Monenlaista menoa

Sonjan luona oli kivat treenit, taas! Sää kyllä oli siitä lämpimämmästä päästä, joten tehtiin kahdessa pätkässä ja aika vähän, mutta toisaalta mitä sitä turhaan tekemään sellaista joka onnistuu:) Oli myös varsin kiva nähdä Lasse radalla Sonjan kanssa, ihan pätevältä tuo mun koira näyttää, vaikka sitä hiukan yllättäen vähän jännitti mennä Sonjan kanssa?
Viikko sitten vierähtikin nopsasti, torstaina oltiin Leppävaarassa tokoilemassa Ansun kanssa. Teemana oli vähän niinkuin häiriötreenit, treenattiin urheilupuiston vieressä ja siinä oli monenlaista häiriötä tarjolla. Yllättävän hyvin Lasse lopulta keskittyi, metallinoutoon saatiin kivoja ideoita ja niitä ollaan ahkerasti toteutettu ja ehkä pientä edistymistäkin on jo tapahtunut? Lopuksi tehtiin paikallaolot, istuen ja maaten. Se istuminen pitää opettaa Lasselle ja siihen pitäisi ehkä ottaa oma käskykin, ehkä? Paikallaolo maaten sujui sitten ihan kivasti. Kolme mustaa kelpietä rivissä, hieno näky! Lasse pysyi paikallaan hyvin, häiriötä oli tarjolla mm. auto ajoi ohi, lenkkeilijä juoksi koirien takaa jne. mutta ei kuitenkaan liikaa. Lasse käänsi lonkalle n 1,5 min kohdalla ja sen jälkeen se laittoi pään alas. Tuota päätä olen nyt miettinyt, kun minusta se ei ole Lasselle mitenkään hirmu mukava asento ja paikallaolon pitäisi nyt olla motivoivaa ja palkitsevaa, joten en ole vaatinut sitä viime aikoina, toisaalta Lasse saattaa katsella ympärilleen, varsinkin kun aika pitenee ja sen ongelman pään alhaalla pitäminen ratkaisisi, vaikeaa, en tiedä? Lohdullista oli kuitenkin se että Ansun mielestä Lassen paikallolo ei ollut huono, ihan nätisti ja rauhallisena se kuulemma pysyy? Tämä on ehkä mennyt minulta ohi? Viime kesän katastrofien jälkeen en itse ole rento enkä hyvinvoiva ja luottamus Lasseen on kateissa tässä kohtaa. Tätä minun pitää siis treenata. Oma päänuppi kuntoon!Sitten voidaan ehkä ruveta katselemaan kokeita syksyksi?
Perjantaina kiirehdin töistä kodin kautta treeneihin, siirtymisiin oli käytettävissä tunti aikaa ja kun pelkkiin ajamisiin kuluu lähes 30min niin kiire siinä tulee. Joten harmitti aikalailla, kun informaatiokatkoksen takia meillä ei ollutkaan kouluttajaa.. Porukkaa kuitenkin oli paikalla ja hetken ihmeteltyämme päätimme treenata jotain. Ulkomuistista otin pätkän edellisen viikonlopun Sonjan treenistä jota hiukan muokkasin, kun en muistanut koko pätkää?  Ja niihän siinä kävi, mä neuvoin ja ainakin yritin auttaa muutamaa ja kun tuli mun vuoro treenata, niin ketään ei näkynyt missään? Huutelemalla löytyi Tomy, joka ystävällisesti auttoi kepeillä palkkaamisessa, Kiitos siitä! En mä aina kouluttajaa tarvitsisi, mutta joskus se toinen silmäpari olisi tervetullut ja se joku muu joka palkkaa kun siihen tulee tarvetta. Sari kyllä on nyt luvannut auttaa ja treenata yhdessä, joten ensi kerralla se lelun heittäjä ehkä löytyy ilman että pitää huutaa äänensä käheäksi?
Lauantaina kävin Riihimäellä ihmettelemässä Riman 10v juhlakisojen meininkiä Maijan kanssa. Maija starttasi urheasti Vivan ja Terran kanssa käsi kipsissä ja hyvinhän se silti sujui, Viva oli 2. ja Terra oli 5. Molemmat koirat tekivät nollat, joten ei kipsattu käsi kauheasti haitannut menoa. Kisoissa ihastuin 2-luokan rataan ja olisin halunnut tehdä sen Lassen kanssa, niiin kivalta se vaikutti!
Sunnuntaina käytiin hakumetsässä ja kivaahan siellä oli. Lasse on hyvin motivoitunut ja tiesi hienosti mitä metsässä piti tehdä. Uudessa porukassa kävi pieni kommunikaatiokatko ja ensimmäinen maalimies hävisi metsään niin että Lasse näki, Ei hyvä! Lasse kun osaa kyllä juosta, mutta Lassen tavoitteena on kuitenkin rauhallinen järkevä etsiminen, ei päätön metsässä juokseminen! Kaikki maalimiehet löytyivät hyvin, mutta minusta treeneissä käytetty ääniapu oli varsin turha Lasselle. Lasse on opetettu etsimään nenällä ja sitä minä jatkossakin haluan vahvistaa. Tärkeänä pidän myös että Lassen vire ei nouse liian korkealle, vaan se oppisi etsimään rauhallisesti ja tarkasti, luottamaan omaan nenäänsä ja kuntelemaan minua. Ei kai mulla muita tavoitteita ollut?
Tiistaina oli minun vuoro kouluttaa aksaa ja kun tiesin että ryhmässä on poissaoloja ja aika riittää, niin Lasse pääsi mukaan. Ja radaksi valitsin viikonlopun kisoissa näkemäni kakkosluokan radan, jota vähän muokkasin. Kun ryhmän koirat oli koulutettu, oli Lassen vuoro päästä kehiin. Ensin lämmiteltiin ja treenit aloitettiin tokolla ja metallikapulan pitotreenillä. Sitten kun ei jaksettu tokoilla niin aksattiin ja vau, miten hyvin sekin sujui! Kepitkin sujui yllättäen kuin tanssi, mä sain juosta kuinka kaukana hyvänsä, liikkua toki piti, mutta pystyin esim. leijeröimään pituuden, vau! Kun omat treenit oli loppu ja seuraava ryhmä tuli kentälle sain vielä kokeilla Lauran aussipoika Haraa. Hara on hassu ukko, mutta yhdellä riman pudotuksella me radasta selvittiin. Tosin Hara onkin taitava 3 luokan koira jonka esteosaaminen on aivan eri luokkaa kuin Lassella. Mutta kiva oli juosta, Kiitos Laura! Hyvin menneiden treenien johdosta Lasse on jopa ilmoitettu virallisiin kisoihin, Hui! Nollaratoja ei lähdetä hakemaan vaan kokemusta, tekemään hyvät kontaktit ja tarkistamaan mitä vielä pitää vahvistaa?
Keskiviikkona Lasse pääsi juoksemaan metsään Maijan gööttien kanssa ja sillä oli ilmeisen hauskaa silloinkin! Vaikka göötit ovat pienempiä kuin Lasse, niin kokoero ei kyllä haittaa, yhteisymmärrys toimii hyvin. Sadesääkään ei haitannut ja onneksi sadekuurot jäivät harjun taakse, joten me saimme lenkkeillä lähes kuivina.
Viikonlopusta on tulossa jännittävä! Agilityn SM kisat Kirkkonummella ja Ruotsissa Lassen kasvattaja kisaa heidän tokon mestaruuskisoissa Lassen äipän kanssa!

Vi har träna agility en par gånger, i Åbo med Sonja en gång och på egna träningarna par gånger. Det är kul att träna och Lasse älskar agility. Även slalom har börja bli säkrare och jag har anmält Lasse på en officiel tävling. Vi ska tävla i Åbo på midsommaren:) Man kan väll inte hitta på bättre program till midsommaren? På tisdagen sprang jag också med Lauras hunden Hara. Det var roligt att springa med en annorlunda hund, han är s-k-i-t ductig med hindren, men Hara har lite problem med motivationen. Trots att jag inte känner hunden och har alldrig träna med honom så klara vi banan med bara ett litet fel!

Vi har träna också lydnad med Ansu och det var väldigt bra träningar, bra tips och bra sälskap, många kelpisar:) Efter Ansus träningar har vi träna metallen nästan varje dag och jag tror att nu vet jag hur vi ska få det och fungera!
I sökskogen han vi också och Lasse tycker nog om det också. Det blev lite misförstånd i början och träningen gick inte presis så som jag hade önska, men nästa gång most jag bara tydligare förklara vad och hur vi önskar att träna och vilka saker är viktiga med Lasse. Det är inte viktigt att motivera honom att springa i skogen det gör han nog, men det skulle vara viktigt att han skulle konsentrera sig och söka noga. Det är verkligen inget fel på hans motivation:) Han älskar allt som vi gör.
på veckoslutet tävlas det FM i agility och när tävlingsplatsen är bara 35km från hemmet så kommer jag att vara på plats så mycke som möjligt. Det är många bekanta hundar som tävlar och det kommer at bli spännande. Och Maria och Kylie som ska tävla på lydnad SM i Sverige! Vi håller tummarna till dem också!