Lasse ei ole vielä treenikunnossa, ikävä kyllä. Koska minä kaipaan kovasti treenejä Lassen kanssa. Lina on tosi kiva ja reipas ja tekee mielellään ihan mitä vain minun kanssa, mutta Lasse on vain Lasse. Ikinä en tule saamaan toista Lassea. Lassen into, sen innosta loistavat silmät, sen energia ja vauhti ja voima millä se tekee kaiken. Ei, toista Lassea ei maa päällään kanna.
Lassen tikkien poisto meinasi muodostua farssiksi?! Tai ehkä lähinnä tregediaksi? Lasse on antanut minun suihkuttaa ja kuivata haavaa tosi hyvin, ei se ehkä juosten kylpyhuoneeseen tullut, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä saatiin suihkuttelut ja kuivaamiset hoidettua. Tikkien poisto oli kuitenkin aivan liikaa Lasselle! Että joku vieras ihminen koskisi kipeään takamukseen, Ei käy! Yhtään kertaa Lasse ei koittanut purra eikä se edes murissut, enemmän sen valtasi paniikki ja siitä löytyi lähes yliluonnollisia voimia kun se pisti hanttiin. Parhaimmillaan/pahimmillaan kiinnipitäjiä oli kolme henkeä ja nippanappa saimme Lassen pysymään edes pöydällä. Tämä paini lopetettiin suht nopeasti ja ell laittoi rauhoittavan pistoksen, joka sekin oli vaikeaa, kun ei saanut koskea niin ei sitten saanut koskea ollenkaan. Tämän jälkeen odotettiin ja Lasse rauhoittui, se siis istui, mutta ei enää ollut ihan hermoraunio. Muuta ei sitten tapahtunut, vaikka odotimme ja odotimme. Joten lisää lääkettä kehiin. Edelleen tarvittiin kaksi kiinnipitäjää että saatiin toinen pistos rauhoittavaa. Tämän jälkeen Lasse nukahti ja saimme pari tikkiä pois, kunnes se virkosi taas!? Tämän jälkeen kahden kiinnipitäjän voimin sille laitettiin kanyyli suoneen ja se sai nukutusainetta suoraan suoneen. Ja uskomatonta kyllä se pisti hanttiin nukutusaineesta huolimatta. Mutta tikit saatiin pois lopulta ja kun se sai herätteen se nukahti, ressukka. Kun vieraat ihmiset poistuivat huoneesta se uskalsi antaa periksi? Kotona se oli erittäin väsynyt sekä stressaantunut eikä millään meinannut uskaltaa asettua pitkälleen? Lopulta se torkkui takkatulen ääressä minun kanssa.
Seuraavana päivänä se oli taas oma itsensä ja selvästi helpottunut kun tikit oli poistettu. Mutta ongelma on edelleen jatkuva ripuli. Perjantaina hain sille Tylosinia ja nyt toivon että se vaikuttaisi? Toistaiseksi ei näytä kovin hyvältä...
Linan kanssa ollaan treenattu kaikenlaista. Mutta pääpaino on ehdottomasti tokossa tällä hetkellä. Aksa on kivaa hömpötystä, mutta kun Lina ei osaa edes esteitä niin kahdella hypyllä pyörittäminen ei kauheasti vie eteenpäin. Tosin ensi sunnuntaina alkaa Sonjan pentukurssi ja sitten varmaan päästään eteenpäin aksassa.
Tokossa näkyy pientä edistymistä ja edelleen agendalla olisi häiriötreenit. Häiriöksi riittää hyvin joku ihminen tai koira joka kävelee/juoksee kauempana. Ja vaikka huokailen ja tuntuu että työmaata on enemmän kuin tarpeeksi niin Lina on kyllä aika hyvä häiriötreeneissä. Se on jo nyt saanut kiinni ideasta ja pystyy tekemään pieniä pätkiä todella hienosti, varsinkin jos vertaa Lasseen jolla meni vuosia päästä samalle tasolle millä Lina on jo nyt! Mutta minulle itselleni on selvästi jäänyt sellainen "yäk-olo" häiriötreeneistä, kun ne ovat olleet niin haastavia ja vaikeita. Lassen häiriötreenit ovat saaneet kaikki muuta nauramaan kippurassa, vain minua ei ole juurikaan naurattanut. Lina teki yhden viikonlopun häiriötreeniä helmikuussa ja nyt tein pe ja su hieman treeniä eli paljoa ei ole treenattu tätä asiaa. Tulisi varmaan nopeammin valmista jos treenaisi enemmän? Tämä on vain minulle vaikea treeni ja pelkään että Linan into ja halu tehdä yhdessä katoaa jos se joutuu liian vaikean paikan eteen? Eli tarvitsisin tutun ja luotettavan ihmisen häiriköimään joka ymmärtäisi mitä tarvitaan?
Mutta vaikka on vaikeaa niin jotain iloistakin aina tapahtuu. Lassen tytär Typy kävi luonnetestissä lauantaina ja läpäisi testin hienosti 142p ja kaikki osa-alueet plussalla! Kaksi pentua on testattu ja hienosti on molemmilla mennyt. Vilkkaita ovat molemmat, Kalle enemmän kuin Typy, mutta silti ovat ihan huipputyyppejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti