Hupsista huhtikuu meni jo!

Blogin päivitys on nyt vallan "unohtunut" kun on muka ollut paljon muuta? Lina aloitti juoksut 9.4 eli sillä todellakin on 10kk väliä juoksujen välissä. Oikein sopiva väli sinänsä ja suht helppo laskea koska juoksee seuraavan kerran. Ikävä kyllä Lina myös on kipeä juoksujen aikaan. Jo ennen kuin juoksut alkoivat se oli niin kiukkuinen että oksat pois, Hui! Ja ekana juoksupäivänä en edes minä saanut koskea takaosaan tai kylkiin kun alkoi jo hirmuinen murina! Koska Lina yleensä todellakin antaa koskea ja käsitellä niin annoin sille vatsansuojalääkkeen ennen aamulenkkiä ja ennen töihinlähtöä se sai ruoan ja kipulääkkeen. Ja kappas kun neiti oli "kesyyntynyt" työpäivän aikana. Joten eka viikko mentiin ihan suosiolla Antepsinin ja kipulääkkeen voimalla ja Lina sai myös treenitauon. Tokalla viikolla se jo pärjäsi ilman kipulääkettä ilman että hirmuinen lohikäärme palasi kuvioihin. Mutta varmuuden vuoksi pidin treenit minimissä Linan kanssa ja keskityin aina tasaiseen Lasseen. Tosin Lina alkoi loppuviikosta protestoimaan ja askarteli kaikkea pientä työpäivien aikana, joten sekin sai palata treenaamaan tokoa. Istumisia en treenaa juoksujen aikaan kun Linan perä on niin kovin turvoksissa, sen sijaan ruutua, ohjattua ja noutoa treenattiin ahkerasti. Ja samalla kun kerran oltiin hallilla niin pitihän vähän aksaakin tehdä. Kun juoksuja oli kulunut kaksi viikkoa tavattiin hallilta palatessa Sari ja Pojat ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Lina ja Pyry olisivat enemmän kuin mielellään perustaneet perheen juuri siinä ja nyt! Mutta valitettavasti nämä karvaiset versiot Romeosta ja Juliasta revittiin eri suuntiin ja kumpikin sai jatkaa eteenpäin ilman jälkikasvua.

Lassen kanssa ollaan tehty tunnaria, aksaa ja rallytokoa. Ja tauon jälkeen rallytokossakin näyttää riittävän hiukan haastetta. Mutta sehän onkin ihan parhautta että treenattavaa riittää. Mitäs sitä sitten tekisi jos koira valioituisi joka lajissa minimimäärällä treeniä ja kisoja..? 
Sitten olisi varmaan huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia ja pureskeltuja kynsiä? Rahaakin säästyisi kun ei tarvitsisi treeniaikaa halleilta ja kisamaksujakin joutuisi maksamaan huomattavasti vähemmän kuin tällä meidän mallilla..
Mutta tällä mennään ja iloitaan että ollaan terveitä ja voidaan yhdessä treenata ja hakata päätä seinään!
Lasse sai keväällä jossain kohtaa myös uuden kiintorullan hakuun, nyt sillä on hieno pehmoinen ruotsalainen rulla ja samanlaisia pehmoisia irtorullia. Hiukan olen koittanut sisäänajaa niitä sille, mutta voi Lassea, koska rullat muuttuivat erilaisiksi niin heti meni ketju sekaisin.  Joten kärsivällisesti kootaan taas yksi käytösketju ja kokeillaan jos saataisi se toimimaan?

Aksassa alkoi kesäkausi ja se treenataan ulkona, jippii! Kelpiet ovat samassa ryhmässä ja lisäksi koulutan sitä itsekin, mutta kun lajeja on niin monta niin aksalle ei voi uhrata kuin yhden illan. Joten tällä mennään. Vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti päästä treenaamaan enemmän kuin kerran viikossa, jos haluaisi että Lina edistyisi. Lasselle riittää hyvinkin kerran viikossa treenit, tai vaikka vain joka toinen viikko?
Linan kanssa kokeiltiin rallytokossa voi/mes treeniä ja sepä ei välttämättä olisikaan ihan mahdoton juttu? Ehkä me treenataan muutama kerta ja käydään kesällä kokeilemassa kisaamista?
Tokossakin näky pieniä valonpilkahduksia ja kun keskiviikkona lähdetään tokoleirille Ruotsiin niin uskon että tokossa suorastaan harpotaan eteenpäin?!
Ja jos ei harpota niin odotukset ovat silti korkealla; kiva päästä treenaamaan ja puhumaan kelpietä lähes viikoksi. Yksi matkan kohokohdista tulee olemaan Lilla Primtorpet kennelin kuusiviikkoiset pennut, jotka ovat siis Lassen siskon pennun pennut. Ja ne ovat onneksi kaikki varattuja!
Mutta nyt pitää käydä läpi treenikamat ja tehdä vaativa päätös siitä mitä otan mukaan ja mikä saa jäädä kotiin?  Tämä on haasteellinen tehtävä, kun tarkoituksena on treenata tokon lisäksi ainakin jälkeä ja hakua.

Kevättä kohti

Kevät keikkuen tulevi. Sää on oikutellut, lupauksia lämmöstä on, mutta sitten tulee joka kerta takapakkia ja taas on kylmä, Höh! Mulle kelpaisi kyllä jo sulat ulkokentät!
Meidän treenit edistyvät hiukan samalla tavalla? Paitsi että Lina ei ole juurikaan treenannut hallilla koko talvena kuin aksaa. Tokoa on tehty tai oltu tekemättä kotona. Lasse on tehnyt hiukan monipuolisemmin hallilla jotain, vepeä, rallytokoa jne.

Ehkä tässä nyt näkyy se kun ei ole ohjattuja treenejä, niin tekeminen on hiukan niin sun näin? Toisaalta rankka syksy vaati ehkä veronsa ja nyt on pitänyt palautua kun kaikki on ihan hyvin.
Kotona on toki tehty jotain pientä, tunnaria ja nose workkiä mm.
Lägin kisoihin osallistuin molempien kanssa yhdelle radalle. Lina jatkoi vauhdikasta menoaan hyllyksi. Vielä oli liian haasteellista pujotella ihan putken vieressä ja minun pitää selvästi miettiä oman liikkeen suuntaa tarkemmin jatkossa.
Lasse oli ihan pätevä ja alun haparoinnin jälkeen tehtiin ihan ok aksarata kympillä ja sillä olimme toisia. Kari Jalosella ei ollut juostaan suoraan suoraan ykkösen, eikä kakkosen ratoja. En tiedä kaipaanko niitä ainakaan Lassen kanssa, mutta Linan kanssa voisi jopa olla kiva kokeilla sellaista joskus?

Viime viikolla sairastelin muutaman päivän ja keskiviikkona Lina kävi osteopaatilla. Sillä oli kallonpohja ihan jumissa ja pää vinossa. Mokoma pussi, Argh! Ja loppuviikon Lina sitten sai levätä hoidon jälkeen, joten Lasse pääsi torstaina aksaamaan ja perjantaina se pääsi myös hihan omatoimitokoon. Lasse olikin oikein pätevä molempina päivinä, vaikka hiukan mietitytti kun silläkin oli aika totaalisia lepopäiviä takana useampi. Mutta eipä haitannut, Lassesta on tullut oikein luottokaveri <3 Tätä en olisi uskonut 5-6 vuotta sitten ;)
Aksassa se todellakin hoitaa oman tonttinsa ja tokossa se on ihan mahtava treenikaveri, hiukan se tietysti on kiihkeä alkutreenistä, mutta ei se ole mahdoton tai mitenkään maata kiertävälle lähdössä. Ja tokotreenin päätteeksi se teki niiiin kauniin paikkiksen että meinasi itku päästä. Niin paljon kun ollaan tahkottu sitäkin liikettä ja ties miten monta kertaa ollaan aloitettu alusta uusilla neuvoilla ja taas on jotain käynyt ja luottamus onnistumiseen on hajonnut molemmilta. Nämä hetket kun koira rentoilee rivissä vaikka kahta puolen omaa kenttää aksataan ne ovat kyllä kultaakin kalliimpia!

Pitäisi vielä katsoa pari aksakisaa Lasselle, nyt kun sen kanssa on kiva jopa kisata!

Linan ekat aksakisat

Linan kisakirja on vahvistettu 5.3.2017 joten vuosi meni että se oli ekan kerran käytössä. Eikä siihen yhtään merkintää vielä tullut.
Kisattiin tänään Kirkkonummella, oikeastaan Masalassa, Niinun hallilla. Halli on ihan kiva mutta hiukan ahtaan puoleinen. Onni oli siis että Lina on järkevä eikä painestu muista koirista ihmisistä tm. Se halusi vain radalle!
Olin siis ilmoittanut neidin kahdelle hyppyradalle koska sen kontaktit ovat vielä keskeneräiset. Tuomarina oli A Savioja. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin kun halusin nähdä myös millainen aksarata oli ja samalla näin tuttuja koiria radalla.
Kun hypäriä rakennettiin koitimme epätoivoisesti arvailla että onko tuossa lähtö ja mennäänkö siitä koko kentän poikki vai pitäisikö jossain kohtaa kääntyä? Ja piti kyllä kääntyä, tiukasti, vaikka edessä oli houkutteleva pituus. Kepeille vienti oli putkesta ja muuten rata oli aika perusaksaa.
Lina lähti mediluokassa kolmantena ja minulla oli hiukan vaikeuksia hahmottaa lähtöpaikka kun olen taas tottunut olemaan makseissa Lassen kanssa, joten otin Linan häkistä hiukan turhan myöhään verkkaan. Lina oli melkoisen täpinöissään ja selkeästi tiesi mitä ollaan tekemässä. Alku meni hyvin, Lina pysyi lähdössä ja suoritti kolme ekaa estettä oikein! Sitten kun olisi pitänyt kääntyä niin se kyllä yritti, mutta ei ihan onnistunut vaan "ajautui" myös pituuden yli. Siitä jatkettiin ihan sujuvasti ja olen aivan mielettömän onnellinen siitä miten Lina hoisi pujottelun!! Se oli jo ajautumassa väärälle puolelle ensimmäistä keppiä mutta hienosti se korjasi ja pujotteli loppuun saakka hurjasti murahdellen! Sitten läpinäkyvä lyhyt putki tuotti ongelmia molemmilla radoilla, se ei oikein löytynyt?!
Toiselle radalle otin Linan aikaisemmin verkkaan ja saatiinkin kiva yhteinen kupla odotellessa aikaiseksi. Mutta yhtäkkiä me olimmekin ekana lähdössä medeissä ja taas meinasi mennä pasmat sekaisin. Mutta pääsimme lähtöön ja hiukan mietteliäänä jätin Linan lähtöön, heti toisena esteenä oli pussi. Eikä siinä mitään mutta kun pussilta piti kääntyä tiukasti vasemmalle niin hiukan kyllä jännitti, vaikka päätin että Lina saa tulla pussista ulos ennenkuin käännän sen. Lina lähti reippaalla vauhdilla radalle ja sujahti pussiin josta kuului kunnon kolaus?! Ilmeisesti ääni tuli kankaasta kun Lina sujahti vauhdilla pussiin?? Rata kuitenkin jatkui pari estettä ennenkuin LIna ajautui väärälle hypylle, kun minä taas oletin, en siis ohjannut..
Loppuradalla oli jotain pientä säätöä ja kepitkin piti uusia kun kolmosvälissä tuli joku tahtirikko, mutta uusinnassa Lina pujotteli ajatuksella oikein hienosti!
Maalissa se oli tyytyväinen ja halusi palkkaa. Ja sitten lähdettiin lenkille. Kierrettiin kunnon lenkki gööttiseurassa. Lina kuitenkin piti oikeaa korvaa rutussa jonkun aikaa lenkillä joten oletan että korva sai osumaa pussissa, koska mitään muita korvapulmia ei nyt ole ollut. Juuri sillä hetkellä harmitti se pussi ja siinä törmäily, kun aksa ei mitenkään ole Linan päälaji niin en kyllä haluaisi riskeerata Linan terveyttä esteillä jotka voivat olla helposti vaarallisia. Ja vaikka niiden käyttö ei olekaan kiellettyä niin minusta ykkösluokka on hiukan kyseenalainen paikka käyttää niitä? Tai ainakin toivoisin että rata jatkisi suoraan eteenpäin pussilta. Mutta enpä ole edelleenkään tuomari.
Ensi viikonloppuna hurjastellaan vielä yksi hypäri Lägin kisoissa ja sitten pidetään kisaamisesta taukoa kunnes kontaktit sujuvat. Tosin nykyvaatimukset ovat se verran kovat että voi mennä pidempi hetki ennen seuraavia kisoja?

Aksaa, hakua, aksaa

Jotenkin alkuvuosi on ollut tahmeaa. Pitäisi kyllä treenata enemmän, paljon enemmän jos mielii kisaamaan ulkokaudella, mutta jos ensi viikolla aloitetaan taas tosissaan tokotreenit?
Lina menee osteopaatille keskiviikkona ja sen jälkeen olen toivottavasti vähän viisaampi Linan voinnin suhteen. Sehän voi periaatteessa aika hyvin tällä hetkellä. Närästystä ei ole ollut eikä sen paino ole enää pudonnut. Pikkuhiljaa olen purkanut tiukimmat rajoitukset ruokavaliosta, toki Lina saa pienen välipalan iltapäivällä ja ruoka on ehdottomasti helposti sulavaa ja kevyttä, mutta nyt se kuitenki on taas ruoan tapaista, eikä pelkästään puuroa ja seitiä.
Lasse onneksi voi hyvin ja on tyytyväinen, kunhan saa osallistua moneen menoon ja sitä rapsutetaan ja kehutaan tarpeeksi.  Lassen kanssa käytiin pari kertaa Kaisan luona hakuilemassa ja Lassen ilmaisua hiukan muokattiin. Nyt sillä roikkuu kaulassa ruotsalainen rulla ja sen kanssa tehdään uusi yritys ilmaisuista. Alku vaikuttaa lupaavalta, hiukan ne vanhat ilkeät möröt vielä välillä nostavat päätään, mutta ei niin pahasti kuin norskin kanssa.  Muutenhan Lasse toimii hakumetsässä hyvin, se malttaa (!), se etsii ja se tulee hallintaan ihan ok. Metsässä on edelleen kivaa,  suurimman osan aikaa ainakin. 
Lassekin on saanut aksata ja se onkin nykyään oikein kiva ja kiltti aksakoira, joten olen ilmoitellut sitä kisoihin muutaman kerran.
Tänään käytiin Lahdessa saakka hakemassa hiukan oppia minulle aiheella miten ohjata koiraa kauempaa, ilman että yhteys katkeaa? Lehtisen Lotalla oli loistavia ideoita ja neuvoja ja lopulta lentävästä Linasta kuoriutui upea taitava hallitusti liitävä aksakoira <3
Kotiläksyjäkin saatiin ja niitä pitää varmaan mennä heti huomenna tekemään molempien kanssa. Ja järkyttävää kyllä Lotta huomasi ison puutteen minun palkkauksessa, Minä palkkaan ihan joka kerta Linan itseni edestä, Kääk! Vieläkö ihmettelen että miksi se pyörii myös tokossa mieluiten minun edessä?!?

Huolta ja omituisia oireita

Lina on taas oireillut omituisesti. Aluksi ajattelin että sillä olisi ihan vaan virtsatieinfektio, mutta sehän olisi ollut ihan liian yksinkertaista.  Joten kun pissanäyte oli puhdas niin varattiin aika ell luokse.
Korvat ja anaalit oli ok, joten narttukoira joutui ultraan. Ultrassa näkyi vähän nestettä kohdussa (?)  mutta ei mitään hälyyttäviä määriä. Hoitona oli kipulääkettä ja antepsin vatsanärsytyksen hoitoon. Ell epäili että juoksut ovat kohta alkamassa? 
Huolestuttavaa oli että kipulääkkeellä merkkaaminen loppui, mutta närästys paheni merkittävästi.  Joten Lina sai  närästyslääkkeen Antepsinen rinnalle ja dieetin jossa rasvan määrä oli minimissä ja ruoka on helposti sulavaa. Tällä dieetillä ainakin Lina laihtui, Auts!
Minua kuitenkin ahdisti diagnoosi kohdussa olevasta nesteestä ja kun mitään merkkejä juoksusta ei ilmestynyt niin parin viikon kuluttua vein Linan uudestaan ell luokse.
Taas tehtiin yleistutkimus jossa ei ollut mitään ihmeellistä, joten otettiin ultra esiin. Ehyt-klinikan ell oli sitä mieltä että kohtu on aivan siisti eikä siellä ole mitään ylimääräistä, mutta että hoikalla pienellä Linalla näkyy joku verisuoni jota voisi luulla kohduksi? Ilmeisesti verisuoni ei yleensä näy ultrassa?
Munuaiset kuitenkin herättivät ell mielenkiinnon, niissä oli ehkä jotain pientä omituista? Nyt alkoi hiukan huolestuttamaan, Kääk! Ja kun Lina on aina juonut paljon niin sehän sopisi myös munuaisongelmiin.. Joten otettiin verikoe, josta tarkistettiin tulehdusarvo ja munuaisarvot. Onneksi kaikki arvot olivat ihan normaalit (y)

Tämän jälkeen keskusteltiin ell kanssa että jos oireet johtuvat kuitenkin vain närästyksestä? Linan vatsa ja suolisto on varmasti ollut kovilla viime vuonna kun sillä oli useita ab-kuureja joista pisin kesti kuusi viikkoa!?!
Joten nyt kokeillaan erikoisruokavaliota, lääkkeitä vatsan suojaksi ja mh-bakteereita.
Juuri nyt on vaikea sanoa auttaako,mutta toivon että pidemmällä aikavälillä huomaan muutoksia selvemmin? Lina on myös ollut lomalla treeneistä, koska kipeät koirat eivät treenaa. Pikuhiljaa se alkoi kuitenkin näyttämään ja käyttäytymään niin että jotain ohjelmaa oli pakko keksiä?
Tehtiin siis nose workkia ja sehän olikin kivaa! Lina on luontainen nenänkäyttäjä, kuten varmaan kaikki koirat, ja se etsii hajuja innokkaasti ja pitkäkestoisesti.
Ja kaiken lisäksi päästiin kunnon nose work oppiin lauantaina kun kasvattaja järjesti tapaamisen Lappeenrannassa jossa päästiin tekemään nose workin lisäksi hyppytekniikkaa. Aivan loistava päivä ja oli kiva tavata tuttuja joita näkee turhan harvoin ja tavata joku ihan uusikin tuttavuus.
Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta ja opettaa molemmille koiruuksille parempi ilmaisu niin sitten voisi lähteä hajutestiin?!

Lassen H-Oiva!

Elämä on uuden oppimista alusta loppuun saakka. Tänä vuonna tuli uusittu Kitu agilityliitolle ja pitihän minun kokeilla osaanko käyttää sitä? Ja hupsista olin ilmoittanut Lassen kisaamaan aksaa! Treenaaminen on yliarvostettua ehkä? Me lähdettiin enemmän fiilistelemään ja kokeilemaan miten tämä nykyinen kiltiksi muuttunut Lasse ohjautuu?

Aamupäivällä tehtiin ensin Eliaksen kanssa hiukan haun ilmaisuja ja ehkä lamppu syttyi? Isän jääkaapista lainatut lihapullat ainakin selkeästi motivoi Lassea miettimään, Hyvä! Saatiin muutama oikein hyvä rullan nosto ja palautus "keskilinjaan"

Sitten kahviteltiin hetki ja sitten lähdin ajelemaan kohti Vantaata. Perillä oltiin sopivasti ja ehdittiin kävellä kiva lenkki hyvässä säässä ja kun sain kengät vaihdettua niin pääsikin jo tutustumaan rataan. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja tein hyvän suunnitelman ja koitin huolellisesti miettiä kaikki ansakohdat ym läpi? 
Kisarutiinin puutteen huomasi kyllä, minua jännitti ihan oikeasti! Voi kauhistus! Ja sitten mokasin ja toin Lassen halliin aivan liian aikaisin. Lasse kiihtyi todella reippaasti ja se mekasti, vinkui ja piippasi taukoamatta ja koitti rynnätä radalle väliaitojen yli/läpi. Intoa ainakin oli!
Lähtöön meno oli aika kamala.. Mutta kun jätin Lassen istumaan niin se myös istui. Ensimmäinen rima putosi. Nolla meni siis siinä, mutta kun lähtö, kontaktit ja pujottelu seinää kohti toimi niin matkalla pudonnut toinen rima ei oikeastaan edes harmittanut. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja Sari Mikkilän radat olivat superkivoja!
Toisena oli hyppyrata. Taas sai tutustua rauhassa. Hypärillä oli vähemmän koiria ja nyt onnistuin ottamaan Lassen halliin aika hyvään aikaan. Sain sen hallintaan eikä se piipannut yhtään, mutta radalle saavuttiin edelleen neliveto päällä, Murr!
Rata ei sujunut ihan hirmuisen harmoonisesti ja kauniisti, vaan pari kohtaa oli kyllä enemmän "pelasta ja kalasta" tyylillä tehtyjä, mutta aksa ei ole tyylilaji ja niin meille vaan kirjattiin tulokseksi nolla! Sijoitus oli lopulta 3. ja se riitti H-OIVA merkintään! Mutta vaikka nyt onkin oikeus kisata kolmosissa niin taidamme kisata vielä pari kk kakkosissa. Katsellaan kolmosia kun saadaan rutiinia tekemiseen.
Kolmas rata oli siis uusilla sännöillä mahdollista juosta ja niinhän me sekin kirmattiin. Mutta nyt näkyi pientä väsymystä molemmilla. Minä olin syönyt huonosti koko päivän ja Lasse oli tsempannut hurjasti ja ollut kiltti jo kaksi rataa. Ei Turbo-Laser mitä vaan jaksa. Radalle päästiin tällä kertaa asiallisesti löysällä taluttimella. Tällä radalla oli kiva hyppykuvio, jota kuulin monen tuskailevan tutustumisessa, mutta minulle oli selvää että teen sen takaaleikkaamalla pari kertaa. Se sopii Lasselle selkeästi paremmin kuin minun huonot myöhässä olevat valssit. Rata sujuikin hyvin kepeille saakka mutta siinä tuli väsy ja Lasse jätti yhden kepin väliin. Korjasin kepit ja Lasse ei ainakaan siitä riemastunut. Keppien jälkeen se päätti että nyt hyppään tuon hypyn ja niinhän se teki, vaikka piti mennä putkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin päivän ratoihin. Me oltiin Yhdessä samoilla radoilla. Osasin suunnitella moneen kohtaan juuri Lasselle sopivia ohjauksia ja pysyin suunnitelmissani!

Tänään oli niin kivaa että taidan ilmoittaa Lassen uudestaan johonkin kisaamaan?

Tavoitteita

Tavoitteita on kyllä, monenlaisia.. 

 Tavoitteena on pitää hauskaa, tehdä yhdessä hörökorvien kanssa unohtumatonta matkaa kohti jotain. 

Päämäärä ei ole se tärkein asia vaan tämä yhteinen matka. Tavoitteena on tehdä yhdessä asioita joista tulee ihania muistoja, asioita joista tulee "VautsiVau" fiiliksiä, asioita joista oppii uutta, asioita joista nauttii, asioita joita tehdessä tulee ylittäneeksi itsensä, asioita jotka ovat jännittäviä, asioita jotka saavat nauramaan ja itkemään. 

Tavoitteena on nähdä monta ihanaa auringonnousua ja auringonlaskua ja hienoja päiviä yhdessä. Tavoitteena on uskaltaa tehdä omalla tavalla asioita, tavoitteena on oppia jotain uutta ja ihmeellistä.  Tavoitteena on että koiratkin oppisivat jotain uutta! 

Tavoitteena on herätä uteliaana näkemään mitä hienoa juuri tämä päivä tarjoaa ja nukahtaa tyytyväinen hymy huulilla. 

Tuossa on siis ensi vuoden tavoitteet! 

Jatketaan edelleen tokoa, rallytokoa, aksaa, vepeä, hakua, jälkeä, ja koitetaan keksiä jotain uutta vielä?! 

Katsotaan mitä tästä vuodesta tulee jos en kirjaa yhtään kisaa tai treeniä tavoitteeksi?  En mitenkään usko että siksi jäisi kisat käymättä tai että lopettaisin treenaamisen vain koska en tavoittele luvaa, serttiä, koularia tai titteleitä. Niitä tulee jos on tullakseen.  Ollaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä.