan pikkuhiljaa vähennetty aktiivisen treenin määrää ja tarkoitus olisi pitää ensi kuussa ihan kunnon tauko ja sitten tammikuussa jatkaa täydellä teholla. Olen siis edelleeen sitä mieltä että taukoja tarvitaan, sekä fyysisen että henkisen jaksamisen takia, ainakin ohjaajan kohdalla?
Viime viikonloppu oli varsin rauhallinen, vain aksatreenit la iltana ja silloinkin keskityttiin tekemään vain pari pujottelua ja A:n kontaktia. A:lle taidettiin saada välirauha aikaiseksi, Lasse antoi periksi (?) ja odottaa kontaktilla lupaa jatkaa matkaa, ainakin hetken?
Tälla samalla teemalla oli tarkoitus jatkaa vielä arkenakin, mutta ikävä kyllä minun sairasloma vähän sekoitti pakka ja suunnitelmat jäi toteuttamatta.
Torstaina mentiin kuitenkin kentälle tekemään tokoa ja viikon lepo olikin kerännyt Lasseen hurjasti energiaa ja saatiin jopa se epiksissä ilmi tullut ääntely kuulumaan omalla kentällä! Mutta kun otettiin pari luoksetuloa alkuun niin turhat äänitehosteet hävisivät. Eli Lasselle tekisi hyvää juosta kunnolla ennen tokokokeita?

Tänään ajeltiin Turkuun, missä oli kisat. Olin ilmoittanut meidät kolmelle radalle ja heti alussa oli sovittu että Sonja juoksee hyppyradan, mutta viikolla suunnitelmat muuttuivat ja lopulta Sonja juoksi kaikki tämän päivän kisat Lassen kanssa.
Ensimmäisellä radalla tuli heti esiin pujotteluongelma yms, jota ei ole treeneissä saatu esiin/korjattua. Sonja on onneksi tarkka ja taitava ja luki koiraa hyvin radalla ja huomasi heti mistä kenkä puristaa? Ja kun oli hetki keskusteltu, niin minäkin tyhmä tajusin, että olen tainnut oikoa mutkat suoriksi ja sellainen suht iso osa ihan perusteista on jäänyt rakentamatta, kuten, että miten koiran pitää olla ja toimia kisapaikalla? Tästä johtuen Lasse jännittää kisapaikalla oloa; kuulutuksia, yleisöä, koiria, toimihenkilöitä tms. ja koska Lassen tapa reagoida "ahdistukseen" on aika eläväinen olen syyllistynyt luulemaan sitä kuumumiseksi ja "kuuntelemattomuudeksi". Totuus on kuitenkin että en ole koskaan totuttanut Lassea kisatilanteisiin vaan vein sen suoraan kisoihin ja sitten olen ihmetellyt, että mikä mättää kun kisatilanteissa mulla onkin ihan "vieras" koira radalla?!
No tämän päivän jälkeen mä tiedän mikä on mättänyt ja nyt vieläpä tiedän miten mä lähden korjaamaan tilannetta, joten pitkästä aikaa tunnelin päässä näkyy valoa! Ja luulen että Sonjakin ymmärtää Lassea nyt eri tavalla, jännä nähdä mitä me huomenna treenataan? Iloisesti heiluvaa häntää ja hyvää kontaktia ainakin?
Tässä kohtaa mä olen superkiitollinen Sonjalle, joka käytti ison osan vapaapäivästään minun ja Lassen auttamiseen! On kyllä ollut todellinen onni tutustua Sonjaan, ainakin Lassen kannalta! Lisäksi Sonjan ja Lassen kaksi muuta rataa oli jo varsin hyvän näköisiä! Jos jaksan huomenna etsiä piuhat, niin koitan saada videota tänne?
myös Sari oli kisaamassa ja heilläkin taisi olla sama saldo kuin Lassella, eli kolme hyvää hyllyä joille oli kasattu vielä paljon oppia ja kotiläksyjä. Eli kyseessä on erittäin tarpeelliset ja tärkeät hyllyt:) Ja ensi viikolla on heti meille sopivat epikset, joten sinne harjoittelemaan yhdessä Sarin kanssa siis!
Illan piristyksen tarjosivat Heli ja Kalle. He tulivat Olarinluoman treeneihin ja oli kyllä tosi kiva huomata miten Kallen ja Helin yhteistyö on kehittynyt viime kesän jälkeen, huikeaa työskentelyä!Kalle on saanut hurjasti vauhtia lisää ja Helin ja Kallen yhteistyö on hyvällä mallilla. Toki Kalle on vielä hiukan vallaton, mutta se varmaan korjaantuu ihan iän ja yhteisen tekemisen myötä.

Det har varit lite lugnare vecka, jag har varit sjuk, så Lasse hade mera ledigt. På torsdagen träna vi lydnad med en väldigt ivrig hund!? Han har börja låta mera och mera, men nu lättade de med att han fick springa lite före vi börja jobba. Någonting att tänka på?
Idag var det officiel agilitytävling. Först skulle jag tävla två banor och Sonja en, men sen blev så att Sonja tävla alla tre tävlingar! Sonja märkte att Lasse behöver öva att bara vara på tävlingsplatsen, för att han ska bli trygg där också och kunna jobba ordentligt. Nu stressar han om miljön och det stör en hel del hans konsentration och orsakar onödiga fel på banorna! Men nu när jag vet vad och hur vi tränar, så ska det problemet också lösas?! Tusen tack till Sonja som hjälpte oss!!
På kvällen träffa jag ännu Heli och Kalle på agilityträningarna och Vau hur mycke dem har lärt sej sen sommaren! Deras sammanarbetat var fint och även Kalle hade bra fart på sej:) Väldigt lovande par!