Vime viikolla treenattiin sitä että sanon: "valmis" ja samalla annan namin. Tämä juttu toimi kisassa kuin junan vessa, kun vastasin tuomarille "valmis" niin Lasse otti katsekontaktin ja oli hienosti valmis töihin. Se suoritti rataa häntä heiluen ensimmäiset 8 kylttiä, mutta sitten tuli vastaan houkutus ja vieläpä oikealla puolella. Ja se oli sitten siinä. Lasse meni katsomaan molemmat houkutukset, ei kuitenkaan ottanut mitään suuhun. Mutta myös seuraavat 4 kylttiä kärsivät kovasti houkutukseen kiinnijäämisestä. Mutta sen jälkeen Lasse teki taas paremmin töitä maaliin saakka. Pisteitä menetettiin runsaasti houkutuksen ja sen jälkeisen sekoilun takia. Käytösruutu taas sujui todella hienosti, vaikka tehtävä oli vaikeimmasta päästä, eli seisominen edesä 3min. Minä vielä varmistelin että Lasse on varmasti oikeassa paikassa ja laitoin sen seisomaan varmaan puoli minuttia turhan aikaisin, joten käytännössä se seisoi lähemmäs 4min ilman että yksikään tassu liikkui!! Päätä se hiukan käänteli, mutta sen sallin, koska se on oikeasti erittäin vaikea liike näin vilkkaalle koiralle. Joten vaikka radalla tapahtui kaikenlaista niin fiilis oli hyvä kun tulimme kehästä pois. Tosin kun näin pisteet niin mieliala väkisin laski jonkin verran. Ja joo, meidän tavoite oli hyvä vire ja fiilis kehässä ja se toteutui suurimmaksi osaa... Mutta kun vihdoin sain vireen kohdilleen niin silti meille jäi aika iso ongelma. Mokomakin houkutus ja mokoma impulsiivinen kelpie. Lina suoriutuu nyt jo paljon paremmin houkutuksista kuin Lasse. Ja Lassen kanssa on todellakin treenattu Paljon (!) erilaisia häiriöitä. Nyt se sentään selviytyy aika kivasti muiden käskyistä mutta nuo lelut kehässä ovat lähes mahdoton asia selviytyä?!? Olen koittanut hyvällä ja jopa hiukan pahallakin selittää että mitään ei saa ottaa maasta ilman minun erikseen antamaan lupaa ja uskon että jollain tasolla Lasse jopa tietää sen. Mutta asia ei vaan ole vieläkään riittävän mustavalkoinen, Hoh hoijaa! Ja kotimatkalla ajellessa olin jo sitä mieltä että siitä ei kyllä varmaan edes tule ikinä ihan mustavalkoista?! Tosin kotona kävin treenaamassa juuri tätä asiaa ja tavallaan on tietysti hyvä että virhe tulee esiin myös ihan lavastetussa treenissä ja siihen voi puuttua, mutta toisaalta se kyllä kertoo että liike ei ole lähellekään kisavalmis. Mutta siitä huolimatta meillä on tuplakisat lauantaina, joten onhan tässä vielä kolme päivää aikaa treenata tämäkin asia kuntoon?! Ei kai se mitään merkitse että en ole saanut sitä kuntoon kuudessa vuodessa?
Joka tapauksessa tässä video meidän kisasta. Siinä on paljon hyvää ja paras osa, eli se tunne että lähdettiin yhdessä radalle ja tultiin sieltä pois yhdessä ei edes näy videolla. Se helpotuksen tunne kun huomasin että tänään ei keitä eikä kuohu vaan tänään Lasse kuuntelee se oli oikeasti hieno <3 Ja käytösruudussa seissyt rauhallinen koira oli lähes uusi tuttavuus minulle?! Ihanaa että jossain asioissa edes on edistytty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti