Perjantai-iltana ajoimme Turkuun ja laivalle. Tällä kertaa kokeilimme Siljan laivaa ja ihan yhtä hyvin sillä pääsi kuin Viiikkarilla.
Perillä Tukholmassa olimme aamuaikaisella ja suuntasimme E18 tielle jota ajoimme sitten pari tuntia aika tiiviisti. Löysimme hyvin Örebron pk-kerhon kentän ja hiukan ulkoilutettuamme koiria lähdimme katsomaan yhden kelpien suoritusta. Sen jälkeen oli pari muun rotuista koiraa, jotka jätimme väliin ja laitoimme ilmot rekisterinumeroineen kuntoon ja sitten suuntasimme lenkille. Vieraassa paikassa on aika hiukan haastavaa lenkittää koiraa kun ei tunne paikkoja, mutta nyt meillä kävi tuuri ja löysimme pienen metsäpolun päästä upean kuntopolun, jossa kelpasi lenkkeillä. Sitten alkoi se jännittävä osuus eli meidän Roxette-lasten "radat"
Taiko pääsi ensimmäisenä tositoimiin ja hienosti sujui! Hiukan taiko oli "liian" tottelevainen, mikä ei ehkä kuitenkaan ole kovin huono juttu?! Muuten sujui upeasti! Taiko käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Hyvä Taiko! Seuraavana vuorossa oli Moora jossa onkin sitten tulta ja tappuraa hiukan enemmän! Moora haukkui ja mekasti radalla Taikoa enemmän. Pertin suorituksen olen nähnyt vain videolla kun halusin jäädä ulkoiluttamaan Linaa ennen sen vuoroa. Mutta Pertti oli kyllä reipas ja rohkea hänkin!
Lina aloitti iloisesti, käsittely ei ollut mikään ongelma, hampaatkin katsottiin ilman ongelmia. Leikkiminen on niin siistiä ja niin nytkin vaikka hiukan olin itse mietteliäs, kun näin isot juuttipatukat joilla leikkiminen tehtiin. Leikin jälkeen vuorossa oli takaa-ajo ja eka yritys jäi heikoksi, mutta toisella yrittämällä Lina juoksi jo iloisesti perille saakka, joss se haisteli viehettä tarttumatta kuitenkaan siihen kiinni. Tämän jälkeen vuorossa oli aktiivisuus ja sekin meni hyvin. Lina ei turhia hötkyillyt vaan nätisti lähinnä seisoskeli ja vähän haisteli, tästä tuli 3 arvosanaksi johon olen niin tytyväinen, minulle riittää yksi duracel-kelpie!
Etäleikki sujui hyvin, Lina ehkä ajattelie ttä taas joku ruotsalainen on eksynyt metsään ja se pitää pelastaa? Onhan Lina tainnut tehdä puolet elämänsä hakutreeneistä Ruotsissa.
Tämän jälkeen tuli se jännä osio, haalari ekana. Lina pelästyi, hetken se haukahteli ja peruutti vähän, mutta uteliaisuus voitti ja se tuli tutkimaan mikä ihme tuo oikein oli? Ja kun haalari oli tutkittu sille ei jäänyt mitään jäljellejäävää kiinnostusta tai pelkoa.
Sitten vuorossa oli räminää. Tämä nyt ei ollut edes pelottavaa, hyvin rohkeasti Lina tutki heti mikä toi on eikä sillä näin ollen jäänyt tästäkään mitään jäljellejääviä muistikuvia.
Tämän jälken kummitukset valtasivat metsän, mutta eihän Lina moisiin usko! Se heilutti häntää ja ihmetteli outoja hahmoja, mutta ei edes mennyt minun taakse vaan pysyi reippaana minun ja kummitusten välillä. Ja taas se tutki jutun hyvin itsenäisesti. Tässä kohtaa minun hymy taisi olla jo korvissa saakka. Kyllähän minä tiesin että Lina on kiva ja reipas koira, mutta kyllä se silti yllätti hiukan ja vain positiivisesti!
Lopun leikkiminen sujui ihan yhtä hyvin kuin alussa ja Linan puruote on napakka koko suun ote, kuten olen kyllä huomannut.
Sitten ammuttiin ja nyt ekaa kertaa Linaa jännitti oikeasti. Se ei oikein pelkää laukauksia mutta ei se kyllä niistä yhtään tykkää. Se lopetti leikin molemmilla kerroilla ja vaikka se palautui kohtuullisesti ja jatkoi leikkiä ekan laukauksen jälkeen niin fakta on että se reagoi laukauksiin. Eihän se kyllä ole koskaan tätä ennen edes kuullut 9mm ääntä ja 6mm aseen äänenkin se on kuullut vain muutaman kerran. Minä tiesin etä se ei tykkää kovistä äkillisistä äänistä, joten en ole yllättynyt. Mutta nyt olemme tilanteessa jossa aion todellakin totuttaa Linan laukauksiin. Miten ja kuinka sen teen on vielä työn alla, mutta jonkinlainen ajatus on muhimassa ja kotona saattaa hetken olla hiukan meluisampaa ;)
Tässä on video räminältä:
Ja lopuksi loppuleikki ja laukaukset:
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen reissuun. Meillä oli todella kiva porukka, hienot koirat ja Ruotsissa tapasin livenä Linan ja Lassen emien kasvattajan. Molempien emät tulevat Vickulas kennelistä, vaikka eivät olekaan sukua keskenään.
Nyt odotellaan jos Lina tekisi juoksut ja sen jälkeen voisi vaikka varata ajan luustokuviin? Joten koko kesäksi riittää jännitettävää!
Tokoa ja aksaa sekä ehkä kuitenkin metsäjälkeä olisi tarkoitus tehdä Linan kanssa nyt kesällä. Ja sen lisäksi ainakin näin helteisillä keleillä käydään kyllä ahkerasti uimassa! Linalle pitäisi vaan käydä ehkä ostamassa kelluntaliivit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti