Lokakuun alussa kävin heti kouluttamassa agilityä pari kertaa. Ryhmät ovat tasoltaan aika kirjavia ja se ei mitenkään helpota treenien suunnittelua, mutta teknistä pyöritystä tehtiin ja ajoittain ainakin oli kivaa. Lasse sai levätä muutaman päivän ja keskiviikkona se sitten jo pursusi energiaa, joten pitkät metsälenkit tulivat tarpeeseen.
Perjantaina alkoi tokon hallikausi ja ensimmäinen kerta otettiin "varovaisesti" ja tehtiin niitä helpompia juttuja mutta häiriön kera. Hallilla kun ei ole mitään muuta yhteistä ohjattua kuin paikallaolot, niin häiriötreeniä on sitten tarjolla enemmän ja vähemmän loppuaika. Lasse oli ihan onnessaan kun tehtiin taas tokoa tutussa paikassa, ainakaan motivaatiossa ei ole vikaa. Ja kehitystä on taas tapahtunut, häiriöt kestettiin paljon paremmin kuin viime talvena.
Lauantaina oli vuorossa agilityvuoro Espoossa gööttien kera. Meillä oli oikein hauskat treenit ja tässäkin lajissa on tapahtunut kehitystä viime talveen verrattuna. Keppien avokulma oli vielä liian vaikea Lasselle, mutta senkin harjoitteluun on saatu nyt hyvät neuvot, joten eiköhän me se osata ensi kesänä?
Sunnuntaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit, teemalla häiriöt. Saija koulutti ja olen itse asiassa tyytyväinen Lassen suoritukseen. Kyllähän se vielä vähän reagoi välillä häiriöön, mutta palauttaa nopeasti fokuksen takaisin minuun ja siihen pitää olla tyytyväinen. Paikallaolo ja seuraaminen sujuivat parhaiten, sitten alkoi pienellä pää savuamaan ja keskittyminen kävi vaikeaksi, mutta jotenkin me selvittiin myös luoksetulon käskytyksestä ja kaukojen häiriöistä. Mutta positiivista on että tässäkin mennään kokoajan eteenpäin.
Maanantaina jatkettiin aksalla ja vaikka itse treeni meni ihan ok, (kai ?) niin minulle iski totaalinen epäusko. Tuleeko meidän tekemisestä koskaan mitään valmista ja onko edes mitään järkeä jatkaa? Mutta hyvin nukutun yön jälkeen epätoivo laimeni ja jostain mustan pilven takaa kurkisteli taas usko ja toivo, kyllä me vielä opitaan, tai lähinnä kyllä minä vielä opin, Lasse osaa aika kivasti?
Tiistaina Lassea hemmoteltiin ja se pääsi Niinalle fyssariin. Oikea "etukulma" oli jumissa, muuten ei löytynyt mitään ihmeellistä. Hiukan rintaranka oli joustamaton, mutta käsittelyssä se aukesi hyvin. Syvät lihakset ovat vahvistuneet kesän aikana ja sen kyllä huomaa monessa asiassa arjessakin.
Perjantaina jatkettiin taas tokoilulla. Paikallaoloon otettiin pienet piiloset mukaan kuvioon ja hyvin sujui. Lasse retkotti rennosti lonkalla pää alhaalla. Tämä on nyt seuraava asia josta mun pitää tehdä periaatepäätös, hyväksynkö rennon asennon ja kivan rennon asenteen vai lähdenkö kuitenkin vääntämään parempaa asentoa ja sitä kautta sitten uudelleen hyvässä asennossa olevaa rentoa asennetta? Juuri nyt musta tuntuu että en vaan "jaksaisi" alkaa asennosta niuhottaa, mutta piiitkällä tähtäimella olisi ehkä kuitenkin parempi tehdä se nyt, kuin tuskailla parin vuoden kuluttua, että miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä..?
Välillä kyllä turhauttaa aika paljon, kun asioiden tekninen opettaminen ei ole se vaikea juttu, vaan lisätyötä aiheuttaa ihan muut asiat... Periaatteessa ne on vaan juuri niitä asioita joista mä niin kovasti pidän Lassessa, sen periksiantamattomuus, into, halu työskennellä, älykkyys, uteliaisuus ja vauhdikkuus!! Siinä paketissa ei ole mitään sellaista mistä haluaisin luopua, mutta ne ongelmat mitkä tulevat juuri tästä kombinaatiosta ovat välillä haasteellisia ratkaistavia?!
Eilen illalla jatkettiin aksan parissa ja radassa riitti taas haastetta. Ensimmäinen putken pään ohitus ei oikeastaan ollut edes vaikea, mutta sitten, kun sinne putkeen mentiin, niin sieltä tultiin renkaalle josta jatkettiin toiseen putkeen ja se oli vaikeaa! Ei siinä muuta vaikeaa ollut kuin se rengas, hajoava rengas, onneksi? Koska kun se kerran hajosi, niin sittenhän Lasse tiesi; ei tarvitse hypätä tarkasti, kyllä se rengas antaa periksi, ou nou! Joten aika monta toistoa jouduttiin tekemään että Lasse uskoi, tällä kertaa ainakin, että vaikka rengas hajoaa, se pitää silti hypätä nätisti!
Puomin kontaktista jouduin kerran huomauttamaan, tosin silloin olin itse kaukana sivulla ja takana, mutta näitäkin pitää siis vahvistaa. Lopussa ollut pituus, hyppy, hyppy ja väärään päähän putkea kohta oli sitten se vaikein. Lasse sen suoritti hyvin, jos ohjaaja oli kartalla ja ehti valssiin ja valssasi oikeaan suuntaan. Maija onnistui tässä minua paremmin, mulla on tällä viikolla ollut jotenkin vaikeaa hahmottaa mihin suuntaan ne valssit pitäisi tehdä?
Tänään tehtiin jälkeä ja opeteltiin lisäksi ilmaisua ja tehtiin esineruudun alkeita. Tästä hyvästä Pk-koulutuksesta kuuluu suurkiitos Niinalle! Mä olen niin aloittelija näissä asioissa, mutta kivaa meillä oli. Sää suosi ulkoilua, aurinkoista +10c ja upeat ruskan värit! Lasse oli yllättävän pätevä, sen kanssa pitää vaan muistaa olla rauhallinen, selkeä ja johdonmukainen. Lasse tekee hienosti töitä, kunhan se tietää mitä ja miten pitää tehdä? Kotona Lasse sitten nukkuikin kiltisti illan.
Vi har träna agility, lydnad och spåra. I agility finns det vissa saker som vi ska ännu träna, jag ska lära mej åt vilket håll man ska göra valserna och Lasse ska komma ihåg att man ska hoppa igenom ringen, inte emot den!
I lydnad har vi träna ganska mycke störning pga. att innesesongen börja och i hallen tränar 8st andra hundar samtidigt. Det är trevligt att märka, att Lasse har tagit väldiga framsteg med störningarna, som har varit såå svåra! Ännu markerar han något, men har återkommer snabbt tillbaka till jobbet.
Platsliggande har blivit bättre hela tiden. Men nu borde jag välja, är det ok, att han ligger med hakan i backen och böjer framtassen under sej, eller borde jag ändo lära honom först och ligga md hakan ner utan att böja på frambenet? För vår fysioterapeut, Niina hitta på varför han har det obekvämt? Han lämnar armbågarna för fram och därför blir ställningen konstig?! Man kunde lära honom att dra frambenen/armbågarna bakåt och sen sätta hakan ner och ligga rak! Det känns bara att jag orkar inte börja skola honom och ligga på ett vist sätt, inte nu, när han hålls annors bra på plats?! Men om jag inte nu gör något till saken, så ångrar jag mej senare? Det bli svårare senare, om jag accepterar nu det här som han bjuder? Det är inte alltid lätt det här. Men jag most först välja vad jag vill göra, före det kan jag inte fortsätta med att träna platsliggande?
Så under tiden jag funderar så har vi haft en bruksdag idag. Ett 130m spår med 4 pinnar som alla blev hittade och sen ännu att leta efter föremål. Lasse ä ivrig med allt vi gör, men han är väldigt starkt fäst i det vi har gjort, efter att han hade spåra vad det svårt att få honom bli intreserad om föremålen? Men när vi böt utrustningen och kasta boll lite, så fick jag hans tankar på "nya kanaler" och han jobba otroligt finnt, när man tänker att det här har vi alldrig gjort förr!?! Vilken hund!Och det är min ägen! Jag är lycklig!
kuva on otettu marraskuussa 2011, Lasse on kasvanut sitä hetkestä paljon, mutta vauhti ja asenne ovat ennallaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti