Kun aamulla heräsimme oli aivan täydellinen aamu merellä. Söimme aamiaista buffetissa Tukholman kaunista saaristoa ihaillen. Sitten kamat kasaan ja autokannelle. Tukholma jäi nopeasti taakse kun suuntasimme kohti Västeråsia. Matkalla pysähdyimme toki ulkoiluttamaan koiria- Västeråsissa pidimme kunnon tauon, kävimme kaupassa ja mäkkärissä syömässä sekä tietysti ulkona koirien kanssa. Sitten suuntasimme kohti Klotenia. Tämähän on jo ennestään tuttu paikka, jossa olemme käyneet kahdesti tätä vuotta ennen. Klotenin mökit ovat siistit ja maastot ovat erinomaiset. Ja kun seura Walkabout/Lilla primtorpet leirillä on loistavaa niin tästä on tullut lähes vuoden kohokohta. Nykyään meillä on siis kahden kennelin yhdistetty leiri kun Anette ystävällisesti "adoptoi" myös kaikkiWalkabout koirat Marian poismenon jälkeen.
Leirillä meitä oli parikymmentä henkeä ja koiria oli sitten jonkin verran enemmän! Torstaina majoituimme ja kokoonnuimme puhumaan ja tutustumaan. Leirillä oli nyt mukana myös useita koirakoita Walkaboutin M-pentueesta joita en ole tavannut aikaisemmin. L-pentueesta paikalla oli Lassen lisäksi Lyra, Lexi, Lenka ja Noki (Lava) eli puolet pentueesta oli edustettuna! M-pentuja taisi olla lähes samanverran, Meija, Magi, Min, Micro ja Mynta.
Viikonlopun ohjelma koostui pääasiassa pk lajeista, jäljestä ja hausta. Itse valitsin haun molempien koirien kanssa. Noin puolet porukasta suuntasi jälkimetsään ja loput olivat hakua harjoittelemassa. Heli ja Kalle jäljestivät ja kuulin että heilläkin oli mennyt hienosti!
Maastot Klotenissa ovat upeat ja luonto on lähes koskematonta. Viimevuotisia karhun läjiä emme tänä vuonna bonganneet, onneksi..? Perjantaina Lasse sai tehdä pitkästä aikaa pistoja. Sehän on vain partioinut ja tehnyt näyttöjuoksuja ja muutaman rullan alun helmikuun jälkeen. Hiukan jännityksellä lähetin sen ensimmäiselle pistolle, mutta turhaan jännitin, Lasse lähti reipppaasti liikkeelle ja liikkui metsässä energisesti ja vauhdikkaasti, jopa niin vauhdikkaasti että sen liivit jäivät kaatuneen puun oksaan kiinni mutta Lasse ei välittänyt vaan jatkoi matkaa ilman liivejä. Ensimmäinen maalimies oli suorapalkalla. Toisen maalimiehen luona piti tehdä kokonainen rullailmaisu ja se sujuikin aika hyvin, paisti että nyt oli hiukan turhan kiire näytölle ja rulla putosi pari metriä ennen keskilinjaa. Mutta tämä katsottiin sormien läpi ja Lasse pääsi näytölle, jonne se syöksyi vauhdilla niin että josain kohtaa minun oli pakko päästää liinasta irti etten kaatuisi. Kolmas maalimies oli taas suorapalkalla ja tämäkin pisti oli hieno. Neljäs maalimis oli ehkä hiukan liikaa, koska nyt tuli näkyviin talvella vaivanneet ongelmat. Lasse pysähstyi n 20m kohdale ja katseli minua, mutta nyt osasin olla hiljaa ja vain hiukan tähyillä ja Lasse jatkoi omatoimisesti etsimistä. Nyt se toi irtorullan hienosti perille saakka, mutta lähti näytölle aika nihkeästi. Lämmin sää, uudet maalimiehet ja edellisen päivän pitkä matka? Mikä mahtoi vaikuttaa eniten, kaikki varmaan vaikuttivat jonkin verran? Mutta jos 3/4 maalimiestä olivat loistavia, niin treeniin on oltava erittäin tyytyväinen! Lina sai tulla tekemään hajuhakuja ja sitten päästin sen keskilinjalta juoksemaan maalimiesten luo ja tämä treeni sujui hyvin! Aluksi Lina oli hiukan varuillaan ja ekalla maalimiehellä hiukan jopa niskakarvat nousivat pystyyn kun jännitti niin?! Mutta se kyllä söi hyvällä ruokahalulla naminsa. Loput maalimiehet eivät enää jännittäneet ja Lina jopa kävi Anetten polvella syömässä nameja. Periaatteessa olen sitä mieltä että maalimiesten päälle EI kiivetä, mutta tässä poikkeus tapauksessa se sallittiin, vain tämän kerran! Anetten mielestä se oli hyvä että Lina rohkaistui ja luotti ja hän on kuitenkin nähnyt paljon enemän koiria hakumetsässä kuin minä, joten luotan hänen sanaansa.
Kun palasimme metsästä mökeille pidimme kahvitauon ja sitten siirryimme upealle nurmikentälle treenaamaan. Ohjelmassa oli viikonlopn aikana rallytokoa, koiratanssia, tokoa ja nose workkia. Eli metsälajien lisäksi teimme muutakin.
Perjantai-ilta vietettiin isossa ykkösmökissä porukalla ruokailun jälkeen. Perjantaina jaettiin myös vuoden Walkabout koira titteli, parahaiten kisoissa vuonna 2015 menestyneelle Walkabout koiralle. Olin erittäin iloinen ja yllättynyt kun voitimme tämän palkinnon Lassen kanssa! Kyllähän viime vuosi oli aktiivisen kisaamisen aikaa ja välillä teimme ihan kivojakin tuloksia. Mitenkään hurjan tasaisesti emme pärjänneet, mutta silloin kun palikat olivat kohdillaan niin tulokset olivat hyviä. Olen erittäin kiitollinen siitä että saan kisata Lassen kanssa. Helpolla se ei minua päästä, mutta silti nautin sen kanssa yhdessä tekemisestä. Lasse tekee aina parhaansa, se ei tee puolitehoisesti, vaan on aina mukana täysillä! Lasse <3
Lauantaina jatkoimme aikalailla samoissa porukoissa kuin perjantaina. Hakumestää vaihdettiin ja nyt ajoimme hiukan kauemmas ja se todella kannatti! Tämä metsä oli yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt! Autojen luona oli kirkasvetinen järvi ja metsässä kasvoi suuria puita joiden oksilla kasvoi pitkiä naavatuppoja, todellinen satumetsä. Maasto oli kumpuilevaa ja keskilinja oli helppokulkuinen, kuten kyllä muukin maasto, kunhan jaksoi kiivetä rinteitä ylös ja alas. Lauantaina oli vielä lämpimämpi kuin perjantaina, joten Lasse sai olla ensimmäinen minun koiristani. Anettella on hauska täpa tehdä lähtöjärjestys, hänellä on minipieni korttipakka mukana ja siitä kukin saa vetää itselleen kortin ja korttien mukaan tehdään järjestys!
Sain numerot 3 &10. Kun koirakoita oli tosiaan kymmenen niin päätettiin että numerot 6-10 ovat ensin maalimiehiä ja alkupään ohjaajat saavat keskittyä lämmittelyyn/jäähdyttelyyn. Lisäksi joku kävi aina selvittämässä mitä seuraava koirakko tahtoo tehdä, miten palkataan jne, joten turhaan puhumiseen ei mennyt aikaa. Tämä oli toimiva ja tehokas tapa viedä treenit läpi ja vaikka puolivälissä pidimme lounastauon niin silti treenasimme 10 koiraa neljässä ja puolessa tunnissa. Ja Lasse pääsi uimaan ennen ja jälkeen treenien! Kiireettömyys oli loman parasta antia!! Ja treenit olivat kiireettömiä ja rentoja. Kuten myös lounastauko, jotka ovat siis Ruotsissa ihan must-juttu! Ruotsalaiset kovasti ihmettelivät että ettekö oikeasti Suomessa pidä evästuokoa treeneissä?
Lauantai-iltana pelasimme koiraventtiä! Tämä on hauska laji, jossa pelikortit on kiinnitetty erilaisiin esineisiin, sukkiin, leluihin jne ja koira noutaa omistajalleen jotain ja omistajan tehtävä on laskea ja päättää montako esinettä koira noutaa? Tämä laji haastaa jopa kokeneemmat koirat, koska kentällä on niin paljon esineitä etä koirilla on melkoisia vaikeuksia tehdä päätös minkä esineen tuovat!? Lassekin seikkaili hyvän tovin esineiden seassa ennenkuin se osasi päättää, mutta hyviä päätöksia se teki ja saimme loppusummaksi 18! Viime vuonna meillä meni läskiksi..
Lauantaina ruokailun jälkeen kokoonnuimme viettämään viimeist yhteistä iltaa ja voi mahdoton sitä naurua joka mökissä raikasi. Kelpiet ovat todellakin aihauttaneet omistajilleen harmaita hiuksia mutta nyt niiden toilailuille vain naurettiin! Nämä veijarit osaavat avata ovia, kaappeja. ne kiipeilevät pöydillä, aidoista yli ja jäädessään kiini tempuistaan ne heiluttavat häntää ja ovat todella yllättyneen näköisiä. Tulimme siihen lopputulokseen että nämä eivät ole helppoja koiria, mutta juuri siksi niihen muodostuu aivan erityinen suhde. Vaikka sisarukset ja sisarusten pennut ovat monella tapaa samanlaisia niin silti ne ovat myös erittäin erilaisia. Se mikä on ollut helppo opettaa Lasselle onkin hastavaa opettaa toiselle ja päinvastoin.
Sunautaina oli aika loppusiivota mökit, luovuttaa avaimet respaan ja sen jälkeen menimme vielä kentälle treenaamaan mm. nose workkia. Lasse ja Lina saivat tehdä pätkän tokoa ja Lasse teki rallytokokuvioita. Sää oli sunnuntaina todella lämmin ja Linan kanssa tein hiukan lyhyemmän pätkän, mutta Lassea ei sää haitannut vaan se teki iloisesti pitkän pätkän.
Sitten viimeiset "fikat" ja sitten haikeana halattiin ja kovasti jäimme odottamaan ensi vuotta! Auton keula kohti Tukholmaa ja Västeråsin mäkkärin kautta kohti Vikkarin satamaan. Sää oli edelleen ihana ja istuimme pitkään kannella katselemassa kaunista Tukholman saaristoa. Olisin kyllä voinut helposti olla vielä viikon Klotenissä. Tämäkin leiri oli aivan mahtava elämys ja todella toivon että saamme syksyn tullen taas kutsun ensi kevääksi?
Pieni pala Tukholman kaunista saaristoa kauniina kevät iltana 8.5.16
Paluu arkeen oli julma, olimme aamulla klo 7.35 Turun satamassa ja pari tuntia myöhemmin olin jo töissä. Ainoa mikä muistutti ihanasta viikonlopusta oli iso pyykkivuori ja rusketusraidat ranteessa ;)
koirat olivat maanantaina hiukan väsyneitä, mutta tiistaina ne olivat taas iloisia ja täynnä tarmoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti